Browsing by Subject "merialueet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Korpinen, Samuli; Laamanen, Leena; Bergström, Lena; Nurmi, Marco; Andersen, Jesper H.; Haapaniemi, Juuso; Harvey, E. Therese; Murray, Ciaran J.; Peterlin, Monika; Kallenbach, Emilie; Klančnik, Katja; Stein, Ulf; Tunesi, Leonardo; Vaughan, David; Reker, Johnny (Royal Swedish Academy of Sciences, 2021)
    Ambio 50 (2021), 1325–1336
    Marine ecosystems are under high demand for human use, giving concerns about how pressures from human activities may affect their structure, function, and status. In Europe, recent developments in mapping of marine habitats and human activities now enable a coherent spatial evaluation of potential combined effects of human activities. Results indicate that combined effects from multiple human pressures are spread to 96% of the European marine area, and more specifically that combined effects from physical disturbance are spread to 86% of the coastal area and 46% of the shelf area. We compare our approach with corresponding assessments at other spatial scales and validate our results with European-scale status assessments for coastal waters. Uncertainties and development points are identified. Still, the results suggest that Europe’s seas are widely disturbed, indicating potential discrepancy between ambitions for Blue Growth and the objective of achieving good environmental status within the Marine Strategy Framework Directive.
  • Seinä, Ari; Grönvall, Hannu; Kalliosaari, Simo; Vainio, Jouni (Merentutkimuslaitos, 2001)
    Meri 43
  • Seinä, Ari; Eriksson, Patrick; Kalliosaari, Simo; Vainio, Jouni (Merentutkimuslaitos, 2006)
    Meri 57
  • Myrberg, Kai; Kuosa, Harri; Leppäranta, Matti (Yliopistopaino, 2006)
    Palmenia-sarja ; 17
    Itämeren fysiikka, tila ja tulevaisuus on ensimmäinen Itämeren fysiikan oppikirja, jossa tuodaan esille myös fysiikan kytkennät Itämeren tilaan ja ekologiaan. Alalta on olemassa runsaasti eritasoista tietoa. Tämä tieto on kuitenkin melko hajallaan, eikä kokonaisvaltaista kirjallisuutta ole vielä paljon. Kirja sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen Itämeren altaista ja niiden topografiasta sekä hydrografiasta, Itämeren lämpötaloudesta ja kiertoliikkeestä sekä jääoloista. Lisäksi käydään läpi Itämeren kriittisiä prosesseja kuten suolapulssien esiintyminen, kumpuaminen ja vedenkorkeuden muutokset. Itämeren fysiikan ymmärtäminen on tärkeää, sillä se määrää ne ulkoiset olosuhteet, joissa meren kemialliset ja biologiset prosessit tapahtuvat. Meren fysikaalisten ominaisuuksien tuntemus luo perustan koko Itämeri-systeemin toiminnan ymmärtämiseen. Teoksen loppuosassa esitellään Itämeren pitkäaikaisia muutoksia ja tarkastellaan Itämeren tulevaisuutta erilaisten ilmastoskenaarioiden avulla.
