Browsing by Subject "maatalouspolitiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Ruuskanen, Noora (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää ulkoisen toimintaympäristön tekijöiden muuttumisen vaikutuksia Etelä-Pohjanmaan maitotilojen toimintaan. Tutkimuksessa keskitytään siihen, miten tuotantoaan laajentaneet maidontuottajat ovat huomioineet markkinoiden ja politiikan muutoksia yritystoiminnassaan. Tutkimuksessa haastateltiin vuosina 2007-2014 investoineita Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevia maitotiloja. Tutkimukseen valittiin mukaan laajentaneet tilat, sillä aikaisempien tutkimusten mukaan korkealla investointiasteella on pitkällä tähtäimellä positiivisia vaikutuksia tilojen taloudelliseen menestymiseen. Tutkimus on kvalitatiivinen ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla kesän 2015 aikana. Tutkimukseen osallistui 10 eri maitotilaa. Haastatteluissa käsiteltiin viittä eri teemaa; tilan perustietoja, ennakointia, markkinoita, maatalouspolitiikkaa ja tilan sopeutumista. Tulosten mukaan tilat olivat ennakoineet vuoden 2015 muutoksia, mutta eivät olleet tehneet sen vuoksi konkreettisia suunnitelmia. Aineistosta erottautui kolme erilaista ryhmää. Ensimmäinen ryhmä oli ”toimitaan kuten ennen” (2/10). Toisena ”tehdään tarvittavat toimenpiteet”-ryhmä (4/10) ja kolmantena ”yrittäjähenkinen ennakoija”-ryhmä (4/10). Yrittäjien tausta- ja historiatekijöillä, kuten koulutuksella, tilanpidon aloitusvuodella tai yritysmuodolla ei ollut merkittävää vaikutusta siihen, mihin ryhmään he sijoittuivat. Yrittäjät olivat ennakoineet muutoksia tekemällä kannattavuuslaskelmia eri tuottajahinnoilla ja pyrkimällä tehokkaaseen maidontuotantoon, joka tarkoittaa mahdollisimman suurta maitomäärää mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Sopeutuakseen uudenlaiseen markkinatilanteeseen yrittäjät olivat joko pienentäneet investointeja tai laittaneet ne jäihin tai ulkoistaneet toimintaa. Lisäksi he olivat tehneet muutoksia rahoituksessa ja yrittäneet etsiä säästöjä tilan menoista. Yrittäjähenkiset ennakoijat-ryhmässä tuli kaikista eniten esille se, että laajentamisen kautta saavutettu tehokkuus yksikkökustannuksia alentamalla on ollut pitkän aikavälin ennakointia. He uskovat, että markkinat tulevat entistä epävakaammaksi. He ovat lähteneet systemaattisesti kasvattamaan tuotantoa pysyäkseen kilpailukykyisenä ja kannattavana myös kiintiöttömässä maailmassa. Muilla ryhmillä korostui enemmän hyvän tuotostason pitäminen puskurina epävakaisiin markkinoihin vaikeina aikoina. Maitoyrittäjät kokivat, että maatalouspolitiikalla ja sen ohjauskeinoilla ei ole merkittävää vaikutusta tilan toimintaan, vaikka ne pyrkivätkin edistämään hyviksi koettuja asioita. Maatalouspolitiikka koettiin liian epävarmaksi ja vaihtelevaksi, jotta sitä voisi ennustaa. Markkinoiden ennakointi oli yrittäjien mukaan hieman helpompaa, vaikka isoja markkinashokkeja, kuten Venäjän pakotteita, on mahdotonta ennustaa. Tilamyyntiä tai luomutuotantoa ei nähty varteenotettavana vaihtoehtona, mutta elintarviketeollisuuden rooli korostui tuottajahintaan vaikuttavana tekijänä. Vuoden 2015 muutokset markkinoilla ja maatalouspolitiikassa nähtiin tiloilla herätyksenä.
