Browsing by Subject "luonto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 47
  • Pekkala, Sannukka (Helsingin yliopisto, 2017)
    Immigration has increased in the capital region of Finland. It is predicted that the number of immigrants will continue to rise in the future. Nature and green areas are easy to be found in Finland, also in the capital region. Previous studies have shown that nature can enhance psychological, physiological and social well-being. However, we know little about the relation between nature, integration and immigrants' well-being. In addition, it remains unclear how immigrants relate to nature, and what nature means for people from different cultures. The purpose of this thesis was to describe, analyze and interpret the meaning of nature for eight immigrants living in the capital region. One of the goals of this thesis was to analyze how immigrants would see nature as a place for enhancing well-being, and that way, possibly support the process of integration. This study was carried out as a case study research in August-September 2016. The participants were eight adult immigrants living in the capital region. The participants' ages varied between 30 to 55 years and they had lived in Finland from 2 to 12 years. This thesis included theme interviews and three guided nature walks in the capital region. The data consisted of theme interviews done before the nature walks and feedback forms filled in the end of the last walk. The data was analyzed using qualitative content analysis. According to the content analysis, the immigrants seemed to have mainly positive and everyday relation to nature. Immigrants also told that moving to Finland had had an impact on their relation to nature by waking it up or making it stronger. Nature close by was thought to be a meaningful place for rest and relaxation, and a significant source of day-to-day well-being. According to immigrants, moving in and learning about nature could have a positive impact for the integration process by supporting social and cultural integration, enhancing well-being, and introducing new places. Participants also brought up that both cultural and practical topics related to nature could be more significant part of the integration education.
  • Suomalainen, Sari (Helsingfors universitet, 2009)
    Green areas in cities provide social, ecological, cultural and economical values. Furthermore, the effects and importance of green areas on human well-being in the context of day to day life have been investigated in previous studies. The creation of green structures, and the quality and quantity of green areas are defined at different levels of urban planning in municipalities. The aim of this research was to determine which factors influence the green area planning process. The study compared the planning processes of Tampere in Finland and Stuttgart in Germany. It also analysed the prevailing trends of the cities and the participation of inhabitants. The study utilized qualitative study methods. The material included documents, reports and laws relating to the planning processes. The themed interviews were carried out in the city offices of Tampere and Stuttgart. The results indicated that landscape and green structure planning were compulsory parts of land-use planning processes in Stuttgart, required by laws, and are applicable nation-wide in Germany. The aims of a Landscape Plan and Green Structure Plan were legalized in a Preparatory Land Use Plan and in a Local Development Plan. In Finland, Tampere had good regulations concerning green area planning, but these were not applicable throughout the whole country. The aims of the green area plans could be legalized in Local Development Plans or in Federal Building Code, but there were not as many specified symbols expressing the content of green areas than in Stuttgart (Germany). A special difference was also the compensation method and habitat network planning that influenced the planning process at many levels in Stuttgart, identifying every green space as a part of a green structure. In addition to ecological values, also city parks and gardens were developed in exhibitions and competitions throughout Germany. The aim of Landscape planning is to combine natural elements and values as part of a landscape and a green structure of every city in Finland. It would also provide ecological development. With increasing knowledge about biodiversity and importance for human well-being, different kinds of green areas in the vicinity could also become more familiar and acceptable to citizens. Resulting from this study, future recommendations would be to develop landscape planning, to include more strategic green area planning based on Land Use Act and utilize interaction with citizens. Furthermore, an understanding and consideration of the ecological and physiological aspects of the environment and the using indicators to measure the fruition of the aims should be mandatory during the co-operational planning processes in order to reach the aims.
  • Raunio, Anne; Schulman, Anna; Kontula, Tytti (Finnish Environment Institute, 2008)
    Suomen ympäristö 8/2008
    This publication introduces the results of the first assessment of threatened habitat types in Finland, which was conducted between 2005 and 2007. The objective was to provide a complete description of the current state of the habitat types found in Finland, their development during recent decades, and the threats they are likely to face in the near future. The assessment was conducted by broad-based expert groups that consisted of over 80 specialists in ecology, hydrobiology, forest science, geology, geography, and other fields of expertise, from various research institutes, universities, and administrative bodies. The project was coordinated by the Finnish Environment Institute. The project studied all habitat types that are found in Finland. They were divided into seven main groups: The Baltic Sea and its coast, inland waters and shores, mires, forests, rocky habitats, traditional rural biotopes, the fell area. The concept habitat type has been defined as follows: A habitat type refers to spatially definable land or aquatic areas with characteristic environmental conditions and biota which are similar between these areas but differ from areas of other habitat types. The environmental factors include e.g. soil, climate, and topography. The characteristics of the biota include the composition of typical species and their relative abundances. The concept habitat type can refer to varying units which differ in the size or degree of internal variation. In addition to the habitat types, the most commonly occurring habitat complexes have been taken into consideration in the assessment. No comprehensive and established list or classification system of the various habitat types existed for the needs of the assessment. The classifications that suited the needs of the assessment were chosen or created for each of the seven main habitat groups during the project. A total of 381 habitat types and habitat complexes were assessed, and the information was sufficient on 368 habitat types for which the Red List Categories were defined. Built-up, cultivated, and other habitat types that have been greatly changed by human activity were not included in the assessment. Some of these environments may, however, offer valuable habitats for species of the threatened habitat types. The significance of such substitute habitats is considered briefly in this publication, even though they were not included in the assessment. The second part of the final report (Suomen ympäristö 8/2008, part 2) includes descriptions, general distribution maps, and photographs of the assessed habitat types. Habitat type -specific grounds for the results of the assessment are also provided.
