Browsing by Subject "maolaisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Kirjavainen, Mari (2010)
    Tarkastelin pro gradu-tutkielmassani Nepalin maolaisliikkeen diskurssien muuttumista vuosien 1997-2008 välisenä aikana. Halusin tutkia, kuinka maolaisliikkeen puheet kehittyivät heidän luotsaamansa kapinan alusta siihen ajanjaksoon, jolloin liikkeen johtajasta Prachandasta eli Pushpa Kamal Dahalista tuli Nepalin tasavallan ensimmäinen pääministeri vuonna 2008 maolaispuolueen saatua kaikista vaaleihin osallistuneista puolueista eniten ääniä. Minua kiinnosti tapahtumien erityislaatuisuus, eli aseellisen kapinan ja rauhanomaisen poliittisen protestin rajojen kietoutuminen toisiinsa. Tutkimusmenetelmänä käytin retorista diskurssianalyysia. Termi on peräisin Arja Jokiselta, teoksesta ” Diskurssianalyysi liikkeessä”(1999). Retorisessa diskurssianalyysissä merkitysten tuottamisen kielellisiä prosesseja tutkitaan siitä näkökulmasta, miten jotkut todellisuuden versiot pyritään saamaan vakuuttaviksi ja kannatettaviksi ja kuinka lukijat saadaan sitoutumaan niihin. Aineiston analyysissä keskityin siis tarkastelemaan eri retorisia keinoja, kuten puhujakategorioilla oikeuttamista, kategorisointia, konsensuksella vahvistamista, faktuaalistavaa argumentaatiota, kvantifiointia sekä ääri-ilmaisujen ja metaforien käyttöä. Aineistona käytin maolaisliikkeen kotisivuillaan julkaisemaa materiaalia ja hallituskaudelta pääministerinä toimineen Prachandan sekä maolaispuolueen toisen johtohahmon, valtiovarainministeri Baburam Bhattarain virallisia puheita. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat teoriat vallankumousten syistä sekä teoriat siviiliväestön tuen ja johtajuuden rooleista. Tärkeimpiä lähteitä olivat Theda Skocpolin(1994) teos ” Social Revolutions in the Modern World”, Walter Laquerin(1976) kirjoittama ”Guerrilla. A Historical and Critical Study” sekä Stathis Kalyvasin(2006) teos ”The Logic of Violence in Civil War “. Tutkielmani kannalta keskeisimmät käsitteet olivat sisällissota, sissisota, vallankumous ja kapina. Tutkimustulosten valossa näyttäisi siltä, että kapinan alkuajan teksteissä esiintyvät puhetavat poikkesivat selvästi hallitusjakson aikaisista puheista. Siinä missä kapinan alkuvaiheessa korostettiin maailmanvallankumousta ja vanhan hallinnon syöksemistä vallasta, puhui Prachanda pääministerin ominaisuudessa ja Bhattarai valtiovarainministerinä korostetusti demokratiasta, rauhan rakentamisesta ja yhteistyöstä muiden tahojen kanssa. Osassa tekstejä oli näkyvillä samanaikaisesti sekä vallankumousta korostavat, että maltillisemmat neuvotteluja painottavat ja konsensuksen tuottamiseen mahdollisesti pyrkivät puhetavat.
