Browsing by Subject "maa-aines"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Liski, Ulla-Maija; Mela, Hanna; Ojala, Jenni (Hämeen ympäristökeskus, 2009)
    HAMra 11/2009
    Valtakunnallinen jätesuunnitelma korostaa pilaantuneiden maiden kunnostamista ekotehokkaasti. Kunnostuksen ekotehokkuus on kuitenkin edelleen osittain määrittelemätön käsite eikä käytössä ole käytännönläheisiä ekotehokkuuden mittareita. Vaikka erilaisia maaperän kunnostusmenetelmiä on kehitetty, on massanvaihto edelleen yleisimmin käytetty menetelmä. Kaivettu pilaantunut maa-aines voidaan käsitellä laitoksessa, mutta suurin osa kaivetusta pilaantuneesta maa-aineksesta sijoitetaan kaatopaikalle tai hyödynnetään kaatopaikan rakenteissa tai suljettavien kaatopaikkojen peitossa. Kunnostuksissa syntyneitä pilaantuneita maa-aineksia kuljetetaan pitkiäkin matkoja. Pilaantuneiden maa-ainesten materiaalivirtoja ei ole mahdollista seurata nykyisten tietojärjestelmien avulla. Pilaantuneen maa-aineksen hyödyntäminen on toistaiseksi ollut tapauskohtaista eikä yleisiä käytäntöjä vielä ole muodostunut. Hyödyntämisen tarkempia kriteerejä ei ole ympäristöhallinnossa määritelty eikä yhtenäistä käytäntöä ole muodostettu Pilaantuneiden maa-ainesten hyödyntämisen ohjeistusta on toivottu mm. ELSU:n ensimmäisen kuulemisen yhteydessä saadussa palautteessa. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin kaikkia tällä hetkellä käytössä olevia vaihtoehtoja. Kaikilla menetelmillä on vahvuuksia ja heikkouksia. Kaatopaikkasijoituksen edullisuus syö nykytilanteessa muiden käsittelymenetelmien houkuttelevuutta. Hyötykäyttöä taas tulisi suunnata hyvin suunniteltuihin, pitkäikäisiin ja suuriin hankkeisiin sellaisilla alueilla, joilla on ennestään kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Yksi tunnistetuista puutteista pilaantuneiden maiden hallinnassa on, että kaatopaikkojen luvat ovat epäyhtenäisiä, mikä aiheuttaa ylimääräisiä kuljetuksia.
  • Jaakkonen, Satu (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2008
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2.4.)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009
    Maa-aineksia otetaan harjujen soran ja hiekan sijaan yhä enemmän kalliosta. Hyödynnettävien maa-ainesten merkittävä väheneminen, jopa loppuminen, tietyillä alueilla asettaa paineita löytää uusia ratkaisuja kiviaineshuollon turvaamiseksi. Ainesten kestävä käyttö edellyttää, että maa-aineksia kierrätetään ja että esimerkiksi louhosten sivukivet hyödynnetään aina kun se on mahdollista. Myös uusiomateriaalien käyttöä ja tuotekehittelyä on tarpeen lisätä.
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2002)
    Suomen ympäristö 538
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2002)
    Suomen ympäristö 592
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2003)
    Suomen ympäristö 662
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2005)
    Suomen ympäristö 760
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 818
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2007
  • Parikka, Katriina (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 4/2006
    Maa-aineksia käytetään vuosittain suuria määriä. Eniten otetaan soraa, mutta kalliokiviaineksen osuus rakentamisessa on viime vuosina lisääntynyt soravarojen vähenemisen myötä. Yhteiskunnan kasvanut maa-ainesten käyttötarve, soravarojen vähentyminen tietyillä alueilla ja sen myötä pidentyneet kuljetusmatkat sekä maa-ainestoiminnan muut ympäristönäkökohdat ovat lisänneet kiinnostusta uusiomateriaalin käyttöön rakennusteollisuudessa ja maanrakennuksessa. Maanrakentamiseen kelpaavia uusiomateriaaleja syntyy vuosittain suuria määriä, mutta maa-ainesten uusiokäyttö lisääntyy kuitenkin hitaasti. Uusiomateriaalit eivät täytä standardien vaatimuksia tai testausmenetelmät, tekniikka ja kannustimet niiden käyttöön ovat riittämättömiä. Uusiomateriaalin käytön vauhdittamiseksi ja soveltuvan teknologian kehittämiseksi tarvitaan uusia keinoja. Ympäristöministeriön rahoittamassa selvityksessä tarkastellaan maa-ainesveron toimivuutta ohjauskeinona ja sen kannustinvaikutuksia Ruotsissa, Tanskassa ja Isossa-Britanniassa. Raportissa selvitetään näiden maiden maa-ainesverokäytäntöjä, sekä veron vaikutusta maa-aineksen ottomääriin ja uusiomateriaalin käyttöön. Maa-ainesveron tausta-ajatuksena on ekologinen verouudistus, jonka mukaan uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja ympäristöhaittoja tulisi vähentää, sekä materiaalitehokkuutta ja kierrätystä lisätä verotuksen avulla. 