  • Raunio, Anne; Schulman, Anna; Kontula, Tytti (Finnish Environment Institute, 2008)
    Suomen ympäristö 8/2008
    This publication introduces the results of the first assessment of threatened habitat types in Finland, which was conducted between 2005 and 2007. The objective was to provide a complete description of the current state of the habitat types found in Finland, their development during recent decades, and the threats they are likely to face in the near future. The assessment was conducted by broad-based expert groups that consisted of over 80 specialists in ecology, hydrobiology, forest science, geology, geography, and other fields of expertise, from various research institutes, universities, and administrative bodies. The project was coordinated by the Finnish Environment Institute. The project studied all habitat types that are found in Finland. They were divided into seven main groups: The Baltic Sea and its coast, inland waters and shores, mires, forests, rocky habitats, traditional rural biotopes, the fell area. The concept habitat type has been defined as follows: A habitat type refers to spatially definable land or aquatic areas with characteristic environmental conditions and biota which are similar between these areas but differ from areas of other habitat types. The environmental factors include e.g. soil, climate, and topography. The characteristics of the biota include the composition of typical species and their relative abundances. The concept habitat type can refer to varying units which differ in the size or degree of internal variation. In addition to the habitat types, the most commonly occurring habitat complexes have been taken into consideration in the assessment. No comprehensive and established list or classification system of the various habitat types existed for the needs of the assessment. The classifications that suited the needs of the assessment were chosen or created for each of the seven main habitat groups during the project. A total of 381 habitat types and habitat complexes were assessed, and the information was sufficient on 368 habitat types for which the Red List Categories were defined. Built-up, cultivated, and other habitat types that have been greatly changed by human activity were not included in the assessment. Some of these environments may, however, offer valuable habitats for species of the threatened habitat types. The significance of such substitute habitats is considered briefly in this publication, even though they were not included in the assessment. The second part of the final report (Suomen ympäristö 8/2008, part 2) includes descriptions, general distribution maps, and photographs of the assessed habitat types. Habitat type -specific grounds for the results of the assessment are also provided.
  • Rissanen, Markus (2017)
    This doctoral work is an interdisciplinary study of basic forms in art and science. It combines artistic and scientific modes of research and consists of artistic productions and the cultural-historical study of forms as well as mathematical explanations. Three pre-examined artistic productions are included in this doctoral work: (1) “Uusi Luonto Tieto” [new nature knowledge], 11.1.-3.2.2008, Forum Box, Helsinki, (2) “Constructed Landscapes”, 10.1.-1.2.2009, Galleria Heino, Helsinki, and (3) “Tutti Frutti”, 5.1.-3.2.2013, Galleria Heino, Helsinki. The thesis begins with the basic forms of classic Euclidean geometry, i.e. the circle, square and triangle since these forms are most often found in the history of teaching visual arts, especially the elements of drawing. This triad constitutes the kernel of modernistic Bauhausian design, while being the visual embodiment of the Platonic theory of Ideas as well. In addition to these simple forms, the branching tree-like form, or dendrite, is considered a basic form in the thesis. Rhombuses play a significant role in the last parts of the thesis and in the appendices and are thus also treated as basic forms. In this study I show how human culture represents nature with basic forms in two ways. For this I introduce two new concepts: perceptual forms representing nature and conceptual forms representing nature. The former refer to mimetic depictions of visible forms and structures that we can see in nature, either with our bare eyes or by using some kind of instruments. The latter refer to seemingly artificial and often geometric forms that we humans have invented by accident or constructed with purpose to visualize phenomena or functions of nature. By depicting perceptual forms, we aim to show how nature appears, whereas by constructing conceptual forms, we aim to show how nature works. The thesis also includes a mathematical study about the rotational symmetries of rhombic tilings. In a sense this mathematical part presents a generalization of the five-fold rotationally symmetric rhombic “quasiperiodic” tiling discovered in 1974 by Roger Penrose. In the 1980s a similar atypical five-fold rotationally symmetric quasiperiodic pattern was discovered in physical nature from the atomic structure of a certain crystalline metal alloy. The discovery was remarkable as the classic crystallography was based on the assumption that all atoms in crystalline solid matter are organized in periodically repeating units having two-, three-, four-, or six-fold rotational symmetry but never having five-fold or any larger than six-fold rotational symmetry. Dan Shechtman who made the observation received in 2011 the Nobel Prize in chemistry for the discovery of “quasicrystals”, as the new form of solid matter was soon named. During my research I discovered a way to construct a quasiperiodic rhombic tiling with arbitrarily n-fold rotational symmetry, including also all integers larger than six. This geometric model apparently is first of its kind in mathematics of crystallography. The mathematician Jarkko Kari managed to prove [...] in a strict mathematical sense – my “intuitive” solution. The geometric model and its proof were published in our co-authored paper in the peer-reviewed Discrete & Computational Geometry, Vol. 55, Issue 4, June 2016, pp. 972–996. Due to its rather technical nature, the paper is included in the thesis as an appendix, but the most essential features of the model and its background are also explained in more accessible terms. In the end of dissertation I also reconsider the concept of basic forms and introduce an alternative, generalized notion of conceptual systems of geometric forms.
