Browsing by Subject "medikalisaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Suhonen, Eeva-Kaisa (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan terveysvaikutteisten elintarvikkeiden aikakauslehtimainontaa ET-lehdessä ja Annassa vuosina 1996-2001. Mainokset toimivat tutkielmassa kulttuurisina teksteinä, joiden avulla pyritään pohtimaan niitä käsityksiä ja arvostuksia, joita yhteiskunnassa tällä hetkellä liitetään terveellisyyteen, ihmiskuvaan ja terveellisinä pidettyihin elämäntapoihin. Funktionaalisilla elintarvikkeilla tarkoitetaan elintarvikkeita, joita on teknisesti muunneltu siten, että niillä on tieteellisesti todistettu positiivinen vaikutus terveyteen. Tunnetuimpia funktionaalisia elintarvikkeita ovat tällä hetkellä mm. Raision Benecol-margariini ja Gefilus-maitotuotteet. Täsmällistä määritelmää terveysvaikutteisille elintarvikkeille ei kuitenkaan vielä ole, vaan funktionaaliset elintarvikkeet asettuvat ruoan ja lääkkeen välimaastoon sijoittuvalle harmaalle alueelle. Lähdekirjallisuutena tutkimuksessa on käytetty funktionaalisia elintarvikkeita, kulutusta, mainontaa ja semiotiikkaa käsittelevää kirjallisuutta. Keskeisenä lähteenä on ollut Mari Nivan ja Mikko Jauhon (1999) tutkimus funktionaalisten elintarvikkeiden saamasta vastaanotosta. Menetelmällisesti tärkeä teos on ollut William Leissin, Stephen Klinen ja Sut Jhallyn (1986) teos Social Communication in Advertising, jossa mainontaa tutkitaan yhteiskunnan kulutusta heijastavana instituutiona. Leiss ym. esittelevät teoksessaan neljä mainosmuotoa (tuoteinformaatiomainos, tuotemielikuvamainos, personoitu mainos ja elämäntyylimainos), joiden avulla he tarkastelevat eri aikakausille tyypillistä aikakauslehtimainontaa. Tutkielman empiirisen osan muodostaa yhteensä 197 mainoksen tarkastelu. Määritelmien vaihtelevuudesta johtuen tutkimusotoksen mainokset on jaettu varsinaisiin funktionaalisiin elintarvikkeisiin ja terveysvaikutteisina markkinoitaviin elintarvikkeisiin. Samalla tutkimuksessa pyritään osoittamaan, kuinka terveysvaikutteisuus on yhä tärkeämpi markkinointikeino myös tavallisten elintarvikkeiden mainonnassa. Tutkielman empiriaosuuden ensimmäisessä vaiheessa mainokset on luokiteltu Leissin ym. kuvaamiin mainosmuotoihin. Luokittelun tuloksena syntynyt tuotemielikuvamainosten vuosittainen suuri osuus osoittaa mielikuvallisten tekijöiden olevan yhä keskeisempi tekijä ruoan mainonnassa nyky-yhteiskunnassa. Tutkielman empiriaosuuden toisessa vaiheessa sisällönanalyysin pohjalta on valittu kymmenen mainosta semioottiseen analyysiin. Mainosten semioottisessa tulkinnassa keskitytään siihen, kuinka mainonnassa rakennetaan merkityksiä mm. luonnollisuudesta, terveellisyydestä, pelastuksesta ja ihannoidusta elämäntavasta. Semioottisen analyysin toisessa vaiheessa tarkastellaan terveysvaikutteisina markkinoitavien elintarvikkeiden mainoksista löytyviä myyttejä. Myyteillä tarkoitetaan tässä yhteydessä vallalla olevia ja oikeina pidettyjä ravintoa, terveyttä ja yksilöä koskevia käsityksiä ja ymmärtämisen tapoja yhteiskunnassamme. Tärkeimmiksi aineistosta nousseiksi myyteiksi muodostuivat käsitykset 1) hyvästä elämästä, 2) tieteestä, 3) kotimaisuudesta ja 4) pelastuksesta. Tutkielman lopussa empirian pohjalta syntyneitä tuloksia tarkastellaan yhteiskunnan medikalisoitumisen ja yksilöllisen elämänhallinnan näkökulmasta. Medikalisaatiolla tarkoitetaan tässä yhä useampien elämänalueiden lääketieteellistymistä yhteiskunnassamme. Mainoksissa toistuvat mielikuvat kertovat omalta osaltaan myös yhteiskunnassa ihannoiduista yksilöllisen menestyksen ja tehokkuuden arvoympäristöstä.
  • Uutela, Elina (2007)
    Tutkielma käsittelee alkoholihaitoista käytyä lehdistökeskustelua Suomessa vuosina 1970–1977. Pääpainotuksena on kansanterveydellisistä haitoista käydyn keskustelun analysoiminen. Tutkimusajankohdaksi valikoitui 1970-luvun alku ja keskivaihe, sillä kun vuonna 1969 keskiolutta alettiin myydä ruokakaupoissa, alkoholin kulutus kasvoi 1970-luvun puoliväliin mennessä kaksinkertaiseksi ja alkoholihaitat lisääntyivät. Pääasiallisena aineistona tutkimuksessa ovat Alkoholipolitiikka-lehdessä ja Helsingin Sanomissa vuosina 1970–1977 ilmestyneet kirjoitukset, joissa mainitaan jokin alkoholihaitta tai alkoholihaittoja. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida Alkoholipolitiikka-lehden kautta asiantuntijoiden alkoholihaittakeskustelua, Helsingin Sanomien journalistien kirjoittamien artikkelien kautta ns. journalistisen tason haittakeskustelua ja Helsingin Sanomien yleisölle kirjoituksille avoimien osastojen kautta ns. yleisön tason haittakeskustelua. Eri tasojen löytäminen keskustelusta on tärkeää, sillä alkoholihaittakeskustelu on erilaista kaikilla tasoilla. Tutkimuksessa käytetään tutkimusmenetelmänä diskurssianalyysiä. Teoreettisena viitekehyksenä on Michel Foucault'n biovaltateoria sekä medikalisaatioteoria. Foucault'n biovaltateorian mukaan alkoholihaittoja pyritään estämään kansanterveydellisellä diskurssilla siten, että kansalaisia informoidaan alkoholin terveydellisistä haitoista ja kansa itse tajuaa käyttää alkoholia vaarattomalla tavalla. Medikalisaatioteorian mukaan taas valtio käyttää alkoholin kansanterveyshaittadiskurssia hyväkseen perustellakseen liiallisen alkoholinkäytön kansalle haitalliseksi ja yhteiskunnalle taloudellisesti epäkannattavaksi, ja tämä oikeuttaa alkoholipolitiikan kiristämisen. Tutkimuksen perusteella kansanterveydellinen alkoholihaittakeskustelu oli kaikkein yleisintä asiantuntijatasolla, jolla se oli kaikkein yleisimmin mainittu alkoholihaitta. Journalistisella ja yleisön tasolla yleisimmin mainittu alkoholihaitta oli alkoholin aiheuttamat järjestyshaitat. Kansanterveydellisten argumenttien käyttäminen ei selkeästi lisääntynyt tutkitulla ajanjaksolla, mutta sen sisältö muuttui journalistisella tasolla. Asiantuntijatason keskustelussa jo 1970-luvun alussa esiintynyt argumentti alkoholin kokonaiskulutuksen määrän ja kansanterveyshaittojen määrän välisestä yhteydestä siirtyi journalistisen tason keskusteluun 1970-luvun puolivälissä. Kansanterveydellisen alkoholihaittakeskustelun sisältö tuntui sopivan paremmin medikalisaatioteorian mukaiseen kehykseen alkoholipolitiikan kiristämisen oikeutuksesta kuin biovaltateorian mukaiseen kansan valistamiseen.
