Browsing by Subject "maatilat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-19 of 19
  • Hämäläinen, Jouko; Kuula, Markku (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1992)
  • Vesala, Kari Mikko (Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologian laitos, 2005)
    Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen tutkimuksia
  • Hildén, N. A. (Suomen metsätieteellinen seura, 1934)
  • Virolainen, Johannes (Suomen metsätieteellinen seura, 1943)
  • Halmekoski, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1961)
  • Pelkonen, Riina (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2013
    Maatalouden biokaasulaitoksen ympäristölupaoppaan tavoitteena on opastaa, millaista tietoa luvanhakijalta tulisi lupahakemusvaiheessa edellyttää, mitä lupaviranomaisen tulisi ottaa huomioon maatilojen biokaasulaitosten lupaharkinnassa ja millaisia määräyksiä hyvän maatilan biokaasulaitoksen ympäristöluvan tulisi sisältää. Oppaassa kuvaillaan maatilakokoluokan biokaasulaitoksen hyvän ympäristölupapäätöksen lupamääräysten sisältöä. Lisäksi oppaassa esitetään tietoa maatilan biokaasulaitoksista ja niitä koskevasta ympäristölainsäädännöstä sekä yleisesti ympäristölupamenettelystä ja ympäristöluvan hakuprosessista. Oppaassa keskitytään ainoastaan maatilan biokaasulaitoksen kannalta olennaisiin lupamääräyksiin sekä esitellään yleispiirteisesti maatilan biokaasulaitoksille soveltuvia parhaita käytettävissä olevia tekniikoita. Osa A sisältää yleiskuvauksen maatilojen biokaasulaitostoiminnasta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä. Osa B on suunnattu luvanhakijalle ja käsittää maatilan biokaasulaitoksen lupahakemuksessa edellytettävät tiedot. Osassa C on kuvattu maatilan biokaasulaitokselle asetettavia lupamääräyksiä. Se on suunnattu lähinnä viranomaisille ja sen tavoitteena on maatilojen biokaasulaitosten ympäristölupakäytäntöjen yhtenäistäminen ja hyvien käytäntöjen edistäminen.
  • Heliölä, Janne; Herzon, Irina (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 26/2012
    Tässä raportissa esitetään tulokset kahdesta tutkimushankkeesta, jotka liittyivät eri tavoin maatalousalueiden luontoarvojen mittaamiseen. Luonnonhoitopellot tulivat uutena vapaaehtoisena toimenpiteenä maatalouden ympäristötukeen vuonna 2009. Tulosten perusteella ne lisäävät selvästi luonnon monimuotoisuutta maatalousympäristössä. Kasvillisuudeltaan lajirikkaimpia olivat niittypellot sekä vanhat niittymäiset nurmet. Luonnonhoitopellot eivät silti korvaa esimerkiksi perinnebiotooppeja, sillä niillä esiintyy vain niukasti harvinaisia kasvilajeja. Luonnonhoitopeltojen sijoittelu vesistöihin nähden ei ole vesiensuojelun kannalta optimaalista. Maanviljelijät pitävät toimenpidettä hyvin onnistuneena. Toisessa osatutkimuksessa arvioitiin ympäristötuen erityistukea saavien perinnebiotooppien, metsänreunojen ja metsäsaarekkeiden hoidossa ja laadussa tapahtuneita muutoksia vuoteen 2004 verrattuna. Useimmilla perinnebiotooppikohteilla esiintyi merkittäviä luontoarvoja ja tehtyjä hoitotoimia pidettiin selvästi hyödyllisinä. Sitä vastoin metsänreunojen ja saarekkeiden osalta sekä kohteiden valinnassa että hoidossa havaittiin yleisesti puutteita. Kolmannessa osatutkimuksessa arvioitiin ns. HNV-maatalousmaan määrän seurantaan kehitetyn indikaattorin realistisuutta. Tulokset osoittivat, että indikaattorin avulla pystytään rajaamaan erilleen luontoarvoiltaan merkittävimpien maatilojen osajoukko. Indikaattori ei kuitenkaan kuvasta kovin luotettavasti tavanomaisempien maatilojen luontoarvojen vaihtelua.
