Browsing by Subject "matkakertomukset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 42
  • Larmo, Katri (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (6)
  • Blomqvist, A. G. (Suomen metsätieteellinen seura, 1959)
  • Liimatainen, Jarno (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan sitä millä tavoin, ja miksi, bysanttilaista arkkitehtuuria kuvaillaan sekä tulkitaan 1700- luvulta 1900-luvun alkuun taidehistorian narratiiveissa. Tavoitteena on selvittää kuinka tulkinnat ja ymmärrys bysanttilaisesta arkkitehtuurista rakentuvat ja muuttuvat kyseisenä ajanjaksona. Tutkimusaineistona käytän eurooppalaisia 1700-1900 -lukujen matkakertomuksia, joita on 12 henkilöltä, sekä Bysanttia koskevaa nykytutkimuksen kirjallisuutta. Matkakertomuksista voi erottaa kuusi suomalaista ja ruotsalaista tekstiä, joiden merkitys korostuu pohjoismaisesta näkökulmasta kirjoitettuna. Käytän lisäksi aineistoja, jotka The Grand Tour merkittävänä matkailumuotona tuottaa 1600-1800 -luvuilla, sillä se osaltaan vaikuttaa ihmisten tapaan valita kohteita ja kokea niitä. Hyödynnän hermeneuttisen kehän prosessia käyttäen vertailevaa metodia, jonka tarkoituksena on saada eri tyyppiset tutkimusaineistot keskustelemaan keskenään, ja siten tuomaan ilmi eri aikakausien vaikutukset bysanttilaisen arkkitehtuurin tulkinnoissa. Tutkimus osoittaa, että 1700-luvun uusklassimi ja 1800-luvun romantiikka, sekä siitä vaikutteita ottava Arts & Crafts -liike, vaikuttavat suuresti aikalaisten tulkintaan arkkitehtuurista. Historiallisista rakennuksista joko etsitään klassisen arkkitehtuurin piirteitä tai niistä tehdään meditoinnin kohteita, eikä siksi synny minkäänlaista historiallista tai arkeologista kiinnostusta: tunteellis-esteettinen kokemus on riittävä. Vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ilmenevät valmiudet analysoida bysanttilaista arkkitehtuuria omana itsenäisenä tyylinään, jonka seurauksena bysanttilainen arkkitehtuuri saa oman tunnustetun arvon. Matkakertomusten analysointi suhteessa nykytutkimukseen osoittaa, että Bysantin vahva kulttuurinen vaikutus Eurooppaan tunnetaan yleisesti jo 1700-luvulla. Sen sijaan bysanttilaisen arkkitehtuurin omaleimaisuutta ja itsenäisyyttä ei nähdä saati ymmärretä. 1800-luvun kiinnostus liittyy enemmänkin kulttuurisen yhteyden löytämiseen kuin ymmärtämiseen, jonka seurauksena bysanttilaisen arkkitehtuurin alle nimetään rakennuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Bysanttilaisen arkkitehtuurin tulkinta näyttää siten olevan tiiviisti sidoksissa vallitseviin ajatussuuntiin, tiedon määrään ja hegemonioihin läpi 1700- ja 1800-lukujen.
  • Viita, Samu; Aalto, Timo; Koskinen, Kimmo; Stenberg, Mika (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari 2007 (9)
  • Hopeakoski-Nurminen, Maarit; Sandgren, Terhi (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari 2007 (7)
  • Lähdesmäki, Kristiina; Peltonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (6)
  • Sillanpää, Miina (Kulutusosuuskuntien keskusliitto, 1931)
    Kuluttajain Lehti
  • Huovinen, Leena (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (IFLA)
  • Ruhanen, Tuula (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari 2007 (7)
  • Tiusanen, Esa Timo Kristian (Helsingfors universitet, 2015)
    Pro gradu -tutkielmani tarkoitus on selvittää Kuubaan matkanneiden yhdysvaltalaisten käsityksiä Kuubasta alueena, prosessia jolla he rakensivat Kuubasta sosiaalisen konstruktion sekä tässä tehtävässä käytettyjä keinoja. Tutkimus on rajattu vuosiin 1895-1900, jolloin Kuubassa käyty itsenäistymissota kirvoitti Yhdysvalloissa yhteiskunnallisen keskustelun mahdollisuudesta sotilaalliseen interventioon alueella. Tarkastelen lähdeaineistoa Staglin, Pinneyn, Urryn, Prattin sekä Saidin matkustamiseen ja kulttuurien kohtaamiseen liittyvien teorioiden pohjalta. Tutkimusaineistona käytän Esther Allenin väitöskirjassaan laatiman bibliografian pohjalta keräämiäni matkakertomuksia Kuubaan tarkasteluajankohtana. Yli kahdestakymmenestä teoksesta rajasin tarkastelun ulkopuolelle vuonna 1898 alueelle tehdyt sotilasmatkat. Neljäntoista matkakertomuksen perusjoukosta käsittelen tarkemman huomion kohteena edustavana otoksena pitämääni viittä matkakertomusta. Tutkituista asiakirjoista havaitaan, että matkojen motivaationa oli ennen