Browsing by Subject "luontosuhde"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 22
  • Pekkala, Sannukka (Helsingin yliopisto, 2017)
    Immigration has increased in the capital region of Finland. It is predicted that the number of immigrants will continue to rise in the future. Nature and green areas are easy to be found in Finland, also in the capital region. Previous studies have shown that nature can enhance psychological, physiological and social well-being. However, we know little about the relation between nature, integration and immigrants' well-being. In addition, it remains unclear how immigrants relate to nature, and what nature means for people from different cultures. The purpose of this thesis was to describe, analyze and interpret the meaning of nature for eight immigrants living in the capital region. One of the goals of this thesis was to analyze how immigrants would see nature as a place for enhancing well-being, and that way, possibly support the process of integration. This study was carried out as a case study research in August-September 2016. The participants were eight adult immigrants living in the capital region. The participants' ages varied between 30 to 55 years and they had lived in Finland from 2 to 12 years. This thesis included theme interviews and three guided nature walks in the capital region. The data consisted of theme interviews done before the nature walks and feedback forms filled in the end of the last walk. The data was analyzed using qualitative content analysis. According to the content analysis, the immigrants seemed to have mainly positive and everyday relation to nature. Immigrants also told that moving to Finland had had an impact on their relation to nature by waking it up or making it stronger. Nature close by was thought to be a meaningful place for rest and relaxation, and a significant source of day-to-day well-being. According to immigrants, moving in and learning about nature could have a positive impact for the integration process by supporting social and cultural integration, enhancing well-being, and introducing new places. Participants also brought up that both cultural and practical topics related to nature could be more significant part of the integration education.
  • Doktar, Peter (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee suomalaisen Aksel Leppäsen ensimmäistä matkaa Belgian Kongoon 1913-1916. Hän toimi Kongossa Belgian valtion palveluksessa koneenhoitajana jokilaivoilla ja piti henkilökohtaista päiväkirjaa kokemuksistaan. Tutkielman pääasiallinen lähde on Aksel Leppäsen päiväkirja välillä 1913-1916. Muina lähteinä on otos Henry Morton Stanleyn, Joseph Conradin ja Aarne Koskisen aikalaiskirjallisuudesta sekä Leppäsen leikevihon nimimerkkien Ambulant ja K.P. suomalaiset lehtileikkeet. Tärkein tutkimuskirjallisuus on Frits Andersenin The Dark Continent? ja Daniel M. Mengaran Images of Africa. Tutkin Leppäsen päiväkirjoista välittyvää kuvaa Kongon luonnosta ja vertaan sitä muuhun eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden luontokuvailuun. Erityisesti pyrin selvittämään, eroaako Leppäsen luontokuvaus eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden tavasta esittää Kongon luontoa. Leppäsen päiväkirjoista nousee esiin neljä luontokuvauksen teemaa: Joki, joen eläimet, metsä ja ilmasto. Vertaan näiden teemojen puitteissa Leppäsen luontokuvausta muuhun eurooppalaiseen aikalaiskirjallisuuteen. Eurooppalainen aikalaiskirjallisuus pyrkii luomaan Kongon luonnosta ja ympäristöstä kuvaa erittäin vaarallisena. Niissä eläimet, ympäristö ja ilmasto kuvataan poikkeuksetta negatiiviseen sävyyn. Leppäsen luontokuvaus poikkeaa tästä merkittävästi. Leppäselle luonto ja sen eläimet ovat vastapaino raskaalle, monotoniselle ja väkivaltaiselle Belgian Kongon kolonialistiselle arjelle. Erityisesti Kongon metsien kuvaus poikkeaa Leppäsen päiväkirjassa täysin tavallisesta eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden kuvauksesta.
  • Kokkonen, Tuija (2017)
    Acta Scenica
    Mikä on esitystaiteen merkitys, ja mitkä ovat sen mahdollisuudet ekokriisien aikakaudella? Mitä merkitsee esitykselle ja subjektiviteetille, jos laajennamme esityksen toimijuuden ja sosiaalisen alueen ihmisen ulkopuolelle? Väitöstutkimuksessaan Tuija Kokkonen tutkii suhdettamme ei-inhimilliseen esitystapahtumassa. Vajavainen kykymme ymmärtää toimintamme ajallisia seurauksia on synnyttänyt uuden aikakauden, jossa ihmisen toiminnan vaikutukset maapallolla vertautuvat geologiseen voimaan. Kokkonen tutkii, miten esityksessä voi laajentaa aikaperspektiiviä ja keston kokemusta ei-inhimillisten toimijoiden ja niiden kestojen kautta. Väitöstutkimuksen perusta on esityssarja Muistioita ajasta - esityksiä ei-ihmisten kanssa ja ei-ihmisille (2006–), jossa Kokkonen on työskennellyt eläinten, kasvien ja sään kanssa kehittäen lajienvälisen esityksen käytäntöä ja teoriaa. Kokkonen esittää ajatuksen (ihmisten) heikosta toiminnasta, joka mahdollistaa ei-ihmisten toimijuuden ja määrittää uudelleen esityksen tekijyyden, esittäjyyden ja katsojuuden. Esitys käsitetään lajienvälisenä kokoontumisena, jossa heikkojen toimijoiden ja ei-inhimillisten toimijoiden kanssakäyminen sekä vieraanvaraisuuden etiikka mahdollistavat uudenlaisen poliksen synnyn.
  • Häkkänen, Sanna Maria (Helsingfors universitet, 2015)
    Aims. Finland can be described as a land of thousands of lakes. Fishing has been an important source of livelihood since the early days of settlement. However many structural changes in the society, as urbanization and industrialism, have effected the fishing culture. Migration from the rural areas brought fishing to cities, where it became a popular leisure activity. Besides self-sufficiency, also recreation has become a central reason to fish. The aim of this thesis is to look what kind of relationship is established with nature while fishing in the urban environment. Further the study attempts to explain, what kind of characteristic features fishing culture has in the city, specially Helsinki area, and which elements of sustainable development can be recognized in it. Finally this thesis asks, what kind of material and immaterial benefits one can earn by practicing recreational fishing in Helsinki. Methods. The data of this qualitative study was collected with focused interviews during late autumn 2014 in popular fishing spots of Helsinki. In total 13 local recreational fishers participated in the research, of who majority were men. The data was analysed with qualitative content analysis. The theoretical framework of this study was relying on the cultural ecological theory and viewpoints offered by the literary sources and previous research. Results and conclusions. It was found out that one could be self-sufficient in terms of fish in Helsinki, and enjoy a varied selection of self-caught fish food throughout the year. However, successful fishing in city requires a great commitment and high knowledge of fish waters. Motives behind fishing were not only material. Besides the fish itself, also social, recreational and natural aspects were significant purposes for fishing. Interviewees named mental and physical well-being as key benefits alongside the more measurable goods, like the actual catch. Surprisingly informants defined Helsinki as a brilliant fishing area. Maritime location and infrastructures of the town offered easy access to various fishing spots. This made the relationship with nature rather unique. The social features of sustainable fishing were particularly visible in the fishing culture of Helsinki.