  • Kivimaa, Paula; Huttunen, Suvi; Hildén, Mikael; Laturi, Jani; Lehtonen, Heikki; Pohjola, Johanna; Uusivuori, Jussi; Virtanen, Yrjö (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 34/2012
    Politiikkaristiriitojen vähentämiseksi ja synergioiden luomiseksi tarvitaan tietoa siitä, miten politiikkatoimet eri sektoreilla ja sektorit ylittävästi vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen: Missä määrin politiikkasektorit ovat ilmastopolitiikan kanssa koherentteja? Tässä tutkimuksessa ilmastopolitiikan koherenssia tarkasteltiin suhteessa metsäbioenergiaan ja elintarvikeketjuihin liittyviin politiikkatoimiin toimien ja toimijoiden näkökulmasta. Tarkastelu perustui kvantitatiivisiin malleihin, politiikka–analyysiin, toimijahaastatteluihin ja työpajoihin. Tutkimuksessa havaittiin puutteita ristiriitojen tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Metsäbioenergian osalta tämä ilmeni päällekkäisinä metsien käytön tavoitteina ilman selkeää tietoa siitä, mikä on ilmastotavoitteiden suhde muihin metsienkäytön tavoitteisiin. Toimijat kokivat ongelmat politiikkakeinojen nopeina muutoksina ja eroina erilaisten bioenergiaketjujen huomioinnissa. Mallilaskelmat nostivat esiin epäsuoria ja sektoreiden välisiä vaikutuksia. Esimerkiksi puuenergian lisääntyvä käyttö nostaa energiapuun hintaa ja kuljetuskustannuksia. Tämä vaikuttaa puun ja turpeen hintasuhteeseen ja siten energialaitosten polttoainevalintaan. Markkinavaikutukset tulee ottaa huomioon esimerkiksi asetettaessa päästöoikeuden hintaan sidottuja ohjauskeinoja. Energiakäytön aiheuttama kuitupuun hinnan nousu on esimerkki ristiriidasta ilmastopolitiikan ja teollisuuspolitiikan välillä. Elintarvikeketjujen osalta ravitsemussuositukset ovat ilmastopolitiikan kanssa yhtenevät: ravitsemussuositusten mukainen kulutus vähentäisi ilmastopäästöjä. Toisaalta suositusten mukainen kulutus ei suoraan johda kotimaisen maataloustuotannon ja sen tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen merkittävään vähenemiseen, vaan vaikutus on pikemminkin globaali. Kansallisen tason päästövähennyksiä voidaan tukea maatalouspolitiikalla. Esimerkkinä tarkasteltiin maankäytön muutoksia. Pellonraivauksen todettiin aiheutuvan vesiensuojelun ja maatalouspolitiikan yhdistelmästä, joka tilakoon kasvun ja kotieläintuotannon alueellisen keskittymisen vuoksi kannustaa pellonraivaukseen myös alueilla, joilla peltomaan raivauksesta aiheutuu suhteessa suuremmat päästöt. Koherenssin lisääminen edellyttää koherenssiongelmien parempaa tunnistamista. Tämä vaatii politiikkatoimien ja niiden vaikutusten yksityiskohtaista tarkastelua. Käytännössä tarvitaan eri tavoitteiden välisten ristiriitojen avoimempaa käsittelyä sekä tavoitteiden selkeää priorisointia.
  • Nyairo, Newton Morara (Helsingin yliopisto, 2011)
    This research investigates the impacts of agricultural market liberalization on food security in developing countries and it evaluates the supply perspective of food security. This research theme is applied on the agricultural sector in Kenya and in Zambia by studying the role policies played in the maize sub-sector. An evaluation of selected policies introduced at the beginning of the 1980s is made, as well as an assessment of whether those policies influenced maize output. A theoretical model of agricultural production is then formulated to reflect cereal production in a developing country setting. This study begins with a review of the general framework and the aims of the structural adjustment programs and proceeds to their application in the maize sector in Kenya and Zambia. A literature review of the supply and demand synthesis of food security is presented with examples from various developing countries. Contrary to previous studies on food security, this study assesses two countries with divergent economic orientations. Agricultural sector response to economic and institutional policies in different settings is also evaluated. Finally, a dynamic time series econometric model is applied to assess the effects of policy on maize output. The empirical findings suggest a weak policy influence on maize output, but the precipitation and acreage variables stand out as core determinants of maize output. The policy dimension of acreage and how markets influence it is not discussed at length in this study. Due to weak land rights and tenure structures in these countries, the direct impact of policy change on land markets cannot be precisely measured. Recurring government intervention during the structural policy implementation period impeded efficient functioning of input and output markets, particularly in Zambia. Input and output prices of maize and fertilizer responded more strongly in Kenya than in Zambia, where the state often ceded to public pressure by revoking pertinent policy measures. These policy interpretations are based on the response of policy variables which are more responsive in Kenya than in Zambia. According the obtained regression results, agricultural markets in general, and the maize sub-sector in particular, responded more positively to implemented policies in Kenya, than in Zambia, which supported a more socialist economic system. It is observed in these results that in order for policies to be effective, sector and regional dimensions need to be considered. The regional and sector dimensions were not taken into account in the formulation and implementation of structural adjustment policies in the 1980s. It can be noted that countries with vibrant economic structures and institutions fared better than those which had a firm, socially founded system.