  • Lohenoja, Camilla (Helsingfors universitet, 2014)
    Tässä etnografisessa työssä tutkitaan Nepalin entisten haliya-maaorjien kokemuksia oman elämänsä muutoksista orjuudesta vapautumisen jälkeen. Tutkielman tavoitteena on antaa puheenvuoro maaorjille itselleen ja ottaa näin kantaa vapautumisprosessin onnistumiseen. Tutkielman metodina käytetään laadullista sisällönanalyysia aineistoon, joka kerättiin Nepalin kaukolännessä kesällä 2013. Aineisto sisältää 19 entisen ja osittain nykyisen maaorjan laadullista, puolistrukturoitua haastattelua. Haastattelujen lisäksi tehtiin osallistuvaa havainnointia haastateltujen asuinympäristössä yhteensä viiden viikon ajalta. Sisällönanalyysin tuloksia tulkitaan aiemman velkaorjuudesta vapautumiseen keskittyvän kirjallisuuden sekä alistuksen, klientelismin eli isäntä–alaissuhteen sekä Amartya Senin vapauskäsitteen avulla. Tutkimuksen päätulos on, että entisten haliya-maaorjien kokemusten mukaan haliya-orjuuden lakkauttaminen on vaikuttanut voimakkaan myönteisesti heidän elämäänsä. Muutos on selkeämmin havaittavissa sosiaalisessa asemassa, kuten alistuksen määrässä, kuin materiaalisissa oloissa, kuten työnteossa, ruoassa ja tuloissa. Entiset haliyat kokevat sosiaalisen aseman paranemisen kuitenkin niin tärkeäksi muutokseksi, että kokonaisuudessaan haliya-orjuuden päättymisellä on ollut heille erittäin myönteinen vaikutus. Tutkielman tulokset eivät tällöin tue velkaorjuuskirjallisuuden enemmistöä, jonka mukaan vapaaehtoisen velkaorjuuden lakkauttamisella on useimmiten kurjistava vaikutus entisten orjien elämään. Vapauden kokemus on lisääntynyt ja alistuskokemukset kuten riippuvuus, pakotus ja kastisyrjintä ovat pääasiassa lientyneet. Kiinnostava huomio on myös, että järjestökentältä sekä osittain tutkimuskirjallisuudestakin välittynyt kuva isäntä–alaisverkostoista ei nouse kovin keskeiseksi teemaksi entisten haliyoiden kokemuksissa. Sen sijaan maolaisten säilynyt vaikutusvalta on oleellinen seikka kokemuksissa haliya-työn päättymisen seurauksista: kylän vahva maolaiskannatus todennäköisesti sai haastatellut korostamaan haliya-työn päättymisen myönteisiä vaikutuksia. Tutkielman tärkeimpiä havaintoja on, että velkaorjuutta vastaan taistellessa on tärkeää huomioida velkaorjien itsensä näkemyksiä omasta elämästään ja nimenomaan etnografisin keinoin. Aiemmissa tutkimuksissa on painotettu liikaa materiaalisia olosuhteita ja jätetty lähes kokonaan huomioimatta sosiaalinen asema, joka kuitenkin nousee merkittävimmäksi ulottuvuudeksi entisten haliyoiden kokemuksissa.
  • Lohikoski, Juhani Vilhelm Kalevi (2007)
    Tutkielma lähestyy 1960-luvun uusvasemmistolaista liikehdintää yksilölliseltä, ideologis-poliittiselta ja kansainväliseltä tasolta. Päälähteenä ovat 1960-luvun uusissa liikkeissä toimineiden uusvasemmistolaisten aktiivien haastattelut. Haastateltavien nimet nousivat esiin Kansan Arkiston ja Työväen Arkiston aikalaismateriaaleista, järjestöjen pöytäkirjoista, lentolehtisistä ja lehtileikkeistä. Haastatellut aktiivit olivat organisoimassa 1960-luvun protesteja keskeisesti liikkeiden ytimessä. Muina lähteinä on käytetty esim. 1960-lukulaisten