Browsing by Subject "maine"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 32
  • Puro, Katriina (2005)
    Tämä pro gradu -tutkielma edustaa kvantitatiivista yksittäistapaustutkimusta, jonka tavoitteena on tarkastella tapausorganisaatio Veikkaus Oy:n mainetta opiskelijoiden keskuudessa. Tarkoituksena on myös selvittää, vastaako yhtiön itselleen määrittämä tavoitemaine opiskelijoiden mielikuvia. Lisäksi pyritään arvioimaan, soveltuuko tutkimuksessa käytetty maineen mittari yritysten maineiden mittaamiseen, kun halutaan tutkia opiskelijoita sidosryhmänä. Maine on noussut yhdeksi viestinnän alan keskeisimmistä käsitteistä muiden mielikuvakäsitteiden, kuten imagon ja brändin, rinnalle. Maineen (reputation) ja maineenhallinnan (reputation management) ympärille rakentunut teoriapohja on luonut kasvualustan myös erityyppisille mainetutkimuksille. Tämän työn teoriaosassa esitellään aiempia mainetutkimuksia ja maineen mittareita, joista esimerkkeinä mainittakoon Reputation Quotient (Fombrun, Gardeberg ja Sever, 2000) sekä RepMap (Aula ja Heinonen, 2002). Tutkielman mittari on muodostettu soveltamalla kahta edellä mainittua mittaria sekä lisäämällä työnantaja-attraktiivisuuteen vaikuttavia attribuutteja aiemman teoriatiedon perusteella ja huomioimalla mm. tapausorganisaation toimiala ja tutkimuksen kohderyhmä. Tutkimuksen kohderyhmäksi on toimeksiantajan toiveesta valittu liikuntatieteiden, valtiotieteiden, kaupallisen ja teknisen alan opiskelijat. Veikkausta kiinnosti kokonaismaineen arvion lisäksi sen attraktiivisuus työnantajana sekä opiskelijoiden näkemykset Veikkauksen yksinoikeusasemasta. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: 1) millainen on Veikkauksen maine opiskelijoiden keskuudessa, 2) onko Veikkauksella erilainen maine eri alojen opiskelijoiden keskuudessa ja 3) miten opiskelijoiden mielikuvat vastaavat Veikkauksen itselleen asettamaa tavoitemainetta? Tutkielmassa maineella tarkoitetaan sidosryhmien yrityksestä tekemää arviointia, joka perustuu mielikuviin ja kokemuksiin. Maineen katsotaan muodostuvan seitsemästä ulottuvuudesta: emotionaalinen vetovoima, johtaminen, tuotteet ja palvelut, yhteiskuntavastuu, julkinen kuva, taloudellinen suorituskyky ja työnantaja-attraktiivisuus. Maineen mittaamisessa käytettiin semanttisen differentiaalin metodia, jossa ulottuvuuksien alle muodostettuja väitepareja arvioitiin asteikolla yhdestä viiteen. Tutkimus toteutettiin sähköisen kyselylomakkeen avulla, joka lähetettiin sähköpostitse otokselle. Tutkimus osoitti, että Veikkauksella on melko hyvä maine tutkimuksen vastaajien keskuudessa (ka=3,6) ja että eri alojen opiskelijoiden väliset mielikuvat Veikkauksesta vaihtelivat. Positiivisimmin Veikkaukseen suhtautuivat liikuntatieteilijät, negatiivisimmin teknisen alan opiskelijat. Tutkimuksesta oli pääteltävissä, että opiskelijoiden mielikuvat vastasivat Veikkauksen itselleen määrittelemää tavoitemaineetta melko hyvin. Mikäli tutkimuksessa käytettyä maineen mittaria haluttaisiin käyttää muiden yritysten maineiden mittaamiseen, sitä tulisi kehittää edelleen ja miettiä joitakin väitepareja ja ulottuvuuksia uudelleen. Keskeisimmät lähteet: Aula, P. ja Heinonen, J. (2002): Maine. Menestystekijä. WSOY, Porvoo. Fombrun, C. - Gardeberg, N. ja Sever, J. (2000): The Reputation Quotient: A multi-stakeholder measure of corporate reputation. The Journal of Brand Management. Vol 7, Issue 4, 241-255. Fombrun, C. ja Van Riel, C. (2004): How Succesful Companies Build Winning Reputaions? Financial Times Prentice Hall, Upper Saddle River, NJ.
  • Lyly-Yrjänäinen, Samuli (2006)
    Kulttuurin tutkimus yleistyi organisaatiotutkimuksen piirissä 1980-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä organisaatiokulttuurin käsite iskostui myös käytännön johtamisoppeihin. Yksi organisaatiokulttuurin osa-alue on organisaation julkilausutut arvot, joihin liittyvää tieteellistä tutkimusta on niukasti. Julkilausuttujen arvojen merkitys organisaatiolle jää usein epäselväksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on julkilausuttujen arvojen merkitys organisaatiokulttuurille. Julkinen keskustelu yritysten arvoista on vilkasta. Kirjallisuuskatsauksen avulla selvitetään sitä, minkä takia arvoista puhutaan. Esiin nostetaan neljä osin päällekkäistä aihepiiriä: liiketoiminnan etiikka ja yhteiskuntavastuu, yrityksen maine, henkilöstön hyvinvointi ja liiketoiminnan menestyminen. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa esitellään erilaisia näkemyksiä organisaatiokulttuuriin, arvoihin ja niiden johtamiseen. Teoreettinen viitekehys rakentuu Edgar H. Scheinin ja Joanne Martinin organisaatiokulttuuria käsittelevien teorioiden varaan. Martinin esittämät kolme perspektiiviä organisaatiokulttuuriin toimivat tutkimuksessa subjektiivisesti määriteltyinä käsitteinä, jotka laajentavat Scheinin näkemystä organisaatiokulttuurista. Teorioiden pohjalta kehitetään organisaatioiden julkilausuttujen arvojen merkitystä kuvaava malli, johon arvot voidaan sijoittaa. Teoreettisen viitekehyksen toimivuutta testataan kvalitatiivisella tapaustutkimuksella. Samalla selvitetään arvojen merkitystä Tapiola-ryhmän kulttuurille. Empiirinen aineisto koostuu 23 henkilön teemahaastattelusta. Analyysissä käytetään apuvälineinä teemoittelua, luokittelua ja laskemista. Tutkimustuloksena selvisi, että organisaatioiden julkilausuttujen arvojen merkitystä kuvaavaa mallia voidaan käyttää apuvälineenä, kun selvitetään arvojen merkitystä organisaatiokulttuurille. Mallia voitaisiin kehittää edelleen liittämällä siihen arvojohtamisen näkökulma sekä muodostamalla malliin sopiva kyselylomake, joka tukisi kvalitatiivista lähestymistapaa. Tutkimuksessa selvisi myös, että arvojen merkitys vaihtelee tapauskohtaisesti kohdeorganisaation kahdessa ryhmässä. Tapiola-ryhmän neljästä julkilausutusta arvosta yksi on toimintaa ohjaava integroitunut perusoletus ja yksi organisaatiokulttuurin pintatasolla sijaitseva fragmentoitunut artefakti. Kaksi muuta arvoa sijoittuvat näiden ääripäiden välille.
