Browsing by Subject "maankohoaminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Lindholm, Tapio; Heikkilä, Raimo (Finnish Environment Institute, 2006)
    The Finnish Environment 23/2006
    Finland - Land of mires is a textbook on mires and their ecology in Finland. Totally 27 separate articles of different topics are included in the book. The items dealt with in the book are the following: 1. Unsettled weather and climate of Finland. 2. Climate of Finland and its effect on mires. 3. Bedrock in Finland and its infl uence on vegetation. 4. The landforms of Finland. 5. Glacial and postglacial history of the Baltic Sea and Finland. 6. Postglacial history of Finnish inland waters. 7. Lake and river systems in Finland. 8. Interglacial and interstadial organic deposits in Finland. 9. Mire development history in Finland. 10. Regional distribution of peat increment in Finland. 11. Geobotany of Finnish forests and mires: the Finnish approach. 12. Ecohydrology of Finnish mires. 13. Ecological gradients as the basis of Finnish mire site types. 14. Mire plant species and their ecology in Finland. 15. Land uplift phenomenon and its effects on mire vegetation. 16. Palsa mires in Finland. 17. Cultural land use history in Finland. 18. The use of mires for agriculture and forestry. 19. Destruction of mires in Finland. 20. Environmental impacts of mire utilization. 21. Peatlands and global change - the Finnish case. 22. Ecosystem services provided by Finnish mires. 23. Mire conservation and its short history in Finland. 24. Ramsar areas in Finland. 25. Land birds in Finnish mires and their conservation status. 26. A short introduction to the Finnish language. 27. Etymology of some Finnish words for mire.
  • Salonen, Leena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Etelä-Karjalassa sijaitsevan Kivijärven matalista rantavesistä tehtyjä mesoliittisiksi tulkittuja asuinpaikkalöytöjä, ns. rantakvartseja sekä rantavesistä tehtyjä havaintoja liesikiveyksistä, asumuspainanteesta ja vedenalaisista kannoista. Keskeisinä menetelminä on käytetty Kivijärven vedenpinnan vaihtelujen mallintamista GIS-ohjelmalla ja valitun viiden arkeologisen kohteen tarkastelua maastossa. Kivijärven vedenpinnan korkeus on nykyään 75,2 m mpy. Rantavedestä löydöt on tehty korkeudelta 74±1 m mpy. Epätasainen maankohoaminen ja siitä johtuva maanpinnan kallistuminen aiheuttaa vedenpinnan nousua eli transgressiota Kivijärven eteläosassa. Järven vedenpinnan taso on myös vaihdellut mesoliittiselta kivikaudelta (ajoitushaarukka) nykypäivään useita metrejä luontaisista syistä, sekä viimeisten 200 vuoden aikana myös ihmisen toimesta. Tutkimuksen tuloksena Kivijärven vedenpinnan arvioidaan olleen jopa 3 metriä nykyistä alemmalla tasolla mesoliittisella kivikaudella 9000 vuotta sitten. Noin 6300 vuotta sitten neoliittisen kivikauden alussa Kivijärven vedenpinta alkoi kohota Saimaan transgression aiheuttaman tulvimisen takia. Saimaan vedet virtasivat Kivijärveen Kärenlammen lasku-uoman kautta arviolta 600 vuoden ajan, kunnes Kivijärvi saavutti maksimikorkeutensa 77–78 m mpy. Esihistorialliselle ihmisasutukselle vedenkorkeuden nousulla on ollut suuri vaikutus, sillä se on pakottanut ihmiset siirtymään alemmilta rannankorkeuksilta kerta toisensa jälkeen ylemmäs nousevan vedenpinnan ajamana. Vuoksen puhjetessa noin 6000–5700 calBP ja Saimaasta Kivijärveen tulevan virtauksen päätyttyä Kivijärven vedenpinta alkoi hitaasti laskea. Laskukynnysten ja maankohoamisen vaikutuksesta järven pinta ei enää laskenut aiemmalle tasolle, vaan asettui tasoon noin 76–76,6 m mpy. Etelärannoilla olevista kivikautisista asuinpaikoista osa jäi rantavesiin siitäkin huolimatta, että vedenpinta kokonaisuudessaan aleni. Tästä korkeudesta järveä laskettiin 1800-luvulla noin 0,9 metriä ja toisen kerran 1960-luvulla vielä 0,51 metriä. Järvenlaskut voimistivat rantojen erodoitumista ja kivikautisen aineiston kulkeutumista ja kulumista vedessä. Valittujen arkeologisten kohteiden maastotarkastuksissa Kivijärven eteläosan järvenpohja havaittiin rantavoimille alttiiksi ja siten selkeästi erodoituneeksi. Useista vedenkorkeuden vaihteluista johtuen on todennäköistä, että esihistoriallista esineistöä on siirtynyt kuivalta maalta veteen ja kulkeutunut maastosta alemmas rantavoimien vaikutuksesta. Nyt esillä olevat rantakvartseiksi nimitetyt ja mesoliittisiksi tulkitut löydöt voivat siten liittyä myös myöhempään neoliittisen jakson asutusvaiheeseen, jonka esineistöstä keramiikka- ja luuaineistot ovat todennäköisesti huuhtoutuneet ja tuhoutuneet vuosituhansien aikana. Mahdollisesti Kivijärven rannoilla kuivan maan puolella on vastaavaa aineistoa kuin kyseiset matalista rantavesistä poimitut löytökokonaisuudet. Tähän viittaavat Haimilanranta II:n löytöpaikalta tehdyt kuivan maan löydöt, jotka on poimittu Kivijärven ensimmäistä laskua edeltävästä rantavallista. Maalla suoritettavat kaivaustutkimukset, kuten myös vedenalaiskaivaukset ja järvenpohjan sedimenttien kairaus oletettujen liesikiveysten alta ovat jatkossa tarpeellisia. Lisäksi vedenalaiset kannot ovat varteenotettava mahdollisuus ajoitettavan lisämateriaalin saamiseen.
