Browsing by Subject "maakuntakaavoitus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Rintala, Jari; Britschgi, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 19/2015
    Selvityksen keskeisenä tavoitteena oli tarkastella miten arvokkaat geologiset muodostumat, pohjavesialueet sekä kiviaineshuoltoa palvelevat alueet on huomioitu maakuntakaavoissa. Maakuntakaavoilla on keskeinen merkitys arvokkaiden geologisten muodostumien ja pohjavesialueiden suojelussa sekä toisaalta alueellisen kiviaineshuollon järjestämisessä. Maakuntakaavatarkastelu tehtiin yleisellä tasolla kaikkien maakuntien osalta ja yksityiskohtaisemmin Uudenmaan ja Satakunnan maakunnissa, joissa tarkastelussa oli mukana myös yleiskaavoja. Valtakunnallisessa maakuntakaavatarkastelussa selvitettiin miten pohjavesialueet ja arvokkaiden geologisten muodostumien inventointiaineistojen tulokset on niissä huomioitu. Lisäksi tarkasteltiin näille alueille sekä kiviaineshuoltoa palveleville alueille annettuja kaavamääräyksiä ja kaavamerkintöjä. Uudellamaalla ja Satakunnassa tehtiin lisäksi vastaava tarkastelu yleiskaavojen osalta sekä selvitettiin maa-aineslupien sijoittumista suhteessa maakuntakaavan ja yleiskaavan eri kaavamerkintöihin. Selvityksessä oli mukana 16 yleiskaavaa ja noin 530 maa-aineslupaa. Lisäksi selvityksessä laadittiin yhteenveto arvokkaiden geologisten muodostumien ja pohjaveden suojeluun sekä maa-ainestenottoon liittyvistä maakunnallisista inventoinneista ja selvityksistä. Pääosassa maakuntakaavoja oli käytetty maa-ainestenottoalueita, arvokkaita geologisia muodostumia ja pohjavesialueita koskevia kaavamerkintöjä ympäristöministeriön asetuksen ja ohjeiden mukaisesti. Osassa maakuntakaavoja oli käytetty myös muita kaavamerkintöjä. Geologiset inventointiaineistot huomioitiin kaavoissa eri tavoin ja myös kaava- sekä suunnittelumääräyksissä oli kaavojen välillä vaihtelua. Uudenmaan ja Satakunnan maakuntakaavoissa osoitetut arvokkaat geologiset muodostumat sekä toisaalta kiviaineshuoltoon liittyvät alueet olivat ohjanneet maa-aineslupien sijoittumista melko hyvin. Pohjavesialueiden osalta tilanne oli toinen, yli 70 % soranottoluvista oli myönnetty pohjavesialueille.
  • (Ympäristöministeriö, 2013)
    Suomen ympäristö 13/2013
    Oppaan tarkoituksena on tukea kaavoituksen asiantuntijoiden työtä arvioitaessa kaavojen vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen. Oppaassa esitellään yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin lainsäädännölliset ja muut lähtökohdat, käsitellään yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvaa arviointia osana muuta kaavojen vaikutusarviointia sekä esitellään arviointia tukevia tietoaineistoja ja menetelmiä. Yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin sisältö riippuu kaavatasosta. Oppaassa esitetään kaavatasoittain kysymyksiksi puetut muistilistat arvioinnin oleellisista asioista. Kaavatasojen ohella on myös huomioitava, että kaavat ja niiden suunnittelukohteet ovat hyvin erilaisia. Arvioinnin sisältö ja tekotapa on valittava kaavakohtaisesti. Kaavojen vaikutusten arviointi on osa kaavan suunnitteluprosessia. Vaikutusten arvioinnin tulee vaikuttaa kaavan sisältöön työn edetessä. Kaavojen vaikutusten arviointiin kuuluu useita oleellisia arvioinnin näkökulmia, joihin yhdyskuntarakenteellisten vaikutusten arviointi tulee sovittaa. Hyvä yhdyskuntarakenne mm. vähentää liikkumisen tarvetta, väylästöjä ja energiankulutusta. Toisiaan tukevat toiminnot on syytä sijoittaa lähekkäin ja muodostaa siten kaupunginosia ja taajamia, joissa on sekä asuntoja että työpaikkoja ja kaikki päivittäin tarvittavat palvelut. Eri