Browsing by Subject "luontosuhde"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 24
  • Pekkala, Sannukka (Helsingin yliopisto, 2017)
    Immigration has increased in the capital region of Finland. It is predicted that the number of immigrants will continue to rise in the future. Nature and green areas are easy to be found in Finland, also in the capital region. Previous studies have shown that nature can enhance psychological, physiological and social well-being. However, we know little about the relation between nature, integration and immigrants' well-being. In addition, it remains unclear how immigrants relate to nature, and what nature means for people from different cultures. The purpose of this thesis was to describe, analyze and interpret the meaning of nature for eight immigrants living in the capital region. One of the goals of this thesis was to analyze how immigrants would see nature as a place for enhancing well-being, and that way, possibly support the process of integration. This study was carried out as a case study research in August-September 2016. The participants were eight adult immigrants living in the capital region. The participants' ages varied between 30 to 55 years and they had lived in Finland from 2 to 12 years. This thesis included theme interviews and three guided nature walks in the capital region. The data consisted of theme interviews done before the nature walks and feedback forms filled in the end of the last walk. The data was analyzed using qualitative content analysis. According to the content analysis, the immigrants seemed to have mainly positive and everyday relation to nature. Immigrants also told that moving to Finland had had an impact on their relation to nature by waking it up or making it stronger. Nature close by was thought to be a meaningful place for rest and relaxation, and a significant source of day-to-day well-being. According to immigrants, moving in and learning about nature could have a positive impact for the integration process by supporting social and cultural integration, enhancing well-being, and introducing new places. Participants also brought up that both cultural and practical topics related to nature could be more significant part of the integration education.
  • Doktar, Peter (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee suomalaisen Aksel Leppäsen ensimmäistä matkaa Belgian Kongoon 1913-1916. Hän toimi Kongossa Belgian valtion palveluksessa koneenhoitajana jokilaivoilla ja piti henkilökohtaista päiväkirjaa kokemuksistaan. Tutkielman pääasiallinen lähde on Aksel Leppäsen päiväkirja välillä 1913-1916. Muina lähteinä on otos Henry Morton Stanleyn, Joseph Conradin ja Aarne Koskisen aikalaiskirjallisuudesta sekä Leppäsen leikevihon nimimerkkien Ambulant ja K.P. suomalaiset lehtileikkeet. Tärkein tutkimuskirjallisuus on Frits Andersenin The Dark Continent? ja Daniel M. Mengaran Images of Africa. Tutkin Leppäsen päiväkirjoista välittyvää kuvaa Kongon luonnosta ja vertaan sitä muuhun eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden luontokuvailuun. Erityisesti pyrin selvittämään, eroaako Leppäsen luontokuvaus eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden tavasta esittää Kongon luontoa. Leppäsen päiväkirjoista nousee esiin neljä luontokuvauksen teemaa: Joki, joen eläimet, metsä ja ilmasto. Vertaan näiden teemojen puitteissa Leppäsen luontokuvausta muuhun eurooppalaiseen aikalaiskirjallisuuteen. Eurooppalainen aikalaiskirjallisuus pyrkii luomaan Kongon luonnosta ja ympäristöstä kuvaa erittäin vaarallisena. Niissä eläimet, ympäristö ja ilmasto kuvataan poikkeuksetta negatiiviseen sävyyn. Leppäsen luontokuvaus poikkeaa tästä merkittävästi. Leppäselle luonto ja sen eläimet ovat vastapaino raskaalle, monotoniselle ja väkivaltaiselle Belgian Kongon kolonialistiselle arjelle. Erityisesti Kongon metsien kuvaus poikkeaa Leppäsen päiväkirjassa täysin tavallisesta eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden kuvauksesta.
  • Kauppi, Mariannina (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielma käsittelee ihmisen luontosuhteen äänellistä kuvausta Hayao Miyazakin elokuvassa Naapurini Totoro. Tutkielmassa tarkastellaan, millä eri tavoilla elokuvan musiikki ja äänellinen maailma kuvaavat ihmisen luontosuhdetta yhdessä elokuvan muiden elementtien kanssa. Samalla tarkastellaan, miten elokuvan äänellinen maailma voi rakentaa ja muokata katsoja-kuulijan ympäristösuhdetta ympäristökriisin aikakaudella. Luontosuhteen äänellistä kuvausta havainnoidaan ekologisen lähiluvun menetelmällä. Tämä viittaa kulttuuriseen luennan ja tulkinnan tapaan, jossa painotetaan tutkimuskohteen herättämiä kokemuksia ja joka perustuu tietoisuuteen tutkittavan ilmiön viitekehyksistä. Tässä tutkielmassa keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimii ekomusikologia eli ekokriittinen musiikintutkimus, joka tutkii musiikkia ja musiikillisia käytäntöjä ihmisen luontosuhteen näkökulmasta ja joka pyrkii ihmisen arvojen ja toiminnan muuttamiseen ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan. Toisena teoreettisena viitekehyksenä toimii elokuvamusiikin tutkimus ja siihen liittyvät keskeiset käsitteet, joiden suhteen tutkielmassa nojataan erityisesti Michel Chionin, Kathryn Kalinakin, Claudia Gorbmanin kirjoituksiin. Viitekehyksenä toimii myös aiemmat ekomusikologiset elokuvamusiikin tutkimukset, joiden suhteen tutkielma nojaa erityisesti Susanna Välimäen Martin Heideggerin filosofiasta ammentaviin elokuvamusiikkianalyyseihin ja niistä löytyviin käsitteisiin, kuten olemisenymmärrys. Naapurini Totoron äänellinen maailma kuvaa ihmisen luontosuhdetta tunteisiin vetoavasti, eri elokuvamusiikkiteoreettisten käytäntöjen mukaisesti ja myös puhtaita luonnon ääniä korostaen. Luonnon äänet yhdessä luonnon kuvallisen läsnäolon kanssa kietovat elokuvan luontoteeman ympärille. Tällöin luonto korostuu elokuvassa niin äänellisesti kuin kuvallisesti äänimaisemasävellykseen verrattavalla tavalla. Elokuvamusiikin teorioiden avulla havaitaan, kuinka elokuvan musiikki ja äänimaailma herättelevät luontoon liitettynä positiivisia ja voimakkaita tunteita, kuten ilo, pelko, lohtu, mahtavuus, salaperäisyys ja kunnioitus. Tutkielman perusteella elokuvan äänimaailman tunteisiin vetoavuus ja luonnonäänten huomattava läsnäolo vaikuttavat luontoa arvostavan olemisenymmärryksen heräämiseen.
