Browsing by Subject "mediatutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 34
  • Pelli-Vauhkonen, Katri (2004)
    Tutkimukseni on diskurssianalyysi nuorisotyöttömyydestä aluelehdistössä. Joukkoviestimet ovat nykyään tärkein paikka, jossa julkista ja poliittista keskustelua käydään. Tässä julkisuudessa esitetyt todellisuuden representaatiot ovat kuitenkin sosiaalisesti rakentuneita ja merkittävä osa yhteiskunnan ideologisista kamppailuista käydään median teksteissä. Nuorisotyöttömyys on nyky-Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ja poliittisten toimenpiteiden kohde, joten ei ole yhdentekevää, kuinka aihetta mediassa käsitellään. Tutkimuskysymykseni on kaksiosainen: tutkin ensinnäkin sitä, minkälainen kuva nuorten työttömyydestä aluelehdissä rakentuu ja toiseksi mitä tämä kuva nuorisotyöttömyydestä kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta. Aineistoni koostuu kuuden alueellisen päälehden (Aamulehti, Kaleva, Keskisuomalainen, Hufvudstadsbladet, Karjalainen ja Lapin Kansa) nuorisotyöttömyyttä käsitelleistä kirjoituksista ajalta 1.1.2000 – 30.9.2003. Juttuja on yhteensä 55 kappaletta, joista 45 on uutisia ja 10 pääkirjoituksia tai kolumneja. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on Norman Fairclough’n kriittinen diskurssiteoria ja tähän perustuva analyysimalli. Teorian kannalta keskeistä on ajatus dialektisesta suhteesta yksittäisten tapahtumien (mikrotaso) ja suhteellisen pysyvien sosiaalisten rakenteiden (makrotaso) välillä. Tämä suhde tekee mahdolliseksi ja sosiologisesti kiinnostavaksi tutkia sosiaalista ja institutionaalista muutosta yksittäisten tekstien analyysin avulla. Analyysini tulos on, että nuorisotyöttömyyttä rakennettiin aluelehdistössä viiden diskurssin kautta. Diskurssit olen nimennyt tilasto-, suhdanne-, holhous-, kiltti koululainen ja laiska lorvailija -diskursseiksi. Näistä tilastodiskurssi ja holhousdiskurssi olivat hegemonisia siinä mielessä, että aineiston teksti oli aina jomman kumman läpäisemää. Tilastodiskurssissa nuorisotyöttömyys käsitettiin tilastolliseksi ilmiöksi ja holhousdiskurssissa nuoret työttömät kuvattiin holhouksen tarpeessa oleviksi toimenpiteiden kohteiksi. Diskurssien takaa on luettavissa työn merkitystä korostava markkinakurin yhteiskunta ja arvomaailma, jossa ongelmat yksilöllistetään ja asetetaan ihmisten itsensä vastuulle. Tämä on ristiriitaista sinänsä, että nuoret työttömät määrittyvät olosuhteiden uhriksi tilanteeseen, jolle he eivät itse voi mitään, mutta josta ovat kuitenkin täysin vastuussa. Tärkeimmät työssä käyttämäni lähteet ovat Norman Fairclough’n tekstejä, esim. Language and Power (1989), Critical Discourse Analysis (1995) ja Miten media puhuu (1997).
  • Kiviranta, Varpu (2010)
    Pro gradu –tutkielmassa käsittelen kuinka Pietarissa ilmestyvä englannintaitoisille suunnattu lehti The St. Petersburg Times kirjoittaa läheisestä Sosnovyi Borin ydinvoimalasta eli LAESista, kuinka se huomioi ydinvoimalasta uutisoidessaan kansainvälisyyden ja nationalismin, ympäristön ja talouden. Tutkimuksen aineisto sisältää 48 uutista ja seitsemän pääkirjoitusta vuosilta 1996–98 ja 2004–06. Pohjaan työni Norman Faircloughin ajatuksille kriittisestä diskurssianalyysistä, jolloin kieltä tarkastellaan vallan käytön välineenä. Hyödynnän tutkielmassani myös uutisgenren tutkimusta. Tutkimus on laadullinen ja sen päämääränä on selvittää diskurssikäytännön ja sosiokulttuurisen käytännön suhdetta uutiseen. Tutkielmani lähtökohta on selvittää voiko kyseinen lehti toimia transnationaalisti, valtiolliset rajat ylittävästi, laajaa yleisöä koskettavan aiheen kuten ydinvoiman uutisoinnissa. Tuloksissani päädyn huomioon, että nopeasti muuttunut venäläinen yhteiskunta ja journalismille suodut mahdollisuudet rajoittavat uutisoinnin edelleen kovin kansalliseksi, vaikka tutkimuskohteeni on monikansalliselle yleisölle kirjoittava lehti. 90-luvulla lehden uutisissa on tilaa vielä toimittajan omille kannanotoille. 2000-luvulla lehden vaikea taloudellinen tilanne pakottaa käyttämään uutistoimistomateriaalia. Lähteiden merkitys ydinvoimauutisten syntyyn on suuri. 90-luvun uutisissa ydinkatastrofin pelko on hyvin läsnä ja työntekijöiden ongelmat, kuten palkkojen maksamattomuus, tuodaan esille. 2000- luvulla päällimmäisenä uutisissa ovat venäläisten energiamarkkinoiden kehittyminen, teknologiausko ja ydinvoiman taloudelliset mahdollisuudet. Tämä kielii myös toimittajien ja PR-henkilöstön ammatillistumisesta.
