The appearance ideals of today are very narrow and put excessive pressure on individuals to look a certain way. The ideals are seen as so unrealistic that most people cannot reach them. This has led to an increase in body dysmorphia to a degree where it nowadays is normal to be unsatisfied with one’s body. A negative body image can have several serious consequences, such as mental health problems, eating disorders and social and economic problems. Earlier studies have shown that problems with body image also affect children: the majority of children seem to be unsatisfied with their bodies, and many try to lose weight through unhealthy methods, such as skipping meals. Therefore, there is a big need in supporting children’s body image and researchers have highlighted schools as adequate places for this work. The aim of this study is to examine primary school teachers’ comprehensions about children’s body image, as well as their comprehensions about their possibilities to support their students’ body image in school. Six teachers, who at the time of the study were working in grades 1-6 in the primary school in Finland, participated in this study. Semi-structured interviews were used, and data was analyzed by using thematic analysis that took place in the qualitative data analysis software ATLAS.ti. The teachers in this study considered body image as a highly important topic. The teachers seemed to understand what influences children’s body image and they could observe children’s body image in different situations, such as during school lunch and through paying attention to children’s behavior. They also had a strong will of supporting their students’ body image, but at the same time the teachers felt that the lack of knowledge, resources and guidelines made them feel uncomfortable with working with body image. The teachers disagreed on whether supporting children’s body image really was part of their work responsibilities, but despite of this, there was a consensus of the importance that teachers need to be good role models for their students and that teachers should work for a school where every child feels worthy and safe. Based on the results of this study, it can be said that body image needs to be more emphasized in future school curriculums and that teachers need more knowledge in body image and more tools to feel comfortable with teaching this topic. The results of this study can benefit further studies in body image and studies regarding the school’s role in the work with supporting children’s body image.

Tässä tutkielmassa tarkastelen perussuomalaisten Suomen Uutisten jihad- ja islamaiheista uutisointia vuosina 2019 ja 2020. Pyrin diskurssianalyysin keinoin luomaan kuvan siitä, miten oikeistopopulistisen puolueen äänenkannattajana toimiva julkaisu käsittelee kyseisiä aiheita. Diskurssianalyysin avulla olen pyrkinyt erottelemaan aineistossa esiintyviä retorisia keinoja ja luomaan kokonaiskuvan siitä, millaista sosiaalista todellisuutta Suomen Uutiset pyrkii jihadin ja islamin osalta rakentamaan. Diskurssianalyysin lisäksi hyödynnän laadullista sisällönanalyysia, ja tutkimuskirjallisuutena toimivat erilaiset islamin ja median suhdetta tarkastelevat teokset ja tutkimukset. Perussuomalaiset on tullut tunnetuksi maahanmuuttokriittisenä ja islamvastaisena sekä paikoin jopa rasistisena puolueena. Vuoden 2011 vaalivoiton jälkeen puolueen kannatus on kasvanut, ja kyselytutkimusten mukaan se on hetkittäin noussut jopa suosituimmaksi puolueeksi. Vuonna 2015 puhjennut Euroopan pakolaiskriisi lisäsi erityisesti islamilaisilta alueilta tulevien pakolaisten määrää. Samoihin aikoihin tapahtui myös äärijärjestö ISISin nousu. Muun muassa nämä tapahtumat ovat osaltaan vaikuttaneet perussuomalaisten islamia koskevaan retoriikkaan. Tutkimusaineistosta käy ilmi kriittinen, paikoin jopa avoimen vihamielinen suhtautuminen islamia ja muslimeita kohtaan. Suomen Uutisilla on tapana korostaa islamin ja turvapaikanhakijoiden uhkaa Suomen ja Euroopan turvallisuudelle uutisoimalla tiuhaan erilaisista jihadismiin liittyvistä tapahtumista. Tämä uutisointi keskittyy usein vanhojen terrori-iskujen läpikäymiseen ja uusien uhkakuvien luomiseen. Kyse on populisteille tyypillisestä pelon politiikasta, jonka avulla pyritään omien