Browsing by Subject "luontoarvot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Simons, Tom (Suomen metsätieteellinen seura, 1979)
  • Pekkonen, Minna; Koljonen, Saija; Raunio, Anne; Kostamo, Kirsi; Soimakallio, Sampo (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    SYKE POLICY BRIEF / 20.11.2019
  • Mäkinen, Jussi (Hämeen ympäristökeskus, 2007)
    HAMra 2/2007
    Luontodirektiivin mukaan EU:n jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava erityisten suojelutoimien (SAC) alueilla käyttösuunnitelmia. Niiden avulla yhteensovitetaan luonnontieteelliset arvot suojelualueverkossa tapahtuvan taloudellisen toiminnan, virkistyskäytön ym. toiminnan kanssa. Hämeen ympäristökeskuksen Natura 2000 -verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelma on työkalu, jota käytetään suunnittelutyön apuna. Se on laadittu yhteistyössä eri intressitahojen kanssa päätavoitteena Natura 2000 -alueiden suojeluperusteena olevien luontoarvojen turvaaminen. Hämeen Natura 2000 -verkoston hoidon ja käytön yleissuunnitelman tavoitteena on määritellä yksityiskohtaisen hoidon ja käytön suunnittelun tarve ja tärkeysjärjestys Natura-aluekohtaisesti.
  • Pitkänen, Marja-Liisa (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2007)
    PIRra 1/2007
    Kukkolanjärven Natura 2000 –alue (47 ha) on lintudirektiivin mukainen erityinen suojelualue (SPA-alue), jolla on merkitystä sekä lintujen pesimäalueena että muutonaikaisena levähdysalueena. Alueella tavataan myös luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja eläinlajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Euroopan Unionin Life Luonto –rahaston osarahoittamassa Pirkanmaan arvokkaiden lintuvesien kunnostus ja hoito –hankkeessa on Kukkolanjärvelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma yhteistyössä alueen omistajien ja muiden käyttäjätahojen kanssa. Suunnitelmaan on koottu tietoa mm. alueen aiemmista ja nykyisistä luontoarvoista ja käytöstä. Suunnitelmassa esitetään alueen hoitotoimiksi vierasperäisten pienpetojen pyyntiä, vesialueen kunnostamista vesilinnuille ja kahlaajille sopivaksi pesimä- ja levähdysympäristöksi, rantaluhtien pensaikon raivausta ja rantalaidunnusta. Suunnitelmassa on myös arvioitu hoitotöiden vaikutuksia sekä linjattu jatkoseurantaa.
  • Heliölä, Janne; Herzon, Irina (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 26/2012
    Tässä raportissa esitetään tulokset kahdesta tutkimushankkeesta, jotka liittyivät eri tavoin maatalousalueiden luontoarvojen mittaamiseen. Luonnonhoitopellot tulivat uutena vapaaehtoisena toimenpiteenä maatalouden ympäristötukeen vuonna 2009. Tulosten perusteella ne lisäävät selvästi luonnon monimuotoisuutta maatalousympäristössä. Kasvillisuudeltaan lajirikkaimpia olivat niittypellot sekä vanhat niittymäiset nurmet. Luonnonhoitopellot eivät silti korvaa esimerkiksi perinnebiotooppeja, sillä niillä esiintyy vain niukasti harvinaisia kasvilajeja. Luonnonhoitopeltojen sijoittelu vesistöihin nähden ei ole vesiensuojelun kannalta optimaalista. Maanviljelijät pitävät toimenpidettä hyvin onnistuneena. Toisessa osatutkimuksessa arvioitiin ympäristötuen erityistukea saavien perinnebiotooppien, metsänreunojen ja metsäsaarekkeiden hoidossa ja laadussa tapahtuneita muutoksia vuoteen 2004 verrattuna. Useimmilla perinnebiotooppikohteilla esiintyi merkittäviä luontoarvoja ja tehtyjä hoitotoimia pidettiin selvästi hyödyllisinä. Sitä vastoin metsänreunojen ja saarekkeiden osalta sekä kohteiden valinnassa että hoidossa havaittiin yleisesti puutteita. Kolmannessa osatutkimuksessa arvioitiin ns. HNV-maatalousmaan määrän seurantaan kehitetyn indikaattorin realistisuutta. Tulokset osoittivat, että indikaattorin avulla pystytään rajaamaan erilleen luontoarvoiltaan merkittävimpien maatilojen osajoukko. Indikaattori ei kuitenkaan kuvasta kovin luotettavasti tavanomaisempien maatilojen luontoarvojen vaihtelua.
