Browsing by Subject "maskuliinisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 39
  • Vesa, Karoliina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimus käsittelee mieshenkilöiden maskuliinisuutta Hamilton: An American Musical -musikaalissa. Analyysissä keskitytään erityisesti musikaalin päähenkilöön Alexander Hamiltoniin, mutta myös muita mieshenkilöitä käsitellään sillä osin kun he jollain olennaisella tapaa peilaavat Hamiltonin maskuliinisuutta. Mieshenkilöiden maskuliinisuutta tarkastellaan erityisesti luonteen, ideaalien, valtionrakennuksen, hallitsemisen ja sodankäynnin kautta. Hamilton -musikaali kertoo Yhdysvaltain perustajaisän ja ensimmäisen valtiovarainministerin Alexander Hamiltonin vaiherikkaan tarinan. Hamilton on lähtöisin köyhistä oloista, mutta peräänantamattomuudella, älykkyydellä ja taidolla nousee niin sotasankariksi, menestyneeksi asianajajaksi kuin arvostetuksi valtionmieheksi. Intohimoisen luonteensa vuoksi hän kuitenkin helposti riitautuu työtovereidensa kanssa ja lopulta kaunainen entinen ystävä surmaakin hänet kaksintaistelussa. Uutteruudellaan Hamilton jättää huomattavan perinnön. Tutkimuksen metodi on draamantutkimus. Tutkimuksen aineisto on Hamiltonin libretto. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat käsitys hegemonisesta maskuliinisuudesta sekä Judith Butlerin käsitys sukupuolen performatiivisuudesta. Tutkimuksessa käy ilmi, että Hamiltonia kuvataan pitkälti superlatiivien kautta. Hän yleensä tekee asiat suuremmalla sydämellä ja suuremmalla volyymillä kuin muut mieshenkilöt, mikä korostaa hänen maskuliinisuuttaan, sillä työ ja suoritukset koettiin varsinkin Hamiltonin aikaan maskuliinisena alana. Hamiltonin alati esiin tulevan konfliktiherkkyyden taas voi nähdä niin maskuliinisena kuin maskuliinisuudesta vieroittavana tekijänä. Hamiltonin maskuliinisuudesta nousee esiin myös useita kulttuurisesti symboliseen aseman nousevia piirteitä kuten oman onnensa seppänä oleminen. Lisäksi suuret teot ja aktiivisuuden ihanne ovat keskeisessä asemassa Hamiltonin maskuliinisuutta arvioitaessa. Tutkimuksen johtopäätelmistä selviää, että Hamiltonin maskuliinisuuden esilletuominen sopii hyvin yhteen hegemonisen maskuliinisuuden periaatteiden kanssa ja hänen maskuliinisuutensa ilmentymissä huomaa hyvin sukupuolen performatiivisuuden periaatteet. Yksi näistä hegemonisen maskuliinisuuden periaatteista, joka teoksessa on runsaasti läsnä, on hegemonisen maskuliinisuuden ekspansioinistinen luonne. Tutkimuksesta myös käy ilmi, että – niin ikään hegemoniselle maskuliinisuudelle ominainen – kilpailullisuudella on keskeinen ja monipuolinen rooli maskuliinisuuden ilmemisessä.
  • Viitanen, Sini (2010)
    Työssäni tutkin maksullisten seksipalveluiden kuluttamista prostituution asiakkaiden näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on heteroseksuaalinen prostituutio, jossa ostaja on suomalainen mies ja myyjä nainen. Ilmiötä tutkin seksiaiheiselta keskustelupalstalta, Sihteeriopistosta, kootun aineiston avulla. Tutkielmassa selvitän minkälaisia merkityksiä ja syitä miehet antavat seksin ostamiselle, sekä tarkastelen tapoja, joilla seksin ostaminen jäsentyy miesten kirjoituksissa. Ilmiötä taustoitan tarkastelemalla seksin kaupallistumisen ja hyödykkeellistymisen ilmenemismuotoja länsimaisessa, jälkiteollisessa yhteiskunnassa hyödyntäen Marjut Jyrkisen jäsennyksiä seksiteollisuudesta ja seksikaupasta taloudellisina toimintoina, jotka muistuttavat mitä tahansa liike-elämän muita muotoja. Kaupallisen seksin tiivistymäksi ja naisruumiin hyödykkeellistämisen konkreettisimmaksi esimerkiksi esitän seksipalveluiden ostamisen, jota kuvaan Anne-Maria Marttilan ja Jorma Hännisen käsitteitä käyttäen. Seksiä ostaviin miesten piirteitä ja motiiveja valotan tarkemmin erityisesti Sven-Axel Månssonin tutkimusten avulla. Temaattisen sisällönanalyysin avulla nostin aineistosta esiin kolme toisiaan leikkaavaa teemaa – syykimppua – seksin ostamiselle. Ensimmäinen teema oli kuluttajuus: miehet ilmaisivat ostavansa seksiä, koska he pystyivät tekemään niin. Ostamisen perusteeksi riitti kuluttajan suvereniteetin takaama oikeus ostaa tarjolla olevia palveluita. Toisen teeman muodosti seksuaalisuus: perusteena ostamiselle toimi tiiviisti ilmaistuna seksuaalinen halu, joka luonnonvoiman tavoin kaipasi tyydytystä. Kolmas selitysmalli oli maskuliinisuus: miehet ostivat seksiä, koska he olivat miehiä. Seksin ostaminen ja kokemusten vaihtaminen aiheesta toimivat keskustelupalstan kontekstissa myös keinona rakentaa miehistä yhteisöllisyyttä. Yleisluonteiset teemat eivät kyenneet kuvaamaan riittävällä tarkkuudella teemojen välisiä leikkauspintoja ja sisäistä variaatiota. Sen sijaan tyypittelyn avulla pystyin luomaan hienosyisemmän kuvauksen eri tavoista, joilla seksiä ostavat miehet tekivät toimintaansa ymmärrettäväksi ja hyväksyttäväksi sekä itselleen että muille foorumia käyttäville miehille. Tyypittelyn seurauksena syntyi seitsemän tyyppiä: egon boostaajat, nynnyt, kuluttajat, tunteilijat, naisiin pettyneet, tavalliset ja alistajat. Kysymyksiin siitä kuinka kuluttajuus, maskuliinisuus ja seksuaalisuus näyttäytyvät seksin ostajien keskusteluissa vastasin teemojen ja tyyppien välisistä suhteista luodun kaaviokuvan avulla. Kaaviosta käy ilmi kuinka teemat leikkaavat toisiaan, sekä miten teemat näyttäytyvät kunkin tyypin kohdalla.
  • Lappalainen, Seija (2008)
    Tutkin työssäni sukupuolten representointia Irakin sotaa käsittelevissä uutisissa ajalla 20.3.2003 -1.5.2003. Olen valinnut työhäni kahdeksan artikkelia Helsingin Sanomista. Naistutkimuksella ei ole yhtä ja yhtenäistä tutkimusmetodia, joten työvälineeni on naistutkimuksen näkökulmasta suoritettu kriittinen diskurssianalyysi. Työssäni käytän muun muassa Arto Jokisen, Liesbet van Zoonenin, Sylvia Walbyn, Helen Hasten, Bell Hooksin ja Leena-Maija Rossin töitä. Tarkastelen artikkelien luomia sukupuolirepresentaatioita osana historiallista jatkumoa ja ympäröivää kulttuurillista kontekstia. Tutkimuskysymyksiä minulla on kaksi. Olen muokannut kysymykseni Norman Fairclough´n mediatekstien analyysimallia hyväksikäyttäen. Ensinnäkin tutkin sitä, miten nainen ja mies sekä maskuliinisuus ja feminiinisyys representoidaan, sekä sitä, miten etnisyys ja etninen nainen representoidaan. Toisekseen tarkastelen, minkälaisia identiteettejä artikkelien subjekteille on rakennettu. Operoin sosiaalisen konstruktivismin lähtökohdista käsin. Näen tekstin ja kuvat paitsi todellisuuden ilmentäjinä, myös todellisuutta ylläpitävinä voimina. Työni ohessa selvennän naistutkimuksen peruskäsitteistöä ja käsittelen myös tekstien takaa löytyviä vallan ja ideologioiden kysymyksiä, sillä naistutkimuksen näkökulmaan sisältyy melkeinpä väistämättä muutoksen mahdollisuuden pohdinta. Johtopäätökseni on, että nainen oli Helsingin Sanomien esittämässä diskurssissa sekä näkymätön että näkyvä tekijä. Näkyvänä toimijana nainen esitettiin enimmäkseen rauhan puolesta puhumisen kontekstissa, kun taas varsinaisesta sodasta kertovat tekstit kuvasivat yksipuolisesti maskuliinisia miehiä. Kun nainen esiintyi sotilaana, hänet määriteltiin erikseen naissotilaaksi. Naisia ei kuvattu sotilaallisissa tilanteissa eivätkä naiset päässeet puhumaan sotilaskieltä. Tämä tuntui vahvistavan naistutkimuksen käsitystä siitä, että naisille ja miehille on sodan uutisoinnin yhteydessä varattu traditionaaliset metaforiset roolit. Sota on perinteisesti ollut sukupuolijakautunutta aluetta. Koska sotilastekstit ovat täynnä sukupuolieroja korostavia stereotypioita ja metaforia, myös niistä lainaavat mediatekstit päätyvät toistamaan niitä. Etnisen naisen ja länsimaisen naisen esittämisen tavoissa oli yhtäläisyyksiä, mutta myös suuria eroja. Näistä näkyvin oli länsimaisen naisen esittäminen aktiivisena, julkisuudessa avoimesti toimivana ja nationalistisia malleja kyseenalaistavana subjektina, ja etnisen naisen esittäminen perheeseensä sidottuna sodan uhrina. Tendenssi esittää naiset ja miehet traditionaalisissa rooleissa ei ollut kuitenkaan ainoa representointitapa, vaan tekstissä esiintyi myös rauhan puolesta puhuvia miehiä. Käsittelen työssäni myös sitä kritiikkiä, mitä perinteistä naistutkimusta kohtaan on esitetty suhteessa etnisyyden kysymyksiin ja universaalin naiseuden problematiikkaan.
