Browsing by Subject "mediakritiikki"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Wartiovaara, Alli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tavoite on selvittää, millä tavalla feminismiä ja feminiinisyyttä käsitellään pikamuotibrändi Monkin Instagram-julkaisuissa vuosina 2018 ja 2019. Aihe on ajankohtainen, sillä feminismin rooli julkisessa keskustelussa ja erityisesti sosiaalisen median alustoilla on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana. Samalla feminismin luonne, joka on historiallisesti perustunut poliittiseen aktivismiin ja epätasa-arvoisten valtarakenteiden paljastamiseen, on muuttunut osittain yksilökeskeisempään ja kaupallisempaan suuntaan. Monet julkisuuden henkilöt ovat julistaneet olevansa feministejä, ja vaatekaupat myyvät t-paitoja, joissa on feministisiä iskulauseita. On oleellista tutkia, minkälaisia merkityksiä feminiinisyydestä ja feminismistä kaupalliset yritykset luovat, sillä niillä on merkittävä valta määrittää, millaiset feministiset sisällöt saavat huomiota julkisessa keskustelussa. Kaupallisiin tarkoituksiin sopii yleensä vain myyntiä edistävä kieli, jolloin kantaaottavammat poliittisen feminismin aiheet jäävät helposti taka-alalle. Tutkimus nojaa kriittiseen diskurssianalyysiin sekä feministiseen tutkimukseen, joista kumpikin kytkeytyy vahvasti kysymyksiin diskurssien ja vallan välisestä suhteesta. Sovellan tutkimuksessa Faircloughin kolmitasoista analyysikehystä tarkastelemalla itse aineiston lisäksi sen tuottamiseen ja vastaanottamiseen liittyviä seikkoja sekä yhteiskunnallista kontekstia. Koska aineisto koostuu sekä kielellisestä että kuvallisesta materiaalista, käytän analyysissa sekä systeemis-funktionaalisen kieliteorian että multimodaalisen analyysin työkaluja. Tarkastelen aineistoa intersektionaalisen feminismin näkökulmasta, joten tutkimus on paitsi kielitieteellinen, myös osa feministisen kritiikin jatkumoa. Hyödynnän aineiston analyysissa populaarifeminismin ja postfeminismin käsitteitä, jotka auttavat hahmottamaan nykyajan mediakulttuurin rakentamia naiskuvia. Keskiössä on se, mitä kuvia feminiinisyydestä ja feminismistä tuotetaan ja mitä haastetaan. Tutkimuksen aineisto koostuu 50:stä Monkin Instagram-julkaisusta, jotka on valikoitu vuosilta 2018 ja 2019. Aineiston valinnassa on otettu huomioon erityisesti julkaisujen feminismiin viittaava kieli. Tutkimuksessa pyrin vastaamaan kahteen kysymykseen: 1. Millaisia feminiinisyyteen ja feminismiin liittyviä diskursseja aineistosta löytyy? 2. Millaisin multimodaalisin, erityisesti kielellisin keinoin diskurssit rakentuvat? Aineistosta nousee esiin viisi feminismiin ja feminiinisyyteen liittyvää diskurssia: kulutus-, keho- ja valintadiskurssit sekä itsensä rakastamisen ja feministisen identiteetin diskurssit. Näiden diskurssien tarkastelun kautta aineisto määrittyy populaarifeminismin piiriin, sillä se tunnustaa naisia alistavien rakenteiden olemassaolon. Aineistossa kuitenkin tuodaan esille lähinnä ristiriidattomia feministisiä aiheita, kuten naisten voimaantumista. Naisten rooli kuluttajina sekä vahvoina ja itsenäisinä toimijoina korostuu. Samanaikaisesti feministinen rakenteellinen kritiikki ja erityisesti kapitalismin luomien valtarakenteiden kritisointi jää huomiotta. Aineiston luoma kuva feminiinisyydestä ja feminismistä perustuukin vahvasti uusliberalistiselle yksilökeskeiselle ajattelulle ja kuluttajuudelle.