tavoitteiden oikeuttamiseen, tässä tapauksessa tiukemman maahanmuuttopolitiikan ajamiseen ja kovempien rangaistusten vaatimiseen. Aineistosta on löydettävissä kolme keskeistä diskurssia, jotka ovat me vastaan muut -ajatusmalli, islam ja turvapaikanhakijat turvallisuusuhkana sekä äärioikeiston toimien vähättely. Nämä tarkoittavat poliittisten vastakkainasettelujen luomista erityisesti perussuomalaisten ja vasemmiston välille, muslimien ja turvapaikanhakijoiden yhdistämistä jihadismiin sekä äärioikeistolaisen väkivallan uhan vähättelyä islamistisen terrorin rinnalla. Näiden kolmen diskurssin varaan Suomen Uutiset rakentaa islamia ja jihadia koskevan uutisointinsa pyrkien täten ajamaan perussuomalaisen puolueen maahanmuuttokriittistä ja islaminvastaista linjaa. Havainto on merkittävä, sillä kyseisten diskurssien kykyä vaikuttaa tietystä uskonnollisesta vähemmistöstä luotuihin mielipiteisiin ei tule vähätellä. Kielen voima perustuu sen kykyyn muokata sosiaalista todellisuutta, ja tätä kykyä Suomen Uutiset uutisoinnissaan myös hyödyntää.

Different studies have assessed, in the past, the potential effects of showcasing inclusiveness of different identities in popular media. Those research often about TV series and movies, have shown the media’s potential to “participate in the construction of the imagined community, the nation, and the membership of that nation” (Nikunen, 2013, p. 307). However, too few of those studies concern video games, even though the relevance of researching that form of media is growing incessantly along with its popularity. The recent events of Gamergate and other criticism in the last years also highlighted that need. In the last years, some members of the gaming industries, touched by the awareness-raising campaigns on the potential effects of representation – or lack thereof – in video games, have attempted to improve the inclusiveness in their designs. That is the case of the Blizzard team creating the first person shooter Overwatch. Jeff Kaplan, Overwatch’s game director, has been explicit about the developers intend to send a message of “inclusiveness and open mindedness” through their game design (Kaplan, 2017), which is why the game was selected for the present research. This thesis includes theory drawn from social sciences concerning representation, visuality, and media effect. As the subject of analysis is a video game, a part of the theory comes also from the field of game research: game analysis essentials, and the notion of the transformativity of games. This basis allows a short analysis of the game Overwatch in order to evaluate partially the inclusiveness and the type of representation observable in the game. How are players reflecting on and reacting to developers’ attempt at inclusive design in the video game Overwatch? To answer the question, in-depth interviews were led with active players of the game. The participants told their first reactions to the game, then expressed their thoughts about the game’s level of inclusiveness, the necessity of that inclusiveness, and the potential effects it could have on themselves or other players. Their answers were compiled and analysed. Although the scope of this work doesn’t allow definite conclusions, it has been found that the interviews are welcoming the inclusiveness in the game Overwatch. Some of them were even to see more diverse representation added to it in the future. Most of the players are however making the distinction between Overwatch and other genre of games, saying that such inclusiveness should not be required from the developers, but encouraged; the participants give value to the developers’ creative freedom and don’t want to see it hindered by pressure from critics. Regarding the potential effects of the game’s values on the players, the participants were mostly unsure about the possibility at first. Yet, towards the end of the interview, as they became more comfortable, some of them shared personal experiences of media effect from Overwatch. Those testimonies were especially interesting as they are comparable to Bandura’s social cognitive theory, which is discussed in the thesis (Bandura, 1977; Kirsch, 2010). The results of this study invite interested researchers to investigate further in that direction.