  • Saarni, Matti (Helsingin yliopisto, 2019)
    Climate change affects the human habitat and the mechanics that cause this scientific phenomenon are somewhat well known. This study examines how forest policy, agricultural policy and environmental policy can control the mechanisms that cause climate change. The material of the study consists of interviews of 12-13 Finnish experts, each representing one of the previously mentioned sectors. Each of the experts have been asked 13-14 questions about the importance of climate change mitigation, as well as the mechanisms by which agriculture and forests affect the climate and how climate change should be considered in environmental policy. The data was collected between October 8th and November 8th of 2019. This was in five weeks after the IPCC 1,5-degree climate report was published. A series of topics was constructed from the answers, and they are meant to be used as topics to be discussed in the Finnish 2019 parliamentary election. In addition, on how important scientific academics see the control of climate change, they were also asked how critical climate change is. The interview material is stored in the Finnish Social Science Data Archive (www.fsd.uta.fi) The experts’ answers to the importance of controlling climate change were almost unanimous and considered to be highly important. Carbon sink and storage were considered the most effective methods to control climate change. According to the results, the study proposes topics that should be discussed in politics and when a person wants to advance the control of climate change in forest, agriculture and environment politics. Political decisions are often based on value judgement, which again are based on the information of different methods efficacy. The results that are discussed in this study are not the only options, but they give guidelines and reasons for discussions related to effective choices. Forest policies should recognize the effects of forest industry to the development of carbon sink and storage. Forest industries prerequisite for operation and decision making in addition to considering employment and export industry, must also consider the effect for Finland’s net carbon emissions. Activities which lengthen the forest rotation time would have multiple positive benefits and increase forest carbon storage. Agricultural politics should broaden the discussion to reach food politics. Consumption habits have big effect on agricultural production structure and it can be directed by many ways. The structure of agricultural production should also be considered from the emission point of view, because the land use is substantially large and changes in production can affect Finland’s emission in a scale, that would have large effect on our nations net carbon emissions. To strengthen carbon sinks, landowners should have compensation mechanism methods, that increase carbon sinks, and which are combined to the size of the carbon storage. In environmental policy climate change must be paid more attention and governmental boundaries must not intervene significant decision making. The strengthening of the role of Ministry of the Environment and adding co-operation between different ministries supports the decision making regarding environmentally positive issues.
  • Hirvonen, Kalle (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan maatalouskaupan vapauttamista kehitysmaiden näkökulmasta. Maailman kauppajärjestössä neuvotellaan maatalouskaupan asteittaisesta vapauttamisesta. Jotta vapauttamisesta olisi mahdollista hyötyä kehitysmaissa, on maataloustuotantoa pysyttävä tehostamaan. Pienviljelijät ovat keskeisessä asemassa kehitysmaissa sekä maataloustuotannon että köyhyyden vähentämisen kannalta. Maataloussopimus saattaa kuitenkin rajoittaa tarvittavien uudistusten tekemistä. Lisäksi se voi olla ristiriidassa kehitysmaiden kehitystavoitteiden kanssa. Tämän vuoksi kehitysmaille on WTO:ssa myönnetty niin sanottu erityis- ja erilliskohtelu. Erityis- ja erilliskohtelu suo kehitysmaille helpotuksia markkinoille pääsyyn, kotimaiseen tukeen sekä vientitukiin liittyvistä sitoumuksista. Vähiten kehittyneet maat ovat näistä sitoumuksista kokonaan vapautettuja. Tutkielman pääpaino on kehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelussa WTO:n maataloussopimuksessa. Tutkielmassa tutkitaan ensinnäkin sitä, miten maataloussopimus rajoittaa valtioiden toimintamahdollisuuksia pienviljelijöiden aseman parantamiseksi ja toiseksi sitä, miten erityis- ja erilliskohtelulla voidaan tilannetta helpottaa. Aluksi on tarkasteltava pienviljelijöiden kohtaamia keskeisiä rajoitteita sekä ongelmia. Tämän jälkeen on pohdittava keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Tutkielmassa havainnollistetaan kahta pienviljelijöille tyypillistä ongelmaa teoreettisten mallien avulla. Luottomarkkinoiden epätäydellisyyttä tarkastellaan Bardhanin ja Udryn (1999) mallin sekä omavaraisviljelyn syitä Fafchampsin (1992) mallin avulla. Mallien avulla pystytään selvittämään ongelmien syyt ja tarvittavat toimenpiteet ongelmien ratkaisemiseksi. Tämän jälkeen tarkastellaan sitä, miten WTO:n maataloussopimus estää kehitysmaiden hallituksia tekemästä tarvittavia uudistuksia pienviljelijöiden hyväksi sekä sitä, miten erityis- ja erilliskohtelu edesauttaa ristiriitatilanteiden ratkaisemista. Tutkielman lopuksi tarkastellaan valtion toimintaa pienviljelijöiden hyväksi maataloussektorilla yleisesti maataloussopimuksen sekä erityis- ja erilliskohtelun valossa. Tutkielmassa havaitaan, että erityis- ja erilliskohtelun avulla pystytään ratkaisemaan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, useimmat maataloussopimuksen mukanaan tuomat epäkohdat, jotka estävät hallitusta toteuttamasta tarvittavia uudistuksia pienviljelijöiden aseman parantamiseksi. Keskeiseksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin kehitysmaiden puutteelliset resurssit, jotka estävät tarvittavien uudistusten toteuttamisen. Lisäksi tullitulojen menettäminen vähentää hallitusten käytettävissä olevia tuloja osassa kehitysmaita. Erityis- ja erilliskohtelun yhteydessä sovittu kehittyneiden maiden apu ns. tarjontapuolen ongelmien ratkaisemiseksi nousee keskeiseksi. Ongelmana kuitenkin on, että apua koskevat erityis- ja erilliskohtelulausekkeet ovat vain suosituksia, eivätkä siten velvoita kehittyneitä maita. Sitovien sääntöjen luominen avun antamiseksi edesauttaisi maataloussektoreiden pitkäjänteistä uudistamista kehitysmaissa. Kehitysmaiden differentiaatio maataloussopimuksessa vaikuttaa välttämättömältä, jotta erityis- ja erilliskohtelu tehostuisi ja sitovista säännöistä sopiminen helpottuisi.
