Browsing by Subject "maanomistus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Rosenborg, Johan Wilhelm ([Helsingfors] : [Johan Wilhelm Rosenborg], 1860)
  • Saari, Eino (Suomen metsätieteellinen seura, 1919)
  • Pirhonen, Taija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Rooman Britannian valloitus päättyi 410 jaa. Hyvin pian tämän jälkeen anglosaksit aloittivat oman Britannian valloituksensa. Tutkimus on pitkään pyrkinyt selvittämään mitä briteille tapahtui jälkimmäisen valloituksen yhteydessä. Aikalaislähteet kertovat kansanmurhasta ja mm. paikannimitutkimuksen perusteella brittiasutus onkin kadonnut nopeasti anglosaksien valtaamilta alueilta. Toisaalta tuoreempi geenitutkimus osoittaa, että Englannin asukkaista, sekä nykyisistä että aikalaisista, vain noin 40% on ollut anglosakseja. Britit eivät siis ole voineet kuolla sukupuuttoon anglosaksien valloittamalla alueella. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä briteille tapahtui. Koska jokaisen mainitun kansan toimeentulo perustui maatalouteen ja valloitukset muutenkin realisoituvat maan valloittamisen kautta, on tutkimuksen näkökulmaksi valittu maan omistaminen ja erityisesti sitä säätelevä lainsäädäntö, jota käsittääkseni ei ole hyödynnetty aiemmin tämän ongelman selvittämisessä. Aiempi tutkimus, johon käsillä oleva työ pääasiassa perustuu, on kirjallisen, arkeologisen ja muun lähdeaineiston pohjalta selvittänyt maan omistamisen käytäntöjä ja periaatteita. Jokainen kansoista on myös tehnyt useampia lakikokoelmia ja näiden käsitykset maan omistamisesta käydään työssä läpi. Alkuperäislähteitä ei ole paljon ja ne ovat fragmentaarisia, joten tulokset rakentuvat pitkälti hypoteesien varaan, tämä tosin on tyypillistä myös aiemmalle tutkimukselle. Myöhäinen roomalainen lainsäädäntö suosi kansantaloudellisista syistä suurtilojen syntyä pienviljelijöiden kustannuksella. Suuritilalliset roomalaistuivat ja etääntyivät viljelijöistä, jotka puolestaan olivat yhä enemmän maahan sidottuja. Brittien omien maanomistusta ja sen hallintaa säätelevien lakien noudattaminen kävi mahdottomaksi ja samalla rikkoutui perinteinen, niin roomalaisten kuin brittien tuntema klienttijärjestelmä, jossa varakkaampi henkilö tai sukunsa päämies tukiessaan vähäisempää sai puolestaan tarvitessaan tämän tuekseen. Tätä tukea olisi tarvittu, kun anglosaksit saapuivat. Anglosaksit valtasivat nopeasti Britannian roomalaiset ydinalueet, mutta eteneminen hidastui, kun vastaan tulivat vanhat lojaliteettinsa (ja maanomistuskäytäntönsä) säilyttäneet britit lännessä ja pohjoisessa. Anglosaksien valloituksen brutaalia jälkimainetta voi puolestaan selittää toinen maan omistuksen käytännöistä nouseva tekijä. Eric John tulkitsee anglosaksien varhaisen omistuksen (folkland) olleen maata, jota kuningas jakoi seuraajilleen palkkiona sankariteoista taisteluissa; Charles-Edwards puolestaan painottaa maalahjasta seuraavan vastalahjan, lojaaliuden päättymättömyyttä. Perheen perustaminen ja sosiaalinen eteneminen yhteisössä edellyttivät myös maan omistamista. Hierarkialtaan matalassa ja suhteellisen tasa-arvoisessa yhteisössä kaikilla miehillä oli mahdollisuus osoittaa sankaruutensa ja lojaaliutensa - ja usein. Jokainen saattoi omalla toiminnallaan saavuttaa sankari-runojen ylistämät palkkiot, joten valloituksen alku on varmasti ollut verinen. Edellä mainitut ilmiöt vaikuttivat anglosaksien etenemiseen valloituksen alkuvaiheessa. Sen tuloksena todennäköisesti Kaakkois-Englannin brittien määrä väheni merkittävästi. Kun valloitus alkoi saavuttaa roomalaisen Britannian ydinalueen reunoja, eteneminen hidastui. Tässä vaiheessa valloitus siirtyi toiseen vaiheeseen, jossa yhteiselo brittien kanssa oli jo jossain määrin mahdollista, kuten lait ja muut lähteet osoittavat. Ajan mittaan anglosaksiyhteisön hierarkkisuus kasvoi ja kun maata ja muuta saalista ei enää ollut loputtomasti jaettavissa kaikille, alkoi yhteisön alemmilla tasoilla olevan väestön into sotia laantua. Ideaali jaloista taisteluista kuitenkin säilyi, mutta mahdollisesti vain ylempien luokkien ihanteena. Näitä tutkimuksen tuloksena syntyneitä teorioita olisi kuitenkin syytä selvittää lisää.
