Browsing by Subject "maidontuotanto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-19 of 19
  • Nyqvist, Krista (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract The long period of indoor feeding in Finland emphasizes the importance of good quality silage in dairy cow nutrition. Silage additives are used to ensure successful ensiling. Silage inoculants enhance silage lactic acid fermentation when lactic acid bacteria and sometimes enzymes and other fermentative bacteria are added to silage. Lactic acid content has been higher and pH lower in silages treated with inoculant than in silages without any additive. Aerobic stability of silage and total mixed ration (TMR) has been better with silage treated using inoculant compared to silage without additives. In some studies, the digestibility of dry matter and organic matter has been better with inoculant-treated silage. Silage dry matter intake has been improved with silage treated with inoculants in studies performed with dairy cows, growing beef cattle and sheep. Milk yield has increased in some studies with biological additive when compared to silage without additives. The aim of this study was to examine whether ensiling grass silage with biological additive influences feed intake or milk production of dairy cows in comparison to silage without inoculant. The study was conducted at the research farm of University of Helsinki. First cut timothy – meadow fescue sward was cut and wilted for 46 hours. The grass was harvested in round bales wrapped with 8 film layers either using silage inoculant (treatment B, with lactic acid bacteria and enzymes) or without additive (treatment A). A series of five bales of each silage were prepared one after another. The grass had dry matter of 183 g/kg before wilting and 328 g/kg after wilting. Water soluble carbohydrate concentration was 121 g/kg dry matter (DM). The silages were stored for 174 days before the beginning of the feeding trial. There were no differences in silage fermentation quality. Both silages had high concentration of lactic acid (100 g/kg DM). The dry matter contents were 296 and 294 g/kg and pH 4.25 and 4.31 for the inoculated silage and the silage without additive, respectively. Eight Finnish Ayrshire cows (95 days in milk, standard deviation 25.9) of second or later parity were used. The cows were kept in tie stalls during the trial. A double-reversal design was used with two treatments sequences (ABBA or BAAB) of 21 days each. The cows were fed with total mixed ration consisting of 65% (dry matter basis) of silage (inoculated or without additive), 20% of concentrate mixture, 13% rapeseed meal and 1.5% mineral supplement. Dry matter intake was 1,1 kg/d higher with the inoculated silage (p=0.01) than with untreated silage. Digestibility of dietary dry matter (p=0.02) and organic matter (p=0.02) was lower with inoculated than untreated silage. There was no difference in milk production between treatments (p=0.65). This study indicates that good fermentation quality of wilted (DM 300 g kg) grass silage can be achieved without additives. The increased dry matter intake or the lower digestibility of the diet containing inoculated silage cannot be explained by the silage composition or fermentation profile.
  • Pitkonen, Maija (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract Investoinnin strategiavaihtojen kannattavuutta arvioidaan erilaisten investointi- ja rahoituslaskelmien avulla. Niiden avulla voidaan tarkastella investoinnin vaikutuksia maitotilan tulokseen, taseeseen ja kassavirtaan. Budjetti toimii investoinnin suunnittelun ja seurannan välineenä. Sen täytyy olla sidoksissa investointisuunnitelmaan, jotta sitä voidaan käyttää johtamisen työvälineenä. On kaikkien osapuolien etu, että investoinnin suunnittelu on käynnistetty ajoissa ja saatavilla on riittävästi informaatiota päätöksen tekemiseen. Maatalouden toimintaympäristön ja -politiikan muutokset tuotavat päätöksen tekoon vaikeasti ennustettavia elementtejä ja täten estävät aukottomien laskelmien laatimisen. Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää keinoja, miten investointivaiheen talouden suunnittelua ja seurantaa voisi kehittää ja toimintaa yhtenäistää eri toimijoiden välillä. Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmäksi valittiin teemahaastattelu, joka soveltuu tiedon keräämiseen suoraan tarkoituksen mukaisesti valitulta kohdejoukolta. Tutkimus tehtiin tiiviissä yhteistyössä tuloksia hyödyntävien tahojen kanssa. Tutkimuksen perusteella investoinnin onnistumisen kannalta on tärkeää tarkastella kokonaisuutta talouden ja tuotannon näkökulmista. Kannattavuuden ja taloudellisten vaikutusten simulointiin on ProAgrian asiantuntijoilla käytössä Likwi-ohjelma. Sen avulla voidaan simuloida maksuvalmiuteen vaikuttavia muutoksia ja määrittää esim. kuinka alhaista maidon tuottajahintaa investointi kestäisi. Lisäksi omaan yksityiskäyttöön tarkoitetun pankkitilin avaaminen tulisi olla pakollista suureen investointiin ryhdyttäessä. Investoinnin rahaliikenne olisi muutoinkin hyvä hoitaa oman pankkitilin kautta, jotta pääomalla ei rahoita normaalia tuotantoa tai yksityistalouden menoja. Pankin seurantaan rahoituspäätöksen jälkeen, tulee kehittää systemaattisemmaksi.
