Browsing by Subject "maitotuotos"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Tikkanen, Minna (Helsingfors universitet, 2014)
    Genetic and phenotypic parameters and relationships for fertility traits, body type traits and production were estimated. The data analyzed included 21,450 Ayrshires. Animals were reared in 2,647 herds, born from 1994 to 2005 and were progeny of 1652 sires. Analyzed fertility traits were days from first service to last insemination and number of inseminations to conception for heifers, and days from calving to first insemination for first parity cows. Production traits were first lactation milk and lifetime milk and body type traits were stature, body depth, chest width, angularity, top line, rump width and rump angle. Variance components and the heritability estimates were calculated by restricted maximum likelihood (REML) method using the DMU software. The heritability estimates of first lactation milk yield and lifetime milk yield were 0.28 and 0.08, re-spectively. The heritabilities for fertility traits in virgin heifers and first lactation cows were low (0.02 – 0.03). Heritability estimates for the type traits varied from 0.10 to 0.43. The largest heritability was found for stature (0.43) and rump width (0.27). The highest positive genetic correlations were angularity with first lactation milk (0.41) and lifetime milk (0.45), and the highest negative genetic correlation was between top line and first lactation milk (-0.33). Chest width and rump angle had a positive genetic correlation to days from calving to first insemination. The significant genetic correlations were heifer fertility with body depth, rump width and rump angle. Estimated correlations between heifer fertility traits and lifetime milk yield were positive and moderate. First parity cow fertility was not related to production traits. Fertility traits and lifetime milk have a low heritability. Progress can be made relatively fast in body traits and first lactation milk by breeding, because of the moderate heritabilities. Selection for some body type traits may cause improvement in production but deterioration in fertility. Declined heifer fertility is associated with high lifetime production. However is not reasonable to put emphasis on poor heifer fertility in selection.
  • Termonen, Tytti (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää härkäpapu-vehnäsäilörehun vaikutus lypsylehmän maitotuotokseen ja aineenvaihduntaan, kun puolet nurmisäilörehun kuiva-aineesta korvataan härkäpapu-kevätvehnäsäilörehulla. Lisäksi tavoitteena oli selvittää väkirehun valkuaistason vaikutus lisättäessä rypsirehun määrää ruokinnassa. Koe suoritettiin Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa keväällä 2014. Kokeessa oli mukana kahdeksan vähintään kaksi kertaa poikinutta ay-lehmää, joiden poikimisesta oli kulunut kokeen alkaessa keskimäärin 100 päivää. Koemallina oli rinnakkain toistettu 4x4 latinalainen neliö. Koekäsittelyinä olivat nurmisäilörehu (D-arvo 678 g/kg ka) täydennettynä väkirehulla, jossa oli raakavalkuaista joko 175 g/kg ka tai 200 g/kg ka, sekä härkäpapu-vehnäsäilörehun ja nurmisäilörehun seos (1:1) (D-arvo 642 g/kg ka) täydennettynä edellä mainituilla väkirehun valkuaistasoilla. Molemmat säilörehut olivat käymislaadultaan hyviä. Syönnissä ja maitotuotoksessa ei havaittu merkitsevää eroa säilörehujen tai väkirehun valkuaistasojen välillä. Kuidun sulavuudessa havaittiin yhdysvaikutus säilörehun kasvilajikoostumuksen ja väkirehun valkuaispitoisuuden välillä. Härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla kuidun sulavuus parani rypsimäärän lisääntyessä, mutta nurmisäilörehuruokinnalla sulavuus heikkeni. Kuidun sulavuus oli parempi nurmisäilörehuruokinnalla kuin härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla. Väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa maidon rasvapitoisuus ja rasvatuotos pienenivät, jolloin myös energiakorjattu maitotuotos pieneni. Typen hyväksikäyttö maidontuotantoon heikkeni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa. Plasman vapaiden rasvahappojen ja haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus plasmassa oli merkitsevästi suurempi härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävillä ruokinnoilla kuin nurmisäilörehuruokinnoilla. Plasman insuliinipitoisuus suureni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa molemmilla säilörehuruokinnoilla. Tulosten perusteella ensimmäisen sadon nurmisäilörehun korvaaminen härkäpapu-vehnäsäilörehulla ei aiheuta tuotannon heikkenemistä, kun nurmisäilörehusta korvataan puolet härkäpapu-vehnäsäilörehulla. Siten härkäpapu-vehnäsäilörehu osana karkearehua sopii hyvin lypsylehmien ruokintaan. Väkirehun raakavalkuaispitoisuuden lisääminen 175 g:sta/kg ka 200 g:n/kg ka ei lisännyt maitotuotosta, mutta vähensi maidon rasvapitoisuutta molempia säilörehuja käytettäessä.