  • Kotiaho, Janne S.; Selonen, Ville A.O. (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 29/2006
    Metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen (METE) kartoitusprojektin tavoitteena on kartoittaa METE-kohteet kaikissa yksityisissä talousmetsissä. Kartoitusprojekti on Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja alueellisten metsäkeskusten yhteishanke, joka on toteutettu maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta metsäkeskuksissa erillisprojektina sekä normaalin metsäsuunnittelun yhteydessä. Tässä raportoitavan analyysin tarkoitus on arvioida METE-kartoitusprojektin ja sen tuottaman aineiston laatua ja luotettavuutta. Analyysimme keskittyy tutkimaan pääasiassa aineiston yleistä laatua, ajan vaikutusta aineistoon, kartoittajan vaikutusta aineistoon sekä metsäkeskusten välistä vertailukelpoisuutta. Muuttujia, joita aineistosta voi analysoida, ovat METE-kohteiden pinta-alat, kuolleen puuston tiedot, monimuotoisuuskoodien ja lisämääreiden käyttö sekä lajiston kartoitustiedot. Lisäksi tutkimme METE-kartoitusprojektin laadunvarmistuskartoituksen tuloksia sekä LUOTSI-tietokantaan tallennettuja tietoja. Kartoitusperusteissa on kartoituksen edetessä tapahtunut systemaattisia muutoksia. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kohteiden pinta-ala pienenee ja kuolleen puuston tilavuus kasvaa kartoituksen edetessä. Kartoitusvuoden lisäksi kartoittajien ja metsäkeskusten välillä on eroja kartoitusperusteissa. Aineistossa esiintyy myös virheitä ja puutteita. Virheistä vakavimpina voidaan pitää niitä, jotka koskevat lisämäärettä eli sitä, onko kohde metsälain tarkoittama erityisen arvokas elinympäristö vai ei. Puutteista vakavin on se, että nollaa ei ole systemaattisesti käytetty kuvaamaan sitä, että esimerkiksi kuolleen puuston tilavuus on kohteelta kartoitettu mutta, että sitä ei ole, ja tyhjää havaintoa kuvaamaan sitä, että tietoa ei ole kerätty. Kuolleen puuston tiedot ja lajistotiedot ovat hyvin puutteellisia eikä niitä tule käyttää missään yhteydessä METE-kohteiden kuvaamiseen. Myös LUOTSI-tietokanta ja karttatiedosto, jossa kartoitustieto on merkittynä, sisältävät virheitä: Noin joka kymmenennen kohteen lisämääreessä on jokin virhe. Laadunvarmistuskartoituksen perusteella viidennes kohteista on vielä löytämättä ja joka kolmas kohde on lisämääreen, monimuotoisuuden tai pinta-alan suhteen virheellisesti kartoitettu. Analyysimme perusteella on selvää, että varsin suuri osa kohteista on vielä löytämättä. Lisäksi on selvää, että jo löydetyt kohteet on kartoitettu erilaisin perustein ja, että löydetyillä kohteilla on paljon virheitä. Monet virheistä ovat vakavia, koska ne koskevat lisämäärettä eli sitä, onko kohde lain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö vai ei. Tulevaisuudessa kartoituksen jatkuessa normaalin metsäsuunnittelun yhteydessä huomiota on kiinnitettävä siihen, että METE-kohteet, joita ei vielä ole löydetty, tulevat löydetyiksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kuitenkin siihen, että jo olemassa olevien kohteiden status tarkastetaan ja, että uusien kohteiden lisämääre tulee kerralla määritettyä oikein.
