Browsing by Subject "meluntorjunta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Lietzén, Jesse; Kylliäinen, Mikko (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2014
    Ohje tarjoaa suunnittelijoille ja rakennusvalvontaviranomaisille tietoa siitä, miten eri aikakausina noudatettuja ääneneristysmääräyksiä voidaan tulkita, kun arvioidaan asuinhuoneiston ääneneristävyyttä. Myös eri aikakausina voimassa olleet ääneneristysmääräykset on esitetty kootusti ja tiivistetysti oppaan liitteenä. Koska määräyksissä ja suosituksissa esitetyt mittalukujen laskentamenetelmät ovat muuttuneet, eri aikakausina saatuja mittaustuloksia ei voida aina suoraan verrata keskenään, vaikka tulosten merkintätapa olisikin sama. Ohjeessa esitetään menetelmä, jolla vuodesta 1955 lähtien tehtyjen ääneneristystutkimusten tulokset ja vaatimustaso saadaan vertailukelpoisiksi keskenään. Ohjeessa esitetään lisäksi, miten eri aikakausina annetut rakennusten ääneneristystä koskevat määräykset ja suositukset ovat muuttuneet ajan saatossa niissä esitettyine menetelmineen ja vaatimustasoineen. Ohjetta voivat hyödyntää myös taloyhtiöt, isännöitsijät sekä asuntojen ostajat, joille ääneneristävyys on ostopäätöstä tehtäessä tärkeä valintaperuste. Ohjeessa esitetään, miten asuinhuoneistojen välinen ääneneristävyys on kerrostaloissa kehittynyt 1950-luvulta 2000-luvulle. Esitetyt tulokset koskevat pääasiassa betonirakenteisten asuinkerrostalojen ääneneristystä. Ohjeessa on lisäksi esitetty ohjeita ääneneristyksestä korjaushankkeissa. Sen yhteydessä on esitetty joitakin tavanomaisia rakennusten korjaus- ja muutostöihin liittyviä tilanteita, joissa ääneneristävyys on otettava huomioon.
  • Liikonen, Larri (Ympäristöministeriö, 2010)
    Ympäristöministeriön raportteja 19/2010
    Laitemeludirektiivin (2000/14/EY) tavoitteena on yhdenmukaistaa eri maiden lainsäädäntöä ja edistää sisämarkkinoiden häiriötöntä toimintaa sekä suojella ihmisten terveyttä ja hyvinvointia kasvavaa ympäristömelua vastaan. Direktiivin mukaisten melumerkintöjen myötä kuluttajien asema paranee heidän voidessa tehdä valintoja melupäästöiltään erilaisten laitteiden välillä. Laitemeludirektiiviin (621/2001) perustuvan asetuksen soveltamisalaan kuuluvat ulkona käytettävät laitteet on varustettava melumerkinnällä, ja osalle laitteista on säädetty asetuksessa melupäästön raja-arvot.  Asetuksella säädetään myös laitteiden markkinoille saattamista ja käyttöönottoa, vaatimustenmukaisuuden arviointia, markkinavalvontaa sekä melutietojen keräämistä koskevat velvoitteet. Laitemeluasetukseen liittyvä ohjaus ja valvonta ovat olleet varsin vähäisiä. Selvityksessä tarkastellaan viranomaisten ja toiminnanharjoittajien tehtäviä ja edellytettyjä toimenpiteitä valvonnan tehostamiseksi.
  • Taipaleenmäki, Marjut (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 18/2007
    Ympäristönsuojelulain (86/2000) 60 §:n mukaista meluilmoitusmenettelyä ja menettelyn toimivuutta on selvitetty ja arvioitu kyselyllä vuonna 2006. Samalla selvitettiin myös muiden ohjauskeinojen soveltamista tilapäisen melun torjuntaan. Meluilmoitusmenettely koettiin yleisesti hyväksi ja toimivaksi ohjauskeinoksi. Ympäristönsuojelulain muutos (252/2005) antaa lisäksi mahdollisuuden tarkastella toimintoja ja tilaisuuksia entistä kokonaisvaltaisemmin. Muutos on todettu hyväksi, ja se laajentaa menettelyn soveltamismahdollisuuksia.