  • Savonen, Outi (2020)
    Novel fibrous feeds for ruminants The objective of this licentiate thesis was to study the effects of novel fibrous feeds on feed intake, digestibility, rumen fermentation and milk production of lactating dairy cows. The novel feeds used in the milk production trials were silage solid fraction originated from a green biorefinery process (solid fraction) and microcrystalline cellulose (MCC) from coniferous trees. Solid fraction replaced unprocessed grass silage whereas MCC replaced barley in the diet as concentrate. The idea behind this thesis was a need to examine ruminant feeds unsuitable for human food. The need of more efficient food production will increase significantly due to the global population growth. Novel feeds for ruminants could form a part of a sustainable food system because the use of grass solid fraction would intensify the use of natural resources. The use of wood-based products would release arable land for producing human food. Enhancing the efficiency of grassland management in Finland might help to answer many problems caused by climate change. Furthermore, the processing of grass based biomaterials would contribute to the overall benefits from grasslands. In the first experiment (Exp. I), grass silage was fractionated using a farm scale twin-screw press. Due to the separation of liquid fraction the concentration of both dry matter and neutral detergent fibre (NDF) increased whereas the crude protein concentration was reduced in the solid fraction compared to the unprocessed silage. In the feeding trial, solid fraction replaced 0, 0.25 or 0.5 of the portion of forage. The cows were able to increase their feed intake when the proportion of solid fraction increased to 0.25. However, at the point where the proportion of solid fraction reached 0.5 the cows could not increase feed intake further. The digestibility of crude protein decreased linearly whereas the digestibility of NDF tended to increase with the increase in the NDF content of the diet. The pH or the content of ammonia in the rumen fluid did not change when silage was replaced with the solid fraction. There was also no difference in the amount of total volatile fatty acids in the rumen fluid but the proportion of acetic acid increased with the increased proportion of solid fraction. Due to the increase in NDF content, the intake of metabolizable energy decreased quadratically and the amount of energy corrected milk tended to decrease. The separation process probably mechanically crushed the plant structure thus enhancing its rumen digestibility. This might explain the increase in feed intake and prevent the energy corrected milk production from declining when the portion of solid fraction was 0.25. In the second experiment (Exp. II), the effects of microcrystalline cellulose manufactured from coniferous wood pulp using a method developed at Aalto university (AaltoCell TM) was studied on dairy cows. In the feeding trial on lactating dairy cows MCC replaced barley in the concentrate. The proportion of MCC in diet dry matter was 0, 0.01 or 0.1. Microcrystalline cellulose has a very tight structure because the crystalline regions of the cellulose chains are strengthened by numerous inter- and intramolecular hydrogen bonds. The increase in MCC concentration did not affect dry matter intake. However, the digestibility of NDF improved with the increase in NDF content of the diet. Despite of increased intake of metabolizable energy, energy corrected milk production decreased linearly with the increase of MCC. The methods used in this study could not reveal the cause of the reduction in milk production. The increase in fibre digestibility can probably be explained by the better digestibility of MCC fibre compared to other fibres in the diet. Due to the small particle size of MCC, there is more surface area for microbial fermentation which may enhance the rumen digestibility. The cows were able to use the novel fibrous feeds examined in both experiments. The improvements in fibre digestibility compensated the increased fibre concentration in both experiments and there was only a minor reduction in milk production. The low concentration of crude protein in solid fraction improved the nitrogen use efficiency in milk production. The usage of MCC might also increase nitrogen use efficiency because it does not contain any nitrogen. The use of novel fibrous feeds in ruminant nutrition would help to enhance the use of natural resources and release arable land for human food production Grass cultivation as well as the usage of grass based biomaterials would be more efficient if the fractionation of grass would be more widely used.
  • Koivusaari, Katariina (Helsingfors universitet, 2017)
    Milk production in Finland has changed during the latest decades. There are significant changes in cattle breeding, cattle feeding, milk collecting and transportation. Also processing of milk products has been developed. In addition, milk products are consumed in a different way than before. For example the consumption of fat-free milk and cheeses has increased whereas overall consumption of milk has decreased. In this master’s thesis milk products of DIPP (Diabetes Prediction And Prevention) nutrition study were classified based on their homogenization and heat-treatment. Creating the classification, the effects of heat-treatment or homogenization on milk proteins and fat globules were considered. The classification was done using information provided by literature and by major dairy manufacturers. Milk products were classified in one of the following groups based on the homogenization information: homogenized, non-homogenized, fat-free; and in one of the following groups based on the heat-treatment information: normally pasteurized or milder heat treatment, high pasteurized at < 100°C, high pasteurized or sterilized at ≥100°C. Milk consumption of children at the age of 6 months (n=1305), 1 year (n=1513) and 3 years (n=1326) was observed using both the updated classical DIPP - milk product classification and the newly created processing based classifications. It was observed that children used a lot of strongly heated milk-based products especially during their first year. At the age of six months mostly high pasteurized or sterilized at ≥100°C and homogenized milk products were used. Background variables such as breastfeeding, mother’s education and children’s living area (Pohjois-Pohjanmaa/ Pirkanmaa) were associated with milk product consumption both when using classical and process based classifications. This study introduces new information about children’s milk product consumption. The process based classification can also be used later when observing whether consumption of some specific kind of milk products can lead to appearance of type 1 diabetes.
  • Salovaara, Katri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielman tavoitteena oli hankkia tietoa karjakohtaisesta elinikäistuottavuudesta ja siihen kytkeytyvistä tekijöistä Suomessa. Aineisto kerättiin valiolaisilta Tuotosseurantaan kuuluvilta maitotiloilta. Varsinainen tutkimusaineisto koostui yli 120 lehmän tiloista ja aineiston lopullinen määrä oli 191 tilaa. Tutkimusosuus koostui kahdesta osiosta. Tilastoanalyysia varten luotiin uusi yhdistetty muuttuja EKM/elinpäivä maitoa meijeriin, jossa yhdistettiin käytettävissä olevia tuotosindi-kaattoreita. Monimuuttujaisen lineaarisen regressioanalyysimallin avulla testattiin valittujen hyvinvointi- ja tuotosindikaattoreiden yhteyttä luotuun vastemuuttujaan. Tilasto-osuuden jälkeen toteutettiin tapaustutkimus haastattelemalla kymmentä yrittäjää heidän korkeiden elin-ikäistuottavuustietojensa taustoista. Tilastoanalyysissa havaittiin lypsytavan, poistettujen lehmien keski-iän, keskituotoksen, kokonaisjalostusarvon, lehmien ja ensikoiden poistoprosenttien ja poikimavälin selittävän reilun kolmasosan tilojen välisestä vaihtelusta tutkimusaineiston tiloilla. Lypsytapa nousi tuloksissa merkittävimmäksi selittäväksi tekijäksi siten, että asemalypsytiloilla EKM/elinpäivä maitoa meijeriin oli keskimäärin noin 1,56 kg suurempi kuin automaattilypsytiloilla. Taustalla voivat olla automaattilypsytilojen vaatimukset lehmien jalka- ja utarerakenteen suhteen. Näiden eläimen rakenteeseen yhdistyvien tekijöiden heikko laatu oli myös tapaustutkimuksessa usein poiston taustalla. Tilakohtaisessa tapaustutkimusosuudessa tärkeimmiksi tekijöiksi elinikäistuottavuuden taustalla nousivat matala hoitokynnys, ennakoiva eläinterveydenhuolto ja varhainen puuttuminen jo sairauden subkliinisessä vaiheessa. Toisaalta haastatteluissa kävi ilmi myös yrittäjien myönteinen suhtautuminen työhönsä, arvostus lehmiään kohtaan ja korkea motivaatio panostaa eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tähän tutkimukseen luotua yhdistettyä muuttujaa EKM/elinpäivä maitoa meijeriin voidaan tietynlaisena osatuottavuusmittarina. Sen avulla voidaan kuitenkin tarkastella karjakohtaisen kestävyyden ja tuottavuuden yhdistelmää ja niiden muodostumista. Nykyaikaisen maitotilan toiminnassa voidaankin ajatella yhdistyvän kolme osa-aluetta: taloudellinen kannattavuus, ekologisuus ja eläinten hyvinvointi. Toisaalta eri osa-alueet voivat myös tukea toisiaan, kun tilan toiminta on oikein johdettua ja toimenpiteet osataan kohdistaa oikein ja eri osa-alueiden toimintamekanismeista ja kytköksistä toisiinsa on riittävästi tietoa. Vaikka elinikäistuottavuutta ei tässä tutkimuksessa kytketty taloudelliseen kannattavuuteen, voidaan kestävien, pitkäikäisten lehmien ajatella avaavan mahdollisuuksia myös jalostusvalinnan tehostamiseen. Maidontuotantoon voidaan valita vain parhaiden lehmäyksilöiden vasikat, kun uudistustarve pienenee ja jalostukseen käytettävät lehmät voidaan valita suuremmasta joukosta eläimiä. Tutkimus tulee tällaisenaan Valion Voimalehmä-hankkeen käyttöön.