  • Hyvärinen, Antti (2004)
    Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että tietty tila kuuluu laajentavien tilojen joukkoon. Tutkimuksessa analysoidaan viljelijän pitkän aikavälin valintaa mikrotaloustieteen yrityksen teorian pohjalta. Valintaan liittyvää epävarmuutta kuvataan liittämällä odotetun hyödyn teoria yrityksen teoriaan. Tutkimuksen empiirisessä osassa käytettävät aineistot on kerätty kirjekyselyinä Gallup Elintarviketiedossa DataLaari –viljelijäpaneelin vastaajilta. Maatalousyrittäjä -kyselyissä selvitettiin maatalousyrittäjien tulevaisuuden suunnitelmia, näkemyksiä, tietoja tilojen tekemistä peltoalan laajennuksista sekä laajentamisaikomuksista. Lisäksi aineistoista ilmenee tilan taustatietoja ja tietoa viljelijän asenteista. Näitä taustatietoja käytettiin tutkimuksessa selittäjinä sille, mitkä tilat aikovat laajentaa tuotantoaan. Kyselyt tehtiin vuosina 2001 ja 2003. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan selvittämään Suomen maatalouden rakennekehityksen suuntaa. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen, millaiset tilat tulevat tulevaisuudessakin keskittymään maatalouden harjoittamiseen ja laajentavat toimintaansa. Tutkimuksessa pyrittiin selittämään maatilan laajentamistodennäköisyyteen vaikuttavia tekijöitä. Tätä varten muodostettiin kvalitatiivisen valinnan malli, joka estimoitiin kahtena vuonna kerättyjen kyselyaineistojen avulla. Tässä tutkimuksessa käytetty kvalitatiivisen valinnan malli oli kahden vaihtoehdon logit –malli, jota voidaan yksinkertaisimpana mahdollisena kvalitatiivisen valinnan mallina.
  • Harjula, Minttu (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimus käsittelee maissin tuotantoon ja markkinoihin vaikuttavia tekijöitä Yhdysvalloissa 2000-luvulla. Yhdysvallat on maailman merkittävin maissin tuottaja. Aikaisemmin maissia on tuotettu suoraan tai välillisesti eläinten rehuna ihmisten ruuantuotannon tarpeisiin. 2000-luvulla maissin käyttö liikenteen polttoaineena käytettävän etanolin raaka-aineena on merkittävästi lisääntynyt. Samaan aikaan maissin hinta on noussut ennätyskorkeaksi. Tässä tutkimuksessa maissimarkkinoihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin ajankohtaisen viranomaistiedon, aiheeseen liittyvän aikaisemman tutkimuksen ja empiirisen ekonometrisen estimoinnin perusteella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kysyntä- ja tarjontateoriaan. Lisäksi tässä tutkimuksessa on kerrottu Yhdysvaltojen maatalouspolitiikan lähihistoriasta ja tarkemmin tällä hetkellä rehuviljan tuotantoon vaikuttavasta maatalouspolitiikasta. Tutkimuksessa estimoitiin maissin tuottajien viljelypäätöksiin vaikuttavia tekijöitä käyttäen pienimmän neliösumman menetelmää. Viljelypäätöstä kuvaavaksi selitettäväksi muuttujaksi valittiin maissin viljelypinta-ala. Aineiston saatavuus rajasi tutkimuksen vuosiin 1987 – 2010. Viljelypinta-alaa selittäviä muuttujia valittiin 12. Muuttujien valinta perustui maissin tuotantoon liittyviin tekijöihin, joita on käytetty muissa alan tutkimuksissa ja joiden käyttöä voidaan perustella talousteorialla. Vähitellen kokeilemalla mallista karsittiin turhat muuttujat pois ja viljelypinta-alaa selittämään jäi maissin ja soijan viivästetty hintasuhde, viivästetty typpilannoitteen hinta, maissifutuurien ostomäärät sekä viivästetty etanolin tuotanto ja maissin muu teollinen käyttö. Paras ja luotettavin lineaarisella mallilla saatu tulos sai selitysasteeksi 0,85. Tässä mallissa molemmat kysyntää kuvaavat muuttujat olivat alle 1 % virhetasolla tilastollisesti merkitseviä. Alle 10 % virhetasolla tilastollisesti merkitseviä olivat myös maissin ja soijan hintasuhde samoin kuin futuuriostot. Samoilla muuttujilla testattu log-lineaarinen malli antoi tutkimuksen korkeimman selitysasteen 0,87. Selittävistä muuttujista etanolin tuotanto oli edelleen alle 1 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan maissin muun teollisen käytön merkitsevyys heikkeni, ollen kuitenkin alle 10 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä. Lannoitteen hinnan p-arvo laski, joten lannoitteen hinta oli nyt alle 5 % virhetasolla tilastollisesti merkitsevä samoin kuin futuuriostot. Log-lineaarinen malli paransi myös maissin ja soijan hintasuhteen