  • Ikonen, Iiro; Hagelberg, Eija (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 37/2007
    Lounais-Suomen ympäristökeskuksen koordinoman Interreg IIIA ”Ruovikkostrategia Suomessa ja Virossa” –projektin tavoitteena oli tehdä strategia ja löytää tasapaino ruovikoiden hyödyntämisen, säilyttämisen ja merenrantaniityiksi peruskunnostamisen välillä. Strategian pilottisuunnitelmat tehtiin Turun ja Salon kaupunkien sekä Viron Väinämeren alueelle. Rannikkoalueidemme ruovikot ovat lisääntyneet voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Etelä-Suomen rannikkoalueella on noin 30 000 hehtaaria ruovikoita (ei sisävesiä mukana) ja Viron Väinämeren alueella noin 20 000 hehtaaria. Ruovikot valtaavat helposti hoidotta jääneet merenrantaniityt, myös vedestä ja ilmasta tulevat ravinteet sekä leudommat jäätalvet ovat osasyinä ruovikoitumiseen. Ruovikoiden mukana on tullut monimuotoisuutta Suomeen. Kerttuset, viiksitimali, luhtakana, kaulushaikara ja ruskosuohaukka hyötyvät ruovikoista pesimis- ja saalistuspaikkana. Toisaalta ruovikoituminen on aiheuttanut sen että merenrantaniittyjen lajisto (mm. kahlaajalajit ja katkerot) on voimakkaasti taantunut. Julkaisu arvioi ruovikoiden ja merenrantaniittyjen merkitystä eri eliöryhmille Suomessa ja Virossa, sekä antaa suosituksia näiden alueiden hoidolle. Hoidettuja merenrantaniittyjä on Suomessa vain pari tuhatta hehtaaria. Tärkeää olisi saavuttaa rannikkoalueillemme oikeanlainen eri tavalla hoidettujen ruovikoiden ja rantaniittyjen mosaiikkimainen verkosto. Ruovikoiden hyödyntäminen optimaalisesti toteutettuna lisää mosaiikkimaisuutta ja luonnon monimuotoisuutta sekä edistää vesiensuojelua. Näiden win-win –tilanteiden saavuttaminen on ruovikkostrategian keskeinen päämäärä.
  • Pitkänen, Marja-Liisa (Pirkanmaan ympäristökeskus, 2007)
    PIRra 2/2007
    Sarkkilanjärven Natura 2000 –alue (54 ha) on lintudirektiivin mukainen erityinen suojelualue (SPA-alue), jolla on merkitystä erityisesti lintujen uutonaikaisena levähdysalueena. Alueella tavataan myös luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja eläinlajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Euroopan Unionin Life Luonto –rahaston osarahoittamassa Pirkanmaan arvokkaiden lintuvesien kunnostus ja hoito –hankkeessa on Sarkkilanjärvelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma yhteistyössä alueen omistajien ja muiden käyttäjätahojen kanssa. Suunnitelmaan on koottu tietoa mm. alueen aiemmista ja nykyisistä luontoarvoista ja käytöstä. Suunnitelmassa esitetään alueen hoitotoimiksi vierasperäisten pienpetojen pyyntiä, järven pohjoisosan kunnostamista vesilinnuille ja kahlaajille sopivaksi pesimä- ja levähdysympäristöksi, rantaluhtien pensaikon raivausta ja rantalaidunnusta. Suunnitelmassa on myös arvioitu hoitotöiden vaikutuksia sekä linjattu jatkoseurantaa.