  • Vuori, Kari-Matti; Swanljung, Tea; Aaltonen, Eeva-Kaarina; Kalliolinna, Marjo; Jokela, Sinikka (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 1/2009
    Kokkolaan on keskittynyt Pohjoismaiden merkittävin metalli- ja kemian alan teollisuus. Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat teollisuuden päästöt sekä Kokkolan kaupunki. Jätevedet sisältävät mm. raskasmetalleja sekä orgaanisia yhdisteitä. Myös Perhonjoen kautta huuhtoutuu merialueelle erityisesti ylivirtaamakausina metalleja, jotka ovat  seurausta valuma-alueen happamien sulfaattimaiden (HS-maat) kuivatuksista. Merialuetta on tarkkailtu yli 30 vuoden ajan. Teollisuuden metallipäästöt ovat tänä aikana pudonneet murto-osaan lähtötilanteesta. HS-maiden metallikuormien suhteellinen osuus on kasvanut. Eliöiden ja sedimenttien metallitasot ovat laskeneet, mutta ovat edelleen kohonneita. Pohjaeläinlajistossa on ollut viitteitä  toksisuudesta. Ympäristölainsäädäntö korostaa entistä painokkaammin tarvetta arvioida ihmisen toimista aiheutunutta ekologista haittaa. Tätä varten tulee selvittää missä määrin ekosysteemit ja niiden osat altistuvat haittatekijöille ja minkälaisia vaikutuksia altistumisesta seuraa. Tältä pohjalta voidaan arvioida riskien mittakaavaa ja merkitystä sekä suunnata ja kehittää tarkkailuohjelmia  ja ympäristönsuojelutoimenpiteitä. Osana Kokkolan edustan velvoitetarkkailuohjelmaa käynnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005 ekotoksikologinen tutkimus ja ekologinen riskinarvio.   Tutkimuksessa tarkasteltiin Kokkolan edustan sedimenttien altistumista haitallisille aineille sekä niiden aiheuttamaa akuuttia ja kroonista toksisuutta. Kohteena olivat syvännepohjat, jotka käsittivät tehtaiden edustat ja ulommat kohteet  sekä Perhonjoen edustan (HS-maiden vaikutus).  Altistuksen indikaattorina olivat sedimenttien raskasmetallipitoisuudet, joita verrattiin saastuneiden maiden raja-arvoihin ja tavoitetasoihin. Akuutin toksisuuden testaukseen käytettiin valobakteeritestiä (SFS-EN ISO 11348). Kroonista toksisuutta arvioitiin surviaissääskien epämuodostumia hyödyntävällä tutkimuksella. Altistumis- ja vaikutusprofiilien yhteistarkastelun perustella laadittiin riskiarvio näyteasemittain. Uloimmassa kohteessa (n. 7 km päästölähteistä) riski oli alhainen, tehtaiden edustalla lievästi kohonnut – kohtalainen, Perhonjoen edustalla alhainen – kohtalainen. Riski oli korkea kohteessa mikä tulkittiin ruoppausmassojen vaikuttamaksi alueeksi. Tutkimus osoitti, että Kokkolan edustan merialueen sedimentissä haitallisten aineiden pitoisuudet ovat tasolla, joka aiheuttaa pohjaeläinyhteisölle paikoin merkittäviä toksisuushaittoja. Haittoja aiheuttavat sekä piste- että hajakuormitus. Haitta-aineita olivat mm. Hg, Cd, Zn ja As. Tämä tutkimus on tiettävästi ensimmäinen Suomessa tehty surviaissääskien epämuodostumista hyödyntävä tutkimus merialueelta. Määritysmenetelmä oli herkkä ja vaikutti soveltuvan myös velvoitetarkkailuna toteutettavaan haitallisten aineiden seurantaan  rannikkovesissä. Surviaissääskien keruu maastosta osoittautui kuitenkin työlääksi. Näytteistä saatujen yksilöiden pieni määrä ja epätasainen jakautuminen näyteasemien ja tutkittujen sukujen välille heikensivät tulosten luotettavuutta. Jatkossa sedimenttinäytteiden toksisuutta tulisi selvittää surviaissääskien morfologisiin häiriöihin perustuvina laboratoriotesteinä. Tällöin voidaan vakioida altistettavien eläinten määrä ja laji. Näin saadaan luotettavampi kuva toksisuushaittojen luonteesta, ajallisesta ja paikallisesta vaihtelusta ja haittojen kehityksestä. Tarkkailuja tulisi kehittää kokonainaisuutena, missä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu muodostavat ERA (Ekologinen riskianalyysi) -prosessia hyödyntävän kokonaisuuden. Painotusten tulisi vaihdella toisiaan tukien ja toksisuuden testauksen ja aineiden tunnistamisen edetä johdonmukaisesti.