  • Harmoinen, Robert (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maapallon väkiluvun kasvamisen ja väestön elintason nousun seurauksena eläinperäisten tuotteiden kulutuksen arvioidaan kasvavan jopa 70 % vuoteen 2050 mennessä. Tämän vuoksi eläinperäisten tuotteiden valmistuksesta aiheutuvia päästöjä on hillittävä. Päästöjen hillitsemisen kannalta on tärkeää tunnistaa päästölähteet sekä niiden suuruus. Tuotteen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen voidaan arvioida laskemalla sen hiilijalanjälki, joka ottaa huomioon tuotannosta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt sekä valmistetun tuotteen määrän. Tässä työssä kerättiin 20:n suomalaisen maitotilan tiedot niiden tuotantomenetelmistä ja tuotantopanosten käytöstä. Kerätyn tiedon avulla laskettiin kyseisten maitotilojen raakamaidon hiilijalanjäljet. Näiden tulosten mukaan noin puolet suomalaisen raakamaidon hiilijalanjäljestä koostuu nautojen märehtimisestä aiheutuvasta metaanipäästöstä. Muita merkittäviä maidontuotannon päästölähteitä ovat maankäytöstä aiheutuvat hiilidioksidi- ja dityppioksidipäästöt, energiankäytön hiilidioksidipäästöt sekä kalkin ja väkilannoitteiden käytöstä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. Lannan hallinnan metaani- ja dityppioksidipäästöt aiheuttavat vain noin 5 % suomalaisen raakamaidon hiilijalanjäljestä ja sen vuoksi lannan prosessoinnilla saatavien suorien lannan hallinnan päästövähennysten vaikutus maidon hiilijalanjälkeen on pieni. Suoria päästövähennyksiä ovat esimerkiksi lannan varastoinnista aiheutuvien metaani- ja dityppioksidipäästöjen pieneneminen. Suorien päästövähennysten lisäksi lannan prosessointi pienensi näiden tulosten mukaan myös väkilannoitteiden käytöstä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä sekä epäsuoria dityppioksidipäästöjä, joita aiheutuu esimerkiksi typen haihtumisesta lannan levityksestä. Tämän tutkielman perusteella suomalaisen raakamaidon hiilijalanjälki oli 1,02 kg CO2 ekv./kg EKM. Lannan prosessointimenetelmästä saatava biokaasu voidaan hyödyntää korvaamalla raskaan liikenteen fossiilisia polttoaineita. Fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta saatavat päästövähennykset kohdennettiin alkutuotantoon. Huomioimalla kaikki edellä mainitut päästövähennykset saatiin suomalaisen raakamaidon hiilijalanjälkeä pienennettyä keskimäärin 14,3 %.
  • Pethman, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Maidon tuottajahinnan vaihtelu on lisääntynyt viime vuosina myös Suomessa. Rakenneke-hityksen myötä suomalaisessa maidontuotannossa tilakoko kasvaa ja tilojen määrä vähenee koko ajan. Tästä syystä jatkavilta tiloilta odotetaan tulevaisuudessa mittavia investointeja. Lisääntyneet hintavaihtelut ja maailmanmarkkinoiden epävakaus aiheuttavat sen, että mai-dontuotannon hintariskit on syytä ottaa huomioon entistä tarkemmin erityisesti investoivilla tiloilla Tutkimuksessa selvitettiin, millä todennäköisyydellä investointi uuteen tuotantorakennuk-seen on kannattava investointituella ja ilman investointitukea. Tämän selvittämiseen käytet-tiin MARISKI-laskuria, joka ottaa huomioon investointiin liittyvän hintariskin. Tutkimuk-sessa selvitettiin myös, mikä on kannattavan investoinnin enimmäishinta investointituella ja ilman investointitukea. Tämän selvittämiseen käytettiin reaalioptiomenetelmää joka ottaa huomioon myös investointiin liittyvän epävarmuuden. Riskienhallintakeinoina tarkasteltiin tuottajan ja meijerin välistä hintasopimusta sekä katevakuutusta. Tämä tutkimus toteutettiin ”Hintavaihtelut riski maidontuotannon investointien kannattavuudelle – riskin arviointi ja hallinta uuteen tarkasteluun” -hanketta (MARISKI). Tutkimuksen perusteella tuotantorakennusinvestointien tekeminen ilman investointitukea ei kannata. Maidon hintariskin hallintaan tuottajan ja meijerin välinen hintasopimus on kate-vakuutusta hieman parempi ratkaisu. Investointia ei kuitenkaan saa nykyisillä investointi-kustannuksilla kannattavaksi, vaikka käytössä olisi erilaisia riskienhallintakeinoja.
