Detecting socio-ecological boundaries in traditional rural landscapes is very important for the planning and sustainability of these landscapes. Most of the traditional methods to detect ecological boundaries have two major shortcomings: they are unable to include uncertainty, and they often exclude socio-economic information. This paper presents a new approach, based on unsupervised Bayesian network classifiers, to find spatial clusters and their boundaries in socio-ecological systems. As a case study, a Mediterranean cultural landscape was used. As a result, six socio-ecological sectors, following both longitudinal and altitudinal gradients, were identified. In addition, different socio-ecological boundaries were detected using a probability threshold. Thanks to its probabilistic nature, the proposed method allows experts and stakeholders to distinguish between different levels of uncertainty in landscape management. The inherent complexity and heterogeneity of the natural landscape is easily handled by Bayesian networks. Moreover, variables from different sources and characteristics can be simultaneously included. These features confer an advantage over other traditional techniques.

Ohcejogas Norgga ja Suoma rájás golgan Deatnu lea okta Suoma fiidnámus johkalegiin. Eanadatgova steampilastet johkaleagi duolbadasaide šaddan sámegilit, maid beallejalges šilljobiriin lea heivvolaččat ođđa ja soađis seastašuvvan boares ráhkadusmáddodat. Fiidnámus eanadagat leahkkasit váriid vilttiin ja Deanus, mii lea doaibman don dološ johtingeaidnun ja meroštallan giliid ja boađuid báikki. Ealáhusain eanadaga oidno luossabivddu lassin boazodoallu, šibitdoallu, bohccosuoinni ja fuođđara buvttadeapmi ja smávvalunddot guolleturisma. Riikkaviidosaš klassifiseremiin plánaguovlu lea nannejuvvon riikkaviidosaččat árvvolaš eanadatguovlun jagi 1995. Dálvadasa gilli ja oassi Nuvvosa gilis lea lassin klassifiserejuvvon riikkaviidosaččat árvvolaš huksejuvvon kulturbirasin jagi 2009. Sámekultuvrras eanadaga árvvus doallan lea vieris ja kultuvrii lea lunddolaš, ahte eanadahkii eai guđđojuvvo luottat. Árvvolažžan vásihuvvo oppa eallinbire, muhto eandalii guovllut, mat leat oiddolačča árbevirolaš ealáhusaid hárjeheami dáfus. Eanadaga buorrevuohta ja čábbodat laktásitge nannosit dasa, man oiddolaš guovlu lea ássat ja oažžut birgenlági. Dát plána lea ovttas gili olbmuiguin dahkkon kárten guovllu eanadatárvvuin ja divššuvuollásaš čuozáhagain. Plána áigge smihtte mat nuppástusat eanadaga leat dáhpáhuvvan ealáhusaid ja dálkkádaga rievddadettiin ja dan mii Deanuleagi eanadagas lea seailluheami veara. Dán maŋŋá leat soahpan divššuvuollásaš čuozáhagain, smiehttan heivvolaš dikšunvugiid, dahkan goasttádusrehkenastimiid ja kártet ekonomalaš doarjjavejolašvuođaid. Eanadaga – iežas ássanbirrasa – loaktimis fuolaheapmi vásihuvvo gilleservošis dehálažžan. Ealáhusaid doarjuma, eanadatdikšuma sihke ráhkadusaid ja árbevirolaš ealáhusaide gullevaš rusttegiid seailluheami oidne doarjut lassin báikkálaš kulturidentitehta. Dál eanadatdikšun- ja geavahanplána gárvvásmuvadettiin sáhttá guovllu eanadaga dikšut guhkes áiggi bargguin ja oktasaš vuođđojurdagiid vuođul. Gilleeanadaga dikšumis iešguđege eanaoamasteaddjis lea ovddasvástádus iežas eatnamiiddis dáfus ja eanadatdikšun lea diehttelasat eaktodáhtolaš. Bargu jotkojuvvo