  • Hakala, Veera (Länsi-Suomen ympärsitökeskus, 2007)
    LSUra 3/2007
    Merenkurkun maankohoamissaaristo hyväksyttiin heinäkuussa 2006 Unescon maailman luonnonperintöluetteloon. Merenkurkun saaristo ja rannikko ovat erinomainen esimerkki siitä, miten maankohoaminen muovaa maisemaa. Koko Pohjanmaan rannikko on pääpiirteissään hyvin matalaa ja loivaa, minkä lisäksi rannat mataloituvat entisestään maankohoamisen vaikutuksesta. Maankohoamisen vaikutuksia ovat myös matalien lahtien umpeenkasvu sekä rantaviivan siirtyminen uuden vesijättömaan syntymisen myötä. Rantojen pitkään jatkunut rakentaminen on vaikuttanut monin tavoin maisemaan. Tässä tarkastelussa käsiteltäviä rantarakentamisen keskeisimpiä muotoja ovat rantojen pientalorakentaminen ja pienvenesatamat, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa. Matala rannikko, maankohoaminen ja rantarakentaminen yhdessä tuottavat jatkuvan tarpeen rannan muokkaukselle ja ruoppaustöille. Myös rantarakentamisen lisääntyminen kasvattaa osaltaan paineita rannan käytölle. Ruoppaaminen aiheuttaa ympäristöhaittoja, kuten vesien samentumista ja rehevöitymistä sekä maisemallisia haittoja. Maankohoamisrannikon maiseman ja luonnon säilymisen kannalta on olennaista, että virkistyskäytön ja veneilyn tarpeet voidaan tyydyttää ympäristöä mahdollisimman vähän muuttaen. Raporttiin on koottu tiedot rannikon pienvenesatamien kartoituksesta sekä maisemalliseen tarkasteluun perustuvia esimerkkejä erilaisten venesatamien suunnittelusta. Selvityksen tarkastelualue ulottuu Kristiinankaupungista Kokkolaan. Alueen pienvenesatamat on kartoitettu ympäristöhallinnon Hertta-paikkatietojärjestelmään Vesistötyöt-tietokantaan. Kartoitus on toteutettu kesällä 2006 pääosin rantayleiskaavojen perusteella, mutta työssä on hyödynnetty myös muita kirjallisia lähteitä ja maastohavaintoja. Pienvenesatamien kartoitus on kuitenkin toistaiseksi vaillinainen ja työtä täytyy jatkaa edelleen. Raportin tavoite on antaa yleispiirteinen kuva Länsi-Suomen ympäristökeskuksen rannikkoalueen maankäytöstä nyt ja lähitulevaisuudessa, sekä esittää havainnollisesti pienvenesatamien yleisiä suunnitteluperiaatteita. Selvitystä voidaan hyödyntää ranta-alueiden suunnittelussa ja rakentamisessa.
  • Mäkinen, Kalevi; Teeriaho, Jari; Rönty, Hannu; Rauhaniemi, Tom; Sahala, Lauri (Ympäristöministeriö, 2011)
    Suomen ympäristö 32/2011
    Tämän tutkimushankkeen tarkoituksena oli luoda kattava kuva Suomen tuuli- ja rantakerrostumista sekä tuottaa niistä ympäristöperusteinen luokitusaineisto alueidenkäytön ja suojelusuunnittelun sekä maa-aineslain mukaisen lupaharkinnan tausta-aineistoksi. Tuuli- ja rantakerrostumilla on geologisten ja maisemallisten arvojen lisäksi biologista merkitystä ja ekologisia erityispiirteitä uhanalaisten lajien elinympäristöinä. Monet niistä edustavat luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin luontotyyppejä sekä metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Tuuli- ja rantakerrostumista luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiä ovat rannikoiden dyynit, joihin liittyy useita erityisiä luontotyyppejä sekä uhanalaista tai harvinaista lajistoa. Taloudellisesti tuuli- ja rantakerrostumat ovat maa-ainesvarantona vielä puutteellisesti tunnettuja. Kiviaineshuollon kannalta lähinnä hiekka- ja soravaltaisilla rantakerrostumilla voi esiintymisalueillaan olla huomattavaa taloudellista merkitystä. Rantakerrostumien kiviaines tuleekin todennäköisesti olemaan jo lähitulevaisuudessa merkittävä kiviainesreservi. Tuuli- ja rantakerrostumat on tässä tutkimuksessa arvotettu niiden geologisten, biologisten ja maisemallisten ominaisuuksien perusteella. Julkaisun lopussa on kohdeluettelo, josta ilmenevät kohteiden sijaintikunta, muodostumatyyppi, arvoluokka, pinta-ala ja arvotettujen tekijöiden pistearvot. Tuuli- ja rantakerrostumien kartat ja kohdekuvaukset on esitetty ympäristökeskuksittain julkaisun liitteenä olevalla DVD-levyllä.