  • Naskali, Arto; Hiedanpää, Juha; Suvantola, Leila (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 48/2006
    Biologinen monimuotoisuus talouskysymyksenä -raportissa selvitetään biologisen monimuotoisuuden talouskytköksiä, turvaamisen hyötyjä ja kustannuksia sekä taloudellisen toiminnan aiheuttamaa monimuotoisuuden hupenemista. Lisäksi selvitetään talouspoliittisia keinoja vähentää biologisen monimuotoisuuden häviämistä. Samalla hahmotetaan biologisen monimuotoisuuden tehtävä ja mahdollisuudet taloudessa, erityisesti kiinnittäen huomiota markkinaperustaisiin lähestymistapohin ja etenkin markkinoiden luomiseen eli uudenlaisten liiketoimintamuotojen kehittämiseen monimuotoisuuden varaan.
  • Ala-Mononen, Salla (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassani käsittelen dialogisuutta ja sen merkitystä esteettisten luontokokemusten kannalta. Pyrin tuomaan esille ihmisten luovan toiminnan, ihmissuhteiden ja luontosuhteiden kauneuden välisiä yhteyksiä. Keskeisenä lähteenäni on Luce Irigaray ja laajennan tarkastelua Pierre Hadotin, Henry David Thoreaun ja Arnold Berleantin kirjoitusten avulla. Aloitan tutkielmani käsittelemällä Irigarayn feministisen filosofian keskeisiä kohtia, koska ne ovat perusta myös hänen dialogisuus -käsitykselleen. Irigaray kirjoittaa esimerkiksi feminiinisen universaalin luomisen tehtävästä ja jokaisen feminiinisen subjektin yksilöllisestä, oman identiteetin luomistyöstä. Tutkielmani toisessa luvussa tarkastelen puheen dialogisuutta ja erityisesti Irigarayn käsitystä siitä. Irigarayn lisäksi viittaan paitsi Hadotin myös Hans-Georg Gadamerin kirjoituksiin dialogista sekä Emmanuel Levinasin käsitykseen toiseudesta. Esille nousee dialogiselle filosofialle ominaisia piirteitä ja huomioita liittyen esimerkiksi dialogin eettiseen tehtävään sekä dialogin eksistentiaaliseen kontekstiin ja luonteeseen. Tutkielmani kolmannessa luvussa siirryn tarkastelemaan esteettisiä luontokokemuksia ja sitä, kuinka dialogisuus ilmenee niissä myös sanattomasti. Tutkin muun muassa sitä, millä tavalla luonto on välittäjä itsen ja toisen kohtaamisessa. Yhdistän ja rinnastan Irigarayn ajatuksiin dialogisuudesta Thoreaun ja Berleantin kirjoituksia esteettisistä kokemuksista luonnossa. Kuvailen filosofisen ajattelun fenomenologista virettä ja luonnon esteettisessä kohtaamisessa ilmeneviä arvokokemuksia ja vuorovaikutusta, joiden myötä subjektin itseymmärrys syventyy ja identiteetti ja elämänmotivaatio uudistuvat. Lopuksi tarkastelen luonnonkauneuden ihailua ja ihmetystä, mimesistä ja aistihavaintoa Irigarayn ja Berleantin näkemyksissä. Esille tulee heidän kriittinen suhtautumisensa totalisoivaan, perfektionistiseen, dualistiseen ja objektivoivaan ajatteluun sekä heidän aistivalle ruumiille antamansa merkitys ja arvo. Irigaray tuo esille itsetutkiskelun ja itseen palaamisen tärkeyden toisen lähestymisen ja dialogin mahdollistumisen kannalta, sekä luonnon tarjoaman paikan tälle. Irigarayn filosofian valossa totean, että suhteen muodostaminen itsen ja toisen kanssa tarvitsee tietyllä tapaa vapaata, ennalta täyttämätöntä ja määrittelemätöntä tilaa; sen avoimuutta ja aistikylläistä hiljaisuutta. Luonto on tällainen tila, joka ei ole kenenkään omaisuutta. Irigarayn filosofiassa on tarkkaavaista toiseuden lähestymisen ja suhteen muodostamisen tapojen etsintää, mikä on tärkeää paitsi itsen ja toisen ihmisen, myös luonnon esteettisessä kohtaamisessa. Yhdessä toiseutta kuuntelemaan herkistyvän dialogisuuden kanssa esteettiset luontokokemukset voivat auttaa ihmisiä arvostamaan luontoa, omaa ruumistaan ja toista ihmistä.
