Browsing by Subject "maatalousalueet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Rankinen, Katri; Enrique, José; Bernal, Cano; Holmberg, Maria; Vuorio, Kristiina; Granlund, Kirsti (Elsevier, 2019)
    Science of The Total Environment 658 (2019), 1278-1292
    In Finland, a recent ecological classification of surface waters showed that the rivers and coastal waters need attention to improve their ecological state. We combined eco-hydrological and empirical models to study chlorophyll-a concentration as an indicator of eutrophication in a small agricultural river. We used a modified story-and-simulation method to build three storylines for possible changes in future land use due to climate change and political change. The main objective in the first storyline is to stimulate economic activity but also to promote the sustainable and efficient use of resources. The second storyline is based on the high awareness but poor regulation of environmental protection, and the third is to survive as individual countries instead of being part of a unified Europe. We assumed trade of agricultural products to increase to countries outside Europe. We found that chlorophyll-a concentration in the river depended on total phosphorus concentration. In addition, there was a positive synergistic interaction between total phosphorus and water temperature. In future storylines, chlorophyll-a concentration increased due to land use and climate change. Climate change mainly had an indirect influence via increasing nutrient losses from intensified agriculture. We found that well-designed agri-environmental measures had the potential to decrease nutrient loading from fields, as long as the predicted increase in temperature remained under 2 °C. However, we were not able to achieve the nutrient reduction stated in current water protection targets. In addition, the ecological status of the river deteriorated. The influence of temperature on chlorophyll-a growth indicates that novel measures for shading rivers to decrease water temperature may be needed in the future.
  • Pajula, Heikki (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2010
  • Puustinen, Markku; Koskiaho, Jari; Jormola, Jukka; Järvenpää, Lasse; Karhunen, Anni; Mikkola-Roos, Markku; Pitkänen, Janne; Riihimäki, Juha; Svensberg, Marko; Vikberg, Pentti (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 21/2007
    Kosteikkojen määrän odotetaan kasvavan maatalouden vesiensuojelun menetelmänä merkittävästi lähivuosina. Tähän tarpeeseen koottiin viimeisin tutkimus- ja kokemuspohjainen tieto uusiksi suunnittelu- ja mitoitusohjeistoiksi. Hankkeen tavoitteena oli i) luoda kosteikkojen alueellista ja paikallista yleissuunnittelua koskevat periaatteet ja kriteerit sekä ii) laatia monivaikutteisten vesiensuojelukosteikkojen tavoitteisiin perustuva suunnittelu- ja mitoitusohjeisto käytännön suunnittelijoille. Tässä julkaisussa esitetään rakennettujen kosteikkojen ratkaisuja ja niiden rakenteellisia yksityiskohtia, käydään läpi suunnittelun ja mitoituksen keskeiset periaatteet, käsitellään kenttätutkimusta ja suunnittelussa tarvittavia taustatietoja sekä arvioidaan kosteikkojen avulla saatavia ympäristö- ja muita hyötyjä. Kosteikkojen puhdistusmekanismeja ja niiden vaikutuksia esitetään suunnittelun ja mitoituksen taustatiedoiksi. Julkaisussa käsitellään pelkästään maatalouden monivaikutteisia kosteikoita, joissa vesiensuojelutavoitteet yhdistetään useisiin muihin tavoitteisiin, kuten esim. luonnon monimuotoisuuden lisääntyminen, tulvien hallinta, virkistyskäyttö ja metsästys. Hanke oli MMM:n rahoittama ja toteutettiin yhteistyössä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (LOS) kanssa.Yleissuunnittelua koskevasta ohjeistosta vastasi LOS ja tästä julkaisusta Suomen ympäristökeskus (SYKE).