  • Häkkänen, Sanna Maria (Helsingfors universitet, 2015)
    Aims. Finland can be described as a land of thousands of lakes. Fishing has been an important source of livelihood since the early days of settlement. However many structural changes in the society, as urbanization and industrialism, have effected the fishing culture. Migration from the rural areas brought fishing to cities, where it became a popular leisure activity. Besides self-sufficiency, also recreation has become a central reason to fish. The aim of this thesis is to look what kind of relationship is established with nature while fishing in the urban environment. Further the study attempts to explain, what kind of characteristic features fishing culture has in the city, specially Helsinki area, and which elements of sustainable development can be recognized in it. Finally this thesis asks, what kind of material and immaterial benefits one can earn by practicing recreational fishing in Helsinki. Methods. The data of this qualitative study was collected with focused interviews during late autumn 2014 in popular fishing spots of Helsinki. In total 13 local recreational fishers participated in the research, of who majority were men. The data was analysed with qualitative content analysis. The theoretical framework of this study was relying on the cultural ecological theory and viewpoints offered by the literary sources and previous research. Results and conclusions. It was found out that one could be self-sufficient in terms of fish in Helsinki, and enjoy a varied selection of self-caught fish food throughout the year. However, successful fishing in city requires a great commitment and high knowledge of fish waters. Motives behind fishing were not only material. Besides the fish itself, also social, recreational and natural aspects were significant purposes for fishing. Interviewees named mental and physical well-being as key benefits alongside the more measurable goods, like the actual catch. Surprisingly informants defined Helsinki as a brilliant fishing area. Maritime location and infrastructures of the town offered easy access to various fishing spots. This made the relationship with nature rather unique. The social features of sustainable fishing were particularly visible in the fishing culture of Helsinki.
  • Kälkäjä, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kasvissyönnin representaatioita Helsingin Sanomissa vuoden 2017 aikana. Kiinnostus kasvissyöntiä kohtaan on vaikuttanut mediassa viime vuosina kasvaneen, mikä on antanut viitteitä suomalaisen ruokakulttuurin mahdollisesta muutoksesta kasvispainotteisempaan suuntaan. Tutkielmassa tarkastellaan tätä muutosta, ja kysytään, millä tavoin ja minkä aiheiden kautta kasvissyöntiä Helsingin Sanomissa lähestytään. Ruokavalinnat nähdään tutkielmassa arvomaailmaa ja maailmankuvaa heijastavina tekoina, jolloin ruokakulttuurin muutos voi kertoa myös muutoksista ihmisen suhteessa luontoon ja eläimiin. Kasvissyöntiä lähestytään luontosuhteeseen ja ruokakulttuuriin vaikuttaneiden historiallisten prosessien kautta. Länsimaisen kulttuurin hyötyyn ja hallintaan perustuva luontosuhde ja eläinkuva ovat ajautuneet myöhäismodernina aikana kriisiin, eivätkä modernin ajan kahtiajaot luontoon ja kulttuuriin sekä ihmiseen ja eläimeen ole enää toimivia. Lihansyönnin kulttuurin nähdään edustavan luontoa hyväksikäyttävää ja hallintaa korostavaa luontosuhteen mallia, jonka vastakulttuuriksi ja uudenlaisen luontosuhteen rakentajaksi kasvissyönnin kulttuuri asettautuu. Media-aineiston pohjalta kasvissyönnistä piirtyvää kuvaa analysoidaan diskurssianalyysin keinoin myös sen suhteen, millä tavoin modernin ajan kahtiajaot luontoon ja kulttuuriin sekä ihmiseen ja eläimeen näkyvät aineistossa, ja millaista luontosuhdetta kasvissyönnin representaatiot kuvastavat. Koska median vaikutusvalta on merkittävä mediarepresentaatioiden sekä heijastaessa että muovatessa yhteiskunnan arvomaailmoja, antaa media-aineiston tarkastelu oleellista tietoa ruokakulttuurin ja luontosuhteen muutoksen suunnista. Kasvissyönnin representaatiot on jaoteltu kuuteen teemaan. Eniten kasvissyöntiä käsitellään hinnan, helppouden ja maun kautta (30 tekstiä), tavallisuuden ja kotimaisuuden kautta (28 tekstiä), ympäristöystävällisyyden kautta (26 tekstiä), ja terveellisyyden kautta (21 tekstiä). Pienempi osa käsittelee eläinkuvaa (11 tekstiä) ja ruoantuotantoa (10 tekstiä). Kasvissyöntiä käsitellään enimmäkseen positiiviseen sävyyn. Eettisten tekijöiden vähäisempi näkyvyys voi johtua ostopäätöksiin eniten vaikuttaviin tekijöihin keskittymisestä tai kasvissyönnin normalisoitumisesta, jolloin sen ideologista taustaa ei ole tarpeen mainita. Kasvissyönnin kulttuuriin yhdistetään enimmäkseen luonnonläheisyyden ja ekologisuuden merkityksiä, mutta niiden rinnalla esiintyy ajoittain myös kuvauksia luonnon hallintaan pyrkimisestä ja ruoantuotannon tehokkuuden ihannoinnista. Luonnon hallinnan tavoite on kuitenkin lihan- ja kasvissyönnin kulttuureissa eri: kasvissyönnissä se tähtää hyväksikäytön sijaan ekologisuuteen. Jaottelu ihmisiin ja eläimiin ei näyttäydy enää toimivana, mutta luonnon ja kulttuurin jaottelu vaikuttaa pysyvämmältä kasvissyönnin representaatioihin yhdistyessä niin luonnonläheisyyttä kuin luonnon hallintaakin korostavia esimerkkejä.