  • Välikangas, Eiri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmani keskittyy fallisen maskuliinisuuden sekä halun ilmentymiseen englanninkielisessä vampyyrikirjallisuudessa. Fallisen maskuliinisuuden osalta jaotteluni on kolmiosainen ja mukana analyysissani ovat fyysinen, emotionaalinen sekä sosiaalinen aspekti. Halun osalta tutkimukseni käsittää niin seksuaalisen halun kuin muunlaisen halun ilmentymisen vampyyrimieshahmoihin kohdistettuna sekä heidän itsensä kohdistamana. Vampyyrihahmojen inhimillistäminen erityisesti nykykirjallisuudessa on myös keskeinen osa analyysiani. Materiaalini muodostuu kaunokirjallisuuden osalta neljästä pääteoksesta, jotka ovat Bram Stokerin Dracula (1897), Anne Ricen Interview with the Vampire (1976), Stephenie Meyerin Twilight (2005) sekä J.R. Wardin Dark Lover (2005). Näistä kaksi ensimmäistä kuuluvat vampyyrikirjallisuuden klassikoihin ja kaksi viimeistä tuovat työhön mukaan nykyaikaisen vampyyrikirjallisuuden lähestymistapoja, kuten vampyyrimieshahmon roolin romanttisena ja eroottisena sankarina. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat sukupuolentutkimuksen piirissä laaditut ajatukset maskuliinisuudesta, erityisesti R.W. Connellin, Arto Jokisen sekä Tracy Bealerin teokset. Connell on eräs keskeisimmistä teoreetikoista, joka on popularisoinut hegemonisen maskuliinisuuden käsitettä sukupuolentutkimuksen alalla. Jokisen keskeisin anti tutkimukselleni on sukupuolittuneen miehisen väkivallan sekä toksisen mieskuvan analysointi, joka linkittyy vahvasti Tracy Bealerin analysoimaan falliseen, toksiseen maskuliinisuuteen. Tutkimukseni osoittaa, että teosteni vampyyrimieshahmot suurelta osin myötäilevät fallista, dominoivaa maskuliinisuuden mallia analysoimillani kolmella osa-alueella. Osa mieshahmoista pyrkii kuitenkin neuvottelemaan itselleen tiukan normatiivisesta maskuliinisuudesta poikkeavan miehen roolin, missä he onnistuvat erityisesti emotionaalisesta sulkeutuneisuudesta vapautumalla. Halun osalta tutkimukseni osoittaa, että niin vampyyrimiesten itsensä kokema halu kuin heihin kohdistettu halu voi uudemmassa vampyyrikirjallisuudessa liittyä seksuaalisuuden lisäksi myös esimerkiksi parisuhteisiin ja perheeseen.
  • Aumasto, Jade (Helsingfors universitet, 2017)
    Käsittelen tutkimuksessani filosofi John Stuart Millistä (1806–1873) ja tämän vaimosta Harriet Taylor Millistä (1807–1858) kirjoitettuja elämäkertoja ja niissä esiintyviä tiedon ja sukupuolen tarinallisia kuvauksia. Professori Jo Ellen Jacobs on tutkinut Harriet Taylor Millin elämäkerrallisia kuvauksia artikkelissaan ”A Lot of Gifted Ladies is Hard – A Study of Harriet Taylor Mill Criticism” (1994). Jacobs esittää, että elämäkerroissa on nähtävissä kaava, jossa elämäkerran kirjoittamisajankohdan käsitykset naisen roolista heijastuvat Harriet Taylor Millin elämäkerralliseen kuvaukseen. Esitän itse, että kirjoittamisajankohdan lisäksi 1800-luvun viktoriaaniset sukupuolinormit toistuvat elämäkerrallisissa kuvauksissa. Viktoriaaniset sukupuolinormit sisältävät ajatuksen naisen sopivasta roolista yksityisessä tilassa ja miehen roolista julkisessa tilassa. Sukupuolinormeihin kuului myös ajatus tunteista feminiinisinä ja tiedosta maskuliinisena ominaisuutena. Analysoin, miten nämä normit näkyvät John Stuart Millin ja Harriet Taylor Millin suhteen elämäkerrallisissa kuvauksissa. Työni teoreettisena lähtökohtana toimii filosofi Michelé Le Doeuffin teoria maskuliinisesta ja feminiinisestä tiedosta. Analysoin tutkimuksessani kahta John Stuart Mill elämäkertaa, Richard Reevesin ”John Stuart Mill – A Victorian Firebrand” (2007) ja Nicholas Capaldin ”John Stuart Mill – A Biography” (2004). Käytän analyysini pohjana ajatusta elämäkerrallisista tarinoista yhteiskunnallisten arvojen ja normien peilinä. Elämäkertakirjallisuudessa John Stuart Millin ja Harriet Taylor Millin suhdetta kuvataan erilaisten arkkityyppisten tarinoiden avulla. Tunnistan näistä tarinoista historialliset muusan ja sinisukan tarinat. Vertailen tutkimuksessani John Stuart Millin omaelämäkerran kuvauksia maskuliinisesta ja feminiinisestä ajattelusta elämäkertojen tekemiin tulkintoihin. Esitän johtopäätöksen, että John Stuart Millin vuoden 1874 omaelämäkerrassa esiintyvät viktoriaaniset sukupuolinormit toimivat pohjana Reevesin ja Capaldin, Harriet Taylor Millin ajattelua koskeville tulkinnoille. Tutkimukseni johtopäätöksenä esitän, että Harriet Taylor Millin elämäkerralliset kuvaukset toistavat 1800-luvun ajatusta rationaalisesta ajattelusta maskuliinisena ominaisuutena.