  • Kälkäjä, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kasvissyönnin representaatioita Helsingin Sanomissa vuoden 2017 aikana. Kiinnostus kasvissyöntiä kohtaan on vaikuttanut mediassa viime vuosina kasvaneen, mikä on antanut viitteitä suomalaisen ruokakulttuurin mahdollisesta muutoksesta kasvispainotteisempaan suuntaan. Tutkielmassa tarkastellaan tätä muutosta, ja kysytään, millä tavoin ja minkä aiheiden kautta kasvissyöntiä Helsingin Sanomissa lähestytään. Ruokavalinnat nähdään tutkielmassa arvomaailmaa ja maailmankuvaa heijastavina tekoina, jolloin ruokakulttuurin muutos voi kertoa myös muutoksista ihmisen suhteessa luontoon ja eläimiin. Kasvissyöntiä lähestytään luontosuhteeseen ja ruokakulttuuriin vaikuttaneiden historiallisten prosessien kautta. Länsimaisen kulttuurin hyötyyn ja hallintaan perustuva luontosuhde ja eläinkuva ovat ajautuneet myöhäismodernina aikana kriisiin, eivätkä modernin ajan kahtiajaot luontoon ja kulttuuriin sekä ihmiseen ja eläimeen ole enää toimivia. Lihansyönnin kulttuurin nähdään edustavan luontoa hyväksikäyttävää ja hallintaa korostavaa luontosuhteen mallia, jonka vastakulttuuriksi ja uudenlaisen luontosuhteen rakentajaksi kasvissyönnin kulttuuri asettautuu. Media-aineiston pohjalta kasvissyönnistä piirtyvää kuvaa analysoidaan diskurssianalyysin keinoin myös sen suhteen, millä tavoin modernin ajan kahtiajaot luontoon ja kulttuuriin sekä ihmiseen ja eläimeen näkyvät aineistossa, ja millaista luontosuhdetta kasvissyönnin representaatiot kuvastavat. Koska median vaikutusvalta on merkittävä mediarepresentaatioiden sekä heijastaessa että muovatessa yhteiskunnan arvomaailmoja, antaa media-aineiston tarkastelu oleellista tietoa ruokakulttuurin ja luontosuhteen muutoksen suunnista. Kasvissyönnin representaatiot on jaoteltu kuuteen teemaan. Eniten kasvissyöntiä käsitellään hinnan, helppouden ja maun kautta (30 tekstiä), tavallisuuden ja kotimaisuuden kautta (28 tekstiä), ympäristöystävällisyyden kautta (26 tekstiä), ja terveellisyyden kautta (21 tekstiä). Pienempi osa käsittelee eläinkuvaa (11 tekstiä) ja ruoantuotantoa (10 tekstiä). Kasvissyöntiä käsitellään enimmäkseen positiiviseen sävyyn. Eettisten tekijöiden vähäisempi näkyvyys voi johtua ostopäätöksiin eniten vaikuttaviin tekijöihin keskittymisestä tai kasvissyönnin normalisoitumisesta, jolloin sen ideologista taustaa ei ole tarpeen mainita. Kasvissyönnin kulttuuriin yhdistetään enimmäkseen luonnonläheisyyden ja ekologisuuden merkityksiä, mutta niiden rinnalla esiintyy ajoittain myös kuvauksia luonnon hallintaan pyrkimisestä ja ruoantuotannon tehokkuuden ihannoinnista. Luonnon hallinnan tavoite on kuitenkin lihan- ja kasvissyönnin kulttuureissa eri: kasvissyönnissä se tähtää hyväksikäytön sijaan ekologisuuteen. Jaottelu ihmisiin ja eläimiin ei näyttäydy enää toimivana, mutta luonnon ja kulttuurin jaottelu vaikuttaa pysyvämmältä kasvissyönnin representaatioihin yhdistyessä niin luonnonläheisyyttä kuin luonnon hallintaakin korostavia esimerkkejä.
  • Faehnle, Maija; Jokinen, Johanna; Karlin, Anni; Lyytimäki, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 1/2010
    Kaupungistuminen ja maahanmuutosta seuraava monikulttuuristuminen ovat merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Kaupunkiluonnon merkitys ihmisten hyvinvoinnille korostuu väestön keskittyessä kasvaville kaupunkiseuduille, mutta kaupunkiluonnon merkitystä maahanmuuttajien integroitumisessa ei ole juurikaan tutkittu. Tässä raportissa: - Kartoitetaan, miten eri maahanmuuttajaryhmien määrä on kehittymässä Helsingin seudulla ja mitkä ovat suuria tai kasvavia ja siten erityisesti huomionarvoisia ryhmiä. - Selvitetään, mitä tietoa on saatavilla ihmisten luontosuhteen vaihtelusta eri kulttuureissa. - Selvitetään, millainen merkitys kaupunkiluonnolla on maahanmuuttajien integroitumisessa uuteen elinympäristöön ja yhteisöön. - Muodostetaan käsitys keskeisistä tiedon puutteista ja tutkimustarpeista. Maahanmuuttajien määrän kehitystä Helsingin seudulla tarkastellaan tilastojen avulla. Lisäksi arvioidaan tilastojen käyttöön liittyviä haasteita. Eri kulttuuritaustaisten ryhmien luontoon liittämiä merkityksiä ja luonnon käytön tapoja tarkastellaan aiempien tutkimusten perusteella. Maahanmuuttajien luontosuhteeseen keskittyvää kotimaista tutkimusta ei juuri löytynyt, mutta aiheeseen liittyvistä tutkimuksista käy ilmi arvojen ja kokemusten vaihtelu kulttuurien välillä. Julkaisussa esitellään esimerkkitapauksia luonnon merkityksistä maahanmuuttajien integroitumisessa ja pohditaan integroitumisen edistämisen mahdollisuuksia Helsingin seudulla. Pyrittäessä edistämään yksilöiden ja ryhmien integroitumista on tärkeää tunnistaa luontoalueiden mahdollisuuksia symbolisen tunnistamisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen luomisessa. Tietoa tarvitaan myös siitä, millä tavoin näitä mahdollisuuksia voidaan tukea luontoalueiden maankäytön ja hoidon suunnittelun kautta. Maahanmuuttajien näkemysten ja kokemusten hyödyntäminen voi auttaa kaupunkien suunnittelua löytämään muuttuviin olosuhteisiin sopivia toimintatapoja ja ratkaisuja.
