Browsing by Subject "lyhytterapia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Uusitalo-Arola, Liisa; Salmi, Lasse; Kanninen, Katri (Kela, 2020)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Toisen asteen opiskelijoilla opintojen keskeyttäminen on yleistä. Taustalla on usein monenlaisia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia. Tämän vuoksi Kelan Opiskeluvalmennus-projektissa (2016–2020) kokeiltiin kahden lyhytpsykoterapeuttisen menetelmän soveltuvuutta kestoltaan rajatussa opiskelijoiden ohjauksessa. Menetelmät olivat kognitiivis-analyyttinen (KAT) ja ratkaisukeskeinen (RATKES). Tässä julkaisussa kuvataan lyhyesti näiden menetelmien perusperiaatteet ja työtavat sekä miten niitä sovellettiin opiskeluvalmennuksessa. Opiskeluvalmennuksen teoreettisena viitekehyksenä oli opiskelukykymalli. Opiskeluvalmennuksen tavoitteena oli vahvistaa ja tukea opiskelijan opiskelukykyä sekä ehkäistä opintojen keskeytymistä. Opiskelukyvyn tukemiseksi kummastakin menetelmästä valittiin työkaluja tukemaan, syventämään ja rakenteistamaan opiskeluvalmentajien työskentelyä. Projektissa työskennelleet kahdeksan opiskeluvalmentajaa koulutettiin jompaankumpaan menetelmään. He osallistuivat kuntoutuskokeilujen ajan myös opiskelemansa menetelmän työnohjaukseen. Projektissa opiskeluvalmennusta sai enintään 80 opiskelijaa ajalla 1.3.2018–30.3.2020. Opiskeluvalmennus suunniteltiin ennaltaehkäiseväksi matalan kynnyksen palveluksi. Ennakko-oletuksista poiketen kokeiluun ohjautui odotettua moniongelmaisempia opiskelijoista. Osa aloitetuista valmennusprosesseista keskeytyi, mutta saattoi silti olla keskeytyneenäkin hyödyksi opiskelijalle. Opiskeluvalmennus toimii ennaltaehkäisevänä, tukea antavana sekä palveluihin ohjaavana palveluna kustannustehokkaasti. Valmentajien ja valmennettavien kokemus lyhytterapeuttisten menetelmien sovellettavuudesta opiskeluvalmennuksessa oli myönteinen. Niiden käyttöä ja edelleen kehittämistä kannattaa jatkaa kuntoutuksessa ja ohjauksessa.
  • Korkeamäki, Johanna; Salakka, Ilja; Pietilä, Piia; Hautamäki, Lotta (Kela, 2020)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Kelan Opiskeluvalmennus-projekti toteutettiin vuosina 2016–2020. Sen tavoitteena oli vahvistaa opiskelijan opiskelukykyä ja ehkäistä opintojen keskeyttämistä ammatillisissa opinnoissa. Valmennuksen menetelminä hyödynnettiin yksilöllistä tavoitteenasettelua (GAS), lyhytterapiamenetelmiä ja verkostotyötä. Lyhytterapiamenetelmistä käytettiin kognitiivis-analyyttista (KAT) ja ratkaisukeskeistä (RATKES) työotetta. Valmennusta toteutti neljä palveluntuottajaa kahdella eri paikkakunnalla. Tässä arviointitutkimuksessa tarkastellaan Kelan opiskeluvalmennuspalvelun toimeenpanoa ja koettua hyötyä valmennukseen osallistuneiden opiskelijoiden, palvelua toteuttaneiden opiskeluvalmentajien sekä valmennukseen ohjanneiden ratkaisuasiantuntijoiden ja oppilaitosten edustajien näkökulmasta. Tutkimuksella oli kaksi yleistä tutkimustehtävää: 1) selvittää kuntoutusetuuden suullisen hakemisen toimivuutta ja kartoittaa valmennuksen kohdentumista myös niille opiskelijoille, joilla ei ole asiaan kuuluvaa lääkärinlausuntoa, ja 2) selvittää opiskeluvalmennuspalvelun toimivuutta ja soveltuvuutta opiskelukyvyn edistämisessä. Arviointiaineistona hyödynnetään tutkimusosioon suostumuksensa antaneiden opiskelijoiden osallistumistilastoja (n = 45) ja valmennuksen päätyttyä toteutettuja lomakekyselyitä (n = 18). Lisäksi tietoa kerättiin kyselymenetelmin opiskeluvalmentajilta (n = 6), etuuskäsittelijöiltä (n = 12) ja oppilaitosten yhteyshenkilöiltä (n = 15). Laadullinen aineisto koostuu opiskelijoiden (n = 9) alku- ja seurantahaastatteluista (n = 17) sekä opiskeluvalmentajien (n = 8) alku- ja seurantahaastatteluista (n = 14). Lisäksi haastateltiin Kelan ratkaisuasiantuntijoita (n = 4). Arviointitutkimuksen perusteella kokemukset opiskeluvalmennuksesta olivat myönteiset, ja palvelua pidettiin eri kohderyhmien keskuudessa tarpeellisena. Valmennukseen ohjautuminen oli haasteellista. Valmennuksen avulla tavoitettiin erityisesti opiskelijoita, joilla oli pitkäaikaisia terveyteen ja oppimiseen liittyviä ongelmia. Valmentajien kokemukset lyhytterapiamenetelmien hyödyntämisestä osana valmennusta olivat myönteisiä. Osalla opiskelijoista valmennus toteutui kuitenkin käytännönläheisenä opiskelun tukena. Arviointitutkimuksen perusteella palvelun laajemmassa implementaatiovaiheessa on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota ja resursseja ohjautumiseen sekä opiskeluvalmennuksen räätälöintiin vastaamaan kaikkien opiskelijoiden tarpeita.