  • Holopainen, Anne (Helsingin yliopisto, 2018)
    Aims. The purpose of this follow-up study (Pesonen, Itkonen, Nislin, 2017) was to analyse how autism-spectrum disorder is represented in leading newspapers in Finland. The disorder is frequently perceived in rather negative light in media. Medical approach focusing on symptoms, diagnosis and treatment has been prevailing. The goals of this study were on one hand to broaden, on the other hand to deepen examination of the phenomenon focusing on representation of autism-spectrum in mass media. The study examines what perceptions of the disorder, education and learning are highligted in newspapers and how educational legislative reforms and development projects are represented in news regarding autism-spectrum disorder. Theoretical framework is based on inclusive education, social model of disability and medicalisation. Methods. The research material consisted of the three leading newspapers’ digital articles on the disorder found with the search word ”autism” during the period 1995─2017. Altogether 456 articles were identified; out of which 109 pieces were included into the education and learning category establishing the core research material. The research period was initiated prior to the Basic Education Law 628/1998 when all students regardless of the forms of support were transferred to mainstream education. The research methods were content analysis and framing analysis frequently applied in media studies. Results and Conclusions. In the research analysis news articles were placed in thematic categories that were teaching arrangements, learning, societal structures, working life, rehabilitation and accessibility. Majority of the articles focused on rehabilitation and teaching arrangements and minority on accessibility. Across the data focus was on medical aspects instead of inclusive or social model of disability. Articles did not report to a large degree on educational law reforms or special education development projects.
  • Vuorikoski, Valtteri (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan japanilaista Kantai Collection -laivastosotapeliä ja siihen liittyvä mediakokonaisuutta (media mix) sekä kyseisen mediakokonaisuuden yleisön sen pohjalta tuottamia omakustanteisia fan fiction -teoksia. Kantai Collection -pelin eri versioiden lisäksi tarkastellaan samannimistä animaatiosarjaa, mutta viitataan myös sarjakuva- ja elokuvaversioihin. Fan fiction -teoksia tarkastellaan sekä määrällisesti (N=120) että laadullisesti (N=46). Tarkastelu on kaksivaiheinen. Ensiksi analysoidaan alkuperäisteosten tarinarakenteita ja diskursseja Tyynenmeren sodasta ja Japanin lähihistoriasta soveltaen Michel Foucault’n määrittämää diskurssianalyysia sekä Umberto Econ teoriaa avoimista ja suljetuista teoksista. Toisessa vaiheessa analysoidaan samoin laadullisin menetelmin, miten yleisön tuottamat fan fiction -teokset toisintavat alkuperäisteosten diskursseja. Fan fiction -teosten laajan sisällöllisen hajonnan johdosta tutkielmassa tarkastellaan niiden yleisluonnetta lyhyesti myös määrällisen sisällönanalyysin kautta. Tutkimuksen tavoite on selvittää, miten Kantai Collection -aiheisille teoksille omistautunut yleisö reagoi näitä kansallisesti kiistanalaisia teemoja käsitteleviin diskursseihin. Tutkielman teoreettinen kehys rakentuu kahdesta pääjuonteesta. Ensimmäinen niistä perustuu pääasiassa Hashimoto Akikon sekä Franziska Seraphimin analyyseihin ja teorioihin Tyynenmeren sotaa koskevan kollektiivisen muistin muutoksesta Japanissa. Tutkielmassa kysytään, miten havaitut diskurssit ilmentävät Hashimoton ja Seraphimin esittämää kollektiivisen sotamuiston hajaannustilaa, joka on tehnyt vaikeaksi välittää yhtenäistä kansallista identiteettiä uusille sukupolville. Toinen teoreettinen juonne perustuu keskeisesti Ōtsuka Eijin teoriaan mediakokonaisuuksien luomista mielikuvitusmaailmoista. Hänen teoriassaan useista toisiaan täydentävistä versioista, kuten peleistä, sarjakuvista ja animaatiosarjoista, koostuvat mediakokonaisuudet luovat katsojien mielikuvituksissa ”vaihtoehtoisia todellisuuksia,” joihin katsojat yhdistävät myös palasia todellisesta historiasta. Tämä prosessi irrottaa historialliset tosiasiat viitekehyksestään, eikä esimerkiksi teoksissa ilmeneviä viittauksia sotaan tai muihin historiallisiin tapahtumiin käsitetä enää suhteessa todellisuuteen. Yleisö näkee ne ainoastaan fiktiivisten teosten pohjalta luodun mielikuvitustodellisuuden viitekehyksessä. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että alkuteosten diskurssien rakenne on erittäin monitulkintainen, ja että se käyttää parodiaa keinona välttää selkeä historiallisen narratiivin esittäminen. Alkuteosten sisällössä ei voida puhua ”sodan ihannoinnista,” mutta ne eivät liioin kritisoi Tyynenmeren sotaa ja sitä edeltävää historiaa. Tästä huolimatta tuottaja-yleisö muodostaa pitkälti rauhaa ja yhteisöllisyyttä korostavia diskursseja omissa teoksissaan. Toisaalta analyysi myös osoittaa, että yleisö tulkitsee sodan ja historian käsitteet hyvin abstraktilla tasolla sekä pääosin suhteessa mediakokonaisuuden sisäiseen maailmaan eikä suhteessa todellisuuteen. Tutkimustulokset antavat empiiristä tukea teoreettisessa kehyksessä esiteltyjen tutkijoiden ajatuksille.