  • Hämäläinen, Krista (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli tutkia, miten härkäpavun kaksi eri annostustasoa vaikuttavat lypsylehmien maitotuotokseen rypsirouheeseen verrattuna, kun karkearehuna käytetään heinäkasvisäilörehua. Koe tehtiin keväällä 2013 Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa osana Kotipalko-hanketta. Kokeessa oli 12 ayrshire-lehmää, joista kuusi oli poikinut vähintään kaksi kertaa ja loput olivat ensimmäisen kerran poikineita hiehoja. Lehmien poikimisesta oli kulunut keskimäärin 115 päivää kokeen alussa. Koe järjestettiin cyclic change over –koemallin mukaisesti. Kokeessa oli kaksi blokkia, joista toisen blokin muodostivat vähintään kaksi kertaa poikineet lehmät ja toisen blokin ensimmäisen kerran poikineet hiehot. Kokeen väkirehuista muodostettiin kuusi erilaista koekäsittelyä 2x3 faktoriaalisen asetelman mukaisesti. Kokeessa oli väkirehun raakavalkuaistasoina 154 g/kg ka ja 190 g/kg ka ja valkuaislähteinä rypsi, rypsin ja härkäpavun seos ja härkäpapu, niin että raakavalkuaisen saanti oli yhtä suuri kaikista vaihtoehdoista. Karkearehuna käytettiin 1.sadon timoteinurminatasäilörehua. Lehmien säilörehun syönti vähentyi, kun rypsiä korvattiin härkäpavulla ja syönti vähentyi enemmän, kun valkuaisrehujen määrä oli suurempi ruokinnassa. Orgaanisen aineen, NDF:n ja raakavalkuaisen saannit vähentyivät myös, kun rypsiä korvattiin härkäpavulla. Raakavalkuaisen saanti ja pötsin valkuaistase lisääntyivät, kun ruokinnan raakavalkuaispitoisuutta lisättiin. Ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen hyväksikäyttö heikkeni, kun ruokinnan raaka-valkuaispitoisuus oli 190 g/kg ka. Myös lehmien maito-, valkuais- ja laktoosituotokset vähentyivät, kun rypsiä korvattiin härkäpavulla. Maidon ureapitoisuus ja virtsassa erittyvän typen määrä lisääntyivät, kun rypsiä korvattiin härkäpavulla ja ruokinnan raakavalkuaispitoisuus lisääntyi. Tulosten perusteella rypsiä ei voi korvata härkäpavulla ilman lehmien rehun syönnin ja maitotuotoksen vähentymistä. Osa rypsistä voidaan korvata härkäpavulla ilman, että lehmien rehun syönti tai maitotuotos vähentyvät niin paljon kuin rypsin korvaamisella kokonaan härkäpavulla. Rypsin ja härkäpavun seoksella voidaan myös varmistaa paremmin lehmien riittävä aminohappojen saanti kuin pelkällä härkäpavulla.
  • Anttila, Anne (Helsingfors universitet, 2014)
    The aim of this study was to investigate dairy cow performance on faba bean compared to rapeseed meal on silage based diets. Increasing use of grain legumes may improve selfsufficiency of feed protein. The study was conducted at the research farm of University of Helsinki. In the experiment, eight multiparous Finnish Ayrshire cows were used. Four of them were fitted with rumen fistula. In the beginning of the experiment, cows were 100 (± 51) days in milk. Replicated 4x4 Latin square design was used: the other square consisted of cows with rumen fistulas and the other of intact cows. Treatments of the study were concentrate feeds as follows: control (no protein supplement), rapeseed meal, faba bean and mixture of rapeseed meal and faba bean. Concentrates were fed at a rate of 14 kg/d and silage was given ad libitum. Concentrate feeds including protein supplement were isonitrogenous crude protein content being approximately 200 g/kg DM. Protein supplementation increased silage intake (2,4 kg/d) and milk production (1,6 – 4,9 kg/d). Protein supplementation decreased milk fat content (41,2 vs. 45,3 g/kg DM) but increased milk protein content (35,5 vs. 34,3 g/kg). Feed nitrogen utilization to milk, AAT and ME utilizations and ECM yield to feed intake -ratio were decreased on protein supplementation. In this experiment however rapeseed meal did not give responses of same level as was expected according to results of earlier experiments. Diets including faba bean increased silage intake and milk production compared to rapeseed meal diet. Rapeseed meal diet decreased silage intake 2,7 kg and milk yield 2,5 kg compared with faba bean diet. Mixture of rapeseed and faba bean resulted in the highest milk production being 2 kg more than on average on rapeseed meal and faba bean diets. Utilization of ME and ECM yield to feed intake –ratio were increased with rapeseed meal diet. According to this study rapeseed meal as a protein supplement can be substituted by faba bean in dairy cow diets on silage based diets.