  • Sigfrids, Anton (Helsingin yliopisto, 2017)
    Sydän- ja verisuonitaudeista aiheutuva kuolleisuus on Suomessa ja maailmanlaajuisesti suurta. Tautien yhtä riskitekijää hoidetaan kolesterolilääkkeillä, joiden käyttömäärä on lisääntynyt huomattavasti 1990-luvulta lähtien. Kolesteroliin liittyvät hoitosuositukset ehdottavat näiden lääkkeiden käyttöä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden hoidossa. Suurista käyttömääristä huolimatta lääkkeiden käytön lisääntymisen taustalla olevien prosessien sosiologisessa tutkimuksessa aihetta on tutkittu niukasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavalla veren rasva-arvoihin liittyvät hoitosuositukset ovat vaikuttaneet sydän- ja verisuonitautien yhden riskitekijän eli kolesterolin lääkehoidon lisääntymiseen ja miten suosituksien lääkehoitoihin liittyvät aiheet näyttäytyvät niitä keskeisissä lääkärilehdissä kommentoineiden kriittisten kirjoitusten valossa. Tutkimuksen keskeisenä käsitteenä on lääkkeellistyminen, jolla viitataan prosessiin tai muutokseen, jonka myötä lääkkeiden käyttö tulee osaksi ihmisten elämää. Tutkimuksessa hyödynnetään kahta aineistoa. Ensimmäinen aineisto koostuu vuosien 1986 ja 2014 välillä ilmestyneistä veren rasva-arvoihin liittyvistä hoitosuosituksista, joiden sisällönanalyysilla eritellään niiden lääkkeiden käyttöön liittyviä ulottuvuuksia. Hoitosuositukset ovat lääkäreille suunnattuja yksinkertaistettuja ja tutkimusaineistoa tiivistäviä hoitoehdotuksia, joiden tarkastelu ei paljasta niiden koostamisessa tehtyjä valintoja tai miten terveysalan asiantuntijat saattavat niitä tulkita. Tätä varten analyysissa hyödynnetään myös toista aineistoa, joka koostuu Suomen Lääkärilehdessä ja Duodecim lehdessä julkaistuista tutkittavia hoitosuosituksia kommentoivista kirjoituksista. Tämän aineiston avulla voidaan tulkita, miltä hoitosuosituksissa paikannetut lääkkeiden käyttöön liittyvät tekijät saattavat näyttäytyvä terveysalan asiantuntijoille. Tutkimuksessa havaittiin, että hoitosuositukset luovat tarpeen laajamittaiselle ja tehokkaalle riskin hoidolle asettamalla hoidon tavoitteiksi sellaisia kolesteroliarvoja, joita on vaikea saavuttaa ilman lääkehoitoa. Myös suosituksissa ehdotetut lääkehoidon aloittamisen kynnykset ovat madaltuneet. Lääkärilehtiin kirjoittavien terveysalan asiantuntijoiden näkemykset asettavat hoitosuosituksissa ehdotettuja toimenpiteitä kyseenalaiseksi. Kirjoittajien mukaan suositukset ehdottavat lääkehoitoa myös tilanteissa, joissa hoitotavoitteet tai lääkehoito ei ole lääketieteellisesti perusteltua. Näin lääkkeellistyminen näyttäytyy kirjoittajille osittain prosessina, jossa lääkkeiden käyttöä suositellaan niiden hyödyistä saatavan näytön ollessa kyseenalaista. Terveysriskien hoito näyttäytyy tutkimuksessa kysymyksenä siitä, minkälaiset asiat määrittelevät milloin ja miten näihin riskeihin tulee yhteiskunnassa reagoida. Sydän- ja verisuonitautien riskin hallinta muodostuu kansanterveyden näkökulmasta osittain epidemiologisen riskitiedon avulla, joka osoittaa sydän- ja verisuonitautiongelman muodostuvan siitä laajasta väestöryhmästä, joilla on vain pieni sairastumisriski. Tämän vuoksi kansanterveyden näkökulmasta on merkityksellistä hoitaa pientä sydän- ja verisuonitautiriskiä, mutta oireettoman riskin hoitaminen lääkkein saattaa potilaiden näkökulmasta näyttäytyä turhana. Tämän asetelman äärelle joutuvat hoitosuosituksia kommentoineet käytännön lääkärit, joiden tehtävä on hoitaa yksilökohtaista potilasta hoitosuositusten suuntaamana. Kolesterolihoidon lääkkeellistyminen on näin riippuvainen lääkärin hoitosuosituksista tekemästä tulkinnasta sekä näkemyksestä hoitoehdotusten järkevyydestä yksilökohtaisen potilaan hoidossa.
