Browsing by Subject "luonnonlaidun"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Särkiniemi, Eeva (Helsingfors universitet, 2017)
    Perinnebiotoopit ovat perinteisen laidunnuksen ja niiton muovaamia luonnontyyppejä, joiden lajisto on rikas. Karjan laidunnuksen muututtua ja keskityttyä, perinnebiotoopit ovat muuttuneet yhä harvinaisemmiksi. Laiduntaminen on yksi keinoista ylläpitämään perinnebiotooppien monimuotoisuutta ja tuottavuutta. Hevosten määrä etenkin Etelä-Suomessa on noussut huomattavasti. Hevosen laidunnuskäyttäytyminen on kuitenkin valikoivampaa, kun karjalla. Laiduntamisen tärkein tavoite on saavuttaa tyydyttävä eläintuotos, jotta saadaan hevosten omistajat kiinnostumaan riittävän laajasti luonnonlaitumien laiduntamisesta. Tässä tutkimuksessa selvitetään luonnonlaitumella laiduntavien hevosten ravintotarpeiden täyttymistä (kuten energian, sulavan raakavalkuaisen, kivennäis- ja hivenaineiden perustarpeet), luonnonlaitumen sadontuottokykyä sekä laitumien botaanista koostumusta. Luonnonlaitumen eri lohkoilta määritettiin laidunnuskauden aikana kuiva-aineen kertymistä, sadon määrää ja laatua sekä kasvuston botaanista koostumusta. Botaanisen koostumuksen avulla haluttiin selvittää kuinka suuren osan sadosta hevoset syövät. Laitumen kasvustoa suojattiin häkeillä, joita oli 4:llä eri lohkolla. Kaikilla lohkoilla otettiin rehuanalyysinäytteitä sekä laidunnukselta suojatusta, että suojaamattomasta sadosta. Otetut näytteet jaettiin silmämääräisesti syötäviin ja ei syötäviin lajeihin aiempien tutkimusten pohjalta ja punnittiin satomäärien määritystä varten. Näytteet kerättiin yhteensä 9 kertaa kasvukauden aikana. Lisäksi alkukesästä tehtiin botaaninen kasvilajimääritys. Näytteet analysoitiin Valion laboratoriossa NIRS-analyysin avulla. Hevoset saivat energiaa ja valkuaista riittävästi koko laidun kauden ajan. Kivennäisaineiden osalta fosforin päivä saanti jäi suositusarvoja pienemmiksi ja vääristi hevosten Ca:P suhteen liian suureksi. Hivenaineista kuparin ja sinkin saanti ei ollut riittävää. Luonnonlaidun on kivennäislisän kanssa hyvää rehua tyydyttämään hevosen perustarpeet. Luonnonlaitumen ravitsemuksellinen koostumus on viljeltyjä laitumia köyhempi energian ja valkuaisen osalta mikä, vähentää herkästi lihomaan taipuvaisilla hevosilla ylipainosta johtuvia terveysongelmia ja mahdollistaa niiden laiduntamisen.
  • Karlsson, Elina (Helsingfors universitet, 2017)
    The aim of this study was to investigate the effect of cultivated pasture and semi-natural grassland on body condition and insulin sensitivity in horses. The main hypothesis was that the horses would fatten more when grazing on cultivated pasture compared to semi-natural grassland, and that insulin, glucose and non-esterified fatty acid (NEFA) responses to i.v. glucose challenge would indicate higher degree of insulin resistance of these horses. The experiment was carried out between May–September 2014 at a research farm of the former MTT Agrifood Research Finland (now Natural Resources Institute Finland) in Ypäjä. Body weight, body condition score, waist circumference, and fat thickness were measured before and after grazing season. Intravenous glucose tolerance tests (IVGTT) were performed on 16 horses (8 of each group) in May and September. A dose of glucose was administered through a jugular vein catheter. Multiple blood samples were then collected to assess glucose, insulin and NEFA responses. There were no differences between treatments in body measurements, or glucose, insulin, and NEFA responses to IVGTT before grazing. Horses grazing on cultivated pasture had higher body weight, median body condition score and waist circumference compared to horses on semi-natural grassland in September. Slower glucose clearance rate and a smaller decrease in NEFAs during IVGTT was noticed in horses grazing on semi-natural grassland compared to those on cultivated pasture after grazing season. Minimal Model estimates on insulin sensitivity were compromised by the large variation in insulin responses to glucose challenge. Two thirds of the Si estimates were classified as insulin resistant or implausible (extreme insulin resistance or sensitivity). The differences in pasture composition between high-yielding cultivated pasture and semi-natural grassland induced only minor changes in the insulin resistance status of grazing Finnhorse mares. Grazing on the cultivated pasture did not increase the level of peripheral insulin resistance compared to semi-natural grassland or compromise horses’ ability to maintain normal blood glucose concentration in spite of their fattening. Contrary to the hypothesis, horses grazing on semi-natural grassland expressed higher degree of insulin resistance in adipose tissue. Horses were rather insulin resistant already before grazing which may be derived from a possible innate tendency to low insulin sensitivity of Finnhorse.