  • Nuottimäki, Kristiina (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 2007)
    KASra 6/2007
    Soranottoalueiden kartoitus ja kunnostustarpeen arviointi tehtiin Kaakkois-Suomen alueella 616 sorakuopalla. Kartoituksessa oli mukana pohjavesialueilla sekä pohjavesialueiden ulkopuolella asutuksen lähellä sijaitsevia sorakuoppia, joiden pinta-ala ylitti 2000 m2. Lähtöaineistona käytettiin Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen alueella vuonna 2001 tehdyn helikopterilennon aikana kerättyä tietoa sorakuoppien sijainnista. Lisäksi alueen kunnilta pyydettiin tietoja vanhoista sorakuopista. Sorakuoppien maastotarkastukset tehtiin vuoden 2006 aikana. Tutkitut alueet pisteytettiin niiden pohjavedelle aiheuttamien pilaantumisriskien mukaan, ja jaettiin kunnostustarveluokkiin. Tarkastetuista kuopista suuri kunnostustarve oli 14 sorakuopalla, kohtalainen kunnostustarve 98:lla ja 505 sorakuopalla kunnostustarve oli vähäinen tai ne eivät tarvinneet kunnostusta lainkaan. Sorakuoppien jälkihoidon suurimpia ongelmia olivat roskaantuminen, puutteellinen jälkihoito sekä sorakuoppien käyttöönotto uudelleen kotitarveoton muodossa. Yleisimmin tarvittavat jälkihoitotoimenpiteet olivat siistiminen ja rinteiden luiskaus. Huomiota herättivät myös pintarakennemateriaalin käytön sekä kasvien istutuksen vähäisyys jälkihoitotoimenpiteinä. Soranottoalueiden jälkihoidossa tulee pohjavedensuojelun lisäksi ottaa huomioon myös alueen maisemallinen arvo sekä alueen luontoarvot. Tämä voidaan tehdä kunnostamalla alueesta paikalliselle, usein myös jopa harvinaiselle lajistolle sopiva ympäristö. Jälkihoidon tilaa voidaan parantaa myös suunnittelemalla alueen käyttöä soranoton päätyttyä jo soranoton alkuvaiheessa, viranomaisvalvontaa tehostamalla sekä tiedottamalla kuntien asukkaille jätteiden oikeaoppisesta lajittelusta ja sijoituspaikoista.
  • Mäkinen, Kalevi; Teeriaho, Jari; Rönty, Hannu; Rauhaniemi, Tom; Sahala, Lauri (Ympäristöministeriö, 2011)
    Suomen ympäristö 32/2011
    Tämän tutkimushankkeen tarkoituksena oli luoda kattava kuva Suomen tuuli- ja rantakerrostumista sekä tuottaa niistä ympäristöperusteinen luokitusaineisto alueidenkäytön ja suojelusuunnittelun sekä maa-aineslain mukaisen lupaharkinnan tausta-aineistoksi. Tuuli- ja rantakerrostumilla on geologisten ja maisemallisten arvojen lisäksi biologista merkitystä ja ekologisia erityispiirteitä uhanalaisten lajien elinympäristöinä. Monet niistä edustavat luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin luontotyyppejä sekä metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Tuuli- ja rantakerrostumista luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiä ovat rannikoiden dyynit, joihin liittyy useita erityisiä luontotyyppejä sekä uhanalaista tai harvinaista lajistoa. Taloudellisesti tuuli- ja rantakerrostumat ovat maa-ainesvarantona vielä puutteellisesti tunnettuja. Kiviaineshuollon kannalta lähinnä hiekka- ja soravaltaisilla rantakerrostumilla voi esiintymisalueillaan olla huomattavaa taloudellista merkitystä. Rantakerrostumien kiviaines tuleekin todennäköisesti olemaan jo lähitulevaisuudessa merkittävä kiviainesreservi. Tuuli- ja rantakerrostumat on tässä tutkimuksessa arvotettu niiden geologisten, biologisten ja maisemallisten ominaisuuksien perusteella. Julkaisun lopussa on kohdeluettelo, josta ilmenevät kohteiden sijaintikunta, muodostumatyyppi, arvoluokka, pinta-ala ja arvotettujen tekijöiden pistearvot. Tuuli- ja rantakerrostumien kartat ja kohdekuvaukset on esitetty ympäristökeskuksittain julkaisun liitteenä olevalla DVD-levyllä.