  • Saarela, Sanna-Riikka (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2008
  • Primmer, Eeva; Kopperoinen, Leena; Ratamäki, Outi; Rinne, Janne; Vihervaara, Petteri; Inkiläinen, Elina; Mashkina, Olga; Itkonen, Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 39/2012
    Luonnonvara- ja luonnonsuojelupolitiikkaa on perinteisesti kehitetty toisistaan erillään, mutta kestävän kehityksen politiikan ja vuonna 2005 laaditun YK:n Vuosituhannen ekosysteemiarvion myötä on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota toimivien monimuotoisten ekosysteemien välttämättömyyteen ja ekosysteemien tuottamiin hyötyihin. Ihmisen riippuvuus ekosysteemien tuottamasta ruuasta, raaka-aineista, veden ja ravinteiden pidätyksestä, pienilmaston säätelystä ja virkistyksestä on tunnistettu tutkimuksessa sekä yhä enemmän myös politiikassa ja käytännön päätöksenteossa. Ekosysteemipalvelutarkastelujen tavoitteena on tuoda yhteen tieto ekosysteemien toiminnoista, tuki- ja säätelypalveluista, tuotantopalveluista, kulttuuripalveluista sekä luonnon monimuotoisuudesta, jotta palveluiden keskinäistä riippuvuutta voitaisiin arvioida ja kestävää käyttöä hallita. Ekosysteemipalveluita tarkastellaan ja ohjataan kuitenkin vielä varsin hajanaisesti, eikä uutta lähestymistapaa sovellettaessa aina osata hyödyntää jo olemassa olevia tieto- ja hallintajärjestelmiä. Tämä raportti kokoaa yhteen kansainvälisen tutkimuksen ekosysteemipalvelu-  lähestymistapoja ja käytännön esimerkkejä siitä, miten erilaiset suomalaiset luonnonvarojen ja maankäytön ohjaus- ja hallinta-  järjestelmät käsittelevät ekosysteemipalveluita. Raportin tarkoituksena on tuoda ajankohtainen sovellettava tietämys suomalaisten luonon-  varojen, maankäytön ja luonnonsuojelun päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden käyttöön. Raportin ensimmäisessä osassa tunnistetaan vakiintuneet tarkastelutavat ja nostetaan esiin sellaiset menetelmät, joiden soveltaminen on vasta alkutekijöissään. Kirjallisuuteen pohjaava katsaus esittelee ekosysteemipalveluiden tarkasteluja yhteiskunnan toiminnoissa ja hallinnan kohteena, mallinnuksella, paikkatieto-  tarkasteluilla ja maankäytön suunnittelussa, taloudellisella arvottamisella ja päätöksenteon tuessa. Raportin toisessa osassa havainnollistetaan ekosysteemipalveluiden sisällyttämistä päätöksentekoon ja luonnonvarojen hallintaan suomalaisten esimerkkien avulla. Luonnonvara-alan strategisten ohjelmien tarkastelu, pohjoiskarjalaisen suoalueen ekosysteemipalveluiden vertailu, Lounais-Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen ekosysteemipalveluvaikutukset sekä ekosysteemipalvelujen huomioon ottaminen Helsingin Östersundomin ja Lahden Kytölän aluesuunnittelu-  prosessissa havainnollistavat päätöksenteon ja hallinnan keskeisiä kysymyksiä. Suomalaiset tarkastelut osoittavat, miten ekosysteemipalveluita muuttavaa päätöksentekoa voidaan tukea tunnistamalla, arvottamalla ja vertailemalla ekosysteemien tuottamia hyötyjä sekä käyttämällä indikaattoreita, paikkatietoanalyyseja ja niiden perusteella tuotettuja karttoja. Aineistojen ja tarkastelutapojen yhdistäminen vaatii teknistä osaamista ja voimavaroja sekä sektori- ja luonnonvarakohtaisten tiedonhallintajärjestelmien yleistämistä. Uusia tarkastelumenetelmiä tulee kehittää sekä olemassa olevien järjestelmien pohjalta että tarvittaessa kehittämällä uusia yhdentäviä menetelmiä. Samalla, kun osamalleja ja sektorikohtaisiin inventointi- ja seuranta-aineistoihin pohjautuvia tarkasteluja syvennetään ja hienosäädetään, joudutaan ekosysteemi- ja sektorirajat ylittävissä tarkasteluissa tyytymään todennäköisesti totuttua karkeampaan tietoon. Kuitenkin esimerkiksi paikkatietotarkastelut osoittavat yhdentämisen tuoman lisäarvon konkreettisesti. Vuoropuhelu eri mallien tuottajien ja tarkasteluja hyödyntävien päätöksentekijöiden ja osallisten välillä on tässä välttämätöntä.
  • Vazquez Harkivi Os Vazquez Garza, Mily (Helsingfors universitet, 2015)
    Objectives. Communication is a basic human activity, and one that is also crucial for business. For those communicating with international audiences, lack of knowledge regarding how people communicate across cultures might create misunderstandings and in the worst case, conflicts. The research purpose of this thesis was to identify cultural discourses about nature and the environment that would illustrate deeply held values and beliefs about nature. The theoretical approach utilised in the thesis was Cultural Discourse Theory. This approach originates from the Ethnography of Communication tradition and contemplates not only the linguistic aspects of discourse, but also the context in which discourse is produced, utilised and maintained. Previous research has shown that communication is cultural and that both culture and communication can influence the way nature is constructed. The research question is aimed to identify beliefs and values about nature, personhood, and relationships hold by seven Finnish professionals of the environment working in the forest company UPM. Methods. The research material was collected through seven semi-structured interviews conducted in Finnish language and translated to English. The interviews were recorded digitally and lasted approximately one hour. To ensure confidentiality, the participants were given aliases and their real names were not disclosed publicly. The research participants reviewed the excerpts of text in the original language (vernacular Finnish) and also reviewed the translations to English language. The material was displayed in both Finnish and English language and analysed applying the Cultural Discourse Analysis (CuDA) method. The CuDa method proposed five analytical tools through which the research data could be analysed: dwelling, relations, feelings, action and identity. In this thesis the data was examined in light of the tools or themes of dwelling, relations, identity, and in some cases that of action. Results and conclusions. The research results indicate that three main discourses are present in the discourse of environmental professionals about nature. For the participants nature was a place to relax and calm down, to be with themselves and to maintain a sense of continuity. The values related to these discourses were peace, privacy, autonomy, identity, spirituality, and continuity as a way to preserve what is valued. The main value hold by the participants is that of continuation or sustainability. Further research could build upon the notion of sustainability as a cultural discourse. Research related to other business areas could be useful to understand how a deeply held value about nature like sustainability is common across businesses/industries.
