Browsing by Subject "luotot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Wartiainen, Piritta (2006)
    Tutkielman aiheena ovat sosiaalisen luototuksen parissa työskentelevien ammattilaisten kokemukset sosiaalisen luototuksen järjestelmästä. Tutkimuskysymykset ovat, miten ammatilliset toimijat näkevät sosiaalisen luototuksen sopivan sosiaalityöhön, miten he ymmärtävät asiakkuutta, ja miten he merkityksellistävät sosiaalisen luototuksen järjestelmää? Teoriaosuudessa käsitellään sosiaalityön roolia muuttuvassa yhteiskunnassa. Sosiaalityön toimintakäytäntöjä on kehitetty viime vuosikymmenen aikana asiakkaiden aktivointia ja kannustavuutta edistäviksi eikä vain toimeentuloa turvaaviksi. Sosiaalityöltä vaaditaan myös uusia toimintatapoja ja uudenlaista ammattitaitoa, jotta pystytään vastaamaan markkinalähtöiseen toimintamalliin unohtamatta asiakasta muutosten keskellä. Uutta haastetta sosiaalityölle ovat tuoneet myös ylivelkaantuneiden kotitalouksien määrän lisääntyminen. Sosiaalityöltä vaaditaankin tänä päivänä entistä enemmän myös velkaneuvonnan tuntemusta. Sosiaalisen luoton on osaltaan nähty vastaavan muun muassa näihin tarpeisiin sosiaalityössä. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla sosiaalisen luototuksen parissa työskenteleviä ammattilaisia. Aineisto koostuu kolmesta yksilöhaastattelusta ja yhdestä fokusryhmähaastattelusta. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiavusteista teema-analyysiä. Tärkeimpinä lähteinä analyysissä on käytetty Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen metodioppaita Diskurssianalyysin aakkoset (2004) ja Diskurssianalyysi liikkeessä (2002), Arja Jokisen, Laura Huttusen ja Anna Kulmalan toimittamaa teosta Puhua vastaan ja vaieta (2004), Arja Jokisen ja Eero Suonisen teosta Auttamistyö keskusteluna (2000) sekä Elina Virokannaksen väitöskirjaa Normaalin molemmilla puolilla (2004). Tutkielman tulokset jakaantuvat kolmeen osioon: sosiaalisen luoton asiakkuuden muotoutumiseen, muutoksen mahdollistamiseen sosiaalisen luoton avulla ja sosiaaliseen luototukseen liittyvään tukeen ja kontrolliin. Ensimmäisessä tulososiossa käsitellään sosiaalisen luototuksen asiakkuuden rakentumista luottamuksen kautta työntekijöiden puheessa. Sosiaalisen luototuksen asiakkuudet muotoutuvat työntekijöiden puheessa kolmeen kategoriaan; luotettaviin, luottamuksen menettäneisiin ja rajalla olijoihin. Pyrkimystä muutokseen ja toisen mahdollisuuden luomista sosiaalisen luototuksen avulla käsitellään toisessa tulososiossa. Kolmannen teeman tuloksissa muodostavat sosiaaliseen luototukseen liittyvät tuki ja kontrolli sekä niiden välinen suhde työntekijöiden kuvaamana. Sosiaalisen luototuksen kaltaiselle järjestelmälle on selvästi ollut tilausta tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomessa näyttää olevan suuri joukko ihmisiä, jotka ovat tipahtaneet perinteisten tulonsiirtojen ja yksityisten luottomarkkinoiden ulkopuolelle tai ylivelkaantuneet. Sosiaalinen luotto toimii yhtenä sosiaalipolitiikan toteuttamisen keinona näiden ihmisten auttamiseksi ja pitämiseksi mukana yhteiskunnan täysivaltaisina toimijoina.