toiminnoilla, kuten vähittäiskaupan myymälöillä, kouluilla ja päiväkodeilla sekä joukkoliikenteellä, on väestön määrään liittyviä kynnysarvomaisia rajoja niiden kannattavuudelle. Yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tulisi tuoda niitä esille suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi. Yhdyskuntarakenteen ohjaus ja yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi on tärkeää etenkin kasvavilla kaupunkiseuduilla ja niiden lievealueilla. Näillä alueilla rakennetaan paljon ja vaikutetaan pitkäkestoisesti yhdyskuntarakenteen kehitykseen. Myös muissa kaupungeissa ja taajamissa toimintaa on paljon. Suunnittelun merkittävien tavoitteiden, kuten taloudellisen ja vähän ympäristöhaittoja aiheuttavan rakenteen toteutuminen voi merkittävästi tukea kaupunkiseudun, kaupungin tai taajaman kehitystä. Pienemmissä taajamissa ja maaseudulla yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin merkitys riippuu siitä, millaisen suuremman keskuksen vaikutusalueella kaavoitustyötä tehdään. Myös maaseudulla voidaan kylien ja elinkeinojen kehittämistä tukea yhdyskuntarakenteen kehitystä ohjaavalla ja osallistavalla suunnittelulla. Kaikki eri toimintojen sijoittumisesta aiheutuvat vaikutukset eivät ole suoraan seurausta yhdyskuntarakenteesta. Hyvääkin yhdyskuntarakennetta voidaan käyttää huonosti, tuhlaavasti ja ympäristöä rasittavasti. Yhdyskuntasuunnittelijoiden lisäksi päättäjien, yritysten ja asukkaiden tietoisuus asuin- ja työpaikkaan sekä asiointimatkoihin liittyvien valintojen aiheuttamista vaikutuksista on merkittävää. Arvioinnin perusteiden ja tuloksien dokumentointi on tarpeen tiedon kartuttamiseksi.
  • Koski, Kimmo (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 23/2007
    Kauppa maakuntakaavoituksessa -julkaisussa tarkastellaan maakuntakaavoitusta kaupan sijainnin ohjauksen välineenä. Maakuntakaavojen kauppaa koskevien ohjausperiaatteiden arvioidaan välittyneen hyvin kuntakaavoihin. Palveluverkkoselvitykset ja yhteistyöryhmät ovat luoneet hyvän työskentelyilmapiirin kaavojen valmisteluun. Myös kehittämistarpeita tunnistettiin. Maakuntakaavoitukselta kaivataan vahvempaan seudulliseen näkemykseen perustuvaa kehittämisotetta kaupan palveluverkon ohjauksessa. Julkaisussa arvioidaan myös, miten kilpailun toimivuuden näkökulma on otettu huomioon maakuntakaavojen valmistelussa. Keskeinen havainto on, että kilpailuun liittyvät kysymykset ovat jääneet taka-alalle maakuntakaavoituksessa.
  • Laitinen, Jouni; Vesisenaho, Minna (Ympäristöministeriö, 2011)
    Suomen ympäristö 2/2011
    Selvityksessä on analysoitu sitä, missä määrin ja millä tavoin yhdyskuntarakennetta koskevat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet toteutuvat kaupunkiseutujen maakuntakaavoissa. Tarkastelussa olivat mukana valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden velvoitteet yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä, henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävästä liikennejärjestelmästä sekä palvelujen saatavuutta edistävästä keskusjärjestelmästä ja palveluverkosta. Selvitys on laadittu maakuntakaavoituksen kehittämiseksi ja sitä koskevan ohjauksen tehostamiseksi. Selvityksen perustana on ollut 16 kaupunkiseudun maakuntakaavan analysointi. Raportti sisältää tarkastelujen yhteenvedon ja johtopäätökset sekä tekijöiden suositukset tulevaa maakuntakaavoitusta silmällä pitäen. Raportti tarjoaa myös virikkeeksi liitteenä olevan kuvitteellisen Jossikkalan kaupunkiseudun maakuntakaavaan, joka on laadittu yhdyskuntarakennetavoitteiden edistämiseksi selvityksen johtopäätösten ja suositusten sekä hyvien esimerkkien pohjalta.