  • Illukka, Kaisa (2014)
    Teatterikorkeakoulun opinnäytteeni taiteellinen osa koostuu kahdesta erillisestä, vuonna 2005 toteutetusta teoksesta: Pelto – ankara moraliteetti ja Studio 5. Pelto – ankara moraliteetti -esitykseen kuului kaksi osaa, esitysinstallaatio ja näyttämöesitys. Ensimmäisessä luvussa käyn läpi kirjoituksia siitä, kuinka teatterin käytäntöjen (tila, tekstit, esityskonseptit) on ajateltu vieraannuttavan suhdettamme luontoon kenties voimakkaammin kuin muissa taiteenlajeissa. Erityisesti ihmiskeskeinen aihemaailma ja passiivinen katsojuus nousevat ekokriittisessä luennassani esille. Toisessa luvussa tarkastelen tilallisia strategioita muuttaa esityksellisiä ja siten ehkä ylipäänsä havaintotapojemme ”ympäristöherkemmiksi”. Tilan, ympäristön ja sen tuottamien suhdeasetelmien pohdinta on tärkeää, koska tilan jakamisen tapa nousee keskeiseksi ympäristöeettiseksi kysymykseksi opinnäytteessäni. Kolmannessa luvussa kirjoitan Pellon ratkaisuista luoda toiminnan ja tekojen tilaa sekä työvälineiden käytön ruumiillisuudesta ja ajallisuudesta, kuinka ympäristö ja ruumis asettuivat vuoropuheluun niiden kautta. Studio 5 -produktio koostui kolmesta pääosasta, jotka olivat installaatio Teatterikorkeakoulun Studio 3 -tilassa Helsingissä, ympäristötaideteos Suitian tutkimus- ja koetilan maastossa Siuntiossa sekä verkkosivusto, joka dokumentoi projektimme kirjallisen ja kuvamateriaalin. Opinnäytteen keskeiseksi osaksi muodostui myös niin sanottu metsänvuokrausprosessi. Opinnäytteen kirjallisessa osiossa pohdin Studio 5:n taiteellista työtä erityisesti esityksen elävyyden (elävän tilanteen), vuorovaikutuksen ja kytkeytyneisyyden kautta. Lisäksi kirjoitan teoksestamme kokonaisvaltaisuuden käsitettä vasten, mitä kaikkia ulottuvuuksia ja näkökulmia se yhdisteli, millaisen suhteikon se loi? Tarkastelen tässä valossa myös Teatterikorkeakoulun tilapolitiikkaa, ja ylipäänsä kaupunkitiloja, ja pohdin, millaisia ulossulkemisen mekanismeja niissä harjoitetaan. Ensimmäisessä luvussa tarkastelussa on musta sieni/home-installaatio, ja sen esiintuoma Teatterikorkeakoulun ”piilevä luonto”. Pyrin ristivalottamaan installaatiomme ”elävyyttä” ja vuorovaikutusta sekä esitysteorian että elävän materiaalisuuden teorian ja ekologian kautta. Mitä lopulta ymmärrämme elävyydellä, elävällä tilanteella tai vuorovaikutuksella; voisiko niitä ajatella laajemmin kuin vain ihmisten, esiintyjän ja katsojan välisinä suhteina? Omistan omat alakappaleet myös kahdelle installaatiossa esiintyneelle perustavalle toimijalle: pimeydelle ja sienirihmastolle. Toisessa luvussa etenen kohti projektimme metsäosiota maanomistajuuden ja siihen kietoutuvien tilapoliittisten kysymysten kautta. Kirjoitan metsään tai ylipäänsä ei-rakennettuun ympäristöön menon tärkeydestä elinympäristöjen mentaalisen häviämisen eli luonnon kulttuurisen olemassaolon uhanalaistumisen näkökulmasta, sekä retkeilevän kävelemisen ja niin sanotun ympäristöherkkyyden yhteydestä. Kolmannessa luvussa käsittelen vielä ajatuksia ja näkemyksiä siitä, mitä voisi olla niin sanottu esitysekologia ja kokonaisvaltainen esitys.
  • Lahtinen, Leena (Helsingfors universitet, 2017)
    The experiences of an individual build and shape his or her personality. Experiences of nature contribute considerably to the development of children’s self-esteem and self-image. It is worth bearing in mind that the children of today will become the builders and decision-makers of tomorrow and, therefore, their education is of great importance. Their attitudes and values will define the development and well-being of our society. Children’s experiences of their daily lives are a key element of this study. The study explored 5–6-year-old kindergarten children’s (n = 98) experiences of garden activities. The garden was examined as a physical, psychological, social and cognitive environment for growth and learning. The study concentrated on the children’s emotional responses that were aroused by garden activities and on the function of the garden as a social meeting place for children. A further aim of the study was to follow the development of the 5–6-year-old participants’ knowledge of the garden and nature. The children’s experiences were assessed with a drawing task, Me as a Gardener, that was supplemented with individual interviews, conducted between 2014–2015. The children’s emotional experiences and knowledge of nature were enhanced as a result of the garden activities. The activities contributed to an increase in positive experiences and self-image, especially in the case of boys, and to the development of an understanding of the effects of gardening. Based on this study can be expected to, an intentional use of the garden as a growth and learning environment encourages the growth of children in early-childhood education settings.