  • Nykänen, Hanne-Maaria (Helsingin yliopisto, 2018)
    The goal of the thesis was to examine 1) whether the special education teachers' and other teachers' educational stances show mutual differences in the areas of classification or categorization, and 2) which kind of imaginal characteristics is it possible to build by using teachers' stances. In the theoretical framework classification or categorization was spread into more specific themes which were automatic thinking, medicalization, separate special education, labeling, social disability studies and social constructionist language. The sense of the thesis was explorative, considering that the concepts of classification or categorization haven't been exactly framed in special educational studies. According to previous research it seems that there exist mutual differences when comparing special educators' and other educators' attitudes concerning the educational system overall. The data was collected in the areas of Helsinki and Turku cities by using an E-questionnaire. Along with the background information the questionnaire included 48 educational claims which were estimated by a Likert scale from 0 to 5. There were altogether N=119 answers gathered from class teachers, special education teachers, kindergarten teachers and special kindergarten teachers. Summaries were counted and explored through frequency analysis in the four occupational groups. Mann-Whitney's U-test was proceeded to answer to the first task of the research. The test's purpose was to examine the differences of summary medians formed by special education teachers' and other teachers' answers. Explorative factor analysis was completed to answer to the second task, to find out which kind of characteristics the correlations between the teachers' answers would reveal. According to the Mann-Whitney's U-test there was discovered that the educational attitudes of special education teachers were more categorizational around theme of medicalization, both in the direct claims (p=.049, r=.19) and the opposite claims (p=.005, r=.30). Also it appeared that the special education teachers' educational attitudes were more categorizational (p=.057, r=.18) than the other teachers' attitudes when supporting the separate special education system. Nevertheless the latest mentioned result wasn't found to be statistically significant. The explorative factor analysis revealed four characteristics, 1) the one being aware of language and against labeling, 2) the one being an aware thinker who demands social equality, 3) the one supporting medicalization and seeing speciality being absolute, and 4) the character positioning against medical culture and individualism.
  • Kerkola, Maija (2005)
    Tutkimus käsittelee sukupuolittamisen ja hyvän, terveen elämän diskursseja ja käytäntöjä ja niissä muodostuvia positioita. Tarkastelun kohteena on maskuliinisuuden problematisoituminen tietyssä kontekstissa tilanteessa, jossa miesten ajatellaan olevan kriisissä ja muodostavan kansanterveydellisen riskiryhmän. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Suomessa vuosina 1996 - 2002 ilmestyneistä populaarilääketieteellisistä suomalaisten lääkärien kirjoittamista miesterveysoppaista. Oppaissa miehuus itsessään tai siihen liitetyt ominaisuudet nähdään terveydelle vaarallisina ja miestä ohjataan muutokseen: lääketieteellinen tieto-valta, sen populaari esittämistapa, konkreettiset elämänohjeet ja sukupuolitettu subjekti kohtaavat. Teoreettisesti työ kiinnittyy kolmeen keskusteluun: medikalisaatio-, hallinnallisuus- ja sukupuolikeskusteluihin. Medikalisaatiokeskustelun näkökulmasta katsottuna oppaat osallistuvat lääketieteen asiantuntijan ja maallikon välisen suhteen luomiseen ja lääketieteellisen tarkastelutavan levittäytymiseen yhä useammalle elämän alueelle. Hallinnallisuuskeskustelun näkökulmasta huomio kiinnittyy terveysvalistuksen muuttumiseen sairauteen kiinnitetystä huomiosta kohti terveyttä edistäviä tekijöitä, normalisoinnista kohti riskilaskelmointia, kansanvalsituksesta kohti yksilön vastuuttamista -yksilön oman terveyden hoitoa. Sukupuolikeskustelujen suhteen tutkielma kiinnittyy kriittiseen miestutkimukseen ja sukupuolittamisen genealogiseen tarkasteluun omassa ajassamme. Kaikkia näitä keskusteluja yhdistää tiedon, subjektin, itsehallinnan ja minuuden muokkaamisen teemat. Analyysiosio jakautuu kolmeen osaan. Diskurssianalyysin menetelmien avulla nostan miehen oman terveyden hoidon diskursiivisen muodostelman sisältä esiin essentiaalisen sukupuolieron, miehen elämän esteiden ja miehen terveen elämän diskurssit. Mieheys muodostetaan erona naiseuteen, miehen elämällä nähdään olevan suuria esteitä, jotka kuitenkaan eivät ole ylipääsemättömiä, vaan ratkaistavissa yksittäisen miehen hankkiessa tietoa terveydestä, noudattaessa oikeita elämäntapoja ja tarvittaessa hakeutumalla lääkärin vastaanotolle. Retorisin keinoin oppaissa rakennetaan miehen ja lääkärin välille luottamussuhdetta: lääkäri esiintyy lääketieteen asiantuntijana, mutta myös kokeneena, viisaana miehenä ja tasavertaisena toisena miehenä. Lääkärin ja miehen välille luodaan myös yhteisiä päämääriä sekä positiivisen suostuttelun että negatiivisten uhkakuvien avulla. Subjektipositiot kuvaavat oppaissa esiintyviä useita maskuliinisuuksia: maskuliinisuus ei ole yksi, itsestään selvä tai ristiriidaton entiteetti. Maskuliinisuus muodostetaan erontekona feminiiniseen ja toisiin maskuliinisuuksiin. Suomalainen mies on erilainen kuin eurooppalainen mies, mutta myös erilainen kuin suomalainen nainen. Oppaat erottavat tavallisen, ongelmiaan ratkovan miehen terveyden suhteen jo toivottomasta ongelmamiehestä. Perinteisen miehen malli ei enää ole mahdollinen, vaan oppaissa rakennetaan uutta, tavallista miestä. Uusi mies voi olla terveyden suhteen ihannemies tai puutteellinen, mutta itseensä tyytyväinen kyllin hyvä mies.