  • Hatakka, Elina (2000)
    Tutkielman taustalla on Nancy Chodorowin psykoanalyyttistä feminismiä edustava teoria, jonka mukaan äitiys, siinä muodossa kuin me sen tunnemme, on sosiaalisesti tuotettu ilmiö: tytöt sosiaalistetaan empatian kykyyn ja haluun hoivata, pojat puolestaan sosiaalistetaan erillisyyteen muista ihmisistä, kilpailuun ja haluun edetä uralla. Kun kuitenkin jotkut isät - tosin harvat, sillä tilastojen mukaan vain n. 2 % isistä on jäänyt kotiin pidempiaikaista hoivatyötä tekemään - ryhtyvät pienokaisiaan hoitamaan, on tutkimuksessa pyritty selvittämään, poikkeavatko nämä miehet millään tavoin keskivertomiehestä sekä yritetty piirtää kuva empatiaan kykenevästä ”hoivaisästä”. Yleisenä tavoitteena on on ollut etsiä näyttöä Chodorowin teesille miesten suuremmasta erillisyydestä. Tutkimus keskittyy luotaamaan miesten ominaispiirteitä nk. sosiaalisen sukupuolen viitekehyksestä käsin. Sosiaalisen sukupuolen määrittämisessä on käytetty Sandra L. Bemin feminiinisyys/maskuliinisuus typologiaa Jouko Huttusen Suomen oloihin soveltamana. Bem erottaa neljä eri luonnetyyppiä: feminiininen, maskuliininen, eriytymätön ja androgyyni. Kun androgyynisessä luonnetyypissä yhdistyvät sekä maskuliiniset että feminiiniset ominaisuudet, on alkuhypoteesinä esitetty oletus, että isät, jotka ryhtyvät hoivatyöhön, edustavat joko feminiinistä tai androgyynistä luonnetyyppiä. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu, Bemin luonteenpiirteitä kartoittavan asteikkomittarin lisäksi, 16 teemahaastattelusta, jotka on tehty haastattelemalla kahdeksaa pienten lasten isää ja näiden puolisoita vuoden 1999 aikana. Neljä haastatelluista isistä on ollut pidemmän jakson kotona hoitamassa lapsiaan; näitä isiä verrataan ”tavanomaisiksi” nimettyihin isiin. Haastatteluissa on keskitytty perheiden arkeen, mutta myös haastateltavien ystävyyssuhteita ja suhteita omiin vanhempiin lapsuudessa ja aikuistuttua on kartoitettu. Tärkeimpinä tuloksina todetaan ensinnäkin, että miesten puheesta nousi esille suurempi erillisyys ja ansiotyöhön suuntautuneisuus kuin naisten. Sitä, johtuuko tämä juuri Chodorowin esittämästä mekanismista, ei luonnollisesti voitu todistaa. Toiseksi, Bemin luonnetyyppeihin perustuva alkuhypoteesi ei täyttynyt. Kolmanneksi, tutkimustulosten pohjalta on laadittu ”hoivaisän” kriteerit, joista tärkein on se, että miehellä täytyy olla aito, ”sisältä” kumpuava halu hoitaa lapsiaan. Tärkeimpiä lähteitä ovat haastatteluaineiston lisäksi olleet Chodorowin ”The Reproduction of Mothering” (1978), Kyle D. Pruettin ”Pappa som mamma” (1988), Bemin androgyynisyyden mittausta käsittelevät artikkelit, Michael E. Lambin: ”The Role of the Father in Child Development” (1981 ja 1997) ja Jouko Huttusen tuotanto.
  • Lankinen, Miira (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma tutkii Robert Baillien (1602–1662) käyttämää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta retoriikkaa tämän poliittisuskonnollisissa teksteissä kolmen valtakunnan sotien aikana. Tutkimus analysoi, kuinka sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan avulla Baillie maalaa vastapuolesta kuvan vääräuskoisina, seksuaalisesti poikkeavina ja jopa hirviömäisinä. Vastaavasti Baillie käyttää sukupuolittunutta ja ruumiillistunutta kieltä myös maalatakseen presbyteerit tosiuskovaisiksi ja Jumalan asialla oleviksi. Tutkielma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä luvussa analysoidaan, kuinka Baillie maalaa vastapuolen miesten maskuliinisuuden heikoksi. Baillien mielestä eniten näiden miesten maskuliinisuutta kyseenalaistaa näiden vääräuskoisuus ja valtion uhkaaminen. Toisessa luvussa tarkastellaan, kuinka Baillie käyttää feminiinisyyttä toisaalta vastapuolen maalaamiseen seksuaalisesti epäilyttävinä ja yhteiskuntarauhan vaarantajina, mutta myös kirkon kuvaamiseen naisena, joka joutuu vastapuolen miesten hyökkäyksen kohteeksi. Kolmannessa luvussa sukupuolittuneisuus sidotaan yhteen ruumiillisuuden kanssa. Toisaalta Baillie maalaa vastapuolesta kuvaa hirviöinä, jotka saavat usein feminiinisiä konnotaatioita. Samalla hän niin ikään kuvaa kirkkoa ja valtiota ruumiin avulla, ja kuinka vastapuoli sairastuttaa tai muuntaa hirviöksi tämän poliittisen ja uskonnollisen ruumiin. Lopuksi luvussa keskitytään Baillien tapaan tarjota parannusta lääketieteellisten kielikuvien avulla. Baillien sukupuolittuneen ja ruumiillistuneen retoriikan analyysilla tämä tutkielma osoittaa, että aatehistoriallinen tutkimus hyötyy sukupuolen ja ruumiin huomioimisesta analyysissaan. Tutkielmassa avataan, kuinka 1600-luvun Iso-Britannian poliittinen ympäristö oli vahvasti sukupuolittunut ja ruumiillistunut, ja kuinka eliitin miesten oli tärkeä pitää kiinni näistä ihanteista oikeuttaakseen valtansa. Samalla tutkielma tuo esille, kuinka hyökkäys eliitin miehen maskuliinisuutta vastaan saattoi olla oikea uhka miehen poliittiselle vallalle.
  • Lindbohm, Lauri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Euroopan kulttuurit Tekijä: Lauri Lindbohm Työn nimi: Ihmisoikeuksien sankarit: sankaruus televisiosarjassa Invisible Heroes Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 60 Avainsanat: Sankaruus, televisiosarja, Chile, diplomatia, maskuliinisuus Ohjaaja tai ohjaajat: Anu Korhonen & Jouni Järvinen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Sankaruus audiovisuaalisessa kerronnassa rakentuu pitkälti toiminnan kautta ja hädänalaisia auttava henkilö kasvaa sankariksi moraalisesti oikeiden tekojensa myötä. Audiovisuaalisessa kerronnassa sankaruuksia on monenlaisia. Väkivaltaisia kriisitilanteita käsittelevissä elokuvissa ja televisiosarjoissa sankaruus kuvataan useimmiten fyysisen taistelukyvyn lopputuotteena. Historiallisiin tositapahtumiin perustuvassa, kuusiosaisessa Invisible Heroes -televisiosarjassa sankaruus on kuitenkin rauhanomaisen prosessin tulos. Tässä tutkielmassa tarkastelen diplomaattien avunantoa vainottujen chileläisten hyväksi fiktiivisessä Invisible Heroes -sarjassa. Ajallisesti enemmistö sarjan tarinasta sijoittuu Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappausta seuranneeseen, puolen vuoden mittaiseen ajanjaksoon, jonka aikana sarjan päähenkilöt, suomalaiset Tapani Brotherus, Lysa Brotherus ja Ilkka Jaamala sekä ruotsalainen Harald Edelstam auttavat poliittisen vainon kohteina olevia chileläisiä tarjoamalla heille aluksi suojaa. Sarjan lopulla päähenkilöt auttavat vainottuja saamaan maastapoistumislupia Chilestä maan ulkoministeriössä neuvottelemalla. Analysoin tutkielmassani päähenkilöiden sankaruutta. Tutkin sankaruuden kehittymistä päähenkilöiden tekojen ja toiminnan kautta sekä sarjan hahmojen keskinäisiä dialogeja sankarillisiin tekoihin kannustavina vaikuttimina. Tarkastelen tutkielmassani sankaruutta sarjan yksittäisten kohtausten toimintaa ja dialogeja lähilukemalla. Sarjan päähenkilöt nauttivat diplomaattisesta suojasta ja hyödyntävät diplomaatin asemaansa hädänalaisia chileläisiä auttaakseen. Tutkielmassani analysoin myös diplomatian merkitystä sarjan sankareiden auttamistoiminnan kannalta. Analysoin tutkielmassani sarjassa rakentuvaa kuvaa maskuliinisuuksien moninaisuudesta. Invisible Heroes -sarjan miespuolisista hahmoista auttamistyössään menestyksekkäimmät ovat useiden erilaisten ja muuttuvien maskuliinisuuksien sankareita. Sen sijaan hegemoninen maskuliinisuus kuvataan sankaruuden kannalta haitallisena. Hegemoninen maskuliinisuus on sarjassa tietynlainen oletus miehenä olemisesta, johon kuuluu olemuksellisesti oman toiminnan korostaminen, auktoriteettien ohjeiden säntillinen noudattaminen ja väkivaltaisuuden hyväksyntä joko fyysisenä toimintatapana tai uhkaavana sanallisena ulosantina. Sarjan sankareista enemmistö on miespuolisia hahmoja, mutta Lysa Brotheruksen hahmon kautta tarkasteluun asettuu feminiininen sankaruus. Hänen hahmossaan yhdistyy huolehtiva, hoivaava sankaruus ja itsenäinen, älykäs toimijuus hädänalaisten chileläisten auttamiseksi. Invisible Heroes -sarjassa sankareiksi kasvetaan vainottuja chileläisiä auttamalla ja sotilasvallankaappauksen jälkeen Chilen johtoon nousseen sotilasjuntan väkivaltaa vastustamalla. Rauhanomaisuus ja empaattisuus ovat keskeisimpiä sankareiden ominaisuuksia sarjassa.