  • Rautakoura, Kristiina (2001)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu miten ratkaisukeskeisen työskentelymallin perusajatukset toteutuvat työnohjauksen kielellisessä vuorovaikutuksessa. Keskeinen kysymys oli se, miten ratkaisukeskeisyys näkyy työnohjaajan ja työnohjattavien puheessa ja toiminnoissa. Teoreettisena viitekehyksenä on systeemiteoria sekä ratkaisukeskeinen lyhytterapia, jonka käsitteitä ja katsomusta sovelletaan työnohjausilmiöön. Ratkaisusuuntautunut terapia pohjautuu systeemiteoriaan ja systeemiseen ajatteluun ja sosiaaliseen konstruktivismiin. Konstruktivismin puitteissa tarkasteltu ohjaus tuo esiin periaatteen, jonka mukaan todellisuus syntyy yhteisesti tuotetuista kielellisistä prosesseista. Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä painopiste on nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Suuntaudutaan päämääriin ja asiakkaan omiin resursseihin. Ratkaisukeskeisessä työssä kielen ja sanallisen vuorovaikutuksen käytäntöjä pidetään tärkeinä tekijöinä ja niiden avulla voidaan edistää toivottua muutosta ohjattavan tai asiakkaan ajattelussa. Merkitys luodaan uusiksi yhteisessä puheessa. Tutkielman empiirisen aineiston muodostavat neljä työnohjausistuntoa. Työnohjausistunnoissa käydyt keskustelut on nauhoitettu ja litteroitu sanatarkasti. Aineistossa esiintyi neljä työyhteisöä ja tutkimuksessa oli mukana kaksi työnohjaajaa. Tutkimuksessa on keskitytty sosiaalialan työnohjaukseen. Aineiston analyysin menetelmänä on käytetty keskustelunanalyysiä, joka on merkittävä osa etnometodologista tutkimusta. Työnohjausta voidaan pitää epävirallisena institutionaalisena ympäristönä. Aineiston jäsennyksessä on kiinnitetty huomiota siihen millaisia tarinoita kertoo työnohjattava ja millaisia työnohjattavan asiakas. Keskeisinä tuloksina todetaan, että näitä tarinoita työnohjaaja pyrkii ratkaisukeskeisten ideoiden avulla muuttamaan toisenlaisiksi. Ohjattava voi jatkossa työskennellessään asiakkaan kanssa nostaa esille työnohjauksessa kehittelemää vaihtotehtoista tarinaa. Sosiaalialan työntekijöiden asiakkaiden ongelmalliset työtilanteet pyritään näkemään moniulotteisimmin ja useammasta näkökulmasta. Työnohjausistunnoissa esiintyi selvästi vaihtelevassa määrin ratkaisukeskeisiä menetelmiä. Asteikkokysymyksiä, ns. "ihmekysymyksiä" ja tehtävienantoa ei esiintynyt. Jaottelu objektivistisiin ja ei-objektivistisiin ongelmien selitysmalleihin näkyi selkeästi aineistossa. Keskeiset lähteet ovat Auttamistyön ongelmakäsitykset ja haastattelukäytännöt. Ongelmakielestä kompetenssikieleen. (E. Riikonen 1992), Ratkaisevat erot (S. de Shazer 1995), Keskustelunanalyysin perusteet (L. Tainio toim. 1997), AIDS counselling. Institutional interaction and clinical practice (A. Peräkylä 1995), Structures of Counselling Interaction (S. Vehviläinen 1999).