Browsing by Subject "maastamuutto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Folkersma, Liisa Karoliina (Helsingfors universitet, 2011)
    The aim of this thesis is to examine migration of educated Dominicans in light of global processes. Current global developments have resulted in increasingly global movements of people, yet people tend to come from certain places in large numbers rather than others. At the same time, international migration is increasingly selective, which shows in the disproportional number of educated migrants. This study discovers individual and societal motivations that explain why young educated Dominicans decide to migrate and return. The theoretical framework of this thesis underlines that migration is a dynamic process rooted in other global developments. Migratory movements should be seen as a result of interacting macro- and microstructures, which are linked by a number of intermediate mechanisms, meso-structures. The way individuals perceive opportunity structures concretises the way global developments mediate to the micro-level. The case of the Dominican Republic shows that there is a diversity of local responses to the world system, as Dominicans have produced their own unique historical responses to global changes. The thesis explains that Dominican migration is importantly conditioned by socioeconomic and educational background. Migration is more accessible for the educated middle class, because of the availability of better resources. Educated migrants also seem less likely to rely on networks to organize their migrations. The role of networks in migration differs by socioeconomic background on the one hand, and by the specific connections each individual has to current and previous migrants on the other hand. The personal and cultural values of the migrant are also pivotal. The central argument of this thesis is that a veritable culture of migration has evolved in the Dominican Republic. The actual economic, political and social circumstances have led many Dominicans to believe that there are better opportunities elsewhere. The globalisation of certain expectations on the one hand, and the development of the specifically Dominican feeling of ‘externalism’ on the other, have for their part given rise to the Dominican culture of migration. The study also suggests that the current Dominican development model encourages migration. Besides global structures, local structures are found to be pivotal in determining how global processes are materialised in a specific place. The research for this thesis was conducted by using qualitative methodology. The focus of this thesis was on thematic interviews that reveal the subject’s point of view and give a fuller understanding of migration and mobility of the educated. The data was mainly collected during a field research phase in Santo Domingo, the Dominican Republic in December 2009 and January 2010. The principal material consists of ten thematic interviews held with educated Dominican current or former migrants. Four expert interviews, relevant empirical data, theoretical literature and newspaper articles were also comprehensively used.
  • Huotari, Riikka (2010)
    Kansainvälinen siirtolaisuus on lisääntynyt voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Monet maailman kehittyneemmistä talouksista ovat siirtyneet entistä rajoittavampaan maahanmuuttopolitiikkaan, joka pääsääntöisesti suosii korkeasti koulutettuja siirtolaisia. Tämä on myös kasvattanut siirtolaisissa korkeasti koulutettujen suhteellista osuutta (Docquier ja Marfouk 2006). Taloustieteellisessä tutkimuksessa on jo 1960-luvulta alkaen oltu kiinnostuneita siitä, miten korkeasti koulutetun työvoiman kansainvälinen liikkuminen vaikuttaa maailman heikoimmin kehittyneissä talouksissa. Perinteisen näkemyksen mukaan koulutetun työvoima virta kehitysmaista kehittyneisiin talouksiin on haitallista. Tätä ilmiötä kutsutaan aivovuodoksi. Endogeenisen talouskasvun teorialla, joka painottaa inhimillisen pääoman merkitystä taloudelliseen kasvuun vaikuttavana tekijänä, on myönteisempi näkökulma aivovuodon vaikutuksista. Se painottaa koulutetun työvoiman liikkumisen positiivisia vaikutuksia koulutuksen ja inhimillisen pääoman lisääntymisen kautta. Tässä tutkielmassa tavoitteenani on selvittää, miten aivovuoto hyödyttäisi kehittyvää taloutta. Esittelen ensiksi Beinen ym. (2001) teorian jonka mukaan aivovuoto vaikuttaa kehittyvässä taloudessa kahdella tavalla: (i) koulutetun työvoiman maastamuutto johtaa osaamisen ja siten inhimillisen pääoman vähentymiseen kehittyvässä taloudessa, mutta taas toisaalta (ii) maastamuuton mahdollisuus luo kehittyvän talouden väestölle kannustimia hankkia lisää inhimillistä pääomaa. Jälkimmäisen (ii) vaikutuksen ollessa suurempi kehittyvä talous hyötyy aivovuodosta. Koska aivovuodon on osoitettu hyödyttävän kehittyviä, erityisesti väestömäärältään suuria maita (Beine ym. 2008), sitä kannattaa tutkia yhdessä väestönkasvun kanssa. Tutkielmassani tarkastelen myös koulutetun työvoiman liikkumisen vaikutuksia inhimilliseen pääomaan, väestönkasvuun ja taloudelliseen kasvuun nojautuen Mountfordin ja Rapoportin (2007, 2008) teoriaan. Osoitan, että aivovuodolla on positiivisia vaikutuksia sekä kehitysmaassa että kehittyneessä taloudessa. Tutkin myös aivovuodon vaikutuksia globaalin tulonjaon kehitykseen. Vaikka viime vuosikymmeninä globaalin tasa-arvon on havaittu lisääntyneen, aivovuoto voi jatkossa lisätä epätasa-arvoa kiihdyttämällä kehittyvien talouksien väestönkasvua. Mountfordin ja Rapoportin (2007, 2008) mukaan on todennäköistä, että aivovuoto heikentää kehittyvien maiden suhteellista asemaa.
