Browsing by Subject "lukiolaiset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Sankari, Hanna (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa selvitetään miten rajattu joukko lukiolaisia kuvailee rasisteja ja rasismin uhreja sekä sitä miten nuoret kuvailevat rasistisia tilanteita. Tämän lisäksi selvitetään, mitä rasismi on nuorten käsityksen mukaan ja ovatko he itse kokeneet tai nähneet rasismia. Tutkimuksen taustalla on käsitys, jonka mukaan nykyajan nuoret ovat suvaitsevaisempia kuin aiemmat sukupolvet. Tässä tutkimuksessa selvitetään tämän sukupolven ajatuksia rasismista. Tutkimuksen teoreettinen tausta koostuu rasismi-käsitteen määrittelemisestä ja sen alkuperäisestä merkityksestä sekä mitä rasismi on Suomessa nykypäivänä. Nuorten näkökulmasta teoreettinen tausta pyrkii selvittämään miten rasismi näkyy heidän elämässään. Tämän lisäksi teoreettisen taustan tarkoituksena on hahmottaa tutkittava joukko eli nuoret – mitä nuoruus on ikävaiheena ja millainen maailmankuva heillä on. Teoreettisen taustan tuloksia peilataan aineistosta löytyviin määritelmiin ja tarinoihin. Luonteeltaan kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto on kerätty kahdesta helsinkiläisestä lukiosta, kolmelta eri äidinkielen tunnilta syksyn 2016 aikana. Vastaajia oli yhteensä 63 ja he kaikki olivat opiskelijoita lukiossa, jossa tutkimus tehtiin. Aineisto kerättiin hyödyntäen eläytymismenetelmän passiivista muotoa, jossa kehyskertomuksen pohjalta vastaajat jatkoivat tarinaa oman mielikuvituksensa mukaisesti. Tarinan jälkeen nuoret määrittelivät rasismin omin sanoin, listasivat syitä rasismille ja kirjoittivat mikäli olivat kokeneet tai nähneet rasismia. Aineisto analysointiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Keskeisimpinä tuloksina nuoret kuvailevat rasismin uhrin olevan haavoittuva ja ennakkoluuloista kärsivä. Häntä ei kuvailla kantasuomalaisen näköiseksi. Rasisti puolestaan kuvaillaan ylimielisenä, ennakkoluuloisena ja sivistymättömänä. Rasistiset tilanteet liittyvät vahvasti kehyskertomuksen asettamaan juhlatilanteeseen, jossa juhlien järjestäjä syrjii ulko-ovelleen saapunutta somalitaustaista nuorta. Kertomuksissa rasisti, rasismin uhri ja muut juhlijat vaikuttavat tarinan juoneen. Syitä rasismille ovat ennakkoluulot, pelko vieraasta, tietämyksen puute, itsekkyys, koulutus, kapeakatseisuus, media, yhteiskunta ja kasvatus. Nuoret painottivat syrjinnän syinä ulkomaalaisuutta, maahanmuuttoa, ihonväriä, kulttuuria ja erilaisuutta. Tämän lisäksi esille nostettiin muihin vähemmistöihin kohdistuva syrjintä. Nuoret kertoivat nähneensä rasismia julkisissa tiloissa, kaduilla ja Internetin keskustelupalstoilla. Harva vastaajista kertoi henkilökohtaisesti kokeneensa rasismia.
  • Steidel, Isa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vuodesta 2019 lähtien ylioppilaskoe on järjestetty kaikissa oppiaineissa sähköisesti. Tämä muutos on vaikuttanut merkittävästi oppimateriaalien digitalisointiin, ja vuonna 2020 digitaalisten oppikirjojen liikevaihto oli viidesosa kaikista myydyistä oppikirjoista. Digitaalisten oppikirjojen yleistyessä on tärkeää tietää, mitä käyttäjät niistä ajattelevat. Tähän mennessä saksan oppiaineen digioppikirjojen käyttäjien kokemuksia ja mielipiteitä ei ole tutkittu. Siksi tässä maisterintutkielmassa etsittiin vastausta kysymykseen, mitä mieltä saksaa opiskelevat lukiolaiset ovat digioppikirjoista. Toinen tavoite oli selvittää, miten saksan oppiaineen digioppikirjoja voitaisiin kehittää opiskelijoiden vastausten perusteella ja miltä digitaalisen oppimateriaalin tulisi näyttää. Tutkimus toteutettiin vuonna 2020 ja tutkimukseen osallistui 44 lukiolaista: 18 opiskelijaa käytti Plan D -kirjasarjaa, 18 Magazin.de-kirjasarjaa ja 8 Unter uns -kirjasarjaa. Tutkimusaineisto kerättiin online-kyselyllä yhdistelemällä kvalitatiivista ja kvantitatiivista metodia. Avoimet kysymykset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkimustuloksena sisällönanalyysista saatiin seitsemän kategoriaa: a) sanasto, b) osioiden välillä