  • Vauhkonen, Jukka (1999)
    In this thesis we analyse the functioning of credit markets in environments where adverse selection interferes with an efficient allocation of capital. Throughout the thesis we assume that borrowers have private information on the profitability of their investment projects and, consequently, on the probability of being able to repay the funds they have loaned. A special feature of our thesis is that lenders can reduce or totally eliminate the adverse selection problem by expending resources on the ex-ante screening of borrowers. Thus, by investing in ex-ante screening lenders can reduce the informational gap between them and borrowers before the financial contract is signed. In the first model we derive the optimal financial contracts between a monopoly lender and two types of borrowers in an environment where good borrowers' return distributions first-order stochastically dominate bad borrowers' return distributions and where the lender has access to a costly and perfect screening technology. When the lender can commit to stochastic screening - that is, when she can commit to inspect only a certain proportion of loan applicants, the unique optimal contract for bad borrowers combines features of equity and call option contracts. This results contradicts earlier studies, where in an otherwise identical environment but with a large number of small and identical lenders the optimal contract is the standard debt contract. In our second model we investigate how the loan interest rate competition between two banks, only one of which has access to a costly but imperfect ex-ante monitoring technology, affects the optimal level of monitoring and, more generally, the feasibility of monitoring. We compare the investments in monitoring between a monopoly bank and a banking duopoly. We show that the state of economy is a crucial determinant of the effects of competition on the investment in monitoring: for low values of the state of economy, an increase in competition has no effects on monitoring incentives - for intermediate values of the state economy, competition reduces incentives to monitor - and for sufficiently high values of the state of economy, an increase in competition even increases investments in the monitoring technology. Furthermore, the intensity of competition between the two banks is shown to be an increasing function of the state of economy.
  • Korpinen, Kasperi Nikolai (2005)
    Opinnäytetyössä on analysoitu pankkiryhmien yrityksille ja elinkeinonharjoittajille toimialoittain myöntämien lainojen korkoja. Korkoja on mallinnettu kovarianssianalyysin avulla. Estimointimenetelminä on käytetty pienimmän neliösumman ja painotetun pienimmän neliösumman menetelmiä. Korkoaineistolle estimoiduista paneeliaineistomalleista on johdettu aggregoimalla makromallit ja verrattu näitä suoraan aggregaattitasolla estimoituihin tavanomaisiin makromalleihin. Heterogeenisista paneeliaineistomalleista saadaan johdettua makromallit, joiden kertoimien keskivirheet ovat pienimmät. Kun painoina käytettiin uusien lainojen määrien neliöjuurimuunnoksia, painotetun pienimmän neliösumman menetelmällä päästiin paneeliaineistomalleissa parempiin aggregaattitason sovitteisiin. Muutokset eri pankkiryhmien eri toimialoille myöntämien uusien lainojen määrissä vaikuttavat aggregaattikorkoon. Tavanomaiset makromallit eivät sisällä informaatiota näissä markkinaosuuksissa tapahtuvista muutoksista. Selittävinä tekijöinä käytettiin konkurssialttiutta, keskuspankin ohjauskorkoa, kuluttajabarometriä, toimi-aloittaisia liikevaihto- ja arvonlisätietoja, Herfindahl-indeksiä, uusien lainojen osuuksia toimialan lainoista yhteensä sekä kokonaistuotannon kuukausikuvaajaa. Toimialakohtaiset muuttujat osoittautuivat epästabiileiksi ja aiheuttivat multikollineaarisuusongelmia. Merkitsevimmiksi ja vakaimmiksi selittäviksi tekijöiksi osoittautuivat ohjauskorko, uusien lainojen osuus toimialan uusista lainoista, kuluttajabarometri ja vuosivakiot. Tutkimuksessa todetaan, että korot vaihtelevat pankkiryhmittäin ja toimialoittain. Korkojen erot ovat vähentyneet koko tarkasteluperiodin aikana vuoden 1997 alusta vuoden 2002 loppuun. Lainamarkkinoiden keskittyneisyys on laskenut kaikilla toimialoilla paitsi maa- ja kalataloustoimialoilla. Samoin korkojen poikkeamat keskuspankin ohjauskorosta ovat pienentyneet. Korkojen ja ohjauskoron välisten erojen pieneneminen on tapahtunut eri vauhtia.
  • Sehm-Patomäki, Katarina (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2013)
    COLLeGIUM: Studies across Disciplines in the Humanities and Social Sciences 14
    The present course of assessing debt sustainability – toward further econometric sophistication – risks being more harmful than helpful. To develop support for this claim, this paper first recounts what economic theory says about sovereign debt, and then continues by analysing the methodology and approach that the assessment of debt sustainability rests on today. Building on these accounts, this paper argues that debt sustainability should be lifted away from the narrow econometric seat where it is now found and, instead, should be placed in between problem debt on the one side and economic and social human rights on the other. The paper concludes by proposing an orderly framework promoting equal rights of debtor and creditor nations in debt negotiations. Importantly, it is up to the indebted nation to decide on the sustainability of its sovereign debt, not the creditors.