merkitsevyyttä. Tutkimustulokset ovat loogisia ja vastaavat teoriaa ja muita tutkimuksia siltä osin, että maissin korkeampi hinta, maissin lisääntynyt kysyntä ja futuuriostot lisäävät maissin viljelypinta-alaa. Tulosten perusteella voi todeta maissin tuotantokustannusten nousun ja soijan hinnan nousun laskevan maissin viljelypinta-alaa. Tutkimuksen tuloksena saadut joustokertoimet ovat pieniä, mikä kertoo maissin viljelypinta-alan vaihtelujen olevan melko joustamattomia markkinoilla tapahtuviin muutoksiin nähden. Tästä voisi päätellä viljelijöiden tuotantopäätösten olevan melko riippumattomia markkinoiden muutoksista. Tämä voi selittyä maatalouspolitiikan luomalla vahvalla turvaverkolla, rajoitteilla ja kannustimilla.
  • Wejberg, Henrik (Helsingin yliopisto, 2020)
    EU:n maatalouspolitiikka on muuttumassa vuosille 2021–2027. Samaan aikaan EU:n sisällä ilmastopolitiikassa tavoitellaan taakanjakosektoreilla päästövähennyksiä ja LULUCF-sektorilla nettonielua. Työn tavoite oli selvittää, voisiko metsitystuki olla kustannustehokas instrumentti, jolla voitaisiin vähentää sekä maatalouden että LULUCF-sektorin päästöjä. Teoriapohjana on käytetty ulkoisvaikutuksia ja kustannus-hyötyanalyysia. Maataloustukien negatiivisena ulkoisvaikutuksena on maankäytön muutos metsistä pelloiksi, jolloin maatalouden päästöt varsinkin turvemaista kasvavat ja hiilinielut pienenevät metsämaan vähentyessä. Kustannus-hyötyanalyysin avulla on mahdollista laskea maanomistajalle nettonykyarvo sekä viljelystä että metsityksestä. Näiden erotus kertoo vaadittavan metsitystuen suuruuden, jotta viljelijä suostuu muuttamaan maankäyttöään. Jos erotus on suurempi kuin saavutettavat ilmastohyödyt tietyllä hiilen hinnalla, metsitystuki ei ole tehokas instrumentti. Yksivuotisessa viljelyssä olevan turvemaan metsittämisen ilmastohyöty ylitti vaadittavan metsitystuen suuruuden jokaisen ELY-keskuksen alueella. Monivuotisessa viljelyssä turvemaan päästöt ovat sen verran alhaisemmat, ettei eniten metsitystukea vaativilla alueilla ilmastohyöty ylitä kustannuksia, kun päästöjen hinta on 25 € per hiilidioksidiekvivalenttitonni. Metsityksen myötä ei pelkkä kasvavan biomassan hiilihyöty ylitä kustannuksia yhdenkään ELY-keskuksen alueella. Nykyisillä pellon nettonykyarvoilla metsitystuki ei ole nielujen lisäämiseksi kivennäismailla kustannustehokas keino. Metsitystuki olisi 25 €:n hiilidioksidiekvivalentin tonnihinnalla kustannustehokas keino useimpien paksu-turpeisten maiden metsitykseen. Lisätutkimusta tarvittaisiin siitä, miten metsitystuen käyttö vaikuttaisi muiden tukien määriin ja sitä kautta tuotantomääriin, kansallisten tukien määrään sekä taakanjakosektorin päästövähennystavoitteisiin.
  • Arovuori, K.; Kola, J.; Lankoski, J.; Ollikainen, M. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2006)
    Julkaisuja
  • Unknown author (Sosialidemokraattinen ylioppilasyhdistys, 1918)
  • Thorsøe, Martin Hvarregaard; Andersen, Mikael Skou; Brady, Mark V.; Graversgaard, Morten; Kilis, Emils; Pedersen, Anders Branth; Pitzén, Samuli; Valve, Helena (Royal Swedish Academy of Sciences, 2021)
    Ambio
    Following decades of international collaboration to restore the Baltic Sea, we provide an assessment of the domestic implementation of measures agreed to limit diffuse agricultural pollution and the patterns of policy instruments applied. Despite the Helsinki Convention being unusually specific in detailing what measures countries should introduce, we find many shortcomings. These are most pronounced in the larger countries (Poland, Germany and Russia), while smaller countries perform better, notably Sweden and Estonia. The patterns of policy instruments applied differ, influenced by domestic politics. The limited use of complementary policy instruments suggests that other priorities overrule full and effective implementation, with engagement mirroring the advantages that a restored Baltic Sea can bring to countries. Using the European Agricultural Fund for Rural Development to support farmers in managing nutrients, particularly advisory services and investments in modern manure management technologies, represents a significant opportunity for reducing agricultural pollution in most countries.