  • Tavi, Katriina (2017)
    Opinnäytteeni kirjallisessa osiossa haastan omaa ruumis-kielellistä ajatteluani. Etsin suhdetta tekijyyteeni tanssijana, esiintyjänä ja taiteilijana. Käsittelen tanssijan taiteen maisteriopintojeni aikana kohtaamiani haastavia ja ristiriitaisia tunteita. Esiin nousee varsinkin aggression ja siihen liittyvien tunteiden ilmaisun tarve subjektin minuuden rajautumisen kannalta. Kirjoituksessani kaikuu siis eri tavoin vahvana omien rajojeni tunnistamisen tärkeys esiintyjän- ja tanssijantyössä. Pohdin esiintyjän työtäni avaten kahta ryhmätyöproduktiota, joissa olen ollut mukana, tanssijan taiteen maisteriopintojeni aikana. Toisessa pääluvussa esittelen työskentelyäni taiteellisessa lopputyössäni Elina Pirisen teoksessa Kosto I-IX. Kolmannessa pääluvussa pureudun kohtaamiini ristiriitaisiin tunteisiin tanssijan- ja koreografian koulutusohjelmien yhteisessä demoproduktiossa keväällä 2016. Tuon näkyviin aggression ilmenemistä ja ilmaisua tanssijana, esiintyjänä ja naisena näissä projekteissa. Pohdin lisäksi tanssijan vastuutani ja erilaisia mahdollisuuksia käyttää toimjuuttani ja tanssijan taitoja. Avaan tanssijan ja koreografin välistä valtasuhdetta ja kuljetan hieman ajatteluani myös laajempaan pohdintaan vallan eri ilmenemismuodoista yhteiskunnassa. Käyn kirjoitustyössäni vuoropuhelua feministisen kirjallisuuden erityisesti Helen Cixousin (1975) teoksen Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia teemojen kanssa. Olen viehättynyt ja inspiroitunut Cixousin elävästä kielestä ja sen terävästä kyvystä kirjoittaa naiseudesta, toiseudesta, feminiinistä, maskuliinista ja näiden kaikkien vuoropuhelusta yhdessä merkittävien filosofisten tekstien sekä psykoanalyysin kanssa. Tämä on rohkaissut minua kuljettamaan myös omassa kirjoituksessani tutkimuksellisen asiatekstin rinnalla feministisestä kirjoituksesta inspiroitunutta fenomenologista ilmenemisen kieltä. Pyörittelen ajatuksia, lähestyn merkityksiä. Tahdon kirjoittaa näkyviin sanat, joita ruumiini kantaa. Sanattomat ajatukset, jotka vaeltelevat kehossani, puristavat selkärangassa. Pakottava tarve kirjoittaa. Kieleni avulla rajaudun, piirryn olevaksi ja esiin tulevaksi. Jossain kaukana aiemmasta ymmärryksestäni, minuuden kokemuksesta, tästä hetkestä käsin…
  • Sorvali, Kaarina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielma käsittelee maskuliinisuuden representaatioita kolmessa italialaisessa romaanissa, Sibilla Aleramon Una donna -teoksessa (1907), Elsa Moranten La Storia -romaanissa (1974) ja Silvia Avallonen teoksessa Acciaio (2010). Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkä tyyppisiä maskuliinisuuden representaatioita ja mieskuvia aineiston romaaneissa esiintyy: miten ne heijastelevat 'hegemonista maskuliinisuutta', vai heijastelevatko lainkaan, miten romaanien representaatiot heijastelevat italialaisessa mieskuvassa tapahtuneita muutoksia noin sadan vuoden ajalta sekä mihin historiallisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin ilmiöihin nämä muutokset voisivat liittyä. Tutkielman teoreettinen viitekehys on sekä sukupuolentutkimuksellinen että kirjallisuustieteellinen. Keskeisenä sukupuolentutkimuksen käsitteenä tutkielmassa käytetään 'hegemonisen maskuliinisuuden' käsitettä, Connellia (1995) mukaillen. Kirjallisuustieteen piiristä tutkielmassa esitellään imagologia, tyypillisesti kansallisuuskuvia ja kansallisuuden representaatioita tutkiva tieteenala, mutta jota tutkielmassa sovelletaan mieshahmojen, toisen, analyysiin, ja tarkemmin analyysissa hyödynnetään imagologian näkökulmasta 'stereotyypin' ja 'representaation' käsitteitä. Keskeisenä lähdeteoksena käytetään imagologian osalta teosta Imagology: the cultural construction and literary representation of national characters (toim. Manfred Beller e Joep Leerssen) (2007). Lisäksi tutkielman teoriaosuudessa esitellään narratologian klassisia käsitteitä, ja analyysissä hyödynnetään Proppin (1928) sadun morfologian käsitteitä. Tutkielman aineisto käsittää kolme italialaisen naiskirjailijan romaania noin sadan vuoden aikaväliltä (1907–2010). Tutkimuksesta selviää, että aineiston romaanien mieshahmoilla on sekä niitä yhdistäviä että erottavia piirteitä (maskuliinisuuden stereotyyppien pysyvyys, kouluttautuneisuus). Romaanien mieshahmoissa toistuu tietynlainen autoritaarisuus naishenkilöitä kohtaan, autoritaarinen isähahmo ja naistenmies -tyypit, D'Annunzio -henkisten miesten katoaminen (Gabriele D'Annunzio oli italialainen myöhäisromantiikan ajan dandy: herkkä intellektuelli, mutta myös yli-ihmismyytin kannattaja ja sotaan mielellään lähtenyt kirjailija), ylipäänsä miesten älyllisten harrastusten katoaminen, mitä taas korostaa naisten kouluttautuneisuus ja halu sivistää itseään (tätä saattaa tosin selittää osaksi viimeisimmän, Acciaio-romaanin sijoittuminen työväenluokkaiseen ympäristöön), sekä ennen kaikkea on havaittavissa tietynlaisen 'perinteisen' maskuliinisuuden 'kriisi'. On selvää, että nämä muutokset maskuliinisuuden representaatioissa liittyvät toisaalta muuttuvaan yhteiskuntaan sekä miesten ja naisten muuttuviin rooleihin, toisaalta kirjailijoiden omiin tarkoitusperiin (tietynlaisen maskuliinisuuden kritiikki).
  • Kahilakoski, Juha-Matti (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassani olen tarkastellut Johanneksen evankeliumissa esiintyvää salaperäistä hahmoa, johon viitataan ainoastaan sanoilla ”opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”. Tälle nimettömälle hahmolle, jota Jeesus tällä tavoin erityisesti rakasti, on käytännön syistä muodostunut nimeksi lempiopetuslapsi. Käytän tutkielmassani apunani maskuliinisuustutkimuksen työkaluja, ja pohdin, näyttäytyykö lempiopetuslapsi maskuliinisena hahmona ja muuttaako tämä näkökulma käsitystämme lempiopetuslapsesta. Maskuliinisuus on suhteellista. Miehekkäänä pidettävät asiat muuttuvat muun muassa ajan, paikan ja kulttuurin mukaan. Tutkielmassani käytän hyväkseni Colleen Conwayn määritelmää hegemonisista maskuliinisuuksista. Erottamalla maskuliinisen performanssin ja maskuliinisen toimijan toisistaan, jolloin maskuliinisuus ei ole sidottu sukupuoleen, voin tarkastella myös naisten maskuliinisuuksia suhteessa lempiopetuslapsen maskuliinisuuteen. Vertaan Johanneksen evankeliumin antamaa kuvaa lempiopetuslapsesta antiikin kreikkalais-roomalaisen kulttuurin maskuliinisiin ihanteisiin. Näistä ihanteista on runsaasti tekstimateriaalia Aristoteleen ja Filonin kaltaisilta ajattelijoilta. Heidän mukaansa maskuliinisen miehen tuli olla hyveellinen, rohkea ja kontrolloida sekä itseään että muita. Maskuliisuus nähtiin portaattomana asteikkona Jumalan täydellisestä miehuudesta alaspäin yhä vähemmän maskuliinisiin ihmisiin. Lempiopetuslapsen identiteetillä on suuri merkitys hänen maskuliinisuuteensa. Esittelen tutkielmassani erilaisia teorioita, jotka identifioivat lempiopetuslapsen mm. Tuomakseksi, Andreakseksi, Lasarukseksi ja Maria Magdaleenaksi. On myös mahdollista ajatella lempiopetuslapsi fiktiiviseksi hahmoksi, jonka tarkoitus on symbolisoida juutalaisia tai olla esimerkki ideaalisesta opetuslapsesta. Tutkielmassani havaitsin, että lempiopetuslapsi esitetään varsin maskuliinisena hahmona. Hän näyttäytyy alisteisena oikeastaan vain suhteessa Jumalaan ja Jeesukseen. Erityisesti Pietarin ja lempiopetuslapsen suhde on mielenkiintoinen: kahdentoista opetuslapsen johtaja ja kirkon kallio nähdään alisteisessa asemassa suhteessa lempiopetuslapseen. Johanneksen evankeliumi kertoo lempiopetuslapsen kirjoittaneen evankeliumin. Tämän vuoksi lempiopetuslapsi esitetään Johanneksen evankeliumissa maskuliinisessa valossa, jotta hänen roolinsa evankeliumin kirjoittajana vahvistuisi.