  • Arminen, Antti (Helsingfors universitet, 2008)
    Suomen maatalous on elänyt voimakasta murrosta EUjäsenyyden ajan. Maidontuotantoon rakennekehitys on heijastunut erityisen voimakkaasti. Lähes kolme maitotilaa viidestä on lopettanut maidontuotannon ja tilalukumäärän laskeva kehitys on selviö koko Suomessa. Vastaavasti jatkavien maitotilojen karjakoko kasvaa kaikilla tukialueilla, mutta kehityksen nopeudessa on havaittavissa tukialueiden välistä hajontaa. Maidontuotanto on Suomessa edelleenkin kiistatta merkittävin tuotantomuoto, ja merkittävyyttä alleviivaa maitotuottajien sijoittuminen läpi maan Hangosta Nuorgamiin. Maitotilojen panos on edelleen erittäin merkittävä niin paikallistalouksille, maaseudulle kuin koko maatalouselinkeinollekin. Maan jakautuminen kahden päätukialueen kesken etelään ja pohjoiseen on EUajan suuri paradoksi. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, kuinka kansallisen tukijärjestelmän tavoitteet maatalouden toimintaedellytyksien turvaamisesta eri tuotantosuunnissa ja alueilla toteutuvat maidontuotannossa. Onko alueiden välisten tukitasojen määrittelyssä poliittisten reunaehtojen puristuksessa päästy tasapainoiseen ratkaisuun, joka ottaa huomioon alueiden luontaiset tuotantomahdollisuudet? Pohjoisen tuen järjestelmässä tuenalaisen tuotannon määrä on tiukasti sidottu ennen jäsenyyttä vallinneeseen tilanteeseen. Vastaavasti artiklan 141 perusteella saatu maksuvaltuutus on eriyttänyt maidon tukitasot Eteläja PohjoisSuomen välillä. Maidon tuotantotuella ei tämän tutkimuksen perusteella ollut suoraa vaikutusta maidontuotannon kehittymiseen vuosien 1997 ja 2006 välillä, vaikka tukiero ABja C1alueiden välillä on kasvanut vuoden 2002 2,8 sentistä 4,4 senttiin per litra vuonna 2006. Tulevina vuosina tukien erilaistumiskehitys tulee edelleen jatkumaan, ja tulokset saattaisivatkin olla muutaman vuoden kuluttua erilaiset. Tulosten mukaan Aalueen maidontuotannon kehitys näyttää olleen muita tukialueita heikompaa vuodesta 2004 alkaen. Myös Balueen kehitys näyttäytyy heikompana. Muita alueita vahvempaa maidontuotannon kehitys oli erityisesti C2alueella. Tilastollisen tarkastelun huomioita vahvistaa tuettujen navettainvestointien sijoittuminen: 81 prosenttia investoinneista kohdistui Ctukialueen hankkeisiin. Lypsylehmien lukumäärän kasvu on ollut keskimäärin nopeinta C2alueella vuodesta 2004 alkaen. Muuta maata hitaampaa lehmien vähentyminen on ollut alueilla C2 pohjoinen ja C3. Tulosten valossa maitotilojen suhteellisella osuudella kaikista maatiloista on lisäksi positiivinen vaikutus lehmien lukumäärän kehitykseen. Tämä tukee hypoteesia maitotalouden keskittymisestä jo ennestään maitotalousvaltaisiin kuntiin. Tulos työttömyysasteen negatiivisesta vaikutuksesta lypsylehmien lukumäärän muutokseen on myös odotusten mukainen: mikäli vaihtoehtoisia elinkeinoja maitotilan pitämiselle on vähän tai riski työttömyydestä on suuri, on todennäköisempää, että tilaa jatketaan ja ehkä myös kehitetään investoimalla ja kasvattamalla lypsylehmien lukumäärää. Maitokiintiöiden kaupassa on havaittavissa selvä siirtymä Calueelle. ABalueella kiintiöiden tarjonta on ylittänyt kysynnän jo useiden vuosien ajan. Vastaavasti kiintiöiden vahvasta kysynnästä on seurannut Ctukialueella pohjoisen tuen pääomittuminen kiintiöiden hintaan tuottajien välisissä kiintiökaupoissa.
  • Hakkarainen, Teija (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tällä hetkellä luomusektorilla on ongelmana epäsuhta peltoviljelyn ja kuluttajalle tarjolla olevan luomuvalikoiman kesken. Nykyisin luomutiloilla on yleistä se, että kasvintuotantoa harjoitetaan luonnonmukaisesti ja kotieläintuotantoa ei. Näin ollen valtaosa luomurehusta käytetään tavanomaisen kotieläintuotannon rehuna. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko erilaisten maitotilojen kannattavuudessa eroa. Vertailtavina ovat luomumaitotilat, tavanomaiset maitotilat sekä tilat, joilla lypsykarja on tavanomaisessa tuotannossa ja pellot ovat luomutuotannossa. Viimeisenä esitetystä ryhmästä käytetään tutkimuksessa nimitystä välitilat. Kannattavuutta tarkastellaan käyttäen eri kannattavuustunnuslukuja. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat näiden ryhmien eroihin, jos eroja löytyy. Tutkimuksen aineistona käytetään kvantitatiivista MTT:n kannattavuuskirjanpitotilojen aineistoja vuosilta 2008–2012. Tuotantoryhmistä etsitään samankaltaisia tiloja käyttäen propensity score matching -menetelmää (PSM). Tutkimuskysymyksiin etsitään vastausta käyttämällä kuvailevaa tilastotiedettä sekä tilastollisia analyysejä. Syitä mahdollisille kannattavuuseroille etsitään käyttämällä tuotantofunktioita ja regressioanalyysiä sekä tarkastelemalla tuotto- ja kulurakenteita. Kannattavuuden tunnuslukuja tarkasteltaessa luomutilat ovat ainoita, jotka eroavat muista tarkasteluryhmistä. Luomutilojen kannattavuuskertoimet sekä työtuntiansiot ovat korkeampia, kuin tavanomaisten tai välitilojen vastaavat arvot. Väli- ja tavanomaiset tilat ovat kannattavuutta tarkasteltaessa samankaltaisia. Luomutilat ovat suurempia ja töitä tehdään vähemmän, joten luomutiloilla tuotto työtuntia kohden on paremmalla tasolla kuin muissa ryhmissä. Luomutilat saivat keskimäärin eniten tukia ja näin ollen tuotot olivat keskimäärin suurimmat tässä ryhmässä. Luomu- ja välitilojen kustannusrakenne oli hyvin samankaltainen. Tavanomaisilla tiloilla tarvikekustannukset olivat muita ryhmiä suuremmat. Luomu- ja välitilojen konekustannukset olivat tavanomaisten vastaavia suuremmat. Maitotilojen lehmämäärä vaikuttaa tavanomaisilla ja välitiloilla tuotokseen enemmän verrattuna luomutiloihin. Lehmämäärän vaikutus väli- ja tavanomaisten tilojen välillä vaihteli riippuen siitä, mitä mallia estimoinnissa käytettiin. Tavanomaisilla ja välitiloilla ostorehujen kustannusten vaikutus tuotokseen on suurempaa kuin luomutiloilla.