The aim of this thesis is to study the way young adults talk about smartphones and social media as a part of social interaction within the theoretical framework of cultural studies and social psychology. The point of reading way is based on social constructive discourse combined with the concepts of social interaction, social identity and discursive experience. Even though the young adults' use of smartphones has been previously studied, the views of the users themselves have been neglected along with the ways how using smartphones affect social interaction. Seven people aged between 18 and 23 were interviewed for this thesis. The interviews were recorded and transcribed. A discourse analysis was made of the transcriptions by using a method based on social constructionism. The goal was to find the underlying structures which either enable individuals to think about sociability in a certain way or prevent them from doing so. The social lives of young adults, of which smartphones are an integral part, are shaped by many factors. In order to belong to a certain social group, a young adult must embrace the norms, conventions, and habits shared by the other members of the group. While doing so, they keep reaffirming the social protocols of their group. Any deviations are remarked upon and the fear of becoming an outcast for breaking the rules is real. Using social media with smartphones enables social interaction over long distances, but at the same time it might make being fully present in the here and now more complicated. A young adult is no longer present here, but everywhere.

Tämä tutkimus käsittelee kohua, joka alkoi sisäministeri Päivi Räsäsen Kansanlähetyspäivillä pitämästä puheesta heinäkuussa 2013. Tiedotusvälineet tarttuivat tapahtuman jälkeen virkkeeseen, jossa Räsänen pohti, onko Raamattu joskus asetettava lain edelle. Tutkimustehtäväni on selvittää, miten puhetta käsiteltiin suomalaisissa sanomalehdissä. Tutkin ensinnäkin sitä, ketkä puhetta kommentoivat ja miten keskustelu eteni. Toiseksi tarkastelen sitä, millaisia sisältöjä media tuotti Räsäsen puheesta. Aineistooni kuuluu neljätoista Suomessa ilmestyvää suomenkielistä sanomalehteä ja verkkouutispalvelua sekä Suomen Tietotoimisto. Analyysimenetelmäni on aineistolähtöinen laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimukseni kontekstia kuvaan esittelemällä tutkimuskirjallisuutta uskonnon asemasta 2010-luvun länsimaisissa yhteiskunnissa. Lisäksi valotan uskonnon suhdetta puoluepolitiikkaan ja mediaan. Tutkimusaineistossa Räsäsen ajatuksiin ottavat kantaa poliitikot, kirkon edustajat, kansalaiset ja media itse. Poliitikot tuomitsivat Räsäsen ajatuksen lain rikkomisesta lähes yksimielisesti ja vaativat Räsästä kantamaan vastuun puheistaan. Kirkon edustajat sanoutuivat irti Räsäsen puheesta kommentoimalla Räsäsen raamattunäkemystä, teologisia painotuksia, eettisiä kantoja ja asemaa suhteessa kirkkoon. Media raportoi puheesta seuranneista kirkosta eroamisista. Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajan Seppo Simolan ja Räsäsen sananvaihto tiivisti kirkon liberaalin ja konservatiivisen siiven linjaerot. Kansan ääni kuului monipuolisimmin lehtien julkaisemissa mielipidekirjoituksissa. Median vaikutus kohussa näkyi karkeasti jaoteltuna kahdella tasolla: Puhetta ja siihen liittyviä teemoja kommentoitiin ensinnäkin suoraan lehtien pääkirjoituksissa ja muissa toimitusten mielipiteellisissä teksteissä. Toiseksi tiedotusvälineet määrittelivät koko tapausta koskeneen keskustelun kulun. Tarkastelin Päivi Räsäsen puheesta virinnyttä mediakeskustelua myös yhteiskuntatieteellisen moraalipaniikin käsitteen avulla. Moraalipaniikkien on määritelty sisältävän viisi kriteeriä, joilla yhteiskunta reagoi sitä kohtaavaan yhteiseen uhkaan. Nämä kriteerit – huoli, vihamielisyys, suhteettomuus, leimahtavuus ja yksimielisyys – olivat nähtävissä siinä, miten yhteiskunnan eri osapuolet suhtautuivat konservatiiviseen kristilliseen puheeseen. Julkinen keskustelu puheesta toi esiin uskonnon, politiikan ja median liikkeessä olevat valta-asetelmat. Aineistossani poliitikot määrittelivät uskonnon paikan, mutta lopullinen valta oli medialla, joka tarjosi julkisen tilan niin politiikalle kuin uskonnollekin. Moraalipaniikin piirteet osoittivat, että keskustelulle uskonnon paikasta on tarvetta suomalaisessa yhteiskunnassa. Kohussa oli piirteitä sekä sekulaarille että jälkisekulaarille yhteiskunnalle ominaisesta itseymmärryksestä. Tutkimus osoittaa, että samalla, kun yhteiskunta sanoutuu näennäisesti irti yhteisestä moraalista, se etsii suvaitsevaisuudesta itselleen yhteistä pyhää.