navigointi, c) tehtävät ja niiden tarkistaminen, d) jatkuvasti käytettävissä, e) tehtävien ja kappaleiden kuuntelu, f) muistiinpanot ja g) digi vs. painettu. Kaikkien kolmen kirjasarjan käyttäjät olivat samaa mieltä siitä, että digitaalista oppikirjaa on helppo käyttää ja tekstien ja tehtävien kuunteleminen nähtiin hyvänä ominaisuutena. Lisäksi pidettiin siitä, että digioppikirja on aina saatavilla ja painettua kirjaa ei tarvitse kantaa mukana. Monissa vastauksissa ilmaistiin toive paremmista muistiinpanomahdollisuuksista. Tarkasteltaessa tarkemmin kolmen oppikirjasarjan välisiä eroja kävi ilmi, että Magazin.de-käyttäjät pitivät tehtäviä ja niiden automaattista korjausominaisuutta erittäin hyvänä, mutta toivoivat, että eri osioiden välillä navigoiminen olisi helpompaa. Plan D -oppikirjasarjan käyttäjistä toiset pitivät digitaalista oppikirjaa virkistävänä ja toiset taas pitivät enemmän käsin kirjoittamisesta. Sanasto-osion sijaintia kritisoitiin ja toivottiin, että sanastoa voisi pitää ruudulla sivua vaihdettaessa. Unter uns -oppikirjasarjan käyttäjät olivat myös monta mieltä digitaalisuudesta, sillä jotkut pitivät digioppikirjoja hyvänä valmistautumisena sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin, ja toiset taas eivät pitäneet pitkien tekstien lukemisesta näytöltä. Unter Uns -sarjan käyttäjät olivat tyytymättömiä vastausten tarkistustoimintoon. Toivottiin, että digioppikirja hyväksyisi useita vastausvaihtoehtoja eikä sakottaisi pienistä kirjoitusvirheistä.
  • Eloholma, Mikko Aleksi (Helsingfors universitet, 2017)
    In the 1970s information technology started to become part of everyday life and as a result of this process, computer programming has become an important theme in the digital society both in the labor-market and on the educational field. In this study, I examine high school students' everyday conceptions of computer programming and technological development. I explore these conceptions relying on the theory of social representations which is focused on defining how people make foreign technical and scientific phenomena familiar. I interpreted the meanings produced by the high school students in relation to the cultural history of computer programming and especially in relation to the general meanings given to computer programming on the educational field. As a separate research question I examined computer programming in relation to meanings that are connected to technological development. The aim of this study is to offer more understanding about how computer programming is made familiar in an increasingly digital society where it has emerged as an important skill, especially through education. I produced my data by interviewing seven high school students who had attended a voluntary high school course combining electronics and programming. I analyzed the interviews discourse-analytically by defining oppositions that describe the social representation of programming. I also produced concepts that seemed to synthesize the oppositions and examined subject positions that were constructed in the speech. Besides, I analyzed how the representations of programming and technological development were connected in the speech. The representational field of programming was constructed by the oppositions of human-computer, material-virtual, technical-playfulness and proximity-remoteness. I defined the opposition human-computer to be the most fundamental themata of the social representation of computer programming. Programming was perceived as taking technological development to the next level. Technological development was seen as a partly autonomous process but humans were still given the most fundamental role in the definition and delimitation of technologies. On the basis of this study it can be summarized that high school students saw programming as an important phenomenon which at the same time was difficult to approach and define. This observation r a challenge for the establishment of programming both in education and in the wider society.