  • Niskanen, Olli (Helsingfors universitet, 2012)
    The aim of this study was to examine the economic development of Finnish bookkeeping dairy farms from the point of view of investment impacts. The study was made in co-operation with the Central Union of Agricultural Producers and Forest Owners (MTK) Standard Cow House-project. The milk production environment and the reasons for investment needs were described as a back-ground of the study. This study also described the most essential determinants currently involved to investments, such as the current agricultural policies, investment and production control, the cost of investing and the uncertainty for incomes in the future. The country quota for milk production has been increased in recent years and the quota system will be completely abolished in April 2015. Literature survey showed that maintaining current produc-tion level in Finland will require a large number of investments in the near future, but the increasing investment costs, product- and input price volatility and uncertainty about future agriculture policy responses makes it challenging for farmers to develop their production. Empirical data included accounting, production and labor information of years 2000-2010 from 151 dairy farms. In the first part of the empirical study farms were divided into groups based on the in-vestment ratio. Economical development was surveyed with financial indicators and groups were compared with Kruskal-Wallis one-way ANOVA test. In the second part of the study, farms which had invested more than 300 000 € to a cattle building during years 2005-2007 were studied more closely. The study found that a higher rate of investment had some positive effects on economic success in the long run. Higher investment rate had a positive effect on livestock-work productivity and the return on capital. A closer look to cattle-building investments revealed that financing the investment makes liquidity tight, but solvency is maintained at a healthy level. A sharp increase in the number of working hours were found as well as loss in the average milk yield during the investment process and even after it. These factors caused adjustment costs and it took 2-3 year period before the real- and monetary process recovered to the level before the investment.
  • Lehtinen, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    The gastrointestinal tract of the ruminants is specialized to utilize fibre as a main source of energy. Cellulose and hemicellulose from grasses typically compose a considerable part of the feeding of ruminants but wood-based feed ingredients are not commonly used. The competition about land use between food and feed production is a global challenge which increases the interest towards novel feeds. Microcrystalline cellulose (MCC) has many applications in food and pharmaceutical industry. Rumen microbes have been able to utilize MCC in vitro which made it reasonable to expect that they could be used as feed for ruminants. The aim of this in vivo experiment was to investigate the effects of MCC on intake, rumen fermentation, milk production and diet digestibility in dairy cows. This experiment used three total mixed rations (TMRs) which included MCC 0, 10 or 100 g/kg DM (MCC0, MCC10, MCC100). In MCC10-diet MCC was added to control diet and in MCC100 diet MCC replaced rolled barley. The ratio of silage and concentrates in TMR was 50:50 and cows were fed ad libitum. 24 multiparous Nordic Red cows were used in the experiment. Six of the cows were rumen cannulated. The experiment consisted of two 21-day periods. Data and samples were collected during the last seven days of the periods. The NDF content in MCC was very high (937 g/kg DM) but crude protein content (12,5 g/kg DM) and organic matter in vitro digestibility (0,404 g/g) were low. Feed intake of the cows was on average 25.6 kg DM/day and there were no significant differences between the diets. The digestibility of NDF increased in MCC100 diet (p<0.001). The digestibility of organic matter and dry matter were not significantly affected by the diet. Inclusion of MCC decreased the energy corrected milk production of the cows about 1.5 kg/day and it decreased also the fat and protein content of the milk (P<0.05). These differencies were however numerically small. Based on the results of this study MCC can be added on the diet of dairy cattle without negative effects on the feed intake but when replacing rolled barley it deacreases slightly the production of the energy corrected milk. Positive effects of MCC on the rumen fermentation could not be demonstrated under circumstances of this experiment.
  • Laukkanen, Salla (Helsingfors universitet, 2017)
    Microalgae are unicellular organisms with excellent nutritional composition, ability to efficiently produce biomass and low environmental demands. The use of microalgae in animal feeds is common in aquaculture and newly introduced to animal husbandry. There is a growing need for alternative protein feeds to diminish the environmental cost of feed production and competition with food production. This research examined if soy protein can be replaced with microalgal protein in concentrate feeding of dairy cows. The effect of protein source on feed intake, milk production, milk composition, amino acid intake and use in mammary gland as well as plasma metabolites were evaluated. The feeding experiment was conducted in the research farm of the University of Helsinki in the summer of 2014. The study design was a 4x4 Latin square with four multiparous ayrshire dairy cows and four different experimental diets (isonitrogenously soybean meal (Glycine max), Spirulina platensis, Chlorella vulgaris or 1:1 mixture of Chlorella and Nannochloropsis gaditana as protein feed). The experimental concentrates (12.5 kg/d) were based on cereals and molassed sugarbeet pulp. The cows were given grass silage ad libitum. The physiological feeding experiment lasted for 12 weeks, with four experimental periods of three weeks. Feed intake was recorded and samples of feed, milk, feces and blood were taken to determine the effect of the experimental feeds on the cows. Inclusion of microalgae lowered the intake of concentrate feeds, but overall dry matter intake remained unchanged as the intake of grass silage was increased. The only effect on milk production and milk composition was the slightly higher fat concentration of milk when microalgal feeds were fed. In plasma, acetic acid and free fatty acid concentrations were higher and insulin concentrations lower when feed included microalgae, and also the mammary metabolism of these metabolites was affected by the experimental diets. The results refer to slight changes in rumen fermentation and mammary gland metabolism when microalgae replaced soy in the feeds. The effects of different feeds on amino acid metabolism were minor. Based on mammary uptake-output ratio, the most limiting amino acid in all diets seemed to be methionine. Based on the results of this experiment, microalgal feeds are equal or even slightly superior to soy as a protein feed of dairy cows when it comes to nutritional composition and productive responses. Inferior palatability of microalgae compared to soy, high production costs of microalgal feeds and lack of systematic scientific research are nevertheless hindering the large-scale commercial use of microalgae in domestic animal feeds.