  • Rouhiainen, Juha (2002)
    Tutkimuksessa tarkastellaan pörssiyritysten www-sivujen sijoittajaviestintää Internet-olosuhteissa. Työn alussa rakennetaan malli, jolla sijoittajaviestintää www-sivuilla voitaisiin hahmottaa Internet-olosuhteissa. Empiirisessä osassa tutkitaan laadullista sisällön erittelyä soveltamalla, miten kymmenen Helsingin Pörssiin listautuneen teknologiayrityksen www-sijoittajapalvelut vastaavat mallin vaatimuksia. Sijoittajaviestintä Internetissä käsitetään tässä työssä kohtaamisen kautta, jolloin se vaikuttaa yrityksen maineeseen sijoittajayhteisössä. Työssä rakennettavaa mallia varten johdetaan kahdeksan ulottuvuutta, joihin www-sijoittajasivujen katsotaan perustuvan. Ulottuvuudet ovat peräisin sijoittajaviestinnän yleisistä sisällöistä, Internetin ominaisuuksista sekä Internet-olosuhteiden vaatimuksista. Sijoittajaviestinnän käytänteistä nousevat malliin taloudellisen tiedon ulottuvuus, tulevaisuusulottuvuus, corporate governance -ulottuvuus ja rikastuttamisulottuvuus. Internetin ominaisuuksista mallia varten johdetut ulottuvuudet ovat multimediaulottuvuus ja käytettävyysulottuvuus. Internet-olosuhteilla tarkoitetaan tutkimuksessa tulkintaa olosuhteista, joissa yritysten nähdään nykyään yhä enemmän toimivan. Olosuhteita määrittävät uudet yhteisöt, läpinäkyvyys, lisääntynyt julkisuus ja muutosalttius. Internet-olosuhteiden vaatimuksista johdetaan malliin kaksisuuntaisuuden ja reaaliaikaisuuden ulottuvuudet. Rakennettu malli otetaan käyttöön empiirisessä osassa, jossa tutkitaan Aldata Solutionin, Comptelin, Elcoteq Networkin, Elisa Communicationsin, Instrumentariumin, Nokian, Perloksen, Soneran, Telesten ja Tietoenatorin www-sijoittajapalveluja. Sivuja tutkitaan laadullisen sisällön erittelyn menetelmällä, jota sovelletaan www-ympäristöön. Yritykset saavat jokaisen kahdeksan ulottuvuuden osalta vertailuluvun, joka kertoo, miten hyvin ulottuvuudet on sivuilla otettu huomioon. Kaikkien yritysten sijoittajapalvelua kuvataan lopuksi havaintokuvioilla, joiden kenttien koko määräytyy ulottuvuuksien vertailulukujen pohjalta. Tutkimuksessa onnistuttiin erityisesti mallin rakentamisen osalta. Sijoittajaviestinnän käsittäminen kohtaamisena www-sivuilla antaa hedelmällisen näkökulman sijoittajasuhteisiin perustuvan luottamuksen ja kaksisuuntaisen viestinnän kysymyksiin. Samalla huomioidaan kohtaamisten ja niistä syntyvien tulkintojen kautta rakentuva yrityksen maine. Empiirisessä osassa on eritelty sisällön erittelyn avulla tarkasteltujen yritysten www-sijoittajapalvelun sisältöä mallin ulottuvuuksien mukaan. Yritysten sijoittajasivuja on vertailtu ulottuvuuksien indeksilukuihin perustuvilla vertailuluvuilla. Saatujen tulosten perusteella näyttää siltä, että www-sijoittajasivuilla yritysten taloudellisesta asemasta kertova tieto on hyvin edustettu, kun taas multimedia- ja rikastuttamisulottuvuuden sisällöt ovat suppeampia. Pääsääntöisesti liikevaihdoltaan suuremmat yritykset näyttävät panostaneen sijoittajasivuihinsa pienempiä enemmän. Toki poikkeuksiakin löytyy.
  • Helaniemi, Laura (2008)
    Tutkielma käsittelee yrityksen johdon julkisuuskuvan ja maineen rakentamista sekä hyödyntämistä suurissa suomalaisissa pörssiyhtiöissä viestintäjohtajien näkökulmasta. Tavoitteena on ollut selvittää viestintäjohtajan roolia johtoa koskevassa viestinnässä, keinoja johdon julkisuuskuvan rakentamiselle, johdon viestinnän suunnitelmallisuutta sekä yritysjohtajan maineen ja julkisen kuvan suhdetta yrityksen maineeseen suomalaisessa talouselämässä. Tutkielma on laadullinen: johdon viestintää tarkastellaan seitsemän viestintäjohtajan näkökulmasta. Teemahaastattelun avulla kerätyn aineiston kriteereinä ovat olleet yrityksen suuri koko, omistuspohja, viestintäjohtajan osallistuminen johtoryhmätyöskentelyyn sekä yrityksen toimitusjohtajan vaihtuminen 2000-luvulla. Tutkielman aineisto osoittaa, että tarkastelluissa yrityksissä olisi edellytyksiä johdon julkisuuskuvan hallintaan ja rakentamiseen. Julkisuuden merkitys yrityksen toiminnassa ymmärretään johtotasolla ja viestintään liittyviä kysymyksiä pohditaan tarkoin. Yrityksen merkittävin keulahahmo julkisuudessa on sen toimitusjohtaja, vaikka julkisuudessa yritystä edustavat muutkin yrityksen johtajat. Viestintäjohtajien näkökulmasta johdon viestinnän haasteet liittyvät johtajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Yritysjohtajan maineeseen vaikuttaa ensisijaisesti hänen persoonansa. Vaikutusta maineeseen on myös yrityksen menestyksellä, johtajan karismalla ja esiintymiskyvyllä julkisuudessa. Viestinnän kannalta keskeisessä osassa johtajan maineen muodostumisessa ovat julkisuudet: sisäinen julkisuus, sijoittajajulkisuus, mediajulkisuus, jonka kautta saavutetaan suuri yleisö, sekä asiakasjulkisuus, asiantuntijajulkisuus ja poliittinen julkisuus. Julkisuuksilla on erilaiset viestinnälliset tarpeet, joten keinot julkisuuksissa viestimiseen vaihtelevat. Tärkeä osa johtajan viestintää ovat henkilökohtaiset tapaamiset. Missään tarkastelluissa yrityksissä johdon viestintää ei ole erikseen eritelty yrityksen viestintästrategiassa ja johdon viestintää toteutetaankin pääasiassa operatiivisella tasolla. Vaikka johdon viestintästrategiaa ei ole erikseen ohjeistettu, viestintäjohtajilla on tarkka käsitys siitä, minkälaisissa tilanteissa johtajan halutaan esiintyvän tai antavan lausuntoja. Yrityksen maineenhallintaan kiinnitetään tarkastelluissa yrityksissä huomiota ja siihen käytetään aikaa. Johtajan maineen hallinta on problemaattisempaa. Johtajasta ei haluta tehdä yrityksen mallinukkea, sillä se ei ole suomalaisen talouselämän kulttuurin mukaista. Esiintymistä viihteellisissä lehtijutuissa tai tilaisuuksissa vältetään, sillä uskottava suomalainen yritysjohtaja esiintyy vakavasti otettavissa yhteyksissä, jolloin halutaan tuoda ensisijaisesti esille yritystä, ei sen johtajaa. Viestintäjohtajan johtamalla viestintäorganisaatiolla on tärkeä rooli yrityksen johdon maineenhallinnassa. Viestintäorganisaatio on tärkeä linkki ulkomaailmaan ja sen on huolehdittava, että johdolla on riittävästi valmiuksia ja keinoja eri julkisuuksissa toimimiseen ja niissä viestimiseen. Keskeisimpiä lähteitä tutkielmassa ovat olleet C. J. Fombrunin teos Reputation (1996), Ikävalkon ja Uimosen Mielikuvien maailma: miten mediajulkisuutta muokataan ja imagoja rakennetaan? (1996), Ikävalkon Ylivoimapeli mediassa (1996) sekä Aulan ja Mantereen Hyvä yritys. Strateginen maineenhallinta (2005).