Tutkielmassa tarkastellaan Israelin ja kahden arabimaan, Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ja Bahrainin välisen Abraham-sopimuksen herättämiä reaktioita jälkimmäisten naapurimaassa, Saudi-Arabiassa. Sopimus loi diplomaattisuhteet mainittujen maiden välille ja rikkoi siten arabimaailmassa pitkään jatkuneen perinteen olla olematta virallisesti tekemisissä Israelin kanssa. Saudi-Arabia puolestaan on merkittävä poliittinen vaikuttaja Lähi-idässä ja kahden sopimuksen tehneen emiirikunnan läheinen liittolainen. Siten sen näkemyksillä asiassa on sekä merkitystä että mielenkiintoa. Käytännön tutkimuskohteena ovat maan suurissa sanomalehdissä julkaistut kirjoitukset aiheesta, sekä lehtien omat toimitetut artikkelit että lukijoiden mieli-pidekirjoitukset. Kirjoitusten pohjalta tehdään päätelmiä maan hallinnon asennoitumisesta sopimukseen. Taustaoletus on se että lehtien toimitetut artikkelit heijastavat jotenkin hallinnon linjaa, kuten monissa autoritaarisen hallinnon maissa on tapana. Toisaalta mielipidekirjoitukset kertovat yksityisten kansalaisten näkemyksistä Israelin ja arabimaiden lähentymisen suhteen ja avartavat täten kuvaa tämän kehityksen aiheuttamista reaktioista näissä maissa. Eräs tutkielman tavoitteista onkin tarkastella sananvapauden tilaa Saudi-Arabiassa, sekä median että sen kuluttajien osalta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa sovelletaan konstruktionistista kansainvälisten suhteiden teoriaa. Sen lähtökohtana on valtion yhteiskunnallinen identiteetti, josta käsin sen poliittista käyttäytymistä tarkastellaan. Vertauskohtana on inhimillinen yksilöidentiteetti. Teorian juuret ovat täten sosiaali- psykologiassa mutta sitä on muokattu paremmin politiikan ja valtioiden kansainvälisten suhteiden tutkimukseen sopivaksi. Tämän tutkielman kannalta keskeiset alan teoreetikot ovat Michael Barnett ja Alexander Wendt. Arabimaiden identiteetti on kokenut muutoksia koko niiden itsenäisyyden ajan. Syynä ovat olleet erilaiset konfliktit joihin maat ovat ajautuneet, pitkälti Lähi-idän ei-arabialaisten maiden kanssa. Konfliktien seurauksena ne ovat joutuneet arvioimaan uudestaan suhdettaan toisiinsa ja mainittuihin muihin maihin, siis luomaan uudestaan oikeaoppisen arabismin normit. Julkilausumattomana päämääränä on ollut arabi-maailman poliittinen yhtenäisyys. Jokaisen konfliktin ja sitä seuranneen arvokeskustelun myötä tällainen yhtenäisyys on kuitenkin vähentynyt ja monet maat ovat alkaneet luoda kahdenkeskisiä suhteita alueen ei-arabialaisiin maihin. Abraham-sopimus kuuluu luontevasti tällaisten poliittista epäjärjestystä arabimaailmassa aiheuttaneiden tapahtumien sarjaan. Tutkielmassa vertaillaan tilannetta ennen ja jälkeen sopimuksen syntyä sekä sen aiheuttamia reaktioita arabimaiden hallinnoissa ja yksityisissä kansalaisissa. Aineiston perusteella on ilmeistä, että maiden yhtenäisyys ei ole paljon kasvanut Israelin ja parin Persianlahden emiirikunnan lähentymisen seurauksena. Pikemminkin hajaantuminen on jatkunut entiseen malliin. Monet Saudi-Arabian kansalaisetkin tuntuvat kannattavan maansa suhteiden normalisointia Israelin kanssa vaikka eivät sitä suoraan kirjoituksissaan sano. Maan virallinen asema Lähi-idän maiden yhteisössä tekee tämän kuitenkin vaikeaksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös että Saudi-Arabian perinteinen lehdistö on lojaali maan hallinnolle ja heijastaa varsin