  • Anttila, Susanna; Mahosenaho, Taimi; Poikola, Esko; Timonen, Sami (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2009)
    PPOra 1/2009
    Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eri eläin- ja kasvilajien sekä erilaisten elinympäristöjen runsautta. Maatalousalueilla elää viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi lukuisia luonnonvaraisia lajeja, jotka pitävät avoimista ja puoliavoimista elinympäristöistä. Arvokkaita kohteita ovat mm. vaihtelevat pellon reunavyöhykkeet ja vanhan niitty- ja laiduntalouden synnyttämät niityt ja hakamaat. Viljellyt pellot ovat tärkeitä paitsi maaseutumaiseman säilymisen kannalta myös monien lintulajien ruokailu-, levähdys- ja pesimäalueina. Viime vuosikymmenten aikana maataloudessa tapahtuneet muutokset ovat kaventaneet monen eliölajin elinmahdollisuuksia. Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut arvokkaille maisema-alueille. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua sekä suunnata hoitotoimet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on madaltaa kynnystä maatalouden ympäristötuen erityistukien hakemiseen ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Rantsilassa laadittiin kesällä 2007 LUMO-yleissuunnitelma Mankila–Sipolan arvokkaalle maisema-alueelle. Suunnitelmaan valittiin mukaan 84 esimerkkikohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Esimerkkikohteiden tarkoitusena on havainnollistaa suunnittelualueen ja muiden vastaavanlaisten alueiden erityistukimahdollisuuksia. Kohteide kuuluminen yleissuunnitelmaan ei rajoita alueiden käyttöä tai velvoita maanomistajia hoidon järjestämiseen, vaan esitetyt hoitotoimenpiteet ovat vapaaehtoisia.
  • Anttila, Susanna; Räisänen, Jorma; Timonen, Sami (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2008)
    PPOra 1/2008
    Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eri eläin- ja kasvilajien sekä erilaisten elinympäristöjen runsautta. Maatalousalueilla elää viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi lukuisia luonnonvaraisia lajeja, jotka pitävät avoimista ja puoliavoimista elinympäristöistä. Arvokkaita kohteita ovat mm. vaihtelevat pellon reunavyöhykkeet sekä vanhan niitty- ja laiduntalouden synnyttämät niityt ja hakamaat. Viljellyt pellot ovat tärkeitä paitsi maaseutumaiseman säilymisen kannalta myös monien lintulajien ruokailu-, levähdys ja pesimäalueina. Viime vuosikymmenten aikana maataloudessa tapahtuneet muutokset ovat kaventaneet monen lajin elinmahdollisuuksia. Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut arvokkaille maisema-alueille. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalousympäristön luonnonhoitoa ja suojelua sekä suunnata hoitotoimet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on madaltaa kynnystä maatalouden ympäristötuen erityistukien hakemiseen ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Taivalkoskella laadittiin kesällä 2007 LUMO-yleissuunnitelma Tyräjärvi–Jokijärven arvokkaalle maisema-alueelle. Suunnitelmaan valittiin mukaan 46 esimerkkikohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Esimerkkikohteiden tarkoituksena on havainnollistaa suunnittelualueen ja muiden vastaavanlaisten alueiden erityistukimahdollisuuksia. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei rajoita alueiden käyttöä tai velvoita maanomistajia hoidon järjestämiseen, vaan esitetyt hoitotoimet ovat vapaaehtoisia. Asiasanat
  • Anttila, Susanna; Mahosenaho, Taimi; Timonen, Sami (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2007)
    PPOra 1/2007
    Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan eläin- ja kasvilajien sekä erilaisten elinympäristöjen runsautta, johon myös maatalous omalta osaltaan vaikuttaa. Maatalousalueilla elää viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi lukuisia luonnonvaraisia lajeja, jotka pitävät avoimista ja puoliavoimista elinympäristöistä. Eliöstölle arvokasta ympäristöä ovat mm. vanhan niitty- ja laiduntalouden synnyttämät niityt ja hakamaat, joilla saattaa viihtyä harvinaisiakin eliölajeja. Myös tehokkaassa viljelyssä olevat pellot ovat tärkeitä ruokailu-, levähdys- ja pesimäalueita etenkin monille lintulajeille. Niin kasvi- kuin eläinlajistollekin tärkeimmät ympäristöt ovat kuitenkin yleensä pientareita, pieniä metsiköitä ja muita viljelyn lievealueita. Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia alueellisten ympäristökeskusten johdolla vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua sekä suunnata hoitotoimet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hakemaan erityistukia ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Pohjois-Pohjanmaalla laadittiin kesällä 2006 LUMO-yleissuunnitelma Oulujoen laakson valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle, joka ulottuu molemmin puolin jokivartta Oulusta Turkansaaren kohdalta Muhoksen Hyrkkäälle saakka. Alueella on haettu hyvin vähän erityistukia, joten nähtiin tarpeelliseksi löytää keinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja palauttamiseksi. Suunnitelmaan valittiin mukaan 41 luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää kohdetta. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei kuitenkaan sido tai velvoita maanomistajia tai aseta alueen käytölle rajoituksia. Alueen laajuuden vuoksi kaikkia arvokkaita kohteita ei ehditty kartoittaa kattavasti, vaan niitä on todellisuudessa paljon enemmän. Esimerkkikohteiden tarkoituksena onkin antaa käytännön tietoa paikallisista erityistukimahdollisuuksista myös alueen muille viljelijöille, jotka voivat tutustua niihin harkitessaan tukien hakua omille alueilleen.