  • Peura-Kapanen, Liisa (Kuluttajatutkimuskeskus, 2004)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 82
    Erilaisten kulutusluottojen tarjonta on Suomessa runsasta. Tyypillisiä piirteitä tämän päivän luottomarkkinoilla ovat luottojen vakuudettomuus, ns. jatkuvat luottosopimukset, luottojen avokätinen tarjonta sekä luoton myöntäjän ja asiakkaan välisen henkilökohtaisen kontaktin puuttuminen. Kulutusluottojen välittäjinä toimivat muun muassa eri alojen kauppiaat. Internetistä on muodostunut merkittävä luottojen markkinointikanava ja luottojen hakeminen sähköisesti on yleistynyt. Selvityksessä on tarkasteltu kulutusluottojen tarjontaa, luottojen markkinointia ja sen lainmukaisuutta sekä luottojen hinnoittelua ja kustannuksia kuluttajalle. Selvitys perustuu luottojen tarjoajien markkinointiaineistoon, lähemmin luottoesitteisiin sekä Internetissä olevaan materiaaliin. Erilaisten kulutusluottojen tarjoajista selvityksessä ovat mukana pankkien, luottokorttiyhtiöiden, erilaisten rahoitusyhtiöiden, kauppojen sekä postimyyntiyritysten tarjoamat luottokortti- ja tililuotot sekä yksittäiset lainat. Selvitystä varten on koottu tiedot noin 60 luottotuotteesta. Kokonaisnäkemyksen saaminen erilaisista luottovaihtoehdoista on kuluttajalle hankalaa. Internetissä tiedot kulutusluotoista ovat hajallaan ja osaksi vaikeasti löydettävissä. Tietosisällön laajuus luoton tarjoajien kotisivuilla vaihtelee. Internet tarjoaa kuitenkin paljon tietoa luotoista, niiden ehdoista sekä mahdollisuuksia luottokustannusten laskemiseen. Korttiluottoja tarjoavien rahoitusyhtiöiden sopimusehdot ovat joiltakin osin monimutkaisia ja vaikeasti tulkittavia. Kulutusluottojen hintahaitari on laaja: edullisimmin luoton saa pankista, todellisen vuosikoron ollessa 5 ja 10 prosentin välillä, enimmillään postimyyntiyritysten ns. yksilölainojen korko lähentelee 30 prosenttia. Erilaisten korttiluottojen hinnat asettuvat näiden välimaastoon. Kuitenkin vasta kokonaiskustannusten selvittäminen antaa yksittäisessä tapauksessa selkeän käsityksen luoton hinnasta. Selvityksen pohjalta nousevia haasteita kuluttajien luotonlukutaidon edistämisessä ovat Internetin markkinointiviestinnän edelleen kehittäminen, sopimusehtojen luettavuuden ja ymmärrettävyyden parantaminen, markkinointitietojen saaminen ajan tasalle sekä luoton myyjien asiantuntemuksen lisääminen.
  • Halonen, Pauliina (2007)
    Suomen kehitysyhteistyön korkotuki-instrumenttia ohjaavat Suomen kehityspolitiikan lisäksi kansainväliset sopimukset ja tavoitteet. Korkotukiluotot ovat julkisesti tuettuja vientiluottoja, joita koskevat OECD:ssa tehdyt sopimukset. Toisaalta kehitysyhteistyön instrumenttina sen käytössä tulee noudattaa OECD/DAC:ssa sovittuja kehitysyhteistyötä koskevia sopimuksia. Korkotukiregiimin periaatteen mukaan korkotukiluotot ovat kehityspoliittisia tavoitteita edistävä kehitysyhteistyön instrumentti, mutta kehitysyhteistyövaroja voidaan myöntää myös tarkoituksiin, jotka ovat osaksi instrumentalistisia. Valtiot toimivat kansainvälisten sopimuksien mukaisesti siitä huolimatta, että sopimukset ovat ns. herrasmiessopimuksia. Korkotukiregiimi luo viitekehyksen, jonka puitteissa valtioilla on mahdollista muokata omaa korkotukijärjestelmäänsä mm. vastaamaan paremmin kehityspolitiikkaansa. Olen verrannut tutkimuksessa Suomen korkotukijärjestelmää Norjan, Ruotsin ja Tanskan vastaaviin järjestelmiin kansallisten ehtojen selvittämiseksi. Merkittävin ero maiden korkotukijärjestelmien välillä on se, ettei Suomella ole sitomatonta järjestelmää, kuten kaikilla vertailumailla. Avun sitomista hankintoihin avunantajamaasta pidetään kehitysapua heikentävänä tekijänä. Sitomaton korkotukijärjestelmä ei kuitenkaan ole ongelmaton. Vaikeutena