uskollisesti sen poliittista linjaa. Toisaalta yksityisillä kansalaisilla on varsin suuri vapaus ilmaista mielipiteensä lehtien palstoilla, tietyin rajoituksin. Ajoittain on vaikea havaita minkäänlaista eroa mielipidekirjoituksiin muiden, demokraattisempien maiden lehdissä. Sikäli maan huono maine sanan-vapauden suhteen ei ole täysin perusteltu. Kirjoitukset osoittavat, että Saudi-Arabian kansalaiset ja toimittajat tuntevat hyvin Lähi-idän monimutkaiset poliittiset olosuhteet ja voivat kirjoittaakin niistä suhteellisen vapaasti, varsinkin yksityiset kansalaiset. Toimittajat joutuvat tietysti valitsemaan sanansa huolellisemmin. Sikäli Saudi-Arabian media ei suuresti poikkea minkä tahansa maan vastaavasta.

Tutkimuksen tavoitteena on empiirisellä tasolla ollut tarkastella asiakaslehden paikkaa arjessa sekä lukijoiden lukijasuhdetta asiakaslehteen, ja sitä kautta lukemisen syitä sekä asiakaslehteen kohdistuvia odotuksia. Teoriatason tavoitteena on ollut pohtia asiakaslehden määritelmää. Tutkimus on toteutettu eQ Pankin Meklari-asiakaslehden lukijoiden keskuudessa. eQ Pankki on keskittynyt sijoitustoimintaan, ja siksi myös Meklarin sisältö liittyy pitkälti sijoittamiseen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on ylätasolla kulttuurinen yleisötutkimus, ja tarkempana viitekehyksenä mediaetnografia. Mediaetnografisessa tutkimuksessa on kiinnitetty erityishuomiota mediankäytön paikkaan arjessa ja toisaalta myös medioiden rooliin siinä. Lähdekirjallisuutena ovat olleet mm. Joke Hermesin (1995) teos Reading Women’s Magazines – An Analysis of Everyday Media Use sekä Anita Kärjen (2004) tutkimus Sivusta seuraten – Sanomalehti lukijoiden puntarissa. Molemmissa tutkimuksissa on mediaetnografinen perusvire. Lisäksi lähteinä on käytetty mm. Aikakauslehtien Liiton teettämiä aikakaus-, asiakas- ja ammattilehtien lukemista koskevia tutkimuksia. Empiirinen aineisto on kerätty mediapäiväkirjoin sekä teemahaastatteluin. Osallistujia oli kaikkiaan kymmenen, kaikki miehiä ja iältään tutkimushetkellä 27–63-vuotiaita. Aineiston analyysi on toteutettu kolmivaiheisesti: ensin teemoitellen tutkimuskysymysten mukaisesti ja haastattelurunkoa apuna käyttäen, sen jälkeen vastauksia tyypitellen ja lopuksi laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Asiakaslehden paikka arjessa on pitkälti sama kuin maksullisten aikakauslehtien. Näyttääkin siltä, että asiakaslehti kilpailee arjen vapaahetkistä nimenomaan maksullisten aikakauslehtien, eikä esimerkiksi sähköisten medioiden kanssa. Meklari-lehden lukemisen syissä koroistui hyötyfunktio, ja joillekin lukijoille se olikin kuin sijoitusoppikirjan korvike. Markkinointihenkisyyteen suhtauduttiin enimmäkseen ymmärtäväisesti. Hyödyllisinä koettiin erityisesti uusista tuotteista ja palveluista sekä sijoitusinstrumenteista kertovat artikkelit. Joillekin lehdellä oli pikemmin viihdefunktio, jolloin mieluiten luettiin erityisesti tuttujen ihmisten haastatteluita. Odotuksia osallistujilla oli kaiken kaikkiaan melko vähän, mikä voi johtua kahdesta syystä. Ensiksi asiakaslehti on lukijoilleen ilmainen, ja siksi siihen ei suhtauduta kovinkaan intohimoisesti. Toiseksi Meklarin tekijät ja eQ Pankin väki olivat monille osallistujille tuttuja, ja siksi lehti sai paljon anteeksi pieniä puutteitaan. Vaikka Meklarin lukeminen muistutti tietyiltä osin ammattilehtien lukemista, on se viime kädessä asiakaslehti, ennen kaikkea markkinointihenkisyytensä takia. Nykyinen asiakaslehden määritelmä on kuitenkin mielestäni puutteellinen, eikä vastaa asiakaslehtien kentän koko kirjoa. Siksi olenkin esittänyt, että aikakauslehtien luokitteluun lisättäisiin asiakaslehtien perusryhmän alle alaryhmiä, kuten pankki- ja vakuutusalan, kaupan alan jne. asiakaslehdet. Tarkastelemalla yhtä asiakaslehtiryhmää kerrallaan saataisiin hedelmällisempiä tutkimustuloksia kuin tarkastelemalla kaikentyyppisiä asiakaslehtiä yhtenä nippuna.