  • Kinnari, Susanna (2001)
    Tutkimus käsittelee julkisyhteisön imagoa (mainetta). Tässä tutkimuksessa yhteisön imagoksi käsitetään se yhteisökuvien kokonaisuus, joka yhteisön sidosryhmillä siitä on. Tutkimuksessa on pyritty selvittämään mistä julkisyhteisön imago muodostuu ja miten julkisyhteisö voi omalla sidosryhmäviestinnällään rakentaa imagoansa. Tapaustutkimuksena on valtiovarainministeriö (VM), ja tutkitut sidosryhmät olivat: ministeriöt ja kansanedustajat, yritykset ja valtion laitokset, järjestöt ja yhteisöt, media sekä maakuntien kunnan/kaupunginjohto, maakuntaliitot ja -lehdet. Tutkimuksessa on sovellettu Charles Fombrunin, Naomi Gardbergin ja Joy Severin reputation Quotient -mallia, jonka mukaan yrityksen maine koostuu kuudesta eri ulottuvuudesta. Nämä ovat: emotionaalinen vetovoima, tuotteet ja palvelut, taloudellinen suorituskyky, visiot ja johtaminen, työympäristö sekä sosiaalinen vastuu. Ministeriön omat visiot ja profiilitavoitteet ryhmiteltiin em. ulottuvuuksien mukaisesti. Koska kysymyksessä oli julkisyhteisö (voittoa tavoittelematon yhteisö) jätettiin ominaisuuksista taloudellinen suorituskyky pois. Ministeriö oli myös tekemässä omaa erillistä tutkimusta työntekijöidensä keskuudessa, joten myös työympäristö -ominaisuus jätettiin tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Näin valtiovarainministeriön keskeisiksi imagoalueiksi tuli: sosiaalinen vastuu (VM kansalaisten ja valtakunnan etujen ajajana), visiot ja johtaminen (VM asiantuntijaorganisaationa), emotionaalinen vetovoima (VM yhteistyökumppanina) sekä tuotteet ja palvelut (VM viestijänä). Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidulla haastattelulomakkeella puhelinhaastatteluina. Vastauksia analysoitiin kvalitatiivisella sisällön erittelyllä ja kvantitatiivisesti (sidosryhmävertailuja keskiarvo- ja ristiintaulukoilla). Analyysin avulla haluttiin selvittää millainen imago valtiovarainministeriöllä on eri sidosryhmissään, mistä se on muodostunut ja mitä mieltä sidosryhmät ovat VM:n viestinnästä. Tutkimus tehtiin VM:n uuden viestintästrategian pohjaksi. Vastausten perusteella sidosryhmät on luokiteltu Leif Åbergin tieto-asenne -matriisin mukaisesti, jotta pystyttiin määrittelemään kuinka paljon viestinnällä (tiedon määrällä) voidaan vaikuttaa eri sidosryhmien mielikuviin. Analyysi osoitti, että kokonaisuudessaan VM:n imago oli varsin hyvä, vaikkakin eri sidosryhmien mielikuvat poikkesivat osittain toisistaan. Sidosryhmistä positiivisimmat mielikuvat oli medialla, ja negatiivisimmat muilla ministeriöillä ja kansanedustajilla. Valtiovarainministeriön imagotavoitteet toteutuivat sosiaalisen vastuun osalta. VM:ää pidetään ammattitaitoisena talous- ja finanssipolitiikan asiantuntijana. Myös visioiden ja johtamisen osalta tavoiteimago toteutui melko hyvin. VM:n katsottiin mm. seuraavan hyvin toimintaympäristöään ja reagoivan muuutoksiin nopeasti. Tuotteiden ja palveluiden osalta sidosryhmät olivat myös suhteellisen tyytyväisiä. Viestintä koettiin asiantuntevaksi ja monesti riittäväksikin. Mutta emotionaalisen vetovoiman osalta VM:n tavoiteimago totetui heikoiten. Sidosryhmät eivät kokeneet itseään tasavertaisiksi yhteistyökumppaneiksi, vaan VM koettiin sanelevaksi tahoksi, joka ajaa asioita vain omasta, talouspoliittisesta näkökulmastaan. VM:ltä kaivattiin enemmän vuoropuhelua ja avoimuutta. Ongelma ei niinkään ole viestinnässä vaan tavassa toimia.
  • Mönkkönen, Ilkka (2008)
    Tutkimuksen kohteena oli opiskelupaikan valinta, jota tarkasteltiin ammattikorkeakouluun hakeutuvan näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, miten hakeutumisprosessi eteni sekä minkä merkityksen hakijat antoivat oppilaitoksen maineelle opiskelupaikkaa valitessaan. Aineiston keruutavaksi valittiin kerronnallinen haastattelu. Haastatteluja (N = 17) tarkasteltiin kertomuksina, joiden erittely perustui Donald Polkinghornen käsitteistön mukaiseen narratiiviseen analyysiin ja A. J. Greimasin edustamaan, strukturalistiseen semiotiikkaan perustuvaan näkökulmaan, jota sovellettiin diskursiivisella, narratiivisella ja syvätasolla. Menetelmävalinnat pohjautuivat Walter Fisherin käsityksille ihmisistä tarinoiden kertojina ja niiden kuuntelijoina. Narratiivisen analyysin tuloksena aineistosta konstruoitiin kolme uutta kertomusta; ammattitaidon kohentajan, ammatin hankkijan ja tutkinnon suorittajan kertomukset. Semioottinen näkökulma teki mahdolliseksi seurata hakeutumisprosessin vaiheita. Hakija antoi arvon tiedoille, joita hän sai ammattikorkeakoulun opiskelijoilta hakuprosessin eri vaiheissa. Hän turvautui myös yleiseen hakuoppaaseen ja oppilaitosten internet-sivustoihin tietoja etsiessään. Median osuus hakijan tukena ja tiedonlähteenä jäi vähäiseksi. Medialla oli kuitenkin merkitystä hakijalle, jos hänellä ei ollut opiskelijatuttuja, joita hän olisi voinut jututtaa. Narratiivisen tason aktanttimalli paljasti hakeutumisprosessiin sisältyviä jännitteitä, joita syntyi eri tahojen yrityksistä vaikuttaa hakijan ratkaisuihin. Syvätason analyysilla löytyi kaksi ulottuvuutta, pragmaattis-professionaalinen ja sosiaalisten arvojen ulottuvuus. Ensiksi mainitun mukaan hakija hakeutui opiskelijaksi saadakseen ammatin, jossa hän saattoi yhdistää käytännön taitamisen teoreettiseen osaamiseen. Sosiaalisten arvojen ulottuvuus osoitti, että opiskelupaikan valinnassa oli kyse myös tunteista ja arvoista. Hakijan käsitys maineesta osoittautui pragmatistiseksi, sillä hänelle keskeistä maineessa olivat oppilaitoksen arjen toiminnasta liikkuvat kirjoitukset ja kuulopuheet. Maine välittyi kohtaamisissa, joiden toisena osapuolena oli oppilaitoksen opiskelija. Tärkein kanava oli kasvokkaisviestintä, mutta myös sähköposti, matkapuhelin ja internetin keskustelukanavat tarjosivat foorumeita kohtaamisille ja tilaisuuksia tarinoiden levittämiselle. Voidaan viitata jopa verkostoihin, joissa maine leviää. Hakija arvioi oppilaitoksen vetovoimaisuutta ja tasoa sillä, kuinka hyvin oppilaitoksesta valmistuneet olivat saaneet koulutustaan vastaavaa työtä. Varsinkin työelämästä hakeutuvat kuuntelivat valmistuneiden puheita menestystarinoina. Hakijat yhdistivät opintojen jatkumisen oppilaitoksen maineeseen, sillä suurta keskeyttäneiden määrää pidettiin kielteisenä maineen kannalta.
  • Mönkkönen, Ilkka (Helsingfors universitet, 2008)
    The purpose of this study was to find out, in retrospect, how the polytechnic students chose their study place and how their conception of the reputation of an educational institute affected their choices during the application process. The study was based on the narrative interviews of 17 first year students from three degree programs of one polytechnic. The analysis of the interviews proceeded in two successive stages. The first stage consisted of a narrative analysis in accordance with the classification of Donald Polkinghorne (1995). In the second stage, the analysis was complemented by A. J. Greimas’ three-level semiotic approach, comprising the discursive, narrative (actantial model) and deep levels. The conclusions were based on both analyses, i.e. on methological triangulation. The narrative analysis prepared the way for the construction of three meta-narratives in accordance with the applicants’ aims. The three aims that guided the applicants’ choices were (i) the up-dating of one’s professional skills, (ii) the choice of a profession and (iii) the taking of a degree in a polytechnic. The semiotic analysis showed two dimensions along which the choices were made. Firstly, the applicants aimed to have a study place in which they could combine both practical skills and theoretical knowledge (pragmatic-professional dimension). Secondly, the analysis also showed that emotions and values affected the choices they made (dimension of social values). The reputation of a polytechnic was considered an important factor of the application process. The applicants’ conception of reputation turned out pragmatic, since the stories they had heard about the daily routines of a polytechnic were regarded as essential for its reputation. The stories about a high number of drop-outs and graduation without employment prospects were considered negative for reputation. The applicants highly valued the information they received directly from the polytechnic students. Grapevine proved to be an effective means of communication, but the applicants also resorted to general information guides and the institutes’ Internet pages, whereas the media’s role turned out less important during the application process. The most important communicational channel was face-to-face communication. E-mail, mobile phone and various platforms in the Internet also provided forums or networks for meeting peers and spreading stories about the polytechnics.