maiddái álggahan Ohcejoga kultureanadagat oidnosii –Leader-fidnus. Boahttevuođas plánaguvlui lea vejolaš vuođđudit luonddusuodjalanlága 32 §:s oaivvilduvvon eanadatdikšunguovllu, mii oaččui skábmamánus 2018 dahkkon jearahallama mielde doarjaga gili olbmuin.Virggálaš sajádat dahká vejolažžan giliid dahkan dovddusin ja fállá vejolašvuođa ohcat dikšumii doarjaga birasministeriijas. Eanaoamasteaddjit sáhttet ohcat ruhtadeami eanadatdikšumii lassin eanadoalu birasdoarjaga bokte. Giliid huksenárbbi seailluheapmái ja fuolaheapmái lea vejolaš ohcat doarjaga Lappi EBI-guovddážis ja Musealágádusas. Eanadatdikšunguovllu vuođđudeapmi ii buvtte riekteváikkuhuslaš lassiráddjehusaid eatnamiid, čáziid dahje vuvddiid ávkkástallamii. Huksen dáhpáhuvvá ain Gáregasnjárgga oasseoppalašláva ja gieldda huksenortnega mielde. Plána lea ruhtadan Leader Davimus Lappi, Ohcejoga gielda, Lappi EBI-guovddáš ja birasministeriija

Halikonjoen luonnonhoidon suunnittelu tehtiin kolmessa eri vaiheessa 2002-2004. Suunnittelutyö keskitettiin Halikonjoen - Uskelanjoen valtakunnallisen maisema-alueen Halikonjoen ydinosalle. Työn kuluessa käytiin läpi kyselyin tai tilakäynnein alueen lähes kaikki maanomistajat ja luotiin rekisteri, jonka avulla on helppo kohdentaa neuvontaa ja edistää alueiden hoidon aloittamista maatalouden erityisympäristötuilla, metsätalouden tuilla ja muilla tuilla. Lisäksi inventoitiin tarkemmin alueen luonnonarvoja ja tehtiin visuaalinen maisematarkastelu. Työn perusteella voidaan todeta, että Halikonjokilaakson luonnon monimuotoisuusarvoa nostavat erityisesti perinnemaisemat, kuten jokivarsien tuoreet niityt, kuivahkot paisterinteet ja joen lähiympäristön kalliorinneterassien ketolaikut. Alueella on myös hiekkaisuutta, mikä näkyy huomionarvoisen lajiston korkeassa määrässä. Jokivarressa on lisäksi lehtolaikkuja, joissa on usein vanhenevaa puustoa ja maapuita sekä luonnontilaisia puroja ja noroja. Luontodirektiivin liitteen IV lajeista alueella elää pikkuapollo (Parnassius mnemosyne), saukko (Lutra lutra), vuollejokisimpukka (Unio crassus) sekä liito-orava (Pteromys volans). Nykyisin yhä merkittävämpi osa Suomen uhanalaisista lajeista on riippuvaisia hoidetuista perinnemaisemista. Lähes kaikki pelloksi kyntämättömät Varsinais-Suomen tuoreet niityt ovat jokinotkoissa. Jokinotkojen rinteitä on myös hyödynnetty niittyinä hyvin pitkään, osa rinteistä on myös kynnetty pelloiksi hevosten aikakaudella. Jokinotkojen tuoreita ja kuivia niittyjä uhkaa etenevä umpeenkasvu, mikä heikentää merkittävästi monien lajien elinmahdollisuuksia. Niittyjä tulisikin lähes poikkeuksetta saada hoitoon, sen lisäksi hoitoon tulisi saada myös hakamaisia alueita, reunavyöhykkeitä ja metsälaitumia. Tärkeää on että mukaan saadaan laajoja jokimaisemakokonaisuuksia, joiden sisällä hoitotapa vaihtelee. Halikonjoen alueelle tulisi priorisoida jatkossakin hoitotukia ja räätälöityä tilakohtaista suunnittelua. Myös uusia joustavia rahoituskeinoja metsäisten alueiden osalta tulisi vielä kehittää. Maanomistajat ja alueen toimijat ovat tehtyjen kyselyjen ja alueella toimineen Maisemajuna –projektin (2003-2006) kokemusten perusteella pääsääntöisesti kiinnostuneita kehittämään alueidensa hoitoa ja osallistumaan siihen. Työ jatkaa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tilakohtaisten suunnittelutöiden sarjaa. 