  • Korhonen, Juha (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 28/2008
    Ulkona sijaitseva moottoriurheilurata katsotaan ympäristönsuojelulaissa sellaiseksi toiminnaksi, joka kuuluu ympäristöluvallisen toiminnan piiriin. Moottoriurheiluratojen yksi merkittävistä ympäristöön kohdistuvista rasitteista on melu. Suomessa ei ole annettu moottoriurheilumelulle ohjearvoja, joiden perusteella melun vaikutuksia ympäristöön voisi arvioida. Esiselvityksessä tarkastellaan moottoriurheiluratojen ympäristölupiin sisällytettyjä meluntorjunnan keinoja ja ratkaisuja. Esiselvityksessä käydään läpi moottoriurheiluratojen ympäristölupien sisältöjä, lupaehtoja sekä toiminnalle asetettuja melutasorajoituksia. Lisäksi selvityksessä luodaan katsaus eri oikeusasteiden moottoriurheiluratoja koskeviin ratkaisuihin sekä esitetään moottoriurheilumelun ominaispiirteitä ja moottoriurheiluun liittyvää ja sitä sivuavaa lainsäädäntöä. Selvitykseen perusteella voidaan todeta, että lähes jokaisessa ympäristöluvassa kiinnitettiin huomiota meluntorjuntaan ja useassa ympäristöluvassa lupaehtoihin oli sisällytetty melutasorajoituksia sekä rajoituksia muun muassa ratojen aukioloaikoihin sekä kilpailujen lukumääriin. Useat ympäristölupapäätökset sisälsivät ehtoja melutasoista, jotka eivät saa moottoriurheiluradan toiminnasta ylittyä. Ympäristöluvissa yleisimmin esitetyt sallittavat melutasot olivat LAeq klo 7–22 55 dB ja LAmax 60 dB. Lisäksi selvitystyön perusteella voidaan todeta, että moottoriurheiluratojen ympäristöluvilla ei melun osalta juuri ole selkeää yhteistä linjaa. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että moottoriurheiluratojen ympäristövaikutuksia joudutaan arvioimaan ja määrittelemään tapauskohtaisesti. Esiselvityksessä esitettyjen havaintojen ja johtopäätösten pohjalta on mahdollista jatkaa selvitystyötä ja asettaa tavoitteeksi laatia ja saattaa voimaan moottoriurheiluratojen melulle soveltuvat ohjearvot.
  • Airola, Hannu (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 35/2008
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, (1) millaisia asemakaavojen ja ympäristölupahakemusten meluselvitysten tulisi olla, (2) millaisia ne ovat verrattuna em. ”ideaalimalliin” ja (3) mitä voisi tehdä niiden parantamiseksi. Koska selvityksissä verrataan todettuja melutasoja nykyisiin ohjearvoihin, tutkittiin lisäksi erikseen, (4) tulisiko ohjearvoja ja niiden soveltamisohjeita kehittää. Tutkimuksen aineistona käytettiin kuutta eri arviontikriteeristöä ympäristövaikutusselvityksille, 37 asemakaavan ja 23 ympäristölupahakemuksen meluselvitystä sekä meluntorjunnan ammattilaisille suunnatun kyselyn tuloksia nykyisten ohjearvojen riittävyydestä. Arviointikriteeristöaineistosta luotiin sisällön analyysin avulla kymmenen kohdan laadunarviointikehikko meluselvityksille. Hyvän meluselvityksen tulisi täyttää hyvin tämän ”ideaalimallin” vaatimukset (vastaus 1. tutkimuskysymykseen). Meluselvitysaineisto analysoitiin laadunarviointikehikon avulla. Kolmannes selvityksestä oli hyviä ja kolmannes tyydyttäviä. Viimeinen kolmannes luokiteltiin hylättäviksi eli niin puutteellisiksi, että lisäselvitysten tai täydennystietojen pyytäminen olisi tarpeen ennen, kuin kaava- tai ympäristölupaprosessia voisi tältä osin jatkaa (vastaus 2. kysymykseen). Meluntorjunnan ammattilaisille suunnatun kyselyn tulosten perusteella laadittiin esitys nykyisten ohjearvojen ja niiden soveltamisohjeiden täydentämisestä (vastaus 4. kysymykseen). Laadunarviointikehikon vaatimusten, meluselvitysaineiston niin huonojen kuin hyvienkin käytännön esimerkkien ja ohjearvojen täydennysehdotuksen perusteella laadittiin suositus, malli siitä, mitä hyvän asemakaavan tai ympäristölupahakemuksen meluselvityksen tulee sisältää (vastaus 3. kysymykseen). Mallit hyvälle meluselvitykselle tulisi ottaa laajasti käyttöön ja täydentää kokemuksen kertyessä entistä paremmaksi. Esitys nykyisten ohjearvojen ja niiden soveltamisehtojen täydentämisestä sopii pohjatiedoksi kehitettäessä niitä valtioneuvoston periaatepäätöksen meluntorjunnasta edellyttämällä tavalla.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 20/2007