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2017
    Selvityksen keskeisenä tavoitteena oli tarkastella miten Varsinais-Suomen, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntakaavoissa on huomioitu valtakunnallisesti arvokkaat geologiset muodostumat ja pohjavesialueet sekä toisaalta maa-ainesten ottoalueet ja maakunnallisten POSKI-projektien alue-ehdotukset. Lisäksi selvitettiin maa-aineslupien sijoittumista suhteessa näihin alueisiin sekä niihin liittyviin maakuntakaavan aluevarauksiin ja ominaisuusmerkintöihin. Selvityksessä oli mukana lähes 1200 maa-ainesten ottamislupaa. Varsinais-Suomessa ja Kymenlaaksossa luvat olivat huomattavasti enemmän kalliokiviaineksen ottamiselle kuin Etelä-Karjalassa, jossa lähes 75 % ottamisluvista oli soralle ja hiekalle. Etelä-Karjalassa maa-aineslupien mahdollistamat keskimääräiset ottomäärät olivat myös selvästi pienimmät. Geologisten inventointiaineistojen ja maa-ainestenottoon varattujen alueiden huomioimisessa maakuntakaavoissa oli huomattavia eroja. Maakuntakaavat olivat myös ohjanneet maa-aineslupien sijoittumista vaihtelevasti. Arvokkaille kallioalueille ja valtakunnallisen harjujensuojeluohjelmaan kuuluville alueille ei sijoittunut kuin muutamia maa-aineslupia. Sen sijaan, etenkin Varsinais-Suomen alueella, osassa maakuntakaavojen arvokkaita harjualueita ja pohjavesialueita sijaitsi paljon maa-ainesten ottoalueita. Maakuntakaavoissa osoitetut maa-ainesten ottoalueet (EO-alue) olivat ohjanneet maa-aineslupien sijoittumista korkeintaan tyydyttävästi.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Suomen ympäristö 28/2011
    Kulttuurisesti kestävä kehitys on maankäyttö- ja rakennuslain mukaan alueiden käytön suunnittelun peruslähtökohtia. Suunnittelujärjestelmässä kulttuuriympäristöarvojen vaaliminen on yksi maakuntakaavoituksen keskeisistä tehtävistä. Koska käsityksemme arvokkaasta kulttuuriympäristöstä muuttuvat tiedon lisääntyessä ja arvostusten muuttuessa, vaatii kulttuuriympäristöjen vaaliminen jatkuvaa huomiota. Kulttuuriympäristö maakuntakaavoituksessa -opas käsittelee kulttuurimaisemaa, rakennettua ympäristöä, muinaisjäännöksiä ja perinnebiotooppeja kulttuuriympäristön osa-alueina. Julkaisussa selvitetään kulttuuriympäristöön liittyvää säädöspohjaa, kaavaprosessia, lähtöaineistoja, kaavan sisältöä ja esitystapaa sekä kaavan oikeusvaikutuksiin liittyviä kysymyksiä. Opas tarjoaa apuvälineitä maakuntakaavojen ja niiden taustalla olevien selvitysten laadun, yhdenmukaisuuden ja vertailtavuuden parantamiseen. Tavoitteena on selkiyttää maakuntakaavan sisältöä ja merkintöjä sekä edistää tarkoituksenmukaisten ratkaisujen ja toimintamallien valintaa maakuntakaavoituksessa. Julkaisu on tarkoitettu ensisijassa maakuntakaavan laatijoille sekä muille maakuntakaavan laadinnassa ja toteuttamisessa mukana oleville.
  • Qvick, Paula (Pohjois-Savon liitto, 2002)
    Suomen ympäristö 562
  • Unknown author (Ympäristöministeriö & Maa- ja metsätalousministeriö, 2009)
    Ympäristöministeriön raportteja 18/2009
    Tämä julkaisu antaa tietoa maakuntakaavan merkityksestä maa- ja metsätalousviranomaisten omaa hallinnonalaansa koskevassa päätöksenteossa. Julkaisussa kuvataan maakuntakaavan sisältövaatimukset, maa- ja metsätalouden kannalta merkittävät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakuntakaavan laadintaprosessi sekä siihen liittyvät osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. Julkaisussa tarkastellaan myös maa- ja metsätalouteen vaikuttavien tärkeimpien maakuntakaavamerkintöjen käyttöperiaatteita ja maakuntakaavan oikeusvaikutuksia erityisesti viranomaistoiminnan ja tätä ohjaavan erityislainsäädännön näkökulmasta.