  • Rytty, Tiina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Brasilia-uutisointia Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen artikkeleissa vuonna 2017. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia representaatioita ja diskursseja Brasiliaa käsittelevistä verkkoartikkeleista löytyy, ja millainen kuva Brasiliasta muodostuu verkkojulkaisujen uutisoinnissa. Tutkielma sijoittuu osaksi ulkomaan uutisten ja verkkojournalismin tutkimusta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi ja jälkikoloniaalinen teoria. Keskeisiä käsitteitä tutkielmassa ovat representaatio, länsi, toiseus ja diskurssi. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen 1.1.-31.12.2017 julkaistuista artikkeleista. Määrällisellä osiolla on kartoitettu otsikoissa useimmin esiintyviä sanoja ja uutisten vallitsevia teemoja. Teemoittelun kautta analyysin fokukseen on valikoitu vallitsevia teemoja edustavat artikkelit. Tutkimuksessa nimetään Brasilian representaatioiksi Etelä-Amerikan jättiläinen, moniongelmainen ja koeteltu maa ja presidenttijohtoinen maa. Brasilian presidentit ovat aineistossa vahvasti esillä. Brasilia esitetään aineistossa vahvasti osana Etelä-Amerikkaa ja Latinalaista Amerikkaa maantieteellisenä ja kulttuurisena alueena. Brasilian identiteetiksi muodostuu aineiston perusteella Latinalaisen Amerikan veturi ja vastuunkantaja. Diskursseina nousevat esiin suuruus, maan tapa, uhka, maine ja skandaali sekä globalisaatio. Diskurssien todetaan kietoutuvan yhteen. Suuruuden diskurssi korostaa asioiden suuren mittakaavan luomaa merkityksellisyyttä. Vahva ja hegemoninen maan tapa-diskurssi painottaa ongelmien pitkää historiaa sekä kulttuurisia ja rakenteellisia juuria. Uhan diskurssissa korostuu väkivalta ja rikollisuus. Maineen ja skandaalin diskurssissa korostetaan maan maineen merkittävyyttä ja skandaalien yleistymistä. Globalisaation diskurssi osoittaa Brasiliaa koskevia asioita pidettävän kansainvälisesti merkittävinä. Johtopäätöksenä todetaan uutisoinnin aiheiden olevan melko yksipuolisia ja negatiivisesti painottuneita. Brasilia-uutisoinnissa korruptio ja yhteiskunnallinen sekä poliittinen levottomuus todetaan yleisiksi stereotypioiksi. Uutisoinnissa korostuu talouden ja globalisaation merkitys. Uutisointi todetaan paikoitellen sävyltään myös positiiviseksi ja myönteisiä muutoksia huomioivaksi. Suomen todetaan asemoivan itseään uutisoinnin kautta osaksi lännen yhteisöä ja rakentavan omaa identiteettiään. Tutkimus tuottaa uutta tietoa siitä, miten Brasiliasta uutisoidaan vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisten jälkeen. Suomalaisen median todetaan kaipaavan monipuolisempia aiheita brasilialaisesta arjesta, tieteestä ja kulttuurista. Jatkotutkimusehdotuksina esitetään laajemman aineiston tutkimista määrällisellä menetelmällä, printtilehtien tutkimusta ja vertailevaa tutkimusta uutisoinnin muutoksista eri vuosikymmenillä. Brasiliaa käsitteleviä uutisia olisi mahdollista tutkia myös suhteessa muihin Latinalaisen Amerikan maihin ja BRICS-maihin.
  • Eriksson, Mikael (Helsingin yliopisto, 2018)
    Så gott som alla kommer dagligen I kontakt med olika medier och en stor del av informationen vi får kommer rakt från dem. Fotbollshuliganism är ett fenomen som de flesta inte kommit i kontakt med men högst antagligen vet vad det handlar om. Syftet med denna avhandling är att undersöka hur de finländska medierna presenterar fenomenet för läsaren. Genom en omgång av tidigare forskning kommer avhandlingen att lyfta fram de ledande teorierna kring ämnet samt hurdan forskning som gjorts. Undersökningen empiriska material består av finländska mainstream tidningsartiklar som behandlar fotbollshuliganism. Materialet är taget från en bred tidsram (1990-2015) för att få en helhetsbild över hur diskussionen ändrats genom åren. Både kvällstidningar och dagstidningar har valts för att se ifall det finns någon tydligt skillnad med hur det skrivs om ämnet. Som teoretisk referensram fungerar Stanley Cohens populariserade Moralpanik-teori. Syftet är att se ifall de finländska medierna orsakat en moralpanik genom av att byggt upp fotbollshuliganerna som folkdjävlar. Genom en diskursanalys tematiserar jag mitt material för att se ifall fotbollshuliganism kan anses präglas av moralpanik, samt vilka förklaringsmodeller ges åt fenomenet av medierna. Genom en analys av materialet går det tydligt att urskilja två huvud diskurser som förekommer: klassperspektivet och samhällsperspektivet. Dessa kategorier är delade till flera underkategorier. Klassperspektivet lyfter fram hur medierna målar tydligt upp en bild av fotbollshuliganer som unga våldsamma män som beter sig våldsamt. Samhällsperspektivet handlar däremot om hur medierna romantiserar offret vilket förvärrar fotbollshuliganernas rykte. Samhällsperspektivet lyfter tydligt fram hur Den huvudsakliga resultaten hävdar till att fotbollshuliganism kan ses konstrueras och stödas av finländska medier, åtminstone till en viss mån. Samtidigt fyller fotbollshuliganism en stor del av kriterierna för moralpanik. Människor som inte har någon personlig erfarenhet får genom medierna en tydlig bild på fenomenet.