  • Loikkanen, Filippa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aihe on luonnonkuvaus ja ihmisten ja luonnon välisten vuorovaikutussuhteiden esitys Ursula K. Le Guinin Maameri-sarjan (1968–2001) fantasiakirjoissa. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti sitä, miten ihmisten ja eläinten eroja esitetään kirjoissa fantastisten hahmojen kautta sekä miten fantastisia elementtejä käytetään kuvaamaan ihmisten ja luonnon vuorovaikutusta. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään ekokriittistä kirjallisuudentutkimusta sekä fantasia- ja lastenkirjallisuudentutkimusta. Maameri-kirjoissa ihmisten ja eläinten välistä suhdetta voidaan nähdä käsiteltävän lohikäärmeiden kautta: lohikäärmeissä ihmisenkaltainen puhekyky yhdistyy ei-inhimillisiksi miellettyihin piirteisiin. Le Guinin lohikäärmeet pohjautuvat selvästi aikaisemman fantasiakirjallisuuden, erityisesti Tolkienin lohikäärmeisiin. Kirjasarjan aikana niiden representaatio kuitenkin muuttuu perinteisestä moniulotteisemmaksi ja niihin (sekä laajemmin eläimiin) liittyviä käsityksiä kyseenalaistetaan. Maameren mytologia sisältää sekä evolutiivisia että raamatullisia viitteitä ihmisten ja lohikäärmeiden (/eläinten) eriytymiseen liittyen, mutta painottaa kuitenkin näiden yhteistä historiaa ja sukulaisuussuhdetta. Ihmisten ja luonnon vuorovaikutus ilmenee kirjoissa taikuuden sekä tasapainon käsitteen kautta. Tasapainolla (’balance’) viitataan kirjoissa niin ekologiseen kuin yhteiskunnalliseen tai henkiseen tasapainoon ja terveyteen. Taikuus esitetään kirjoissa voimana, jonka käyttöä tulee rajoittaa vain välttämättömään, sillä se saattaa horjuttaa tasapainoa ihmisten ja luonnon välisten vuorovaikutussuhteiden takia. Luonnossa vallitsevia vuorovaikutussuhteita ja verkostoja konkretisoidaan siis kirjoissa tasapainon käsitteen kautta. Taikavoimat esitetään vallankäytön välineenä, jonka oikeaoppista käyttöä edustaa erityisesti sen käyttämisestä kieltäytyminen, sillä se saattaa vaarantaa ekologisen (tai muun) tasapainon, jonka säilyttäminen esitetään edellytyksenä sekä ympäristön että ihmisten hyvinvoinnille. Fantastisten elementtiensä kautta Maameri-sarja herättää kysymyksiä ihmisten vuorovaikutuksesta ja suhteesta luontoon. Tutkielma osoittaa, että ihmiskeskeisyys ja vallantavoittelu esitetään kirjoissa haitallisena luonnon ja yhteiskunnan hyvinvoinnille, joita ympäristökeskeisempi maailmankuva sen sijaan tukee. Huolimatta siitä, että kyse on fantasiakirjasta, Maameren ympäristöön liittyvät teemat ovat relevantteja ja ajankohtaisia nykypäivän kannalta, ja ne esitetään vetoavalla ja konkreettisella tavalla nimenomaan fantasian keinoja käyttäen.
  • Niinioja, Riitta; Rämö, Anita (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus & Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 59/2006
    Lieksassa Patvinsuon kansallispuistossa Hietajärven yhdennetyn seurannan alueella on tehty vuodesta 1987 tiivistä ja monipuolista ekosysteemin seurantaa. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus järjesti marraskuun 23. päivänä 2005 alueellisen ympäristön tilan seminaarin Joensuussa. Tilaisuuden aiheena oli ”Hietajärven alue - ympäristön seurannan helmi Pohjois-Karjalassa”. Tilaisuus oli kolmas ympäristön seurantaa ja sen tuottamaa tietoa käsittelevä seminaari Pohjois-Karjalassa. Nyt käsillä olevassa julkaisussa valotetaan Hietajärven alueen seurantatuloksien kautta, miten yhden alueen monipuolinen tutkimus ja seuranta useiden tahojen yhteistyönä tuottaa arvokasta tutkimustietoa mm. ilman kautta tulevasta laskeumasta ja sen vaikutuksesta metsä- ja vesiekosysteemiin sekä maa- ja pohjaveteen. Tätä tietoa käytetään kansainvälisesti, valtakunnallisesti ja alueellisesti arvioitaessa ja ennakoitaessa ympäristön muuttumista ja sen syitä.