  • Verkkosaari, Heidi (Helsingin yliopisto, 2022)
    This research will study commercial field students' relationship with nature and how it affects their sense of responsibility. The aim is to find out what the students' relationship with nature is like, whether it has a connection to a sense of responsibility and whether the background factors have an effect on the relationship with nature. The issue is topical, as life on Earth is threatened by many environmental problems, such as climate change, the loss of biodiversity and the over-consumption of natural resources. As a result of urbanization, people can somehow become estranged from nature. We need more information about the background factors of our relationship with nature and the connection with a sense of responsibility. Maybe that will help us to maintain our relationship with nature and take responsibility for our environment. Based on previous research, it seems that the more distant a person experiences nature, the less he appreciates it and wants to take care of its well-being. The relationship with nature is always a subjective experience; an individual experiences his relationship with nature differently depending on the experiences, feelings and attitudes towards being in nature and towards it.In the study, I used the Nature Relatedness (NR) Scale to measure the nature relationship. Responsibility refers to a person's responsibility for the effects of his or her actions on, for example, the environment and society. This study focuses on a sense of responsibility; how a person feels responsible. The sense of responsibility was measured with the Responsibility scale (RS). The study was carried out in collaboration with the Ruralia Institute of the University of Helsinki. The data was collected in the autumn 2020. Students were told that the purpose of the survey was to research their relationship with nature and their views on the use of state hiking areas and national parks. Data was collected from 246 Finnish business schools students with the electronic survey. In the analysis of the data, the average sum variables were created from the responses of the survey in order to obtain figures describing the nature relatedness and responsibility for each respondent. The correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility was then examined using linear regression. Background variable analyzes were performed using the Mann-Whitney U test and cross-tabulation. The study found a positive correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility, making students with a stronger nature relatedness also feel more responsible. Background variable studies revealed that women have a slightly better level of nature relatedness than men. In addition, respondents born before the 1990s were found to have a higher level of nature relatedness. However due to the small number of respondents in older age groups, no more precise conclusions could be drawn. The results are similar to those obtained in previous environmental studies. Although a correlation was found between the nature relatedness and the sense of responsibility, the sense of responsibility does not necessarily tell anything about responsible behavior. New ways should be found to explore the connection bet-ween the sense of responsibility and behavior towards nature. More information would also be needed on how various background factors, such as childhood residence, will affect on the relationship with nature. As people's relationships with nature develops throughout life, information on the cause-and-effect relationship between nature relatedness and responsibility could be used even more in the environmental education of not only children but also adults, too.
  • Faehnle, Maija; Jokinen, Johanna; Karlin, Anni; Lyytimäki, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 1/2010
    Kaupungistuminen ja maahanmuutosta seuraava monikulttuuristuminen ovat merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Kaupunkiluonnon merkitys ihmisten hyvinvoinnille korostuu väestön keskittyessä kasvaville kaupunkiseuduille, mutta kaupunkiluonnon merkitystä maahanmuuttajien integroitumisessa ei ole juurikaan tutkittu. Tässä raportissa: - Kartoitetaan, miten eri maahanmuuttajaryhmien määrä on kehittymässä Helsingin seudulla ja mitkä ovat suuria tai kasvavia ja siten erityisesti huomionarvoisia ryhmiä. - Selvitetään, mitä tietoa on saatavilla ihmisten luontosuhteen vaihtelusta eri kulttuureissa. - Selvitetään, millainen merkitys kaupunkiluonnolla on maahanmuuttajien integroitumisessa uuteen elinympäristöön ja yhteisöön. - Muodostetaan käsitys keskeisistä tiedon puutteista ja tutkimustarpeista. Maahanmuuttajien määrän kehitystä Helsingin seudulla tarkastellaan tilastojen avulla. Lisäksi arvioidaan tilastojen käyttöön liittyviä haasteita. Eri kulttuuritaustaisten ryhmien luontoon liittämiä merkityksiä ja luonnon käytön tapoja tarkastellaan aiempien tutkimusten perusteella. Maahanmuuttajien luontosuhteeseen keskittyvää kotimaista tutkimusta ei juuri löytynyt, mutta aiheeseen liittyvistä tutkimuksista käy ilmi arvojen ja kokemusten vaihtelu kulttuurien välillä. Julkaisussa esitellään esimerkkitapauksia luonnon merkityksistä maahanmuuttajien integroitumisessa ja pohditaan integroitumisen edistämisen mahdollisuuksia Helsingin seudulla. Pyrittäessä edistämään yksilöiden ja ryhmien integroitumista on tärkeää tunnistaa luontoalueiden mahdollisuuksia symbolisen tunnistamisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen luomisessa. Tietoa tarvitaan myös siitä, millä tavoin näitä mahdollisuuksia voidaan tukea luontoalueiden maankäytön ja hoidon suunnittelun kautta. Maahanmuuttajien näkemysten ja kokemusten hyödyntäminen voi auttaa kaupunkien suunnittelua löytämään muuttuviin olosuhteisiin sopivia toimintatapoja ja ratkaisuja.
  • Lahtinen, Leena (Helsingfors universitet, 2017)
    The experiences of an individual build and shape his or her personality. Experiences of nature contribute considerably to the development of children’s self-esteem and self-image. It is worth bearing in mind that the children of today will become the builders and decision-makers of tomorrow and, therefore, their education is of great importance. Their attitudes and values will define the development and well-being of our society. Children’s experiences of their daily lives are a key element of this study. The study explored 5–6-year-old kindergarten children’s (n = 98) experiences of garden activities. The garden was examined as a physical, psychological, social and cognitive environment for growth and learning. The study concentrated on the children’s emotional responses that were aroused by garden activities and on the function of the garden as a social meeting place for children. A further aim of the study was to follow the development of the 5–6-year-old participants’ knowledge of the garden and nature. The children’s experiences were assessed with a drawing task, Me as a Gardener, that was supplemented with individual interviews, conducted between 2014–2015. The children’s emotional experiences and knowledge of nature were enhanced as a result of the garden activities. The activities contributed to an increase in positive experiences and self-image, especially in the case of boys, and to the development of an understanding of the effects of gardening. Based on this study can be expected to, an intentional use of the garden as a growth and learning environment encourages the growth of children in early-childhood education settings.