  • Metsälä, Johanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Ketoosi on lypsylehmillä ensimmäisten laktaatioviikkojen aikana melko yleisesti esiintyvä aineenvaihduntasairaus, joka johtuu vaikeuksista sopeutua negatiiviseen energiataseeseen. Lehmä voi sairastua kliiniseen ketoosiin tai huomaamattomampaan subkliiniseen ketoosiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ketoosi on yhteydessä lypsylehmien poikimisen jälkeisten ensimmäisten viikkojen maitotuotokseen ja märehtimisaikaan. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin ketoosia mahdollisesti selittävinä tekijöinä poikimista edeltävää kuntoluokkaa, poikimakertaa, poikimaväliä, ummessaolokauden pituutta, edellisen tuotoskauden 305 päivän maitotuotosta ja rotua. Tutkimusaineisto hankittiin ProAgria Etelä-Pohjanmaan Maidosta Maitoon (MaMa) -hankkeen yhteydessä. Tutkimukseen valittiin hankkeesta viisi lypsyrobottitilaa, joilla jokaisella oli kaksi seurantajaksoa. Seurantajaksoa kohden valittiin 20 pian poikivaa eläintä, joista noin neljäsosa oli ensikoita ja loput useamman kerran poikineita lehmiä. Jokaisen poikineen lehmän maidon β-hydroksivoihapon (BHB) pitoisuus mitattiin testiliuskoilla kerran viikossa, pääsääntöisesti ensimmäisten seitsemän laktaatioviikon ajan. Lehmät jaettiin tilastollista analyysiä varten ensimmäisten neljän laktaatioviikon BHB-tulosten perusteella kolmeen ryhmään: terve (TER: kaikissa määrityksissä 0 µmol/L tai enintään yhdessä määrityksessä 100 µmol/L), subkliininen ketoosi (SKK: enemmän kuin yksi määritystulos 100 µmol/L tai 200 µmol/L, mutta ei 500 µmol/L) ja kliininen ketoosi (KK: vähintään yksi määritystulos 500 µmol/L). Tilastollisessa analyysissä käytettiin varianssianalyysiä ja ryhmien välisessä vertailussa ortogonaalisia kontrasteja (TER vs. SKK+KK sekä SKK vs. KK) ja parittaisia vertailuja. Analyysiä varten lypsyrobotin tallentamista tiedoista kerättiin ensimmäisten neljän laktaatioviikon päivittäiset maitotuotokset ja märehtimisajat, joista laskettiin viikkokohtaiset keskiarvot. Lehmät kuntoluokitettiin asteikolla 1–5, minkä perusteella ne jaettiin neljään ryhmään: laiha (< 3), normaali (3–3,5), lihava (3,75–4) ja ylilihava (> 4). Kuntoluokan, poikimakerran ja rodun yhteyttä ketoosihavaintojen jakaumaan tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla. Tutkituista eläimistä 19 % kuului TER-ryhmään, 71 % SKK-ryhmään ja loput 10 % KK-ryhmään. Eri ketoosiryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja ensimmäisten neljän viikon keskimääräisessä maitotuotoksessa eikä märehtimisajassa. Maitotuotos ja märehtimisaika kasvoivat odotetusti viikoittain. Maitotuotoksessa viikon ja ketoosiryhmän yhdysvaikutus oli merkitsevä, sillä tuotos oli ensimmäisellä viikolla TER-ryhmällä pienin ja KK-ryhmällä suurin eron tasoittuessa myöhemmin. Korkeatuottoiset lehmät mobilisoivat enemmän rasvakudosta suuremman energiantarpeen vuoksi, mikä saattoi johtaa ketoaineiden liialliseen muodostumiseen sekä myöhemmin maitotuotoksen tasoittumiseen. Ensikoiden maitotuotos ja märehtimisaika olivat pienemmät verrattuna useamman kerran poikineisiin lehmiin. Märehtimisajassa viikon ja poikimakerran yhdysvaikutus oli merkitsevä, sillä ensikoiden märehtimisaika lisääntyi aina neljänteen viikkoon saakka, kun useamman kerran poikineiden lehmien märehtimisaika lisääntyi toiselle viikolle, jonka jälkeen se hieman pieneni. Ensikoiden märehtimisajan hitaampi kasvu saattoi johtua niiden hitaammasta syöntikyvyn kehittymisestä. Poikimista edeltävässä kuntoluokassa, edellisen tuotoskauden 305 päivän maitotuotoksessa ja ummessaolokauden pituudessa ei ollut eroa ketoosiryhmien välillä. Poikimaväli oli suuntaa antavasti pidempi KK-ryhmällä verrattuna TER- ja SKK-ryhmiin. Kuntoluokaltaan ylilihavien lehmien ketoosia osoittavien BHB-tulosten osuus oli muita ryhmiä suurempi. Ensikoiden pienten BHB-pitoisuuksien osuus oli selvästi suurempi verrattuna useamman kerran poikineisiin lehmiin. Holstein-rotuisilla lehmillä oli ayrshire-rotuisia enemmän 0 µmol/L BHB-tuloksia. Tulosten perusteella valtaosa lehmistä sairastui subkliiniseen ketoosiin, mutta sairastuminen ei vaikuttanut ensimmäisten neljän laktaatioviikon maitotuotokseen tai märehtimisaikaan.