  • Huhtinen, Aki-Mauri; Melgin, Elina (ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry, 2020)
    ProComma Academic ; 2020
  • Mäki, Laura (2014)
    Uneven economic development in the post-Soviet countries has resulted in proliferation of labour migration from economically less developed regions of Central Asia and Transcaucasia toward big Russian cities, where salaries are better and urban regeneration combined with demographic decline creates a demand for workforce. Increasing presence of labour migrants since the late 90s has changed the population structure in the cities and led to reconsiderations of not only economic but also ethnic difference, categories of ‘us’ and ‘them’, and who is welcome to the city. Tensions within the society, violence and clashes between different social groups are increasingly being defined in ethnic terms, and public and media discourses further contribute to the understanding of migrants as racialised, ethnic others. In this thesis I look at media representations and conceptions of St. Petersburg in the light of changing form of diversity and socio-ethnic exclusion of labour migrants. How do the social and ethnic margins fit to, and create the spatial margins of the mental maps that guide the everyday life of city dwellers, and how does the image and identity of the city affect the very way in which diversity is perceived? Marginality, its form and location is not seen as a predetermined phenomenon, but is understood as social construction that derives from understanding of difference (in ethnic, social or other terms) either as a constructive and positive, or foreign, threatening and negative part of locality. On one hand, global and regional economies and the city’s position within national and international political and administrative systems all localize in the city and become negotiated, resisted or absorbed, in each case transforming the material and social conditions of the city in a unique way. On the other hand, city as a physical space is a container, the character of which is created in interaction with what it contains. How residents understand the city, how they recognize it as their own, depends on their image of the container: the stories told about it and its past, its position in regional, national, international or global systems, as well as mental maps of everyday life with its margins and centres, inhabited by ‘us’ and ‘them’. Against this background I study St. Petersburg. On one hand, it has gained a reputation as a city hostile to difference and others, as a city where migrants and ethnic others face discrimination in their everyday life. On the other hand, narratives about multicultural and cosmopolitan Petersburg that gained its character and particularity from diversity, and Soviet Leningrad that embraced brotherhood of nations as an antithesis for fascism, are being told. The city images employed in the talk about migrants, and the everyday practice of social and spatial exclusion of migrants seem to contradict in the newspaper representations of locality. By analysing texts that articulate images and identities of St. Petersburg in relation to the labour migrants, I trace how the image of multicultural, ‘tolerant’ city is formed and what is its relation to marginality. By looking at the representations of everyday life, I try to grasp the logic of spatial realisation of ‘otherness’, margins and difference, the way the city is appropriated for different actors and how the actors’ relation to the city is conceptualised. In the end, I try to understand why, despite the emerging articulation of multicultural history of the city, the labour migrants are pushed to the margins of the city life.
  • Laine, Oona (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tutkin, millä tavoin Helsingin Sanomat ja Yle käsittelevät iltapäivälehdistöä jutuissaan. Kyseiset mediat olen tutkimuksessani määritellyt laatumedian edustajiksi suhteessa niistä eroaviin iltapäivälehtiin, jotka voi nähdä tabloidijournalismin edustajina Suomessa. Oletukseni on, että mediarajojen yli on havaittavissa siteeraamisen lisäksi moninaisempaa mediapuhetta, kuten journalismikritiikkiä. Tutkielmani viitekehyksenä on suomalaisen iltapäivälehdistön, tabloidisaation sekä medioiden välisen vuorovaikutuksen parissa tehty tutkimus. Pääasiallinen tutkimuskysymykseni on: Millaisen kuvan Helsingin Sanomat ja Yle luovat iltapäivälehdistöstä sekä tarkemmin Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä? Toinen kysymykseni liittyy tutkielmassani olevaan ajalliseen vertailuun: Onko iltapäivälehtien käsittely muuttunut ajan saatossa? Tutkielmani on määrällinen tutkimus, jossa aineistonani on 711 Helsingin Sanomien ja Ylen hakukoneiden avulla kerättyä juttua. Otannat sijoittuvat helmikuulle, heinäkuulle ja marraskuulle vuosina 2012, 2015 ja 2019. Menetelmäni on sisällönerittely, jossa keskeistä on luoda aineiston luokittelua varten erinäisiä sisältöluokkia. Keräsin aineistoni syksyllä 2020 luokittelemalla jutut ja kävin ne sitten toistamiseen läpi täydentämällä luokitusrunkoon muutamia luokkia. Analysoin aineistoani kolmen ulottuvuuden kautta: ajallisen, Helsingin Sanomien ja Ylen sekä iltapäivälehtien välisen vertailun kautta. Varsinaisten määrällisten tulosten ohella paneudun tarkemmin juttujen sävyeroihin sekä siteeraamiseen, joista olen koonnut erillisen luvun. Luvun havainnot kumpuavat aineistosta nostetuista esimerkkijutuista. Maisterintutkielmani osoittaa, että iltapäivälehdet näkyvät Helsingin Sanomissa ja Ylessä merkittävällä tavalla. Niiden näkyvyys on vuosien aikana kasvanut ja niitä siteerataan monipuolisesti, eivätkä ne näyttäydy mediakentällä yhtä ilmeisinä tabloidijournalismin edustajina kuin tabloidimediat ulkomailla. Helsingin Sanomat ja Yle käsittelevät iltapäivälehtiä hyvin samalla tavalla, mutta etenkin hakusanojen eli iltapäivälehtien välillä on eroavaisuuksia. Ilta-Sanomat mainitaan Iltalehteä huomattavasti useammin, ja sitä myös lainataan Iltalehteä jonkin verran enemmän esimerkiksi urheilu- ja politiikka-aiheissa sekä niin, että lehden tietoja siteerataan lähes sellaisenaan. Iltapäivälehtiin kohdistuva kriittinen ja ambivalentti suhtautuminen on kaikkina otantavuosinani ollut marginaalista ja yksittäisten mainintojen varassa. Iltapäivälehdistä puhutaan monikkomuodossa hieman kriittisemmin kuin Ilta-Sanomista tai Iltalehdestä. Kokonaisuudessaan kriittisyys on vähentynyt vuosi vuodelta sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Positiivisten juttujen määrä on kaikkina otantavuosina ollut minimaalinen. Sen sijaan neutraali tapa käsitellä iltapäivälehtiä on lisääntynyt entisestään.