  • Kymäläinen, Jenna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa etsitään vastausta siihen, millaisia merkityksiä evankelisluterilaisen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen osallistuvat lukiolaiset antavat kokemuksilleen katsomusopetuksesta. Tutkimuksen tavoitteena on siis selvittää, miten kyseisten opetusryhmien opiskelijat suhtautuvat katsomusopetukseen. Tutkielman aineistona toimii kahdeksan pääkaupunkiseutulaisessa lukiossa kerättyä teemahaastattelua. Puolet haastatteluista on teetetty evankelisluterilaisen uskonnon opiskelijoille ja puolet elämänkatsomustiedon opiskelijoille. Haastatteluissa on selvitetty lukiolaisten yleisiä kokemuksia ja näkemyksiä katsomusopetuksesta ja sen hyödyllisyydestä sekä tarpeellisuudesta. Lisäksi tutkielmassa on selvitetty, millaiset asiat katsomusopetuksessa ovat lukiolaisten mielestä hyviä ja toimivia ja mitä taas voisi kehittää. Tutkielmassa käsitellään myös lukiolaisten näkemyksiä katsomusopetuksen järjestämisestä. Aineisto on analysoitu laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulosten mukaan lukiolaisten suhtautuminen katsomusopetukseen on melko samansuuntaista opetusryhmästä riippumatta. Katsomusopetukseen myös suhtaudutaan kaiken kaikkiaan myönteisesti. Positiivisina puolina pidetään muun muassa monipuolisia aiheita ja monimuotoisia opetusmetodeja. Katsomusaineet koetaan myös hyödyllisiksi ja tärkeiksi oppiaineiksi. Uskonnon opiskelijat toivoivat katsomusopetukselta etenkin kristinuskon vähentämistä opetuksessa. Sen tilalle toivottiin enemmän muiden uskontojen käsittelyä. Elämänkatsomustiedon opiskelijat sen sijaan eivät kokeneet suuria kehitystarpeita omassa oppiaineessaan. Molemmissa ryhmissä ajateltiin, että elämänkatsomustiedon pitäisi olla avoin oppiaine myös uskonnon opiskelijoille. Nykyiseen oman uskonnon opetukseen perustuvaan katsomusopetusmalliin suhtauduttiin molemmissa katsomusopetusryhmissä kriittisesti. Lukiolaisten mukaan tulevaisuudessa tulisi siirtyä täysin yhdistettyyn opetukseen tai osittain yhdistettyyn opetukseen. Myös näihin malleihin saattaa kuitenkin opiskelijoiden mukaan liittyä haasteita, kuten oman uskonnon osaamisen vähentyminen. Katsomusopetus koettiin järjestelymallista riippumatta tarpeelliseksi myös tulevaisuudessa.
  • Salonen, Jaana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aims. In this study it was examined what kind of identity profiles are found in the high school data. The theory background was Luyckx's and colleagues' (2008) theory of identity development through five dimensions. These dimensions were exploration in breadth, commitment making, exploration in depth, identification with commitment and ruminative exploration. In this study it was expected that different combinations of the dimensions form different identity profiles. In earlier studies five or six profiles have been found. Furthermore, the second objective of the study was to investigate if the identity profiles differ from each other in relation to school burnout. A previous study showed the troubled diffusion identity profile scored highest on school burnout. Methods. The survey data analysed in this study was collected in 2019. The data consisted of 932 respondents of whom 605 (65%) were girls, 306 (33%) were boys and 18 (2%) were non-binary. The respondents were third year high school students in the Helsinki area who participated in an electric questionnaire. To find the identity profiles, cluster analysis was performed to the sum variables of identity dimensions. The connection of the identity to school burnout was analysed with a one-way variance analysis. Results and conclusions. The high school students were divided into five profiles based on the contents of the cluster analysis. The profiles were named as follows: troubled diffusion, ruminative moratorium, achievement, carefree diffusion and searching while committed. A fifth of the students had found their identity. Identity was unclear for about the 60 % of the students. The students had a lot of ruminative exploration. The identity profiles were connected to school burnout. The school burnout averages were significantly different between the identity profiles. The achievement profile scored lowest on school burnout and the troubled diffusion scored highest on school burnout.
  • Hämäläinen, U; Juutilainen, V-P; Hellsten, K (Kela, 2007)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 87