Paltaniemi on yksi valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista. Paltaniemen viehättävän kylämiljöön syntyyn ovat vaikuttaneet kylää reunustava Oulujärvi, suotuisa maantieteellinen sijainti sekä vaiherikas kulttuurihistoria Oulujärven emäseurakunnan keskuksena. Paltaniemen kulttuuriympäristö on muodostunut vahvan maatalouden ansiosta, joka on synnyttänyt kylälle tyypilliset viljelyaukeat ja talonpoikaistalot. Paltaniemen kulttuuriympäristöohjelma kokoaa olemassa olevat perustiedot alueen kulttuuriympäristön ja luonnonmaiseman kehityksestä sekä niiden nykytilasta. Ohjelma sisältää myös hoito-ohjeita kulttuuriympäristön arvojen vaalimiseksi. Kulttuuriympäristöohjelman tavoitteena on saada kylän asukkaat huomaamaan oman arkisen elinympäristönsä ainutlaatuisuus. Samalla se auttaa tulevaa maankäytönsuunnittelua, sillä kaavoituksen avulla luo daan perusedellytykset kulttuuriympäristönkin rakentumiselle ja hoidolle.

Hiekkarannat ja dyynit ovat lajirikkaita elinympäristöjä. Niillä elää lukuisia joukko kovakuoriaisia, luteita, perhosia, hämähäkkieläimiä, kasveja ja lintuja. Monet lajeista ovat nykyisin uhanalaisia. Hiekkarantoja, dyynejä ja niillä eläviä eliöitä uhkaavat muiden muassa Itämeren rehevöityminen, joka näkyy rannoilla levän kertymisenä ja umpeenkasvuna. Myös rakentaminen ja virkistyskäytöstä johtuva kuluminen heikentävät hiekkarantojen lajien elinmahdollisuuksia. Vieraslaji kurtturuusu leviää myös kovaa vauhtia etenkin Suomenlahden rannikolla. Tässä oppaassa kerrotaan hiekkarantojen ja dyynien monimuotoisesta elämästä. Itämeren tilan parantaminen on ensisijaista rantojen eliölajiston hyvinvoinnin kannalta. Meren elpyminen on kuitenkin hidasta ja sitä odotellessa meistä jokainen voi auttaa rantojen erikoistunutta eliölajistoa pienilläkin teoilla.

Tornion kulttuuriympäristöohjelmassa luodaan katsaus kaupungin kulttuuriympäristön historialliseen kehitykseen ja esitellään perustiedot rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön nykytilanteesta. Ohjelmatyön päämääränä on tarjota tietoa kaavoituksen ja muun suunnittelun välineeksi sekä vahvistaa asukkaiden paikallisidentiteettiä ja tietoisuutta omasta ympäristöstään. Kirja toimii niin ympäristönhoidon opaskirjana, kotiseudun lukukirjana kuin Tornion kaupungin arvokkaiden kulttuuriympäristökohteiden tietopankkina. Tornion kulttuuriympäristöohjelma on tehty Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen alueidenkäyttöyksikön hallinnoiman Lapin kulttuuriympäristöohjelma -hankkeen toimesta yhdessä Tornion kaupungin kanssa. Hankkeen on rahoittanut EU:n aluekehitysrahasto EAKR siihen liittyvine kansallisine rahoituksineen.