  • Knuuttila, Margariitta (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkimus käsittelee Kirkko ja kaupunki -median uutisointia seksuaalisesta häirinnästä. Keskustelu aiheesta kiihtyi vuonna 2017 Harvey Weinstein -skandaalin myötä. Sosiaalisen median twitter -kanavilla Hollywood -näyttelijätär Alyssa Milano aloitti kampanjan seksuaalista häirintää vastaan, käyttäen aihetunnistetta #metoo, johon Kirkko ja kaupunki otti uutisoinnissaan kantaa. Tutkimusaineistoni on peräisin Kirkko ja kaupunki -lehden verkkojulkaisuista, jotka ovat ajalta lokakuu 2017–kesäkuu 2020. Aineistoni rajautuu #metoo -liikkeen syntyajankohtaan ja viimeisimpään rajaukseeni sopivaan verkkojulkaisuun. Tutkimusmenetelmäni on diskurssianalyysi, jota tuen amerikkalaisen sosiaalisen ongelman viitekehyksen ja konstruktionistinen näkökulman avulla. Tutkimuksessani selvitän, minkälainen kuva Kirkko & kaupunki -median verkkoviestinnässä on pyritty rakentamaan seksuaalisesta häirinnästä Suomen kristillisissä yhteisöissä, minkälaisia diskursseja verkkojulkaisuissa esiintyy ja miten ne rakentuvat sekä millä tavoin seksuaalinen häirintä rakentuu sosiaalisen ongelman ilmiönä. Aineistoni kattaa 20 verkkojulkaisua, jotka olen valinnut Kirkko ja kaupunki -median internetsivustolta, käyttäen hakusanaa ”seksuaalinen”. Kirkko ja kaupunki -median verkkoviestinnässä seksuaalinen häirintä esitetään uskonnollisia yhteisöjä koskevana ongelmana, johon tulee puuttua. Tutkimuksessani löytämiäni diskursseja ovat asiantuntijuus, osallisuus, kokemus ja ratkaisu, joissa ongelmaa jäsennetään yhteiskunnallisena, yhteisöllisenä, yksilökohtaisena ja rakenteellisena. Tutkimuksessani käy ilmi, että Kirkko ja kaupunki -media pyrkii esittämään evankelisluterilaisen kirkon ratkaisumalleja seksuaalisen häirinnän poistamiseksi. Muiden uskonnollisten yhteisöjen ratkaisumalleja seksuaalisen häirinnän ongelman poistamiseksi esitetään vain vähän. Kirkko ja kaupunki -median viestintä ongelmasta näyttäytyy ristiriitaisena, sillä se antaa tilaa laajasti monille asiantuntijoille ja heidän eriäville näkemyksilleen. Viestinnästä on havaittavissa vastakkaisasetelma evankelisluterilaisen kirkon ja muiden kristillisten yhteisöjen, ”meidän” ja ”heidän”, välillä.
  • Herkman, Juha; Vähämaa, Miika (2007)
  • Saarinen, Sini (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Aims. In the everyday dining of families with children, challenges can be caused by, among other things, the rush and different rhythms of everyday life of family members, skills of the parents to control everyday life, and the different preferences and habits of family members. Family dining and cooking are of much greater importance to family life than just fulfilling a need for nutrition. Media and TV programs are one source of instruction and advice on how to live and what would be appropriate to eat. The purpose of this study was to find out what kind of challenges a popular reality TV program presents in execution of everyday dining and what kind of advice the program offers to solve those. The theoretical background of the study is based on research examining the importance of family meals and the contradictions of food choice, as well as nutritional recommendations and guides that provide recommendations and guidance. Methods. The subject of the study was thirteen episodes of the TV program Kitchen takeover that included families with children, presented in the years 2018–2019. The research approach was qualitative. The data were collected in the summer of 2019 by watching and spelling out all the episodes of the program that were related to the subject of the study. Content analysis was chosen as the method of data analysis. The analysis was done on a material-themed basis. Results and conclusions. Based on the research results, the challenges of families concerning everyday eating are diverse. Recurring themes were cooking discomfort and friction, who has the responsibility of cooking, the low variety of foods, low use of vegetables, food restrictions and everyday management challenges. The program suggests that the implementation of everyday meals for families would be improved by eating together, making together, planning and scheduling, increasing the use of vegetables, and seasoning. Based on what was presented in the program, the families managed to achieve positive changes in their daily dining. Based on the research results, there are families with children in Finland who would need practical support for their cooking.