  • Anttila, Susanna; Timonen, Sami (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2009)
    PPOra 2/2009
    Suomessa on laadittu Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia vuodesta 2003. Suunnittelu on kohdistunut arvokkaille maisema-alueille. Vuonna 2008 yleissuunnittelun painopiste siirtyi luonnon monimuotoisuudesta maatalousalueiden monivaikutteisiin kosteikkoihin. Yleissuunnittelun tarkoituksena on tehostaa maatalouden vesiensuojelua ja luonnonhoitoa sekä suunnata toimenpiteet tärkeimmille kohteille. Tavoitteena on kannustaa viljelijöitä hakemaan maatalouden ympäristötuen erityistukia ja lisätä viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Kalajokilaakson valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle Ylivieskan, Nivalan ja Haapajärven kaupunkien alueelle laadittiin kesällä 2008 maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. Alueelta etsittiin potentiaalisia erityistukikohteita: perinnebiotooppeja, luonnon ja maiseman monimuotoisuuskohteita sekä mahdollisia monivaikutteisten kosteikkojen perustamispaikkoja. Suunnitelmaan valittiin mukaan 101 luonnon monimuotoisuuden ja maatalouden vesiensuojelun kannalta tärkeää esimerkkikohdetta, jotka on esitelty karttojen ja kohdekuvausten avulla. Useimpien kohteiden hoitoon on mahdollista hakea maatalouden ympäristötuen erityistukia. Kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei kuitenkaan rajoita alueiden käyttöä, eikä velvoita maanomistajia niiden hoitamiseen tai kosteikon perustamiseen, vaan toteutus on vapaaehtoista. Investointitukea monivaikutteisen kosteikon perustamiseen voi saada Pohjanmaan jokivesistöjen alueella ainoastaan yleissuunnitelmaan merkityille kohteille. Järviin laskevat vesistöt ovat sen sijaan tukikelpoisia myös ilman yleissuunnitelmaa. Yleissuunnitelman luonnon monimuotoisuuskohteiden luettelo ei ole kattava, vaan suunnittelualueelta löytyy lukuisia muitakin mahdollisia hoitokohteita. Esimerkkien tarkoituksena onkin helpottaa vastaavanlaisten kohteiden tunnistamista myös suunnittelualueen ulkopuolella.
  • Hjerppe, Turo; Hämäläinen, Liisa; Koljonen, Saija; Jormola, Jukka; Raitanen, Henna; Västilä, Kaisa (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2020
    Joulukuussa 2018 julkaistussa valtakunnallisessa luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa Suomen purojen tila arvioitiin koko maan tasolla heikoksi. Huonoin tilanne on savimaiden uomilla, jotka sijaitsevat pitkään maatalouskäytössä olleilla alueilla ja kärsivät suuresta ravinnekuormituksesta. Maatalousuomien keskeisimpiä ongelmia ravinnekuormituksen lisäksi ovat maankuivatuksen tarpeisiin tehtyjen perkausten aiheuttama rakenteellinen yksipuolisuus. Maatalouden kuivatustavoitteiden toteutuminen ja uomien ekologisen tilan parantaminen eivät poissulje toisiaan, vaan ne voidaan toteuttaa toisiaan tukien ja osin samalla rahoituksella. Luonnonmukaisten peruskuivatusmenetelmien ja maatalousuomien kunnostamisen avulla voidaan paitsi parantaa maatalousympäristön monimuotoisuutta myös vähentää alapuolisten vesistöjen kiintoaines- ja ravinnekuormitusta. Luonnonmukaisessa peruskuivatuksessa keskeinen menetelmä on tulvatasanteen käyttö, jossa uoman vedenjohtokykyä parannetaan kaivamalla uoma poikkileikkaukseltaan kaksitasoiseksi ja jättämällä uoman pohja koskematta. Tulvatasanteita on kaivettu Suomessa 1990-luvun lopulta lähtien, mutta niiden hoitomenetelmistä on vain vähän kokemuksia. Raportissa tuodaan esille eri vaihtoehtoja tulvatasanteiden hoitoon osin kirjallisuuteen ja osin käytännön kokemuksiin perustuen. Purovesistöjen laaja-alaiseksi tilan parantamiseksi toimenpiteet tulisi suunnitella koko valuma-alue huomioon ottaen ja niiden vaikutuksia tulisi seurata nykyistä enemmän. Valuma-aluelähtöisyys ja seuranta voidaan sisällyttää kunnostuksiin hyödyntämällä Keski-Euroopassa ja Amerikassa kehitettyjä suunnitelmallisen tavoitteenasettelun menetelmiä, joiden on havaittu edistävän kunnostusten onnistumista. Raportissa kuvataan suunnitelmallisen tavoitteenasettelun toimintamalli, jossa kunnostuksen suunnitteluun sisällytetään valuma-aluetarkastelu ja seurantaohjelman laatiminen. Raportti perustuu Suomen ympäristökeskuksen ”Kuivatustoiminnassa muuttuneiden virtavesien kunnostus ja hoito (KURVI)” -hankkeen (2016–2018) tuloksiin. Päämääränä oli kehittää menetelmiä maatalouden kuivatustoiminnan heikentämien virtavesien tilan parantamiseksi vuonna 2015 julkaistun kansallisen pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategian ja vuonna 2011 uudistuneen vesilain tavoitteiden mukaisesti. Hanketta rahoitti ympäristöministeriö.