  • Bertényi, Piia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan maineen rakentumista ja hallintaa sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media on luonut uudenlaisen merkitysympäristön, jossa mainetarinoita jaetaan. Sosiaalinen media on tehnyt yritysten riskien hallinnasta julkista ja pakottanut ne reagoimaan sosiaalisen median kautta nouseviin potentiaalisiin mainetta uhkaaviin tekijöihin. Yritysten tulisikin käydä avointa dialogia sen sidosryhmien kanssa ja rakentaa mainetta yhdessä niiden kanssa. Myös perinteinen media on joutunut mukautumaan sosiaaliseen mediaan ja menettänyt samalla paikkaansa maineen muodostumisen areenana. Tutkimusongelmaa tarkastellaan länsimetron tapaustutkimuksen kautta. Länsimetro on mielenkiintoinen hanke, jonka taustalla on pitkä poliittinen kädenvääntö ja koko hanke jakaa yleisesti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Hankkeesta vastaa Länsimetro Oy, jonka yritysrakenne poikkeaa tavanomaisesta. Länsimetrosta on käyty runsaasti keskustelua niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa. Hanke muodostaa kokonaisuutena mielenkiintoisen tapauksen maineen tarkkailuun sosiaalisessa mediassa. Tutkielman teoriaosuudessa esittelen muun muassa Aulan ja Mantereen maineareenoita, Aulan ja Heinosen somedialisaatiota (somedialization) sekä Coombsin ja Holladayn parakriisin (paracrises) käsitettä. Esittelen myös luottamusta, läpinäkyvyyttä ja sitoutumista, jotka ovat McCorkingdalen ja DiStason mukaan maineen kannalta tärkeitä tekijöitä sosiaalisessa mediassa toimiessa. Tutkimusaineistoksi valittiin Länsimetro Oy:n Facebook -sivuilla käyty keskustelu kuukauden ajalta ennen länsimetron avautumista. Käytyä keskustelua tarkasteltiin sekä Länsimetro Oy:n että sen yleisön osalta. Aineiston perusteella vastaattiin kysymyksiin siitä, miten Länsimetron maine rakentuu ja miten dialogista keskustelu sen Facebook-sivuilla on sekä miten sosiaalisen median luoma haaste näkyy Länsimetron maineenhallinnassa. Aineiston erittelyssä käytettiin retorista analyysiä. Aineistosta poimittiin teksteissä käytetyt retoriset tyylit ja keinot erikseen Länsimetro Oy:n ja yleisön osalta. Myös osapuolten keskusteluaktiivisuutta arvioitiin määrällisesti. Aineistosta esiin nousseita keskeisiä piirteitä peilattiin muun muassa luottamuksen, läpinäkyvyyden, sitoutumisen ja dialogisuuden ihanteisiin. Myös Länsimetro Oy:n sijoittumista maineareenoille ja sen käyttämää mainestrategiaa arvioitiin aineiston perusteella. Tutkielman johtopäätöksenä Länsimetro Oy:n voi tulkita suoriutuvan heikosti sosiaalisen median luomista maineenhallinnan haasteista. Se käyttää sosiaalista mediaa lähinnä perinteisen tiedotuskanavan tavoin, eikä käy siellä juurikaan keskustelua. Aineiston perusteella Länsimetro Oy ei hyödynnä sosiaalisen median tarjoamaa mahdollisuutta rakentaa mainetta yhdessä sen sidosryhmien kanssa.
  • Sääksvuori, Lauri (2007)
    Markkinat ovat inhimillisen kehityksen edellytys. Omistusoikeus ja vapaaehtoinen vaihdanta ovat sekä yksilön että yhteiskunnan, kulttuurin, hyvinvoinnin perusta. Taloustiede on kuitenkin osoittanut markkinoiden toimivan epätäydellisesti tilanteissa, joissa informaatio on jakautunut asymmetrisesti. Hyvinvointi vapailla markkinoilla riippuu oleellisesti yksilöistä, joiden käyttämistä me emme tunne tai täysin ymmärrä. Epätäydellisen informaation aiheuttamia ongelmia on perinteisesti pyritty ratkaisemaan lainsäädännön ja hierarkisten organisaatioiden avulla. Tietotekninen vallakumous on mullistanut sosiaalisen ja taloudellisen vaihdannan kanavat. Elektroniset vaihdantajärjestelmät ylittävät kulttuurien ja kilpailevien oikeusjärjestelmien väliset rajat, jolloin sopimusten lainsäädäntöön perustuvat monitorointimekanismit ovat usein riittämättömiä. Mikäli vaihdantaa pyritään toteuttamaan olemassa olevan lainsäädännön puitteissa, tästä aiheutuvat transaktiokustannukset saattavat ylittää kaupankäynnistä aiheutuvan hyödyn, jolloin vaihdantaa ei tapahdu. Tässä työssä tutkitaan luottamukseen ja maineeseen perustuvan endogeenisesti säädellyn markkinamekanismin edellytyksiä yksilöiden välisessä vaihdannassa. Keskeinen lähtökohta on analysoida yksilöiden saatavilla olevan maineinformaation vaikutusta markkinoiden toimintaan, jotka kärsivät sekventiaalisen vaihdannan aiheuttamasta moraalikadosta. Työ vastaa empiiriseen aineistoon perustuen kysymyksiin, miksi ja milloin ihmiset luottavat toisiinsa taloudellisessa vaihdannassa. Palautejärjestelmän avulla rakennettavan luottamukseen ja maineeseen perustuvan vaihdantajärjestelmän ensisijaisena sovellusympäristönä esitetään elektroniset markkinat, erityisesti sähköiset huutokaupat. Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty kokeellisen taloustieteen menetelmin laboratoriokokeissa. Aineistonkeräystä varten suunniteltiin ja kirjoitettiin tietokoneohjelma, jonka avulla koejaksot toteutettiin. Osallistujat olivat Helsingin yliopiston opiskelijoita. Työn kontribuutio on kolmiosainen: (i) kirjoitelman palautejärjestelmää koskevassa osiossa esitetään aiempaa monipuolisempi tapa yhdistää kerättyä maineinformaatiota. (ii) Työn kokeellisen osion peliasetelmaksi on rakennettu uusi ekstentensiivisen muodon luottamuspeli, joka aiemmin esitetyistä peleistä poiketen mahdollistaa tuottojen endogeenisen määräytymisen. (iii) Lopuksi ainutlaatuiseen havaintoaineistoon perustuen esitetään tarkastelutapa, jonka avulla on mahdollista tutkia yksilön luottamuspäätöksen syitä. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että taloudellisen päätöksentekijän käyttäyminen perustuu sekä yhteisen edun että oman edun huomioimiseen, mikäli nämä ovat ristiriidassa keskenään. Tutkielmaa varten toteutetussa kokeessa maineinformaation lisäämisen havaittiin parantavan endogeenisesti organisoidun markkinapaikan tehokkuutta. Markkinoiden tehokas toiminta ei edellytä suurta osallistujajoukkoa, täydellistä informaatiota tai täydellistä ymmärrystä markkinoiden luonteesta, mikäli yksilöiden välillä on riittävä luottamusinsentiivi.