  • Piili, Noora (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena on tehdä selvitys erilaisista investointilaskentamenetelmistä ja erityisesti reaalioptiomenetelmästä ja sen käytöstä maitotilan tuotantorakennusinvestoinnin riskien hinnoittelussa. Teoriaosuus koostuu investointilaskennan menetelmien esittelystä kirjallisuuden pohjalta. Tutkielman empiirisessä osuudessa tehdään katelaskelma esimerkkitilalle ja MTK:n Tyyppinavetta-hankkeen esimerkkien avulla määritetään maitotilan tuotantorakennuksen rakentamiskustannukset. Riskeiksi investoinnille, reaalioptiomenetelmää varten, määritetään maidon tuottajahinnan taso ja vaihtelu. Tuottajahintojen tarkasteluajanjakso on 1/2012 - 12/2014. Esimerkkilaskenta suoritetaan reaalioptiomenetelmää käyttämällä ja muuta-malla eri maidon tuottajahintatasolla, tuottajahinnan vaihtelusta määritetyllä epävarmuusprosentilla sekä eri lehmäpaikkamäärällä. Esimerkkien tulokseksi saadaan, kannattaako investointi käynnistää vai siirtää se myöhemmin toteutettavaksi, kun maidon hintariski otetaan huomioon. Tuloksena reaalioptiomenetelmälaskennasta saatiin, että esimerkkituotantorakennusinvestointi ei ole kannattava vuoden 2014 maidon tuottajahinnan keskiarvolla, ei vuosien 2012 - 2014 tuottajahinnan keskiarvolla, eikä useilla eri variaatioilla riskitasoja tai lehmäpaikkamäärää nostamalla. Investointi on kannattava riski huomioiden, mikäli maidon tuottajahinta olisi 0,49 €/l, jota se ei ole ollut koko tarkasteluajanjaksolla vuosina 2012 - 2014. Reaalioptiomenetelmä soveltuu hyvin maatalouden investointilaskentaan, sillä se on menetelmä, jonka avulla myös riskit saadaan hinnoiteltua ja otettua mukaan tarkasteluun, mikä on erityisen tärkeää isoja investointeja laskettaessa. Tutkimus on ajankohtainen sekä kiinnostava maitokiintiöiden poistumisen, maidon hintavaihtelun sekä tilakoon kasvun myötä.
  • Rissanen, Paula (Helsingin yliopisto, 2020)
    The aim of supplementary protein feeding of dairy cattle is to increase dry matter intake and milk yield. In Finland, rapeseed (Brassica rapa L. oleifera, Brassica napus L. oleifera) is commonly used protein feed in animal nutrition. However, low self-sufficiency of supplemental protein and a changing climate increase the need to find alternatives for conventional protein feeds. Micro algae might be potential protein feed for dairy cattle. The aim of the study was to evaluate if protein feeding and replacing rapeseed meal by micro algae Spirulina platensis as a protein supplement affect feed intake, milk production and milk fatty acid composition of dairy cows. The study was conducted in the Viikki research farm of the University of Helsinki. Eight multiparous Finnish Ayrshire cows (186 d in milk on average) were used in balanced, replicated 4x4 Latin square with 21-d periods. There were four experimental concentrate feedings (12 kg/d). The control treatment was negative control without a protein supplement. Three other treatments were supplemented isonitrogenously with rapeseed meal, Spirulina or a mixture of rapeseed meal and Spirulina (1:1 on the crude protein basis). Cows were offered 2nd cut grass silage (D-value 656 g/kg dry matter) ad libitum and concentrates were given separately. In the study, protein supplementation tended to increase silage intake compared to control feeding. However, treatment had no effect on total dry matter intake. The substitution of the rapeseed meal by Spirulina decreased concentrate intake and it also tended to decrease milk protein yield. There was no difference in milk, ECM or milk fat yield between the treatments. In milk production, lack of response to protein feeding might be explained by a shortage of energy in the rumen due to low D-value of the silage. Because the diets were low in fat, there were only minor changes in milk fatty acid composition. Changes in milk fatty acid composition reflected the differences in the fatty acid composition of the protein feeds. Substitution of the rapeseed meal by Spirulina decreased stearic acid (end-product of oleic acid ruminal biohydrogenation) but increased palmitic and γ-linolenic acid proportion in milk fat. Spirulina lipid contains γ-linolenic acid more than conventional animal feeds. According to this study, it is possible to replace rapeseed meal by Spirulina partly or completely without a decrease in total dry matter intake or milk yield on separate feeding. However, in this study protein supplementation did not increase dry matter intake or milk yield of dairy cattle in mid-lactation.
  • Hakala, Tuuli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Efforts must be made to reduce greenhouse gas emissions from dairy and beef production in order to curb climate change. The aim of this study was to investigate the impact of milk yield, longevity, fertility and live weight of dairy cows, calf mortality and feeding of dairy cows on greenhouse gas emissions of dairy and beef production. The analysis was carried out by production systems and by the total bovine sector, with total annual milk and beef production in each scenario being constant. The research method used was the Global Livestock Environmental Assessment Model (GLEAM) based on Life Cycle Assessment (LCA) developed by FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations). Calculations were made using the GLEAM-i -tool. The results showed that greenhouse gas emissions from milk production fell as average milk yield increased, cow longevity improved and live weight decreased. Decreased calf mortality or improved fertility of dairy herds did not affect milk output. The focus of beef production varied between the milk system and suckler cow production in the scenarios, which also led to a shift of greenhouse gas emissions from one system to another. Total bovine sector emissions decreased as average milk yields increased, cow fertility improved, calf mortality decreased and dairy cows live weight decreased. Increasing the proportion of concentraits in dairy cattle feeding reduced the greenhouse gas emissions of milk. Regarding feeding results, it should be noted that the calculation does not include land use change or carbon capture in feed production. Based on this study, it is possible to reduce the greenhouse gas emissions of Finnish milk production and the main breeding goals of dairy cattle support the promotion of climate efficiency. The live weight of dairy cows should possibly be limited. However, the interconnectedness of milk and beef production should be taken into account and the changes in emissions in dairy and beef cattle should be monitored simultaneously.