  • Vihinen, Hilkka (2001)
    Tutkimus koskee Euroopan Unionin yhteisen maatalouspolitiikan poliittisuutta, ja sen muutosta erityisesti 1990-luvulla. Lähtökohtana sovelletaan teoreettista näkökulmaa, jonka mukaan poliittisuus ilmenee siinä, miten keskeiset ongelmat kulloinkin määritellään, miten ongelmia pyritään ratkaisemaan ja ennen kaikkea siinä, miten yhteisen maatalouspolitiikan tavoiteet ja toimintapolitiikat niiden saavuttamiseksi muotoillaan. Yhteisen maatalouspolitiikan poliittisuuden muutosta tarkastellaan tapaustutkimuksen avulla, analysoimalla vuoden 1992 ns. MacSharry -uudistuksesta käytyä julkista keskustelua kahdessa EU:n jäsenmaassa, Irlannissa ja Alankomaissa. Aineistosta käy ilmi, että sama uudistusteksti tematisoitiin eri tavoin kansallisissa keskusteluissa, keskusteluun osaa ottaneet tahot olivat osin erilaiset, ja keskusteluissa tukeuduttiin osin erilaisiin väittämiin EU:n maatalouden luonteesta ja yhteisen maatalouspolitiikan toivottavasta linjasta. Tutkimus perustuu tekstianalyysiin, jossa käytettiin eri analyysitasoilla erilaisia menetelmiä: toimijakentän tarkastelussa käytettiin sisällönanalyysiä,temaattisessa tutkimuksessa foucaultlaista diskursiivisten kenttien analyysiä, ja perelmanilaista uuden retoriikan lähestymistapaa argumentaation tutkimukseen. Siitä huolimatta, että yhteistä maatalouspolitiikkaa on harjoitettu EU:ssa jo yli 30 vuotta, käsitys eurooppalaisesta maataloudesta tai sen erityisluonteesta on kehittymätön. Toisen jäsenmaan maataloutta tunnetaan heikosti, ja jopa täysin virheellisiä argumenttejä saatetaan käyttää julkisessa keskustelussa. Geopoliittisesti Euroopan Unionin maatalous jakaantuu alankomaalaisten näkökulmasta etelään ja pohjoiseen, irlantilaisten suunnalta taas länteen ja itään. Alankomaalaiset sijoittavat itsensä Euroopan taloudellisen ja poliittisen integraation keskiöön, irlantilaiset taas näkevät itsensä kirjaimellisesti erillisenä saarena tai saarekkeena periferiassa. Yleisenä kehityskaarena tutkimuksessa piirtyy yhteisen maatalouspolitiikan alkuperäinen muotoilu tuotteide, ja myöhemmin tuotannontekijöiden ympärille. Hinta- ja markkinapolitiikan keskeisyys liittyi tähän valintaan, jonka raskaana ytimenä voi pitää tulopolitiikkaa viljelijöille. Tämä yhteisen maatalouspolitiikan ydin on vahvan lainsäädännön ja varmistetun rahoituksen turvaama. 90-luvun kuluessa ja EU:n poliittisen integraation syventyessä yhteinen maatalouspolitiikka on alkanut sisällyttää itseensä teemoja ja argumentteja, sekä vähitellen myös toimijoita perinteisen tulopolitiikka-paradigman ulkopuolelta. Maatalous politisoituu nyt myös ihmisen ja luonnon kosketuspintana, joka näkyy mm. ympräristö-, ruoan turvallisuus-, eläinten hyvinvointi- ym. eettisinä kysymyksinä. Yhteisen maatalouspolitiikan muotoiluun vaikuttavat yhä enemmän unionin tarve legitimoida itsensä poliittisesti EU-kansalaisten silmissä. Maatalouspolitiikasta tulee yhä enemmän maatalouden ja yhteiskunnan välinen sopimus, jolloin sen tehtävä tulopolitiikan välineenä vähenee.