  • Haapanala, Auvo (Ympäristöministeriö, 2015)
    Ympäristöministeriön raportteja 1/2015
    Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuusarvioinnissa vuonna 2013 todettiin yhtenä johtopäätöksenä, että maakuntakaavojen vahvistamismenettelyn vaihtoehdot ja niiden vaikutukset kaavajärjestelmän toimivuuteen tulee selvittää. Tavoitteena olisi, että löydetään nykyistä vahvistamismenettelyä parempia tapoja, joilla valtio voi kaavoituksessa varmistaa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamisen edistämisen ja turvata muita valtakunnallisia intressejä. Toimivuusarvioinnin kannanoton pohjalta ympäristöministeriö käynnisti selvitystyön, jossa tehtävänä oli tarkastella nykyistä vahvistusmenettelyä ja sen kehittämistä sekä sille vaihtoehtoisia menettelyjä. Selvitystyön lähtökohtana arvioitiin nykymuotoisen vahvistusmenettelyn toimivuutta. Vahvistusmenettely ja siihen liittyvä valitusten käsittely ovat keskeinen osa maakuntakaavoituksen ohjausta ja laillisuusvalvontaa. Ne ovat merkittävästi vaikuttaneet maakuntakaavojen sisältöön ja parantaneet erityisesti valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamista. Keskeiseksi ongelmaksi on koettu se, että vahvistusmenettely pidentää kaavaprosessia ja viivyttää kaavan voimaantuloa myös niiltä osin, joihin ei kohdistu valituksia. Eri vaihtoehtojen alustavan tarkastelun pohjalta selvityksessä vertailtiin seuraavia vaihtoehtoja: • Nykyisen vahvistusmenettelyn kehittäminen • Vahvistusmenettelyn korvaaminen menettelyllä, jossa ympäristöministeriö voisi ottaa valtakunnallisten tavoitteiden kannalta merkittävän tai ongelmallisen kaavan tarkastettavaksi (ottomenettely) • Vahvistusmenettelystä luopuminen ja sen korvaaminen ympäristöministeriön oikeudella tehdä kaavan hyväksymispäätöksestä maakunnan liitolle oikaisukehotus • Vahvistusmenettelystä luopuminen ilman, että sen tilalle tulisi korvaavaa menettelyä. Selvityksen keskeiset johtopäätökset ovat seuraavat: • Ottomenettelyyn perustuvaa vaihtoehtoa voidaan pitää ensisijaisena ratkaisuna nykyisen vahvistusmenettelyn korvaamiseksi. Se toteuttaisi tasapainoisella tavalla menettelyn kehittämisen keskeiset tavoitteet. • Myös nykyistä vahvistusmenettelyä voidaan merkittävästi kehittää. Näin voitaisiin nopeuttaa vahvistusmenettelyä ja kaavan voimaantuloa erityisesti niiltä osin, joihin ei kohdistu valituksia. Vahvistusmenettelyn säilyttäminen kehitetyssä muodossa on perusteltu vaihtoehto erityisesti maakuntakaavoituksen aseman säilyttämiseksi valtakunnallisten intressien turvaamisessa. • Jos vahvistusmenettelystä kokonaan luovutaan, ympäristöministeriöllä tulisi olla oikeus tehdä maakunnan liitolle oikaisukehotus kaavan hyväksymispäätöksestä.Tämä vaihtoehto kuitenkin toteuttaisi muita vaihtoehtoja heikommin tavoitetta maakuntakaavoituksen aseman varmistamisesta valtakunnallisten intressien turvaamisessa. • Viranomaisyhteistyötä on tarpeen kehittää kaikissa vaihtoehdoissa.
  • (Ympäristöministeriö, 2015)
    Suomen ympäristö 7 | 2015
    Soita ja muita turvemaita koskevan maakuntakaavoituksen tarkoituksena on löytää yhteensovitettu ratkaisu, jolla turvataan suoluonnon monimuotoisuuden säilyminen, turpeenoton alueidenkäytölliset edellytykset sekä suo- ja turvemaihin kohdistuvat muut käyttötarpeet. Maakuntakaavaa laadittaessa noudatetaan maakäyttö- ja rakennuslakia ja edistetään valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista. Julkaisussa tarkastellaan turvetuotantoa, soidensuojelua ja soiden muuta käyttöä alueidenkäytön ja erityisesti maakuntakaavoittajan näkökulmasta. Julkaisu käsittelee turvemaiden eri käyttömuotoja osana kokonaisvaltaista alueidenkäytön suunnitelmaa. Julkaisussa kuvataan tarpeellista tietopohjaa, soiden luokittelua, vaikutusten arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja sekä annetaan ohjeita soiden erilaisten käyttömuotojen osoittamiseksi kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä. Julkaisu sisältää liitteen erityisten luonnonarvojen tunnistamisesta. Julkaisu on tarkoitettu ensisijassa maakuntakaavan laatijoille sekä muille maakuntakaavan laadinnassa ja toteuttamisessa mukana oleville.