kaikkea tuottaa tietoa yhdysvaltalaisille lukijoille, jotta heillä olisi edellytykset tehdä päätös siitä, tulisiko Yhdysvaltojen ottaa osaa alueen konfliktiin sotilaallisesti. Tämän motivaation huomataan keskittyvän ennen kaikkea luontoon, ilmastoon, rotuun, heikon hallinnon hidastamaan taloudelliseen kehitykseen sekä alueella tapahtuvaan siviileihin kohdistuvaan väkivaltaan. Myös kutsumuskohtalon nähdään linkittyvän merkittävästi matkaajien muodostamaan kuvaan Kuuban merkityksestä suhteessa Yhdysvaltoihin. Tutkimuksessa havaitaan myös, että matkaajien kertomukset muodostavat tyylilajeja, jotka käsittelevät alueelle tekemiään matkoja tunnistettavilla tavoilla. Yhden tyylilajin muodostavat matkakertomukset, jotka pyrkivät objektiivisen tiedon ulkoisesti neutraaliin esittämistapaan. Toisen muodostavat matkakertomukset, jotka pyrkivät muodostamaan persoonallisen narratiivin välittämänsä tiedon yhteen nivomiseksi. Tutkimuksessa huomataan, että tyylilajit nivoutuvat yhteen pitkälti aiemman teoriakirjallisuuden esittämällä tavoilla.
  • Moisio, Marja (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari 2008 (6)
  • Sillanpää, Miina (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1936)
    Toveritar : työläiskotien perhelehti
  • Kovero, Maria (Helsingin yliopisto, 2000)
    Verkkari 2000 (11)
  • Lähdesmäki, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (IFLA)
  • Sipilä, Kaija (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari 2007 (5)
  • Pekkarinen, Päivi (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari 2007 (7)
  • Myllys, Heli (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari 2008 (6)
  • Myllys, Heli (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari 2007 (6)
  • Jaatinen, Katja (2008)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kahden 1700-luvun luonnontieteilijän Joseph Banksin (1743-1829) ja Johann Reinhold Forsterin (1729-1798) matkakuvauksia maailmanympäripurjehduksilta, joiden pääkohde oli eteläinen Tyynimeri. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä heidän oman kulttuurinsa ja vieraiden kulttuurien esitystapoja matkakuvauksista ilmenee ja mitä esitystavoista voidaan päätellä siitä, miksi ja millä motiiveilla kulttuureista on kirjoitettu. Aineistona on seuraavat matkakuvaukset James Cookin kahdelta ensimmäiseltä matkalta: The Endeavour Journal of Joseph Banks (1962), The Resolution Journal of Johann Reinhold Förster (1982) ja Forsterin Observations Made During Voyage Round the World (1778). Tutkimuskysymyksiä lähestytään sijoittamalla matkakuvaukset historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiin, joka tekee niistä ymmärrettäviä. 1760- ja 1770-luvuilla eurooppalaisten ja tässä tutkimuksessa nimenomaan brittien matkat tuolloin vähän tunnetulle eteläiselle Tyynellemerelle lisääntyivät. Matkakuvauksissa aluetta tehdään tunnetuksi. Niissä rakennetaan maailmanlaajuista merkityksenantoa pääasiassa luonnontieteellisellä kartoituksella. Tutkimuksessa osoitetaan, että tällä on vaikutus esitystapoihin. Vieraiden kansojen esittämisessä ilmenee luonnontieteestä omittu luokittelu, joka tähdentää kansoja erottavia tekijöitä. Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana on ajatus siitä, että kulttuurikuvauksissa oma ja vieras kulttuuri ovat samanaikaisesti läsnä. Tässä tutkimuksessa se ilmenee tavoissa, joilla matkat ja kuvauksenkirjoittajan oman kulttuurin imperialistiset tavoitteet esitetään. Alue kirjoitetaan osaksi brittiläistä imperiumia. Tutkimusmenetelmänä on tekstien tulkinta. Tarkastelu liittyy yleiseen teoreettiseen keskusteluun, jossa tähdentyy ajatus kulttuureista ja etnografioista teksteinä sekä kirjoitustapojen kontekstisidonnaisuus. Tärkeimpiä lähdeteoksia ovat Mary Louise Prattin Imperial Eyes. Travel Writing and Transculturation (1992), James Cliffordin ja George Marcusin (toim.) Writing Culture: The Poetics and Politics of Ethnography (1986) ja James Boonin Other Tribes, Other Scribes (1982). Aineistosta voidaan päätellä, että esitystavat luovat kuvan kulttuureista, mutta kirjoittamisajankohta ja matkojen motiivit rajaavat sen mitä ja millä motiiveilla kulttuureista on kirjoitettu. Esitystavat eivät ole neutraaleja, vaan ne ilmentävät valtarakenteita. Samalla korostuu se, että etnosentrisyyttä ei voida täysin ylittää.