  • Virtanen, Piitu (2003)
    Tutkimuskohteet ovat koulutetun työvoiman alueellinen liikkuvuus ja kansainvälinen muuttoliike. Tutkimuksessa selitetään taloustieteen teorioiden avulla mitkä tekijät vaikuttavat yksilöiden muuttopäätöksiin. Inhimillisen pääoman teorian mukaan muuttopäätöstä voidaan tarkastella yksilötasolla investointipäätöksenä, jossa muutosta aiheutuvia tuottoja ja kuluja arvioidaan yksilön koko elinkaaren ajalta. Muuttopäätös tehdään mikäli muuton odotettu nettonykyarvo positiivinen. Muuton nettonykyarvoon vaikuttavat tulevaisuuden tulot ja kustannukset, jotka diskontataan nykyhetkeen. Muuton ne on n vai uttavien tekijöiden ja aikaisempien tutkimusten perustella tunnetaan muuttoaikeisiin vaikuttavia tekijöitä, joista merkittävimpiä ovat ikä ja koulutus. Muita tekijöitä ovat siviilisääty, perhekoko ja henkilökohtainen työttömyys. Tutkimusaineistona käytetään AKAVAn työmarkkinatutkimusta, jossa on kysytty tietoja korkeasti koulutettujen vastaajien muuttoaikeista ulkomaille seuraavan vuoden aikana. Tutkimusaineisto on lokakuulta 2002 (n = 4494). Empiirinen analyysi on tehty logistisella regressiolla. Tilastollisilla logit-ja probit-malleilla voidaan arvioida selittävien muuttujien vaikutusta muuttoaikeen todennäköisyyteen. Lisäksi voidaan laskea kunkin selittävän muuttujan ns. marginaalivaikutukset,jotka voidaan tulkita suoraan muutoksina muuttoaikeen todennäköisyydessä. Inhimillisen pääoman teorian keskeisten muuttujien vaikutus on probit-ja logit-malleilla saaduissa tuloksissa teorian mukainen. Tulosten perusteella tärkeitä selittäviä tekijöitä ovat vastaajan ikä, sukupuoli ja siviilisääty. Iällä on pienentävä vaikutus muuttoaikeen todennäköisyyteen. Miehillä on naisia suurempi ja naimattomilla muita siviilisäätyjä suurempi todennäköisyys aikoa ulkomaille töihin. Koska tutkimuksen aineisto sisältää lähinnä korkeasti koulutettuja henkilöitä, koulutusaste ci ole tässä tutkimuksessa tilastollisesti merkitsevä muuttoaikeiden selittäjä. Vastaajan aikaisempi ulkomailla työskentely kasvattaa voimakkaasti muuttoaikeen todennäköisyyttä. Empiirisen analyysin tuloksista ilmenee myös, että asiantuntijatehtävillä ja määräaikaisella työsuhteella on muuttoaikeen todennäköisyyttä kasvattava vaikutus. Kehittävämmät ja mielenkiintoisemmat työtehtävät ja urakehitys ovat vähintään jonkin verran merkitseviä tekijöitä yli 80 prosentille ulkomaille töihin aikovista henkilöistä. Paremman palkkauksen ja matalamman palkansaajaverotuksen vaikutus korostuu miehilläja asiantuntijatehtävissä toimivilla henkilöillä. Puolison muuton merkitys ulkomaille muuttoaikeissa on suurin naisille. Määräaikaisissa työtehtävissä toimiville ja työttömyyttä tai lomautuksen kokeneille henkiliiille työmarkkinoiden vakaus on ulkomaille töihin muuttoaikeiden merkitsevä tekijä. GREENE, W. 11. (2000): Econometric Analysis. 4th edition. Prentice Hall lnt, Upper Saddle River, NJ. MADDAI.A, G. S. (1983): Limited-Dependent and Qualitative Variables in Econometrics. Cambridge University Press. Cambridge. SHIELDS, G. M. - SHIELDS M. P. (1989): The Emergence Of Migration Theory and A Suggested New Direction. Journal of Economic Surveys, Vol. 3, 277-304. SJAASTAD, L.A. (1962): The Costs And Returns Of I luman Migration. The Journal of Political Economy, Vol. 70,80-93.
