Browsing by Subject "manipulaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Suomi, Merja (Helsingfors universitet, 2009)
    Tutkielmassani tarkastelen venäläisen lastenkirjailijan ja käännösteoreetikon Kornei Tšukovskin (Kornej Čukovskij) riimisatuja ja runoja kääntäjän kannalta. Tavoitteenani on selvittää, miten noista lähes sata vuotta vanhoista teksteistä saisi suomennoksia, jotka täyttäisivät lastenkirjallisuudelle kulttuurissamme asetetut normit ja puhuttelisivat nykyistä lukijapolvea. Arvioin myös, olisivatko jo olemassa olevat, noin kolmekymmentä vuotta vanhat Tšukovski-suomennokset yhä riittävän ajanmukaisia julkaistaviksi uusintapainoksina. Tutkielman aineisto sisältää Tšukovskin tunnetuimmat, suurimmaksi osaksi 1920-luvulta peräisin olevat riimisadut ja runot sekä saduista tähän mennessä tehdyt suomennokset. Tutkielman teoreettisena taustana ovat manipulaatioteoria ja siitä edelleen kehitetty polysysteemiteoria. Kohdetekstipainotteisuutensa vuoksi ne muodostavat ihanteellisen viitekehyksen lastenkirjallisuuden kääntämiselle, jossa kohdekulttuurin sisäiset normit ovat aina voimakkaina läsnä. Sekä lähde- että kohdeteksteissä kiinnitän erityistä huomiota sellaisiin aineksiin, jotka vaatisivat ajanmukaistamista, mutta lisäksi paneudun lastenkirjallisuuden kääntämisen yleisiin kysymyksiin, kuten kotouttamiseen, ideologisiin ja pedagogisiin näkökohtiin, tekstin luettavuuteen, kuvan ja sanan suhteeseen sekä rytmiin ja riimiin. Suomennoksia arvioidessani pyrin ottamaan huomioon myös kirjailijan omat käännösihanteet. Käännösteoreetikkona Tšukovski piti kääntämisen tärkeimpänä lähtökohtana ehdotonta uskollisuutta lähdetekstin kirjoittajalle. Tutkielmani empiirisessä osassa käytän kahta eri tutkimusmenetelmää. Aluksi arvioin jo olemassa olevien käännösten ajanmukaisuutta. Sen jälkeen valitsen uusia tekstejä suomennettaviksi ja käännän niitä itse selvittääkseni, millaista manipulointia niiden nykyaikaistaminen edellyttäisi. Tutkimuksestani käy ilmi, että useimmat aiemmista Tšukovski-suomennoksista voisi julkaista vielä tänäkin päivänä. Niistä välittyy alkuperäisten tekstien nonsense-tyyli, ja ne täyttävät edelleen lastenkirjallisuutemme poeettiset normit. Ne pienet korjaukset, joita niihin saatettaisiin joutua tekemään, johtuvat lähinnä kohdekulttuurin arvoissa ja asenteissa tapahtuneista muutoksista. Esimerkiksi väkivalta ja rasismi ovat nykyään voimakkaampia tabuja kuin suomennosten ilmestymisen aikaan. Lisäksi Tšukovskilla on vielä suomentamattomia riimisatuja ja runoja, joista olisi mahdollista tehdä ajanmukaisia käännöksiä uusille lukijapolville. Tämä edellyttäisi kuitenkin tekstien manipulointia: alkuperäiset tekstit sisältävät aineksia, jotka ovat ristiriidassa lastenkirjallisuuden nykynormien kanssa. Osa riimisaduista vaatisi niin voimakasta manipulointia, että tuloksena olisi pikemminkin mukaelma kuin käännös. Koska tekstit ovat riimillisiä, jo pelkästään poeettiset näkökohdat aiheuttavat usein muutoksia semanttiseen sisältöön. Tšukovskin peräämä uskollisuus alkuperäiselle kirjailijalle tuntuukin jossakin määrin vanhentuneelta nykyisten käännösnormien aikana, jona kääntäminen katsotaan enemmän kulttuurienväliseksi viestinnäksi kuin lähde- ja kohdetekstien välisen samuuden etsimiseksi. Toivon tutkimukseni antavan hyödyllisiä viitteitä kustantajille, joka etsivät julkaistavakseen korkealuokkaista venäläistä lastenkirjallisuutta. Tšukovskin teokset kuuluvat maailman lastenkirjallisuuden klassikoihin, ja siksi myös nykyajan suomalaisille lukijoille kannattaisi tarjota mahdollisuutta tutustua niihin.