  • Mustonen, Risto (2008)
    Suomessa teollisen puuntuotannon tarpeet ja kasvavan puuntuotannon tavoite ovat keskeisesti määritelleet metsäpolitiikan sisältöä. Metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on noussut viime vuosina osaksi poliittisia metsäohjelmia ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun on sitouduttu myös kansainvälisissä sopimuksissa. Tämä tutkimus selvittää sitä, millaisia tavoitteita suhteessa luontoon asetetaan Kansallisessa metsäohjelma 2010:ssä sekä sen suojelupoliittisessa osassa METSOssa, joka toteutettiin vuosina 2002 - 2007. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisen sisällön käsitteet metsäluonto ja luonnon monimuotoisuus saa modernissa luonnonsuojelupoliiittisessa toimintaohjelmassa, jonka laadintaan osallistuvilla tahoilla on toisistaan voimakkaasti poikkeavat intressit suhteessa metsienkäyttöön. METSO-toimintaohjelma on yksi esitys ympäristöongelman määrittelystä ja sen ratkaisuyrityksestä. Ohjelman laatineessa työryhmässä toimijat ottivat kantaa keinojen tehokkuuteen ja yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen. Kyse on tällöin päätöksenteon legitimiteetistä ja tutkimusongelmasta: kuinka luontoa ja sen monimuotoisuutta arvotetaan sekä millaisista perusteista ja taustatekijöistä arvottaminen nousee? Tutkimusaineiston muodostivat Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma (METSO) sekä ohjelman laadintaan osallistuneiden toimijoiden ja eturyhmien lehdistötiedotteet ja julkiset lausumat vuosilta 2000 - 2002. Diskurssianalyysillä voidaan etsiä ympäristöpoliittisen kielenkäytön takana vaikuttavia arvojärjestelmiä sekä taustaoletuksia. Konstruktionistiseen teoriakehykseen tukeutuen oletan, että diskurssit voidaan nähdä eri tavoin tavoitteellisina suhteessa luontoon ja yhteiskuntaan. Tällöin voidaan tarkastella, millaiset seikat nähdään mahdollisina, tarpeellisina tai välttämättömyyksinä tietyssä diskurssissa. Diskurssin voi nähdä toimivan ideologisesti silloin, kun luonteeltaan yksityiset intressit tai edut esitetään yhteisesti jaettuina ja haluttuina Lähden tutkimuksessani siitä, että luonnonsuojelumenetelmistä päättäminen on valintaprosessi, jossa muotoillaan sääntelytapoja ja toimintamalleja yhteiskunnan ja luonnon väliselle suhteelle. Olen rajannut kulttuurisen luontokuvan ja luontosuhteen kannalta sellaisia diskursseja, joissa luonto ja monimuotoisuus asemoidaan ja luokitellaan eri tavoin. Aineston tulkinnan perusteella näyttää siltä, että METSO-ohjelman sisältö määrittyi vahvasti metsätalouden ja teollisuuden intresseistä käsin. Kansallisessa metsäohjelmassa määritellyt hakkuutavoitteet asettivat myös rajoja ohjelman luonnonsuojelullisille tavoitteille. METSO-toimintaohjelmasta on hahmotettavissa uudenlainen metsä- ja luonnonsuojelupoliittinen suhtautumistapa luontoon. Tavoitetasolla sitä määrittävät muun muassa pyrkimys mahdollisimman tehokkaaseen monimuotoisuuden tuottamiseen sekä suojelukeinoille asetettu kustannustehokkuuden vaatimus. Näyttää siltä, että METSOn myötä perinteisestä luonnonalueiden rauhoittamisesta on siirrytty kohti markkinalähtöistä, maanomistajan täydelliseen vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja kustannustehokkuudella arvotettua monimuotoisuuden tuotantoa. Metsäluonnosta ja biodiversiteetistä on samalla tulossa yhä laajemmin markkinahyödyke, jota voidaan ostaa, myydä ja vuokrata.
  • Novitsky-Wahlroos, Noora (Helsingin yliopisto, 2019)
    The purpose of this study was to examine thematics of people’s relationship with nature, as well as the operation "Luonnossa kotonaan - At home in nature" from a scientific point of view. This thesis examines the human-nature relationship of individuals who have been part of ”At Home in Nature” daycare as children. With main intrest being on the central factors which have contributed to the human-nature relationship of the individuals, as well as how they would currently describe their relationship with nature. Previous research into the subject makes it clear that experiences with nature as well as possibilities for independent mobility within ones own environment in childhood has an impact on the human-nature relationship. For the purpose of this study, I have interviewed four adults who in their childhood, participated in ”At home in nature” daycare. The duration which the participants had spent in ”At Home in Nature” daycare varied from one to four years. The interviews were analyzed with an individuals personal human-nature relationship perspective. This perspective originates from envriomental psychology and humanistic geography where the individuals own expereinces and accounts are in the central role. In a wider perspective the way in which humanistic geography and envrionmental psychology interpret personal human-nature relationship can be seen influenced by phenomenology; reality exists and understanding its contents is possible through the individuals experiences. The pivotal point being what those individual human experiences mean for the person themself and how they interpret the world through their own experiences. The main observations of this thesis are: ”At Home in Nature” daycare and the direct experiences with nature it enables has had a positive impact on the human-nature relationship of the participants. In addition to ”At Home in Nature” daycare the human-nature relationship of the participants has been affected by multiple other things, such as their families and childhood home locations. The human-nature relationship has impacted the participants life choice in adulthood as well. The conclusion of this thesis is that the relationship with nature amongs the participants has throughout their life evolved into a strong significant part of their lives, to some it was even extremely significant.