    Tutkimuksessa tarkastellaan toisen asteen opiskelijoiden elämäntilannetta ja toimeentuloa. Ikä ja asumismuoto ovat keskeisimmät heidän toimeentuloonsa vaikuttavat tekijät. Lukiolaisista noin 93 prosenttia ja samanikäisistä ammatillista perustutkintoa suorittavista nuorista noin 70 prosenttia asuu vanhempiensa taloudessa. Yli 20-vuotiaista ammatillista perustutkintoa suorittavista joka viides asuu vanhempiensa kanssa. Lukiolaisista suurin osa (80 prosenttia) kokee pienistä tuloistaan huolimatta taloudellisen asemansa vähintään kohtalaiseksi, mikä heijastelee lähinnä heidän taloudellisesti hyvin epäitsenäistä asemaansa. Huonoksi tai hyvin huonoksi oman taloudellisen asemansa kokee joka viides lukiolainen. Ammatillista tutkintoa suorittavien kokemus omasta taloudellisesta asemasta on huomattavasti negatiivisempi: 45 prosenttia ilmoittaa taloudellisen tilanteensa olevan huono tai hyvin huono. Eroa kokemuksissa eri oppilaitoksissa opiskelevien välillä selittävät ikä, itsenäisempi asuminen ja vanhempien pienemmät tulot. Toisen asteen opiskelijoiden mielestä opintotuki on riittämätön ja järjestelmä epäoikeudenmukainen. Kriittisimpiä ovat opintotukea saaneet. Toisen asteen opintotukeen liittyy olennaisesti kysymys vanhempien, yksilön itsensä ja yhteiskunnan vastuusta opintojen aikaisen toimeentulon rahoittamisessa. Alle 20-vuotiailla, asuivatpa he vanhempiensa taloudessa tai itsenäisesti, opintotukeen vaikuttaa vanhempien tuloja koskeva tiukka tarveharkinta. Lukiolaisista vain 18 prosenttia ja ammatillista perustutkintoa suorittavista noin puolet sai opintorahaa keväällä 2006. Ammatillista tutkintoa suorittavista suurempi osa kuin lukiolaisista on yli 20-vuotiaita ja saa näin ollen opintorahaa. Opintorahan saantiin vaikuttaa heillä myös vanhempien pienemmät tulot sekä yksinhuoltajavanhempien suurempi osuus. 18–19-vuotiaiden opiskelijoiden toimeentulotukiasiakkuudet ovat lisääntyneet merkittävästi 1990-luvun alun jälkeen, minkä taustalla voi olla opintorahan reaaliarvon lasku sekä toisen asteen opintotukeen oikeutettujen osuuden lasku. Heikoimmassa taloudellisessa asemassa ovat itsenäisesti asuvat, etenkin toisella paikkakunnalla opiskelevat nuoret. Itsenäisesti asuvat 16–25-vuotiaat ammatillista perustutkintoa suorittavat ilmoittavat nettokuukausituloikseen 384 euroa kuukaudessa. Itsenäisesti asuvista yli 90 prosenttia ilmoittaa vanhempiensa avustavan säännöllisesti tai satunnaisesti suoraan rahallisesti tai maksamalla asumiskuluja ja laskuja. Kokonaan ilman vanhempien taloudellista tukea on itsenäisesti asuvista alle 20-vuotiaista kahdeksan prosenttia ja noin joka viidennellä tuki on satunnaista. Vuonna 2006 korotettiin vanhempien tulorajoja 15 prosenttia ja vuonna 2007 korotetaan 30 prosenttia. Nykyistä useampi pääsee taas opintorahan piiriin ja osalla tukeen oikeutetuista tuen määrä nousee merkittävästi. Kahden elättäjän lapsiperheissä tulorajojen muutos tuo etuuden saajien joukkoon nuoria verraten läheltä mediaanituloisten ryhmää ja yksinhuoltajien lapsista vain ylimpään tulokymmenykseen kuuluvat lapset tulevat jäämään järjestelmän ulkopuolelle. Tulorajojen indeksijärjestelmä tai säännölliset tulorajojen tarkistukset estäisivät tällaiset vaivihkaa tapahtuvat tuen saatavuuden ja tuen tason laskun.
  • Lepistö, Sirkku (2007)
    Tutkimuksen kohteena ovat lukiolaistyttöjen käsitykset ja kokemukset matematiikan opiskelusta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tytöt merkityksellistävät suhdettaan matematiikan opiskeluun koulussa ja tulevaisuuden suunnitelmissaan. Tutkimuksessa kuvataan ja tulkitaan tyttöjen käsityksiä sekä tarkastellaan minkälainen sija matematiikalle tyttöjen elämässä rakentuu. Tutkimusaineisto koostuu neljästätoista lukion ensimmäistä luokkaa käyvän 16-17 –vuotiaan helsinkiläistytön teemahaastattelusta. Tutkimuksessa haastateltiin sekä pitkää että lyhyttä oppimäärää matematiikkaa opiskelevia tyttöjä. Aineiston analyysimenetelmä on käytetty sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa hyödynnetään kasvatussosiologian ja etnografisen koulun ja sukupuolen tutkimuksen näkökulmia ja käsitteistöä, sekä naistutkimuksen teoreettisia tulkintoja sukupuolen ja matematiikan suhteesta. Tärkeimpiä lähteitä ovat Tuula Gordonin, Elina Lahelman, Tarja Tolosen sekä Valerie Walkerdinen ja Suzanne Damarinin kirjoitukset. Tutkimus kiinnittyy sosiologiseen kulttuurintutkimukseen, kasvatussosiologiaan ja naistutkimukseen. Tyttöjen suhde matematiikkaan osoittautuu analyysissä monitasoiseksi kysymykseksi, joka liittyy tyttöjen sosiaalisiin, kulttuurisiin ja yhteiskuntaluokkapohjaisiin eroihin sekä koulutuksen eriytymistä ylläpitäviin mekanismeihin. Tytöt jaoteltiin haastattelupuheen perusteella kahteen eri tyyppiin, ”välineellisesti” ja ”käytännöllisesti” matematiikkaan suhtautuviin. Tämän jaottelun katsotaan heijastelevan lukion pitkän ja lyhyen matematiikan opetussuunnitelmassa määriteltyjen opetuksen tehtävien ja tavoitteiden eroja, joka tuli tutkimuksessa keskeisellä tavalla esiin. Opetussuunnitelmassa määritellyt lyhyen ja pitkän matematiikan opetuksen tehtävät ja tavoitteet ovat erilaisia ja myötäilevät jakoa naisten- ja miesten ammattialueisiin yhteiskunnassa. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että lukion matematiikan opetussuunnitelma sukupuolittuu koulun käytännöissä. Tyttöjen kokemukset ja näkemykset pitkän ja lyhyen matematiikan hyödyllisyydestä ja relevanssista omalle elämälle vahvistavat tätä tulkintaa. Tutkimuksessa tuli esiin, että tyttöjen kiinnostumista matematiikasta rajoittaa osin mielikuva matemaatikoista nörtteinä. Tytöt halusivat tehdä eron itsensä ja koulujen kulttuureissa matematiikasta kiinnostuneiden, poikkeaviksi määriteltyjen nörttien välillä. Tyttöjen näkemyksissä matematiikan oppimisesta tuli esiin jaottelu älyämiseen ja työntekoon. Osa tytöistä oli omaksunut käsityksen, ettei voi osata matematiikkaa, koska ei pysty oivaltamaan, ns. "matemaattiset aivot" puuttuvat. Toiset tytöistä taas korostivat harjoittelun ja työnteon merkitystä matematiikan oppimisessa. Näkemykseen matematiikan oppimisesta ainoastaan oivaltamisen kautta tapahtuvana toimintana liittyi myös sukupuolittunut vivahde. Poikien oivaltamisen nähtiin tapahtuvan luonnostaan.
  • Ojajärvi, Anni (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan koulussa arvosanojen perusteella hyvin menestyviä lukiolaisia ja heidän käsityksiään ja jaottelujaan opiskelusta, oppimisesta ja koulumaailmasta. Tutkielmassa on kaksi pääaineistoa. Toinen on Stakesin Kouluterveyskyselyn vastaukset vuosilta 2003–2004, joista hyvin menestyviksi on rajattu 9,5–10,0 keskiarvonsa arvioineet nuoret. Tilastollisen aineiston tarkoituksena on antaa yleiskuva koulussa hyvin menestyvistä ja aloittaa pohdinta tutkittavien nuorten samanlaisuudesta ja erilaisuudesta suhteessa toisiinsa ja muihin nuoriin. Tyttöjen ja poikien välisten erojen lisäksi hyvin menestyvistä pojista näyttää erottuvan reilu kymmenesosa, joka ei menestyksestä huolimatta pidä koulunkäynnistä ja joka kokee suhteet muihin oppilaisiin ongelmallisina. Toisena aineistona tutkielmassa on koulussa hyvin menestyvien nuorten haastattelut, joita tehtiin yhteensä 12 kappaletta. Haastatteluiden pohjalta tarkastellaan hyvin koulussa menestyvien lukiolaisten omia näkemyksiä lukiosta, opiskelusta ja yleisemmin koulumaailmasta. Aineiston analysoinnissa käytettiin Harvey Sacksin kehittämää jäsenkategorisaation (MCD) mallia, jota muokattiin tutkimuskysymyksiini sopivaksi. Menetelmän avulla tarkastellaan oppilaiden tekemiä kategorisointeja ja sitä, miten haastateltavat asemoivat itsensä suhteessa näihin kategorioihin. Haastateltavat toivat itseään esille itsenäisiä valintoja tekevinä ja kriittisinä oppilaina. Opiskelusta oli muokattu oma projekti, jota tehtiin itsenäisesti ylittäen usein koulun antamat tavoitteet. Haastateltavien kouluprojektin voidaankin katsoa olevan osa laajempaa itsensä rakentamisen projektia. Koulun ja oman projektin välillä on kuitenkin ambivalentti suhde: oman projektin kohde ja tavoitteet ovat koulun toiveiden suuntaisia, mutta samanaikaisesti olisi tärkeää määritellä tavoitteet omiksi. Haastattelut toivat esille nuorten jaotteluiden moninaisuuden ja tilannekohtaisuuden koulumaailmassa. Koulumenestyjät tekivät puheessaan kategorioita, joiden kautta he tilanteen mukaan erottautuivat muista tai painottivat samanlaisuutta muihin oppilaisiin pyrkien hallitsemaan rakentamaansa kuvaa itsestä. Vaikka koulumenestys määrittyi osin myönteisesti, haluttiin välttää antamassa kuvaa liiallisesta koulun eteen puurtamisesta. Toisaalta esimerkiksi hikaria tärkeämmäksi jaotteluksi haastatteluissa määrittyi koulussa sosiaalisuus. Haastateltavat muodostivatkin puheessa rennosti menestyvän nuoren kategoriaa, joka ei ota koulua liian tosissaan, vaikka toisaalta haluaa menestyä itse tärkeiksi katsomissaan aineissa. Kategorioista ja niiden kategoriapiirteistä muodostuu jonkinlainen verkkomainen yhtälö, jonka välissä nuori tasapainoilee, jotta saisi neuvoteltua itselleen mahdollisimman suotuisan paikan.
