Browsing by Subject "luterilainen kirkko"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Väänänen, Johannes (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata seitsemännen päivän adventistien ja luterilaisten välisiä ekumeenisia oppikeskusteluja vuosina 1994–1998. Tutkimuksessa kuvataan kahden ekumeenisilta lähtökohdiltaan erilaisen kirkkokunnan oppikeskusteluja. Tutkimuksessa selvitetään Adventtikirkon erityispiirteiden kuten tutkivan tuomion, sapattilepopäivän ja lopun ajan ennustusten käsittelyä ekumeenisissa oppineuvotteluissa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat Adventtikirkon syntyhistoria Amerikassa 1800-luvun herätyksen aikana, Adventtikirkon keskeiset opilliset erityispiirteet sekä aikaisemmat Adventtikirkon ekumeeniset oppineuvottelut, joita on käyty muiden kirkkokuntien kanssa, erityisesti evankelikaalisten. Osana teoreettista viitekehystä on adventismissa arvostetun Ellen G. Whiten elämä ja ajatukset. Menetelmät. Tutkimusaineistoon kuului Lutherans & Adventist in Conversation – Report and Papers Presented 1994–1998 eli ekumeenisten oppikeskustelut. Oppikeskustelut rakentuvat neljästä erillisestä tapaamisesta, minkä perusteella on laadittu loppuraportti perusteluineen, johtopäätöksineen sekä suosituksineen. Tutkimusaineistoon kuului lisäksi neljän oppikeskusteluiden aikana pidetyt esitelmät. Tutkimus oli kvalitatiivinen sisällönanalyysi, jonka tutkimusmetodina oli systemaattisen analyysin menetelmä. Tutkimusaineisto kuvattiin systemaattisesti valitun metodin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Luterilaiset kirkot ovat käyneet paljon neuvotteluja, mikä näkyy luterilaisen osapuolen tavassa tuoda asioita esiin oppikeskusteluihin. Luterilaiset kirkot suhtautuvat positiivisesti kristillisten kirkkojen yhteyden rakentamiseen. Adventtikirkko pienempänä kirkkona ja aiemmin varauksellisesti ekumeeniseen toimintaan suhtautuneena on kokemattomampi oppikeskustelujen osapuolena. Adventtikirkko on tietoisesti korostanut sanomansa tärkeyttä kristillisten kirkkojen yhteyden sijaan. Adventtikirkko haluaa päästä lahkolaisuuden maineestaan pois ja saada tunnuksen yhtenä protestanttisena kirkkokuntana, mikä näkyy osapuolen tavassa käydä oppikeskusteluja. Adventtikirkon opillinen toiminta on henkilöitynyt vahvasti Bert B. Beachiin ja William G. Johnsoniin, joiden suhtautuminen on ollut positiivista ekumeenisen toimintaan, mikä on mahdollistanut käydyt oppikeskustelut. Kirkkokuntien tapa lukea Raamattua, soveltaa tutkimusmenetelmiä sekä viitata siihen opissaan, poikkeavat toisistaan. Raamatun apokalyptinen kirjallisuus on keskeinen osa Adventtikirkon erityisiä opillisia piirteitä. Luterilaiset suhtautuvat epäilevästi Adventtikirkon tulkintoihin Raamatun apokalyptisesta kirjallisuudesta. Kuitenkin molempien kirkkokuntien raamattukäsityksissä on paljon yhtäläisyyksiä sekä molemmat vetoavat yksin Raamattuun kristillisen opin lähteenä. Kirkkokunnilla on riittävä yhteinen näkemys vanhurskauttamisopista ja sakramenteista, vaikka käytännössä ajattelu ja käytäntö sakramenteista ovat erilaiset. Molemmat kirkkokunnat näkevät kasteen edellyttävän uskoa ja puolestaan molemmat näkevät tärkeäksi ehtoollisen hengellisen ulottuvuuden. Yhteiset näkemykset ovat mahdollistaneet kirkkokuntien molemminpuolisen yksinkertaisen tunnustamisen kristillisenä kirkkona.