  • Aherto, Suvi (2008)
    Tutkielman tutkimuskohteena on medikalisaatio sekä akateemisessa että etenkin julkisessa keskustelussa - mediassa. Teoreettisena viitekehyksenä on medikalisaation käsite sekä kansainvälisessä että suomalaisessa keskustelussa. Tutkimuksen empiirisessä osiossa tutkitaan medikalisaatiokirjoittelua Helsingin Sanomissa. Aineistona on vuosina 1990 – 2006 Helsingin Sanomissa julkaistut artikkelit, joissa medikalisaatio tai jokin sen synonyymeista (medikalisoituminen, lääketieteellistyminen jne.) esiintyy eksplisiittisesti. Tutkimuksessa kysytään pääkysymyksenä missä määrin ja millä tavoin medikalisaatio käsitteenä tulee suureen julkisuuteen? Täydentävinä tutkimuskysymyksinä: millaisia aiheita käsitellään artikkeleissa, joissa medikalisaatio on esillä ja miten medikalisaatio on niissä ymmärretty? Ketkä artikkeleissa puhuvat ja ketkä eivät puhu? Nouseeko aineistosta teemoja, joiden yhteydessä medikalisaatio on erityisesti esillä? Miten käsitettä on näiden teemojen yhteydessä käytetty? Tutkielmassa käsitellään Helsingin Sanomien artikkeleita määrällisesti esittämällä artikkeleiden määrällinen kehitys valitulla ajanjaksolla (1990 – 2006). Artikkeleita tutkitaan sisällönanalyysin avulla sisällöllisesti ja jaetaan teemoihin, joiden yhteydessä medikalisaation käsite on eniten esillä. Tuloksista voidaan havaita, että medikalisaation eksplisiittisesti sisältävien artikkeleiden määrän kehityksessä on tapahtunut merkittävä muutos 1990-luvun loppupuolella. Medikalisaatio eksplisiittisesti on silloin noussut myös lehtien sivuille. Medikalisaation käsite näkyy pääosin neljässä teemassa: mielenterveyden, vallan, ikääntymisen ja naisen medikalisaatioissa. Näitä teemoja käsitellään tutkielmassa akateemisen keskustelun tarjotessa analyysille taustan. Teemoista merkittävimmän sisällön saa valta. Vallan käsite sinänsä on esillä erityisesti lääkärivaltana työkyvyttömyyden määrittelyssä, mutta valta esiintyy myös kaikkien muiden teemojen käsittelyssä. Medikalisaation teoreettisista käsityksistä lääketieteen ja lääkäriprofession valta siis näyttää saavan eniten "kannatusta" julkisessa keskustelussa. Medikalisaatiolle mediassa leimallista on, että äänessä ovat pääosin asiantuntijat. Kirjoittajina niin akateemisessa kuin laajemmin julkisessa keskustelussa toimivat lääkärit, tutkijat ja sosiaali- ja terveysalojen asiantuntijat. Medikalisaation käsite on ilmeisesti vielä liian haastava "tavallisen kansan" keskusteluun, koska ns. tavalliset kansalaiset eivät medikalisaatiokeskustelussa pääse ääneen. Tärkeimpinä käytettyinä lähteinä ovat medikalisaation kansainväliset klassikot, kuten Zola, Illich ja Conrad & Schneider sekä suomalaisista ns. Kuopion koulukunta ja uutena medikalisaatioasiantuntijana mm. Sanna Rikala.
  • Ruohonen, Anna-Maria (2003)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani suomalaisia imetysnäkemyksiä ja imetyskeskustelun poliittisuutta. Hahmotan tutkittavaa aluetta kolmen teoreettisen käsitteen avulla. Ne ovat medikalisaatio, sukupuolittunut valta ja politiikka. Kirjoitan imetyskäytännöistä myös historian valossa. Tutkimustehtävään hankin vastauksen kolmesta kirjallisesta aineistosta. Terveydenhuollon imetysnäkemyksen "normitettu imetyssuoritus" tavoitin kolmensuuren kaupungin imetysohjelehtisistä ja asiantuntijateksteistä. Imettävän äidin näkökulman "äidin ja vauvan suhteen vaaliminen" etsin lnternetin imetystukilistalta. Imetyksen poliittisuutta tutkin kahden tapauksen avulla. Toinen on Suomenlastenlääkäriyhdistyksen ja kahden äidin välinen vastinekeskustelu. Toinen on korvikemainontaan liittyvä episodi. Tutkin aineistoa grounded theory-tyyppisesti ja aineistolähtöisesti. Tutkimusotteessani näkyy fenomenologinen ote: luin tekstejä erilaisten äitien näkökulmista ja annoin tällaisten lukukertojen ohjata analyysiäni. Muodostinimetysnäkemyksen pienemmistä puheen elementeistä. Terveydenhuollon imetysnäkemyksessä korostuu lääketieteen vaikutus. Imetyksestä annetaan normatiivisia ohjeita ja imetys kuvaillaan tietyn pituiseksi suoritukseksi. Imettävän äidin imetysnäkemyksessä korostuu sen sijaan äidin ja vauvan välisensuhteen vaaliminen. Äidit kertovat kokemistaan syyllisyydentunnoista. He kaipaavat kunnon imetysohjausta ja haluavat tehdä lapsiaan koskevat päätökset itse. Imetys politisoituu joko virallisesti tai epävirallisesti. Virallista politisoitumista näkee imetyssuosituksista puhuttaessa sekä korvikevalmistajien ja niiden vastavoimien toimissa. Epävirallista ja piileevää politiikkaa ruokitaan äitien keskuudessa: kun oma imetysnäkemys on muotounut, terveydenhuollolta halutaan tukea omiin ratkaisuihin. Jos terveydenhuollon ja äidin kohtaamiseen ei olla tyytyväisiä, kyseenalaistetaan. Imetyskeskustelun on alettava vaimeana jostain, useimmiten äitiryhmistä, jotta se voi myöhemmin virallistua. Ajatus imetyksestä suorituksena lataa äideille paineita imetyksen onnistumisen suhteen. Äidit haastavat terydenhuollon henkilöstön parantamaan imetysongelmaohjaustaan ja kohtaamaan äitien kokemuksellisuuden normittamisen sijaan. Kun äiti ei imetä vallitsevien normien mukaisesti, hän syyllistyy helposti. Onnistuneeseen imetyksen äidit eivät aina pääse yrityksistään huolimatta, sillä tuki ongelmatilanteissa on ollut heikkoa.