  • Tiljander, Mia; Hublin, Patrick; Hyvönen, Arto; Hyvärinen, Jari; Kohvakka, Jouko; Lyytikäinen, Ari; Rummukainen, MIkko; Strengell, Marjatta; Särkioja, Aarno; Britschgi, Ritva (Pohjois-Savon ympäristökeskus, 2007)
    PSAra 4/2007
    Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista (Poski-projekti) selvitettiin Pohjois-Savon maakunnissa vuosina 2005-2007. Tavoitteena on turvata geologisen luonnon ympäristöarvot, hyvälaatuinen pohjavesi yhdyskuntien vesihuoltoon sekä laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskuntarakentamiseen. Vedenhankintaa varten tärkeitä (I luokka) pohjavesialueita, on tutkimusalueella yhteensä 107 kpl, ja näillä alueilla muodostuvan pohjaveden yhteenlaskettu määräarvio on noin 160 000 m3/d . Tästä vesimäärästä käytetään nykyisellään hieman yli 44 000 m3/d eli noin 28 %. Vedenhankintaan soveltuvia (II-luokka) pohjavesialueita on tämän tutkimuksen jälkeen 67 kpl, joilla muodostuu pohjavettä arviolta noin 48 000 m3/d.). Tässä projektissa pohjavesialueiden luokitusta tarkistettiin ja tehtyjen tutkimusten pohjalta suurin osa entisistä kolmannen luokan alueista poistettiin kokonaan pohjavesialueluokituksesta. Pohjois-Savon alueelle jäi vielä 7 pohjavesialuetta luokaan III. Nämä alueet tullaan tulevaisuudessa tutkimaan tarkemmin ja niiden kelpoisuus vedenhankintaan tullaan arvioimaan. Sora- ja hiekkavarat sijaitsevat maakunnan poikki kaakosta luoteeseen kulkevissa pitkittäisharjuissa. Pohjois-Savon maakunnan alueella on Geologian tutkimuskeskuksen maa-ainestietokannan mukaan muodostumia 1 322 kpl, joiden maa-ainesten yhteenlaskettu kokonaisainesmäärä on noin 1 769 milj.m3. Pinta-alaa näillä muodostumilla on yhteensä noin 31 450 ha. Pohjois-Savon maakunnassa 20 kunnan alueelta rajattiin 65 kpl erillistä varsinaiseksi ottoalueeksi soveltuvaa ja osittain soveltuvaa aluetta. Projektissa tarkasteltiin alueita maakuntamittakaavassa, joten yksittäisiä, pieniä alueita ei rajattu ottoalueiksi.Tutkimusalueen maa-ainestenottoalueiksi rajattujen alueiden sora- ja hiekkavarat pohjavesipinnan yläpuolella ovat yhteensä noin 103,6 milj.m3. Käytännössä pohjaveden pinnan päälle jätettävän suojakerroksen paksuus on vähintään kaksi metriä, jolloin käyttökelpoisen maa-aineksen määrä on enintään noin 83,0 milj.m3. Murskauskelpoisen aineksen (A-luokka) osuus on siitä 1,8 milj.m3 (2 %), soravaltaisen aineksen (Bluokka)22 milj.m3 (27 %) ja hiekkavaltaisen aineksen 59 milj.m3 (C-luokka) (71 %). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiksi harjualueiksi arvotettiin ja luokiteltiin yhteensä 157 harjualuetta. Kansainvälisesti ja valtakunnallisesti arvokkaisiin harjualueisiin sisältyy 14 aluetta, maakunnallisesti arvokkaisiin 58 ja paikallisesti arvokkaisiin 85 harjualuetta. Alueiden pinta-ala on yhteensä 15470 ha.