  • Illukka, Kaisa (2014)
    Teatterikorkeakoulun opinnäytteeni taiteellinen osa koostuu kahdesta erillisestä, vuonna 2005 toteutetusta teoksesta: Pelto – ankara moraliteetti ja Studio 5. Pelto – ankara moraliteetti -esitykseen kuului kaksi osaa, esitysinstallaatio ja näyttämöesitys. Ensimmäisessä luvussa käyn läpi kirjoituksia siitä, kuinka teatterin käytäntöjen (tila, tekstit, esityskonseptit) on ajateltu vieraannuttavan suhdettamme luontoon kenties voimakkaammin kuin muissa taiteenlajeissa. Erityisesti ihmiskeskeinen aihemaailma ja passiivinen katsojuus nousevat ekokriittisessä luennassani esille. Toisessa luvussa tarkastelen tilallisia strategioita muuttaa esityksellisiä ja siten ehkä ylipäänsä havaintotapojemme ”ympäristöherkemmiksi”. Tilan, ympäristön ja sen tuottamien suhdeasetelmien pohdinta on tärkeää, koska tilan jakamisen tapa nousee keskeiseksi ympäristöeettiseksi kysymykseksi opinnäytteessäni. Kolmannessa luvussa kirjoitan Pellon ratkaisuista luoda toiminnan ja tekojen tilaa sekä työvälineiden käytön ruumiillisuudesta ja ajallisuudesta, kuinka ympäristö ja ruumis asettuivat vuoropuheluun niiden kautta. Studio 5 -produktio koostui kolmesta pääosasta, jotka olivat installaatio Teatterikorkeakoulun Studio 3 -tilassa Helsingissä, ympäristötaideteos Suitian tutkimus- ja koetilan maastossa Siuntiossa sekä verkkosivusto, joka dokumentoi projektimme kirjallisen ja kuvamateriaalin. Opinnäytteen keskeiseksi osaksi muodostui myös niin sanottu metsänvuokrausprosessi. Opinnäytteen kirjallisessa osiossa pohdin Studio 5:n taiteellista työtä erityisesti esityksen elävyyden (elävän tilanteen), vuorovaikutuksen ja kytkeytyneisyyden kautta. Lisäksi kirjoitan teoksestamme kokonaisvaltaisuuden käsitettä vasten, mitä kaikkia ulottuvuuksia ja näkökulmia se yhdisteli, millaisen suhteikon se loi? Tarkastelen tässä valossa myös Teatterikorkeakoulun tilapolitiikkaa, ja ylipäänsä kaupunkitiloja, ja pohdin, millaisia ulossulkemisen mekanismeja niissä harjoitetaan. Ensimmäisessä luvussa tarkastelussa on musta sieni/home-installaatio, ja sen esiintuoma Teatterikorkeakoulun ”piilevä luonto”. Pyrin ristivalottamaan installaatiomme ”elävyyttä” ja vuorovaikutusta sekä esitysteorian että elävän materiaalisuuden teorian ja ekologian kautta. Mitä lopulta ymmärrämme elävyydellä, elävällä tilanteella tai vuorovaikutuksella; voisiko niitä ajatella laajemmin kuin vain ihmisten, esiintyjän ja katsojan välisinä suhteina? Omistan omat alakappaleet myös kahdelle installaatiossa esiintyneelle perustavalle toimijalle: pimeydelle ja sienirihmastolle. Toisessa luvussa etenen kohti projektimme metsäosiota maanomistajuuden ja siihen kietoutuvien tilapoliittisten kysymysten kautta. Kirjoitan metsään tai ylipäänsä ei-rakennettuun ympäristöön menon tärkeydestä elinympäristöjen mentaalisen häviämisen eli luonnon kulttuurisen olemassaolon uhanalaistumisen näkökulmasta, sekä retkeilevän kävelemisen ja niin sanotun ympäristöherkkyyden yhteydestä. Kolmannessa luvussa käsittelen vielä ajatuksia ja näkemyksiä siitä, mitä voisi olla niin sanottu esitysekologia ja kokonaisvaltainen esitys.