  • Pakarinen, Ida (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee Tilkan sotilassairaalaa sen funktionalistista arkkitehtuuria edustaneen ajanjakson (1936–2005) aikana. Tutkielman fokus on tilan entisissä käyttäjissä, pääosin potilaissa (varusmiehet) ja hoitohenkilökunnassa (hoitajat, lääkärit). Tutkielmassa perehdytään tilasuunnittelun kautta entisten käyttäjien kokemuksiin tilassa liikkumisen rajoista ja tilassa vaikuttaneiden hierarkioiden merkityksestä ajan toiminnoille sekä käytännöille tilassa. Entisten käyttäjien ääni tuodaan tutkielmassa esiin käyttäjien muistelmista kootun, Minna Kilkin (2008) toimittaman teoksen avulla. Koska Tilkka toimi sotilassairaalana, heijastuivat tilassa kiinnostavasti päällekkäin sekä sairaalahierakia että sotilashierarkia. Tilkan sotilassairaalan ensisijainen käyttäjien ryhmä oli varusmiehet. Tämän vuoksi tutkielmassa on perehdytty tietynlaisen, kulttuurisidonnaisen maskuliinisuuden mallin tuottamisen rakenteeseen yhteiskunnassa, eli hegemoniseen maskuliinisuuteen ja sen kritiikkiin. Hegemonisen maskuliinisuuden ideaalimallilla on vaikutuksensa myös Puolustusvoimissa. Tietynlaisen maskuliinisuuden tuottamisen sekä ruumiin kurittamisen näkökulmat muodostavatkin merkittävän osan tutkielman rakenteellisesta pohjasta. Tämän lisäksi perehdytään hegemonisen maskuliinisuuden merkitykseen varusmiehille ja itse Puolustusvoimainstituution nykyisenlaiseen merkitykseen suomalaisille. Hegemonisen maskuliinisuuden sekä Puolustusvoimalaitoksen hierarkkisuuden lisäksi tutkielmassa perehdytään myös sairaalahierarkiaan ennen ja nyt. Sairaalahierarkia liitetään laajempaan kokonaisuuteen suomalaisen työelämän sukupuolisegregaatiosta. 1930-luvun sairaalahierarkkisuus tuodaan näin nykypäivään ongelmien toistaiseksi iäisellä ajankohtaisuudella. Tutkielmassa todetaan Tilkan sotilassairaalan toimineen valtapyramidimaisena konstruktiona, jonka tiloissa vaikuttivat vahva sotilaallinen kuri ja hierarkkisuus, mutta jossa kuitenkin viihdyttiin todella hyvin. Tilkan sotilassairaala oli omanlaisena mikrokosmos, jonka sisälleen sulkemaa yhteisöä on mahdotonta nähdä rakentuvan missään toisenlaisessa sairaalassa.
  • Salmela, Kaisa (Helsingfors universitet, 2010)
    Background and aims. Fatness and dieting have been the object of interest between many fields for a long time. Home economics as a discipline enables a comprehensive inspection of fatness and dieting reviewing different disciplines. In addition to the aspect where the pursuit of dieting and health is seen from the perspective of medical and health science it is also been reviewed as a social and cultural phenomena. This study contemplates the influence of history, religion, medicalization and media on dieting and health culture. The objective is to find out if the modern dieting and health culture has gathered influences from centuries ago and absorbed religious features. The stress deriving from appearance has been discussed in the public and there are many solutions concerning weight issues. The purpose of this study is to find out what personal experiences and thoughts female pastors have concerning these questions. The media – which is one of the most influential systems nowadays – has undeniably a great effect on the consumer. The goal is furthermore to estimate the effect of the media on the changing of dieting and health culture. The three main research questions are: 1. What kind of conceptions do female pastors have of dieting and health culture and of its religious features? 2. What kind of personal experiences and conceptions do female pastors have of dieting and strivines of health? 3. How do female pastors regard the image the media has supplied of dieting and health culture? Material and methods. The qualitative data was gathered in year 2009 using the halfstructured theme interview -method. The data consists of interviews conducted with specialists of spiritual matters, i.e. ten female pastors who are between 35 and 60 years old and live in the metropolitan area. The analytical procedure used is called a theory based context analysis. Results and conclusions. Results of this study show that the idealization of slimness and healthiness is a matter discussed in the public on a daily basis. The problem faced was that the media provided contradictory information regarding fatness and dieting and the standard of slimness in commercials focused on females. The pursuit of dieting and healthiness was believed to include also religious elements. In the Middle Ages and the era after that the fatness, overeating and the pleasure one gets from eating was still seen as a condemnable matter in our culture. One could say this was like a sin. The respondents believed that healthiness, healthy living, optimal eating and good looks were a matter more or less equal than a religion. This was a derivative from the fact that treasuring health has become a life stearing value for many people. In the priest's profession dieting and the pursuit of health was seen in the light of problems arising from weight issues. In ones profession for example the unhealthy eating in festive situations was seen as a matter that leads to unnecessary weight. Another aspect was the job circumstances that limited the degree of movement. The belief was that the female pastors would in a decreasing fashion confront stress deriving from appearance in their job.