  • Pyhälammi, Anne (Helsingfors universitet, 2015)
    The objective of this study was to investigate how the fiber content of dry period diet affects feed intake, energy intake, mobilization of tissue reserves and milk production. Sixteen multiparous Ayrshire dairy cows were used in a completely randomized block design. Cows were divided into pairs according their expected calving date, parity and body condition score. Within pairs the cows were randomly allocated to a grass silage-diet (GS) ab libitum or a total mixed ratio (TMR) – diet ab libitum. The NDF contents of TMR and silage were 651 g/kg DM and 531 g/kg DM, CP 122 g/kg DM and 126 g/kg DM and metabolizable energy (ME) contents 9,1 MJ/kg DM and 10,1 MJ/kg DM. Lead feeding was carried out with concentrate that was given 10 days prepartum starting from 1 kg per day, and increasing to 2 kg per day 5 days before parturition. Postpartum both groups had grass silage ab libitum and the amount of concentrate was increased with similar rates in both groups. During dry period feed intake was greater for GS than TMR (13,7 vs. 10,8 kg DM/day, p<0,001). Energy intake for GS was 144 MJ/day and for TMR 109 MJ/day (p<0,001). GS gained more live weight during dry period than TMR (p=0,03). However, no difference was observed in BCS change. Rumination time was over 90 min/day greater in GS than in TMR (p=0,002) during dry period. After parturition there was no difference in feed intake between groups. There was no difference in average milk yield between groups (42,8 vs. 40,1 kg/day, p=0,18) but milk yield of GS was greater in weeks 5 – 8 (time*treatment, p=0,05). Protein (time*treatment, p=0,05) and lactose yields (time*treatment, p=0,02) were greater for cows in GS during the last weeks of the experiment. Fat content was greater in GS during the two first weeks of lactation (time*treatment, p=0,003). High fiber content of TMR possibly caused lower feed intake and rumination activity in TMR –group. Lower milk yield and milk fat content may have been caused by short and limited lead feeding. Lead feeding was not efficient enough to adapt the rumen to lactation diet. It is possible to limit the energy intake during dry period by increasing the fibre content of the diet. Further investigation is needed for the effect of lead feeding on ruminal epithelium on high fibre TMR.
  • Nikander, Saara (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomessa nurmirehujen korjuu tapahtuu tyypillisesti kaksi tai kolme kertaa kasvukauden aikana riippuen maantieteellisestä sijainnista, mutta ilmastonmuutoksen myötä kasvukauden pidentyessä kolmen niiton strategiaa voidaan käyttää koko ajan pohjoisempana. Saman kasvukauden aikaisia saman nurmilohkon ensimmäisen, toisen ja kolmannen niittokerran säilörehujen tuotantovaikutuksia vertailevia tutkimuksia on tehty hyvin vähän ja pääasiassa vain Suomessa. Maitotiloilla nurmentuotantoa rajoittavana tekijänä voi olla tilojen käytössä oleva peltopinta-ala. Korjaamalla kolme nurmisatoa satokauden aikana saadaan korkea nurmisato ja sulavuudeltaan hyvää rehua. Tutkimuksen tavoitteena oli mitata kolmannen niiton rehun (N3) vaikutuksia lypsylehmien maitotuotokseen ensimmäisen (N1) ja toisen niiton (N2) rehuihin verrattuna. Tutkimuksen hypoteesina oli, että aikaisempien tulosten perusteella kolmannen niiton rehun D-arvo on korkea mutta maidontuotantoarvo ei vastaa niiton energia-arvoa. Tutkimus oli osa Luonnonvarakeskuksen Nurmet Rahaksi -hanketta. Säilörehut valmistettiin timotei-nurminatakasvuston ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta nurmisadosta. Koe suoritettiin seosrehuruokintana 2-jaksoisena cross over- mallilla. Kokeessa oli 42 lehmää, jotka oli jaettu kolmeen ryhmään ruokinnan perusteella. Lehmien syöntiä ja maitotuotosta mitattiin päivittäin, maitonäytteet otettiin molempien jaksojen keruuviikkona kahtena päivänä ja rehunäytteet otettiin seosrehun teon yhteydessä kemiallisia analyysejä varten. Ensimmäisen niiton rehu oli jälkikasvurehuja kuivempaa, ja sen D-arvo oli suurempi, minkä takia sitä syötiin enemmän kuin molempia muita rehuja ja maitotuotos sekä energiakorjattu maitotuotos (EKM) olivat suurempia kuin N2-ruokinnalla. N3-rehun D-arvo oli lähes yhtä suuri kuin N1-rehussa ja rehu sisälsi muita rehuja vähemmän kuitua. Osittain märkyyteen liittyen säilörehua syötiin N3-ruokinnassa vähemmän kuin N1- ja N2-ruokinnoissa. Lisäksi N3-ruokinassa säilörehun syönti oli pienempää kuin N2-ruokinassa, vaikka N2-rehun syönti-indeksi oli kaikista niitoista pienin. Kuitenkin N3-ruokinnalla maitotuotos oli yhtä suuri N1-ruokinnan kanssa johtuen N3-rehun laskennallisesti korkeasta muuntokelpoisen energian (ME) hyväksikäytöstä maidontuotantoon. N3-ruokinnassa lehmien EKM-tuotos oli pienempi kuin N1-ruokinnassa, koska N3-ruokinnassa maidon rasvapitoisuus oli N1-ruokintaa pienempi. N2-ruokinnassa lehmien maitotuotos oli muita ruokintoja pienempi, mikä oli odotettavissa N2-rehun muita rehuja pienemmän D-arvon perusteella. ME:n hyväksikäyttö maidontuotantoon oli N2- ja N3-ruokinnoissa parempi N1-ruokintaan verrattuna. Rehun typpeä käytettiin maidontuotantoon tehokkaammin N3-ruokinnassa kuin muissa ruokinnoissa, ja maidon ureapitoisuus oli N3-ruokinnassa muita ruokintoja pienempi. N3-ruokinnassa rehun syönti oli pienempää, mitä oli odotettavissa D-arvon ja syönti-indeksin perusteella. N1- ja N3-ruokinnoissa lehmien maitotuotos oli yhtä suuri. N3-ruokinnassa maitoa tuotettiin enemmän kuin N2-ruokinnassa. EKM-tuotos oli pienempi N3-ruokinnassa kuin N1-ruokinnassa, koska maidon rasvapitoisuus oli pienempi N3-ruokinnassa kuin N1-ruokinnassa. Pienempään maidon rasvapitoisuuteen N3-ruokinnassa vaikutti pienempi rehun syönti ja ME:n saanti kuin N1-ruokinnassa. ME:n hyväksikäyttö oli N3-ruokinnassa parempi kuin N1-ruokinnassa. Tämän takia N3-ruokinnassa maitotuotos oli parempi kuin oli odotettavissa syönnin perusteella. Tulosten perusteella N3-rehua voidaan käyttää hyvin maidontuotannossa.