  • Laine, Oona (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkin, millä tavoin Helsingin Sanomat ja Yle käsittelevät iltapäivälehdistöä jutuissaan. Kyseiset mediat olen tutkimuksessani määritellyt laatumedian edustajiksi suhteessa niistä eroaviin iltapäivälehtiin, jotka voi nähdä tabloidijournalismin edustajina Suomessa. Oletukseni on, että mediarajojen yli on havaittavissa siteeraamisen lisäksi moninaisempaa mediapuhetta, kuten journalismikritiikkiä. Tutkielmani viitekehyksenä on suomalaisen iltapäivälehdistön, tabloidisaation sekä medioiden välisen vuorovaikutuksen parissa tehty tutkimus. Pääasiallinen tutkimuskysymykseni on: Millaisen kuvan Helsingin Sanomat ja Yle luovat iltapäivälehdistöstä sekä tarkemmin Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä? Toinen kysymykseni liittyy tutkielmassani olevaan ajalliseen vertailuun: Onko iltapäivälehtien käsittely muuttunut ajan saatossa? Tutkielmani on määrällinen tutkimus, jossa aineistonani on 711 Helsingin Sanomien ja Ylen hakukoneiden avulla kerättyä juttua. Otannat sijoittuvat helmikuulle, heinäkuulle ja marraskuulle vuosina 2012, 2015 ja 2019. Menetelmäni on sisällönerittely, jossa keskeistä on luoda aineiston luokittelua varten erinäisiä sisältöluokkia. Keräsin aineistoni syksyllä 2020 luokittelemalla jutut ja kävin ne sitten toistamiseen läpi täydentämällä luokitusrunkoon muutamia luokkia. Analysoin aineistoani kolmen ulottuvuuden kautta: ajallisen, Helsingin Sanomien ja Ylen sekä iltapäivälehtien välisen vertailun kautta. Varsinaisten määrällisten tulosten ohella paneudun tarkemmin juttujen sävyeroihin sekä siteeraamiseen, joista olen koonnut erillisen luvun. Luvun havainnot kumpuavat aineistosta nostetuista esimerkkijutuista. Maisterintutkielmani osoittaa, että iltapäivälehdet näkyvät Helsingin Sanomissa ja Ylessä merkittävällä tavalla. Niiden näkyvyys on vuosien aikana kasvanut ja niitä siteerataan monipuolisesti, eivätkä ne näyttäydy mediakentällä yhtä ilmeisinä tabloidijournalismin edustajina kuin tabloidimediat ulkomailla. Helsingin Sanomat ja Yle käsittelevät iltapäivälehtiä hyvin samalla tavalla, mutta etenkin hakusanojen eli iltapäivälehtien välillä on eroavaisuuksia. Ilta-Sanomat mainitaan Iltalehteä huomattavasti useammin, ja sitä myös lainataan Iltalehteä jonkin verran enemmän esimerkiksi urheilu- ja politiikka-aiheissa sekä niin, että lehden tietoja siteerataan lähes sellaisenaan. Iltapäivälehtiin kohdistuva kriittinen ja ambivalentti suhtautuminen on kaikkina otantavuosinani ollut marginaalista ja yksittäisten mainintojen varassa. Iltapäivälehdistä puhutaan monikkomuodossa hieman kriittisemmin kuin Ilta-Sanomista tai Iltalehdestä. Kokonaisuudessaan kriittisyys on vähentynyt vuosi vuodelta sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Positiivisten juttujen määrä on kaikkina otantavuosina ollut minimaalinen. Sen sijaan neutraali tapa käsitellä iltapäivälehtiä on lisääntynyt entisestään.