  • Tarnaala, Eerik (2002)
    Tutkielmani tarkastelee alkoholin väärinkäytön määrittelemistä suomalaisessa yhteiskunnassa kieltolain ajasta 1960-luvulle. Erityisen huomion kohteena on alkoholismin jäsentäminen yhteiskunnallisena ongelmana. Tutkittuna ajanjaksona alkoholismi määritelmä kehittyi juoppouden synonyymistä lääketieteellisin termein selitetyksi patologiseksi tilaksi. Ongelman jäsennysten ohessa määritelmiin liittyi myös kunkin katsantokannan mukaisia institutionaalisia järjestelyjä ongelman hallinnoimiseksi. Eri kontrollijärjestelmien ja niiden yhteennivoutumisen tarkastelu onkin toinen tutkielmani päätehtävistä. Lähtökohtani väärinkäytön kontrollin analyysissani on Michel Foucault'n kehittelemä biovallan käsite. Foucault'n mukaan suvereenin vallan etuoikeuksiin kuulunut valta päättää alaisensa elämästä ja kuolemasta on länsimaissa muuttunut elämää ylläpitäväksi ja hallinnoivaksi biovallaksi. Yksilöön kohdistettujen kontrollitoimien kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että toimenpiteiden perusteluna ei enää ole väärintekijän rankaiseminen, vaan muun yhteiskunnan suojeleminen tältä biologiselta uhkalta. Toinen keskeinen termi tutkielmassani on diskurssin käsite, jolla tarkoitan tiettyä kielen ja puheen julkilausuttua kokonaisuutta, jossa tärkeää on sen lisäksi mitä sanotaan myös se, mitkä ovat ne lähtökohdat ja viitekehykset joista ne lausutaan. Vuonna 1937 voimaan astunut alkoholistilaki oli kieltolain hengessä laadittu. Sen alkoholistimääritelmä oli yhteiskunnallinen, lakia ja sen mukaisia pakkotoimia voitiin soveltaa häiriötä aiheuttaviin, perheensä laiminlyöviin juoppoihin. Soveltaminen oli kunnallisten luottamuselinten, huoltolautakuntien harkinnan varassa. Alkoholistilain välittämän väärinkäyttömääritelmän keskeinen jaottelu oli raitis-juoppo. Alkoholiliike ryhtyi sotien jälkeen valvomaan asiakkaitaan ostajaintarkkailujärjestelmän avulla. Tarkkailua perusteltiin alkuun lakisääteisen alkoholistihuollon tehostajana. Huoltolautakuntien raittiusvalvontaan määrämiä alkoholisteja haluttiin estää ostamasta alkoholia. Ostajaintarkkailun piirissä kehittyi kuitenkin myös omia määritelmiä väärinkäytöstä. Alkon kannan mukaan päihtyminen oli väärinkäyttöä ja tarkkailulla pyrittiin lopulta iskostamaan tämä normi kansan moraalitajuntaan. Ostajaintarkkailu jaotteli Alkon asiakkaat akselilla väärinkäyttäjä-kohtuukäyttäjä. Kohtuukäyttäjä ei siis ottanut humalaa. Ostajaintarkkailua kritisoitiin niin Alkon sisällä kuin julkisuudessakin. 1940-luvun lopulla ryhdyttiin Alkossa tutkimaan tieteellisesti sen vaikutuksia. Samoihin aikoihin AA-liike rantautui Suomeen ja kansainvälisen alkoholitutkimuksen tuloksia alettiin seurata täälläkin. Alko alkoi Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiön välityksellä rahoittaa tutkimusta ja erilaisia lääkehoitoon perustuvia kokeiluja suoritettiin alkoholiongelmaisten keskuudessa. Pikku hiljaa yleistyneen sairauskäsityksen myötä Alko lopetti kaikkien asiakkaidensa poliisimaisen valvomisen ja keskittyi uuden määritelmän mukaan väärinkäyttäjinä pidettyihin. Suuren yleisön yhä raakoina pidettyja juomatapoja taas yritettiin muuttaa valistuksen ja kulutuksen ohjaamisen keinoin. Sairauskäsityksen myötä keskeiseksi väärinkäytön erotteluksi tuli alkoholisti - ei-alkoholisti (jälkimmäiseen sisältyen raittiit ja kohtuukäyttäjät). Sairauskäsityksen yleistyminen merkitsi dramaattista muutosta väärinkäyttödiskurssissa. Moraalisen paheksunnan lieventyessä alkoholismiin iskeytyi uudenlainen patologisuuden stigma. Ulkoinen kontrolli oli muuttunut sisäiseksi.
  • Luomala, Hanna (2003)
    Tutkimukseni lähtökohtana on Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön terveyspalvelujen lisääntynyt kysyntä. Ilmiö herättää kysymään, millaiset terveyskäsitykset opiskelijoiden terveyspalvelujen käyttöä ohjaavat. Ensisijaisena aineistona käytän pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijoille suunnatun terveysaiheisen kirjoituskilpailun antia. Syvennyn tapoihin, joilla opiskelijat kirjoituksissaan käsittelevät aikamme ja elämänmenomme vaikutusta terveyteen. Kirjoitusaineiston rinnalla tutkin opiskelijoiden terveyskäsitysten rakentumista kahdessa ryhmähaastattelussa. Aineistojen valossa hahmotan, millaisia kulttuurisesti vallitsevia terveys- ja sairausdiskursseja terveyspalvelujen käytön taustalla vaikuttaa. Näkökulmani terveyden ja sairauden määritelmiin on konstruktivistinen: käsitteille ei ole yhtä ainoaa objektiivista määritelmää vaan ne muotoutuvat kontekstisidonnaisesti, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnallisten valtasuhteiden alaisina. Kirjoitusaineiston teemoittelun kautta nostan aluksi esiin opiskelijoiden terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Näiden kautta erotan kriittisen diskurssianalyysin keinoin kolmenlaisia lähestymistapoja terveyden ja sairauden vastuukysymyksiin. Itsellisyyden eetos uusintaa terveysvalistuksen ihannetta, yksilöllistä vastuuta terveydestä. Terveyden ylläpitäminen vallitsevan tiedon valossa on yksilön velvollisuus. Uhrimentaliteetin mukaisessa puhetavassa sairaus näyttäytyy kohtalonomaisena, lannistavana voimana, jonka myötä yksilö vapautuu vastuusta ja on sairastuessaan oikeutettu lääketieteen hoivan alaiseksi. Kolmannen diskurssin olen nimennyt refleksiiviseksi elämänviisaudeksi. Se korostaa itsellisyyden eetoksen lailla omien valintojen tärkeyttä, mutta ottaa samalla huomioon terveyden sosiaaliset kytkökset. Tässä diskurssissa korostuu myös ajatus terveyden pluralistisuudesta: terveyden ja sairauden rajaa ei tulisi määritellä objektiivisesti vaan pitäisi kunnioittaa yksilöllistä moninaisuutta ja ihmistä itseään oireidensa tuntijana. Oireet, joihin ammattiapua haetaan, ovat yhä useammin psyykkisistä tai sosiaalisista tekijöistä johtuvia. Oireiden medikalisointi ja lääketieteelliset poistamisyritykset ovat usein lyhytnäköistä toimintaa, eivätkä poista ongelman varsinaista syytä. Kun sosiaalista alkuperää olevia psykofyysisiä oireita medikalisoidaan, voi sairaan roolista tulla pakokeino yhteiskunnan vaatimusten uuvuttaessa. Refleksiivinen diskurssi nostaa esiin medikalisaatiokriittistä ajattelua ja kyseenalaistaa vallitsevan itsellisyyden eetoksen ja uhrimentaliteetin liiton, joka uusintaa terveyden yksilöllistä velvoittavuutta ja oireiden medikalisointia. Näin se tarjoaa uudenlaisen näkökulman terveydenhuollon kriisikeskusteluun: kiinnittämällä enemmän huomiota yksilöiden terveyteen vaikuttaviin sosiaalisiin tekijöihin ja terveyshaittojen ennaltaehkäisyyn voisi olla mahdollista sovittaa yhteen terveyspalvelujen priorisointivaatimus ja ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen. Tutkimus perustuu lähtökohtaisesti terveyskäsitysten medikalisaatiokriittiseen tarkasteluun, mm. teokset Cornwell J. (1984) Hard-earned lives, Tuomainen R. ym. (1999) Medikalisaatio - aikamme sairaus. Tätä kautta käsittelen terveyden ylläpitämisen yksilöllistä velvoittavuutta Michel Foucault’n sisäistetyn kontrollin käsitteen näkökulmasta sekä terveyden merkitystä postmodernilla ajalla, jolle on ominaista väestön koulutustason nousu ja riskitietoisuuden lisääntyminen, esim. teokset Bury M. (1997) Health and illness in a changing society, Annandale E. (1998) The sociology of health and medicine, A critical introduction.