  • Kajoniemi, Mikko; Eskelinen, Anu; Keskitalo, Katariina; Rajamäki, Raimo; Rautanen, Heidi; Sahala, Lauri; Sääksniemi, Eerikki; Timperi, Jukka; Tossavainen, Jyrki; Vallius, Pekka; Vuokko, Jouko (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    KASra 2/2008
    Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista käsittelevä POSKI-projekti oli käynnissä Etelä-Karjalassa vuosina 2004–2007. Projektin tavoitteena oli turvata geologisen luonnon ympäristöarvot, hyvälaatuinen pohjavesi yhdyskuntien vesihuoltoon sekä laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskuntarakentamiseen. Ehdotuksella ei ole suoraan lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia, vaan lopullinen alueiden käytön yhteensovittaminen tapahtuu maakuntakaavoituksessa ja kuntien yleiskaavoituksessa. Projektin lähtöaineiston muodostivat alueella tehdyt erilaiset selvitykset ja luokitukset, joita täydennettiin tarvittavin osin hankkeen aikana. Lisäksi alueella tehtiin uusia maa- ja kallioperätutkimuksia, pohjavesitutkimuksia sekä luontoselvityksiä. Tutkimuksissa tarkasteltiin sora-, kallio- ja muita kiviainesmuodostumia geologisina, hydrogeologisina ja maisemallisina kokonaisuuksina. Tutkimusten perusteella Etelä-Karjalassa on 56 vedenhankintaa varten tärkeää pohjavesialuetta (luokka I). Niiden arvioitu antoisuus on noin 138 000 m3/d. Vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita (luokka II) on yhteensä 88, joiden antoisuus on noin 126 000 m3/d. Tutkimusalueen pohjavesipinnan yläpuoliset hiekka- ja soravarat ovat yhteensä noin 5 326 milj. m3. Murskauskelpoisen aineksen määrä on 86 milj. m3 (1,6 %), soravaltaista ainesta on 817 milj. m3 (15,3 %) ja hiekkavaltaista ainesta 4 423 milj. m3 (85,9 %). Maaperätutkimusten yhteydessä inventoidut kiviainesvarat riittäisivät alueella laskennallisesti keskimäärin noin 611 vuodeksi. Murskauskelpoisen ja soravaltaisen aineksen riittävyys on keskimäärin 98 vuotta. Tutkimuksessa inventoitujen kalliokiviainesten kokonaismäärä maanpinnan 0-tasoon arvioituna noin 780 milj. m3. Rakentamiseen soveltuvia kiviaineksia tutkituista kallioalueista on 284 milj. m3 (36,4 %). Näiden laskennallinen riittävyys keskimääräisellä kulutuksella on noin 225 vuotta. Parhaimpiin laatuluokkiin kuuluvat kiviainesvarat ovat kallioperän laadusta johtuen varsin rajalliset, yhteensä 34,3 milj. m3 (4,4 %) ja näiden riittävyys on laskennallisesti noin 27 vuotta.
  • Valpola, Salla; Rankonen, Emmi; Lyytikäinen, Ari; Laxström, Heidi; Auri, Jaakko; Koivisto, Anna-Maria; Antikainen, Merja; Hyvry, Irma; Breilin, Olli; Rämet, Jussi (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2009)
    LSUra 6/2009
    Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista käsittelevä POSKI-projekti oli käynnissä Keski-Pohjanmaan alueella vuosina 2007-2009. Projektin tavoitteena on turvata hyvälaatuisen kiviaineksen saatavuus yhdyskuntarakentamisessa, hyvä laatuisen ja riittävän pohjaveden saatavuus yhdyskuntien vesihuollon käyttöön sekä geologisen luonnon ympäristöarvot. Projektin tuloksena koottua aineistoa sovelletaan Keski-Pohjanmaan maakuntakaavan 3. vaihekaavassa sekä maa-aineslupia koskevasa päätöksenteossa. Lopullinen alueiden käytön yhteensovittaminen tapahtuu maakuntakaavassa sekä kuntien yleiskaavoituksessa. Alueella aiemmin tehtyjä selvityksiä täydennettiin kartoittamalla maa- ja kallioperän kiviainesten määrää ja laatua sekä tarkentamalla pohjavesialueiden luokitustietoja maaperä- ja pohjavesitutkimuksin. Lisäksi täydennettiin arvokkaiden harjualueiden selvitystä sekä inventoitiin kallioalueiden luontoarvoja. Keski-Pohjanmaalla on yhteensä 57 vedenhankintaa varten