  • Kauko, Pinja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa käsitellään sukupuoli-identiteetin rakentamiseen liittyviä kielellisiä keinoja espanjankielisten informanttien haastatteluissa. Litteroidun aineiston muodostavat kuusi erään kolumbialaisen yksityiskoulun opettajille marraskuussa 2019 tehtyä puolistrukturoitua haastattelua, joissa haastatelluilta kysyttiin maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen liittyviä kokemuksia, mielipiteitä ja käsityksiä. Tutkielman viitekehyksessä tukeudutaan kriittiseen diskurssianalyysiin ja Faircloughin (1992) näkemykseen diskurssista rakenteita muokkaavana ja rakenteiden puitteissa muokkautuvana alueena, sekä sosiaalisen semiotiikan (Hodge ja Kress 1988; van Leeuwen 2005) näkemykseen diskursseista sosiaalisten käytäntöjen representaatioita ja niiden legitimointeja yhdistävinä ilmiöinä. Näkökulma identiteettiin perustuu Hallin ja Bucholtzin (2004, 2005) monitahoiseen ja antiessentialistiseen teoriaan. Lisäksi tukeudutaan Antakin ja Widdicomben (1998) ja Eckertin ja McConnel-Ginetin (2003) näkemykseen identiteetista ensisijaisesti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muodostuvana ja olemassa olevana tutkimuskohteena. Aineiston analyysissa hyödynnetään jäsenkategoria-analyysia. Tutkimuskysymykset koskevat kategorioihin NAINEN ja MIES liitettyjä ominaisuuksia, haastateltujen käyttämiä kielellisiä keinoja identiteetin muodostuksessa ja legitimoinnissa, ja eri viittauskeinojen kautta syntyviä ryhmäidentiteettjä. Tutkimuksessa saatiin selville, että kotiin, työhön ja luonteenpiirteisiin liittyvät assosiaatiot jakautuivat pääasiassa odotuksenmukaisesti. Kielellisistä keinoista aineistoissa esiintyivät leksikaaliset valinnat, “aukkojen” jättäminen keskusteluun ja jonkin kategorian esittäminen naurettavana. Viittauskeinoissa analysoitiin persoonapronominien ja persoonamuotoisten ja impersonaalisten rakenteiden vaihtelua ja todettiin, että näiden avulla informantit pystyivät rakentamaan itselleen episteemistä auktoriteettiä ja legitimoimaan eri kategorioista esittämiään representaatioita, ja asettamaan oman normienvastaisen toimintansa edulliseen valoon.
  • Öhrman, Jenny (2010)
    Syftet med denna pro gradu- avhandling var att beskriva hur unga man upplever det att vara man i dagens Uamhalle. Materialet samlades in genom intervjuer med sex man i aldern 22-28, med intresse for antingen traning, Iklader eller utseende. De intervjuade var alia urbana man med svenska som modersmal. Den teoretiska referensramen for arbetet var social konstruktionism, sociala representationer, mansforskning och Ikroppssociologi. Som forskningsmetod anvandes grundad teori. Social konstruktionismen anvandes som jutgangspunkt for att studera hur de unga mannen i sitt tal skapar manlighet eller nagon annan identitet i form av sociala representationer. Genom att tillampa grundad teori kunde centrala teman rekonstrueras i intervjuerna. De teman som steg fram ur de intervjuades tal var manlighetens kollektiva dimensioner, som kom till uttryck i homosocialitet och faderns betydelse for manligheten. Kroppen uppfattades dels som "mystisk", svar att ha insyn i, och dels som nagot som jmarkerade tillhorighet eller avvikelse. Ocksa kroppen som projekt togs upp. Det sista temat var talet om den nya jmannen. Mannens tal genomsyrades av en motsattning gallande att det idag fanns nya manligheter som skiljer sig fran en traditionell manlighet, som praglas av emotionell slutenhet och trangsynthet. Resultaten visade att de unga mannen upplevde sin manliga identitet pa varierande satt. For vissa var den en iviktig del av deras identitet, andra ville daremot heist inte bli definierade som man och for vissa betydde I manlighet i sig inte sa mycket. Gemensamt for alia man var att de funderade mycket pa hur det var att leva som jman i dag. De definierade sin manlighet genom att ta avstand fran en traditionell manlighet, men hade svart att i lord uttrycka vad de nya manligheterna var. Nagra upplevde ocksa det kravande att vara man, nar man i jamstalldhetens namn forvantas kunna gora allt och vara allt. De unga mannen ansag det vara legitimt att anvanda skonhetsprodukter och satsa pa sina klader, fastan detta traditionellt setts som nagot kvinnligt. Central litteratur var: Johansson (2000), Mansforskning - ett reflexivt projekt. Moscovici (2000), Social Representations: Explorations in Social Psychology. Strauss & Corbin (1998), Basics of Qualitative Research -Techniques and Procedures for Developing Grounded Theory. Bern (1993), Lenses of Gender. Transforming the Debate on Sexual Inequality. Connell (2005), Masculinities. | Avainsanat-Nyckelord-Key words I social konstruktionism, mansforskning, sociala representationer, manlighet, homosocialitet
  • Westerholm, Anna (Helsingfors universitet, 2015)
    Maskuliinisuustutkimus on ollut osana raamatuntutkimusta jo toistakymmentä vuotta, silti Paavalin maskuliinisuutta on tutkittu vasta kovin vähän. Tämän takia Paavalin kokonaisvaltaiselle maskuliinisuustutkimukselle oli mielestäni tarve. Tutkimuksessani pyrin esittämään Paavalin maskuliinisuudessa ilmeneviä piirteitä. Lähteinäni toimivat Raamatussa olevat Paavalin nimissä kirjoitetut kirjeet sekä Apostolien teot. Tutkimuksessani teoriapohjana toimii sukupuolentutkimuksen teoria sekä antiikin tutkimus. Mitään tiettyä tutkimusmetodia en ole käyttänyt, vaan metodini muodostuu teorian vertaamisesta lähteisiin. Aivan niin kuin nykyäänkin, niin myös antiikissa esiintynyt, maskuliinisuus on ollut monimuotoista ja vaihtelevaa. Tutkimuksessani jaottelen antiikissa esiintynyttä maskuliinisuutta kahteen eri ideaalimaskuliinisuuteen: perinteiseen ja stoalaiseen. Näihin maskuliinisuuksiin vertaan Paavalin maskuliinisuutta. Tutkin Paavalin maskuliinisuutta suhteessa muihin toimijoihin ja myös teemoittain. Tutkimustulosteni valossa voin sanoa, että Paavali on tasapainoillut selkeästi stoalaisen ja perinteisen maskuliinisuuden välillä. Häntä ei voi yksiselitteisesti laittaa jommankumman maskuliinisuuden kannattajaksi. Hän ilmensi sekä monia maskuliinisina pidettyjä piirteitä että monia feminiinisinä pidettyjä piirteitä molemmissa maskuliinisuuksissa. Melko selkeä jaottelu voidaan kuitenkin tehdä Paavalin ajattelussa ennen kristityksi kääntymistä ja sen jälkeen. Ennen kääntymistä hän noudatti selkeästi enemmän perinteisen maskuliinisuuden piirteitä ja taas toisaalta kääntymisen jälkeen hän noudatti hieman enemmän stoalaisen maskuliinisuuden piirteitä. Paavalin puhetta ja kirjoitusta voidaan pitää kaikissa lähteissäni melko maskuliinisena. Myös läheisissä ihmissuhteissaan Paavali näyttäytyi melko maskuliinisena. Eniten hajontaa maskuliinisuudessa lähteiden välillä ja stoalaisen/perinteisen maskuliinisuuden välillä näyttää olleen Paavalin opetuksissa ja erityisesti suhtautumisessa seksuaalisuuteen. Verratessa Paavalin maskuliinisuutta muihin toimijoihin huomataan, että ainoastaan Jumalaan verratessa Paavali on aina selkeästi alamainen. Verrattuna muihin toimijoihin Paavali ottaa joko alistetun tai dominoivan aseman riippuen tilanteesta. Paavali ilmensi selkeästi outoina pidettyjä piirteitä varsinkin ajattelullaan. Tällaisesta ajattelusta esimerkkejä ovat muun muassa orjuuden ja vapauden yhdistäminen sekä ajatus naisen ja miehen roolien ottamisesta samaan aikaan. Toisaalta juuri tällä ajattelullaan Paavali tavallaan kumosi koko sukupuolijärjestelmän. Näyttää siltä, että Paavalille itselleen hänen maskuliinisuus ei ollut kuitenkaan kovinkaan tärkeää, jollei se jotenkin vaikuttanut hänen työhönsä evankeliumin levittäjänä.