  • Fredriksson-Nurmi, Satu (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Previous research about students becoming primary school teachers has shown, that student’s species identification skills are quite weak. However, species identification skills and species knowledge are important expertise because primary school teachers are supposed to teach their pupils to identify species. Species knowledge and positive connectedness to the nature have an important role in environmental and biology education because there is a connection between them and the ability to understand biodiversity. The aim of this thesis was to investigate the perception of species and species identification skills of student teachers, who in the future should teach pupils in primary schools and secondary schools. Secondary school teachers major in biology. The purpose of this study was to find out, how teacher student groups perceive plants and is there differences between groups of students in the ways of perception and ability to use species knowledge in applied tasks. A total of ten student teachers, five primary school student teachers and five secondary school student teachers attended to study, which was implemented as part of Helsinki university’s Cultivating Expertise in Learning of Life Sciences- project. Data was collected by eye tracking tools, connectedness to nature scale, species identification tests and applied task. Analysis of statistical data was used. Primary school teacher student`s identification skills of plants turned out to be weak and especially weaker than skills of secondary school teacher students. The results showed that there are some differences, where two student groups lay their perception when looking at plants. Primary school teacher students looked more often at some specific parts of the plant than secondary school teachers. Secondary school teacher students examined plants more systematic way: they looked at more parts of the plants than primary school teacher students. Secondary school teacher students also used longer time on the pictures. Connectedness to the nature and species identification skills did not affect the time used in perception or scores of the applied task. These results verify previous research results. Primary school teacher students should get in the university guidance to the perception and identification of different species and give some tools to learn from and teach in the nature.
  • Mustonen, Risto (2008)
    Suomessa teollisen puuntuotannon tarpeet ja kasvavan puuntuotannon tavoite ovat keskeisesti määritelleet metsäpolitiikan sisältöä. Metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on noussut viime vuosina osaksi poliittisia metsäohjelmia ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun on sitouduttu myös kansainvälisissä sopimuksissa. Tämä tutkimus selvittää sitä, millaisia tavoitteita suhteessa luontoon asetetaan Kansallisessa metsäohjelma 2010:ssä sekä sen suojelupoliittisessa osassa METSOssa, joka toteutettiin vuosina 2002 - 2007. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisen sisällön käsitteet metsäluonto ja luonnon monimuotoisuus saa modernissa luonnonsuojelupoliiittisessa toimintaohjelmassa, jonka laadintaan osallistuvilla tahoilla on toisistaan voimakkaasti poikkeavat intressit suhteessa metsienkäyttöön. METSO-toimintaohjelma on yksi esitys ympäristöongelman määrittelystä ja sen ratkaisuyrityksestä. Ohjelman laatineessa työryhmässä toimijat ottivat kantaa keinojen tehokkuuteen ja yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen. Kyse on tällöin päätöksenteon legitimiteetistä ja tutkimusongelmasta: kuinka luontoa ja sen monimuotoisuutta arvotetaan sekä millaisista perusteista ja taustatekijöistä arvottaminen nousee? Tutkimusaineiston muodostivat Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma (METSO) sekä ohjelman laadintaan osallistuneiden toimijoiden ja eturyhmien lehdistötiedotteet ja julkiset lausumat vuosilta 2000 - 2002. Diskurssianalyysillä voidaan etsiä ympäristöpoliittisen kielenkäytön takana vaikuttavia arvojärjestelmiä sekä taustaoletuksia. Konstruktionistiseen teoriakehykseen tukeutuen oletan, että diskurssit voidaan nähdä eri tavoin tavoitteellisina suhteessa luontoon ja yhteiskuntaan. Tällöin voidaan tarkastella, millaiset seikat nähdään mahdollisina, tarpeellisina tai välttämättömyyksinä tietyssä diskurssissa. Diskurssin voi nähdä toimivan ideologisesti silloin, kun luonteeltaan yksityiset intressit tai edut esitetään yhteisesti jaettuina ja haluttuina Lähden tutkimuksessani siitä, että luonnonsuojelumenetelmistä päättäminen on valintaprosessi, jossa muotoillaan sääntelytapoja ja toimintamalleja yhteiskunnan ja luonnon väliselle suhteelle. Olen rajannut kulttuurisen luontokuvan ja luontosuhteen kannalta sellaisia diskursseja, joissa luonto ja monimuotoisuus asemoidaan ja luokitellaan eri tavoin. Aineston tulkinnan perusteella näyttää siltä, että METSO-ohjelman sisältö määrittyi vahvasti metsätalouden ja teollisuuden intresseistä käsin. Kansallisessa metsäohjelmassa määritellyt hakkuutavoitteet asettivat myös rajoja ohjelman luonnonsuojelullisille tavoitteille. METSO-toimintaohjelmasta on hahmotettavissa uudenlainen metsä- ja luonnonsuojelupoliittinen suhtautumistapa luontoon. Tavoitetasolla sitä määrittävät muun muassa pyrkimys mahdollisimman tehokkaaseen monimuotoisuuden tuottamiseen sekä suojelukeinoille asetettu kustannustehokkuuden vaatimus. Näyttää siltä, että METSOn myötä perinteisestä luonnonalueiden rauhoittamisesta on siirrytty kohti markkinalähtöistä, maanomistajan täydelliseen vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja kustannustehokkuudella arvotettua monimuotoisuuden tuotantoa. Metsäluonnosta ja biodiversiteetistä on samalla tulossa yhä laajemmin markkinahyödyke, jota voidaan ostaa, myydä ja vuokrata.
  • Novitsky-Wahlroos, Noora (Helsingin yliopisto, 2019)
    The purpose of this study was to examine thematics of people’s relationship with nature, as well as the operation "Luonnossa kotonaan - At home in nature" from a scientific point of view. This thesis examines the human-nature relationship of individuals who have been part of ”At Home in Nature” daycare as children. With main intrest being on the central factors which have contributed to the human-nature relationship of the individuals, as well as how they would currently describe their relationship with nature. Previous research into the subject makes it clear that experiences with nature as well as possibilities for independent mobility within ones own environment in childhood has an impact on the human-nature relationship. For the purpose of this study, I have interviewed four adults who in their childhood, participated in ”At home in nature” daycare. The duration which the participants had spent in ”At Home in Nature” daycare varied from one to four years. The interviews were analyzed with an individuals personal human-nature relationship perspective. This perspective originates from envriomental psychology and humanistic geography where the individuals own expereinces and accounts are in the central role. In a wider perspective the way in which humanistic geography and envrionmental psychology interpret personal human-nature relationship can be seen influenced by phenomenology; reality exists and understanding its contents is possible through the individuals experiences. The pivotal point being what those individual human experiences mean for the person themself and how they interpret the world through their own experiences. The main observations of this thesis are: ”At Home in Nature” daycare and the direct experiences with nature it enables has had a positive impact on the human-nature relationship of the participants. In addition to ”At Home in Nature” daycare the human-nature relationship of the participants has been affected by multiple other things, such as their families and childhood home locations. The human-nature relationship has impacted the participants life choice in adulthood as well. The conclusion of this thesis is that the relationship with nature amongs the participants has throughout their life evolved into a strong significant part of their lives, to some it was even extremely significant.