tärkeää pohjavesialuetta (I luokka), joilla muodostuu vuorokaudessa arviolta noin 73 400 m3 vettä. Vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita (II luokka) on 13 kpl ja niiden antoisuus noin 10 400 m3/d. Vedenkulutus vuonna 2030 on ennusteen mukaisesti 19 930 m3/d, jolloin n. 24 prosenttia pohjavesivaroista on käytössä. Keski-Pohjanmaan alueella on hiekka- ja soravaroja yhteensä noin 640 milj. kuutiota, josta kiviainesten ottoon soveltuvilla alueilla noin 140 milj. k-m3. Tästä soraa tai murskeeksi soveltuvaa ainesta on noin 15 prosenttia eli noin 21 milj. k-m3. Tutkituista kalliokiviainesalueista 314 osoittautui kiviaineksen ottoon soveltuviksi. Näissä kohteissa on arvion mukaan kalliokiviainesta yhteensä noin 153 milj. k-m3. Kiviainestestien perusteella 7 kohdetta testatuista 23 kohteesta osoittautui I-luokan kiviainekseksi (TIEL 1995). Keski- Pohjanmaan alueella on jäljellä varsin niukasti hiekan ja soran ottamiseen soveltuvia alueita. Tärkeiden ja vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden ulkopuolelle sijoittuvat muodostumat ovat jo pitkälti ottotoiminnan piirissä tai niiden aines on raekooltaan liian hienoa. Pohjavesialueilla kiviainesten oton esteenä on usein pohjaveden pinnan yläpuolella olevien kerrostumien pienet kerrospaksuudet.Todennäköisesti kiviainesten otto tulee jatkossa siirtymään kasvavassa määrin kalliokiviainekseen ja korvaaviin kiviaineksiin. Koska murskauskelpoinen harjusora on kuitenkin tärkeä raaka-aine mm. betoniteollisuudelle, tulisi hyvälaatuisen soran käyttöä jatkossa ohjata ainoastaan sellaisiin tarkoituksiin, joissa sen saatavuus on keskeistä.
  • Kinnunen, Outi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maa-aineksessa fosfori on sitoutunut alkuaineisiin, joista rauta on merkittävässä osassa. Fosfori voi vapautua vedessä tai pohja-aineksessa liuenneeseen muotoon aiheuttaen rehevöitymistä. Fosforin vapautumiseen vesistössä vaikuttavat maa-aineksen koostumus, veden ominaisuudet ja hiilen saatavuus. Raudan pitoisuudet ja esiintymismuodot selittävät osittain vesistöjen välisiä eroja rehevöitymisessä. Röntgenabsorptiospektroskopialla voidaan tutkia alkuaineen atomien hapetustilaa, koordinaatiolukua, koordinaatiokemiaa ja atomien välisiä etäisyyksiä. Menetelmässä mitataan absorptiokerrointa energian funktiona. Näytteiden analysoinnissa käytetään yleensä vertailukohtana hyvin tunnettuja referenssien spektrejä. Tulokset ovat luotettavimmat, kun referenssien spektrit ovat mitattu samoilla asetuksilla yhdessä näytteiden kanssa. Tässä työssä on tutkittu yhtätoista (11) eri maa-ainesta röntgenabsorptiospektroskopialla raudan K-reunan lähiympäristössä. Maa-aineksista tutkittiin; 1. käsittelemätön, 2. oksalaattiuutettu, 3. poltettu sekä 4. oksalaattiuutettu ja poltettu versio. Oksalaattiuuton ja polton tarkoituksena oli selventää maa-ainesten välillä olevia eroja. Uuttaminen tarkoittaa oksalaattiuuttoa, jossa maa-aineksesta poistuu heikosti kiteistä rautaa. Polttaminen tarkoittaa näytteen kuumentamista 700 asteeseen, jolloin maa-aineksen rautaoksidit hapettuvat ja kiteytyvät. Näytteet, 44 kpl, mitattiin kolmeen kertaan. Eri maa-aineksien ja niiden eri käsittelyiden välillä havaittiin eroja absorptioreunan energiassa, joka on yhteydessä raudan hapetustilaan. Polttaminen teki absorptiospektreistä keskenään lähes samanlaisia ja tasoitti käsittelemättömissä näytteissä olleita eroja. Oksalaattiuuttamisella ei havaittu olevan vastaavaa vaikutusta. Näytteiden rautamineraalien spektripainoista voidaan päätellä näytteiden mineraalikoostumuksia. Jotta raudan merkitystä fosforin kierrossa voidaan tarkentaa, tarvitaan lisää tutkimusta.