  • Janhunen, Kristiina (2006)
    Työn teoreettisessa osassa selvitettiin, miten eri yhteistyömuodot ja maine ovat vaikuttaneet ihmislajille tyypillisen moraalin kehittymiseen. Moraalisille kyvyille esitettiin seuraavia mahdollisia tehtäviä: yhteistyön ylläpitäminen, oman edun valvominen ja oman yhteistyökyvyn mainostaminen. Kokeellisessa osuudessa tutkittiin moraaliarviointeihin vaikuttavia tekijöitä. Lähtöoletuksena oli, että moraaliarvioinneissa näkyisi taipumus suosia itseä mutta myös poseeraamista eli pyrkimystä vaikuttaa mahdollisimman hyveelliseltä. Tutkimushenkilöitä (N = 349) pyydettiin arvioimaan tarinamuotoisten tekojen tuomittavuutta ja palkittavuutta. Koeasetelmassa muunneltiin arvioitavien tekojen suorittajaa (itse tai toinen) ja teon vaikutusta maineeseen (teko tulee tai ei tule muiden tietoon). Moraaliarviointeihin vaikuttavista tekijöistä esitettiin kolme hypoteesia. Ensimmäisen hypoteesin mukaan ihmisillä on taipumus tuomita omia moraalirikkomuksia lievemmin kuin toisten tekemiä. Toisen hypoteesin mukaan omia moraalirikkomuksia tuomitaan vahvemmin silloin, kun teko on julkinen eli kun teolla on vaikutuksia yksilön maineeseen. Kolmas hypoteesi ennusti, että moraalisesti hyvien tekojen arvioinnissa yksilöt suosivat toisia. Toisin sanoen palkittava teko arvioitaisiin palkittavammaksi silloin, kun se on jonkun muun tekemä. Aiemmissa tutkimuksissa ensimmäinen hypoteesi on saanut vahvistusta: itseä tuomittiin muita lievemmin. Tässä tutkimuksessa tulokset eivät tukeneet tätä hypoteesia. Sen sijaan toinen hypoteesi sai vahvistusta: julkisia omia tekoja tuomittiin enemmän kuin yksityisiä tekoja. Tulokset tukivat myös hypoteesia, jonka mukaan palkittavissa teoissa suosittaisiin toisia ja omia palkittavia tekoja vähäteltäisiin. Tulosten perusteella näyttää siltä, että ihmiset pyrkisivät aktiivisesti vaikuttamaan siihen, miten muut heidät näkevät. Tämä lienee osaltaan muokannut ihmislajille tyypillisiä moraalisia kykyjä vääristymineen.
  • Partanen, Karoliina (2002)
    Tämä pro gradu -tutkimus käsittelee uuden ajan johtajuutta sekä johtajan ja johtajan maineen merkitystä yrityksen menestykselle. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää minkälaisia haasteita toimintaympäristö asettaa johtajuudelle 2000-luvulla sekä minkälainen on uuden vuosituhannen ideaali suomalaisjohtaja analyytikoiden silmin. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan uuden ajan olosuhteita, organisaatio- sekä johtamisteorioissa tapahtuneita muutoksia, mielikuvatalouteen ja maineeseen liittyvää ajattelua sekä johtajan roolia yrityksen maineen sanansaattajana. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään kansainvälisiä CEO Reputation -tutkimuksia. Tutkimuksen empiriaosa puolestaan koostuu suomalaisanalyytikoiden haastatteluista – tavoitteena on selvittää analyytikoiden näkemyksiä ja tulkintoja johtajuudesta. Kyseessä on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä on teemahaastattelu. Aineiston analyysi on suoritettu teemoittelun avulla. Suomalaisanalyytikoiden mukaan kiinnostus johtajia kohtaan on 2000-luvulla huomattavasti suurempaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Uusi julkisuuskäytäntö sekä läpinäkyvyyden, avoimuuden ja luottamuksen periaatteet asettavat monia haasteita uuden ajan johtajuudelle. Tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisten pörssiyritysten johtajilta vaaditaan uuden ajan olosuhteissa visionäärisyyttä, näkemystä markkinoiden kehityksestä sekä kykyä reagoida muutoksiin. Johtajalta odotetaan myös strategista ajattelua ja vankkaa liiketoiminnan tuntemusta. 2000-luvun johtaminen on ennen kaikkea ihmisten johtamista ja alaisten kuuntelua sekä vastuullisuutta ja luottamusta suhteessa kaikkiin sidosryhmiin. Läpinäkyvyyden aikakaudella johtajan koetaan olevan myös yrityksensä kasvot ja persoona. Suomalaisanalyytikoiden mukaan johtajaan liitettävillä mielikuvilla, johtajan maineella, on suuri merkitys koko yrityksen menestymisen kannalta. Analyytikot arvostavat erityisesti osaajan ja visionäärin mainetta. Analyytikoiden näkemyksien mukaan johtajan maine kumpuaa uskottavuudesta, luottamuksesta ja johdonmukaisesta käyttäytymisestä - hyvämaineinen johtaja tuo lisäarvoa yritykselle ja vaikuttaa positiivisesti myös analyytikoiden antamiin suosituksiin. Huonomaineinen johtaja puolestaan tuo yrityksen osakkeen arvoon riskilisän. Maine on ennen kaikkea luottamuspääomaa. Organisaatioajatteluun liittyvän teoreettisen osuuden tärkeimpiä lähteitä oli Karl Weickin teos Making Sense of The Organization. Johtajuuden aikakausia käsittelevän osan keskeisiä lähteitä puolestaan olivat Mika Aaltosen ja Anne Kovalaisen tutkimusraportti Johtaminen sosiaalisena konstruktiona sekä Jay Congerin ja Rabindra Kanungon teos Charismatic Leadership in Organizations. Mielikuviin ja maineeseen pohjautuvien lukujen tärkeimpiä lähteitä olivat Charles Fombrunin teos Reputation – Realizing Value from The Corporate Image sekä Kati Pauliina Pitkäsen teos Yrityskuva ja maine menestystekijöinä.
  • Hiedanpää, Pasi Antero (2010)
    Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, voiko peliteorioita käyttää mainetutkimuksessa. Tarkastelun kohteena ovat suomalaiset yritykset ja niiden mainekerronta Helsingin Sanomissa vuosina 2002–2008. Tarkastelu tapahtuu yritysten ja niiden sidosryhmien toiminnan uutisoinnista. Tästä muodostuu medioitunut mainepeli, jossa yritys ajaa maineensa etua ja sidosryhmät jotakin muuta sille tärkeää etuisuutta. Se voi olla esimerkiksi puhdas ympäristö tai työpaikan turvaamisesta koituvat tulevaisuuden palkat. Maine on mielikuvia ja kerrontaa, jonka rakentamisessa medialla on keskeinen merkitys. Se on myös kommunikointia sidosryhmien kanssa. Tässä työssä median sidosryhmä roolin on sivuutettu ja se toimii pelialustana, jossa mielikuvia ja kerrontaa jaetaan. Mediassa muodostuu yritysten metamaine, joka on niiden kannalta merkitsevämpää, kuin yksittäisen yksilön käsitys kohteen maineesta. Keskeisimpiä lähteitä ovat John F. Mahonin, Colin F. Camererin. Michael A. Spencen, Robert Axelrodin ja Ilkka Kiesepän teokset. Tutkimusmetodi on median seulonta ja lähiluku. Aineistona on suomalaisyritysten maineartikkelit Helsingin Sanomien kotimaa-, ulkomaat-, talous- ja mielipidesivuilla. Suomen laajalevikkisimpänä sanomalehtenä Helsingin Sanomilla on suuri merkitys yritysten kokonaismaineelle. Työssä selvitetään yritysten maineenhallintaa sanomalehdessä peliteoreettiselta näkökannalta. Alustavana tutkimusaineistona oli 1887 artikkelia aikaväliltä 1.1.2003–31.12.2007. Määrä täsmentyi 32 maineartikkeliin ja 9 yritykseen. Ajallisen jatkumon aikaansaamiseksi nämä ketjutettiin yrityksen ja mainetapahtuman ympärille, siten että yhtä yritystä ja sen tiettyä mainetapahtumaa pystyttiin tarkastelemaan sarjana. Kattaakseen kaikki mainesarjat aineiston tarkastelu laajennettiin 1.1.2002–31.12.2008 aikavälille. Tämän seurauksena artikkelimäärä kasvoi koskemaan 421 artikkelia, jotka käsittelivät näitä 9 yritystä sekä niiden 13 eri mainetapahtumaa. Aineiston analysoinnissa käytettiin mainesumman käsitettä, joka muodostuu kun osapelin yritykselle koituneiden mainehyötyjen summista. Tutkija teki arvion mainehyödystä, joka oli yksinkertaistettu saamaan arvoja (-1, 0, +1). Näistä yksittäisistä tapauksista muodostui yrityksen maineen muutos tarkasteluaikavälillä. Tutkimustulosten valossa osa yrityksistä pyrki aktiivisesti pelaamaan maineensa puolesta, mutta yleisesti näin ei ollut. Aktiiviset pelaajat, joiden strategia tähtäsi yhteistyöhön, pärjäsivät muita paremmin. Myös maineen maasidonnaisuus nousi esille. Kaukana ulkomailla syntyneet mainetapahtumat saivat yleisesti positiivisemman arvion Helsingin Sanomissa. Selitys tähän löytyy enemmän mediasta, kuin itse pelaamisesta.