  • Tolonen, Atte (Helsingfors universitet, 2016)
    Genesiksen kertomusta Sodoman ja Gomorran tuhosta on laajalti tieteellisesti tutkittu sekä tulkittu juutalaisuudessa ja kristinuskossa värikkäästi. Tuoreimpana lähestymistapana pro gradu-tutkielmassani tutkin sitä, kuinka maskuliinisuudet näyttäytyvät Sodoma-kertomuksessa. Eksegetiikassa viime vuosina maskuliinisuuksien tutkimuksen voi sanoa olevan jopa trendikäs lähtökohta Raamatun kertomusten hahmojen tutkimiseen. Modernin sukupuolentutkimuksen soveltaminen muinaisiin teksteihin ei ole ongelmatonta, mutta parhaimmillaan ne antavat teksteihin merkittäviä uusia näkökulmia. Tutkielmani työkalupakkina toimii sukupuolentutkimuksen teoreettinen viitekehys ja sieltä erityisesti maskuliinisuuksien tutkimiseen painottuva teoria. Lähtökohtana toimii R. W. Connellin työstämä teoria, jossa maskuliinisuudet jaetaan muita hallitsevaan hegemoniseen maskuliinisuuteen sekä sille alisteisiin ja marginaalisiin maskuliinisuuksiin. Connellin teoriasta käsin tarkastelen Sodoma-kertomusten henkilöhahmojen maskuliinisuuksien ilmentymistä. Kritiikistä huolimatta Connellin teoriaa maskuliinisuuksista on laajalti käytetty lähtökohtana Raamatun maskuliinisuuksien tutkimukselle. Työssäni esittelen myös yleisemmin sukupuolenteoriaa sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Tästä syystä vanhanaikaista Sodoman linkittämistä homoseksuaalisuuteen ei voi sivuuttaa, mutta eksegeettien tutkimus on pitänyt jo pitkään Sodoma-kertomuksen keskeisenä teemana vieraanvaraisuutta ja erityisesti sen puutetta sodomalaisten parissa. Maskuliinisuuksien tutkimuksessa on havaittu, että maskuliinisuuksia on useita erilaisia eikä voida puhua vain yhdestä maskuliinisuudesta. Sodoma-kertomuksesta löytyy myös useita erilaisia maskuliinisuuksia joista merkittävämpinä muun muassa Jumalan kaiken ylittävä hegemoninen maskuliinisuus sekä Abrahamin antama maskuliinisuuden malli. Mielenkiintoisena tutkimustuloksena Lootin maskuliinisuus on hyvin vaihtelevaa ja lopulta alisteista, vaikka hän toimiikin kertomuksen päähenkilönä.
  • Turunen, Ville (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä tutkielma tarkastelee Tuomaan lapsuusevankeliumia maskuliinisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen kysymyksen asettelu on seuraava: Millä tavalla maskuliinisuus toimii Tuomaan lapsuusevankeliumissa ja mitä se kertoo kirjoittajan intentioista maskuliinisuuden tematiikan näkökulmasta? Tutkielman tavoitteena on siis jäljittää kirjoittajan intentioita tekstissä esiintyvän maskuliinisuuden dynamiikan kautta. Tutkielman ongelmana on Tuomaan lapsuusevankeliumin kirjoittamispaikan ja ajoituksen epävarmuus. Tutkin lapsuusevankeliumin kirjoittajan luomaa narratiivia sillä oletuksella, että se heijastaa kirjoittajan omaa sosiaalista kontekstia. Narratiivisen maailman tarkastelun tarkoitus on kartoittaa lapsuusevankeliumin mahdollinen syntykonteksti ja antaa mahdollinen ajoitus. Lapsuusevankeliumin sosiaalisen maailman analyysin tuloksena kreikkalais-roomalainen kulttuuripiiri muodostuu mahdolliseksi syntykontekstiksi. Mahdolliseksi ajoitukseksi muodostuu toinen vuosisata. Lapsuusevankeliumin kontekstin jäljittäminen on tarpeellinen sen vuoksi, että maskuliinisuusihanteet ovat erilaisia eri kulttuuriympäristöissä. Lapsuusevankeliumin kytkeminen tiettyyn kontekstiin mahdollistaa maskuliinisuuden analysoimisen kyseistä kulttuurikäsitteistöä vasten. Luvussa neljä kartoitetaan kreikkalais-roomalaiset sukupuolikäsitykset ja luodaan pohja maskuliinisuuden tematiikalle. Varsinaisen analyysin kulmakivenä toimii vertailu Johanneksen evankeliumissa ja Tuomaan lapsuusevankeliumissa esiintyvien Jeesus-hahmojen välillä. Tuomaan lapsuusevankeliumi sisältää intertekstuaalisia yhtäläisyyksiä Johanneksen evankeliumin kanssa. Sen lisäksi kummankin evankeliumin Jeesukset ovat keskenään hyvin samankaltaiset maskuliinisuuden näkökulmasta. Ainoana erona on heidän ikänsä. Chartrand-Burken väite lapsuusevankeliumin Jeesuksesta aikuisena lapsen hahmossa kuitenkin ratkaisee ikää koskevan ongelman. Käytän sen vuoksi lapsuusevankeliumin Jeesuksen maskuliinisuuden kartoituksen apuna Johanneksen evankeliumin Jeesuksesta tehtyä maskuliinisuusanalyysiä. Lapsuusevankeliumin analyysissä joudutaan ottamaan Jeesuksen maskuliinisuuden lisäksi kantaa viisauden maskuliinisiin ulottuvuuksiin. Johtopäätökset ovat yllättävät. Johanneksen evankeliumin ja Tuomaan lapsuusevankeliumin Jeesuksen maskuliinisuus näyttäytyy hyvin samankaltaisena. Tuomaan lapsuusevankeliumin Jeesusta tulee tulkita samalla tavoin kuin Johanneksen evankeliumin Jeesusta. Jeesuksen maskuliinisuus kulkee lapsuusevankeliumin narratiivissa samanaikaisesti jumalallisella ja inhimillisellä tasolla. Maskuliinisuuden näkökulmasta lapsuusevankeliumin Jeesus on kaikkitietävä viisaushahmo, jolla on ehdoton valta elämään ja kuolemaan. Kuvaus on hyvin samanlainen Johanneksen evankeliumin Jeesuksen kanssa. Tämä johtopäätös ratkaisee lapsuusevankeliumissa olevan vihaisen Jumalan ongelman maskuliinisuuden näkökulmasta. Analyysin perusteella Joosefin tehtävä on toimia Jeesuksen kontrastina inhimillisellä tasolla.