Saijan kylä on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi ympäristöministeriön vuonna 1993 julkaisemassa Arvokkaat maisema-alueet; maisematyöryhmän mietintö II -teoksessa. Lapin ympäristökeskus käynnisti Saijan maisema-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisen helmikuussa 2006. Suunnitelman tavoitteeksi asetettiin alueen maisemallisesti arvokkaiden tekijöiden tunnistaminen ja niiden kunnostus- ja hoitosuunnitelmien kirjaaminen yhteistyössä maanomistajien ja paikallisten päättäjien kanssa. Hoitosuunnitelman tarkoituksena on opastaa kylän maanomistajia ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan saada tulevaisuudessa kunnostus- ja hoitotukia. Keskeisenä tavoitteena oli myös maisema-aluepäätöksen valmistelu maakunnallisesti arvokkaalle Saijan kylän alueelle. Suunnitelma laadittiin yhteistyössä Saijan kyläläisten ja paikallisten toimijoiden kanssa. Suunnitelmassa ei anneta yksityiskohtaisia ohjeita ja määräyksiä, vaan tarkoituksena on korostaa Saijan kylämaiseman olennaisia piirteitä ja niiden huomioimista eri toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Nurkat kuntoon on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama projekti, jossa työllistetään ja harjaannutetaan työssä oppimisen menetelmin pitkäaikaistyöttömiä perinnerakennusten korjaamisen ja perinnemaisemien kunnostamisen tehtäviin. Samalla toteutetaan arvokkaiden vanhojen perinnerakennusten kunnostusta kuntien, erilaisten yhdistysten ja yksityisten omistamissa kohteissa. Hanke käynnistyi Kiteen, Kesälahden, Enon, Polvijärven ja Lieksan kunnissa. Yhteistyötahoina hankkeessa olivat em. kuntien tekninen toimi, ProAgria Pohjois-Karjala, Pohjois-Karjalan ammattiopisto, Kitee-Seura ry, Heinoniemen maamiesseura ry, Polvijärviseura ry, Ahvenisen kylät ry, Ahvenisen Martat ry, Enon 4H-yhdistys ry, Ukkolan kylätoimikunta, Enoseura ry, Vuonislahden kyläseura ry, Pielisen museo ja joukko yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä rakennusten ja maisemanhoitokohteiden omistajina ja toteuttajina. Hankkeeseen liittyvä ohjaus ja työssä oppimisen harjaannuttavat toimenpiteet toteutettiin Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen työnsuunnittelijoiden, kuntien teknisen toimen edustajien ja hankkeeseen kilpailutetun yrittäjän yhteistyönä. Koulutettavat saivat tietoa ja harjoittelivat taitoja hirsirakennusten perustusten korjaamisessa, hirsirakenteiden kunnostamisessa, ikkunoiden ja ovien kunnostamisessa, ulkoverhousten kunnostamisessa, perinnekattojen (huopa-, lauta-, tiili- ja pärekatot) kunnostamisessa, piharakenteiden kunnostamisessa sekä perinnemaisemien hoidossa ja kunnostamisessa (haka ja metsälaidunten raivaaminen, niittyjen niittäminen ja avaaminen sekä aitaaminen ja laiduntaminen). Työturvallisuutta työkohteissa kohennettiin ensiapukoulutuksen, työturvallisuussuunnitelmien laadinnan ja työturvallisuustarkastusten avulla. Työryhmiin valittiin ryhmävastaavat ja työturvallisuusvastaavat. Julkaisussa esitetään yleiskatsaus hankkeen toimintaan vuonna 2007 ja esitellään kuvin ja tekstein työkohteissa toteutettuja toimenpiteitä ja arvioidaan hankkeen vaikuttavuutta.