  • Juholin, Elisa; Luoma-aho, Vilma (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2017)
    ProComma Academic ; 2017
  • Nieminen, Krista (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa perehdytään Myllypuron ja Kontulan maineeseen selvittämällä, millaisina alueina ja kotipaikkoina nämä huonosta maineesta ja sosioekonomisista ongelmista kärsineet lähiöt on 2000 ja 2010 lukujen aikana esitetty Helsingin Sanomissa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, ovatko Myllypurossa toteutetut laajamittaiset kehityshankkeet vaikuttaneet positiivisesti mediajulkisuuteen. Tutkielman teoreettinen tausta jakautuu kahteen eri tutkimuskeskusteluun. Tutkimusalueiden maineeseen liittyviä lähtökohtia valotetaan kotimaista lähiötutkimusta tarkastellen. Lähiöstä on muotoutunut suomalaisen kaupunkihierarkian huonoin vaihtoehto, jota selittää todellisuuden sijaan paljolti myös lähiöistä käyty negatiivinen keskustelu julkisuudessa. Teoreettisena kehikkona toimii maine, josta huonomaineisten alueiden yhteydessä puhutaan alueen stigmana. Stigma on seurausta alueen asukkaita koskevista kielteisistä stereotypioista, jotka määrittävät aluetta ja asukkaita ulkopuolisten silmissä vaikuttaen negatiivisesti sekä asukkaiden elämään että alueen mahdolliseen kehitykseenkin. Tutkielman aineistona on Kontulaa ja Myllypuroa käsittelevä uutisointi Helsingin Sanomissa vuosien 2000 ja 2017 väliltä. Medialla on keskeinen rooli maineen rakentajana. Helsingin Sanomat on merkittävä mielipidevaikuttaja ja tietolähde myös niiden keskuudessa, joiden tiedot alueista todennäköisimmin ovat puhtaasti mediatietojen varassa. Aineiston analyysi nojaa laadullisen sisällönanalyysin teoriaohjaavaan tutkimusperinteeseen, jolloin analyysissa on painotettu sekä aiemman maine- että lähiötutkimuksen perusteella relevanteimpia sisältöjä. Tutkielman perusteella Myllypuron mediajulkisuuteen perustuva maine on kohentunut tutkimusjakson aikana, kun taas Kontulan on heikentynyt. Kontulan heikentynyt kuva juontaa juurensa stigmaa mukailevan kirjoittelun kasvaneeseen määrään sekä toisaalta alueen paikallista identiteettiä vahvistavan uutisoinnin vähenemiseen. Tämän kaltainen uutisointi on vähentynyt myös Myllypuroa käsittelevässä kirjoittelussa, mutta Myllypurossa on monipuolisten kehityshankkeiden myötä onnistuttu saavuttamaan positiivista mediahuomiota. Alueen fyysisen ympäristön muutoksella on onnistuttu purkamaan niitä paikkoja, joista stigmaa myötäilevä uutisointi lehdessä ammentaa, sekä toisaalta rakentamaan kohteita, joista uutisointi on sisältänyt maineen kannalta myönteisiä sisältöjä. Tulokset todentavat näkemystä maineesta alueen sosiaalisena statuksena. Stigmatisoiva kirjoittelu ammentaa alueen sosiaalisen ympäristön epäjärjestyksestä ja toisaalta maineen kannalta positiiviset sisällöt liittyvät niin ikään alueen sosiaalisen ympäristön positiiviseen muutokseen. Myllypurosta on tutkimusjakson aikana muodostunut lehdessä esimerkillinen ja kehittyvä lähiö, kun taas Kontulan toimii lähiökeskustelussa negatiivisena esimerkkinä. Alueiden lehdessä esitetyt vastakkaiset roolit voivat johtaa niiden väliseen eriytymiseen myös todellisuudessa, jos Myllypuron kohentuneen statuksen myötä alueen kasvanut hintakehitys ohjaa pienituloisempien muuttoliikettä poispäin alueelta, esimerkiksi viereiseen Kontulaan.
  • Laaksonen, Salla-Maaria (2008)
    Tutkimuksen aiheena ovat organisaation maineesta kertovat tarinat eli narratiivit verkossa, erityisesti sosiaalisen median palveluissa. Tutkimuksessa analysoidaan, miten organisaation mainetta uhkaavia riskejä sekä maineen tilaa ylipäänsä voidaan arvioida verkkokeskustelujen avulla, sekä tutkitaan sitä, mistä palasista ja kenen kirjoittamana maineen tarina verkkokeskusteluissa muodostuu. Johtopäätöksissä pohditaan myös miten sosiaalisen median palveluita ja erityisesti niiden seurantaa voitaisiin hyödyntää mainetyössä. Tässä tutkimuksessa narratiiveilla tarkoitetaan organisaatiosta ja sen maineesta kerrottuja tarinoita, joita voidaan kutsua myös mainenarratiiveiksi. Mainenarratiivin kontekstina on verkko, joka käsitetään organisaatioviestinnän kommunikatiivisena merkitysympäristönä. Tutkimuskohteeksi on rajattu käyttäjälähtöisten web 2.0 -palveluiden eli sosiaalisen median sisällöt. Maineen tilaa arvioitaessa hyödynnetään organisaation yleisösuhdetta kuvaavaa maineareenan käsitettä. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat David Bojen antenarratiivinen teoria sekä maineteorioiden osalta muun muassa Charles J. Fombrunin, Pekka Aulan, Saku Mantereen ja Jouni Heinosen mainekäsitykset. Näiden keskeisempänä yhdistelmänä muotoutuu antenarratiivisen maineen määritelmä. Työ on laadullinen monitapaustutkimus. Seurattaviksi tapauksiksi on valittu neljä erilaista keskustelua herättänyttä organisaatiota ja/tai niiden tuotetta. Tutkimuksen aineisto koostuu sosiaalisen median palveluista kerätystä aineistosta: blogimerkinnöistä, mikroblogimerkinnöistä sekä keskustelupalstojen viesteistä. Aineisto on kerätty käyttäen Whitevector Oy:n sosiaalisen median seurantaan tarkoitettua TracSense-verkkopalvelua. Empiirisessä osassa analysoidaan sosiaalisen median sisällöissä käytyä keskustelua organisaatioista. Maineriskejä ja maineareenoita analysoidaan narratiivisen teema-analyysin avulla sekä verkkomaineen rakentumista intertekstuaalisen narratiivianalyysin keinoin. Tutkimuksessa selvisi, että verkkokeskustelujen teema-analyysin perusteella voidaan muodostaa kuva organisaation mahdollisista maineriskeistä sekä analysoida maineen tilaa. Organisaation mainetarina syntyy verkkokeskusteluissa useamman toimijan ja useiden eri tekstien välisenä vuorovaikutuksena. Keskusteluissa viitataan erityisesti uutissisältöihin, jotka toimivat keskustelunherättäjinä ja siten muokkaavat verkkokeskustelujen aihepiirivalintoja. Huomattavaa oli myös keskustelijoiden voimakas pyrkimys alkuperäislähteille. Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen median seurannasta voi olla hyötyä organisaation mainetyössä.