    MELUTTA-hankkeessa selvitettiin meluselvitysten laskennallisia menettelyjä, vaikutuspolkumenetelmän käyttöä liikennemelun vaikutusten arviointiin ja vuorovaikutteisen meluntorjunnan suunnittelua sekä meluntorjuntapolitiikan suuntaamista tulevaisuudessa.
  • Kajander, Sara; Parri, Asko (Ympäristöministeriö, 2014)
    Suomen ympäristö 4/2014
    Ampumaratojen ympäristövaikutuksia ovat haitallisten aineiden, pääasiassa metallien, mahdollinen leviäminen ympäristöön sekä melu. Vuonna 2010 käynnistettiin eri viranomais- ja toiminnanharjoittajatahojen yhteistyönä hanke, jonka tavoitteena oli määritellä ulkona sijaitseville ampumaradoille paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT). Tässä hankkeen loppuraportissa on esitelty käytössä ja osin vasta kehitteillä olevia, mahdollisesti potentiaalisia menetelmiä luotiase- ja haulikkoampumaratojen ympäristövaikutusten hallintaan sekä arvioitu niiden tehokkuutta ja soveltuvuutta eri ratatyypeille sekä kustannuksia ja taloudellista toteuttamiskelpoisuutta. Raportissa on lisäksi arvioitu ympäristövaikutusten hallinnan tarvetta erityyppisillä ampumaradoilla ja erilaisissa ympäristöissä sekä annettu ohjeistus kohdekohtaisen arvioinnin tekemiseen. Selvitystyön johtopäätöksenä esitetään parhaat käyttökelpoiset tekniikat ja käytännöt ampumaratojen haitta-aine- ja melupäästön hallintaan, sekä ohjeelliset linjaukset kohdekohtaisesti soveltuvimman menetelmän valintaan. Parhaiksi arvioiduista tekniikoista on laadittu ohjeellisia tai periaatteellisia mallityöselityksiä ja rakennekuvia. Tämän kansallisen BAT-raportin on tarkoitus toimia ohjeena ympäristölupahakemusten laatijoille ja käsittelijöille.
  • Niskanen, Ilkka (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 12/2007
    Parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate (BAT = Best Available Techniques) on yksi ympäristönsuojelun yleisistä periaatteista. Sitä on sovellettu ympäristönsuojelun eri lohkoilla 1990-luvulta lähtien, mutta tietoa parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta meluntorjunnassa on kuitenkin vähän ja se on hajallaan. Meluntorjunnan parhaista käyttökelpoisista tekniikoista on tarve saada lisää tietoa. EY:n komission hyväksymien BREF-asiakirjojen (BREF = BAT Reference Document) tavoite on juuri kerätä tietoa parhaista käytössä olevista tekniikoista ja vertailla eri lähteistä kerättyjä tietoja. Hyväksytyt BREF-asiakirjat sisältävät hajanaista tietoa eri tuotantosektoreiden meluntorjunnasta, ja niiden käyttökelpoisuus meluntorjunnan osalta jää nykyisellään hyvin vähäiseksi. Suomessa tulisi käynnistää hanke kansallisen horisontaalisen meluntorjunnan BREF-vertailuasiakirjan laatimisesta. Meluntorjunnan BREF-asiakirja palvelisi toiminnan harjoittajia ja viranomaisia tiedon lähteenä, mahdollisesti se myös yhtenäistäisi käytäntöjä ympäristölupien meluntorjunta-asioissa. Meluntorjunnan ja melupäästöjen nostaminen BREF-asiakirjaan lisäisi yleistä tietoisuutta siitä, että parhaiden käyttökelpoisia tekniikoita voidaan soveltaa myös meluntorjuntaan. Parhaimmillaan BREF-vertailuasiakirja ja siinä esitetyt päästöluokitukset suuntaisivat ja kannustaisivat tuotantolaitteiden valmistajien kehitystoimintaa.