Maa-ainesten ottamisen ja ottamisalueiden jälkihoidon oppaassa on käsitelty ottamisen sääntelyyn keskeisesti vaikuttavaa lainsäädäntöä, ottamisluvan hakemista, ottamissuunnitelman laatimista ja sisältövaatimuksia, ottamisen valvontaa, alueellisia suunnitteluperusteita sekä pohja- ja pintavesien suojelutarpeita, kalliomurskelouhosten ja rakennuskivilouhimoiden erityiskysymyksiä ja ottamisalueiden jälkihoitoa ja -käyttöä. Opas on tarkoitettu yleiseksi ohjeeksi sovellettaessa maa-aineslain joustavia säännöksiä. Opas perustuu ympäristöministeriön Maa-ainesten ottaminen oppaaseen (Opas 1/1994) sekä Suomen ympäristökeskuksen Soranoton vaikutus pohjaveteen ja Soranottoalueiden jälkihoito -projektien tuloksiin. Oppaassa esitetään uusin tieto maa-ainesten ottamisen vaikutuksista pohjaveteen, joka on otettu huomioon ottamisen toteutusta ja jälkihoitoa koskevissa suosituksissa. Yksittäisten ottamissuunnitelmien tulisi mahdollisuuksien mukaan perustua alueellisiin maa-aines- ja pohjavesivarojen käytön suunnitelmiin, joissa on osoitettu suojelu- ja käyttötarpeet ja selvitetty ainesten määrä ja laatu sekä niiden kulutus ja kulutusennusteet. Suunnitelmien sisältö ja taso tulisi määritellä paikallisten olosuhteiden ja ottamisalueen erityisvaatimusten perusteella. Ottamisalueiden jälkihoidon tarkoituksena on vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia. Siistiminen ja muotoilu parantavat ottamisalueiden maisemakuvaa ja jälkikäyttöä. Louhosten ja louhimoiden muotoilussa turvallisuus on tärkeää. Ottamisalueille levitetään pintamateriaaleja kasvualustaksi, eroosion pienentämiseksi ja pohjaveden suojaksi. Ottamisalueille soveltumaton jälkikäyttö estetään. Myös vanhoille ennen maa-aineslain sääntelyä syntyneille ottamisalueille esitetään tarvittavat kunnostustoimet. Hyvällä jälkihoidon suunnittelulla ottamisalueille voidaan saada aikaan myös uusia luontoarvoja: biologisesti arvokkaita elinympäristöjä ja luontotyyppejä. Ottamisalueiden paisteisille rinteille on mahdollista perustaa esimerkiksi kukkaniittyjä, jotka puolestaan tarjoavat elinympäristön monille uhanalaisille perhosille ja muille hyönteisille. Ottamisalueiden jälkikäyttömahdollisuudet ovat moninaiset. Metsätalouskäyttö on yleisin jälkikäyttömuoto. Muita jälkikäyttömahdollisuuksia ovat ulkoilu-, virkistys- ja urheilukäyttö sekä asutus- ja teollisuuskäyttö. Kalliokiven ottamisalueille voidaan poikkeuksellisesti rakentaa kaatopaikka. Saven ja mullan ottamisalueita voidaan käyttää riistanhoitoalueina. Joitakin ottamisalueiden osia voidaan käyttää myös luonnontieteellisinä opetuskohteina.

Tämä kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuussuunnitelma kattaa yhteispinta-alaltaan n. 68 km² olevien Heinälahden, Hulausjärven, Mantereenjärven ja Koskenjoen valuma-alueet Akaan, Lempäälän ja Vesilahden kunnissa. Suunnitelmassa esitellään maatalouden monivaikutteisille kosteikoille sopivia paikkoja ja luonnon monimuotoisuuskohteita sekä tehdään täydennyksiä vuonna 2001 alueelle laadittuun suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmaan. Kohteissa on painotettu maatalouden ympäristötuen erityistukikelpoisuutta. Toukokuussa 2009 esiselvityksellä alkanut yleissuunnittelu eteni heinäkuussa maastokartoituksiin, joissa 56 vieraillulta tilalta löydettiin yhteensä 33 kosteikkopaikkaa. Luonnollisia kosteikon paikkoja löytyi odotettua enemmän, mutta suurin osa kohteista vaatii silti toteutuakseen ainakin vähäistä kaivamista. Kosteikkopaikkojen lisäksi suunnittelualueelta kyettiin osoittamaan 53 luonnon monimuotoisuuskohdetta, joista vajaa puolet oli erilaisia saarekkeita. Osa löytyneistä pienemmistä monimuotoisuusalueista on tässä yleissuunnitelmassa yhdistetty yhdeksi kohteeksi. Yleissuunnitelmassa on annettu vain viitteellisiä ohjeita kohteille sopivista toimenpiteistä, ei-vätkä ne velvoita viljelijöitä mitenkään. Suunnitelmassa on kuitenkin pyritty antamaan viljelijöille työkaluja maatalouden vesistökuormituksen hallintaan ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseen alueillaan, sekä kannustamaan heitä maatalouden ympäristötukien erityistukien hakemiseen.