  • Ronkainen, Nanna (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 2/2012
    Tässä raportissa esitetään vuosien 1962-2001 aikana maataloushallituksessa, vesi- ja ympäristöhallituksessa ja nykyisessä Suomen ympäristökeskuksessa kerätyn laajan maaperänäyteaineiston laboratoriomääritysten tulokset. Raportin tavoitteena oli saada julkaistavaan muotoon ja yleishyödylliseen käyttöön tuo pitkältä aikaväliltä oleva laaja aineisto, jota ei ole aikaisemmin julkaistu. Ympäri Suomea kerätyt näytteet on otettu maasta 0-60 m syvyydeltä enimmäkseen maaperätutkimusten tai kuivatus- ja pengerrystöiden yhteydessä. Alkuperäisestä, lähes 20 000 näytteen aineistosta on otettu tähän julkaisuun mukaan 10 297 näytettä. Geoteknisen maalajiluokituksen mukaan luokiteltuna julkaisussa käsitellään yhteensä 29 maalajia, joka sisältää sekä eloperäisiä, hieno- ja karkearakeisia että moreenimaalajeja. Julkaisussa esitetään eri maalajien tilavuuspainon, tiheyden, hienousluvun, juoksu- ja kieritysrajan, plastisuusluvun, sensitiivisyyden ja vesipitoisuuden jakautuminen, keskiarvo ja mediaani. Vedenläpäisevyydestä ja leikkauslujuudesta on tutkittu maalajien jakautumista. Lisäksi selvitetään, miten eri ominaisuudet korreloivat keskenään. Maaperänäytteiden laboratoriomääritysten tuloksista käsitellyt tulokset osoittavat, että näytteiden ominaisuuksien arvot edustavat hyvin Suomen maaperän ominaisuuksia.
  • Mäkinen, Kalevi; Palmu, Jukka-Pekka; Teeriaho, Jari; Rönty, Hannu; Rauhaniemi, Tom; Jarva, Jaana (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 14/2007
    Tämän tutkimushankkeen tarkoituksena oli luoda kattava kuva Suomen moreenimuodostumista ja tuottaa niistä yhtenäinen ympäristöperusteinen luokitusaineisto ennen muuta maa-aineslain edellyttämän lupaharkinnan ja maankäytön suunnittelun tarpeita varten. Moreenimuodostumiin ei toistaiseksi ole kiinnitetty erityistä suojelullista tai taloudellista huomiota. Moreenin taloudellinen käyttö luonnon harjusoraa korvaavana materiaalina on lisääntymässä samaan tapaan kuin kalliokiven käyttö. Moreenimuodostumien kiviaines, erityisesti jalostettuna, on jo lähitulevaisuudessa taloudellisesti kiinnostava kiviainesvaranto. Moreenimuodostumista löytyy sellaista luonnon geologista, biologista ja maisemallista monimuotoisuutta, jolla suojeluarvojen kannalta on huomattavaa merkitystä. Moreenimuodostumiin liittyy samantyyppisiä maisemallisia ja elollisen luonnon arvoja kuin kallioihin ja harjuihin; korkeita selänteitä, paikoin avoimia kasvillisuustyyppejä, varjorinteitä tai ravinteikasta maaperää, johon liittyy lehtoja tai lettoja. Moreenimuodostumat on tässä tutkimuksessa arvotettu niiden geologisten, maisemallisten ja biologisten ominaisuuksien perusteella. Arvotus on tehty koko maasta Ahvenanmaata ja luonnonsuojelualueita lukuun ottamatta. Julkaisun lopussa on kohdeluettelo, josta ilmenevät kohteiden sijaintikunta, muodostumatyyppi, arvoluokka, pinta-ala sekä arvotettujen tekijöiden pistearvot. Painettuun julkaisuun liittyy DVD-levy, joka sisältää valtakunnallisesti arvokkaiden moreenimuodostumien kohdekuvaukset ja karttatulosteet ympäristökeskuksittain.