  • Ampumaratatyöryhmä (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 38/2006
    Työryhmän mietinnössä on tarkasteltu ampumaratatoiminnan ympäristövaikutusten kannalta puolustusvoimien ampumaratojen sekä ampuma- ja harjoitusalueiden ympäristön maankäytön suunnittelua ja ympäristölupamenettelyä. Pääpaino työssä on ollut meluntorjuntakysymyksissä. Ampumaratojen ja ampuma- ja harjoitusalueiden meluntorjunnan hoitamiseksi tarvitaan parempia tietoja näiden toimintojen aiheuttamista melualueista ja meluhaitoista. Tietoja tarvitaan sekä maankäytön suunnittelua että ympäristölupamenettelyä varten. Hyvä yhteistyö eri tahojen välillä on tärkeää sekä maankäytön suunnittelussa että ympäristölupamenettelyssä. Työ toteuttaa osaltaan valtioneuvoston toukokuussa 2006 meluntorjunnasta tekemää periaatepäätöstä, jonka tavoitteena on alentaa ympäristön melutasoja ja vähentää altistumista melulle.
  • Unknown author (Miljöministeriet, 2007)
    Miljöministeriets rapporter 7sv/2007
    Statsrådet har stiftat 31.5.2006 ett principbeslut om bullerbekämping. Detta statsrådets principbeslut som gäller omgivningsbuller avser att rikta uppmärksamheten på det allmänna syftet och målen för bullerbekämpningen samt de medel som kan anlitas för att minska bulleremissionerna och de olägenheter som orsakas av dem, vidare på ett närmare samarbete mellan olika myndigheter. Principbeslutet framhåller att för att problem orsakade av buller skall kunna förebyggas och befintliga olägenheter mildras måste bullerbekämpning beaktas enligt genomslagsprincipen i planeringen och genomförandet av alla bullrande aktiviteter. I en motivering som kompletterar detta principbeslut av statsrådet berättas sammanfattningsvis av bullerbekämp- nings nyläget och bedomning, förslagets systemål och de viktigaste förslagen, förslagets verkningar samt beredningen av ärendet.