Tämän pro-gradu tutkielman tarkastelun keskiössä on ”2.5D teatterina” tunnettu japanilaisen populaarikulttuurin ilmiö. Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä ilmiön historiaa ja pääpiirteitä sekä avata lukijalle sen asemaa japanilaisen populaarikulttuurin piirissä nykypäivänä. Aiheen esittelyn lisäksi tässä pro-gradussa toteutettu tutkimus keskittyy pohtimaan millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ilmiöllä on kahden muun japanilaisen populaarikulttuuri-ilmiön, mangan ja animen, ilmaisukeinojen kanssa. Tutkielma käsittelee kysymystä siitä miksi yleisö haluaa kokea samat tarinat yhä uudelleen ja uudelleen erilaisten adaptaatioiden muodossa, sekä pyrkii selvittämän miten kyseiset narratiivit tunnetiloineen ilmaistaan kolmessa hyvin erilaisen taiteenlajin muodossa. Näitä kysymyksiä lähestytään tutkielmassa ristianalysoimalla kaksi alkuperäisessä Kuroshitsuji-mangassa nähtyä keskeistä kohtausta kolmessa eri medialajissa printistä animaatioon ja teatteritaiteeseen. Pro-gradussa käytetty aineisto koostuu vuosien 2015–2016 aikana kenttätyöskentelyn avulla kerrytetystä materiaalista sisältäen muun muassa osallistuvaa havainnointia sekä haastatteluja 2.5D teatterin alan ammattilasten kanssa. Analyysiaineistoon puolestaan sisältyy manga-pokkareita, anime-jaksoja sekä filmatisoitu teatteriesitys. Kenttätyöskentely on toteutettu japaniksi ja kaikki analyysiaineisto on myös koostettu alkuperäiskielisestä materiaalista. Tutkielmaa tukevana lähdeaineistona käytetään japanilaiseen populaarikulttuuriin liittyvää kirjallisuutta. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään mangan, animen ja teatterin yksilöllisiä ilmaisullisia konventioita joiden avulla kukin taiteenlaji toteuttaa oman versionsa samasta perustavanlaatuisesta tekstistä. Näiden keinojen avulla gradussa toteutetaan poikkimediaalinen analyysi jonka tarkoituksena on demonstroida eri taiteenlajien ilmaisullisia eroavaisuuksia. Media-analyysin pohjalta saatujen tulosten pohjalta käy ilmi, että printissä, animaatiossa ja esittävän taiteen muodossa ilmaistuna samaan narratiiviin pohjautuva teos toteutetaan pitkälti kunkin taiteenlajin omin keinoin alkuperäistekstiä vaihtelevassa määrin kunnioittavasti muovaten. Mangassa keskeisenä ilmaisun keinona toimii taiteilijan piirrosjälki ja kyky hyödyntää taiteenlajille ominaisia visuaalisen kerronnan tyylejä kuten erilaisia ikoneja, paneeleja sekä kuvakulmia. Animaatiossa puolestaan ilmaisun keskiöön sijoittuu teknisten keinojen lisäksi myös ääni- ja musiikkisuunnittelu. Teatterissa sen sijaan pääasiallinen narratiivinen ja emotionaalinen ilmaisu painottuu teknisten ratkaisujen ohella näyttelijäsuorituksiin, sekä yleisön ja esiintyjän välillä vallitsevaan yhtäläisyyden ja läsnäolon tunteeseen. Yhteistä kaikille formaateille on tavoite pyrkiä vuorovaikutukseen lukijan, katsojan tai yleisön kanssa muodostamalla kognitiivisesti palkitseva yllätyksellisyyttä ja tuttuuden tunnetta yhdistävä kokemus.

