Browsing by Subject "mediateksti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Siivonen, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa eritellään lasten lihavuuteen liittyvän mediadiskurssin kielellisiä piirteitä. Tutkimuskohteena ovat keinot, joilla kielenkäyttäjät osoittavat vastuun kuuluvan eri yhteiskunnallisille toimijoille, kuten perheelle, julkiselle vallalle, koululle ja elintarviketeollisuudelle. Samalla tarkastellaan kielenkäyttöön heijastuvia uskomuksia, sosiaalisia suhteita ja identiteettejä. Tutkimuskysymyksenä on, mitä kielellisretorisia keinoja käytetään keskustelussa, joka käsittelee sitä, kenellä on vastuu lasten lihavuudesta. Mediatekstejä tarkastellaan kriittisen diskurssintutkimuksen käsitteitä käyttäen. Sosiokognitiivisen suuntauksen lähtökohtana on kielenkäytön kognitiivinen prosessointi, jonka pohjalta kielenkäyttöä ja sen takana olevia asenteita, mielipiteitä, sosiaalista kontrollia ja identiteettejä voidaan analysoida kolmella tasolla. Tasot kattavat tekstin sisällön, tavoitteet ja funktiot sekä sosiokulttuurisen kontekstin. Aineisto on 16 tekstin kokoelma espanjalaisista ja kolumbialaisesta sanomalehdistä. Päivälehtien El Mundo, El País, La Vanguardia ja El Tiempo artikkelit on julkaistu verkkoversioina vuosina 2016-2018. Aineisto on koottu tekstiarkiston hakutoiminnolla avainsanoina ’lihavuus’, ’ylipaino’ ja ’lapsi’. Laadullisessa tutkielmassa sovelletaan sisällönanalyysia, jonka avulla eritellään ja tulkitaan tutkimuskohteen välittämää epätäydellistä ja ristiriitaistakin todellisuuskuvaa. Aineistossa vastuuseen lasten lihavuudesta asetetaan erityisesti vanhemmat, jotka maalataan tietämättömiksi ja elintarviketeollisuus, jota syytetään vastuuttomaksi. Lihavuuden vähentämispyrkimyksistä kirjoitetaan sotaisin sanankääntein, mutta hallinnon ponnistelut todetaan riittämättömiksi. Sotaretoriikan lisäksi muodollisen ja epämuodollisen tyylin yhdistäminen, kuten katastrofiretoriikan käyttö, on tyypillistä. Lihavuutta aikaansaava yhteiskunta (la sociedad obesogénica) on nimitys, joka kuvaa yhteiskunnallisten olosuhteiden, esimerkiksi asenteiden, liikkumattomuuden ja elämänrytmin, lihavuutta ylläpitävää vaikutusta. Sellaiseen yhteiskuntaan kokonaisuutena viitataan usein me-muotoa käyttäen. Aineistossa haastattelu on yleisin tekstilaji ja asiantuntija on tavallisin rooli.