  • Räsänen, A. A. (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Kinnunen, Erkki J. (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Kajander, Kalle (Werner Söderström, 1901)
  • Piha, Antero (Suomen metsätieteellinen seura, 1957)
  • Hyder, Akmal S.; Lönnstedt, Lars; Penttinen, Markku (The Finnish Society of Forest Science and The Finnish Forest Research Institute, 1994)
    For non-industrial private forest (NIPF) owners forest land with its timber production is an example of a capital asset. Developments in the asset’s value and yield depend not only on forest management but also on other factors that the owner cannot control, for example timber prices and the production circumstances, such as soil and climate. One important basis for decision making related to management strategy and, in the short run, to cutting and silvicultural activities is economic analysis and accounting. The owner has to decide whether to invest more in his property (planting, cleaning, building of forest roads) or disinvest (sell timber or the holding). He has to find ways to increase revenue and cut costs. This is particularly important given the economic conditions facing forestry in, for example, Finland and Sweden in the early 1990s. However, generally accepted accounting practices for NIPF owners are lacking. Applying business economic accounting principles and forestry accounting traditions, we outline a proposal for a profit and loss account and balance sheet for NIPF holdings with a view towards increasing economic awareness among private owners. Key concepts are net profit of the enterprise and calculated profit of the property. Other profit measurements that are used are gross margin, forestry margin, operating margin and operating profit. Calculated profit is based on adjusted net profit. The main concern, however, is to consider the change in the holding’s market value caused by changes in stock volume, quality and price. The contents of the accounting framework developed here are applied to three management strategies. The return on investment (ROI) of forestry is compared with other investment alternatives.
  • Jutila, K. T. (Suomen metsätieteellinen seura, 1921)
  • Mattila, Pasi; Rankinen, Katri; Grönroos, Juha; Siimes, Katri; Karhu, Eija; Laitinen, Pirkko; Granlund, Kirsti; Ekholm, Petri; Antikainen, Riina (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 40/2007
    Raportissa esitellään maatalouden ympäristötuen myötä vuosina 2003–2005 tapahtuneita tilatason viljelytoimenpiteiden muutoksia ja niiden vaikutuksia vesistökuormitukseen. Tulosten mukaan vuosien 2003–2005 viljelytoimenpiteet eivät merkittävästi poikenneet ohjelmakauden alkuvuosien 2000–2002 toimenpiteistä. Merkittävimmät muutokset, varsinkin lannoituksessa, olivat tapahtuneet jo ensimmäisellä ohjelmakaudella (1995–1999), ja niiden toteuttamista jatkettiin toisella kaudella. Nurmialat ovat 2000-luvulla vähentyneet nurmivaltaisilla alueilla sekä tietyillä viljavaltaisilla alueilla, joilla ne olivat ennestäänkin pieniä. Talviaikainen kasvipeitteisyys, mukaan luettuna kevennetysti muokattu ala, on tietyillä alueilla kasvanut tarkastelujaksolla 2000–2005. Muutos on johtunut lähinnä kevennettyjen muokkausmenetelmien mutta viime vuosina yhä enemmän myös muokkaamattomuuden lisääntymisestä, mikä liittyy suorakylvön yleistymiseen. Etelä-Suomen viljanviljelyalueilla perusmuokkausmenetelmissä on tapahtunut merkittävä muutos 1990-luvun alkupuoleen nähden. Vuoden 1994 syksyllä sänkipeitteisestä peltoalasta kynnettiin Yläneenjoen ja Lepsämänjoen tutkimusalueilla noin 90 prosenttia, kun vuonna 2005 kynnetyn alan osuus oli enää noin puolet. Peltojen fosforikuormitukseen voimakkaasti vaikuttavan helppoliukoisen fosforin pitoisuudet alenevat, mutta hyvin hitaasti. Muokkausmenetelmissä ja maan fosforipitoisuudessa tapahtuneet muutokset näkyvät myös muutoksina potentiaalisessa ravinnekuormituksessa. Esimerkiksi Yläneenjoen alueella maapartikkeleihin sitoutuneen fosforin kuormitus on muokkausmenetelmien muutosten myötä selvästi vähentynyt, mutta liukoisen fosforin kuormitus ei ole muuttunut, koska maan helppoliukoisen fosforin pitoisuudessa ei ole tapahtunut selviä muutoksia.