  • Mäkelä, Heini (Helsingin yliopisto, 2021)
    Including feed efficiency in a selection index and its estimation on farms cannot be done by dry matter intake, because it’s not possible to measure dry matter intake on farms. It could be possible to evaluate dry matter intake by using rumination time as an indicator trait. Many farms already have devices to observe rumination. To be a useful candidate trait in selective breeding, rumination time needs to be heritable. The aim of this study was to evaluate genetic parameters of daily rumination time in first three lactations in Finnish Ayrshire. The data was received from FABA co-op and it contained production-, insemination-, calving- and herd data as well as pedigree data of Finnish Ayrshire cows. In addition, rumination data collected by Heatime and SenseHub equipments, were included in the study with the permission of SCR Engineers Ltd. The data was edited into the form to be processed and examined with RStudio, pedigree data was processed with RelaX2 and variance components for daily rumination time and daily milk production were computed by REML method with DMU. Tables and graphs were made in their final form with Excel spreadsheet software. Two separate materials were made from the data: the data of first-time calved cows and the data of 1 to 3 times calved cows. The data was studied as two-trait repeatability model in which observations of rumination time were from all lactation stages. The heritability of rumination time was 0,14 (SE 0,05) for primiparous cows and 0,19 (SE 0,02) for cows having 1 to 3 lactations. The genetic correlation between rumination time and milk production was 0,05 (SE 0,21) for primiparous cows and 0,31 (SE 0,06) for cows having 1 to 3 lactations. Daily rumination time is a heritable trait and hence it can be used as a direct or indicator trait in selective breeding. Further studies of the genetic correlations between rumination time and dry matter intake should be done to evaluate the usability of rumination time as an indicator of dry matter intake.
  • Mäkinen, Henna-Maria (Helsingfors universitet, 2016)
    In order to increase protein self-sufficiency and food production, it is necessary to study new protein feeds. Faba bean (Vicia faba) is a nitrogen-fixing plant, and thereby a good choice for versatile rotation of crops. Faba beans contain less crude protein and considerably more starch than rapeseed meal. Most of the faba bean protein degrades in rumen and it contains less methionine than rapeseed meal protein. Microalgae contain plenty of crude protein and their production requires less surface area than cultivation of field crops. Microalgae can also be grown in harsh climate conditions. However, microalgae have, in some of the earlier studies, reduced palatability of the diet. Aim of this Master’s Thesis was to compare rapeseed meal, faba bean seeds and Spirulina microalgae effects on feed intake and milk production of dairy cows. Hypothesis were decreased feed intake when Spirulina was added to the diet; lower milk production with faba bean diet than with rapeseed diet; and increased milk production when a part of faba bean protein was replaced with Spirulina protein. The study was conducted at Viikki research farm at Helsinki during the spring of 2015. Eight multiparous ayrshire dairy cows were used. At the beginning of the study, on average 113 days were passed since calving of the cows. The study design was a replicated 4 x 4 Latin square. Cows of the other square were rumen fistulated. Treatments (rapeseed, rapeseed + Spirulina, faba bean, faba bean + Spirulina) were isonitrogenous. In microalgae treatments protein from Spirulina was used to substitute half of the protein from rapeseed or faba bean. Total mixed ration (TMR) included in addition to protein feeds grass silage, barley, molassed sugar beet pulp and vitamins and minerals. Cows received TMR ad libitum. There were no differences in dry matter intake (DMI) between rapeseed and faba bean treatments. According to the hypothesis, DMI was decreased with Spirulina diets. Hypothesis regarding milk production were also realised. Milk, energy-corrected milk, fat, protein and lactose yields were lower with faba bean than with rapeseed treatments. Adding Spirulina to diet increased milk yield in faba bean treatment, but decreased it in rapeseed treatment. Adding Spirulina to diet did not affect energy-corrected milk yield significantly. Spirulina did not affect fat yields, and it lowered the protein and lactose yields in rapeseed treatment, and increased them in faba bean treatment. Based on the findings of the study, faba bean and Spirulina are inferior protein feeds compared to rapeseed meal in grass silage and grain based diets. Faba bean protein’s high rumen degradability and low methionine concentration probably limit milk production. Spirulina and faba bean combined meet dairy cow’s amino acid needs better than faba bean alone. However, Spirulina’s negative impact on DMI may restrict its usage as a protein feed for dairy cows.