  • Myllyniemi, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract The goal of this study was to research the nature experiences of children going to kindergarten and pre-school, as well as the environmental educators’ thoughts about children’s nature experiences. The focus is on the nature experiences, which according to the educators, have a positive effect on the well-being of the children and their learning in nature. The aim of this study was also to research how the children’s participation can be seen in the environmental education. The previous research has shown that the nature is a varied learning environment that offers lots of possibilities for learning and that activities in nature and children’s participation have a positive effect on the well-being. For this study I interviewed seven 4-6 years old children going to a nature kindergarten and three experts in environmental education. The experts had lot of experience of the nature activities with children. The themed interviews with the experts were arranged individually whilst the children were interviewed in two separate groups. The qualitative data from the interviews was analysed using the theming method of the theory-based content analysis. This study sees the regular, unhurried, time spent in the nature as an important facilitator of experiences of well-being and learning. According to the environmental educators, building a relationship to nature has an important role in the environmental education of the children under school age. The nature as a learning environment offered ample possibilities to different activities as well as varied sensory and motor experiences. Observing and studying the nature were seen as important ways of learning. The participation of the children was seen as beneficial for well-being and learning. The children had biggest possibilities for influencing, when they were playing. Also the child-oriented approach, children’s participation and playing were seen as important factors in environmental education. As a conclusion, the nature seems to have positive effects on the well-being and learning experiences of the children. The child’s own participation has an important role in the nature education of the children.
  • Vanhanen, Minna Karoliina (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelen poroelinkeinon ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sitä miten tieto vaikuttaa illmastonmuutoksen ymmärtämiseen ja sitä kautta siihen sopeutumiseen. Tutkielmassani kestävät käytännöt korostuvat kun esimerkiksi maankäyttöä suunnitellaan ilmastonmuutoksen kontekstissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että ilmastonmuutos uhkaa varsinkin pohjoisia alueita. Lisäksi poroelinkeinon sopeutumismahdollisuudet ovat riippuvaisia monesta muuttujasta. Poroelinkeino sopeutuu ilmastonmuutokseen, jos se on mahdollisimman häiriöttömässä tilassa, mutta sen sopeutumista hankaloittavat muun muassa suurpedot ja muu maankäyttö. Keräsin tutkimusaineistoni haastatteluista, työpajatyöskentelystä ja Poroparlamentista. Aloitin haastattelut helmikuussa 2016 ja haastattelin yhteensä 10 henkilöä. Haastattelin Tunturi-Lapin ympäristöhallintaan osallistuvien organisaatioiden edustajia. Haastateltavia oli Ympäristöministeriöstä, Maa- ja metsätalousministeriöstä Paliskuntain yhdistyksestä ja Saamelaiskäräjiltä. Aineistoa on kertynyt lisäksi työpajakeskusteluista ja Poroparlamentin esitelmistä. Tarkastelen tutkimuksessani, miten tärkeää on toisten toimijoiden ymmärtäminen kestävän toiminnan takaamiseksi. Eri toimijat kohtaavat samojakin uhkia aina kuitenkin itsenäisinä systeemeinä, mutta systeemien vaikuttaessa toinen toisiinsa, olisi ymmärrettävä näitä eri tapoja kohdata esimerkiksi muutoksia ympäristössä. Siksi maankäytön suunnittelussa tiedon merkitys korostuu alueella, jossa maankäytölle on toisistaan poikkeavia intressejä. Kysynkin, miten eri organisaatioiden edustajat puhuvat kestävyydestä ilmastonmuutoksen kontekstissa. Tiedon epävarmuus ja ajan merkitys korostuvat ympäristöpäätöksenteossa Lapissa. Tutkimuksessani päädytään johtopäätökseen, että erilaisilla tiedoilla on merkitystä ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä. Ilmastonmuutos näyttäytyy tietojen yhdistämisen mahdollistajana. Luonnon merkitys Lapille on olennainen osa lappilaista imagoa. Luonnon merkitys lappilaisten hyvinvoinnin, taloudellisen, mutta myös kulttuurisen kestävyyden ylläpitäjänä tulee ilmi niissä keskusteluissa, joita kävin eri organisaatioiden edustajien kanssa. Tutkielma herättää kysymyksen siitä, miten luontoarvot turvataan kiihtyvässä kilvassa luonnonresursseista. Minkälaiset ovat poroelinkeinon mahdollisuudet jatkaa olemassaoloaan muuttuvassa ympäristössä ja miten eri toimijat voisivat ymmärtää toisiaan, myös luontoa paremmin ja säilyttää itsensä tulevaisuudessa?