  • Ruhanen, Susanna (2005)
    Opetusta ja oppimista on tutkittu paljon, mutta silti sen tutkiminen on ajankohtaista myös nyt 2000-luvulla, esimerkiksi koska viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteiskunnan ra-kenne on muuttunut huomattavasti. Tiedonvälitys ja -hankkiminen sekä erilaiset viestintämahdollisuudet ovat kehittyneet nopeasti. Tämä on otettu huomioon opetuksessa esimerkiksi internetin, erilaisten opetusohjelmien sekä verkkotyökalujen käyttöönotossa. Itsenäisen opiskelun ja tiedonhankinnan mahdollisuus on entistä helpompaa. Opetustilanne ei enää välttämättä ole samanlainen kuin aiemmin. On kiinnostavaa tietää, miten 2000-luvun opiskelija käsittää hyvän opetustapahtuman. Millainen merkitys opettajalla on nykyään opetustapahtumassa? Mitkä tekijät tekevät opetustapahtumasta hyvän? Tämän tutkimuksen tehtävänä on kartoittaa ja luoda kuva tekijöistä, jotka opiskelijat määrittävät hyvän opetustapahtuman elementeiksi. Tutkimustehtävää lähestytään siis opiskelijoiden näkökulmasta. Tavoitteena on etsiä keskeisimmät tekijät, jotka tekevät opetustilanteesta hyvän oppimisen kannalta. Hyvää opetustapahtumaa lähestytään käsittelemällä kirjallisuuskatsauksessa sosiaalisaatiota sekä oppimiseen ja opetukseen liittyviä käsitteitä ja osatekijöitä. Tutkimus painottuu empiiriseen tutkimukseen. Tutkimuksen kohteena ovat kymmenen eri pääkaupunkiseudun lukion oppilaat sekä kolmen eri tiedekunnan ensimmäisen vuoden opiskelijat Helsingin yliopistosta. Tutkimus on toteutettu tutkimalla yhtä avovastausta sosiaalipsykologian laitoksella parhaillaan tekeillä olevasta tutkimushankkeesta, jossa tutkitaan muun muassa opiskelijoiden tietokäsityksiä. Aineisto on kerätty vuoden 2001 aikana. Kysymykseen hyvästä opetustapahtumasta on vastannut 417 lukiolaista ja 200 yliopisto-opiskelijaa. Tutkimus toteutettiin aineistolähtöistä analyysimenetelmää käyttäen muodostamalla luokittelujärjestelmä opiskelijoiden kirjoittamista vastauksista. Aineiston analysoinnissa käytettiin apuna laadullisen tutkimuksen analysointi Atlas.ti -ohjelmaa. Muodostettu hyvän opetustapahtuman luokittelu analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin taustamuuttujien suhteen tarkasteltuna SPSS-tilasto-, sekä Excel-taulukkolaskentaohjelmilla. Tutkimuksen keskeisiä tuloksia voidaan tarkastella kahdella tavalla. Ensimmäisessä tarkastelussa ovat mukana lukiolaiset sekä yliopisto-opiskelijat. Tulokset osoittavat, että opiskelijoiden mielestä hyvän opetustapahtuman keskeiset tekijät muodostuvat opettajien ammattitaidosta, roolista, vuorovaikutuksesta ja opetusmetodista. Toisessa tarkastelussa vastaajien käsityksiä tutkittiin taustamuuttujien suhteen, joita olivat sukupuoli, koulumenestys ja äidin sosioekonominen asema. Näiden suhteen löytyi tilastollista merkitsevyyttä. Lukiolaistytöt pitivät opettajan ammattitaitoa ja roolia, opetusmetodia, omaa osallistumista sekä vuorovaikutusta tärkeämpänä kuin pojat. Yliopisto-opiskelijoista miehet pitivät opettajan ammattitaitoa ja roolia tärkeämpänä, kun taas naisopiskelijoiden mielestä opettajan henkilökohtaiset ominaisuudet ja persoonallisuus oli merkittävämpää. Koulumenestyksen mukaan heikoimmin menestyneet oppilaat eivät pitäneet vuorovaikutusta yhtä tärkeänä kuin paremmin menestyvät. Lukiolaiset, joiden keskiarvo oli yli 8,5, pitivät omaa panostusta/oivallusta tärkeämpänä kuin keskiarvoltaan heikommin menestyneet. Äidin sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna lukiolaisista ryhmän "muu" oppilaat sekä yliopisto-opiskelijoista ylempien toimihenkilöiden lapset kokivat opettajan henkilökohtaiset ominaisuudet ja persoonallisuuden muita tärkeämmäksi.