  • Niininen, Iina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan kaupunkilaisen luontosuhteeseen liittämiä sosiaalisia konstruktioita.Tutkielman keskiössä ovat kysymykset siitä, millaisia merkityksiä saa luonto kaupunkilaisen arjen tulkinnoissa, millaisia konstruktioita liitetään ihmiseenosana muuta luontoa sekä miten kokonaisvaltaisena luontosuhde eri ulottuvuuksissaan jäsentyy kaupunkilaisten pohdinnoissa. Aineistoni on kerätty haastattelemalla Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolle mielipiteen yleiskaavasuunnitelmasta lähettäneitä pääkaupunkiseutulaisia, haastatteluita kertyi yhteensä kymmenen kappaletta. Tarkastelen ihmisen luontosuhdetta kvalitatiivisesti, sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä.Tutkielman analyyttisinä työkaluina käytin temaattista sisällönanalyysiä, kulttuuristen puhetapojen analyysiä ja diskursiivisiä välineitä. Erottelin kulttuuristen puhetapojen pohjalta aineistosta antroposentrisen ja luontokeskeisen ihmiskuvan sekä kolme erilaista luontosuhteen tyyppiä: utilitaristisen, holistisen ja hedonistisen luontosuhteen. Rakentamani kategoriat ovat ideaalityyppinen jäsennys, todellisuudessa yksittäisetkin puheet saattoivat sisältää merkittävän määrän kilpailevia tulkintamalleja ja näkökulmia todellisuuteen. Jäsennykset suhteutuvat toisiinsa tavalla, jossa toinen äärilaita samastuu ihmisen erillisyyden ja poikkeuksellisuuden lähtökohtaan, toinen tulkintaan ihmisen ja luonnon ykseydestä näkökulmien leikatessa toisensa pohdinnoissa luontosuhteen dialektisuudesta.Luontosuhde näyttäytyi kaupunkilaisten arjessa oman toiminnan kehyksenä, moniaistisena luontoelämyksenä ja suojaavana metsämaisemana. Puheissa kaupunkilainen ei juurikaan käsittele luontoa aineellisen hyödyn kontekstissa. Luontaistalouden muotojen kuihduttua pois luontosuhde viittaa joko virkistysliikunnan mahdollistavaan lähiluontoon tai maapallon laajuisiin ympäristöongelmiin. Ihminen jäsentyy kaupunkilaisten puheissa kulttuurin pikemmin kuin evoluution tuotteeksi. Ihmisluonnon ristiriitaisuus tulee esiin pohdinnoissa ihmisen tietoisuuden ja toiminnan välisestä katkoksesta ekologisen järjestelmän kontekstissa. Puheissa ihminen tietää riskiyhteiskunnan tuottamista uhkista, mutta ihmisen toimintaa leimaa partikularistinen suuntautuminen oman edun edistämiseen, sosiaaliseen vertailuun, arjen kulttuuristen tapojen ylläpitämiseen ja mukavuuteen.Kaupunkiluonto merkityksellistyy ensisijaisesti siitä saatavien psykofyysisten hyötyjen ja mielihyvän kautta, mutta myös itseisarvoisena ja suojelua tarvitsevana luontoympäristönä. Maisemana ja suojana luontoympäristö jäsentyy kaupunkilaisen tasapainoisen ja hyvän elämän näkökulmasta edelleen välttämättömyytenä.
  • Pulkkinen, Mira (Helsingin yliopisto, 2020)
    The purpose of this study is to describe and analyze children’s relationship to the forest. Forest relationship of Finns has been a lively debate in recent years, and there is a debate about what kind of forest relationships Finns have. Studies have shown concern about the distance between children and nature – children's freedom of movement has narrowed, children's leisure time has become more adult-led indoors, and concerns have been raised about children's poor skills in identifying plant species. The theoretical starting points of this study are in environmental education. I examine the forest relationship through the observed, experienced and shared dimensions. The material of this study consist of the writings and drawings of Helsinki's fifth-graders about their memories in the forest. Thirteen students participated in the study. All participants in the study and their guardians were asked for written permission to participate in the study. The material was analyzed according to phenomenographic analysis. The research results show that the forest relationship of children is multidimensional. The stories of the fifth-graders emphasize the experienced (subjective) and shared (social and cultural) meanings of the forest. Demonstration of observed (scientific) knowledge was emphasized only in some reports. Forest memories are often made possible by adults, but also independent interaction with the environment are sought in the forest. The forest is described and valued through personal meanings. The forest is used for leisure and being together with others. The results show that environmental education deserves special attention, especially in the areas of environmental information and environmental protection. Not all students’ forest memories convey a knowledgeable, close, and caring relationship to the forest. More up-to-date research data on the state of children's forest relations are needed to develop environmental education.
  • Eerikäinen, Karri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Metsähallituksen Luontopalveluiden erätalousyksikkö myy vuosittain noin 56 000 metsästyslupaa valtion monikäyttömetsiin. Metsähallitus saa vuosittain tuhansia palautteita niin riistanhoidosta kuin metsätaloudestakin saalisilmoitusten mukana. Palaute koskee pääosin metsätalouskäytössä olevia metsiä ja on suurimmaksi osin sävyltään negatiivista. Tutkimuksessa käsiteltiin 6032 saalispalautetta valtion mailla metsästäneiltä vuosilta 2005 - 2014. Aineiston perusteella tehtiin tarkentava kysely, mihin vastasi 819 henkilöä. Tutkimuksessa kartoitettiin metsästäjien käsitystä valtion harjoittamasta metsätaloudesta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että metsästäjien käsitykset valtion harjoittamasta metsätaloudesta eroavat merkittävästi siitä, miten Metsähallitus tällä hetkellä hoitaa monikäyttömetsiä. Ilmeisesti yksityismetsien hoito eroaa niin paljon valtion harjoittamasta metsätaloudesta että se herättää erilaisia kysymyksiä ja tunteita metsästäjissä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että metsästäjät suhtautuvat negatiivisesti metsätalouden toimenpiteisiin. Metsätalouden teknisessä oikeellisuudessa sen sijaan ei ole huomautettavaa. Metsästäjällä on tietynlainen mielikuva ja ennakkokäsitys metsästysalueesta ennen metsästysreissua, ja useimmiten metsästysalue ei vastaa peitteisyyden ja vanhojen metsien osuuden osalta odotuksia. Vastaajien metsätaloudellinen osaaminen itsearviona oli tilastollisesti merkittävä muuttuja arvioitaessa erilaisia väittämiä metsätalouden ja riistanhoidon rajapinnasta. Myös ikä ja koulusivistys olivat tilastollisesti merkittäviä taustamuuttujia eräissä kyselyn väittämissä.