on muun muassa takuiden järjestäminen. Yleisesti ottaen Suomen ja vertailumaiden korkotukijärjestelmät ovat samankaltaisia. Toinen tarkastelun kohteeni tutkimuksen analyysiosiossa on Suomen korkotukijärjestelmän vaikutus kehityspolitiikan toteutumiseen. Tutkimuksen ajanjaksoksi olen valinnut vuodet 1987–2006. Tarkastelujakson ensimmäinen vuosi on korkotukijärjestelmän käyttöönottovuosi. Tutkimuksessa selvitän, ovatko korkotukiluotot kohdentuneet esim. eri tulotason maihin ja sektoreille siten, että ne edistävät kehityspoliittisiin asiakirjoihin kirjattujen tavoitteiden saavuttamista. Köyhyyden vähentämisen kannalta tärkeitä kehitysyhteistyön kohdentamisalueita ovat Saharan eteläpuoleinen Afrikka sekä LDC-maat. Nämä eivät suurimmaksi osaksi kuitenkaan ole korkotukiluottojen varsinaisia kohdemaita. Korkotukiluotot on tarkoitettu muille matalan ja keskitulotason maille. Korkotukiluottoja ei ole mahdollista myöntää köyhimpiin maihin sen ehtojen vuoksi. Vastoin asetettujen tavoitteiden korkotukiluottoja ei ole pystytty kohdistamaan aiempaa useampiin maihin vuosina 2001–2006. Suurin osa korkotukiluotoista on kohdistunut yhä Kiinaan. Kehityspolitiikan toteutumisen kannalta on tärkeä tarkastella, mille Kiinan alueille luottoja on myönnetty. Kiinan kehittyessä eriarvoisuus väestönryhmien välillä on kasvanut. Tästä syystä hankkeiden tulisi kohdentua pääosin maaseuduille, jonne vuosien 2000–2006 aikana Kiinan korkotukiluotoista on mennyt ainoastaan 1/3. Kohdentumista suurelta osin Kiinaan voidaan pitää ongelmana. Yleisesti ottaen korkotukiluotot ovat kuitenkin melko hyvin toteuttaneet instrumentille asetettuja tavoitteita.
  • Peura-Kapanen, Liisa; Raiskinmäki, Kyösti (Kuluttajatutkimuskeskus, 2006)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 100
  • Saajanaho, Kristina (2006)
    Tässä tutkielmassa pääasiallisena mielenkiinnon kohteena ovat rahapolitiikan välittymismekanismit ja niiden kehittyminen kohti lainamarkkinoiden huomioimista tärkeänä välittymismekanismina. Traditionaalisen rahapolitiikan välineet ovat nykyään selvästi puutteellisia ja tutkimustulokset ovat osoittaneet, että lainamarkkinat on syytä ottaa mukaan rahapolitiikan välittymismekanismeihin. Traditionaalinen rahapolitiikka on tuonut mukanaan useita ongelmia, esim. rahoituskriisejä ja näitä välttääkseen on keskuspankkien huomioitava laajemmin rahapolitiikan suorittamiseen vaikuttavia tekijöitä. Siksi perehdyn erityisesti luottokanavaan ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Mukana tutkielmassa on muutamia malleja, esim. Bernanke ja Blindler (1987, 1988), joita voi käyttää tutkimuksen perustana. Luottokanava koostuu lainaus- sekä tasenäkemyksestä, joihin molempiin vaikuttavat asymmetrisen informaation vaikutukset lainamarkkinoilla ja siksi käyn niitä yksityiskohtaisemmin läpi. Samat asymmetrisyydet vaikuttavat myös erityisesti asuntolainamarkkinoilla, joita tutkin tarkemmin sekä asuntolainojen että asuntomarkkinoiden osalta. Asuntomarkkinoiden tutkimuksessa käytän Ortalo-Magnen ja Radyn (2005) mallia asunnonvaihdosta. Asuntolainamarkkinoiden tutkiminen osoitti sen, että on syytä huomioida myös asuntomarkkinat yhtenä osana luottokanavaa, koska yleisesti pankkien suurin lainoituksen kohde on juuri asunnot. Siksi korkovaikutukset näkyvät usein juuri asuntolainojen tai asuntojen hintojen muutoksien kautta. Näin siis sekä asuntolainat kuten myös moni muu lainamarkkinoiden kohde linkittyy luottokanavaan ja sitä kautta rahapolitiikan välittymismekanismeihin. Menetelminä käytössäni olivat jo olemassa olevat empiiriset ja matemaattiset tutkimukset sekä mallit. Itse luottokanavaa on tutkittu maailmalla jo melko paljon, joten pääsin vertailemaan eri tutkimuksia