Browsing by Subject "luterilaiset kirkot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Tikkakoski, Valtteri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Vuonna 1999 Luterilainen maailmanliitto ja Roomalaiskatolinen kirkko allekirjoittivat Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista (YJ), jonka mukaan osapuolten välillä vallitsee yksimielisyys vanhurskauttamisopin perustotuuksista. Täten Trenton kirkolliskokouksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa lausutut vanhurskauttamista koskevat oppituomiot – jotka ovat edelleen voimassa – osoittautuvat kohteettomiksi, sikäli kun kirkot opettavat YJ:n mukaisesti. YJ ei erittele näitä oppituomioita, jotka se osoittaa kohteettomiksi, jolloin jää myös epäselväksi, miten ne on osoitettu kohteettomiksi. Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää, mitkä Trenton kirkolliskokouksen vanhurskauttamisoppia koskevat oppituomiot osuvat Yksimielisyyden ohjeen (Formula Concordiae, FC) vanhurskauttamisoppiin ja päinvastoin, mitkä FC:n vanhurskauttamista koskevat oppituomiot osuvat Trenton vanhurskauttamisoppiin. Trenton vanhurskauttamisopin suhteen tarkastelu painottuu dekreettiin vanhurskauttamisesta (decretum de iustificatione, DI). Luterilaisen opin osalta tarkastelu on rajattu FC:hen, koska se on tunnustuskirjojen laajin vanhurskauttamisopin esitys sekä osaltaan kannanotto Trenton kirkolliskokouksen päätöksiin ja se sisältää suurimman osan tunnustuskirjojen oppituomioista. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Tutkielma etenee seuraavasti. Johdantoa seuraa lyhyt taustaluku, jossa esitellään lyhyesti DI:n ja FC:n vanhurskauttamisopit, joiden tunteminen on välttämätön edellytys oppituomioiden analysoimiselle. Tutkielmassa on kolme päälukua, joista ensimmäisessä analysoidaan vanhurskauttamisen muotosyytä (causa formalis) koskevat oppituomiot, toisessa vanhurskauttamiseen valmistautumista ja ensimmäistä vanhurskauttamista koskevat oppituomiot, ja kolmannessa toista vanhurskauttamista ja vanhurskautetun elämää koskevat oppituomiot. Tutkielman tulos on että keskeisin asiakirjojen välinen eroavaisuus on eri käsitys vanhurskauttamisen muotosyystä. DI:n mukaan vanhurskauttamisen muotosyy on ihmiseen vuodatettu olemuksellinen vanhurskaus. FC:n mukaan vanhurskauttamisen muotosyy on ihmiselle luettu Kristuksen vanhurskaus. DI:n ja FC:n vanhurskauttamisen olemusta koskevat oppituomiot osuvat toisiinsa. Monet oppituomiot liittyen vanhurskauttamiseen valmistautumiseen, ensimmäiseen vanhurskauttamiseen ja toiseen vanhurskauttamiseen seuraavat pitkälti vanhurskauttamisen muotosyytä koskevasta erosta. Tutkielman tuloksen perusteella on mahdollista analysoida, kuinka YJ on onnistunut vaikeassa tehtävässä osoittaa oppituomiot kohteettomiksi kuitenkaan kumoamatta niitä.
  • Suonio, Milla (2008)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee sitä, miten evankelis-luterilainen kirkko osallistui homoseksuaalisuudesta ja parisuhdelaista käytyyn keskusteluun Helsingin Sanomissa ja Kirkko ja Kaupunki -lehdessä vuosina 1999 – 2003. Valitsin kyseisen ajanjakson, koska Riitta Jallinojan (2006) mukaan perheestä käytiin tällöin runsaasti keskustelua mediassa. Aineistoina käytän sekä Kirkko ja Kaupunki -lehden että Helsingin Sanomien uutis- ja pääkirjoituksia sekä lisäksi Kirkko ja Kaupunki -lehden mielipidekirjoituksia. Tutkin ensinnäkin sitä, ketkä kirkon edustajat pääsivät esiin uutissivuilla ja missä määrin he saivat mahdollisuuden esittää käsityksiään parisuhdelaista. Toisaalta olen kiinnostunut siitä, miten kirkon virallinen kanta tuli esiin lehtien uutissivuilla. Tarkastelen myös, miten lehtien virallinen linja tulee esiin pääkirjoituksissa ja uutissivuilla. Lisäksi tutkin, miten Kirkko ja Kaupunki -lehden mielipidesivuilla argumentoitiin sekä parisuhdelain puolesta että sitä vastaan. Mielipidesivuilla tarkastelen myös muita kuin kirkollisia toimijoita. Jaoin mielipidesivujen kirjoitukset viiteen teemaan sen perusteella, mitkä tekijät olivat kirjoittajien argumentaation taustalla. Analyysimenetelminä käytän teemoittelua ja retorista diskurssianalyysia. Tutkimukseni perusteella kirkko suhtautui enimmäkseen kriittisesti samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin, kun taas sekä Helsingin Sanomat että Kirkko ja Kaupunki -lehti suhtautuivat niihin myönteisesti. Helsingin Sanomissa suurin osa uutissivujen kirjoituksista oli kirkkoa kohtaan neutraaleja, mutta myös kirkkoon kriittisesti suhtautuvia ja sitä puolustavia näkökulmia tuli esiin. Marko Mattilan (1997) mukaan Helsingin Sanomat onkin tarkkailija, joka seuraa uskonnollisia aiheita ja kirjoittaa niistä myös kriittisesti. Helsingin Sanomat uutisoi paljon kirkon virallisista kannanotoista. Se käytti asiantuntijoina usein piispoja ja tutkijoita. Helsingin Sanomat toi esiin myös monia kirkkoa koskevia ristiriitoja suhtautumisessa homoseksuaaleihin. Kirkko ja Kaupunki -lehti käytti asiantuntijoina eniten piispoja sekä enimmäkseen parisuhdelakiin myönteisesti suhtautuvia tutkijoita. Kirkko ja Kaupunki -lehden mielipidesivuilla argumentoivat useammin parisuhdelain puolustajat kuin sen vastustajat. Homoseksuaalisuuteen ja parisuhdelakiin kielteisesti suhtautuvat vetosivat Raamattuun tai perusarvoihin, kun taas lain puolustajat vetosivat ihmisoikeuksiin ja lähimmäisenrakkauteen sekä myös Raamattuun. Marjut Gerkmanin (2004) mukaan eduskunnassa käydyssä keskustelussa samaa sukupuolta olevien parisuhteista määriteltiin myös avioliittoa. Huomasin omassakin tutkimuksessani, että samaa sukupuolta olevien parisuhteita peilattiin avioliittoon. Kirkko koki rekisteröityjen parisuhteiden uhkaavan avioliiton asemaa, kun taas lain puolustajat vetosivat siihen, että se on avioliitosta erillinen instituutio. Tutkimukseni perusteella olen samaa mieltä kuin Maarit Hytönen (2003): kirkko mukautuu yhteiskunnallisiin muutoksiin, lopulta siis myös samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin, vaikkakin se on esittänyt voimakkaita parisuhdelain vastaisia kannanottoja.