  • Lassila, Lotta (Helsingfors universitet, 2015)
    In this master’s thesis the current production level of Senegalese dairy breeds was estimated and a model to predict annual yield based on test day results was developed. With the results of this master’s thesis and the results from the project Senegal Dairy Genetics it was possible to determine the average milk yield of Senegalese dairy breeds. Production records can be further used in planning the feeding and in selection of breeding animals. The results can also be used in socio-economic evaluation of different dairy breeds in Senegal. The data was collected as a part of FoodAfrica programme and its work package Senegal Dairy Genetics which is funded by the ministry for Foreign Affairs of Finland. The lactation curve was modelled for different breed types and on animal level using Wilmink and Wood functions. The modelling was evaluated by coefficient of determination, mean squared error of prediction and by plotting of residuals. Estimated mean cumulative milk yield of 305 days was calculated with estimates obtained by modelling of the lactation curves. The cumulative yield was calculated using modified Interpolation method. There was a clear difference in production level between between breed types. The mean daily milk yield of all animals was 2.6 litres of milk. In the smaller data set the cumulative milk yield of 305 days was 604 litres for pure bred zebu and 1308 litres for zebu and taurine crosses when calculated with the Test Interval Method. In the larger data set the yield of 305 days for zebu was 424 litres. Wilmink function had lower mean squared error of prediction (MSE) than Wood function. The coefficient of determination was slightly higher with Wood function. However, Wilmink function proved to be more accurate and more robust. The estimated yield using the predictions of modelling of the lactation curves was very close to the cumulative yield calculated with the Test Interval Method. Wilmink function was determined fit to predict production records.
  • Virtanen, Sanni (Helsingfors universitet, 2017)
    Lehmä on suuren osan tuotoskaudestaan tiineenä. Tuotantokautta edeltävä vasikka vaikuttaa erityisesti alkutuotoskauden maitotuotokseen, mikäli poikimisessa on ollut vaikeuksia. Toisaalta loppulypsykauden tuotokseen vaikuttaa kohdussa kehittyvä sikiö, joka vie osan emän energiaresursseista. Tässä pro gradu -tutkielmassa on tavoitteena tutkia sikiön ja tuotoskautta edeltävän vasikan vaikutuksia emän maitotuotokseen tuotosseuranta- ja polveutumistietojen avulla. Aineisto saatiin Faba Osk:lta ja se sisälsi suomalaiset vuosina 2005–2011 syntyneet, vähintään kolmesti poikineet ayrshirelehmät sekä niiden ayrshirevasikat. Koko aineiston käsittely tehtiin R-ohjelmoinnin piirissä. Sikiön ja vasikan sukupuolen vaikutusta eri tuotoskauden vaiheissa, ja vaikutuksia maidon laatuun tutkittiin mallilla, jossa oli mukana systemaattiset kiinteät tekijät (karja, vuosi, vuodenaika ja tyhjäkauden pituus) ja lisäksi mukaan otettiin sikiön ja edeltävän vasikan sukupuolet. Edeltävän vasikan syntymäpainon ja sikiön tulevan syntymäpainon vaikutusta tutkittiin osa-aineistolla, jossa oli mukana punnitustulokset. Tämän osa-aineiston koko oli noin 12 % koko aineiston koosta. Geneettisten analyysien avulla tahdottiin tarkentaa vaikutusten esilletuloa sekä löytää mahdollinen emän maternellivaikutus sikiöstä kehittyvän vasikan syntymäpainoon ja toisaalta sikiön isän paternellivaikutus sikiön kautta lehmän maitotuotokseen. Geneettinen analysointi suoritettiin bayeslaisella MCMC-menetelmällä. Sikiön sukupuolella on pieni, mutta tilastollisesti merkitsevä vaikutus emän maitotuotokseen. Vaikutus oli havaittavissa koko tuotoskaudella ja lopputuotoskaudella, jolloin sikiö kehittyy kohdussa nopeammin. Lehmäsikiö lisäsi ensimmäisen tuotoskauden 305 päivän tuotosta 25,3 kg, toisella tuotoskaudella 25,6 kg. Edellisen vasikan sukupuolen vaikutus alkavaan tuotoskauteen oli ennakko-odotuksista poiketen