  • Unknown author (Confédération Générale du Travail d'Italie, 1907)
  • La Mela, Matti (2008)
    Venäjältä oli muuttanut siirtolaisia Euroopan pääkaupunkeihin 1800-luvun lopulta alkaen. Ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumoukset ja sisällissota muokkasivat Euroopan venäläisyhteisöjen rakennetta, kun sadattuhannet ihmiset pakenivat maasta. M. Raeffin mukaan vallankumouspakolaisuuden myötä syntyi "Venäjä rajojensa ulkopuolella", joka ilmeni venäläisen intellektuellin ja kulttuurisen elämän sekä niiden pohjana olleiden instituutioiden kautta. Tässä tutkimuksessa argumentoidaan, C. Gousseffiin ja V. M. Selunskaiaan nojaten, että "Venäjä rajojensa ulkopuolella" oli yksi pakolaisten (tai emigranttien) tulkinta nykyisyydestään. R. Koselleckin kokemusten ja odotusten käsiteparia soveltaen voi Venäjän keisarikunnan romahduksen nähdä johtaneen tilanteeseen, jossa venäläisten maailman mennyt – kokemukset – eivät enää olleet suorassa yhteydessä maailman tulevaan – odotuksiin. Tämän murroksen yksi tulkintatapa oli selitys "toisen Venäjän" olemassaolosta. Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin ja Lyonin venäläisiä yhteisöjä, niiden sosiaalista ja taloudellista rakennetta 1920-luvulla. Näin pyritään kuvaamaan niitä reunaehtoja, jotka määrittivät venäläisten käsitystä muuttuneesta nykyisyydestään. Tarkemmin yhteisöihin perehdytään kahden tehtaan työntekijäkorttien kautta; työntekijäkortit muodostavat tutkimuksen tärkeimmän lähteen. Tehtaiksi on valittu Fazerin makeistehdas sekä tekstiilitehdas Manufactures de Velours et Peluche. Tutkimustapa noudattaa ranskalaisen O. Le Guillou’n Pariisin esikaupungin Renault’n tehtaan venäläisistä tekemää tutkimusta, jossa yhteisön rakennetta tarkastellaan työntekijäkorteista muodostetun kvantitatiivisen aineiston avulla. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan: ihmiset, kaupungit ja työ. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan venäläisten työntekijäyhteisöjen rakennetta: työntekijämääriä, ikä- ja perherakennetta. Toiseksi tutkitaan mistä venäläiset olivat lähtöisin ja mihin he kohdekaupungissa päätyivät asumaan. Viimeisessä osassa käsitellään venäläisten suhdetta työhön sekä työnantajiin ja arvioidaan heidän asemaansa kuluttajina sekä osana työhierarkiaa. Johtopäätöksenä todetaan, että Manufactures’in ja Fazerin – Lyonin ja Helsingin – venäläiset yhteisöt erosivat merkittävästi toisistaan. Fazerin yhteisö oli muodoltaan perhe- ja sukukeskeinen sekä kohtuullisen varakas. Työsuhteet tehtaalla olivat pitkäkestoisia. Taloudelliset tekijät eivät kuitenkaan näytä toimineen kannustimena pitkiin työsuhteisiin, vaan pysyvyyteen vaikuttivat pikemminkin tehtaan venäläismielisyys, emigranttipiirit ja ympäröivän yhteiskunnan vihamielisyys. Lyonin tekstiilitehtaan yhteisö muodostui pääosin samasta 23–32-vuotiaiden miespolvesta, työsuhteet olivat lyhyitä ja asuinpaikat sijaitsivat Lyonin itäisillä teollisuusalueilla. Lyonin venäläisille tekstiilitehdas oli yksi etappi Ranskan työtaipaleella. Reunaehdot, jotka määrittivät kokemuksia ja odotuksia Lyonissa ja Helsingissä erosivat toisistaan niin paljon, että myös tulkinnat nykyisyydestä olivat erilaisia. Selunskaian ajatusten mukainen emigraation käsitteiden ja käsiterakenteiden toimijakohtainen tarkastelu on hedelmällinen ratkaisu tutkimuskentällä tulevaisuudessa.