  • Niininen, Iina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan kaupunkilaisen luontosuhteeseen liittämiä sosiaalisia konstruktioita.Tutkielman keskiössä ovat kysymykset siitä, millaisia merkityksiä saa luonto kaupunkilaisen arjen tulkinnoissa, millaisia konstruktioita liitetään ihmiseenosana muuta luontoa sekä miten kokonaisvaltaisena luontosuhde eri ulottuvuuksissaan jäsentyy kaupunkilaisten pohdinnoissa. Aineistoni on kerätty haastattelemalla Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolle mielipiteen yleiskaavasuunnitelmasta lähettäneitä pääkaupunkiseutulaisia, haastatteluita kertyi yhteensä kymmenen kappaletta. Tarkastelen ihmisen luontosuhdetta kvalitatiivisesti, sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä.Tutkielman analyyttisinä työkaluina käytin temaattista sisällönanalyysiä, kulttuuristen puhetapojen analyysiä ja diskursiivisiä välineitä. Erottelin kulttuuristen puhetapojen pohjalta aineistosta antroposentrisen ja luontokeskeisen ihmiskuvan sekä kolme erilaista luontosuhteen tyyppiä: utilitaristisen, holistisen ja hedonistisen luontosuhteen. Rakentamani kategoriat ovat ideaalityyppinen jäsennys, todellisuudessa yksittäisetkin puheet saattoivat sisältää merkittävän määrän kilpailevia tulkintamalleja ja näkökulmia todellisuuteen. Jäsennykset suhteutuvat toisiinsa tavalla, jossa toinen äärilaita samastuu ihmisen erillisyyden ja poikkeuksellisuuden lähtökohtaan, toinen tulkintaan ihmisen ja luonnon ykseydestä näkökulmien leikatessa toisensa pohdinnoissa luontosuhteen dialektisuudesta.Luontosuhde näyttäytyi kaupunkilaisten arjessa oman toiminnan kehyksenä, moniaistisena luontoelämyksenä ja suojaavana metsämaisemana. Puheissa kaupunkilainen ei juurikaan käsittele luontoa aineellisen hyödyn kontekstissa. Luontaistalouden muotojen kuihduttua pois luontosuhde viittaa joko virkistysliikunnan mahdollistavaan lähiluontoon tai maapallon laajuisiin ympäristöongelmiin. Ihminen jäsentyy kaupunkilaisten puheissa kulttuurin pikemmin kuin evoluution tuotteeksi. Ihmisluonnon ristiriitaisuus tulee esiin pohdinnoissa ihmisen tietoisuuden ja toiminnan välisestä katkoksesta ekologisen järjestelmän kontekstissa. Puheissa ihminen tietää riskiyhteiskunnan tuottamista uhkista, mutta ihmisen toimintaa leimaa partikularistinen suuntautuminen oman edun edistämiseen, sosiaaliseen vertailuun, arjen kulttuuristen tapojen ylläpitämiseen ja mukavuuteen.Kaupunkiluonto merkityksellistyy ensisijaisesti siitä saatavien psykofyysisten hyötyjen ja mielihyvän kautta, mutta myös itseisarvoisena ja suojelua tarvitsevana luontoympäristönä. Maisemana ja suojana luontoympäristö jäsentyy kaupunkilaisen tasapainoisen ja hyvän elämän näkökulmasta edelleen välttämättömyytenä.
  • Pulkkinen, Mira (Helsingin yliopisto, 2020)
    The purpose of this study is to describe and analyze children’s relationship to the forest. Forest relationship of Finns has been a lively debate in recent years, and there is a debate about what kind of forest relationships Finns have. Studies have shown concern about the distance between children and nature – children's freedom of movement has narrowed, children's leisure time has become more adult-led indoors, and concerns have been raised about children's poor skills in identifying plant species. The theoretical starting points of this study are in environmental education. I examine the forest relationship through the observed, experienced and shared dimensions. The material of this study consist of the writings and drawings of Helsinki's fifth-graders about their memories in the forest. Thirteen students participated in the study. All participants in the study and their guardians were asked for written permission to participate in the study. The material was analyzed according to phenomenographic analysis. The research results show that the forest relationship of children is multidimensional. The stories of the fifth-graders emphasize the experienced (subjective) and shared (social and cultural) meanings of the forest. Demonstration of observed (scientific) knowledge was emphasized only in some reports. Forest memories are often made possible by adults, but also independent interaction with the environment are sought in the forest. The forest is described and valued through personal meanings. The forest is used for leisure and being together with others. The results show that environmental education deserves special attention, especially in the areas of environmental information and environmental protection. Not all students’ forest memories convey a knowledgeable, close, and caring relationship to the forest. More up-to-date research data on the state of children's forest relations are needed to develop environmental education.
  • Eerikäinen, Karri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Metsähallituksen Luontopalveluiden erätalousyksikkö myy vuosittain noin 56 000 metsästyslupaa valtion monikäyttömetsiin. Metsähallitus saa vuosittain tuhansia palautteita niin riistanhoidosta kuin metsätaloudestakin saalisilmoitusten mukana. Palaute koskee pääosin metsätalouskäytössä olevia metsiä ja on suurimmaksi osin sävyltään negatiivista. Tutkimuksessa käsiteltiin 6032 saalispalautetta valtion mailla metsästäneiltä vuosilta 2005 - 2014. Aineiston perusteella tehtiin tarkentava kysely, mihin vastasi 819 henkilöä. Tutkimuksessa kartoitettiin metsästäjien käsitystä valtion harjoittamasta metsätaloudesta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että metsästäjien käsitykset valtion harjoittamasta metsätaloudesta eroavat merkittävästi siitä, miten Metsähallitus tällä hetkellä hoitaa monikäyttömetsiä. Ilmeisesti yksityismetsien hoito eroaa niin paljon valtion harjoittamasta metsätaloudesta että se herättää erilaisia kysymyksiä ja tunteita metsästäjissä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että metsästäjät suhtautuvat negatiivisesti metsätalouden toimenpiteisiin. Metsätalouden teknisessä oikeellisuudessa sen sijaan ei ole huomautettavaa. Metsästäjällä on tietynlainen mielikuva ja ennakkokäsitys metsästysalueesta ennen metsästysreissua, ja useimmiten metsästysalue ei vastaa peitteisyyden ja vanhojen metsien osuuden osalta odotuksia. Vastaajien metsätaloudellinen osaaminen itsearviona oli tilastollisesti merkittävä muuttuja arvioitaessa erilaisia väittämiä metsätalouden ja riistanhoidon rajapinnasta. Myös ikä ja koulusivistys olivat tilastollisesti merkittäviä taustamuuttujia eräissä kyselyn väittämissä.