  • Tiirikainen, Kati (Helsingin yliopisto, 2017)
    Anxiety disorders typically onset in adolescence, often resulting in significant impairment. Social anxiety disorder (SAD) and generalized anxiety disorder (GAD) are among the clinically most important anxiety disorders in adolescents and may have a significant effect on schoolwork. The aim of this study was to explore the associations of perceived difficulties in schoolwork with SAD and GAD. It also aimed at determining if the comorbidity between SAD and GAD is associated with higher rates of school difficulties than seen in SAD or GAD without comorbidity. The study also assessed if the associations are different for boys and girls, and whether parental education level, parental unemployment, family structure, and school performance explain the possible associations. The study data was based on the School Health Promotion Study of 2015 and included survey data from 37 905 Finnish upper secondary school students. Exploratory factor analysis was used to determine indicators for academic and social difficulties in school. Logistic regression analysis was used to examine the multivariate associations between anxiety symptoms and perceived difficulties in schoolwork, conducted separately for both genders. Three different logistic models were formed for each association, academic and social difficulties each being the dependent variable in turn. Each model had 1, 4, or 5 independent background variables, in addition to self-reported anxiety symptoms. The main finding of this study was that both social anxiety and general anxiety were associated with perceived difficulties in schoolwork in upper secondary school students. Adolescents with SAD or GAD had a significantly increased risk for difficulties in schoolwork. The comorbidity between SAD and GAD was associated with significantly higher rates of social difficulties than non-comorbid SAD or GAD. In academic difficulties, GAD especially increased the risk significantly whether or not it was comorbid with SAD. The associations were for the most part similar for boys and girls. Parental unemployment, low parental education level, other than nuclear family structure, and poor school performance were associated with school difficulties. However, those variables only explained a small proportion of the association between anxiety symptoms and school difficulties. This study showed that adolescents with anxiety symptoms face challenges that they probably need support for in the school environment.
  • Kyllästinen, Samuli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa käsitellään pääkaupunkiseudun lukiolaisten ajatuksia uskonnonopetuksesta ja oppiaineen tulevaisuudesta. Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten pääkaupunkiseudun lukiolaiset suhtautuvat uskonnon ja katsomusaineiden opetukseen. Tutkielma sijoittuu uskonnondidaktiikan ja uskontososiologian kentille. Uskonnon ja katsomusaineiden opetuksen laaja-alaiseksi hahmottamiseksi luodaan tutkielmassa katsaus myös uskonnonopetuksen historiaan, tilanteeseen muulla Euroopassa sekä nykytilaan ja tulevaisuuden näkyviin Suomessa. Ensisijaisena aineistona toimii seitsemän teemahaastattelua sekä kolmekymmentä Helsingin normaalikoulun lukion opiskelijan täyttämää kyselylomaketta. Haastattelu- ja lomaketutkimuksessa on käytetty niin avoimia kysymyksiä kuin monivalintaväittämiä. Tutkimuksessa on kartoitettu uskonnon asemaa ja roolia lukiolaisten elämässä, heidän uskonnollista kasvuympäristöään ja kodin arvomaailmaa. Lisäksi tutkimuksessa on kartoitettu lukiolaisten käsityksiä ja asenteita uskontoa kohtaan ja uskonnon asemasta koulussa. Tutkimuksessa on myös selvitetty, mitä lukiolaiset ajattelevat nykyisestä uskonnon ja katsomusaineiden opetuksesta ja miten he haluaisivat kehittää oppiainetta. Aineiston analyysimenetelmänä toimii sisällönanalyysi. Analyysin ensimmäisessä osiossa käsitellään uskonnon asemaa lukiolaisten elämässä ja arjessa, toisessa osiossa väittämiä ja kolmannessa osiossa uskonnonopetusta, opetuksen hyviä ja huonoja puolia sekä opetuksen kehittämistä. Väittämien analysoimiseksi on yhdistetty niin laadullisia kuin määrällisiä näkökulmia. Analyysin pohjalta on mahdollista sanoa, että suurimmalla osalla lukiolaisista uskonnolla ei ole jokapäiväisessä elämässä merkittävää roolia. Uskonnon ja katsomusaineiden opetukselta lukiolaiset edellyttävät objektiivista ja monipuolista opetusta. Kristinuskopainotteiseen opetukseen lukiolaiset suhtautuvat kriittisesti. Opetuksen osalta lukiolaiset toivovat kaikkien uskontojen tasapuolista käsittelyä ja maailman uskontojen opetuksen lisäämistä. Uskonnonopetus koetaan myös tarpeelliseksi, sillä lukiolaiset eivät koe oppivansa uskonnoista tarpeeksi muiden oppiaineiden kautta. Lukiolaiset eivät myöskään pidä tarpeellisena erottelua eri opetusryhmiin uskonnon ja katsomuksen perusteella, vaan heidän mielestään opetusta tulisi tarjota yhteisesti.
