Browsing by Subject "lypsykarjatalous"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Hakatie, Veli-Pekka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maatalouden rakennemuutos sekä maatilojen tuottavuuden ja kannattavuuden parantaminen edellyttävät investointeja ja niitä tukevaa investointitukijärjestelmää. Tutkimuksessa selvitettiin, onko ELY-alueen tuotannolla, tilojen toteutuneilla sukupolvenvaihdoksilla sekä EU:n rahoituskauden vaihtumisella vuonna 2015 vaikutusta ELY-alueen investointitukien kysyntään. Pääoma on maatilan keskeinen tuotannontekijä työpanoksen ohella ja investoimalla tilat pystyvät säilyttämään asemansa toimialalla. Yrittäjäominaisuudet, yrittäjän ikä ja toimintaympäristön epävarmuus vaikuttavat investointipäätökseen sekä kuinka tehokkaasti ja nopeasti yritys sopeuttaa pääoman haluamalleen tasolle. Yksittäisen yrityksen investointipäätöksellä on olemassa vahva mikrotaloustieteellinen teoriapohja, jonka avulla voidaan ymmärtää sekä yrittäjien heterogeenisyydestä johtuvat erot päätöksenteossa että pääoman sopeuttamisen tarve ja dynamiikka osana maatilan tuotantoa. Tutkimuksessa analysoitiin havaintojakson 2008-2018 maataloustuotannon ja myönnettyjen aloitustukien vaikutusta vastaavalla havaintojaksolla myönnettyihin investointitukiin ELY-alueittain. Analyysi toteutettiin lineaarisella regressiomallilla. Muuttujien väliset lineaariset riippuvuudet analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimen ja varianssin inflaatiokertoimen avulla mallin spesifioimiseksi. Tutkimuksen perusteella lypsykarjatalous on keskeinen tuotantosuunta Suomen maataloudessa myös investointien näkökulmasta. Tutkimuksessa lineaarisella regressiolla estimoitujen mallien tulosten perusteella tuotannon yhteys myönnettyihin investointitukiin on merkitsevä, ja yhteys säilyi eri malleissa erityisesti maidontuotannon osalta. Tulosten perusteella sukupolvenvaihdosten määrän lisääminen on yksi keino edistää investointeja erityisesti lypsykarjataloudessa, jossa tuotanto kytkeytyy myös muita tuotantosuuntia enemmän peltoon ja yrityksen alueelliseen elintilaan. Tutkimuksessa analysoitiin ELY-alueiden keskinäistä heterogeenisyyttä kiinteiden vaikutusten mallilla. Alueilla havaittiin mallin tuloksiin vaikuttavia pysyviä kiinteitä ominaisuuksia. Maidontuotanto on ylläpitänyt investointeja havaintojaksolla merkittävästi, kun vastaavasti ELY-alueet, joilla on vahvaa sianlihan – ja viljantuotantoa ovat investoineet suhteellisesti vähemmän.
  • Kekkonen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2015)
    Jotta maapallon lämpötilan nousu pysyisi tavoitearviossa, maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen alentamistarve on vuoteen 2050 mennessä 42–49% vuoden 1990 päästöistä. Karjatalouden osuus päästöistä on huomattava. Ihmisen toiminta on voimistanut esimerkiksi maaperän luontaisia päästöjä entisestään. Päästötavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan antropogeenisten päästölähteiden kartoittamista, mikä on entistä laajemmin alkanut koskea myös maatalouden toimintoja. Apuna päästöjen kartoittamisessa toimivat esimerkiksi erilaiset elinkaarianalyysiin pohjautuvat kasvihuonekaasulaskurit, jollaisen tuloksiin muun muassa tämän tutkimuksen tulokset perustuvat. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lypsykarjatilojen kasvihuonekaasupäästöjä, päästölähteitä ja mahdollisia eroja maiden välillä. Päästöt laskettiin tuotettua maitotonnia kohden. Aineisto muodostui 32 maitotilasta Suomesta, Ranskasta, Alankomaista ja Iso-Britanniasta. Selvisi, että otoksen suomalaisilla ja ranskalaisilla lypsykarjatiloilla kokonaispäästöt olivat liki kaksinkertaiset Alankomaiden ja Iso-Britannian tiloihin nähden. Kaikissa tapauksissa suurin päästölähde oli nautojen pötsikäyminen, mutta suomalaisilla tiloilla pötsikäymisen rinnalla toinen merkittävä lähde oli suorat typpioksiduulipäästöt maaperästä. Suomalaisten tilojen suorat N2O - päästöjen keskiarvot olivat moninkertaiset muihin maihin verrattuna. Maaperätekijät eivät selittäneet N2O päästöjen suuruutta, vaan päästöt korreloivat käytettyjen lannoitemäärien kanssa. Suomessa lannoitteita käytettiin eniten t EKM kohden. Karkearehun osuudella ei havaittu olevan vaikutusta päästöjä vähentävästi tai suurentavasti. Mitä suurempi oli keskituotos, sitä pienemmät olivat pötsikäymisen päästöt maitotonnia kohden. Ranskalaisten tilojen vain noin 5600 kg:n keskituotos heikensi niiden tuotannon päästötehokkuutta merkittävästi. Muissa valtioissa keskituotokset olivat 8000–9000 kg EKM. Voitiin todeta, että suomalaisten tilojen päästöt olivat muihin maihin verrattuna suuremmat. Keski-eurooppalaisten tilojen päästötekijöiden ja päästömäärien välillä havaittiin eroja jotka johtuivat mahdollisesti maatalouskulttuurisista seikoista. Maiden maidontuotannon päästöprofiilia yleistäviin arvioihin tarvitaan lisätutkimusta. Tilatasolla hiililaskuri täyttää sille määritellyt tavoitteet apuvälineenä.