  • Hakala, Tarja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tarkastelee lastenkirjallisuuden kääntämisen erityispiirteitä. Kiinnostus lastenkirjallisuuden kääntämisen tutkimusta kohtaan on ollut viime aikoina nousussa. Tutkimuskohteena se onkin kiinnostava erityisesti monien funktioidensa takia. Lastenkirjallisuus myös heijastaa yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja normeja paremmin kuin aikuisille tarkoitettu kirjallisuus. Käännetty lastenkirjallisuus puolestaan paljastaa kulttuurien välisiä eroja originaalejaan paremmin. Tutkimusaineistoni muodostavat J. K. Rowlingin lasten- ja nuortenromaani Harry Potter and the Chamber of Secrets vuodelta 1998 sekä Marina Litvinovan venäjännös Гарри Поттер и Тайная Комната vuodelta 2002. Tutkimukseni on luonteeltaan kuvailevaa, eikä tavoitteeni ole arvottaa kääntäjän ratkaisuja. Tulokulmani on kohdekulttuuripainotteinen. Huomioni kohteena ovat erilaiset kulttuuriset ja kasvatukselliset seikat sekä kielelliset piirteet. Tutkimusmetodini on käännöksen ja lähtökielisen tekstin vertailu. Tarkasteluni kohteena ovat käännöksen kohdat, jotka eivät vastaa lähdetekstiä sisällöltään tai kielenkäytöltään, ja pohdin erojen syitä. Tutkimalla kääntäjän valitsemia käännösstrategioita pyrin tekemään havaintoja kääntäjän ideologiasta sekä hänen käyttäytymistään ohjaavista normeista. Tarkasteluni kohteena on myös tilanne, jossa venäjännös on syntynyt. Teoriataustaa tutkimukselleni luovat käännöksiä kohdekulttuurin kannalta tarkastelevat manipulaatioteoriat sekä niistä edelleen kehitetyt polysysteemiteoria ja normiteoria. Kohdetekstiä painottavan luonteensa vuoksi ne muodostavat ihanteellisen viitekehyksen lastenkirjallisuuden kääntämiselle, jossa kohdekulttuurin normit ovat aina voimakkaasti läsnä. Kääntäjän muutoksia tarkastellessani ja luokitellessani käytän apuna Andrew Chestermanin (1997) luokittelua käännöksen viestiä muokkaavista pragmaattisista käännösstrategioista. Analyysissä käy ilmi, että Litvinova manipuloi kohdekielistä tekstiä erittäin vapaasti. Kääntäjänä hän toimii sekä kasvattajana että portinvartijana, ja jättää lukuisilla lisäyksillään ja muutoksillaan kohdekieliseen tekstiin selkeän kädenjälkensä, joka heijastaa paitsi kohdekielisen kulttuurin normeja myös hänen omaa lapsikäsitystään. Venäjäntäjän käsittelyssä J. K. Rowlingin ambivalentti teos on muuttunut univalentiksi, ainoastaan lapsiyleisölle kohdennetuksi kirjaksi.