The sustainable use of forest resources is an intensively debated topic, raising environmental, socio-cultural and economic concerns. The debate culminates around forest bioenergy. The bioenergy debate has been characterized by a strong polarisation between different perspectives on environmental impacts. In particular, the claims about carbon sequestration have been contrasted with other ecological impacts. This article focuses on the debate over the use of tree stumps as a relatively novel source of forest bioenergy. To shed light on the constellation of the different arguments and actors in the debate on the sustainability of forest bioenergy, we conducted an empirical qualitative analysis of Finnish argumentation on tree stump removal, using media and interview data and relating the emerging sustainability arguments to the dimensions debated in the EU biofuel sustainability policy. The analysis shows the variation of views across Finnish expert stakeholders and the fora where the arguments are made. Climate impacts dominate the media discussion, while other sustainability dimensions are covered in expert discussion. Our findings have implications for the interpretation and use of scientific arguments in energy debates, in particular regarding environmental sustainability.

This Master’s thesis examines how societal power is exercised and negotiated by the Evangelical Lutheran Church of Finland and the media in contemporary Finnish society. Conducting a critical discourse analysis of Helsingin Sanomat coverage on the Church and Finland’s asylum seekers between August 2015 and September 2017, the three levels of mediatization of religion as presented by Hjarvard (2008) are offered as a potential theoretical framework to capture essential aspects of the media’s ubiquitous impact on institutional religion. The first chapters introduce the research topic and provide contextual understanding of the Church’s position in contemporary Finnish society and media. This is followed by a literature review and the theoretical and methodological frameworks guiding the analysis. The analysis answers to the research question through the three levels of mediatization of religion. The findings demonstrated the usefulness of critical discourse analysis coupled with the mediatization of religion theory, as the research method highlighted the aspects of prevalence and dominance of mediatization. Although the mediatization of religion theory was not found to provide an exhaustive account on the dynamics between Helsingin Sanomat and the Church, the presence of all three levels of mediatization together with the dominance of media discourses and the Church’s subordination to media logic could be discerned. This thesis provides insight into the renegotiation process of the Church’s place and role in Finnish society, a topic that until today has remained understudied. Further, it sheds light on the power of both the media and the Church to steer and maintain discourses. From the perspective of the Religion, Conflict and Dialogue Master’s Degree program, analyzing the theme within the context of the asylum seeker situation can be deemed supportive for purposes of further research on institutional religion’s role in dialogue promotion and bringing about social cohesion.