  • Harju, Tuulikki (2005)
    Tutkielman aihe on nuorten, lukioikäisten tyttöjen yhteisöllisyys. Tutkin tyttöjen yhteisöllisyyden kokemuksia ja heidän näkemyksiään yhteisöstä ja yhteisöllisyydestä yleisesti. Tutkimukseni kohteena ovat nuoret, lukioikäiset tytöt yhdessä maaseutulukiossa Etelä-Pohjanmaalla (Lauhava) ja yhdessä kaupunkilukiossa Helsingissä (Suistola). Yritän tutkimuksessani selvittää, eroavatko ja/tai yhtenevätkö erilaisissa ympäristöissä elävien tyttöjen yhteisöllisyyden kokemukset toisistaan. Tutkimustani varten haastattelin yhteensä kahtatoista lukiolaistyttöä, joista kuutta haastattelin Etelä-Pohjanmaalla ja kuutta Helsingissä. Toteutin haastattelut yksilöhaastatteluina ja haastattelumuotona oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastatteluaineiston käsittelyn suoritin tekstinkäsittelyohjelmaa apuna käyttäen. Aineiston analyysimenetelmänä käytän teemoittelua. Näin ollen analyysi keskittyy käsittelemään sellaisia aihealueita, jotka toistuvat tyttöjen puheessa. Tutkimus osallistuu erityisesti postmodernin yhteiskunnan mukanaan tuomaan lisääntyneeseen individualisaatiokeskusteluun kartoittaen yhteisön paikkaa ja merkitystä yksilöllistyneessä ajassamme. Tärkeimpinä teoreettisina lähteinä ovat postmodernin ja yhteisön suhdetta käsittelevät teokset. Myös yhteisöä ja postmodernia yleisesti tutkivat kirjat toimivat lähdemateriaalina. Tärkeimpänä yksittäisenä teoreettisena vaikuttajana tutkimuksessa on Zygmunt Bauman ja hänen muutamat teoksensa vuosilta 1996 - 2002. Lisäksi Gerard Delantyn ja Michel Maffesolin näkemykset ovat tärkeässä osassa postmodernien yhteisöjen luonnetta tarkasteltaessa. Empiirisenä lähdemateriaalina olen käyttänyt pääasiassa suomalaisnuoriin erilaisista näkökulmista kohdistettuja tutkimuksia. Tarkastelen tutkimustuloksiani vertailunäkökulmasta. Aineistosta nousivat esiin seuraavat viisi teemaa: lukiolaistyttöjen käsitykset yhteisöstä ja yhteisöllisyydestä, lukiolaistyttöjen ensisijaiset yhteisöt, alueellisuus, koulutus ja työ sekä me ja muut. Tutkimuksessa ilmeni, että maalais- ja kaupunkiympäristössä elävät tytöt omaavat huomattavan yhteneväisiä näkemyksiä yhteisöllisyydestä. Tyttöjen ensisijaisina yhteisöinä ovat kaverit ja perhe, joista jälkimmäisessä erityisesti äiti tärkeä. Perheen merkitys korostuu lauhavalaisten kohdalla. Suurimmat paikkakuntakohtaiset erot ilmenevät kouluttautumisen ja alueellisuuden suhteen. Lauhavalaisista muut paitsi yksi kiinnittyvät vahvasti kotipaikkakuntansa kotikyliin ja Etelä-Pohjanmaahan yleisesti. Helsinkiläiset sen sijaan ajattelevat kielteisesti nykyisistä asuinpaikoistaan, mutta kiinnittyvät voimakkaasti yleisesti Helsinkiin. Tytöt käsittävät koulutuksen määrittävän vahvasti tulevaisuuttaan. Suhtautumisessa koulunkäyntiin ilmenee kuitenkin eroja. Lauhavalaiset ovat tunnollisia läksyjen tekijöitä ja he huolehtivat jo nyt vasta edessäpäin olevista ylioppilaskirjoituksistaan. Helsinkiläiset sen sijaan suhtautuvat koulunkäyntiinsä rennommin, mutta heillä huolestuneisuus kouluttautumisen osalta ilmenee joskus jopa oman alan epätoivoisena etsintänä. Tyttöjen yhteisöllisyys kietoutuu joko tietoiseen tai tiedostamattomaan muista erottautumiseen. Yhteisöllisyys on tytöille tärkeää. Postmoderni yhteisöllisyys ilmenee heidän elämässään monissa eri muodoissaan. Ihmissuhteet eivät kuitenkaan lävistä kaikkea tyttöjen toimintaa, sillä yhteisöllisyyden ohella tytöt samanaikaisesti korostavat yksilöllisyytensä merkitystä.