  • Heikkinen, Anne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkin palestiinalaisen luterilaisen emerituspiispan ja Luterilaisen maailmanliiton entisen presidentin Munib Younanin (1950-) teologista ajattelua. Tutkin, missä määrin Younanin ajattelu sitoutuu osaksi vapautuksen teologian diskurssia ja toisaalta luterilaista perinnettä. Lisäksi analysoin Younanin ajattelua kristittyjen yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta. Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi, ja lähdemateriaalina käytän kolmea Younanin julkaistua kirjaa sekä kolmea lyhyempää puhetta tai tekstijulkaisua. Viime vuosikymmeninä perinteinen saksalainen ja pohjoismainen luterilainen ajattelu on tullut jossain määrin toisenlaisista konteksteista nousevien teologisten tulkintojen haastamaksi. Palestiinalaisten luterilaisten kontekstuaalista lähestymistapaa voidaan pitää yhtenä näistä haastajista. Younanin ja Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon teologiaa leimaa pitkittynyt Israel-Palestiinan konflikti, niin sanotun profeetallisen diakonian painottaminen sekä pyrkimys vuoropuheluun niin muiden kirkkokuntien kuin alueen monoteististen uskontojen kanssa. Israel-Palestiinan konflikti on muovannut Younanin teologista ajattelua; Younan pitää miehitystä syntinä ja puhuu oikeudenmukaisen rauhan sekä kahden valtion mallin ratkaisun puolesta. Younan kritisoi voimakkaasti kristillistä sionismia liittäen sen osaksi uskonnollista ääriajattelua. Younanin kontekstuaalisilla tulkinnoilla on yhtymäkohtia vapautuksen teologian perinteeseen. Käsittelen tutkielmassani Younanin maan teologiaa sekä martyrian teologiaa, joka nojautuu väkivallattomuuteen ja raamatullisen oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. Younan liittää yhteiskunnallisen toiminnan osaksi kristittyjen ja kirkon tehtävää. Hän perustelee toimintaa paitsi profeetallisen diakonian käsitteestä käsin, myös hyödyntämällä perinteisiä luterilaisia opinkohtia ja käsitteitä. Laki ja evankeliumi, uskon vanhurskauttaminen ja kahden regimentin oppi tulkitaan kristityn oikeudenmukaisuutta puolustavasta tehtävästä käsin, ja toisaalta Younanin tulkinnat argumentoivat aktiivisen yhteiskunnallisen toiminnan puolesta. Yksi kirkon yhteiskunnallisen toiminnan muoto on monoteististen uskontojen välinen dialogi, joka perustuu yhteiseen toimintaan ja maailman palvelemiseen opillisten keskustelujen sijaan. Younan liittääkin uskontodialogin ja -trialogin osaksi kirkon diakonista työtä. Younanin ajattelussa korostuu uskonnon myönteinen merkitys yhteiskunnalliseen toimintaan rohkaisevana tekijänä. Hänen mukaansa Raamatun profeettojen ja Jeesuksen opetuksista nousee profeetallinen ja vastakulttuurinen oikeudenmukaisuuden vaatimus, joka johtaa kristittyjä ja kirkkoja puolustamaan rauhaa, universaalia ihmisarvoa ja moninaista rinnakkaiseloa. Younan puolustaa moninaista ja demokraattista kansalaisyhteiskuntaa, ja uskoo luterilaisen ”poliittisen maltillisuuden” sovellutuksensa tukevan kestävän yhteiskuntajärjestyksen rakentamista Lähi-idässä.