  • Salminen, Pihla (Helsingin yliopisto, 2018)
    Luontosuhde on noussut tärkeäksi tutkimuskohteeksi muun muassa ympäristövastuullisen käyttäytymisen ja ihmis-ten hyvinvoinnin tutkimuksessa. Ihmisen ja luonnon suhteeseen liittyvä käsitteistö on kuitenkin vielä hyvin haja-naista, ja itse termi ”luontosuhde” voi viitata useampiin eri asioihin. Tämän työn tärkeimpänä tavoitteena on muo-dostaa yhtenäinen, kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ohjaava käsitteellinen kehys luontosuhdetutkimuksen käyttöön ja toisaalta työkaluksi ympäristökasvatukseen. Työssä tarkastellaan tieteidenvälisesti sitä, miten luontosuhde käsitetään luontosuhdetutkimuksessa. Työssä etsitään Galtungin-Kuitusen tiedekäsityksen mukaisesti vastauksia kysymyksiin “Miten asioiden pitäisi [luontosuhdetutki-muksessa] olla?”, “Miten asiat ovat nyt?” ja “Miten asioita tulisi kehittää?” Näiden kolmen kysymyksen mukaan muotoiltiin kolme tutkimustehtävää, joita ratkotaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan, hermeneuttisen kehän ja ab-duktiivisen päättelyn tuella. Vastauksena kysymykseen ”miten asioiden pitäisi olla?” muodostetaan käsitteellis-teoreettisesti kokonaisvaltaisen luontosuhdekäsityksen kehys, jolla pyritään tavoittamaan luontosuhteen monet eri puolet ja ilmenemistavat. Kehys koostuu kolmesta tasosta, joilla luontosuhdetta voidaan tarkastella. Lähtökohtana ja kehyksen ensimmäisenä tasona on näkemys luontosuhteesta ihmisen suhteena luonnon kokonaisuuteen, jonka osa hän systeemeineen itsekin on. Kehyksen toisella tasolla tarkastellaan käsityksiä ihmisen ja todellisuuden inhimillisen ulottuvuuden (esim. kaupun-git, tietokoneet, ajatusrakennelmat) kuulumisesta luontoon sekä ihmisen oman ekologisen ulottuvuuden, sisäisen luontomme, roolia osana luontosuhdetta. Kolmannella tasolla luontosuhde jäsennetään neljään eri ulottuvuuteen: ekologinen, tajunnallinen, toiminnallinen ja sosiokulttuurinen. Kehyksen avulla analysoidaan systemoidun kirjallisuuskatsauksen keinoin luontosuhdetutkimusten käsityksiä luon-tosuhteesta (vastauksena kysymykseen ”miten asiat ovat?”). Aineistoksi rajattiin 28 luontosuhdetutkimusta rapor-toivaa artikkelia. Tutkimuksista tunnistettiin neljä erilaista luontosuhdekäsityksen tyyppiä. Kokonaisuudessaan luon-tosuhdetutkimuksissa painottui luontosuhteen tajunnallisen ulottuvuuden sekä ihmisen ja muun luonnon suhteen tut-kiminen. Ihmisen omaa ekologista ulottuvuutta käsiteltiin hyvin harvassa tutkimuksessa. Todellisuuden inhimillinen ulottuvuus taas asetettiin läpi aineiston luonnon ulkopuolelle, ja useissa tutkimuksissa se kuvattiin ihmisen luonnosta eriyttävänä tekijänä. Systemoituun kirjallisuuskatsaukseen sisältyi teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa selvitettiin luontosuhdekäsitysten lisäksi luontosuhdetutkimusten kehityskohtia vastauksena kysymykseen “miten asioita tulisi kehittää?” Luontosuh-detutkimuksen käyttöön ehdotetaan kolmea, työssä muodostetun kokonaisvaltaisen luontosuhdekäsityksen mukaista välinettä, joista yksi soveltuu erityisen hyvin myös ympäristökasvatuksen välineeksi. Työn tulosten perusteella luon-tosuhdetutkimuksessa tulisi nostaa selvemmin esiin erityisesti luontosuhteen ilmeneminen myös todellisuuden inhi-millisen ulottuvuuden kautta sekä ihmisen oman ekologisen ulottuvuuden rooli luontosuhteen kokemisessa.