  • Paronen, Eija (Helsingfors universitet, 2012)
    Maataloudessa riskit vaikuttavat merkittävästi tulon muodostumiseen ja siten viljelijöiden hyvinvointiin. Säähän liittyvien riskien lisäksi maataloustuottajien altistuminen tuloriskeille on lisääntynyt. Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan CAP 2020 -uudistuksen yhteydessä on herännyt kiinnostus riskienhallinnan välineiden hyödyntämiseen. Kiinnostuksen kohteena on ollut Kanadassa käytössä oleva tulovakuuttamiseen perustuva järjestelmä, jossa viljelijän tulot määritellään käyttökatteen avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Kanadan tulovakuuttamisen malli toimisi, jos sitä sovellettaisiin Suomen kannattavuuskirjanpitotiloista viljatiloille. Lisäksi tutkimusongelmina oli selvittää, kuinka paljon viljatilojen käyttökatteet ovat tarkasteluajanjaksolla vaihdelleet, kuinka paljon kassaja suoriteperusteisen aineiston käyttökatteet eroavat toisistaan ja miksi, kuinka paljon satovahinkokorvauksia on tarkasteluajanjaksolla maksettu ja ovatko satovahinkokorvaukset tasanneet käyttökatteen vaihtelua sekä mitkä tekijät vaikuttavat viljatilan käyttökatteen muodostumiseen. Aineistona tutkielmassa käytettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ylläpitämää maatalouden kannattavuuskirjanpitoaineistoa vuosilta 1998–2009. Tarkasteluun poimittiin viljatilat, joita oli mukana aineistossa yhteensä 403 kappaletta. Tutkimustulokset osoittavat, että tarkastelun kohteena olleiden tilojen keskimääräinen kassaperusteinen ja suoriteperusteinen käyttökate eroavat selvästi toisistaan. Suoriteperusteisessa aineistossa vuosien väliset vaihtelut ovat hyvin merkittäviä. Kassaperusteiseen käyttökatteen vaihtelut ovat sen sijaan maltillisempia. Kassaperusteiseen käyttökatteeseen viljelijät voivat itse vaikuttaa ajoittamalla ostoja ja myyntejä. Tutkimuksen tuloksista onkin selvästi havaittavissa, että viljelijät itse toimivat aktiivisesti tavoitteenaan tasata tuloja ja käyttökatetta. Tarkastelun kohteena olleille tiloille on maksettu vuosittain satovahinkokorvauksia hyvin vaihtelevasti. Satovahinkokorvauksilla ei ole keskimäärin ollut merkittävää vaikutusta tilojen käyttökatteiden suuruuteen. Korvausten taloudellinen merkitys yksittäisille tiloille voi sitä vastoin olla hyvinkin tärkeä, ja tässä satovahinkojen korvausjärjestelmä osoittaa tarpeellisuutensa. Kun järjestelmän avulla voidaan taloudellisesti auttaa yksittäisiä viljelijöitä, siitä hyötyy lopulta myös koko maatalouselinkeino. Viljatilojen käyttökatteisiin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin ekonometrisen mallinnuksen regressioanalyysin avulla. Mallinnuksen perusteella tilan viljelyala, viljan tuottajahinnat, lannoitteiden ja maanparannusaineiden hinnat sekä maataloustuet ja tehoisa lämpösumma 1.-15. kesäkuuta vaikuttavat viljatilan käyttökatteeseen. Mallilla voidaan selittää noin 56 prosenttia käyttökatteen vaihtelusta.
  • Nisonen, Sampsa (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tavoitteena on arvioida ympäristöpolitiikan integraation tasoa suomalaisissa ruokaa ja ravitsemusta käsittelevissä poliittisissa asiakirjoissa. Lisäksi metodologisena tavoitteena on kehittää ympäristöpolitiikan integraation tason arvioinnin menetelmiä tarkemmiksi ja kattavammiksi. Tutkielman aineistona on 12 suomalaisen ruoka- ja ravitsemuspolitiikan kannalta keskeistä poliittista asiakirjaa sekä yksi samaa aihepiiriä käsittelevä tieteellinen selvitys, joka taustoittaa ruokapolitiikan kenttää ja tarjoaa poliittisille asiakirjoille vertailukohdan. Asiakirjat valittiin käyttäen kriteereinä sekä niiden vaikuttavuutta ja painoarvoa että niiden sisällön keskeisyyttä tutkielman aiheen näkökulmasta. Valitut asiakirjat on myös julkaistu viime vuosien aikana. Tutkielman teoreettisen pohjan muodostavat ympäristöpolitiikan integraatiolle kirjallisuudessa asetetut määritelmät ja kriteerit. Tutkielmassa nojataan määritelmään, jonka mukaan ympäristöpolitiikan integraatiolla tarkoitetaan ympäristötavoitteiden sisällyttämistä kaikille politiikan sektoreille siten, että ne saavat erityisen suuren painoarvon: ympäristötavoitteet ohjaavat politiikan suunnittelua ja toteutusta, ja pyrittäessä minimoimaan eri sektorien toimenpiteiden välisiä ristiriitoja niille annetaan periaatteellinen