  • Virtanen, Suvi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassani tarkastellaan Helsingin hiippakunnan apupappien (jatkossa vain Apupapit) ensimmäistä julkaisua Haukattua hedelmää (1994). Vastaan tutkimuksessani kysymyksiin: Millainen teos Haukattu hedelmä on ja miksi se on kirjoitettu? Millainen teoksen syntyprosessi oli ja keitä siinä oli mukana? Minkälaisia teemoja teos sisälsi? Erosivatko teoksessa esitetyt kannat jollain tavalla kirkon virallisesta opista? Ja jos eroja löytyi, mitä selittäviä tekijöitä niille oli? Ajallisesti tutkielmani sijoittuu 1990-luvun alkuun, mutta päätutkimusvuoteni on julkaisuvuosi 1994. Tutkielmani lähteistönä olen käyttänyt Haukatun hedelmän lisäksi kirkon virallisen kantana piispojen seksuaalieettistä puheenvuoroa Kasvamaan yhdessä (1984). Apupapeista ei ole aiempaa tutkimusta, joten olen käyttänyt arkistolähteitä tukemaan tietoja ryhmästä ja teoksen syntyprosessista. Käytän tekemiäni kahden Apupapin jäsenen haastatteluja tukemaan muita lähteitä ja vastaamaan kysymyksiin, joihin muut lähteet eivät kyenneet antamaan vastausta, esimerkiksi kysymykseen miten Haukattu hedelmä syntyi. Tutkimukseni menetelminä käytän lähilukua ja vertailua. Teoksen sisältöanalyysissa hyödynnän lähiluvun menetelmää, jonka avulla hahmotan teoksen teemoja ja sanomaa. Kirkon viralliseen kantaan ja sisältöanalyysin antamiin tietoihin käytän vertailun menetelmää, jonka avulla selvitän mahdollisia eroja. Mahdollisia erojen syitä hahmotan lähteistön ja tutkimuskirjallisuuden avulla. Haukattu hedelmä oli yhdeksän Apupapin kirjoittama puheenvuoro, jonka kantavana teemana oli relavistinen seksuaalimoraali. Apupapit käsittivät seksuaalimoraalin suhteellisena ja vuoden 1993 ajan henki vaikutti Haukatussa hedelmässä esitettyihin seksuaalieettisiin ajatuksiin. Seksuaalisuus oli laajasti puheenaiheena Suomen yhteiskunnassa että luterilaisessa kirkossa vuonna 1993, erityisesti keskityttiin homoseksuaalisuuteen. Suomalaiset seksitavat ja seksuaalimoraali olivat muuttuneet. Naisten seksuaalinen elämä oli vapautunut ja myös heillä oli moraalisesti oikeus harrastaa seksiä miesten tapaan. Seksin aloittaisen ikä oli myös laskenut suuresti, joten seksuaalielämä oli tullut osaksi myös nuorten elämään. Haukattu hedelmä otti kantaa ihmisten seksuaalisuuden toteuttamisen mahdollisuuksiin eri elämäntilanteessa ja -vaiheessa, kuten nuorten ja yksineläjien tilanteissa. Nämä olivat aiheeltaan sellaisia, joihin piispojen tekemä kannanotto ei ollut ottanut kantaa. Haukattu hedelmä reagoi uusiin seksuaalieettisiin teemoihin, tavoitteena antaa ihmisille uusia näkemyksiä, joiden valossa tehdä järkeviä ja moraalisia ratkaisuja. Haukatussa hedelmässä näkyi Apupappien myönteinen suhtautuminen seksiin, mutta toisaalta myös sen vaikutus. Heidän edustamansa seksuaalietiikka oli sallivampaa ja joustavampaa kuin piispoilla. Sisällöllisesti teoksen ydinajatus oli rakkaus, joka oli yhteistä Kasvamaan yhdessä julkaisun kanssa. Haukatun hedelmän suurimmat erot kirkon kantaan olivat mielipiteissä homoseksuaalisuudesta ja esiaviollisesta seksistä. Rakkaus oli Apupappien asettama ehto seksuaalisuuden toteuttamiseen kaikissa konteksteissa, myös piispojen kieltämissä homoseksuaalisuudessa ja esiaviollisessa seksissä. Piispat pitivät kirjelmässään avioliittoa seksuaalielämän ehtona. Haukatussa hedelmässä avioliiton ehdon korvasi rakkaus. Apupappien poikkeavat ajatukset johtuivat siitä, että suomalaisen seksuaalimoraali oli muuttunut ja piispojen antamat vastaukset eivät enää olleet ajankohtaisia. Apupapit halusivat antaa suomalaisille ajankohtaisia vastauksia. He ottivat huomioon ajan ja tapahtumien kontekstin ja suhteellisuuden, jonka takia piispojen ja Apupappien puheenvuoroissa oli eroja. Myös erojen syinä oli, että Apupapit olivat piispojen kanssa eri sukupolvea ja näkivät seksuaalieettiset asiat eri tavalla. Kokonaisuudessaan Haukattu hedelmä noudatti kirkon oppeja ja rakensi seksuaalimoraalin selkeästi kristillisen uskon varaan.