  • Mattila, Lauri (2015)
    Suurimpia omaa taidettani määrittäviä kysymyksiä tuntuvat olevan kysymys luottamisesta ja yhdessä olon kysymykset. Miten rakentaa luottamusta? Miten mahdollistaa yhdessä oloa? Minulle teatteri on mahdollisuus ja tekosyy yhdessä oloon, lähekkäin oloon. Yhteen kokoontuminen on sinällään valtava asia. Taide on suurta, teatteri on suurta, kummallakin on mahdollisuus avautua johonkin ihmistä suurempaan, iäiseen ja pyhään. Esityksen tekeminen on tunnun seuraamista, intuition ja vaiston varaista toimintaa. Kytkeytymistä sanomattomaan, tuntemattomaan, sitä vasten oloa, sitä liki oloa, kuulolla oloa, kuuntelua. Se on kerrosten läpi menemistä, uppoutumista tai antautumista. On päästettävä irti, päästettävä määritelmistä, tietämisestä aina uudelleen. Aina uudelleen heittäydyttävä. Taide on enemmän alttiiksi asettumista, valmistautumista, virittymistä, tilan tekemistä ja virittämistä jollekin tulla, mikä on tuloillaan, kuin keksimistä. Se suhdetta johonkin, mikä ei ole ihmisestä. Sen suhteen vaalimista. Sille avautumista ja antautumista. Mikä tuntuu tärkeältä, on tietty naiivius, älyvapaus ja ei-tietäminen tekemisessä samalla tosissaan ollen. Anarkistinen asenne, jossa ei anna kenenkään kävellä ylitseen, alentaa. Tekemisen kaavojen, vanhojen tottumusten ja sovinnaisuuksien vastainen asenne, niitä kysyvä, uusille alueille etsiytyvä tekeminen. Kai siksi tunnen nykyiselläni asettuvani teatterin ja esitystaiteen välimaastoon. Teatterin kieli tuntuu lukitulta, konventioiden kovettamalta ja luuduttamalta jo tunnetulta alueelta, jossa toimintaa voidaan arvioida vertaamalla sitä normiin. Minua kiinnostaa kohtaaminen noiden rakenteiden pettäessä, noiden rakenteiden varjossa, alla, salaa, huolimatta, varkain. Välitön, ei normitettu kohtaaminen. Oman työskentelyn ytimessä on esiintyjän ja katsoja-kokijan vuorovaikutus. Kaltaistuminen, tapahtuminen, herkistyminen. Esitys tapahtuu katsoja-kokijan ruumiilla, ruumis-mielessä tai yleisön muodostaman kollektiivin ruumiissa, ruumis-mielessä. Virittyneet, vakuttuvat, hengittävät ja huokoiset esiintyjät. Ilmavuus ja keveys. Iskevyys. Ajan ja tilan tekeminen. Kysymyksinä: Miten voisi elää yhdessä ja sovussa? Miten tehdä tiloja, joissa ihmiset voisivat olla toisilleen, luottaa, olla hauraina, olla kontaktissa, sietää toisiaan? Lopputyö sen artikuloitumisena, mitä on tuloillaan taiteessa, elämässä, koulussa, toimijuudessa. Auttaa esiin, auttaa kasvamaan, auttaa pariin. Auttaa asennetta, auttaa avoimuutta, auttaa liittoutumista, auttaa toimijuutta, auttaa työtapoja. Elävä, virtaava, vahva, verevä, voimakas, raivokas, hullu, tinkimätön, kirkas, rohkea, suuri, ennennäkemätön, -kokematon, inspiroiva, tajunnanräjäyttävä, taide
  • Tuunanen, Pekka; Tarasti, Markus; Rautiainen, Anne (Ympäristöministeriö, 2012)
    Suomen ympäristö 30/2012
    Julkaisu on tarkoitettu jokaiselle, joka tarvitsee syventävää tietoa jokamiehenoikeuksien sisällöstä. Julkaisu soveltuu erityisesti viranomaisten, yhdistysten ja yritysten käyttöön. Jokamiehenoikeuksia tarkastellaan nykyisen lainsäädännön valossa, eikä julkaisu vaikuta jokamiehenoikeuksien sisältöön. Jokamiehenoikeuksia käsitellään niiden käyttäjien ja ulkoiluharrastusten sekä maanomistajien ja maankäytön näkökulmasta.
  • Nurmi, Suvi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on Sini Helmisen nuortenromaanisarja Väkiveriset ja ne merkitykset, joita sarja saa suomalaisesta mytologiasta. Neliosainen sarja sisältää teokset Kaarnan kätkössä (2017), Kiven sisässä (2017), Veden vallassa (2018) ja Maan povessa (2019). Jokaisella osalla on oma päähenkilönsä, joka toimii tarinansa minäkertojana. Realistisesti kuvattu, nykyaikaan sijoittuva arkitodellisuus kohtaa sarjassa fantasian, kun päähenkilöt saavat tietää olevansa väkiverisiä eli kansanperinteestä tuttujen myyttisten olentojen jälkeläisiä. Tutkielmassani vertailen Helmisen tekemiä tulkintoja myyttisistä olennoista niihin kertomuksiin, joita suomalaisesta kansanperinteestä tunnetaan, ja pohdin, mitä merkityksiä mytologian käyttö tuo romaaneihin. Apunani käytän Matti Sarmelan kokoamaa Suomen perinneatlasta (1994) sekä Risto Pulkkisen ja Stina Lindforsin Suomalaisen kansanuskon sanakirjaa (2016). Tarkastelen myyttisten elementtien mukanaan kantamia merkityksiä käymällä läpi sarjan päähenkilöiden kokemia yhteentörmäyksiä suomalaisen mytologian kanssa ja näiden kokemusten vaikutuksia heidän elämäänsä. Aluksi hahmottelen Väkiveristen asemoitumisen osaksi fantasiakirjallisuuden kenttää. Määrittelen fantasian yleisesti ja käyn lyhyesti läpi lajityypin historiaa. Hyödynnän tutkimuksessani erityisesti Farah Mendlesohnin (2008) ja Maria Nikolajevan (1988) käsitteitä. Osoitan, että Väkiveriset edustaa intrusiivista fantasiaa, jossa realistisesti kuvattuun arkitodellisuuteen tunkeutuu odottamatta fantasiaelementtejä, mikä järisyttää päähenkilöiden maailmankuvaa. Kyse on vihjatusta maailmasta, jossa fantasiaa edustava sekundaarinen maailma on olemassa rinnatusten lukijan todellisuutta muistuttavan primaarimaailman kanssa, ja fantasia tihkuu osaksi arkitodellisuutta ilman että maailmojen välillä liikkumiseen tarvitaan porttia. Tutkielmani analyysiosuudessa paneudun sarjassa esiintyviin myyttisiin hahmoihin ja niihin kietoutuviin merkityksiin. Metsänneidot ja vedenneidot edustavat Väkiverisissä aikuiseksi kasvamisen, seksuaalisen moninaisuuden