päinvastainen kuin sikiöllä: sonnivasikan poikiminen paransi alkavan tuotoskauden tuotosta molemmilla tuotoskausilla, tosin vaikutusta ei havaittu ensimmäisen tuotoskauden alussa. Sonnivasikan poikiminen tuotti ensimmäisellä lypsykaudella 14,3 kg enemmän maitoa kuin lehmävasikan, toisella tuotoskaudella 55,1 kg. Maidon laatuun sikiön ja edeltävän vasikan vaikutukset olivat hyvin pieniä. Painokilon lisäys sikiön tulevaan syntymäpainoon nosti emän maitotuotosta lineaarisesti molemmilla tuotoskausilla. Edeltävän vasikan syntymäpainon kilon lisäys nosti alkavan tuotoskauden maitotuotosta kiihtyvästi. Painon vaikutuksen lisääminen analysoitavaan malliin peitti kaikissa analyyseissa sukupuolen vaikutuksen, mikä viittaa siihen, että ainakin osa sukupuolen vaikutuksesta johtuu nimenomaan sukupuoleen liittyvästä painoerosta. Sikiöstä kehittyvän vasikan syntymäpainon periytymisaste oli 0,22. Emän maternellivaikutusta ei aineistosta kyetty löytämään. Sikiön sukupuoli oli mallissa merkitsevä, ja lehmävasikan syntymäpaino oli 1,82 kg sonnivasikkaa alhaisempi. Lehmän oma geneettinen vaikutus maitotuotokseensa oli periytymisasteeltaan 0,24-0,28, sikiön isän vaikutukselle löydettiin 0,034:n periytymisaste. Sikiön isä siis vaikuttaa lehmän maitotuotokseen paternellivaikutuksen kautta ja sonnivalinnalla voidaan vaikuttaa lehmän maitotuotokseen.
  • Pitkonen, Mirjami (Helsingfors universitet, 2016)
    The aim of this study was to investigate the effects of blue lupin supplementation on rumen fermentation and milk production responses of cows fed grass silage diets. The study was conducted at Viikki research farm of the University of Helsinki in spring 2013. In the experiment, eight multiparous Ayrshire cows were used, and four of them were fitted with rumen fistula. The average days in milk was 111 (± 29,3). The experiment was conducted as duplicated 4 × 4 Latin squares. The treatments used were four supplementary protein concentrates: control (without protein supplement), rapeseed meal, rapeseed/blue lupin mixture and lupin meal. The protein concentrates were prepared to contain isonitrogenous amounts of protein. Concentrates were fed at a rate of 12 kg/day and grass silage was fed ad libitum. Protein supplementation increased dry matter (DM) intake and milk production. Replacement of rapeseed meal with blue lupin reduced DM intake and milk production. Cows on protein supplemented diets had higher energy corrected milk yield than cows on control diet. Milk fat composition was lower with protein supplemented diets than control diet. Replacement of rapeseed meal with blue lupin meal increased milk fat concentration in milk. Milk urea and rumen ammonia concentrations were higher in protein supplemented than control diet. Rumen ammonia concentration also increased when rapeseed meal replaced blue lupin. Protein supplementation increased concentration of volatile fatty acids in the rumen fluid. Milk fatty acids were less saturated and contained more mono- and polyunsaturated fatty acids on protein supplemented diets than control diet. Replacement of rapeseed with blue lupin reduced concentration of polyunsaturated fatty acids in milk. Feeding mixture of rapeseed and lupin meal reduced concentration of polyunsaturated fatty acids when compared with the average of rapeseed or lupin meal. In protein supplemented diets, palmitic acid (C16:0) in milk was significantly lower and stearic acid (C18:0) significantly higher than on control diet. Conjugated linoleic acid (CLA cis-9, trans-11) content increased with protein supplemented diet, but replacing rapeseed meal with lupin reduced it. When rapeseed was replaced with blue lupin a linolenic acid (C18:3n-3) content was decreased. There were not any big differences in milk fatty acid composition between the diets supplemented with lupin or rapeseed meal. This study showed that blue lupin can be used as protein supplement for dairy cows, but milk production responses are not as good as with rapeseed meal.