  • Mustonen, Katja (2007)
    Pro gradu -työn aiheena on neuropsykiatrinen diagnoosi ADHD eli tarkkaavaisuuden ja yliaktiivisuuden häiriö lapsuusiän oireyhtymänä. Ilmiötä lähestytään tutkimuksessa tieteen- ja teknologian tutkimuksen näkökulmasta. Neuropsykiatrinen diagnoosi on siten tarkastelussa yhtäältä kansainvälisenä tieteellisenä ja tiedollisena ilmiönä ja toisaalta paikallisia lastenlääketieteellisiä käytäntöjä organisoivana ammattilaiskäsitteenä. Aineistona on käytetty lääketieteellisiä, psykiatrisia sekä neurotieteellisiä julkaisuja. Tutkimus jakaantuu neljään osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan ylivilkkaita lapsia koskevan lääketieteellisen ajattelun kehittymistä 1900-luvun kuluessa. Tämä ajattelu muodostaa tarkkaavaisuushäiriön tieteellisen historian. Toinen osa puolestaan esittää tarkkaavaisuushäiriödiagnoosin synnyn ja vakiintumisen tiedepoliittisena päätöksenä, joka kytkeytyi amerikkalaisen psykiatrian laajempiin muutoksiin 1970-luvulla. Kaksi merkittävintä muutosta oli yhtäältä siirtyminen luokittelevaan psykiatriankäytäntöön ja toisaalta psyykenlääketeollisuuden kasvu. Kolmanneksi tarkastellaan tarkkaavaisuushäiriötä koskevaa tieteellistä tutkimusta ja erityisesti sitä koskevaa neurologista havaintoa. Kysytään, missä mielessä tarkkaavaisuushäiriön voidaan ajatella olevan olemassa tutkijan interventioista riippumatta. Ian Hackingin tieteenfilosofian pohjalta esitetään lopputulos, jonka mukaan neurologinen säännönmukaisuus ennemminkin luodaan kuin löydetään neuropsykologisissa laboratorioissa. Kolmen ensimmäisen osan tavoitteena on esittää perinteisen tieteellisen näkemyksen kyseenalaistava selitys tarkkaavaisuushäiriön kaltaisen lääketieteellisen ilmiön kehittymisestä ja vakiintumisesta. Tutkimuksen neljännessä osassa siirrytään tutkimaan tarkkaavaisuushäiriötä suomalaisen lastenterveyskeskustelun uutena paradigmaattisena käsitteenä. Tarkkaavaisuushäiriötä ja sen käsittelyä lääketieteen aikakauslehdissä verrataan aikaisemmin Pohjoismaissa keskustelun kohteena olleeseen MBD-oireyhtymään ja siihen liittyneeseen kirjoitteluun. Kahden eri diagnostisen käsitteen tarkastelu paljastaa, että kyse on laajemmasta lastenterveyskeskustelun muutoksesta kuin vain yhden nimikkeen korvaamisesta toisella. Samalla kuitenkin pro gradussa osoitetaan, että kehitys 1990–2000 -luvuilla ei selity yksinomaan tieteellisen tiedon lisääntymisellä tai tieteellisen selityksen täsmentymisellä. Tarkkaavaisuushäiriön ja MBD:n esitetään tutkimuksessa olevan kahden erilaisen lastenterveyskeskustelun kuvia tai paradigmaattisia käsitteitä: MBD-diagnoosi liittyy hyvinvointivaltion institutionaaliseen organisoimiseen ja eräänlaisen lastenhoivaverkoston kehittämiseen, tarkkaavaisuushäiriö puolestaan yksilön lääketieteellisen tilan määrittämiseen ja luokitteluun. Tutkimuksessa arvioidaan, että tiede tai tekniset keksinnöt yksin eivät riitä selittämään muutoksia lääketieteellisessä keskustelussa, vaan muutosten ymmärtämiseksi on käännyttävä katsomaan kattavammin yhteiskunnallisia prosesseja.