  • Turunen, Jarno; Elbrecht, Vasco; Steinke, Dirk; Aroviita, Jukka (Blackwell Scientific, 2021)
    Freshwater Biology 66: 4, 785-798
    1. Riparian forests are commonly advocated as a key management option to mitigate the effects of agriculture on headwater stream biodiversity and ecosystem func tions. However, the benefits of riparian forests might be reduced by uninterrupted catchment-scale pollution. 2. We studied the effects of riparian land use on multiple ecological endpoints in head water streams in an agricultural landscape. We studied stream habitat characteristics, water temperature and algal accrual, and macrophyte, benthic macroinvertebrate and fish communities in 11 paired forested and open agricultural headwater stream reaches that differed in their extent of riparian forest cover but had similar water quality. 3. Hydromorphological habitat quality was higher in forested reaches than in open reaches. Riparian forest had a strong effect on the summer water temperature regime, with maximum and mean water temperatures and temperature variation in forested reaches substantially lower than in open reaches. 4. Macrophyte communities differed between forested and open reaches. The mean abundance of bryophytes was higher in forested reaches but the difference to open reaches was only marginally significant, whereas graminoids were significantly more abundant in open reaches. Within-stream dissimilarity of benthic macroinvertebrate community structure was significantly related to the difference in riparian land use between reach pairs. The relative DNA sequence abundance of pollution-sensitive Ephemeroptera, Plecoptera, and Trichoptera species tended to be higher in forested reaches than in open reaches. Finally, fish densities were not significantly different be tween forested and open reaches, although densities were higher in forested reaches. 5. This unequivocal evidence for the ecological benefits of forested riparian reaches in agricultural headwater streams suggests that riparian forest can partly mitigate the adverse impacts of agricultural diffuse pollution on biota. The strong effect of forests on stream water temperature suggest that riparian forest could also miti gate harmful effects on headwater stream biodiversity and ecosystem functions of the predicted more frequent high summer temperatures.
  • Hanski, Minna (Ympäristöministeriö, 2010)
    Suomen ympäristö 7/2010
    Vuonna 2007 hyväksytyssä hallitusohjelmassa edellytetään hedelmänja marjantuotannon esteiden selvittämistä pohjavesialueilla. Tavoitteen toteuttamiseksi käynnistettiin selvitystyö, jonka tarkoituksena oli selventää pohjavesialueiden rajaamismenettelyä ottaen huomioon rajaamisesta aiheutuvat rajoitukset erityisesti hedelmän- ja marjanviljelylle. Hankkeessa tehtiin hydrogeologisia lisäselvityksiä kuudella pohjavesialueella, testatiin uusien tutkimusmentelmien soveltuvuutta ja kustannustehokkuutta, arvioitiin pohjavesialueiden lisäselvitysten tarvetta valtakunnallisesti sekä laadittiin yhteenveto asiaa koskevasta lainsäädännöstä, ohjeista ja suosituksista. Viidellä alueella kuudesta ilmeni rajoissa korjattavaa, kun pohjavesiesiintymiä selvitettiin aiempaa tarkemmin. Kiireellisiä selvitystarpeita todettiin noin 90 pohjavesialueella ja näiden lisäselvitysten kustannuksiksi arvioitiin yli 2 miljoonaa euroa.Hanketta ohjasi maa- ja metsätalousministeriön asettama ohjausryhmä ja sen toteutuksesta vastasi Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.