  • Kaipainen, Sofia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vuorovaikutus luonnonympäristöjen kanssa tukee ihmisen hyvinvointia ja vaikuttaa moninaisin mekanismein hyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Kaupungistumisen ja modernisaation tuomat elämäntapojen muutokset ovat herättäneet huolta nuorten sukupolvien luontoyhteyden heikentymisestä, kun yhä harvemmat ihmiset viettävät päivittäin aikaa luonnossa. Nuorten luontosuhde on muihin ikäryhmiin verrattuna erityinen, sillä kiinnostus luonnonympäristöjä kohtaan on usein vähäisempää teini-ikäisenä kuin lapsena tai aikuisena. Luontokontakteilla on vaikutusta nuorten hyvinvointiin sekä mielenterveyteen, mutta kattavaa tutkimusta suomalaisten nuorten luonnossa virkistäytymisen tavoista ei ole aiemmin julkaistu. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten nuoret kaupunkilaiset virkistäytyvät luonnossa, ja kuinka vuorovaikutus luonnon kanssa vaikuttaa nuorten koettuun hyvinvointiin. Tutkielma on toteutettu osana monitieteistä Luonnon virkistyskäytön terveys- ja hyvinvointivaikutukset - tutkimus kaupunkilaisnuorista (NATUREWELL) -projektia. Aineisto (N=1123) on kerätty syksyllä 2020 Lahden yläkouluissa. Nuorten luonnossa viettämää aikaa, luontoharrastuksia, luontosuhdetta ja heidän kokemuksiaan luonnon hyvinvointivaikutuksista analysoidaan kuvailevin kvantitatiivisin menetelmin. Tulosten perusteella huoli nuorten sukupolvien luonnosta vieraantumisesta ja luontosuhteen katkeamisesta näyttää Lahdessa enimmäkseen perusteettomalta. Suurin osa nuorista viettää viikoittain aikaa luonnonympäristöissä sekä kesä- että talviaikaan, ja erityisesti kodin lähiympäristön luontoalueet ovat nuorille merkityksellisiä. Tytöt viettävät aikaa luonnossa hiukan poikia useammin ja sukupuolten välillä on eroja luontoharrastuksissa. Myös sosioekonomisilla tekijöillä on selvästi yhteys nuorten luonnossa viettämään aikaan. Kiinnostus luontoa kohtaan vaikuttaa laskevan hiukan yläkoulun aikana, ja nuorten luontosuhteessa on havaittavissa polarisoitumista. Pieni osa nuorista ei juurikaan liiku luonnonympäristöissä tai koe yhteyttä luontoon. Valtaosa arvioi hyvinvointinsa kasvavan luonnonympäristössä käydessä, sekä kokevansa usein positiivisia ja harvoin negatiivisia tunteita luonnossa ollessaan. Tutkimus osoittaa, että luontokontakteilla on positiivista vaikutusta nuorten koettuun hyvinvointiin, mutta vaikutuksen voimakkuutta ei voida suoraan arvioida. Pienetkin hyödyt voivat joka tapauksessa olla yhteiskunnallisesti merkittäviä, jos niillä voidaan auttaa nuoria suhteellisen pienillä toimilla. Nuorten luontosuhteen polarisoitumiseen ja sosioekonomisten ryhmien välisiin eroihin luontosuhteessa voidaan puuttua poliittisin keinoin. Luonnonympäristöjen hyvinvointivaikutusten huomioiminen nuorten kannalta esimerkiksi kouluympäristöissä ja kaupunkipolitiikassa voivat olla merkittäviä keinoja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämisessä.
  • Miikki, Päivi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella saamelais- ja inarilaisnuorten luontosuhdetta. Heidän luontosuhdetta verrataan ideaaliin saamelaisperinteiseen eeppiseen runoteokseen. Tutkimuskysymyksenä on, näkyvätkö runoteoksen saamelaisihanteet ja -normit inarilaisnuorten luontosuhteessa? Peilautuuko nuorten saamelaisten luontosuhde kansaneepoksen kautta? Onko nuorten saamelaisten luontosuhteessa yhä mukana perinteistä porosaamelaista elämäntapaa? Tutkimuksen kohteena on inarilais- ja saamelaisnuoret ja saamelaisperinteinen runoteos. Aineistona käytetään viittä eri haastattelua Inarissa, nuorten kirjoituskilpailun kirjoituksia liittyen tulevaisuuteen Saamenmaassa ja Nils Aslak Valkeapään runoteosta Aurinko, isäni. Tutkimuksessa haastatellaan neljää 13-vuotiasta saamelaista Inarin yläasteella ja yhtä 17-vuotiasta opiskelijaa. Kaikkia näitä aineistoja tarkastellaan laadullista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tarkastelussa käytetään teemajaottelua, jonka avulla myös haastatteluun liittyvät kysymykset etenevät. Kaikkia aineistoja tarkastellaan teemojen mukaisesti. Teemat on jaoteltu neljään eri aihepiiriin. Ensimmäisenä teemana on luonto ja luontoon liittyvä syklinen vuodenkierto. Toisena teema-aiheena on saamelainen maailmankuva ja henkinen yhteys luontoon. Kolmantena aiheena on luonnon inhimillistäminen ja saamelaiseen maailmankuvaan liittyvät uskomusolennot, kuten seidat, saivat, maahiset ja staalot. Neljäntenä teemana on luontoon liittyvät eläimet ja niihin liittyvät enteet ja merkit. Teemoja hyödynnetään kaikissa kolmessa aineistossa sekä haastattelukysymyksissä että nuorten kirjoituksissa ja eeppisessä runokokoelmassa, missä tarkastellaan molempia teoksia teemojen mukaisessa järjestyksessä. Tutkimusten perusteella voidaan johtaa seuraavia päätelmiä: Nuorten saamelaisten luontosuhteesta löytyy samankaltaisuutta verrattuna ideaaliin saamelaisperinteiseen runoteokseen. Vaikka moderniin aikaan kuuluu lineaarinen aikakäsitys, on luonnon syklinen vuodenkierto mukana nuorten irtautuessa arjesta. Nuorten henkinen yhteys luontoon ilmenee vapauden ja kiireettömyyden tunteena. Heillä on käytännönläheinen suhde luontoon, missä kotona opituilla käytännön neuvoilla ja kunnioituksella luontoa kohtaan on merkitystä.