prioriteetti. Tässä tutkielmassakin sovelletaan siten hyvin ympäristöpainotteista näkökulmaa ympäristöpolitiikan integraatioon ruoka- ja ravitsemuspolitiikassa. Ympäristöpolitiikan integraation tasoa aineistossa tutkitaan tarkastelemalla, kuinka hyvin aineisto täyttää ympäristöpolitiikan integraatiolle annetut, kirjallisuuslähteitä soveltaen määritellyt neljä kriteeriä. Sisällyttämisellä tarkoitetaan sitä, missä määrin ympäristöasiat ovat esillä aineistossa. Koherenssilla viitataan siihen, kuinka hyvin synergiaetuja on onnistuttu maksimoimaan ja ristiriitahaittoja minimoimaan ympäristötavoitteiden ja muiden tavoitteiden välillä. Painotuksella kuvataan sitä, millainen painoarvo ympäristötavoitteille on annettu muihin tavoitteisiin verrattuna. Raportoinnilla taas arvioidaan, kuinka tehokkaita seuranta- ja raportointivelvoitteita ympäristötavoitteiden toteutumiselle on asetettu. Tutkielman laajan aineiston analyysin mahdollistaa koodaus Atlas.ti-tietokoneohjelmalla. Koodit ovat viittauslistoja, jotka kokoavat kuvaavien nimikkeiden alle asiakirjojen oleellisia kohtia, tiivistäen aineiston sisältöä. Koodeja voidaan käyttää suoraan sisällyttämisen ja raportoinnin tason arviointiin. Koherenssin arvioimiseksi tarkastellaan 10 keskeisen ympäristökoodin vuorovaikutuksia toistensa sekä 10 keskeisen talous- ja 10 keskeisen terveysaiheisen koodin kanssa. Mahdolliset vuorovaikutustyypit ovat synergia, ristiriita ja ei vuorovaikutusta. Vuorovaikutusten tyyppiä arvioidaan kahdella eri tavalla. Ensimmäinen arvio perustuu puhtaasti aineistoon kuuluvien poliittisten asiakirjojen tekstisisältöön, mutta toisessa asiaa tutkitaan tarkemmin käyttäen apuna lähdekirjallisuutta ja omaa tulkintaa sekä aineistoon kuuluvaa tieteellistä selvitystä. Näitä kahta arvioita vertaamalla selvitetään, missä määrin tutkittujen sektoreiden väliset ristiriidat ja synergiat on huomioitu ja ylipäätään tunnustettu suomalaisessa politiikassa. Vuorovaikutusten merkittävyyttä arvioidaan sitten numeerisesti sen perusteella, miten laajasti ne esiintyivät eri asiakirjoissa. Painotuksia arvioidaan ryhmittelemällä ensin kunkin asiakirjan koodit ympäristö-, talous- ja terveysryhmiin. Tämän jälkeen verrataan ryhmien kokoa ja niihin kuuluville koodeille asiakirjoissa annettua painoa keskenään. Tutkielmassa kehitetyn menetelmän etuna on, että sen avulla voidaan tehokkaasti tarkastella kokonaista asiakirjajoukkoa ja politiikkasektoria yksittäisen asiakirjan sijaan. Suoritettu analyysi osoittaa, että ympäristötavoitteiden ja -toimenpiteiden keskinäinen koherenssi on korkea, mutta kaikkia potentiaalisia synergioita ei vielä hyödynnetä. Ympäristö- ja taloussektoreidenkin väliltä löytyy synergioita, mutta ne on jo pitkälti tunnistettu tai jopa hyödynnetty. Ristiriitoja löytyy myös hyvin paljon, ja niitä ei ole asiakirjoissa edes tunnustettu. Ympäristö- ja terveyssektorien väliltä löytyy erittäin paljon synergiapotentiaalia, esimerkiksi kestävään kehitykseen ja terveellisyyteen perustuvat ravitsemussuositukset ovat pitkälti yhtenevät. Näitä synergioita on kuitenkin toistaiseksi hyödynnetty riittämättömästi. Etenkin terveyssektorin tuottamissa asiakirjoissa jätetään systemaattisesti huomiotta terveysajattelun ulkopuolelle jäävät näkökohdat. Sisällyttämis- ja painotuskriteerit täyttyvät ennen kaikkea kestävää kehitystä käsittelevissä asiakirjoissa. Yleisissä sekä ruokapoliittisissa asiakirjoissa kriteerin ehdot toteutuvat osittain ja terveyspainotteisissa asiakirjoissa ne jäävät yksiselitteisesti toteutumatta. Raportoinnista on yleisesti ottaen huolehdittu, mutta ympäristöasioiden ollessa sivuosassa jää tämä kriteeri yleensä täyttämättä. Tutkielma antaa lähtökohdat monentyyppisiin jatkotutkimuksiin. Ympäristöpolitiikan integraatiota on mahdollista kehittää paikkaamalla tutkielman havaitsemia puutteita ja ongelmakohtia. Tutkielman paljastamat ruoka- ja ravitsemuspolitiikan tavoitteiden ja toimenpiteiden väliset vuorovaikutukset kaipaavat myös tarkempaa ja syvällisempää tutkimusta. Tutkielmassa kehitettyä menetelmää on mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa uusissa vastaavantyyppisissä tutkimuksissa ympäristöpolitiikan integraation edistymisen arvioimiseksi. Menetelmää on myös mahdollista soveltaa aivan toisiin politiikan integraatiotyyppeihin.