  • Koski, Maija (2001)
    Tutkielma selvittää kansalaisten näkemyksiä poliittisen mediajulkisuuden muutoksista vuosituhannen vaihteen Suomessa. Kansalaisaineisto koostuu viidestä laadullisen teemahaastattelun avulla tehdystä yksilöhaastattelusta ja viidestä ryhmähaastattelusta. Olen kerännyt haastatteluaineiston kahdessa erässä, ensimmäiset haastattelut elokuussa 1999 ja loput kevään 2000 aikana. Yhteensä haastateltavia on 22 henkeä. Tutkielman lähtökohtana on ajatus mediasta nyky-yhteiskunnan tärkeimpänä julkisena foorumina ja siten demokratian keskeisenä välineenä. Kansalaiset ymmärrän demokratian ydinyksikköinä ja suhteessa mediaan aktiivisina ja keskustelevina 'julkisoina', en passiivisina yleisöinä tai kuluttajina. Akateemisessa keskustelussa esitetään jatkuvasti huolestuneita puheenvuoroja mm. median kaupallistumisesta, keskittymisestä, viihteellistymisestä ja sen asiasisältöjen heikkenemisestä. Näiden muutosten katsotaan rappeuttaneen julkisuutta ja heikentäneen kansalaisten mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa. Tämän kritiikin mukaan poliittinen viestintä ja poliittinen julkisuus ovat nyky-yhteiskunnassa kriisissä. Tutkielmassa tarkastelen sitä, minkälaisia muutoksia kansalaiset ovat havainneet suomalaisessa mediajulkisuudessa, mistä he uskovat niiden johtuvan ja mitä he ovat niistä mieltä. Haastateltavien puheita vertaan akateemisessa keskustelussa esitettyihin näkemyksiin. Sen lisäksi, että olen kiinnostunut siitä, mitä haastateltavat puhuvat, kiinnitän paikoin huomiota siihen, miten he asioista puhuvat. Tutkielman teoreettinen osuus jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä tarkastelen julkisuuden määrittelyjä ja medialle osoitettuja tehtäviä ideaalin julkisuuden areenana (lähteinä mm. Jürgen Habermas, James Carey ja Peter Dahlgren). Toisessa osassa keskityn kriisiteorioihin (mm. Jay Blumler, Michael Gurevitch ja Heikki Luostarinen) ja erittelen näitä pääsääntöisesti negatiivisina pidettyjä mediajulkisuuden muutoksia useiden eri teorialähteiden avulla. Kolmannessa osassa käsittelen muutamia yllä kuvattua kehitystä puoltavia ja koko aluksi hahmoteltua julkisuuden ideaalia haastavia näkemyksiä (mm. John Fiske ja Kees Brants). Tutkielman analyysimenetelmä on aineistolähtöinen. Olen rakentanut analyysin haastatteluista useammassa vaiheessa erilaisten 'teemakortistojen' ja luokittelurunkojen avulla. Ensimmäisten haastattelujen analyysiä olen käyttänyt pohjana toisen haastattelukierroksen kysymysrungolle. Menetelmässä olen soveltanut Jari Eskolan ja Juha Suorannan sekä Sirkka Hirsjärven ja Helena Hurmeen esityksiä laadullisen aineiston analyysistä. Tutkielman tärkeimpänä tuloksena pidän haastatteluaineistosta hahmottuvaa kansalaisnäkökulmaa. Negatiivisten mediajulkisuuden muutosten osalta se myötäilee pitkälti akateemista kritiikkiä. Kokonaisuutena kansalaisnäkökulma on kuitenkin akateemisia kriisinäkemyksiä huomattavasti positiivisempi. Kärkevästä mediakritiikistään huolimatta kansalaiset katsovat suomalaisessa mediajulkisuudessa tapahtuneen paljon hyviä ja tärkeitä muutoksia. Kansalaisuuden kannalta nämä muutokset painavat vaakakupissa negatiivisia enemmän.
  • Turunen, Arja Helena; Niiranen, Anna (2015)