kirjoittamia elämäkertamuistelmia. Tutkimusaineiston analyysissä käytetään elämäkertatutkimusta ja muistelukerrontametodia. Haastattelujen avulla selvitetään 1960-luvun yhteiskunnallisissa liikkeissä toimineiden keskeisten aktiivien toimintamotiiveja. Miten haastateltavien ajatukset muuttuivat 1960-luvun kuluessa, ja mikä siihen vaikutti? Haastattelujen kautta piirtyy esiin toimijoiden henkilökohtaisten motiivien lisäksi kuva monivivahteisesta 1960-luvun järjestökentästä. Punaisina lankoina tutkimuksessa on kaksi pääteemaa "uusvasemmisto" sekä "sota ja väkivalta". Niiden avulla hahmotetaan toimijoiden aatteellisia motiiveja ja toimintakeinoja. Tutkielmassa pohditaan miten kansainväliset kysymykset heijastuivat suomalaisten liikkeiden keskusteluun. Mitä mahdollisuuksia ne loivat ja mitä raja-aitoja ne synnyttivät? Liikkeiden teoretisoinnin yhteydessä kootaan yhteen eri tutkijoiden näkökulmia 1960-luvun liikehdinnästä ja verrataan niitä suomalaiseen 1960-luvun liikehdintään. Tutkielman yksi johtopäätös oli, että uusien liikkeiden synty ja niiden kehittyminen 1960-luvulla näyttää liittyneen keskeisesti yhteiskunnalliseen ja poliittiseen murrokseen. 1960-lukulaisen uusvasemmistolaisen liikkeen synty pohjasi sodan jälkeen syntyneisiin suuriin ikäluokkiin, koulutuksen laajentumiseen ja taloudelliseen muutokseen kohti teollisuusyhteiskuntaa. Vanhan Suomen oikeistolainen ja konservatiivinen ilmapiiri murentui: vanhan hegemonian haastamisen henki näkyi haastateltavien toiminnassa läpi 1960-luvun. 1960-luvun liikkeille vuosikymmenen loppuun asti oli tyypillistä, että raja-aidat järjestöjen välillä olivat matalat. Uusvasemmistolaiset olivat oppineet toimimaan yhdessä. Monet 1960-luvun alkupuolen toimijoista olivat löytäneet toisensa yliopiston kuppilaparlamentissa keskustelemassa elokuvista tai vasemmistolaisista ajatussuunnista. Miksi sitten raja-aidat alkoivat kasvaa 1960-luvun lopulla? Miksi taistolaisuus nousi hallitsevaksi voimaksi 1970-luvun alkupuolella? Aineiston pohjalta 1960-luvun liikehdinnän kulminaatiopisteeksi näyttää muodostuvan vuosi 1968 ja etenkin Prahan miehitys. Uusvasemmistolaiset, jotka olivat jo vuosia pohtineet vaihtoehtoa Neuvostoliiton ja lännen välille, tuomitsivat miehityksen. Puolestaan niille nuorille, jotka olivat politisoituneet vasta 1960-luvun lopulla Vietnamin sodan myötä, ei pasifistinen ajattelu ollut yhtä lailla selkärangassa. Aineiston perusteella näyttää, että taistolaisen liikkeen nousussa vuoden 1968 jälkeen oli kyse tavallaan uudesta sukupolvesta, joka politisoitui omanlaisekseen 1970-luvun liikehdinnässä, ja jonka yhdeksi kulmakiveksi muodostui sanoutuminen irti 60-lukulaisten ”virheellistä” kannoista, kuten Tshekkoslovakian miehityksen tuomitsemisesta. Vanhan vasemmiston herääminen talviuniltaan vei tilaa uusvasemmistolaiselta liikkeeltä. Radikaaleimmat 1960-luvun uusvasemmistolaiset tunsivat olonsa yksinäiseksi, kun liike oli kadonnut heidän ympäriltään. Aiemmin heidän keskeinen asemansa aktivistiverkostoissa oli antanut merkittävän roolin niin liikkeen ideologisessa keskustelussa kuin myös toiminnallisen linjan määrittelyssä.