  • Harmaja, Reetta (2002)
    Tutkielman aihepiirinä on organisaation kohdistuvat mielikuvat. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mistä organisaation maine ja identiteetti muodostuu. Toisena tavoitteena on maineen ja identiteetin ymmärtäminen organisaation arvojen avulla. Organisaation maine on ulkoisten ja identiteetti sisäisten sidosryhmien yhdessä jakama ja mielikuviin perustuva arvio organisaation toiminnan ominaispiirteistä. Arvo on pysyvä uskomus siitä, että tietty käyttäytymisen muoto tai olemassaolon tavoitetila on henkilökohtaisesti tai sosiaalisesti suotavampi kuin sen vastakohta. Tutkimus etenee organisaatioon kohdistuvista mielikuvista eli kulttuurin näkyvämmästä osasta kohti arvoja ja kulttuurin syvätasoa. Tapaustutkimuksen kohteena on voittoa tavoittelematon organisaatio Suomen Kuntourheiluliitto ry. Maine ja identiteetti saadaan selville tutkimalla organisaatiota koskevia arvioita eli arvottavia lausumia. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tapausorganisaation mainetta ja identiteettiä tutkitaan pyytämällä sekä sisäisiä että ulkoisia sidosryhmiä arvioimaan liiton toimintaa. Tiedonkeruussa käytetään internetlomaketta ja tulosten analyysissa teemoittelua. Ensimmäisen vaiheen tuloksena on tapausorganisaatiota kuvaavia arvottavia lausumia. Toisessa vaiheessa näistä lausumista johdetaan ns. arvoketjuanalyysin avulla ryhmätöissä tapausorganisaation arvot. Tutkimuksen perusteella organisaation identiteetti ja maine muodostuvat organisaatiota kuvaavista keskeisistä ja pysyvistä piirteistä, jotka jakautuvat melko tarkasti teemoittain myönteisiin ja kielteisiin. Esille tulleet maineen ja identiteetin osa-alueet saavat tukea aiemmista tutkimuksista. Voittoa tavoittelemattomille organisaatioille yhteiskunnallinen arvostus ja luotettavuus ovat tärkeitä. Tapausorganisaation arvot jakautuvat nykyisiin arvoihin ja tavoitearvoihin. Tulosten perusteella arvottavat lausumat liittyvät arvoihin kahdella tavalla. Ensinnäkin myönteiset arviot kuvaavat organisaation nykyisiä arvoja ja käyttöarvoja. Toiseksi kielteiset arviot pohjautuvat itseisarvoihin, joita voidaan myös pitää organisaation tavoitearvoina. Keskeisimpiä lähteitä maineesta ja identiteetistä ovat Erkki Karvosen, Pekka Aulan, Charles Fombrunin, Mary Jo Hatchin sekä Majken Shcultzin teokset ja artikkelit. Arvojen osalta päälähteenä on Reijo Junnolan ja Pauli Juutin teos (1997) Arvot ja johtaminen.
  • Pesola, Tapio (2007)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä organisaatio ulkoisella viestinnällään tavoittelee ja millainen on organisaation suhde julkisuuteen. Tutkimuksessa käytetään kvalitatiivista tutkimusotetta. Päätutkimuskysymyksiin vastataan yhteisöviestinnällisen tutkimuskirjallisuuden kautta ja empiriisiin kysymyksiin haastatteluaineiston kautta. Haastatteluaineisto muodostuu Sampo-konsernin kolmen tytäryhtiön seitsemän eri johtajan teemahaastatteluista. Ensimmäisessä teoreettisessa tutkimuskysymyksessä pohditaan, miten yhteisöviestinnällisessä tutkimuksessa on kuvattu yrityksen viestinnän tavoitteita. Kysymykseen vastataan kuvaamalla organisaation ulkoisen viestinnän tavoitteita Leif Åbergin tulosviestinnän mallin pohjalta. Siinä ulkoinen viestintä jaetaan markkinointiin, profilointiin, informointiin ja luotaukseen. Åbergin mallia tarkastellaan muun alan tutkimuskirjallisuuden kautta. Lisäksi ulkoista viestintää käsitellään tilanteittain keskittyen erityisesti teemanhallintaan ja kriisiviestintään. Teoreettiseen tutkimuskysymykseen liittyy empiinen tutkimuskysymys: miten nämä tavoitteet poikkeavat erilaisissa olosuhteissa toimivissa yrityksissä? Toisessa teoreettisessa tutkimuskysymyksessä pohditaan, miten yhteisöviestinnällisessä tutkimuksessa on kuvattu yrityksen ja julkisuuden suhdetta. Vastauksessa erittellään julkisuuden käsitettä sekä kuvataan organisaation suhdetta julkisuuksiin Grunigin, Aulan ja Mantereen sekä Juholinin ja Kuutin mallien kautta. Yhden julkisuuden sijasta käsitellään erilaisia julkisuuksia. Myös toiseen teoreettiseen tutkimuskysymykseen liittyy empiirinen alakysymys: mitä julkisuuden alueita yritykset pitävät itselleen tärkeimpinä? Tutkimuksessa havaittiin, että organisaation ulkoisen viestinnän painopisteet ovat muuttuneet huomattavasti viimeisen sadan vuoden aikana. Etenkin markkinointi ja profilointi ovat selvästi lähentyneet toisiaan, ja luotauksen merkitystä korostetaan alan tutkimuksissa nyt entistä enemmän. Toisaalta ulkoisen viestinnän tilanteittainen tarkastelu opettaa, että viestinnän motiiveja ei voi tarkastella irti kontekstistaan: motiivit saattavat muuttua tilanteiden muuttuessa. Tutkimuksen empiirinen aineisto vahvistaa tätä käsitystä viestinnän motiivien päällekkäisyydestä. Aineistossa näkyy myös selvästi markkinoinnin ja profiloinnin eron vaikeaselkoisuus. Lisäksi huomiota herättää luotauksen merkityksen vähäisyys Sampo-konsernin viestinnässä. Uusin tutkimuskirjallisuus korostaa myös julkisuuksien pirstaloitumista ja yhden julkisuuden sijasta puhutaan useista julkisuuksista. Organisaatioviestinnän teoriat viitoittavat muutenkin tietä kohti avoimempaa viestintää ja ympäröivän yhteiskunnan parempaa huomiointia organisaation toiminnassa. Empiirinen aineisto vahvistaa käsitystä siitä, että vastaavia ajatuksia ei olla vielä omaksuttu organisaatioviestinnän käytännön toiminnassa. Organisaatioiden viestintä pohjaa vielä hyvin paljolti käsitykseen yhdestä ja hallittavissa olevasta julkisuudesta, mikä heijastuu aineistossa mediajulkisuuden merkityksen korostumisena. Tutkimuksen lopussa pohditaan, kuinka pitkään organisaatioviestintää voidaan jatkaa nykyisten toimintamallien mukaan ilman, että julkisuuden kentillä tapahtunutta muutosta otetaan huomioon.