  • Kaipainen, Sofia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vuorovaikutus luonnonympäristöjen kanssa tukee ihmisen hyvinvointia ja vaikuttaa moninaisin mekanismein hyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Kaupungistumisen ja modernisaation tuomat elämäntapojen muutokset ovat herättäneet huolta nuorten sukupolvien luontoyhteyden heikentymisestä, kun yhä harvemmat ihmiset viettävät päivittäin aikaa luonnossa. Nuorten luontosuhde on muihin ikäryhmiin verrattuna erityinen, sillä kiinnostus luonnonympäristöjä kohtaan on usein vähäisempää teini-ikäisenä kuin lapsena tai aikuisena. Luontokontakteilla on vaikutusta nuorten hyvinvointiin sekä mielenterveyteen, mutta kattavaa tutkimusta suomalaisten nuorten luonnossa virkistäytymisen tavoista ei ole aiemmin julkaistu. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten nuoret kaupunkilaiset virkistäytyvät luonnossa, ja kuinka vuorovaikutus luonnon kanssa vaikuttaa nuorten koettuun hyvinvointiin. Tutkielma on toteutettu osana monitieteistä Luonnon virkistyskäytön terveys- ja hyvinvointivaikutukset - tutkimus kaupunkilaisnuorista (NATUREWELL) -projektia. Aineisto (N=1123) on kerätty syksyllä 2020 Lahden yläkouluissa. Nuorten luonnossa viettämää aikaa, luontoharrastuksia, luontosuhdetta ja heidän kokemuksiaan luonnon hyvinvointivaikutuksista analysoidaan kuvailevin kvantitatiivisin menetelmin. Tulosten perusteella huoli nuorten sukupolvien luonnosta vieraantumisesta ja luontosuhteen katkeamisesta näyttää Lahdessa enimmäkseen perusteettomalta. Suurin osa nuorista viettää viikoittain aikaa luonnonympäristöissä sekä kesä- että talviaikaan, ja erityisesti kodin lähiympäristön luontoalueet ovat nuorille merkityksellisiä. Tytöt viettävät aikaa luonnossa hiukan poikia useammin ja sukupuolten välillä on eroja luontoharrastuksissa. Myös sosioekonomisilla tekijöillä on selvästi yhteys nuorten luonnossa viettämään aikaan. Kiinnostus luontoa kohtaan vaikuttaa laskevan hiukan yläkoulun aikana, ja nuorten luontosuhteessa on havaittavissa polarisoitumista. Pieni osa nuorista ei juurikaan liiku luonnonympäristöissä tai koe yhteyttä luontoon. Valtaosa arvioi hyvinvointinsa kasvavan luonnonympäristössä käydessä, sekä kokevansa usein positiivisia ja harvoin negatiivisia tunteita luonnossa ollessaan. Tutkimus osoittaa, että luontokontakteilla on positiivista vaikutusta nuorten koettuun hyvinvointiin, mutta vaikutuksen voimakkuutta ei voida suoraan arvioida. Pienetkin hyödyt voivat joka tapauksessa olla yhteiskunnallisesti merkittäviä, jos niillä voidaan auttaa nuoria suhteellisen pienillä toimilla. Nuorten luontosuhteen polarisoitumiseen ja sosioekonomisten ryhmien välisiin eroihin luontosuhteessa voidaan puuttua poliittisin keinoin. Luonnonympäristöjen hyvinvointivaikutusten huomioiminen nuorten kannalta esimerkiksi kouluympäristöissä ja kaupunkipolitiikassa voivat olla merkittäviä keinoja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämisessä.
  • Miikki, Päivi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella saamelais- ja inarilaisnuorten luontosuhdetta. Heidän luontosuhdetta verrataan ideaaliin saamelaisperinteiseen eeppiseen runoteokseen. Tutkimuskysymyksenä on, näkyvätkö runoteoksen saamelaisihanteet ja -normit inarilaisnuorten luontosuhteessa? Peilautuuko nuorten saamelaisten luontosuhde kansaneepoksen kautta? Onko nuorten saamelaisten luontosuhteessa yhä mukana perinteistä porosaamelaista elämäntapaa? Tutkimuksen kohteena on inarilais- ja saamelaisnuoret ja saamelaisperinteinen runoteos. Aineistona käytetään viittä eri haastattelua Inarissa, nuorten kirjoituskilpailun kirjoituksia liittyen tulevaisuuteen Saamenmaassa ja Nils Aslak Valkeapään runoteosta Aurinko, isäni. Tutkimuksessa haastatellaan neljää 13-vuotiasta saamelaista Inarin yläasteella ja yhtä 17-vuotiasta opiskelijaa. Kaikkia näitä aineistoja tarkastellaan laadullista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tarkastelussa käytetään teemajaottelua, jonka avulla myös haastatteluun liittyvät kysymykset etenevät. Kaikkia aineistoja tarkastellaan teemojen mukaisesti. Teemat on jaoteltu neljään eri aihepiiriin. Ensimmäisenä teemana on luonto ja luontoon liittyvä syklinen vuodenkierto. Toisena teema-aiheena on saamelainen maailmankuva ja henkinen yhteys luontoon. Kolmantena aiheena on luonnon inhimillistäminen ja saamelaiseen maailmankuvaan liittyvät uskomusolennot, kuten seidat, saivat, maahiset ja staalot. Neljäntenä teemana on luontoon liittyvät eläimet ja niihin liittyvät enteet ja merkit. Teemoja hyödynnetään kaikissa kolmessa aineistossa sekä haastattelukysymyksissä että nuorten kirjoituksissa ja eeppisessä runokokoelmassa, missä tarkastellaan molempia teoksia teemojen mukaisessa järjestyksessä. Tutkimusten perusteella voidaan johtaa seuraavia päätelmiä: Nuorten saamelaisten luontosuhteesta löytyy samankaltaisuutta verrattuna ideaaliin saamelaisperinteiseen runoteokseen. Vaikka moderniin aikaan kuuluu lineaarinen aikakäsitys, on luonnon syklinen vuodenkierto mukana nuorten irtautuessa arjesta. Nuorten henkinen yhteys luontoon ilmenee vapauden ja kiireettömyyden tunteena. Heillä on käytännönläheinen suhde luontoon, missä kotona opituilla käytännön neuvoilla ja kunnioituksella luontoa kohtaan on merkitystä.