keskenään. Pyrin myös löytämään asiaa parhaiten kuvaavat matemaattiset mallit, joihin pystyin tutkielmassani nojaamaan. Moni tulos puolsi luottokanavan olemassaoloa, mutta joukossa oli myös tutkimuksia, joiden tulokset osoittivat, että asia ei ole vielä täysin yksiselitteinen. Suurin osa tutkimuksista kuitenkin osoittaa ainakin sen, että luottomarkkinoita ei voi noin vain lakaista maton alle. Luottomarkkinoiden tärkeys tuli esille lainamarkkinoilla sekä myös selkeästi asuntomarkkinoilla ja näistä aiheutuvina seurauksina. Suomesta ei ole vielä juuri tehty luottokanavan ja lainamarkkinoiden vastaavaa tutkimusta, joten uskoisin sellaiseen olevan aihetta. Samoin tietenkin myös samanlaista tutkimusta euroalueelta ja EMU:sta olisi hyvä tehdä lisää. Muuttuvassa maailmassa myös lainamarkkinat muuttuvat jatkuvasti ja erilaisista sääntelyistä on luovuttu yhä enenevässä määrin. Mielestäni asiaa pitäisi vielä tutkia lisää, jotta muutokset eivät toisi mukanaan hallitsemattomia ongelmia tai peräti kriisejä.
  • Rantala, Milla (2001)
    Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että pankit ovat siirtymätalouksissa yritysten tärkeimpiä rahoituksen lähteitä, koska pääomamarkkinat ovat useimmissa maissa varsin kehittymättömät tai niitä ei käytännöllisesti katsoen ole lainkaan olemassa. Lisäksi yritysten mahdollisuus sisäisen rahoitukseen on siirtymätalouksissa varsin olematon. Rahoitusmarkkinoiden joustavuus ja tehokkuus ovat tärkeimpiä taloudellisen kasvun ja markkinatalouden toiminnan edellytyksiä. Pankkijärjestelmän uudistusten toteuttaminen ei aina ole helppoa. Vaikka useimmissa siirtymätalouksissa toimii useita liikepankkeja, pankkisektorilla vallitseva kilpailu on vähäistä. Vähäinen kilpailu aiheuttaa tehottomuutta luoton kohdentumisessa yritysektorille. Lisäksi ongelmaluottojen osuus pankkien taseissa on edelleen suuri ja luotonanto kohdistuu tehottomasti toimiville valtion omistamille yrityksille. Vähäinen kilpailu pankkisektorilla aiheuttaa tehottomuutta luoton kohdentumisessa talouden eri sektoreille. Pro gradu-työni tarkoituksena on osoittaa, että pankkien välisen kilpailun lisäämisellä on positiivisia ulkoisvaikutuksia sekä siirtymätalouksissa toimivien pankkien että erityisesti yksityisten yritysten toimintaan. Siirtymätalouksissa on valtion omistamilla yrityksillä ollut perinteisesti vahva asema, mutta siirryttäessä markkinatalouteen on taloudellisen kasvun ylläpitämisen edellytyksenä yksityisen yrityssektorin toimintamahdollisuuksien tukeminen. Yksityisen yritysektorin merkityksen kasvua voidaan siis tehostaa pankkijärjestelmän uudistuksilla, koska pankkitoiminnan parantaminen takaa yrityksille rahoituksen saannin. Pankkien välisen kilpailun tehostaminen parantaa luottomarkkinoiden likviditeettiä ja täten sekä pankkien että yritysten liiketoiminnan kannattavuutta. Pankkien välisen kilpailun edistämiseen liittyy kiinteästi pankkijärjestelmän sääntelyn ja valvonnan kasvava merkitys. Työssäni esitetyissä malleissa pankkien toimintaa pyritään rajoittamaan esimerkiksi pääomavaatimusten kasvattamisella (Gorton ja Winton 1998) ja pankkien lukumäärää optimoimalla (Schnitzer 1999a). Jokainen esittämäni malli muodostaa oman kokonaisuuden. Esitetyn mallin lopuksi pyrin tiivistämään saadut tulokset ja arvioimaan mallin soveltuvuutta siirtymätalouksiin. Analyysin tuloksena voidaan kaikkien mallien pohjalta väittää, että pankkien välillä vallitseva kilpailu tehostaa yrityssektorin toiminnan kannattavuutta. Pankkien toiminnan kannalta on kaikissa malleissa oleellista yrityksestä hankitun informaation luotettavuus ja laatu. Keskeisimmät käytety mallit ovat Gorton ja Winton (1998), Monika Schnitzer (1999a, 1999b) sekä Christa Hainz (1999).