  • Kanula, Saara (2007)
    Tutkielmassa tarkastellaan lääkeyhtiöiden lääkäreille suuntaamaa masennuslääkkeiden markkinointimateriaalia 1990- ja 2000-luvuilla. Työn lähtökohtana ovat kasvaneet masennusluvut sekä lääkkeiden käytön huima kasvu. Lääketeollisuus on selkeä hyötyjä masennuslääkemarkkinoiden kasvusta ja lääkärit puolestaan ovat avainasemassa päättäessään siitä, kuka lääkitystä tarvitsee. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan sitä mitä ja miten lääkäreille masennuksesta ja masennuslääkkeistä kerrotaan. Työssä otetaan kriittinen kanta masennukseen sairautena ja osoitetaan masennuksen käsitteen ongelmallisuus. Masennus käsitetään yhtäältä medikalisaation tuotteena ja kulttuurin tuottamana sosiaalisena konstruktiona. Masennuksen konstruoitumista tarkastellaan tämän lisäksi Ian Hackingin dynaamisen nominalismin valossa. Tutkimuksessa esitellään näkemyksiä siitä, miten psyykenlääkkeiden kehitys ja lääketeollisuuden toiminta on johtanut ajattelemaan mielenterveydellisiä häiriöitä entistä enemmän somaattisten sairauksien kaltaisina tiloina ja häiriöiden psykologinen selittäminen on korvautunut uudenlaisella neurokemiallisella selittämistavalla. Tutkimuksessa pohjataan erityisesti Nikolas Rosen ajatuksiin yhteiskunnan psykofarmakologisoitumisesta ja Ilpo Helénin näkemyksiin masennuksen kolmitahoisestä jäsentymisestä asiantuntijoiden ja maallikoiden keskuudessa. Tutkimuskysymys rakentuu neliosaiseksi: 1) Minkälaisena häiriönä masennus mainonnassa kuvataan? 2) Kuvataanko mainoksissa erityisiä lääkitystä tarvitsevia kohderyhmiä? 3) Mikä on lääkityksen tavoite eli mitä lääkityksen avulla kerrotaan saavutettavan? 4) Miten lääkärit pyritään vakuuttamaan lääkityksen tarpeellisuudesta eli minkälaisia keinoja lääkkeiden puolesta argumentoinnissa käytetään? Tutkimuskysymykset ovat muotoutuneet sekä aineiston että masennuksesta ja masennuslääkityksestä käydyn keskustelun pohjalta. Analyysimenetelmänä on systemaattinen lähiluku, johon on suodattunut vaikutteita sisällönanalyysista, retoriikka-analyysista sekä semioottisesta analyysitavasta. Lääkeyhtiöiden markkinointimateriaali on painottunut pitkälti lääkäreiden kouluttamiseen masennuksesta: Markkinointimateriaalissa kerrotaan mitä masennus on ja miten sitä tulee hoitaa. Lääkäreitä kehotetaan kiinnittämään huomiota erityisesti naisten ja vanhusten masennukseen ja nämä ryhmät esitetään lääkitystä tarvitsevina kohderyhminä. Masennusta markkinoidaan serotoniiniaineenvaihdunnan häiriönä ja lääkettä täsmälääkkeenä, joka korjaa aivokemiallisen häiriön. Masennuslääkkeet esitellään sivuvaikuksettomina ja helppokäyttöisinä ja niiden kerrotaan ratkaisevan vanhoihin masennuslääkkeisiin liittyneet ongelmat. Masennus jäsentyy lopulta mainoksissa kuitenkin serotoniiniaineenvaihduntaa laajemmin jonkinlaiseksi onnellisuuden ja hyvän elämän vastakohdaksi. Lääkityksen ei kerrota ainoastaan poistavan masennuksen oireita tai korjaavan aivokemiallisen tasapainon: Sen kuvataan tuovan myös elämänlaatua. Onnellisuuden elämä on siten markkinointimateriaalin valossa mahdollista saavuttaa serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavalla täsmälääkkeellä.
  • Rintala, Taina (2003)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida viimeisten lähes 150 vuoden aikana suomalaisen vanhustenhuollon sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä esiintyneitä vanhuskuvia. Tavoitteena oli tutkia vanhuskuvan muodostumista ja vanhuskuvassa tapahtuneita muutoksia valtionhallinnon tuottamien virallisasiakirjojen avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, miksi vanhustenhuollon sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on vuosien myötä muodostunut sellaiseksi kuin se nyt on. Tutkimuksen tavoitteena oli myös analysoida vanhustenhuollon muotoutumista medikalisaation näkökulmasta. Tutkimuksessa medikalisaation käsitettä käytettiin yleisenä teoreettisena viitekehyksenä kuvaamaan sitä, miten terveydenhuollon vaikutus vanhustenhuollossa on kasvanut. Tavoitteena oli tuottaa uudenlaista ymmärrystä suomalaisen vanhustenhuollon muotoutumisen tarkasteluun. Tutkimuksen vanhuskuva muodostui kolmesta tekijästä: piirteistä, avuntarpeista ja avuntarpeiden ratkaisukeinoista. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostui (a) vanhuspolitiikkaa ja vanhustenhuoltoa käsittelevistä komiteanmietinnöistä, (b) laeista ja asetuksista sekä niiden säätämiseen liittyvistä hallituksen esityksistä ja valiokuntien lausunnoista, kierto- ja yleiskirjeistä ja (c) valtakunnallisista suunnitelmista sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi. Aineistona käytettiin myös vanhuutta ja vanhenemista koskevaa tutkimustietoa, yhteiskunnan muutosta käsitteleviä sosiaalihistoriallisia tutkimuksia sekä vanhuspalveluita koskevia tilastoja. Tutkimuksessa vanhuskuvan muodostumista ja muokkautumista tulkittiin kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin aineistolähtöisesti piirteitä ja avuntarpeita koskevat luokittelurungot. Niiden avulla tuotettiin vanhuskuvan piirteissä ja avuntarpeissa tapahtuneet muutokset selkeästi ja johdonmukaisesti esille. Toisessa vaiheessa vanhuskuvan muotoutumista tulkittiin ulkoa tuoduilla käsitteillä. Miten vanhuksiin yhdistetyt piirteet, avuntarpeet ja palvelut on sijoitettavissa "kyvyn", "osaamisen" ja "haluamisen" ulottuvuuksille? Tulokset osoittivat, että tarkasteluajanjaksona vanhoihin ihmisiin liitetyissä piirteissä tapahtui runsaasti muutoksia. Vanhat ihmiset muuttuivat puutteessa elävistä taloudellisesti hyvinvoiviksi, työkyvyttömistä fyysisesti kyvykkäiksi ja sairaista toimintakykyisiksi "monisairaiksi". Psykososiaalisten tekijöiden osalta vanhuksista muokkautui pirstaleinen kuva. Tutkimus myös osoitti, että vanhojen ihmisten avuntarpeissa oli enemmän jatkuvuutta kuin muutosta. Tulosten mukaan vanhustenhuollossa ei ole koskaan esiintynyt vain yhtä vanhuskuvaa, vaan niitä on ollut samanaikaisesti useampia. Ne ovat muodostumisensa jälkeen olleet myös varsin pysyviä. Vanhuuden lääketieteellistyminen alkoi suhteellisen myöhään, mutta eteni viimeisten 50 vuoden aikana varsin nopeasti. Vanhuuden lääketieteellistymisen kasvun pääasialliset syyt liittyivät ehkäisevän sosiaalipolitiikan korostamiseen, WHO:n terveysmääritelmään ja uskoon lääketieteen mahdollisuuksista. Lisäksi mitä lähempänä nykypäivää oltiin, sitä selkeämmin teksteistä nousi esille sosiaalinen kontrolli. Vanhustenhuollossa sosiaalista tukea ja kontrollia on vaikea erottaa toisistaan.