  • Fonsell, Saija (2005)
    Pro gradu -tutkielma "Vallanvaihdos Suomi-Kiina-seurassa 1970" perehtyy Suomi-Kiina-seuran kehitykseen 1960-luvun lopulta vuoden 1975 loppuun saakka. Aihetta käsitellään seuran sisäisen rakenteen, toiminnan ja julkaisujen sekä sen ulkoisten merkitysten ja roolin muokkautumisen kautta. Muutoksia seurassa peilataan osana aikakauden yhteiskunnallisen tilanteen kehitystä ja murrosta. Vuoden 1970 vallanvaihdosta, jossa maolaiset junttasivat itsensä seuran johtoon, käsitellään tietynlaisena käännekohtana, jonka vaikutukset seuran tulevaisuuteen olivat merkittävät. Kommunistien johtamasta kulttuuriseurasta tuli kantaaottava ja aktiivinen radikaalin nuorison yhteenliittymä. Keskeisiin tutkimusongelmiin kuuluvat kysymykset vallanvaihdoksen syistä, muutoksista seuran tavoitteissa ja käytännön toiminnassa sekä jäsenmäärän valtavasta kasvusta varsin epäedullisissa sisä- ja ulkopoliittisissa olosuhteissa. Eri yhteiskunnallisten ryhmien vaihteleva suhtautuminen Kiinaan valottuu etenkin jälkimmäisen kysymyksen ja seuraan kohdistuneen kritiikin tutkimisen kautta. Tärkeimmiksi lähteiksi voidaan mainita Valtioneuvoston arkistossa ja Kansan arkistossa sijaitsevat Suomi-Kiina-seuran toimintakertomukset ja -suunnitelmat. Seuran oma Kiina sanoin ja kuvin -lehti, jäsentiedotteet, painatteet ja muu vastaava materiaali samoin kuin marxilais-leniniläisen liikkeen sisäinen lehti ovat myös olleet arvokkaita lähteitä. Lisäksi on paneuduttu aikalaiskirjallisuuteen ja tehty kolme haastattelua. Kirjallisuuden ohella seuraan liittyvistä tai sitä sivuavista aiheista tehty muutama opinnäytetyö ja tutkimus ovat luonnollisesti olleet suureksi hyödyksi. Erityisen tärkeäksi osoittautui Pirkko-Liisa Kastarin väitöskirja. Suhtautuminen Suomi-Kiina-seurassa toimimiseen kertoo Kiinan ystävyyteen 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa liitetyistä poliittisista merkityksistä. Taistolaiset ja kommunistinen puolue määrittelivät seuran jyrkän neuvostovastaiseksi ja maolaiseksi. Pitkäkestoisempi politisoituminen onnistuttiin seurassa kuitenkin pääosin välttämään. Sen uudet jäsenet osallistuivat idealisoidun Kiina-kuvan levittämiseen ja luomiseen, mutta eivät ryhtyneet marxilais-leniniläisen liikkeen kannattajiksi. Seuran jäsenmäärän kasvu oli silti selkeä osoitus siitä, että vaihtoehtoisille yhteiskunnallisille ajattelutavoille oli vielä 1970-luvun alussa tilaa yhteiskunnassa. Kiina edusti joillekin suomalaisille onnellista maata, missä yhteisön etu oli nostettu keskeiseksi pyrkimykseksi. Seuran vähittäinen epäpolitisoituminen ja maolaisen liikkeen marginalisoituminen taistolaisuuden voimistumisen, Kiinan maailmanpoliittisen roolin muuttumisen ja marxilais-leniniläisen liikkeen ristiriitojen myötä kuvastavat suhteellisen lyhyessä ajassa tapahtuneita muutoksia poliittisessa kulttuurissa. Taistolaiset saavuttivat valta-aseman opiskelija- ja kommunistisissa liikkeissä, eikä maolaisilla ollut mahdollisuuksia haastaa heitä. Vallanvaihdoksen aikaansaamat muutokset Suomi-Kiina-seuran toimintatavoissa ja Kiina-kuvassa olivat suhteellisen pitkäaikaisia, mutta varsinainen poliittinen vaihe seurassa ei kestänyt lopulta kovinkaan kauaa. Maolaiset saavuttivat osan tavoitteistaan, mutta tärkeimmät niistä, kuten taistolaisten houkutteleminen ystävyystoimintaan ja uuden puolueen perustamisen edesauttaminen, jäivät toteutumatta. Maolaisten vähitellen vetäytyessä seuran johdosta, ryhdyttiin toiminnassa jälleen tuomaan esiin kulttuurisiakin painotuksia.