Browsing by Subject "maisemointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Markus Alapassi; Jari Rintala; Pekka Sipilä (Ympäristöministeriö, 2001)
    Ympäristöopas 85
    Maa-ainesten ottamisen ja ottamisalueiden jälkihoidon oppaassa on käsitelty ottamisen sääntelyyn keskeisesti vaikuttavaa lainsäädäntöä, ottamisluvan hakemista, ottamissuunnitelman laatimista ja sisältövaatimuksia, ottamisen valvontaa, alueellisia suunnitteluperusteita sekä pohja- ja pintavesien suojelutarpeita, kalliomurskelouhosten ja rakennuskivilouhimoiden erityiskysymyksiä ja ottamisalueiden jälkihoitoa ja -käyttöä. Opas on tarkoitettu yleiseksi ohjeeksi sovellettaessa maa-aineslain joustavia säännöksiä. Opas perustuu ympäristöministeriön Maa-ainesten ottaminen oppaaseen (Opas 1/1994) sekä Suomen ympäristökeskuksen Soranoton vaikutus pohjaveteen ja Soranottoalueiden jälkihoito -projektien tuloksiin. Oppaassa esitetään uusin tieto maa-ainesten ottamisen vaikutuksista pohjaveteen, joka on otettu huomioon ottamisen toteutusta ja jälkihoitoa koskevissa suosituksissa. Yksittäisten ottamissuunnitelmien tulisi mahdollisuuksien mukaan perustua alueellisiin maa-aines- ja pohjavesivarojen käytön suunnitelmiin, joissa on osoitettu suojelu- ja käyttötarpeet ja selvitetty ainesten määrä ja laatu sekä niiden kulutus ja kulutusennusteet. Suunnitelmien sisältö ja taso tulisi määritellä paikallisten olosuhteiden ja ottamisalueen erityisvaatimusten perusteella. Ottamisalueiden jälkihoidon tarkoituksena on vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia. Siistiminen ja muotoilu parantavat ottamisalueiden maisemakuvaa ja jälkikäyttöä. Louhosten ja louhimoiden muotoilussa turvallisuus on tärkeää. Ottamisalueille levitetään pintamateriaaleja kasvualustaksi, eroosion pienentämiseksi ja pohjaveden suojaksi. Ottamisalueille soveltumaton jälkikäyttö estetään. Myös vanhoille ennen maa-aineslain sääntelyä syntyneille ottamisalueille esitetään tarvittavat kunnostustoimet. Hyvällä jälkihoidon suunnittelulla ottamisalueille voidaan saada aikaan myös uusia luontoarvoja: biologisesti arvokkaita elinympäristöjä ja luontotyyppejä. Ottamisalueiden paisteisille rinteille on mahdollista perustaa esimerkiksi kukkaniittyjä, jotka puolestaan tarjoavat elinympäristön monille uhanalaisille perhosille ja muille hyönteisille. Ottamisalueiden jälkikäyttömahdollisuudet ovat moninaiset. Metsätalouskäyttö on yleisin jälkikäyttömuoto. Muita jälkikäyttömahdollisuuksia ovat ulkoilu-, virkistys- ja urheilukäyttö sekä asutus- ja teollisuuskäyttö. Kalliokiven ottamisalueille voidaan poikkeuksellisesti rakentaa kaatopaikka. Saven ja mullan ottamisalueita voidaan käyttää riistanhoitoalueina. Joitakin ottamisalueiden osia voidaan käyttää myös luonnontieteellisinä opetuskohteina.
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2014
    Suomessa on noin 2000 käytössä olevaa soranottoaluetta ja kymmeniä tuhansia ottoalueita, joilla toiminta on päättynyt. Soranottoalueet ja vedenhankinnan kannalta merkittävät pohjavesialueet sijaitsevat usein samoissa sora- ja hiekkamuodostumissa. Soranotto voi vaikuttaa pohjavesiolosuhteisiin sekä veden käsittelytarpeeseen pohjavedenottamoilla. Soranottoalueella pohjavesi on yleensä alttiimpi määrä- ja laatumuutoksille kuin luonnontilaisilla alueilla. Muutosten suuruuteen ja niistä palautumiseen vaikuttavat alueen pohjavesiolosuhteet, ottoalueen laajuus, pohjaveden pinnan yläpuolelle jätetyn suojakerroksen paksuus sekä ottoalueen jälkihoito ja -käyttö. Raportissa tarkastellaan soranoton pitkäaikaisia vaikutuksia pohjaveden laatuun 11 soranottoalueella eri puolilla Suomea. Pisimmät seurantajaksot käsittävät vuodet 1985 – 2013. Raportissa on lisäksi esitetty soranottoalueiden jälkihoitotutkimuksen tulokset sekä yleiskuvaus pohjaveden laadusta ja suojelusta soranottoalueilla.
  • Rintala, Jari (Suomen ympäristökeskus, 1997)
    Suomen ympäristö 54