  • Halinen, Pekka (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tutkielmassa tarkasteltiin stokastisen rintama-analyysin avulla suomalaisten tavanomaista tuotantotapaa harjoittavien maitotilojen teknistä tehokkuutta ja sen vaihteluita kirjanpitotiloilta vuosilta 2007–2012. Tuotosaggregaattina oli tilan kokonaissato rehuyksiköissä mitattuna. Panoksina olivat peltopinta-ala, kasvinviljelyn muuttuvat kustannukset määrällisiksi muunnettuina, kasvinviljelytyö sekä konepääoma. Tuotanto ilmensi likimain vakioskaalatuottoja. Tehokkuus oli eri mallispesifikaatioilla keskimäärin 0,7 tasolla. Vaihtelut olivat kuitenkin suuria ja joukossa esiintyi erityisen tehottomia tiloja. Tehokkuuden keskimääräinen taso laski hieman tutkimusajanjaksolla. Peltopanos selitti valtaosan sadonmuodostuksesta. Lannoitus ja kalkitus selittivät vaihtelusta toiseksi eniten. Teknisen tehokkuuden vaihtelua selitettiin havaintovuodella, eläintiheydellä, karja-kokoluokalla, nurmen viljelyosuudella, tilan maantieteellisellä sijainnilla, urakoinnin hankintamäärällä sekä päätoimisen viljelijän ikävuosilla. Suuri eläintiheys ja tilan sijainti maan keski- tai eteläosassa muodostuivat tärkeimmiksi tehokkuutta selittäviksi tekijöiksi. Nurmen vähäisempi osuus pellonkäytössä vaikutti tehokkuuteen positiivisesti osassa malleista. Viljelijän iän ja urakoinnin hankinnan tason yhteyttä tekniseen tehokkuuteen ei suoranaisesti havaittu. Keskimäärin 40 % virhetermistä jäi stokastisen vaihtelun osuudeksi. Tilakohtaisilla olosuhdetekijöillä on oletettavasti yhteys teknisen tehokkuuden tasoon. Yhdistetty tuotantorintama ei aggregointien takia huomioi riittävästi tilakohtaisia tekijöitä. Osa tehottomuutta selittävistä tekijöistä voitaisiinkin sijoittaa myös tuotantofunktioon ja ottaa siten heterogeenisuus huomioon. Teknisen tehokkuuden ja kustannustehokkuuden yhteyttä ei tarkasteltu. Maidontuotantoa kehitettäessä kasvintuotantoprosessi on merkityksellinen tekijä hajanaisen tilusrakenteen Suomessa.
  • Poutiainen, Matti (Helsingfors universitet, 2016)
    Rakennekehityksen ja kiristyvän kansainvälisen kilpailun myötä maitotilojen on tehostettava toimintaansa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten maitotilojen teknistä tehokkuutta, tuottavuutta ja niiden muutosta ajassa. Tutkimustulosten perusteella etsittiin yhdistäviä ja erottavia selittäviä tekijöitä tilojen välillä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin panosorientoitua DEA-analyysia, joka laski kaikille tiloille tehokkuusluvut välille [0-1]. Lisäksi tutkittiin Malmquist-indeksin avulla tehokkuuden ja tuottavuuden muutosta ajassa. Tutkimusaineistona oli Luken (ent. MTT) kannattavuuskirjanpitoaineisto, joka sisälsi havainnot vuosilta 2007 – 2012. Kirjanpitoaineistosta karsittiin tutkimukseen 250 tilan joukko. Tulosten perusteella vuosittaiset tehokkuusluvut olivat pysyneet keskimäärin melko samana. Tukien vaikutus tehokkuuslukuihin oli suurin pohjoisimmilla tukialueilla (C2P, C3, C4). Luomutilat olivat tehokkaampia kuin tavanomaiset tilat mutta ilman tukia ei havaittu merkittävää eroa. Keskituotoksen noustessa tehokkuusluku kasvoi ja skaalatehokkuus nousi. Korkeimman eläintiheyden (yli 1,2 ey/ha) ja peltoviljelyn intensiteetin (yli 60 000 MJ/ha) havaittiin indikoivan suurinta tehokkuutta. Tutkimusajanjakson aikana tiloilla havaittiin teknologista kehitystä ja tuottavuuden nousua. Tilan omavaraisuuden laskiessa teknologisen kehityksen havaittiin olevan nopeampaa. Velkaisimmilla tiloilla tuottavuus kasvoi nopeiten. Tehokkuudelle ja tuottavuudelle voidaan löytää useita selittäviä tekijöitä, joita voidaan hyödyntää benchmarkingissa.
  • Akkanen, Päivi (Helsingfors universitet, 2011)
    Maatalousyrittäjä toimii muuttuvassa toimintaympäristössä, jonka muutokset asettavat yrittäjälle ja yritykselle haasteita ja vaatimuksia. Tuotantoteorian mukaisesti maatalousyrittäjän oletetaan maksimoivan voittoa ja/tai minimoimaan kustannuksia. Tavoitteen saavuttamiseksi yrittäjä sopeuttaa tuotosmääriään ja panoskäyttöään vallitsevien olosuhteiden mukaan. Tuotantoteknologialla voidaan puolestaan vaikuttaa siihen, millaisia panoksia tuotoksen aikaansaamiseksi tarvitaan. Maidontuotannossa lypsyjärjestelmä on yksi keskeinen teknologiavalinta. Kannattavuus on Suomessa kriittinen tekijä maataloustuotannon kilpailukykyä ja pitkän ajan toimintaedellytyksiä ajatellen. Yhtenä merkittävänä tuotantokustannuksiin vaikuttavana tekijänä maidontuotannossa voidaan pitää keskimäärin korkeaa työkustannusta tuoteyksikköä kohden. Rakennekehityksellä tavoitellaan suurtuotannon etuja ja yksikkökustannusten alentamista. Yrityskoon kasvattamisen yhteyteen liittyy usein uuden tuotantoteknologian käyttöönotto. Uudella teknologialla ja siihen sijoitetulla pääomalla korvataan yhä kallistuvaa työpanosta. Uutta teknologiaa edustavat mm. automaattinen lypsyjärjestelmä. Keskeisintä kehityksessä on, että viljelijöiden on ollut mahdollista vähentää työn määrää tuotettua yksikköä kohti. Tämä on helpottanut tilakoon kasvua ja samalla on ollut mahdollista kasvattaa työmenekin silti olennaisesti kasvamatta. Ensimmäiset automaattilypsyjärjestelmät otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2000 ja vuoden 2009 lopussa niitä oli jo 563 laitetta yhteensä 465 maidontuotantotilalla. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia asema- ja automaattilypsyä käyttävien tilojen tuottavuus- ja kannattavuuseroja ja miten investoinneilla pystytään korvaamaan työtä. Aineistona käytettiin maatalouden kannattavuuskirjanpitoaineistoa vuosilta 2005- 2008. Tutkimusaineistossa olivat mukana kaikki tilat, joilla tutkimusjakson alussa oli automaattinen lypsyjärjestelmä tai jotka siirtyivät siihen ajanjakson aikana. Automaattilypsytilojen vertailuryhmänä olivat maidontuotantoon keskittyneet samaan kokoluokkaan kuuluvat asemalypsytilat. Lypsyjärjestelmän valinnan maidontuottaja tekee omista lähtökohdistaan. Tässä tutkimuksessa tehty lypsyjärjestelmän taloudellinen valintaperusteiden tarkastelu osoittaa, että uuden teknologian käyttöönotto on haasteellista. Valinnan taustalla olevat odotukset eivät välttämättä toteudu ainakaan heti investoinnin jälkeisinä vuosina. Työn tuottavuus, määriteltynä työtuntia kohden tuotettuina maitokiloina, oli automaattilypsytiloilla parempi kuin asematiloilla. Pääoman tuottavuus, määriteltynä lypsykarjatalouden pääomaa (1000 €) kohti tuotettuina maitokiloina oli puolestaan asemalypsytiloilla parempi kuin automaattilypsytiloilla. Asemalypsytiloilla nettotuottavuus, työn sekä pääoman nettotuottavuudet olivat parempia kuin automaattitiloilla. Automaattitilojen kokonaistuottavuuden muutos oli 7,49 %, kun asematiloilla se oli vain 2,30 % tutkimusajanjakson aikana. Lehmää kohti työkustannukset pienenivät ja maksettujen korkojen määrät kasvoivat kummallakin lypsytavalla. Verrattaessa työkustannusten ja maksettujen korkomenojen muutosta voitiin havaita, että työkustannukset eivät automaattilypsytiloilla kuitenkaan pienentyneet niin paljon, että ne olisivat kattaneet maksettujen korkomenojen lisäyksen. Kannattavuuskertoimen perusteella kumpikaan tilaryhmä ei saavuttanut asettamiaan tavoitteita oman työn palkkavaatimuksen eikä oman pääoman korkovaatimuksen suhteen. Asemalypsytiloilla kannattavuus oli parempi ja yrittäjäntappio oli alhaisempi kuin automaattitiloilla.
  • Latva-Kyyny, Marjo (Helsingfors universitet, 2010)
    Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella maidontuottajien yrittäjyyttä ja resurssien käyttöä sekä näissä tapahtuneita muutoksia vuosien 2003 ja 2009 välillä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella millaisia yrittäjäryhmiä löytyy resurssien ja yrittäjyyden suhteen. Tutkimus jakautui rakenteellisesti teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoriaosassa esiteltiin tutkimuksen kohteena oleva alue, Etelä-Pohjanmaa ja tutkimuksen keskeiset käsitteet sekä käsiteltiin yrittäjyyden teoriaa. Lisäksi teoriaosassa käytiin läpi maitotilayrittäjien toimintaympäristöä ja resursseja. Empiirisen osan kohderyhmänä olivat Etelä-Pohjanmaan sekä Pohjanmaan alueeseen kuuluva Kyrönmaan seutukunnan maidontuotantotilat. Tutkimuksen empiirisessä osassa käytettiin vuonna 2003 ja vuonna 2009 hankittuja aineistoja. Molemmat aineistot hankittiin postikyselyllä. Vuoden 2009 kyselyn saaneista yrittäjistä osa oli vuoden 2003 kyselyn saaneita yrittäjiä, minkä lisäksi otosta täydennettiin satunnaisotannalla. Lopullisessa aineistossa vuonna 2003 oli 191 tilaa ja 258 tilaa vuonna 2009. Tutkimusote oli kvantitatiivinen ja aineiston analysoinnissa käytettiin ensi sijassa faktori- ja ryhmittelyanalyysiä. Tutkimuksessa yrittäjyyttä tarkasteltiin maitotilayrittäjien työhön liittyvien arvojen, maatilaa kos-kevan tavoitteellisuuden ja yrittäjyysmotivaation avulla. Tarkastelu tehtiin faktorianalyysin avulla. Merkittävimmiksi faktoreiksi osoittautuivat Kasvu, Osaaminen, Vapaa-aika, Tuotannon jatkuvuus, Sosiaalinen arvostus, Karjan kehittäminen ja Haasteellisuus. Suuria muutoksia yrittäjyydessä vuo-sien 2003 ja 2009 välillä ei kuitenkaan löytynyt. Resurssien osalta tutkimuksen tulokset osoittavat keskimääräisen viljelmä- ja karjakoon kasva-neen tarkastelujaksolla. Lisäksi lehmien keskituotos oli noussut. Suurissa karjakokoluokissa maidon keskituotos oli pieniä karjakokoluokkia suurempi. Myös nuorten yrittäjien osuus viljelijöistä oli hie-man kasvanut ja sen mukana yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen taso. Maitotiloilla oli investoitu aktiivisesti, sillä 95 % kyselyyn vuonna 2009 vastanneista tiloista oli investoinut viimeisen viiden vuoden aikana. Tiloilla oli investoitu erityisesti koneisiin, rakennuksiin ja peltoon. Näihin investointikohteisiin aiotaan myös lähitulevaisuudessa panostaa eniten. Laajenta-mista eniten rajoittaviksi tekijöiksi yrittäjät nimesivät pellon saatavuuden, vallitsevan maatalouspoli-tiikan, ajan riittävyyden ja riskin suuruuden. Yrittäjätoimintaa tutkittiin ryhmittelyanalyysillä. Ryhmittelyanalyysin muuttujina käytettiin yrittä-jyyden kuvaamisessa faktorianalyysissä saatuja faktoripisteitä sekä yrittäjiä että resurssia kuvaavia muuttujia. Vuoden 2009 aineistosta saatu ryhmittelyanalyysin tulos poikkeaa vuoden 2003 tulokses-ta, koska vuoden 2009 ryhmissä resurssit ja yrittäjyys kuvasivat yrittäjätoimintaa selkeämmin kuin aikaisempana tarkasteluajankohtana. Lisäksi vuoden 2009 ryhmissä kävi ilmi yrittäjien elinkaaren vaikutus tuloksiin siten, että yrittäjät voitiin nimetä Jatkajiin, Kehittäjiin, Nykytuotannolla jatkaviin ja Jäähdyttelijöihin.