  • Mäkisalo, Petra (Helsingin yliopisto, 2018)
    Palkoviljojen ja viljojen seoskasvustosta tehdyt kokoviljasäilörehut ovat kiinnostavia, koska niiden avulla voidaan pienentää teollisten typpilannoitteiden tarvetta, parantaa maan kasvukuntoa, monipuolistaa viljelykiertoa ja lisätä kuiva-ainesadon määrää. Valkolupiini koetaan houkuttelevaksi kotimaisen palkokasvivalikoiman laajentamistarpeen vuoksi. Seosviljely säilörehuksi mahdollistaa Suomen olosuhteissa pitkän kasvukauden vaativan valkolupiinin sadonkorjuun. Tässä tutkimuksessa verrattiin, saavutetaanko valkolupiinia sisältävän vehnäsäilörehun (LVN) käytöllä positiivisia tuotantovaikutuksia vehnäsäilörehuun (VN) nähden, kun rehuja syötettiin seoksena (40 % kuiva-aineesta (ka)) toisen niiton nurmisäilörehun (N) kanssa. Kontrolliruokinnan ainoa karkearehu oli N-säilörehu. Tutkimus kuului Luonnonvarakeskuksen (Luke) Nurmet rahaksi -hankkeeseen. Koe toteutettiin 2-jaksoisena cross over -mallilla ja kokeessa oli 41 alkutuotoskauden lehmää kolmella eri seosrehuruokinnalla (väkirehun osuus keskimäärin 46 % seosrehun ka:ssa). Rehujen tuotantovaikutusta tutkittiin syönnin, maitotuotoksen, maidon pitoisuuksien ja elopainon muutoksen perusteella. Hypoteesina oli, että nurmisäilörehusta voidaan korvata osa vehnäsäilörehulla lehmän tuotoksen tai elopainon heikkenemättä, ja lupiini-vehnäsäilörehun käytöllä voidaan lisätä lehmän maitotuotosta vehnäsäilörehuun verrattuna. Lehmien maitotuotokset, elopainot ja syöntimäärät mitattiin päivittäin. Keruuviikoilla maitonäytteet otettiin kahtena peräkkäisenä päivänä ja rehunäytteet kerättiin seosrehun teon yhteydessä. Kokeen säilörehut olivat hyvin säilyneitä. VN-rehu oli muita säilörehuja kuivempaa ja se sisälsi enemmän tärkkelystä kuin LVN-rehu. Lupiinin osuus seoskasvustossa jäi pieneksi (17 % ka:ssa). N-ruokinnalla kuiva-aineen kokonaissyönti oli pienempi kuin kokoviljaruokinnoilla, ja sitä kautta orgaanisen aineen, tärkkelyksen, neutraalidetergenttikuidun, muuntokelpoisen energian ja ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen päiväsaannit jäivät pienemmäksi. Lehmät söivät VN-rehua enemmän kuin LVN-rehua. Kokoviljaruokinnoilla maidon valkuaistuotos ja -pitoisuus olivat suurempia kuin N-ruokinnalla. LVN-ruokinnalla valkuaistuotos oli pienempi kuin VN-ruokinnalla. N-ruokinnalla rehun muuntosuhde (energiakorjattu maitotuotos (EKM) /kg ka) oli parempi, mutta typen hyväksikäyttö (maidon N/rehun N) oli heikompi kuin kokoviljaruokinnoilla. N-ruokinnalla lehmät myös menettivät elopainoaan eli käyttivät kudosvarastojaan tuotantoon. Tulosten perusteella 2.niiton nurmisäilörehun kuiva-aineesta voidaan korvata 40 % vehnäsäilörehulla ilman, että lehmän tuotos tai elopaino heikkenee. Lupiinin mukana olo (LVN) ei vaikuttanut positiivisesti tuotokseen verrattuna VN-ruokintaan, syynä voi olla lupiinin pieneksi jäänyt osuus ruokinnassa.
  • Ojala, Vilma-Riikka (Helsingin yliopisto, 2015)
    During early lactation diet is usually rich in protein to stimulate and support milk production. Increased milk production has been connected with negative energy balance and impaired fertility. The aim of this study was to investigate the effects of concentrate crude protein (CP) level to dairy cow silage intake, milk production and energy balance in early lactation. The study was conducted in the experimental barn of MTT Agrifood Research Finland in Maaninka. The experiment started at October 2013 and finished at April 2014. The experiment lasted 70 days starting from parturition day. Fifty-five primiparous or multiparous Holstein and Ayrshire cows were allocated to one of three different CP levels in concentrate (149, 179 or 200 g/kg DM) after parturition. Concentrate allowance was 9 or 13 kg. Silage was fed ad libitum through an individual feeding system. Animals were weighed daily. Body condition score (BCS) was determined when blood samples were taken at 10 days before parturition and 7, 21, 42 and 63 days after parturition. The data were subjected to analysis of variance using the SAS MIXED procedure. Concentrate CP level did not affect silage intake or energy balance. Amino acids digestible from small intestine increased when CP level increased. Increasing CP content of concentrate tended to increase milk and protein yields suggestively. Milk protein yield and milk urea increased when concentrate CP level increased. Concentrate CP level had no significant effect on blood NEFA, BHBA, 3-MH or glucose concentration. There were no significant effects on live weight or BCS change throughout the experiment. Results of this experiment indicate that increasing concentrate CP level improves milk and protein yield in early lactation. In this experiment concentrate CP level did not affect silage intake or energy balance.