  • Backberg-Edvards, Kristiina (2006)
    Tutkimuksessa selvitettiin, minkälainen merkitys Internetillä on kansainvälistä avustustoimintaa tekevien järjestöjen maineelle. Tutkimuskohteena olivat keskeiset suomalaiset kansainvälistä avustustoimintaa tekevät järjestöt. Tutkittavaksi valittiin ne järjestöt, joiden kanssa ulkoasiainministeriö on tehnyt kumppanuussopimuksen. Lisäksi mukaan otettiin Unicef, joka on keskeinen avustusjärjestö. Kohteena olevia järjestöjä kutsutaan tutkimuksessa kansainvälistä avustustoimintaa tekeviksi järjestöiksi. Kaikki tutkitut järjestöt tekevät kehitysyhteistyötä ja osa niistä osallistuu myös humanitaariseen avustustoimintaan. Suurin osa näistä järjestöistä antoi humanitaarista apua Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofin yhteydessä. Tutkimusmenetelmäksi valittiin teemahaastattelu, sillä haastattelemalla voidaan hankkia tietoa aikaisemmin vähän tutkitusta aiheesta. Tutkimuksen aineistona oli kymmenen kansainvälistä avustustoimintaa tekevän järjestön johtajan puhe. Haastattelupuheen myötä tutkimuskysymys tarkentui: miten kansainvälistä avustustoimintaa tekevien järjestöjen johtajat rakentavat puheessaan Internetin merkityksen johtamiensa järjestöjen maineelle. Analyysimenetelmä oli lähestymistavaltaan väljästi diskurssianalyyttinen. Haastatteluja analysoitiin hyödyntäen retorista analyysia. Analyysin tuloksena aineistosta löytyi neljä varsinaista ja viides, näistä muista koostuva, poikkileikkaava, puhetapa. Puhetavat ovat: 1) tehty työ, 2) luottamus, 3) kilpailu, 4) henkilökunta ja 5) täydentäminen. Ensimmäisessä puhetavassa maine syntyy järjestöjen tekemästä avustustoiminnasta, sillä Internet mahdollistaa nopean viestinnän humanitaarisissa kriiseissä. Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofin myötä Internetin merkitys viestintävälineenä vakiintui. Toisessa puhetavassa lahjoittajien luottamus siihen, että annettu avustus menee perille, rakentaa järjestöjen mainetta. Internet mahdollistaa avoimen taloustiedottamisen ja valvonnan. Kolmannessa puhetavassa Internet rakentuu järjestöjen keskinäisen kilpailun maineareenaksi. Se mahdollistaa myös järjestöjen keskinäistä yhteistyötä. Neljännessä tavassa Internet helpottaa järjestön johdon tiedottamista henkilökunnalle. Viides puhetapa kuvaa, miten Internet täydentää järjestöjen mainetta. Internet, käyttökelpoisuudestaan huolimatta, on vain yksi väline kansainvälistä avustustoimintaa tekevien järjestöjen maineen rakentamiseksi. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että Internet täydentää kansainvälistä avustustoimintaa tekevien järjestöjen mainetta. Tutkimuksessa havaittiin myös, että kansainvälistä avustustoimintaa tekevät järjestöt käyttävät Internetiä viestinnän siirtomallin mukaisena yksisuuntaisena viestintävälineenä, jolloin Internet näyttäytyy tehokkaana tiedon jakamisen kanavana. Internet ei ole kansainvälistä avustustoimintaa tekeville järjestöille viestinnän rituaalimallin mukainen vuorovaikutteinen viestintäväline. Keskeisimmät työssä käytetyt lähteet ovat: Karvonen, Erkki (1999): Elämää mielikuvayhteiskunnassa. Helsinki, Gaudeamus. Aula, Pekka & Heinonen, Jouni (2002): Maine. Menestystekijä. Helsinki, WSOY. Aula, Pekka & Mantere, Saku (2005): Hyvä yritys. Strateginen maineenhallinta. Helsinki, WSOY.
  • von Bell, Heidi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Målet med denna pro gradu -avhandling är att beskriva krisen mellan statsminister Juha Sipilä och det finländska public service bolaget Yle. Krisen, som i medierna döptes till Sipilä-gate och Ylegate, fick sin början av en nyhet i tidningen Kansan Uutiset 25.11.2016. Krisen beskrivs i denna avhandling genom en analys av artiklar i Helsingin Sanomat. Föremålet för analysen är Helsingin Sanomats beskrivning av Sipiläs, Yles och Yle-direktören Atte Jääskeläinens rykten och kriskommunikation. De centrala teorierna för denna avhandling är Aulas och Manteres teorier om ryktesarenor och -strategier samt Coombs Situational Crisis Communication Theory. Ryktesarenorna beskriver kampen mellan aktörerna Sipilä, Yle och Jääskeläinen samt Helsingin Sanomat så som den beskrivs i Helsingin Sanomats artiklar. Kampen gäller Sipiläs, Yles och Jääskeläinens rykten och hur de med sina kommunikativa ryktesstrategier ser ut att försöka påverka dem. Coombs teori används i denna avhandling för att analysera hur Helsingin Sanomat beskriver aktörernas delaktighet till krisen: beskrivs de som offer eller avsiktliga orsakare till krisen. Coombs teori erbjuder också ett antal krisresponsstrategier, som handlar om de kommunikationsstrategier aktörerna ser ut att använda sig av. Denna avhandling är en kvalitativ fallstudie. Materialet består av webbartiklar som publicerats på Helsingin Sanomats webbplats hs.fi under tidsperioden 25.11.2016–7.10.2017. Artiklarna har analyserats med metoden kvantitativ innehållsanalys och analysen stöder sig starkt på de ovan nämnda teorierna av Aula och Mantere samt Coombs. Resultaten av studien visar att Helsingin Sanomat för det mesta utmanade aktörerna Sipiläs, Yles och Jääskeläinens rykten genom att rapportera kritiskt om deras handlingar. Sipilä, Yle och Jääskeläinen deltog aktivt genom att med sina uttalanden försöka hantera krisen och sina rykten. Resultaten visar också hur fokuset i Helsingin Sanomats artiklar om krisen växlade under den undersökta tidsperioden mellan att gälla Sipiläs misstänkta jäv och försök att påverka Yles journalistik samt den interna kris fallet orsakade inom Yle. Helsingin Sanomats kritiska förhållande till aktörerna Sipilä, Yle och Jääskeläinen kom också fram i studien av hur Helsingin Sanomat beskrev dem som antingen offer eller oavsiktliga respektive avsiktliga parter i krisen. För det mesta inramade Helsingin Sanomat aktörerna som avsiktliga parter i krisen. Aktörernas krisresponsstrategier verkade enlig analysen för det mesta vara sådana strategier, som strävade efter att minimera skadorna krisen orsakat.
  • Veijalainen, Pauliina (Helsingfors universitet, 2010)
    Having to do with residential areas, geographical image research in Finland has concentrated mainly on those areas with a relatively negative image, such as eastern parts of Helsinki. However, Kumpula and Toukola are former working class residential areas whose image nowadays is mainly positive. This research aims at understanding the process through which their image has gradually come to be that way. Theoretical background of the research relies on human geography and it s viewpoints on places, spaces and areas. Areas, in this research, are understood to be founded on discursive processes that form meanings in societies. This approach is useful because it provides a way to research newspapers and to see how they affect the society. In addition I lean on Sirpa Tani’s research on place images to study image and it s formation process. Her point of view covers especially well the effect of media on images and their formation. Articles published in Helsingin Sanomat and Ilta-Sanomat between the years 1963 and 1999 form the data of the research. Methodologically I proceeded by using content analysis to see what kind of topics have been dominating the news feed from Kumpula and Toukola. Content analysis was followed by discourse analysis, which allowed me to focus on the ways of speaking about and representing Kumpula and Toukola. Discourse analysis also reveals whose viewpoint is being represented in media when it comes to publishing news from these parts of the city. It is clearly visible from the results of this research that the image of Kumpula and Toukola has gone through a significant change between 1963 and 1999. In the 1960s discussion in newspapers was dominated by the need for more effective city planning. This meant that Kumpula and Toukola were under a demolition threat in order for the city to built more effectively on those areas. At the same time there was discussion about wooden houses that were built in Kumpula and Toukola right after the second World War. Those houses were in a poor condition, it was even said in the newspapers that people were living in slum-like conditions in them. By the 1980s the image of Kumpula and Toukola gradually started to change. At this time gentrification process was affecting the areas and well-educated working force moved to Kumpula and Toukola. Already in the beginning of 1990s the image of the areas was highly positive. Throughout this decade newspapers published news on Kumpula and Toukola that commented favorably on the atmosphere and the feeling of togetherness among the residents. In addition Kumpula village carnivals, that were first held in 1991, brought a lot of positive publicity to the areas. This research has revelead that especially the active participationg of the residents to promote joint causes has positively affected the image of Kumpula and Toukola. Since the 1960s fighting for the preservation of the areas has provided a reason for a stronger feeling of communality and identifying in the community. This feeling of togetherness in a community has carried all the way to the 1990s, when the areas, having been affected by gentrification, could make good use of the positive image in order to promote joint causes.