  • Mesimäki, Marja (2004)
    Pro gradu -työni on kuvaileva ja etsinnällinen tutkimus kaupunkilaisen ympäristövastuullisesta elämäntavasta. Laadullisen tutkimusotteen avulla olen yrittänyt piirtää ”urbaanin ekon” profiilin: mitä ympäristövastuullisuutta omassa arjessaan toteuttava kaupunkilainen tekee ja ajattelee. Tässä työssä en määrittele tai mittaa ekologista elämäntapaa: kriteerinä on yksilön itse kokema arjen ekologisuus. Yhdeksän teemahaastattelun ja kahden ryhmäkeskustelun avulla muodostunutta empiiristä aineistoa olen täydentänyt laajahkolla taustakirjallisuudella. Tutkimus on toimijalähtöinen, mutta olen pyrkinyt kiinnittämään ympäristövastuullisen kaupunkilaisen profiilin myös laajempiin yhteiskunnallisiin kehyksiin (rakennenäkökulma). Taustalla on lähinnä Ulrich Beckin aikalaisanalyysiin perustuva ajatus refleksiivisestä modernisaatiosta ja yksilön osuudesta siinä. Olen pohtinut empiirisen aineiston avulla, onko refleksiivisen modernisaation etenemiselle olemassa yksilöllisiä edellytyksiä (niin sanotun alapolitiikan toteuttajia). Aineiston pohjalta olen nostanut esiin teemoja, joita käsittelen niin haastateltavien kertomusten kuin taustakirjallisuuden avulla. Tällaisia teemoja ovat ympäristötietoisuus eri ulottuvuuksineen, arjen ympäristöteot (mm. kierrätys, lajittelu, asumis-, liikkumis- ja kulutusvalinnat), kaupunkilaisen luontosuhde ja työn merkitys. Olen etsinyt vastausta kysymykseen, miten jotkut ihmiset kykenevät motivoitumaan ympäristövastuulliseen elämäntapaan yksilöllisyyttä ja hetkellisyyttä korostavassa nykyajassa, ulkopuolisen silmissä ikäänkuin uhrautumaan ympäristön puolesta. Tutkimukseni osoittaa, että ympäristövastuullisuutta arjessaan vaalivan kaupunkilaisen elämäntavassa ei ole kysymys uhrautumisesta vaan vapaudesta. ”Urbaanien ekojen” valinnat ovat henkilökohtaisia, kokonaisvaltaisia ja järjenmukaisia. Valinnat pohjautuvat lähinnä tietoon, tiedostamiseen ja tiedon kognitiiviseen prosessointiin sekä sitä kautta syntyvään vastuun tunteeseen ja omakohtaiseen sitoutumiseen ja motivoitumiseen. Ympäristövastuullisuus merkitsee haastattelemilleni ihmisille lisäarvoa, ”tavalliseen elämään” verrattuna parempaa elämää. Arjen ekologisuus ei ole luopumista, menettämistä tai tinkimistä hyvän elämän edellytyksistä. Tutkimus haastaakin stereotyyppisiä käsityksiä niin ekologisen elämäntavan vaivalloisuudesta kuin esimerkiksi myyttisiin maalaisjuuriin tai myyttiseen maalaismaisemaan perustuvan ”syvän” tai ”aidon” luontosuhteen tarpeellisuudesta ekologisen elämäntavan omaksumisessa.
  • Mikkola-Kirilä, Eeva (2001)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää päiväkodin johtajien näkökulmasta helsinkiläisten päiväkotien ympäristökasvatusta:sen päämääriä, sisältöjä ja menetelmiä ja muotoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Sosiaalitoimi on linjannut Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet Helsingissä-dokumentissa päiväkotien ympäristökasvatusta. Suomalaisten asennetutkimuksien mukaan ihmisten ympäristöä koskevien positiivisten asenteiden ja käyttäytymisen välillä vallitsee ristiriita. Jo varhain lapsuudessa aloitettu ympäristökasvatus saattaisi olla ratkaisu tähän ongelmaan. Millaista on päiväkotien ympäristökasvatus, jonka tavoitteena on kasvattaa lapsista ympäristö-vastuullisesti käyttäytyviä aikuisia? Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu seitsemästä päiväkodin johtajille suoritetuista teemahaastatteluista. Haastatteluaineiston analyysissä käytettiin grounded theory -menetelmää, kuitenkin sitä soveltaen. Tutkimuksen tulosta, ympäristökasvatuksen substantiaalista mallia, tarkasteltiin ympäristöfilosofiselta kannalta, asennetutkimuksien ja ympäristökasvatusmallien avulla sekä pohtimalla sosialisaatioprosessin vaikutusta kasvatukseen. Aineiston analyysin perusteella muodostui päiväkotien ympäristökasvatuksen substantiaalinen malli. Tehtyjen tulkintojen perusteella löytyi kaksi tapaa toteuttaa ympäristökasvatusta: sitoutumaton ja syvällinen ympäristökasvatustaito. Päiväkodin ympäristökasvatustaito oli riippuvainen henkilökunnan kompetenssista, jolla oli vaikutusta sekä ympäristökasvatusstrategiaan että ympäristönäkökulmien huomioimiseen kaikissa kasvatus- ja hoitotoimissa. Henkilöstön arvot luontoa kohtaan nähtiin tutkimuksen perusteella päiväkodin ympäristökasvatuksen tärkeimmäksi muokkaajaksi. Henkilökunnan kompetenssiin sisältyi henkilöstön yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä keskenään että lasten vanhempien kanssa. Vanhempien kanssa laaditut kasvatussopimukset toimivat päiväkodinja vanhempien välisen yhteistyön hyvänä muotona.Tämä kasvatuksen kontekstualisuuden huomioimisen avulla päiväkodit saivat tietoa siitä, millaiselle perustalle lapsen kasvatus tulee rakentaa. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa tärkeältä, että lasten ympäristökasvatuksessa painotetaan eettistä kasvatusta ja arvot otetaan selvästi esille kasvatuksessa. Pelkkä henkilöstön luontoa koskevien arvojen ja myönteisten asenteiden kehittäminen ei ollut riittävää, vaan ne oli integroitaava tietoihin ja taitoihin: vain siten ne saatiin konkretisoitumaan kaikkeen kasvatus- ja hoitotoimintaan.