  • Kellomäki, Seppo; Haapanen, Antti; Salonen, Hellevi (Suomen metsätieteellinen seura, 1976)
  • Di Napoli, Carlo (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 4/2007
    Tässä selvityksessä käsitellään tuulivoimalaitosten käyntiäänen syntytapoja, vaimentamismahdollisuuksia sekä tekijöitä, jotka vaikuttavat äänen leviämiseen ympäristöön. Tuulivoimaloiden käyntiääni muodostuu tuulivoimalan lapojen pyörimisestä ja voimalan koneistosta lähtevästä äänestä. Tuulivoimalan melua voidaan vaimentaa muun muassa rajoittamalla lapojen pyörimisnopeutta, muuttamalla lapakulmaa sekä kehittämällä tuulivoimaloiden lapojen geometriaa. Sään vaikutus on merkittävä tekijä sekä melun leviämiseen että sen kokemiseen. Tuulivoimalan käyntiäänen leviäminen ympäristöön on sidoksissa alailmakehän tilaan; tuulisuuteen, lämpötilaan ja sen pystyjakaumaan sekä ilmakerroksen termiseen stabiilisuuteen. Nämä paikoin monimutkaiset ja toisistaan riippuvat ilmiöt vaikeuttavat oleellisesti melun leviämisen hetkellistä ennustettavuutta. Taustamelu vaikuttaa huomattavasti tuulivoimaloiden melun kuuluvuuteen. Taustamelua lisääviä tekijöitä ovat tuulikohina sekä aaltojen aiheuttama kohina.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 7/2007
    Valtioneuvosto on 31.5.2006 antanut periaatepäätöksen meluntorjunnasta. Ympäristömelua koskevalla valtioneuvoston periaatepäätöksellä pyritään kiinnittämään huomiota meluntorjunnan yleisiin päämääriin ja tavoitteisiin, keinoihin vähentää melupäästöjä ja niistä aiheutuvia haittoja sekä eri viranomaisten välisen yhteistyön tiivistämiseen. Melun aiheuttamien ongelmien ennaltaehkäisy ja olemassa olevien haittojen vähentäminen edellyttävät meluntorjunnan huomioonottamista läpäisevästi melua aiheuttavaa toimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa. Periaatepäätöstä täydentävässä osassa kerrotaan lyhyesti päätöksen lähtökohdista, kuten meluntorjunnan nykytilasta ja sen arvioinnista, periaatepäätöksen tavoitteista ja keskeisistä ehdotuksista, periaatepäätöksen vaikutuksista sekä asian valmistelusta. 
  • Ahonen, Petteri (Keski-Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 7/2009
    Melu on yksi kasvavista ympäristöongelmista ja siitä on tullut ympäristönsuojelulain myötä tärkeä osa ympäristölupaa. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää ympäristöluvissa käytettyjä meluntorjuntamääräyksiä ja niiden valvontaa. Selvitystyöhön otettiin mukaan ympäristölupapäätöksiä kaikilta viranomaistahoilta. Päätöksistä etsittiin niin hyviä ympäristöluvissa käytettyjä meluntorjuntamääräyksiä kuin lupamääräysten ongelmakohtiakin. Myös ympäristölupapäätösten valvottavuutta pohdittiin ja pyrittiin selvittämään, kuinka valvontaa voitaisiin kehittää. Tuloksena saatiin muun muassa lupamääräysten laatimisessa suositeltavia käytäntöjä. Selvitykseen otettiin mukaan kaikkiaan 47 eri toimintoja koskevaa ympäristölupapäätöstä, joissa melu on keskeisessä roolissa. Osa päätöksistä on käynyt läpi oikeusasteita. Päätöksistä selvitettiin melun kannalta keskeisimpiä asioita, jonka jälkeen haastateltiin päätöksiä tehneitä viranomaisia. Haastatteluissa oli mukana niin lupapäätösten valmistelijoita kuin valvojiakin. Päätösten ja haastattelujen perusteella vertailtiin käytäntöjä sekä kartoitettiin ongelmakohtia. Useimmissa päätöksissä määrättiin toiminnasta aiheutuvasta suurimmasta sallitusta keskiäänitasosta. Tyypillisimmin meluhaittoja rajoitettiin päätöksissä määräämällä toiminta-ajoista, mutta myös muita meluntorjuntakeinoja, kuten meluvalleja, laitteiden kotelointia tai toimintatapojen ohjeistamista oli päätöksissä käytössä. Meluntorjuntasuunnitelmat, meluselvitykset ja melutilanteen seuranta olivat määräyksissä myös usein esillä. Selvityksessä kävi ilmi, että meluasiat koetaan yleisesti hankaliksi. Meluasioiden kirjaaminen ympäristölupiin on parantunut ympäristönsuojelulain alkuajoista tähän päivään, mutta etenkin melun valvonnassa on vaikeuksia. Melun yksilöllinen kokeminen, vaihteleva luonne ja mittaaminen koetaan erityisen hankaliksi. Selvityksen tuloksilla pyritäänkin auttamaan lähinnä meluasioiden kanssa työskenteleviä ympäristölupien valmistelijoita sekä valvojia.