  • Hämäläinen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sosiaalisen median informaatiovaikuttamiskampanjat ja niissä hyödynnetty laskennallinen propaganda nousivat pinnalle Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaalien myötä. Yhdysvaltojen viranomaiset syyttivät venäläisiä toimijoita pahantahtoisesta sekaantumisesta Yhdysvaltojen vaaleihin ja poliittisen järjestelmän toimintaan. Viranomaisten mukaan tahot pyrkivät ennen kaikkea lisäämään amerikkalaisen yhteiskunnan jakautumista. Tämä tutkimus tarkastelee niin sanotun Venäjän trollitehtaan, eli Internet Research Agencyn Yhdysvaltoihin kohdistunutta sosiaalisen median vaikuttamisoperaatiota. Tutkimus selvittää mitkä aihealueet, näkökulmat ja arvoasetelmat korostuvat Internet Research Agencyn Facebookissa julkaisemassa sisällössä vuosien 2015-2017 aikana ja mitä propagandalajeja hyödynnetään julkaisujen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Laskennallinen propaganda on nouseva ilmiö, mikä korostaa sitä koskevan tutkimuksen tarvetta. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 391 Internet Research Agencyn julkaisemasta Facebook-mainoksesta. Mainokset ovat verrattavissa tavallisiin Facebook-julkaisuihin ja ne voivat sisältää sekä tekstiä että kuvia. Internet Research Agencyn sosiaalisen median toimintaa kuvaavat Facebook-julkaisut on ladattu Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiedustelukomitean verkkosivuilta. Tutkimusaineistoa analysoidaan propagandatutkimuksen näkökulmasta. Keskeisessä roolissa ovat Jowettin ja O'Donnellin (2006) propagandan määritelmä ja Jacques Ellulin (1969) muodostamat propagandalajien luokat. Tutkimusaineistoa on analysoitu määrällisen sisällönanalyysin ja kehysanalyysin avulla. Sisällönanalyysin kautta on muodostettu kattava yleiskuva aineistosta ja selvitetty julkaisujen sisältämät yleisimmät aihealueet. Sisällönanalyysin yhteydessä on myös luokiteltu julkaisut viiteen luokkaan niissä hyödynnettyjen propagandalajien perusteella. Luokkiin lukeutuvat syyttävä propaganda, integroiva propaganda, analyyttinen propaganda ja emotionaalinen propaganda. Viidenteen luokkaan kuuluu sisältö, joka ei sovi yhteenkään varsinaiseen luokkaan. Sisällönanalyysin perusteella julkaisujen kolme yleisintä aihealuetta ovat afroamerikkalainen kulttuuri ja historia, afroamerikkalaisiin kohdistuva poliisiväkivalta ja meksikolainen kulttuuri ja historia. Yleisimmin käytetyt propagandalajit ovat integroiva propaganda, joka pyrkii luomaan yhteisöllisyyttä tietyn väestöryhmän sisällä ja emotionaalinen propaganda, joka hyödyntää viestinnässään tunteisiin vetoavaa sisältöä. Ensisijaisesti integroivaa propagandaa hyödyntää noin 33 % julkaisuista ja emotionaalista propagandaa noin 20 % julkaisuista. Kehysanalyysin kautta muodostuu viisi kehystä: etninen ylpeys ja yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen rasismi ja syrjintä, kansallismielinen kamppailu, seksuaalinen identiteetti ja poliittinen kampanjointi. Hallitsevin näistä on etnisen ylpeyden ja yhteisöllisyyden kehys, joka sisältää noin 59 % kaikista julkaisuista. Kehyksen sisältämien julkaisujen viestintä on usein korostetun positiivista. Julkaisut painottavat etnisen identiteetin merkitystä ja korostavat samaan etniseen ryhmään tai muuhun vähemmistöryhmään kuuluvien ihmisten välistä yhteisöllisyyttä. Ympäröivää maailmaa tarkastellaan vahvan henkilökohtaisen identiteetin pohjalta ja julkaisut on kirjoitettu etenkin afroamerikkalaisen ja meksikolaisen väestönosan näkökulmasta. Valtaosa kehyksen julkaisuista käsittelee eri väestöryhmien kulttuuria, historiaa, yhteiskunnallista asemaa ja etnistä ulkonäköä. Yhteiskunnallisen rasismin kehys sisälsi noin 26 % julkaisuista, kansallismielisen kamppailun kehys noin 11 %, seksuaalisen identiteetin kehys noin neljä prosenttia ja poliittisen kampanjoinnin kehys prosentin kaikista julkaisuista.