  • Ahola, Sari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tarkastelen tutkimuksessani kolmen uskonnon; juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jakamaa Jerusalemin kaupunkia 1800-luvun alkupuoliskon matkakertomuksissa. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten paikan merkitys rakentuu eri uskontojen matkailijoiden matkakertomuksissa ja miten matkailijat rakentavat kunkin uskonnon identiteettiä kaupungissa. Käytän lähteenäni kuutta eurooppalaista matkakertomusta, joista kaksi on juutalaisten, kolme kristittyjen kertomuksia sekä yksi muslimin kertomus. Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta yhdistyy kulttuurihistorian, uskontotieteen ja kulttuurimaantieteen kontekstiin, mutta tulkitsen paikan merkitystä ja sen identiteettiä lähinnä kulttuurimaantieteen valossa. Tutkimukseni osoittaa, että Jerusalemin merkitys juutalaisille rakentuu matkakirjoittajilla juutalaisten menneisyydestä ja historiasta kaupungissa. Se merkitsi juutalaisille kokonaisuutena heidän esi-isiensä ja kuninkaidensa muinaisen suuruuden kaivattua paikkaa. Juutalaiset kävivät kaupungissa muistelemassa menneisyytensä paikkoja: tuhoutuneiden temppeleidensä paikkaa sen jäljelle jääneellä läntisellä tukimuurilla tai esi-isiensä hautapaikoilla. Matkakertomuksissa kaupungin juutalaisuuden identiteetti rakentuu menneen loiston muistamisesta kontrastina juutalaisten tuon hetkiseen köyhyyteen ja ahdinkoon kaupungissa. Kristityille kaupungin merkitys rakentuu kristinuskon keskeisten tapahtumien paikkojen näyttämöllä, jolla olivat tapahtuneet käänteentekevät hetket: Kristuksen elämä maan päällä, kuolema sekä ylösnousemus. Merkityksellisin paikka sijoittuu kristinuskon keskukseen, eri uskontokuntien jakamaan Pyhän haudan kirkkoon, jossa kristityt matkailijat antoivat paikalle merkityksiä kertomalla kokemuksistaan. Kristinuskon identiteetti rakentuu kuitenkin matkakertomuksissa eri kirkkokuntien riitaisuudesta ja kilpailusta pyhillä paikoilla. Muslimeille Jerusalemin merkitys rakentuu vallasta kaupungissa sekä kaupungin, sen pyhien paikkojen ja ihmisten hallinnasta turkkilaisten osmanien tai egyptiläisten arabien ollessa virallisesti hallitsijoina. Paikkojen merkitys syntyy myös pyhiinvaelluksen paikoissa Temppelivuoren kahdessa temppelissä: Kalliomoskeijassa ja al-Aksa-moskeijassa, jonne Profeetta Muhammed oli tehnyt yöllisen taivasmatkan. Matkalaisten kertomuksissa kaupungin muslimi-identiteetti rakentuu pääosin koko kaupungin ja sen pyhien paikkojen hallinnasta. Sen lisäksi, että Jerusalem oli tuona aikana kolmen uskonnon jakama kaupunki tilallisesti ja maantieteellisesti, oli se myös eri matkailijoiden ja paikallisten asukkaiden jakama kohtaamispaikka. Jerusalemin merkitys matkakertomuksissa syntyy kaupungin, sen pyhien paikkojen ja ihmisten niin matkailijoiden kuin sen asukkaiden kohtaamisessa sekä menneen ja nykyisen kohtaamisen kontekstissa.