  • Alho, Pentti (Suomen metsätieteellinen seura, 1967)
  • Tammisto, Tuomas (2008)
    Pro gradu -työssäni pyrin selvittämään millä tavoilla Papua-Uuden-Guinean politiikka tulee esiin metsätaloudessa, jossa yhdistyvät kiinnostavalla tavalla perifeeriseksi mielletty Papua-Uuden-Guinean valtio, sen paikallisyhteisöt, ylikansalliset yritykset ja kansalaisjärjestöt. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat minkälaista poliittista toimintaa hakkuut synnyttävät paikallisyhteisöissä ja miten hakkuut vaikuttavat valtion ja paikallisyhteisöjen keskinäisiin suhteisiin. Tutkielmani perustuu vuonna 2007 Papua-Uudessa-Guineassa (PUG), Itä-Uuden-Britannian maakunnassa sijaitsevassa kylässä tehtyyn kolmen kuukauden mittaiseen kenttätyöhön. Kylä, jonka asukkaat kuuluvat pääosin mengen-kansaan, oli kiinnostava kohde, sillä alueella oli asukkaiden suostumuksella hakattu metsää 1980-luvulta alkaen, ja toisaalta kylässä toimi paikallinen luonnonsuojeluyhdistys. Lisäksi kentällä ollessani PUG:ssa järjestettiin parlamenttivaalit. Kylässä ollessani osallistuin kylän elämään, haastattelin kyläläisiä ja kävin lukuisia epämuodollisia keskusteluja, seurasin vaalikampanjointia ja keskusteluja maankäytöstä. Tämän lisäksi haastattelin paikallisten kansalaisjärjestöjen työntekijöitä matkalla kylään ja sieltä pois. Tutkielmassani osoitan, että luonnonsuojelu kylässä liittyy laajemmin paikallisten ympäristön, kulttuurin ja itsemääräämisen suojeluun, ja on siten ns. lokalistinen poliittinen liike, jonka kannattajat ottavat aktiivisesti osaa myös PUG:n parlamenttipolitiikkaan. Myös hakkuita tukevat paikalliset ovat tiiviisti mukana niin yhteisön sisäisessä kuin parlamenttipolitiikassakin. Olen työssäni pyrkinyt purkamaan "paikallisen" käsitettä käsittelemällä yhteisön sisäisiä valtasuhteita, jakolinjoja ja eri näkökulmia, jotka pohjautuvat paikalliseen kulttuuriin. Tämän lisäksi hakkuut edistävät valtion asemaa Itä-Uudessa-Britanniassa. Yhtäältä valtio pyrkii käyttämään metsäyhtiöiden rakentamia metsäautoteitä oman kansallisen infrastruktuurinsa pohjana, vaikkakin yritysten luoma infrastruktuuri on useimmiten heikkolaatuista ja lyhytikäistä. Toisaalta hakkuiden aiheuttamat maakiistat ja yritysten väärinkäytökset myös luovat paikallisyhteisöissä tarpeen valtiolleja erityisesti oikeuslaitokselle. Keskeiset teemat työssäni ovat paikallisten ympäristöönsä liittämät merkitykset ja tavat, joilla he tuottavat ympäristönsä niin fyysisesti kuin käsitteelisestikin. Omavaraisviljelijöinä toimiville kyläläisille ympäristön tila on taloudellisesti tärkeä, minkä lisäksi ympäristöön liitetään monia merkityksiä; esim. yhteisön historia nähdään siinä. Vastaavasti myös valtio ja yritykset pyrkivät muokkaamaan, käsitteellistämään ja hallinnoimaan ympäristöä, mm. teiden ja kartoituksen avulla. Näissä yhteyksissä antropologinen keskustelu paikasta ja tilasta, kuin myös poliittinen maantiede ovat tärkeitä. Hakkuut ja eri tavat hahmottaa ympäristöä aiheuttavat kiistoja maanomistuksesta, minkä vuoksi käsittelen paikallisten tapoja hallinnoida maitaan kuin myös PUG:n maanomistuslainsäädäntöä. Maanomistus ja -kiistat ovat poliittisia kysymyksiä, joihin paikalliset joutuvat ottamaan kantaa, ja juuri maakiistat lisäävät mm. oikeuslaitoksen tarvetta. Osin kiistat synnyttävät myös poliittista toimintaa, jonka eri muotoja käsittelen työssäni. Paikalliset, poliittisista suuntauksistaan riippumatta, luovat myös yhteyksiä hyvin eri tason toimijoihin aina kansalaisjärjestöistä valtion eri virastoihin ja ulkomaisiin yrityksiin.
  • Boman, Aarne (Suomen metsätieteellinen seura, 1920)
  • Renvall, August; Boman, Aarne (Suomen metsätieteellinen seura, 1921)
  • Multamäki, S. E. (Suomen metsätieteellinen seura, 1919)
  • Jutila, K. T. (Suomen metsätieteellinen seura, 1926)