  • Heikkilä, Elsa (2019)
    Taiteellis-pedagoginen opinnäytteeni tarkastelee tanssityöläisen minuutta ja toimijuutta sekä siihen vaikuttavia tasoja. Lähestyn minuutta ja toimijuutta henkilökohtaisesta situaatiostani sekä historiastani käsin käyttäen aineistona omaa oppimispäiväkirjaani. Lisäksi käytän aineistona työryhmän sekä yleisön haastattelumateriaalia Sillä minä on katoava –esityksen osalta. Työni rakenteen lähtökohtana käytän Felix Guattarin Kolme ekologiaa –kirjaa ja sen esittelemien kolmen tason vaikutuksia minuuteen sekä toimijuuteen. Opinnäytteeni pohjautuu Guattarin ajatusten lisäksi feministiseen teoriaan, intersektionaalisuuteen, dialogisuusfilosofiaan ja holistiseen ihmiskäsitykseen. Praktiikassani intersektionaalisuuden huomioiminen ja feminististen pedagogiikan käytännöt tukevat ja täydentävät dialogisuusfilosofiaan nojaavia toimintatapoja. Sillä minä on katoava –esitys toteutettiin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa syksyllä 2018. Prosessin vetäjänä pyrin mahdollistamaan tasavertaisen toimijuuden kaikille työryhmän jäsenille sekä luomaan tilaa, jossa kaikenlaiset kokemukset ja tuntemukset saavat olla osa prosessia. Esitys tapahtui esiintyjien kanssa jaetussa tilassa, jossa yleisö sai liikkua vapaasti esityksen aikana. Ensimmäisessä luvussa kirjoitan mentaalisesta tasosta minuuden näkökulmasta. Avaan minuutta filosofisessa merkityksessä ja kirjoitan siitä, minkälaisista lähtökohdista lähestyimme minuutta Sillä minä on katoava -esityksen prosessissa. Toisessa luvussa lähestyn sosiaalista tasoa yhteiskuntaluokan, tanssijuuden sekä äitiyden näkökulmista. Pohdin tasavertaisen toimijuuden muodostumista ja sitä, minkälaisia kysymyksiä voisi huomioida sitä rakentaessaan. Kolmannessa luvussa pohdin ympäristöllistä tasoa ja moniaistisen työskentelyn yhteyksiä luontosuhteeseen. Kirjoitan siitä, miten taiteellisessa prosessissa toimintamme lähtökohtana voisi olla ei-inhimillisten ja inhimillisten toimijoiden kunnioittaminen. Lähestyn kysymystä kanssakulkijuuden näkökulmasta, jota avaan sekä taiteellisen prosessimme osalta että katsojapositiosta käsin. Lopuksi pohdin sitä, mitä olen oppinut opinnäyteprosessini aikana. Pohdin muutoksia etiikassani ja maailmankuvassani. Tämän prosessin jälkeen olen askeleen lähempänä sellaista toimijuutta, joka mahdollistaa tanssityöläisenä toimimiseni dialogissa yhteiskunnan kanssa. Toiveenani on tehdä työtä, joka on epämääräistä ja haurasta. Haluan löytää töitä, joissa minua ei sijoiteta kapean ammattinimikkeen toimijuuden mahdollistavaan maailmaan. Haluan tuntea vapauden kokemuksen tehdessäni työtäni. Sellaisen vapauden, joka saa minut unohtamaan, että tässä on kyse työn tekemisestä. Ehkä kyse onkin elämisestä ja siitä, että tuntee olevansa elossa. Taide ja elämä limittyvät, sotkeutuvat ja ympäröivät minua. Ymmärrykseni omasta situaatiostani ja sen vaikutuksista toimijuuteeni on vahvistunut maisteriopintojeni aikana. Olen oppinut hahmottamaan yhteiskunnallista ja sosiaalista rakennettamme paremmin ja hahmotan oman paikkani siinä selkeämmin. Opinnäytteeni tekee näkyväksi eriarvoisuutta, jota rakenteet kannattelevat. Praktiikkani ehdottaa, että rakenteita tulee ja voi huomioida konkreettisilla toimilla. Kysyminen, keskusteleminen, kuunteleminen, tilan antaminen ja kanssakulkijan roolin ottaminen ovat ehdotuksiani omalakisen toimijuuden vahvistamiseen. Tarkoituksena ei ole poistaa erilaisia lähtökohtia ja taustoja, mutta voimme toivottavasti tasoittaa tietä huomioimalla ne.
  • Laaksoharju, Taina Hannele; Rappe, Erja (2017)
    This study, informed by phenomenology and ethnography, explores urban children’s relationship with trees in a garden camp context: what are trees for urban children? Studying Finnish 7- to 12-year-old children, the research employed triangulation: participant and non-participant observation methods with mixed data collection over the course of three years. Engaging in grounded theory analysis after an intermission, the study unites the theoretical constructs of affordance and connectedness to place. Based on empirical observations, this study provides a theoretical framework to clarify the phased process of how urban children’s connectedness to place is evolving. Exploitation of tree affordances during place-based play reflected connectedness to place; utilization of trees became more versatile over time. The results showed trees to be intriguing and multifaceted, satisfying many of the children’s private and social needs. Trees provided the materials, space and often purpose and contents for the actual play that could not have thrived without them. In addition, children learned to manage possible tree-related risks mainly from experience and through scaffolding with peers. Recommendations for supporting beneficial nature contact emphasize allowing child-directed, place-based play time and planning biodiverse, low-maintenance spaces with a wide variety of trees that will invite children to use green spaces according to their needs.
  • Huovelin, Suvi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Citizen science is a research method in which data collection, analysis or other stages of research is distributed to a large number of volunteers. Citizen science enables collection of large-scale data. In addition, in few cases Citizen science has been integrated into formal school education. It has been found to attract students' interest in the subject and research and to teach students about scientific research. However, the real benefits of citizen science for schools have been just scarcely studied. This study explored the experiences of middle school and high school students on the Helsinki Urban Rat Project (Kaupunkirottatutkimus). The research questions were: (1) How do the middle school and high school students who participated in the Urban Rat Project experience citizen science as part of biology teaching? (2.) How do the students who participated in the Urban Rat Project feel about urban rats and how does the Project affect students’ perception of rats? The data was collected by group theme interviews from middle school and high school students who participated in the City Rat Project. The data consisted of nine recorded interviews with a total of 29 interviewees. The interviews were transcribed and analyzed by content analysis. The Urban Rat Project aroused situational interest towards urban rats and research project. Main factors for aroused interest were novelty and specialty of the project, the involvement created by hands-on activities and the meaningfulness created by contextualism of an authentic research. Learning experiences were categorized by Bloom’s revised taxonomy and the results revealed a number of knowledge types and cognitive process categories, suggesting that the project developed a diverse range of students' thinking. Students were able to develop deeper research skills, critically explore research and its outcomes, and learn about practical challenges and constraints of scientific research. Urban rats gave rise to both negative, positive and neutral feelings among students. The negative emotions were caused by a variety of causes, such as the appearance and behavior of rats, culture created attitudes and students own experiences. Positive feelings were caused by interest toward rats and good experiences with pets. The knowledge learned in the study about urban rats generally reduced negative feelings and in one case aroused them, but many interviewees also felt that the study had no effect on their attitude towards rats, because interaction with rats was not concrete enough during the project and the students were disappointed that they did not see rats or rat footprints. The authentic research context of citizen science such as Urban Rat Project can increase meaningfulness to studying biology, which is not necessarily achieved by other teaching methods and may teach the realities of scientific research better than traditional practical work. In addition, citizen science can provide knowledge and nature experiences that allow learners to reflect on their relationship with nature. In order to achieve nature-related learning goals of the school education, citizen science projects should pay particular attention to the concreteness of the interaction between learners and nature and to the students' experiences in nature during citizen science.