  • Saarilammi, Marja-Liisa (Sibelius-Akatemia, 2007)
    The research investigates cultural storylines, which are sketched from journal interviews with Finnish musical artists. The hypothesis is that cultural storylines on the one hand reveal, and on the other hand remould, conceptions of artisthood in a given time period. Thus, the focus of the research is not on artists as private persons, but on the social versions of artisthood that emerge from the interviews. The research material consists of interviews (a total of 228 interviews) published in the Finnish musical journal Rondo-Classica between 1974 and 2006. Due to the polyphonic and changing nature of culture, the research also examines the relationship of the hegemonic story with stories that are at variance with the dominant story. The theoretical viewpoint and methodology of the dissertation are based on discursive psychology, and more specifically on the positioning theory (Harré & van Langenhove 1999). The journal articles were analysed using the positioning triad. Mikhail Bakhtin's ideas of the polyphony of culture introduce the possibility to consider the change connected to culture. We may then ask what the relationship of a hegemonic story (monoglossia) is to stories representing diversity (heteroglossia). The theory is developed further on the basis of Harré's and Bakhtin's views. The research lays emphasis on the narrative, and the developed approach was named the theory of dialogic positioning. As a result of the research, a journal or magazine interview is seen either as representing the hegemonic story or as a counter or variation story representing difference and diversity. In a hegemonic, traditional story artisthood is determined through a masculine mission and heroism. The counter and variation stories reflect the polyphony of the postmodern era and represent the breaking or variation of hegemony. The research discloses the following storylines: the traditional storylines in the research material include Christ, the nature mystic, the prophet, and Juha and the overthrown king of the hill. Modern storylines include the stranger, the diva, the explorer, the young rebel, the global trendsetter, the modern Renaissance prince, and the postmodern image builder. Storylines that have for a long time held a hegemonic position are now vanishing, for they are no longer suitable for the modern artists' image, which requires the ability to transform. With social change, these stories have been pushed to the margin while a competitive and consumerist culture has taken over, and they have been replaced by success stories that are often market-oriented and reflect postmodern flexibility. However, the postmodern situation entail a condition: the story must depict the artist as media sexy under the conditions of our visual and consumerist culture. The artist mediums have turned into media masters.
  • Juholin, Elisa; Luoma-aho, Vilma (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2017)
    ProComma Academic ; 2017
  • Karra, Auli (2007)
    Musiikin tekeminen ja esittäminen on perinteisesti ollut hyvin miehinen ala. Lähes kaikki länsimaisen taidemusiikin kaanoniin (arvostettujen teosten joukkoon) hyväksytyt säveltäjät ovat miehiä. Naisten mahdollisuudet opiskella tai tehdä musiikkia ovat kautta aikojen olleet oleellisesti miehiä huonommat, ja heidät on erilaisten syrjivien käytäntöjen varjolla lähes täysin sivuutettu musiikin historiankirjoituksessa. Vaikka tasa-arvo on monilla yhteiskunnan aloilla edennyt, musiikkielämä on edelleen säilynyt hyvin miesvaltaisena. Tutkielmani selvittelee sukupuolen rakentumista suomalaisen musiikkielämän toimijoista kirjoitetuissa jutuissa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii feministisen mediatutkimuksen perinne, erityisesti Judith Butlerin ajatukset sukupuolesta konstruktiona, joka on läpeensä sosiaalisesti, kulttuurisesti ja historiallisesti rakentunut. Kaikki mitä sukupuolella ymmärrämme, on performatiivisesti tuotettua. Sukupuolta esittämällä teemme näkyväksi ja uusinnamme sitä mitä pidetään sukupuolena. Tutkimuksen päähenkilöinä ovat säveltäjä Kaija Saariaho, kapellimestari-säveltäjä Esa-Pekka Salonen, oopperalaulaja Karita Mattila ja viulisti Pekka Kuusisto. Heistä jokaisesta aineistossani on mukana 4-5 laajaa henkilökuva-tyyppistä lehtijuttua, jotka on julkaistu suomalaisissa päivä-, iltapäivä- ja aikakauslehdissä. Aineiston analyysissa käytän löyhästi diskurssianalyysia, ja siihen liittyvää ajatusta kielestä käytännöllisiä seurauksia tuottavana välineenä. Sen puitteissa analysoin sekä teksteissä niiden päähenkilöistä kerrottuja tarinoita että niiden esittämisessä käytettyjä kielellisiä keinoja, erityisesti metaforia. Jokaiselle tutkimukseni päähenkilölle muodostuu aineiston teksteissä omanlaisensa rooli. Heidän elämästään kerrotut tarinat, ristiriidat joiden varaan jutut rakentuvat ja jopa kielelliset piirteet toistuvat jutusta toiseen. Kaija Saariaho esitetään yksinäisenä taiteilijanerona, Esa-Pekka Salonen etsii tasapainoa kapellimestarin ja säveltäjän rooliensa välille, Karita Mattila nähdään myyttisen suomalaisuuden kautta, ja Pekka Kuusisto sukunsa perinteen jatkajana. Aineistoni teksteissä näkyvät musiikkimaailman edelleen hyvin miehiset valtarakenteet ja ajattelutavat, jotka liittyvät perinteisiin tapoihin käsitteellistää itse musiikkia. Naiset mielletään passiivisiksi ja emotionaalisiksi, kun miehet ovat aktiivisia ja rationaalisia. Tekstit toistavat ajatusta, että vain mies voi olla menestyvä säveltäjä tai muusikko. Naisten on aina tehtävä enemmän töitä menestyäkseen, ja sittenkin heidät nähdään vain poikkeustapauksina. Tekstit palaavat yhä uudelleen musiikkielämän ikuisiin kiistakysymyksiin esimerkiksi musiikin autonomisuudesta tai tekniikan ja musikaalisuuden suhteesta. Nämä keskustelunaiheet ovat jo valmiiksi sukupuolittuneita ja toistavat vanhoja miehisiä valtarakenteita.