  • Oksanen, Pia Jutta (2006)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin 17-27-vuotiaiden (N = 149) autokoululaisten käsityksiä siitä, mitkä liikenneteot, ajotyylit ja ominaisuudet ovat feminiinisiä, yleisinhimillisiä tai maskuliinisia. Opinnäytetyöni aineiston olen kerännyt lomakekyselynä Helsingin ja Tampereen alueen autokoulujen asiakkailta. Luokittelutehtävää suunnitellessani sovelsin Sandra L. Bemin (1974) BSRI-mittaria (Bems Sex Role Inventory). Itsearvioinnin sijaan tehtävänä oli autoilijoiden, liikennetekojen ja ominaisuuksien arvioiminen. Pro gradu -tutkielmassani keskityn sukupuolistereotypioiden sisällön tutkimiseen. Kuten mittarin kehittäjä Sandra L. Bem (1993, 119-125) on todennut, kuvastavat alkuperäisessä BSRI-mittarissa olevat ominaisuudet läntisissä teollisuusmaissa vallalla olevia näkemyksiä feminiinisyyksistä ja maskuliinisuuksista. Näistä näkemyksistä koostuvat myös autoilijoihin liitettävät sukupuolistereotypiat. Sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa on osoitettu stereotypioiden olevan usein tilannesidonnaista tai tilanteen raamittamaa (Operario & Fiske, 2001). Näistä syistä johtuen yhdistin BSRI-mittarista johdettuihin osioihin liikenneviitekehyksen. Tutkielmani teoreettinen viitekehys kumpuaa stereotypiatutkimuksesta. Sosiaalisen identiteetin ja itsekategorisaation teorioiden lisäksi viittaan kriittisen sukupuolitutkimuksen teorioihin ja tutkimuksen piirissä käytyihin teoreettisiin keskusteluihin. Tutkimuskysymykseni nousevat tästä teoriataustasta: tutkielmassani mielenkiintoni kohdistuu siihen, miten naisten ja miesten luokittelut eroavat toisistaan ja missä suhteessa yhtenevät, onko luokitteluista muodostettavissa kokonaisuuksia, toistavatko luokittelut alkuperäisen BSRI-mittarin luokitteluja ja voidaanko luokittelujen perusteella tehdä johtopäätöksiä sisäryhmän suosimisesta? Opinnäytetyöni aineiston analyysin tuloksista kävi ilmi, että ne teot ja ominaisuudet, joiden suhteen vastaajien enemmistössä vallitsi jaettu käsitys (eli konsensus-muuttujat), olivat pääasiassa joko maskuliinisia (12 osiota) tai yleisinhimillisiä (13 osiota). Feminiinisiksi luokitteli yli 50 % sekä miehistä että naisista vain kuusi osiota. Vastausten enemmistön feminiinisyys ja maskuliinisuus -luokitteluissa oli BSRI-mittarista johdettuja ja alkuperäistä luokittelua toistavia osioita yhteensä seitsemän kappaletta. Naisten ja miesten vastausjakaumat erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi lukuisten osioiden suhteen. Erot korostuivat feminiinisyyden ja maskuliinisuuden luokittelussa. Tulosten perusteella on mahdollista väittää, että sekä miehillä että naisilla esiintyy sisäryhmän suosimista. Vastausjakaumien suhteellisten osuuksien hajonta viittaa myös erottautumisen tarpeeseen liittämällä sisäryhmään niin negatiivisia kuin positiivisia ominaisuuksia.
  • Kinnarinen, Kirsi (Helsingfors universitet, 2005)
    Tutkimuksen punaisena lankana kulkee kysymys siitä, millainen on bikerkulttuurin eetos? Miten se on syntynyt, miten sitä ylläpidetään ja miten Misfit MC:n jäsenet sitä tulkitsevat ja toteuttavat omassa elämässään? Tarkastelen eetosta kahdenlaisen aineiston valossa. i) Kenttätyöllä (vuosina 1995-1998 ja 2000-2001) kerätyn aineiston valossa tarkastelen yhtä pääkaupunkiseudulla toimivaa HD-moottoripyöräkerhoa, vuonna 1989 toimintansa aloittanutta Misfit MC:tä. Jäsenet kutsuvat kerhoaan useimmiten talliksi, joskus pajaksi, kerhoksi tai klubiksi. Puhuessaan tallista, miehet voivat viitata kerhorakennukseen ("tuut sä tallille?") mutta myös ryhmään ("meidän talli") ja sen olemassaoloon ajallisesti ja paikallisesti. Aloittaessani kenttätyön vuonna 1995 Misfit MC:n kuului kymmenen 25-30-vuotiasta miestä. ii) Kenttätyöllä kerätyn aineiston lisäksi käytän materiaalia, joka koostuu Harley-Davidson-moottoripyörän ympärille rakentuneen bikerkulttuurin historiasta ja kulttuurituotteista, kuten kertomuksista, elokuvista, musiikista, kuvataiteesta ja moottoripyörälehdistä. Aineiston avulla valotan bikerkulttuurin eetoksen syntyä, alkuvaiheita, leviämistä ja keskeisiä elementtejä. Lähdeaineiston monimuotoisuus ja runsaus palautuu kenttätyöhöni jolloin vakuutuin siitä, että tutkimusmatka bikerkulttuurin historiaan, perinteisiin ja median välittämiin (mieli)kuviin on välttämätöntä, sillä menneisyys ja Harrikkaan ajan kuluessa varastoituneet merkitykset vaikuttavat ja ovat vahvasti läsnä Misfit MC:n toiminnassa ja talliin kuuluvien miesten elämäntyylissä. Tutkimus etenee seuraavanlaisesti. Luku I on Johdanto. Luvussa II Etnografia käsittelen etnografisen tiedon luonnetta niin tutkimusasenteena kuin kenttätyön valossa. Pohdin kenttätyötä ja sen suhdetta etnografian kirjoittamiseen eli miten kenttätyöllä kerätty aineisto muuntuu etnografiseksi monografiaksi. Käsittelen myös kenttätyöni reunaehtoja, kuten tyttöystävyyden ja sukupuolen merkitystä, ja tarkastelen tutussa kulttuurissa tehdyn kenttätyön ominaispiirteitä. Reunaehtojen kuvailu toimii myös johdatuksena bikerkulttuuriin sellaisena kuin se ilmenee Misfit MC:n tallielämässä ja käytänteissä. Lopuksi pohdin "tiheän kuvauksen" mahdollisuuksia ja vaateita aineistoni puitteissa. Luvussa III Bikerkulttuurin eetosta kartoittamassa, kuvailen Harley-Davidson-moottoripyörän ympärille rakentuneen elämäntavan syntyä, levittäytymistä ja keskeisiä elementtejä. Tarkastelen media- ja populaarikulttuurisia tekstejä (elokuvien kertomat tarinat, musiikkikappaleiden sanoitukset ja HD- ja bikerlehtien artikkelit) ja kuvia (elokuvien audiovisuaaliset aspektit, kuvataide ja HD- ja bikerlehtien kuvitus), jotka ovat vaikuttaneet bikerkulttuurin eetokseen. Luvun keskeisiä - aineistosta nousevia ja miessukupuoleen vahvasti sidoksissa olevia - käsitteitä ovat biker, outlaw ja chopper, jotka ovat bikerkulttuurissa säilyneet alkuperäisessä muodossa maantieteellisestä tai kielialueesta riippumatta. Luvussa IV Misfit MC ja bikerkulttuurin eetos temaattinen painopiste siirtyy Suomeen ja Misfit MC:hen. Aluksi käyn läpi suomalaisen bikerkulttuurin muotoutumista ja ominaispiirteitä. Alkukappaleiden jälkeen keskityn Misfit MC:n jäsenten elämäntyylin sävyihin ja heidän käsityksiinsä bikerkulttuurin eetoksesta. Analyysin kiintopisteitä ovat Misfit MC:n jäsenten näkemys bikeriydestä ja tallitoiminnasta, miesten elämäntyylin moraaliset ja esteettiset sävyt, tallirakennus miesyhteisöllisyyttä ja bikerkulttuurin eetosta luovana ja ylläpitävänä sosiaalisena tilana ja Misfit MC miesten yhteisönä. Luvussa V Eetoksen ytimessä: mies ja Harley-Davidson keskityn bikerkulttuurin ytimeen: miehen ja Harley-Davidson-moottoripyörän väliseen suhteeseen. Luvun alussa esittelen ruotsalaisen yhteiskuntatieteilijä Lars Lagergrenin moottoripyörään soveltamaa työkalu - leikkikalu - toteemi - välittäjä -typologiaa ja tarkastelen moottoripyörän olemusta sukupuolittavana ja sukupuolittuvana artefaktina. Johdanto-osion jälkeen siirryn kuvailemaan Misfit MC:n jäsenten suhdetta Harley-Davidson-moottoripyörään. Lähestyn miesten ja moottoripyörien suhdetta kahden toiminnan - moottoripyörän kunnostamisen ja rakentamisen sekä moottoripyörällä ajamisen - kautta.