  • Jauhiainen, Tapani; Vuorinen, Heikki S.; Heinonen-Guzejev, Marja (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 3/2007
    Ympäristöministeriö julkaisi vuonna 1977 kansainvälisten meluvaikutusten asiantuntijoiden Maailman terveysjärjestöille (WHO) kokoaman selvityksen pohjalta julkaisun "Ympäristömelun vaikutukset". Tämän jälkeen tietämys melunvaikutuksista on syventynyt ja laajentunut, minkä takia julkaisun päivitys on tarpeen. Uusi julkaisu käsittelee melun vaikutuksia käyttämällä samaa ryhmittelyä, jota WHO käyttää ulkoisista tai sisäisistä syistä johtuvien sairauksien ja niiden seurannaisvaikutusten yhteydessä. Vaikutuksia ovat kudos- ja elinvaurion lisäksi toiminnallinen vaurio, toiminnanvajaus ja haitta. Julkaisussa lähtökohtana ovat nimenomaan melun vaikutukset eivätkä melun akustiset äänipiirteet, kuten äänekkyys. Julkaisu esittelee ympäristömelun eri vaikutukset painottaen niiden yleisyyttä ja merkitystä. Niistä häiritsevyys on merkityksellisin. Sen ohella käsitellään melun haitallisia vaikutuksia uneen, kognitiivisiin toimintoihin erityisesti lapsilla, puheviestintään, sydän- ja verenkiertoelimistön toimintoihin sekä joskus aiheutuvaa kuulovauriota. Uusimman tutkimustiedon mukaan pitkäaikaisen altistumisen ympäristömelulle on todettu lisäävän riskiä verisuonisairauksiin. Julkaisussa kiinnitetään lisäksi huomiota meluherkkyyteen, jota ei ole aiemmin otettu riittävästi huomioon. Julkaisun liitteenä ovat WHO:n suositukset ympäristömelusta vuodelta 2000.
  • Pesonen, Kari (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöministeriön raportteja 4 | 2014
    Selvityksessä on tarkasteltu melun mitattavissa olevia tärkeimpiä vaikutuksia ja niiden vaikutus- ja väestövasteita. Tarkasteltavat vaikutukset on jaettu kahteen ryhmään: 1) ”kovat” ja 2) ”pehmeät”. Edelliseen ryhmään kuuluvat ne terveysvaikutukset, jotka aiheuttavat objektiivisesti mitattavissa olevia elintoimintojen muutoksia. Jälkimmäiseen ryhmään on sisällytetty kyselytutkimuksin mitattavissa olevat elämykselliset vaikutukset, joista yleisin on melun koetun kielteisyyden mittana käytetty kiusallisuus. Ympäristömelu näyttäisi aiheuttavan pienen sydän- ja verisuonitautien riskin väestötasolla. Taudista ja asuinalueen ulkomelusta riippuen suhteellinen riski, RR, on ollut 1,0 – 1,3. 95 %:n luotettavuusväli on useimmissa tutkimuksissa jäänyt välille 0,8 – 3,0. Eri tutkimuksissa vertailu- eli kohorttiasuinalueen LDEN-taso on yleensä ollut välillä 45 – 55 dB(A). Suhteellinen riski on osoittautunut yhtä suuremmaksi alueilla, joilla melutaso on vä¬hintään 60…65 dB(A). Melun aiheuttaman sydän- ja verisuonitautien riskiä välittävän päämekanismin uskotaan liittyvän ulkoa sisään kuuluvan yöaikaisen melun aiheuttamaan krooniseen stressiin. Jos tämä pitää paikkansa, niin riski riippuu asuinrakennusten ulkokuoren (lähinnä ikkunoiden ja korvausilmaventtiileiden) tuottamasta äänen vaimentumisesta. Yleisimmin käytetty asuinympäristön melun kielteisyyden vaikutusvaste on melun aiheuttama kiusallisuus. Kiusallisuus on esimerkiksi ympäristömeludirektiivissä mainittu melun päävaikutus. Tie-, raide- ja lentoliikenteen kiusallisuuden vasteet on esitetty, mil¬loin mahdollista, verrattuna ympäristömeludirektiivin valmistelun yhteydessä julkaistuihin EU/WG2-vasteisiin.