  • Jortikka, Mira (2006)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella suomalaisten ekspatriaattien psykologista ja sosiokulttuurista sopeutumista kohdemaan kulttuuriin. Erityisesti tarkasteltiin aikaisemman tutkimuksen perusteella hallintakeinojen ja sosiaalisen tuen yhteyttä psykologiseen sopeutumiseen sekä kielitaidon ja lähtövalmennuksen yhteyttä sosiokulttuuriseen sopeutumiseen. Lisäksi tarkasteltiin sitä, ennustavatko psykologista ja sosiokulttuurista sopeutumista eri tekijät. Aineisto kerättiin toukokuu 2005-joulukuu 2005 välisenä aikana elektronisen lomakkeen avulla, ja kutsu tutkimukseen oli useiden suomalaisten ekspatriaattijärjestöjen kotisivuilla, sähköpostilistoilla sekä keskustelupalstoilla. Aineisto koostui 91 ekspatriaatista, joista 51,6 prosenttia (N=47) oli naisia ja 48,4 prosenttia (N=44) oli miehiä. Vastaajien keski-ikä oli 37 vuotta. Ekspatriaatit olivat komennuksella 27 eri maassa. Tutkielman taustana oli Wardin (1996) akkulturaatioprosessin malli, jossa psykologinen ja sosiokulttuurinen sopeutuminen nähdään akkulturaatioprosessin tuloksena. Oletuksena oli Searlen ja Wardin (1990) teorian pohjalta ajatus siitä, että psykologista ja sosiokulttuurista sopeutumista ennustavat eri tekijät. Ajatus ei kuitenkaan saanut vahvistusta tässä tutkimuksessa, sillä tekijät, jotka ennustivat psykologista sopeutumista, ennustivat myös suurelta osin sosiokulttuurista sopeutumista. Stressin ja hallintakeinojen viitekehykseen perustuen tarkasteltiin hallintatyylien vaikutusta sopeutumiseen. Tunnekeskeinen, ongelmia välttelevä ja aktiivinen hallintatyyli ennustivat huonoa psykologista sopeutumista. Lisäksi tunnekeskeinen ja ongelmia välttelevä hallintatyyli ennustivat myös huonoa sosiokulttuurista sopeutumista. Tulos on erityisen yllättävä aktiivisen hallintatyylin osalta, joka on yleisesti yhdistetty stressin vähenemiseen. Tämän tutkielman perusteella hallintatyylejä tulisikin tutkia kulttuurikohtaisemmin, kulttuurinen sopivuus -käsitteen avulla. Kohdemaan kielen taito paransi sekä psykologista että sosiokulttuurista sopeutumista. Oletusten vastaisesti kuitenkin sosiaalinen tuki ja lähtövalmennus eivät olleet yhteydessä sopeutumiseen. Tämän tutkimuksen perusteella kohdemaan kielen opetteleminen ja stressinhallintakeinojen näkyväksi tuominen ovat tärkeitä tekijöitä sopeutumisen kannalta. Tärkeimpiä lähteitä olivat: Berry, J. W. (1997). Immigration, acculturation, and adaptation; Carver, C., Scheier, M. & Weintraub, J. (1989). Assessing coping strategies: A theoretically based approach; Searle, W. & Ward, C. (1990). The prediction of psychological and sociocultural adjustment during cross-cultural transitions; Ward, C. (1996). Acculturation; Ward, C., Bochner, S. & Furnham, A. (2001). The Psychology of Culture Shock.