  • Pöyhönen, Roosa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Tutkielmassani tarkastelen, miten Me Naisien ja Annan politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita käsittelevissä kirjoituksissa politisoitiin naisten poliittista ja sosiaalista asemaa ja sukupuolten suhteita. Tarkastelen, mitä naisten asemaan liittyviä keskusteluja naistenlehdet nostivat esiin kolmena naisten poliittisen edustuksen kannalta erityisenä vaalivuotena. Käsittelen vaalivuosia 1983, 1991 ja 2007, jolloin naiset saivat prosentuaalisesti uuden ennätysmäärän paikkoja eduskunnassa. Tarkoitukseni on selvittää, millaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia aiheita on jutuissa painotettu, millainen sävy niissä on, näkyvätkö eduskuntavaalit kirjoituksissa. Oletukseni myös on, että juuri näinä eduskuntavaalivuosina naistenlehdissä on ilmestynyt tavallista enemmän politiikasta ja yhteiskunnasta kertovia kirjoituksia, sekä puhuttelua niemenomaan lukijoille äänestäjinä. Valitsemani vaalivuodet sijoittuvat eri vuosikymmenille, joten työssäni pystyn tekemään eräänlaisen läpileikkauksen, niin naistenlehtien kehityksessä, kuin suomalaisen yhteiskunnan muutoksessakin. Edellä mainitulla tutkimus- ja apukysymyksillä pyrin vahvistamaan jo tutkija Raili Malmbergin esittämää ajatusta siitä, että suomalaisilla naistenlehdillä on ollut oma tehtävänsä kasvattaa lukijoitaan naiskansalaisuuteen . Vuonna 1983 keskiössä oli keskustelu tasa-arvopoliittisista uudistuksista, joilla parannettiin naisten ja perheiden asemaa yhteiskunnassa. Tasa-arvopolitiikan etenemisestä huolimatta naispoliitikot olivat naistenlehdissä vielä uutinen, haastatteluissa olivat lähinnä korkeassa poliittisessa asemassa olleet naispoliitikot, lähinnä ministerit. Eduskuntavaalien suhteen lehdet ottivat aktiivisesti kantaa naisten suuremman edustuksen puolesta. Vuonna 1991 laman vaikutukset hallitsivat lehtien palstoilla: naistenlehdet kommentoivat voimakkaasti laman sukupuolivaikutuksia. Samalla Euroopan integraatio ja kansainvälistyminen nousivat esiin. Eduskuntavaaleissa naisia vedottiin äänestämään inhimillisemmän politiikan puolesta laman olosuhteissa. 2000-luvulla lehdissä näkyi ns. post-politiikan aikakausi, sillä suorat poliittiset kannanotot tai vaatimukset lakiuudistuksista väistyivät. Sukupuolten suhteita arvioitiin työn ja perheen, ei tasa-arvopolitiikan kautta. Molemmissa naistenlehdissä käsiteltiin 1980-luvun alusta 2000-luvun puoliväliin monipuolisesti tasa-arvopolitiikkaa ja sukupuolten välisiä suhteita. Naistenlehdet ovat omalla panoksellaan osallistuneet yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuoneet esille niitä naisten kannalta esiin nousevia epäkohtia. Sekä Anna ja Me Naiset kokivat muutoksen vuosikymmenien saatossa: aktiivinen kollektiivisen tasa-arvopolitiikan ajaminen on saanut väistyä yksilökeskeisemmän politiikan tieltä ja politiikka on jäänyt lehtien sivuilla osittain paitsioon. Avainsanat – Nyckelord – Keywords tasa-arvo, mediatutkimus, aikakauslehdet, eduskuntavaalit
  • Luoma-aho, Vilma; Pekkala, Kaisa (ProCom - Viestinnän ammattilaiset ry, 2019)
    ProComma Academic ; 2019
  • Kiriakos, Carol (2003)
    Tutkielman aiheena on yrittäjyys lama-ajan sanomalehtikirjoittelussa. Yrittäjyys on jatkuvasti keskeinen puheenaihe sekä Suomessa että EU:n tasolla, ja sitä pyritään avoimesti edistämään. 1990-luvun lama asettaa yrittäjyyden tarkastelun erityiseen kontekstiin. Lama-aikana yrittäjyys oli laajasti esillä ja se nähtiin keinona vähentää työttömyyttä ja kohentaa taloustilannetta. Toisaalta myös talousrikoksia ja konkursseja tehtiin lama-aikana paljon. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, minkälaista kuvaa (pien)yrittäjyydestä luotiin 1990-luvun lama-ajan Helsingin Sanomien kirjoituksissa. Tutkielmassa ei nojata mihinkään tiettyyn teoriaan, yleisenä viitekehyksenä on aikaisempi yrittäjyystutkimuskeskustelu, mm. yrittäjäksi ryhtymistä käsittelevä tutkimus. Ilmiötä tarkastellaan diskurssianalyyttisesta näkökulmasta. Aineiston luokittelevassa analyysissa sovellettiin aineistolähtöisen teorian (grounded theory) koodausmenetelmiä. Lisäksi diskurssianalyyttisesta traditiosta hyödynnettiin aineiston tulkitsevammassa analyysissa menetelminä retorista analyysia ja mediatutkimuksen kriittistä diskurssianalyysia. Aineistona käytettiin sellaisia Helsingin Sanomien kirjoituksia 1990-luvun alun laman ajalta, joissa haastateltiin pk-yrittäjiä. Yhteenvetona tuloksista voidaan sanoa, että yrittäjäksi ryhtymisestä puhuttiin lähes yksinomaan olosuhteiden pakkona, ja yrittämisen vaikeuksia ja siihen liittyvää raatamista kuvailtiin paljon. Myös yrittäjyyden myönteisistä puolista, kuten itsenäisyydestä ja menestyksestä puhuttiin, mutta ristiriitaisessa valossa. Lama kontekstina näkyi kirjoituksissa. Yrittäjinä esiteltiin pääosin arkisia, usein kovia kokeneita henkilöitä ja jutut olivat ilmestyneet lehdessä sellaisilla osastoilla (kuten Kaupunki, Kotimaa), jotka olivat lähellä tavallista lukijaa. Voidaankin todeta, että yrittäjyyttä käsiteltiin Helsingin Sanomissa siten, että se oli puhuttelevaa tavallisen lukijan kannalta, mutta ei näyttänyt erityisen houkuttelevalta. Tuloksia voidaan pitää yllättävinä siitä näkökulmasta, että yrittäjyyttä pyritään edistämään. Tärkeimmät lähteet: Yrittäjyyden kohdalla ei käytetty tiettyjä teorioita, vaan viitekehyksenä oli yleisesti yrittäjyyttä ja yrittäjäksi ryhtymistä käsittelevä tutkimus. Diskurssianalyysi: Potter, Wetherell, Jokinen, Juhila, Suoninen, Billig Mediatutkimus: Fairclough
  • Haapanen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Myyttinen Yhdysvaltain länsi on kiehtonut valkoista mielikuvitusta jo parin vuosisadan ajan. Läntiseen ekspansioon liittyvät läheisesti mielikuvat toisaalta hurjista intiaanisotureista ja toisaalta jaloista villeistä, jotka valmistautuivat tyynesti kohtaamaan oman sukupuuttonsa. Näiden stereotyyppien vakiintumisessa ja levittämisessä massamedioilla on ollut keskeinen osansa. Tutkielmassani lähestyn Yhdysvaltain alkuperäiskansojen edustuksia eli representaatioita televisiotutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen keinoin. Pyrin tutkielmallani tuottamaan ajantasaista tietoa siitä, millaisia ovat intiaaninaisten representaatiot 2000-luvun televisiofiktiossa. Aineistonani käytän vuosina 2014-2015 tuotettua The Red Road -rikossarjaa. Metodina sovellan lähilukua, jonka kautta tarkastelen eroja ja toiseutta. Millaisia ovat intiaaninaiset 2000-luvun televisiofiktiossa? Miten televisiosarja kuvaa etnisyyttä ja sukupuolta? Miten nämä representaatiot suhteutuvat aiempaan intiaanikuvauksen historiaan? Intiaaninaisten moderneja televisiorepresentaatioita ja niiden mekanismeja on toistaiseksi tutkittu varsin vähän. Syitä on mielestäni kaksi: 1. Vaikka televisiosarjat ovat muuttuneet 2000-luvulla ennennäkemättömällä tavalla etnisesti moninaisemmiksi, alkuperäiskansoja edustavia hahmoja ei juurikaan televisiofiktiossa ole viime vuosikymmeninä ollut, ja 2. Kun intiaanihahmoja kirjoitetaan televisiofiktioon, usein tarinat sijoitetaan nimenomaan 1800-luvun Yhdysvaltoihin. Historiallisten sarjojen ongelmana on usein se, että ne käsittelevät intiaanejaan stereotyyppisesti. Intiaaninaisille ei ole syntynyt samalla tavalla kierrätettäviä stereotyyppejä kuin intiaanimiehille, joten monista lännensarjoista onkin jätetty intiaaninaiset kokonaan pois. Tämän vuoksi valitsin tutkittavaksi aineistokseni The Red Roadin. Se on paitsi suhteellisen tuore sarja, sen tapahtumat sijoittuvat 2000-luvulle ja Yhdysvaltain itärannikolle New Jerseyn ja New Yorkin osavaltioiden rajalle. Aineistoni osoitti, että intiaaninaisten representaatioilla on televisiossa kaksinkertainen taakka kannettavana. Tutkimani sarja soveltaa intiaaninaisiin sekä valkoisia, perinteisiä tarinankerronnan trooppeja että alkuperäiskansoja koskevia stereotyypittelyjä. Lisäksi sarja koodasi intiaaninaiset visuaalisesti selkeästi ”intiaaneiksi” isoilla koruilla ja kirkkailla väreillä, kun taas miesintiaanien hiukset oli leikattu ja heidät oli puettu farkkuihin ja flanellipaitoihin. Sillä, oliko hahmo intiaani, ei kuitenkaan ollut tarinankerronnan kannalta väliä. Kun intiaanielementit riisuu sarjasta, sarjan tarina ei muutu. The Red Road on siis pohjimmiltaan vain eksotisoitu rikoskertomus, jonka todellisia keskushenkilöitä ovat valkoinen keskiluokkainen perhe intiaanien sijasta.