ja naiseuden teemoja. Näiden olentojen avulla käydään läpi erilaisia rooleja, joita tytöille on tosielämässä tarjolla ja erilaisia tapoja toteuttaa seksuaalisuutta, sekä ulkonäköön kohdistuvia paineita ja muita tyttöjen kohtaamia vaatimuksia. Sarjan ihanteeksi nousee itsenäinen nainen, joka uskaltaa asettaa rajansa ja tehdä omat valintansa muiden odotuksista välittämättä. Peikkojen ja vuorelaisten kautta sarjassa kuvataan ulkopuolisuuden kokemusta, toiseuttamista, ennakkoluuloja ja muukalaisvihaa. Sarjan kaikki päähenkilöt ovat tavalla tai toisella erilaisia suhteessa normina pidettyyn, mutta peikkojen ja vuorelaisten kautta sarjassa pureudutaan ihmisryhmien väliseen vihanpitoon, me ja ne -ajatteluun sekä ennakkoluuloihin ja niiden voittamiseen. Väkiverisissä asetutaan voimakkaasti suvaitsevaisuuden puolelle ja kannustetaan suhtautumaan avoimesti ja uteliaasti sekä itseen että toisiin. Hiiden, näkin ja maahisten avulla käsitellään luonnon ja ihmisen ongelmallista suhdetta. Arvaamattomat hiisi ja näkki edustavat sarjassa luontoa, joka on kaunis ja lumoava, mutta myös julma ja ehdoton. Ihmisiin nämä olennot suhtautuvat halveksien. Maahisten avulla tehdään näkyväksi luonnosta vieraantuneen ihmisen tuhoava vaikutus ympäristöönsä. Väkiverisiä voikin lukea ekokriittisenä kirjallisuutena, ja sen maailmankuvassa on nähtävissä postpastoraalin piirteitä. Sarjan sävy on kuitenkin toiveikas. Se kannustaa vaalimaan luontoa ja näyttää, että yhteisymmärrys on mahdollista saavuttaa. Vaikka sarjan osilla on eri painotukset, keskeisimmät aiheet ovat niille yhteisiä. Tutkielmassani osoitan, että aikuisuuteen kasvaminen, ulkopuolisuuden kokemus ja suhde luontoon nousevat esiin sarjan jokaisessa romaanissa. Suomalaisen mytologian kautta käsitellään nuorten tosielämässäkin kohtaamia haasteita ja niistä selviämistä. Väkiveristen kirkkaimmaksi viestiksi nousee vastuun ottaminen omasta toiminnasta ja ennakkoluuloton suhtautuminen sekä itseen että muihin.
  • Suomela-Inkeri, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiedekunta - Fakultet - Faculty Educational Sciences Tekijä - Författare - Author Kirsi Suomela-Inkeri Työn nimi - Arbetets titel Kapteeni käskee: ”Kiipeä puuhun!” Varhaiskasvatusta ja lasten leikkejä metsäympäristössä Title Captain says: ”Climb the tree!” Early childhood education and children’s games in a forest environment Oppiaine - Läroämne - Subject Education Työn laji/ Ohjaaja - Arbetets art/Handledare - Level/Instructor Master’s Thesis / Kristiina Kumpulainen Tiivistelmä - Referat - Abstract The documents guiding early childhood education were updated a few years ago. In 2016, the National Core Curriculum for Early Childhood Education and Care became work defining instead of being a mere recommendation. The curriculum expands the learning environment to include the neighbourhood as well. Simultaneously, the concern in society regarding children´s decreasing amount of exercise has grown. There is also fear of children becoming disengaged from the natural environment. Motivated by these issues, I wanted to research what kind of games children could play in nature. The framework of this study is Gibson’s Affordance Theory. Affordance describes the possibilities a child has for action. A forest environment provides an abundance of possibilities for play. The objective of my research was to discover what kind of games children play in the forest. I categorised the games according to the play type categorisation of Bob Hughes (2002). This research is a qualitative case study. The case was a specific day care centre with two child groups. Each child group had 14 children, a kindergarten teacher and a nurse. I studied the child groups with participative observations and filmed the groups with a digital video camera. From the research material I transcribed the parts that were interesting from the viewpoint of my original questions and categorised them according to Hughes’ play type categorisation (2002). The analysis of my research was theory-guided: theory and previous international studies guided my research. The games played by the children in the forest were diverse and almost all of Hughes’ (2002) play types were represented in my research. The activities lead by the educators included different games compared to those children played spontaneously. When the children were playing independently, more play types occurred. I categorised almost all games belonging to several play types. The children were enthusiastic about the activities. Unwanted behaviour, such as bullying, occurred rarely. Almost all the playing in the forest included physical activity and the children were often breathless from the physical exercise. The possibilities for play offered by the forest were versatile. In conclusion, the research showed that the forest represents an inspiring environment for play. Avainsanat - Nyckelord Varhaiskasvatus, luonto, affordanssi eli tarjouma, leikkityyppi Keywords Early childhood education and care, nature, affordance, play type Säilytyspaikka - Förvaringsställe - Where deposited Helsinki University Library – Helda / E-thesis (theses) Muita tietoja - Övriga uppgifter - Additional information
  • Ruuhijärvi, Rauno; Kukko-Oja, Kari (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 87
    Nature in the Kemihaara reservoir area, Northern Finland.