  • Kopperoinen, Leena; Itkonen, Pekka; Rinne, Janne (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    SYKE Policy Briefs
  • Rajala, Pasi (Ympäristöministeriö, 2009)
    Ympäristöministeriön raportteja 23/2009
    Selvityksessä on kartoitettu käytännön kokemusten ja esimerkkien avulla sitä, miten valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet otetaan huomioon kaavan valmistelussa ja mikä niiden merkitys on eri kaavatasoilla. Esimerkkejä analysoimalla esitetään johtopäätöksiä siitä, miten tavoitteiden toteuttamista on mahdollista edistää ja mitä seikkoja on tarpeen painottaa kaavoituksen eri vaiheissa.
  • Heinilä, Aleksi; Wähä, Susanna (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 27/2013
    Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän ylin, valtakunnallinen taso. Ne ovat sanallisia ja niiden on tarkoitettu konkretisoituvat eri maankäyttömuotoja koskeviksi varauksiksi maakunta- ja kuntatason kaavoissa. Tavoitteiden tarkoituksena on maankäyttö- ja rakennuslain yleisen tavoitteen mukaisesti edistää kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista alue- ja yhdyskuntarakennetta sekä muuta alueidenkäyttöä koskevissa päätöksissä. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat maankäyttö- ja rakennuslain mukainen ohjausväline, jota ei aiempaan kaavoitus- ja rakentamislainsäädäntöön kuulunut. Valtioneuvosto hyväksyi valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 30.11.2000. Tavoitteita on tarkistettu kerran ja tarkistetut tavoitteet tulivat voimaan 1.3.2009. Selvityksessä on tarkasteltu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden merkitystä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännöissä. Aineistona on käytetty korkeimman hallinto-oikeuden maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia maakuntakaavoja koskevia ratkaisuja sekä otosta vuosien 2005-2011 aikana korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisemista yleiskaavavalituksista. Maakuntakaavoja koskevia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja on maankäyttö- ja rakennuslain voimassaoloajalta (1.1.2000 alkaen) 20 kappaletta. Kyseisissä tapauksissa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet esiintyvät valitusperusteina varsin säännönmukaisesti. Vuosien 2005-2011 aikana korkein hallinto-oikeus on tehnyt 160 yleiskaavoja koskevaa ratkaisua, joista 18 tapauksessa asiaa on käsitelty myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden näkökulmasta. Maakuntakaavoilla on keskeinen rooli valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamisessa ja huomattava osa tavoitteista onkin kohdennettu koskemaan maakunnan suunnittelua. Kuntatasolla yleiskaava on tärkein väline tavoitteiden toteuttamisessa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on jaettu yleis- ja erityistavoitteisiin. Yleistavoitteet kohdistuvat yleispiirteiseen kaavoitukseen (maakunta- ja yleiskaavat) ja erityistavoitteet kaikkiin kaavatasoihin, siis myös asemakaavaan. Selvityksen perusteella on todettavissa, että erityisesti maakuntakaavojen lainmukaisuuden arvioinnissa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat toimineet siten, kuten niitä laadittaessa on tarkoitettu. Maakuntakaavojen vahvistamismenettely on tärkeä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisen varmistusmekanismi. Toisaalta selvitys osoitti, että valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden merkitys yleiskaavoituksen lainmukaisuuden arvioinnissa on huomattavaasti vähäisempi. Selvitystulosten mukaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden täsmällinen ja konkreettisesti muotoiltu sisältö on omiaan vaikuttamaan tavoitteiden tehokkaampaan toteutumiseen kaavoituksessa ja kaavojan lainmukaisuuden arvioinnissa. Jos tavoitteet halutaan otettavan paremmin huomioon myös yksityiskohtaisemmassa maankäytön suunnittelussa, yleis- ja asemakaavojen sisältövaatimusten suhde valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sisältöön tulisi olla selkeämpi.
  • Koski, Kimmo; Solin, Lauri (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 51/2006
    Kuntien menestymisen kannalta on entistä tärkeämpää, että yhdyskuntataloudelliset vaikutukset selvitetään kaavoituksen yhteydessä. Tässä julkaisussa käsitellään näiden vaikutusten arviointia kaavoituksessa eri kaavatasoilla. Tapaustutkimusten kautta tuodaan esiin yhdyskuntataloudellisten vaikutusten arviointiin liittyvää yleistä käytäntöä sekä tehdään ehdotuksia arviointiperiaatteista ja tarkastelussa huomioitavista arviointikokonaisuuksista kullakin kaavatasolla. Julkaisu on tarkoitettu ensisijaisesti kaavoittajille sekä vaikutusten arviointien tekijöille, mutta aineistoon perehtyminen on hyödyllistä myös päätöksentekijöille. Vaikutusten arviointi palvelee vaihtoehtojen vertailua ja valintoja suunnittelutilanteessa, osallistumista sekä päätöksentekoa prosessin eri vaiheissa.