  • Majamaa, Karoliina; Rantala, Kati; Sarasoja, Laura (Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, 2016)
    Katsauksia 9/2016
    The present analysis considers the nature of debt problems and the effects of the Finnish Consumer Protection Act, amended in June 2013. One of the most significant changes of this act was the introduction of an interest rate cap on instant loans. The data consisted of 1 877 court sentences, which were collected as a random sample during the period from July 1, 2012 to June 30, 2014. Sentences covered all 27 district courts. Original creditors were classified into fifteen different creditor groups based on the type of the original debt. We analysed court sentences in two different ways: by sentences, i.e. by debtor (n = 1 877) and by single-debt capital (n = 3 309). In addition, we performed an analysis that included all court sentences during the entire period, and another that focused on temporal development. This is the first study of its kind and it is summarised here. # Court sentences / the whole period * The court sentences encompassed an average of 1.8 debt capital, up to a maximum of 52 in one court sentence. Capital ranged from zero to EUR 117 000. * Debtors were more likely men (53.9 %) than women (46.1 %). * The mean age of debtors was 37.8 years. The youngest debtor was 18 years-old and the oldest 77 years- old. Most of the debtors were 25–34 years-of-age (26.0 %), and the least number of debtors belonged to the over-55 age group (13.0 %). * The average debt per debtor was EUR 896: among men EUR 1 030 and among women EUR 740. The highest aggregate debt capital was amongst 45–54 year-olds (mean = 1 442 €) and the lowest amongst 18–24 year-olds (mean = 296 €). * More than half of the court sentences were given in Southern Finland (53.2 %). ## Results by debtor/court sentence (n = 1 877): * Instant loans were the most typical reason for the court sentence, whereas almost half of the debtors (47.3 %) had at least one instant loan in their court sentence. * Especially those under the age of 25 had at least one instant loan in their court sentence; almost two-thirds (64.3 %) of 18–24 year-olds had at least one instant loan in their court sentence * Those who belonged to the age group of the 45–54 year-olds had the lowest share of instant loans in their sentences (40.8 %). * Less than half of the debtors (both men and women) had at least one instant loan (approximately 47 %). * The average amount of instant-loan debt was EUR 493 and the median amount was EUR 249. * The second and third largest numbers of debts in the court sentences were originally from remote selling firms (14.0 %) and from telecommunications service companies (10.9 %). * The total sum of all capital was most related to lending firms (including those that provide instant loans), and debentures. Amounts of debt capital related to instant loans were quite small, but the number of these debts were high. In contrast, the number of individual debentures was small but the average amount of these types of debts was high. ## Results by single debt capitals (n = 3 309): * The mean value of all debt capital was EUR 626 and the median value was EUR 171. * Almost 90 per cent of all debt capital was less than EUR 1 000, and approximately 38 per cent was less than EUR 100. * Men had higher mean values of debt capital than women (663 versus 577 €), but the result turned the other way around when the average amount of the capital was measured by the median value (158 versus 187 €). * The highest single debt capital was found amongst the years-of-age groups 45–54 (mean = 910 €) and 35–44 (md = 211 €). The lowest debt capital was amongst those aged 18–24 (mean = 250 €; md = 125 €). * When we considered the numbers of single debt capitals, the lending firms (including those that provide instant loans) ranked highest (31.6 %), debts related to the housing was the second largest debt type (18.3 %), and the third largest was the debts to the telecommunications service companies (17.7 %). * The youngest debtors, i.e. those aged 18–24, had the lowest average debts related to lending firms (€ 211), while the largest debts were found amongst those aged +55 years (763 €). * Young debtors (aged 18–24) most often carried debts from lending firms (instant loans), telecommunications service companies, and remote-selling firms, whereas older debtors (aged over 45) carried debts related to lending firms and to housing.