  • Äijänaho, Tiina (2010)
    Toista ihmistä on helppo kuvailla miehekkääksi tai naismaiseksi, mutta se mitä sillä todellisuudessa tarkoitetaan, riippuu ajasta, paikasta ja kulttuurista. Feminiiniset ja maskuliiniset piirteet ovat kulttuurisesti rakentuneita ja muodostuvat eri tekijöistä. Mielikuvien muodostumiseen vaikuttavat muun muassa ulkonäkö, käyttäytyminen, seksuaalisuus ja harrastukset. Perinteisiä länsimaisia sukupuoliin liittyviä stereotypioita löytyy loputtomasti ja niitä pidetään helposti niin itsestäänselvyyksinä, että kyseenalaistamista voidaan pitää turhana. Sukupuoliroolien rakentumista ja niiden muuttumista voidaan tutkia muun muassa lehtikirjoitusten avulla. Aineistoni koostuu 43:stä edesmenneen poptähti Michael Jacksonin henkilökohtaisesta haastattelusta tai hänestä kertovasta artikkelista. Michael Jackson oli ristiriitainen persoona, jossa yhdistyivät sekä maskuliiniset että feminiiniset piirteet riippuen siitä, mitä elämän osa-aluetta tarkastelu koski. Häntä pidettiin välillä lähes androgyyninä henkilönä, jonka sukupuoli ja seksuaalisuus olivat epäilyjen kohteena. Tutkielman tavoitteena oli etsiä aineistosta johdonmukaisesti toistuvia sukupuolta rakentavia tekijöitä diskurssianalyysimenetelmän avulla ja pohtia sitä, minkälaisten ominaisuuksien ja piirteiden perusteella miestä arvioidaan sukupuolensa edustajana, sosiaalisten suhteiden rakentajana ja yhteiskunnan jäsenenä. Diskurssianalyysi sopii sukupuolen rakentumisen analysoimiseen, koska sen avulla voidaan tutkia, miten teksti rakentaa todellisuutta. Tämä ajatusmalli tukee Judith Butlerin käsitystä performatiivisuudesta, jonka mukaan sukupuoli riippuu ajasta ja paikasta ja muuttuu tarpeen mukaan. Michel Foucault’n teoria pohtii valtaa, jota käytetään sosiaalisissa tilanteissa määrittämässä käyttäytymisnormeja. Media on yksi vallankäytön väline, jonka vaikutus yhteiskunnassa on huomattava. Median avulla voidaan vaikuttaa asenteisiin ja identiteetin muodostumiseen luomalla yhteisöllistä painetta toimia kulttuurin arvojen mukaisesti. Aineiston perusteella sukupuolta rakentavat kolme diskurssia: fyysinen olemus, ryhmäjako ja normaalius. Ensimmäinen diskurssi sisältää ulkonäköön ja sen muokkaamiseen liittyvät tekijät sekä ulkoiseen olemukseen vaikuttavat luonteenpiirteet. Fyysinen olemus on ensimmäinen asia, mihin kiinnitetään huomiota, kun arvioidaan ihmistä oman sukupuolensa edustajana. Ryhmäjakodiskurssissa sukupuoli määrittyy tekemällä yleistyksiä ryhmään kuulumisen tai kuulumattomuuden perusteella. Ryhmäjakodiskurssi korostaa dikotomista jaottelua kahteen ryhmään: naisiin ja miehiin. Ryhmän jäsenillä oletetaan olevan yhteiset arvot ja odotukset. Normaaliusdiskurssissa sukupuoli määrittyy rajojen määrittämisen kautta. Toimintatavat, käyttäytyminen ja muut tekijät määritellään normaaleiksi tai epänormaaleiksi, sopiviksi tai epäsopiviksi sen perusteella, mikä rajojen puitteissa kuuluu tietylle sukupuolen edustajalle. Tämän perusteella voidaan arvioida, kuinka ”hyvä” sukupuolensa edustaja henkilö on.
  • Sointu, Virva (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa käsitellään naisgraffititaiteilija Miss Vanin tuotantoa ja vaikutusta graffititaiteen kentällä. Tutkimuksessa on kaksi olennaista johtoajatusta: graffitin historiaan ja kulttuuriin tutustuminen sekä taiteilija Miss Vanin siihen positioiminen. Miss Vanin teoksilla ei ole nimiä, vaan hän kutsuu kaikkia teostensa hahmoja nimellä poupée (nukke tai söpö nainen). Yhteistä tutkielmaan valituille kolmelle teokselle on se, että kaikissa niissä esiintyy naiseksi tunnistettava sarjakuvaestetiikkaa henkivä hahmo, jonka vaatteet ovat vähäiset ja niihin liittyy jokin eläinelementti. Tavoitteena on esittää Miss Van graffitikulttuurissa toimivana naistaitelijana, joka teoksillaan kommentoi sitä ja kyseenalaistaa sen. Väite tutkielmassa on, että katutaiteen ja graffitin genren sisällä vallitsee tietynlainen stereotyyppinen kuva naiseudesta ja naistekijyydestä. Tutkielmassa tarkastellaan naistekijyyttä urbaanin visuaalisen kulttuurin kattotermin alla. Siinä esitellään graffiti- ja katutaiteen moninainen historia ja kulttuuri sekä eritellään graffititaiteessa käytettyä terminologiaa ja selvitetään niin suhteita kuin erojakin graffitin, katutaiteen ja urbaanin visuaalisen kulttuurin käsitteiden välillä. Tutkielman analyysi syntyy kuvien pohjalta. Tätä tarkoitusta varten on taiteilijalta valittu kolme työtä vuodelta 2004. Jokainen teoksista on maalattu kadulle Euroopan kaupungeissa ja ne ovat tulkittavissa graffiteiksi ja/tai katutaiteeksi. Tulkinta niistä tehdään pelkästään kuvien perusteella, joten teosten katuympäristöä ei oteta huomioon analyysissa. Käyttämällä lähiluvun metodia kuvissa nähdään yksityiskohtia ja niiden avulla tulkitaan nähtyä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat graffitin historiasta tehty tutkimus sekä sukupuolentutkimus, erityisesti postfeministinen teoria. Tutkielmassa pohditaan, sukupuolen esittämisen ja katseen teorioiden avulla, voiko Miss Vanin teoksista löytää vaihtoehtoisia naiseuden esittämisen ja rakentamisen tapoja sekä sitä, miten tämä suhtautuu maskuliiniseen kulttuuriin. Tutkielman rakenne koostuu viidestä pääosiosta. Johdannon ja tutkimuskohteen esittelyn jälkeen siirrytään toisessa luvussa kartoittamaan graffitin ja katutaiteen historiaa ja siitä tehtyä tutkimusta. Kolmannessa luvussa linkitetään graffiti ja katutaiteen kulttuurin sukupuolen teoretisointiin esittelemällä tutkimusta maskuliinisuudesta ja jengikulttuurista graffitin genressä. Tutkielmassa esitellään lyhyesti tyttöyden ja girl powerin teemoja sekä naisen asemaa graffititaiteen maailmassa. Samassa luvussa esitellään myös Miss Van tarkemmin. Luku neljä on analyysiluku, jossa luetaan Miss Vanin kolmea teosta lähilukua muistuttavalla metodilla. Tulkittua keskustelutetaan naistaiteilijuuden, sukupuolen perfomatiivisuuden, katseen, tekijyyden ja roolien sekä söpöyden tematiikan ja kauneusihanteiden teemojen kautta. Luvussa viisi tehdään tutkielman yhteenveto ja johtopäätökset. Lisäksi lähteiden jälkeen on kuvaliite sekä graffitisanastoa sisältävä liite, jossa joitakin termejä on selitetty tarkemmin kuin tekstin sisällä. Tutkielman johtopäätöksinä on, että Miss Vanin poupéet tietyllä tavalla ovat hahmoja, jotka ensisijaisesti toistavat naissukupuolen keinotekoista rakennelmaa seksistiselle miesmaskuliiniselle katseelle, mutta hahmoista löydettävät uhman eleet, suora katse ja itsensä esille asettaminen voivat kuitenkin olla tulkittavissa naisnormeja rikkoviksi provokaatioiksi. Stereotyyppisen naiskuvan toistaminen myös nostaa esille tietynlaisen kuvaston keinotekoisuuden ja Miss Van tällä tavalla kommentoi sitä. Miss Van ei haasta normeja liikaa vaan toimii katutaiteen ja nykykuvaston raamien sisällä. Provokaatiot ovat näin ollen luettavissa laajalle katsojajoukolle.