  • Mesimäki, Marja (2004)
    Pro gradu -työni on kuvaileva ja etsinnällinen tutkimus kaupunkilaisen ympäristövastuullisesta elämäntavasta. Laadullisen tutkimusotteen avulla olen yrittänyt piirtää ”urbaanin ekon” profiilin: mitä ympäristövastuullisuutta omassa arjessaan toteuttava kaupunkilainen tekee ja ajattelee. Tässä työssä en määrittele tai mittaa ekologista elämäntapaa: kriteerinä on yksilön itse kokema arjen ekologisuus. Yhdeksän teemahaastattelun ja kahden ryhmäkeskustelun avulla muodostunutta empiiristä aineistoa olen täydentänyt laajahkolla taustakirjallisuudella. Tutkimus on toimijalähtöinen, mutta olen pyrkinyt kiinnittämään ympäristövastuullisen kaupunkilaisen profiilin myös laajempiin yhteiskunnallisiin kehyksiin (rakennenäkökulma). Taustalla on lähinnä Ulrich Beckin aikalaisanalyysiin perustuva ajatus refleksiivisestä modernisaatiosta ja yksilön osuudesta siinä. Olen pohtinut empiirisen aineiston avulla, onko refleksiivisen modernisaation etenemiselle olemassa yksilöllisiä edellytyksiä (niin sanotun alapolitiikan toteuttajia). Aineiston pohjalta olen nostanut esiin teemoja, joita käsittelen niin haastateltavien kertomusten kuin taustakirjallisuuden avulla. Tällaisia teemoja ovat ympäristötietoisuus eri ulottuvuuksineen, arjen ympäristöteot (mm. kierrätys, lajittelu, asumis-, liikkumis- ja kulutusvalinnat), kaupunkilaisen luontosuhde ja työn merkitys. Olen etsinyt vastausta kysymykseen, miten jotkut ihmiset kykenevät motivoitumaan ympäristövastuulliseen elämäntapaan yksilöllisyyttä ja hetkellisyyttä korostavassa nykyajassa, ulkopuolisen silmissä ikäänkuin uhrautumaan ympäristön puolesta. Tutkimukseni osoittaa, että ympäristövastuullisuutta arjessaan vaalivan kaupunkilaisen elämäntavassa ei ole kysymys uhrautumisesta vaan vapaudesta. ”Urbaanien ekojen” valinnat ovat henkilökohtaisia, kokonaisvaltaisia ja järjenmukaisia. Valinnat pohjautuvat lähinnä tietoon, tiedostamiseen ja tiedon kognitiiviseen prosessointiin sekä sitä kautta syntyvään vastuun tunteeseen ja omakohtaiseen sitoutumiseen ja motivoitumiseen. Ympäristövastuullisuus merkitsee haastattelemilleni ihmisille lisäarvoa, ”tavalliseen elämään” verrattuna parempaa elämää. Arjen ekologisuus ei ole luopumista, menettämistä tai tinkimistä hyvän elämän edellytyksistä. Tutkimus haastaakin stereotyyppisiä käsityksiä niin ekologisen elämäntavan vaivalloisuudesta kuin esimerkiksi myyttisiin maalaisjuuriin tai myyttiseen maalaismaisemaan perustuvan ”syvän” tai ”aidon” luontosuhteen tarpeellisuudesta ekologisen elämäntavan omaksumisessa.
  • Mikkola-Kirilä, Eeva (2001)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää päiväkodin johtajien näkökulmasta helsinkiläisten päiväkotien ympäristökasvatusta:sen päämääriä, sisältöjä ja menetelmiä ja muotoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Sosiaalitoimi on linjannut Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet Helsingissä-dokumentissa päiväkotien ympäristökasvatusta. Suomalaisten asennetutkimuksien mukaan ihmisten ympäristöä koskevien positiivisten asenteiden ja käyttäytymisen välillä vallitsee ristiriita. Jo varhain lapsuudessa aloitettu ympäristökasvatus saattaisi olla ratkaisu tähän ongelmaan. Millaista on päiväkotien ympäristökasvatus, jonka tavoitteena on kasvattaa lapsista ympäristö-vastuullisesti käyttäytyviä aikuisia? Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu seitsemästä päiväkodin johtajille suoritetuista teemahaastatteluista. Haastatteluaineiston analyysissä käytettiin grounded theory -menetelmää, kuitenkin sitä soveltaen. Tutkimuksen tulosta, ympäristökasvatuksen substantiaalista mallia, tarkasteltiin ympäristöfilosofiselta kannalta, asennetutkimuksien ja ympäristökasvatusmallien avulla sekä pohtimalla sosialisaatioprosessin vaikutusta kasvatukseen. Aineiston analyysin perusteella muodostui päiväkotien ympäristökasvatuksen substantiaalinen malli. Tehtyjen tulkintojen perusteella löytyi kaksi tapaa toteuttaa ympäristökasvatusta: sitoutumaton ja syvällinen ympäristökasvatustaito. Päiväkodin ympäristökasvatustaito oli riippuvainen henkilökunnan kompetenssista, jolla oli vaikutusta sekä ympäristökasvatusstrategiaan että ympäristönäkökulmien huomioimiseen kaikissa kasvatus- ja hoitotoimissa. Henkilöstön arvot luontoa kohtaan nähtiin tutkimuksen perusteella päiväkodin ympäristökasvatuksen tärkeimmäksi muokkaajaksi. Henkilökunnan kompetenssiin sisältyi henkilöstön yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä keskenään että lasten vanhempien kanssa. Vanhempien kanssa laaditut kasvatussopimukset toimivat päiväkodinja vanhempien välisen yhteistyön hyvänä muotona.Tämä kasvatuksen kontekstualisuuden huomioimisen avulla päiväkodit saivat tietoa siitä, millaiselle perustalle lapsen kasvatus tulee rakentaa. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa tärkeältä, että lasten ympäristökasvatuksessa painotetaan eettistä kasvatusta ja arvot otetaan selvästi esille kasvatuksessa. Pelkkä henkilöstön luontoa koskevien arvojen ja myönteisten asenteiden kehittäminen ei ollut riittävää, vaan ne oli integroitaava tietoihin ja taitoihin: vain siten ne saatiin konkretisoitumaan kaikkeen kasvatus- ja hoitotoimintaan.
  • Laaksoharju, Taina Hannele; Rappe, Erja (2017)
    This study, informed by phenomenology and ethnography, explores urban children’s relationship with trees in a garden camp context: what are trees for urban children? Studying Finnish 7- to 12-year-old children, the research employed triangulation: participant and non-participant observation methods with mixed data collection over the course of three years. Engaging in grounded theory analysis after an intermission, the study unites the theoretical constructs of affordance and connectedness to place. Based on empirical observations, this study provides a theoretical framework to clarify the phased process of how urban children’s connectedness to place is evolving. Exploitation of tree affordances during place-based play reflected connectedness to place; utilization of trees became more versatile over time. The results showed trees to be intriguing and multifaceted, satisfying many of the children’s private and social needs. Trees provided the materials, space and often purpose and contents for the actual play that could not have thrived without them. In addition, children learned to manage possible tree-related risks mainly from experience and through scaffolding with peers. Recommendations for supporting beneficial nature contact emphasize allowing child-directed, place-based play time and planning biodiverse, low-maintenance spaces with a wide variety of trees that will invite children to use green spaces according to their needs.