  • Hämäläinen, Saara (2008)
    Tämä tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan äänestysmekanismien manipuloitumattomuutta. Aluksi käsitellään sitä, milloin manipulaatio on mielekäs käsite ja milloin taas ei, sekä sitä, milloin äänestysmekanismi on manipuloitumaton ja milloin ei. Lopuksi arvioidaan, missä suhteessa äänestysmekanismin manipuloitumattomuus on toivottava ja missä suhteessa ei-toivottava ominaisuus. Äänestysmekanismi on manipuloitumaton, jos kaikkien äänestäjien kannattaa aina äänestää rehellisesti. Äänestäjä äänestää rehellisesti, jos hänen äänestysstrategiansa vastaa hänen preferenssejään; muuten hän äänestää epärehellisesti tai strategisesti. Manipulaation havaitaan olevan mielekäs käsite, jos äänestäjän preferenssit ovat yksikäsitteiset sekä jos preferenssien ja äänestysstrategioiden vastaavuus on määritelty. Preferenssien manipulaatio ja preferenssien muodostus voivatkin helposti sekoittua toisiinsa. Kuten Gibbard-Satterthwaiten lause osoittaa, äänestysmekanismit ovat manipuloitumattomia vain erikoistapauksissa. Myös Arrow’n lause voidaan tulkita nimenomaan manipuloitumattomuutta koskevaksi mahdottomuuslauseeksi ja epämuodollisesti ekvivalentiksi Gibbard-Satterthwaiten lauseen kanssa. Manipuloitumattomia äänestysmekanismeja voidaan kuitenkin muodostaa eräissä tapauksissa, joissa käytetään tulonsiirtoja tai joissa äänestystilanne on joko riittävän yksinkertainen tai monimutkainen. Jackson (2003) ja Taylor (2005) ovat keskeiset lähteet, kun tarkastellaan äänestysmekanismeja, joita mahdottomuustulokset eivät koske. Äänestysmekanismin manipuloitumattomuutta on tavattu pitää toivottavana ominaisuutena, joka liittyy mekanismin avulla tehtyjen päätösten legitimiteettiin ja tehokkuuteen. Harvat lähteet kuitenkaan käsittelevät perusteellisesti sitä, miksi äänestysmekanismin olisi hyvä olla manipuloitumaton. Manipulaation puolesta ja sitä vastaan esitetyt kommentit voidaan kuitenkin tiivistää rehellisyysargumentiksi ja läpinäkyvyysargumentiksi sekä eräiksi huomioiksi, jotka koskevat äänestysmekanismien ja kannustinmekanismien pääosin legitimiteettiin ja tehokkuuteen liittyviä ominaisuuksia. Argumenttien tärkein lähde on Dowding ja van Hees (2007). Manipulaatio liittyy erityisesti valintarajoitteiden huomioonottamiseen eli omien preferenssien sopeuttamiseen muiden preferensseihin, mikä voi olla keskeistä tehokkaiden päätösten tekemiseksi. Manipulaatio tuottaa samalla demokratian kannalta suotuisia kannustimia ottaa selvää ja vaikuttaa muiden preferensseihin ja arvioida uudelleen omia preferenssejään. Vaikka tietävän on helpompi manipuloida kuin tietämättömän, jokaisella on kuitenkin yhtä monta ääntä, joilla manipuloida äänestyspäätöstä, kunhan äänestysmekanismi on anonyymi. Lisäksi äänestäjät jättänevät manipuloimatta, jos eivät tiedä, johtaisiko rehellinen äänestäminen kuitenkin parhaaseen päätökseen. Rehellinen äänestäminen saattaa silti altistaa äänestäjät asialistan manipulaatiolle.