  • Paldanius, Jani (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 29/2013
    Raportti on katsaus Suomen merialueiden suunnittelutilanteeseen. Ensisijaisena tavoitteena on ollut selvittää, miten merialuetta on käsitelty alueidenkäytön suunnittelussa, erityisesti maakuntakaavoituksessa. Myös sektoriviranomaisten tekemää suunnittelua on tarkasteltu erityisesti yhteensovittamisen näkökulmasta. Työ perustuu rannikkomaakuntien liittojen suunnittelijoiden ja asiantuntijoiden sekä eräiden keskeisimpien sektoriviranomaisten edustajien haastatteluihin sekä maakuntakaava- ja internet–aineistoihin. Selvitys osoittaa, että maakuntakaavoitus on keskeisin yhteen sovittavan suunnittelun keino. Kuitenkin merialueen käsittely maakuntakaavoissa vaihtelee paljon. Tämä johtuu pitkälti rannikko- ja merialueiden erilaisuudesta eri osissa Suomea ja myös erityyppisistä meren ja rannikon käyttöpaineista. Näin ollen myös tarve ohjata merialueen käyttöä kaavoituksella vaihtelee, samoin kaavojen sisältö ja kaavoissa käytetyt kaavamerkinnät. Selvityksessä saatuja tietoja on tarkoitus hyödyntää jatkossa merialueiden suunnittelun kehittämisessä ja myös mahdollisen merialuesuunnitteludirektiivin toimeenpanossa. Maakuntakohtaiset kuvaukset antavat kattavan kuvan merialueen maakuntakaavoitustilanteesta ja teemoja ja kaavamerkintöjä koskevat yhteenvedot vertailutietoa maakunnille ja kunnille niiden suunnitellessa merialueita edelleen.
  • Häkkilä, Kauko (Vesihallitus, 1980)
    Vesihallitus. Tiedotus 190
  • Pitkänen, Heikki (Suomen ympäristökeskus, 2004)
    Suomen ympäristö 669
  • (Ympäristöministeriö, 2015)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 1 | 2015
    Ohjeessa käsitellään ruoppaus- ja läjitystoiminnan ympäristövaikutuksia ja -riskejä sekä niiden hallintaa. Ohje keskittyy erityisesti luvanvaraisiin eli tilavuudeltaan yli 500 kuutiometrin ruoppauksiin ja sitä sovelletaan sekä sisävesillä että merialueilla. Ohjetta sovelletaan ruoppauskohteen ja ruopattavien massojen ominaisuuksien selvittämisessä ja riskien tunnistamisessa ja arvioitaessa ruoppausmassan läjityskelpoisuutta. Ohjeessa annetaan suosituksia ruopattavalla alueella tehtäviin kohdetutkimuksiin. Ohjeessa annettuja haitallisten aineiden pitoisuustasoja käytetään ruoppausmassan läjityskelpoisuuden arvioinnissa ja kohdetutkimusten suuntaamisessa. Ohjetta käytetään myös läjityspaikkojen soveltuvuuden arviointiin. Ohje on tarkoitettu ruoppaus- ja läjityshankkeita luvittaville ja valvoville viranomaisille sekä niihin liittyvien suunnitelmien, selvitysten ja hakemusten tekijöille ja tilaajille. Ohje ei ole sitova.
  • Kohonen, Tapani (Vesihallitus, 1973)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 8
    Engl. summary: The quality of Finnish coastal waters during 1966-1970
  • Kauppila, Pirkko; Bäck, Saara (Finnish Environment Institute, 2001)
    The Finnish Environment 472
  • Persson, Per-Edwin; Myllymaa, Urpo (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 65
    Suomenkielinen yhteenveto: Kalojen makuvirheistä, erityisesti Oulun merialueella. English summary: On flavour tainting of fish, with special reference to the Oulu Sea Area (Bothnian Bay).
  • Ljungberg, Reetta; Pikkarainen, Anna; Lehtiniemi, Maiju; Urho, Lauri (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 10/2011
    Julkaisussa kuvataan merialueemme keskeiset biologiset seurannat sekä niiden tuottama tieto Suomessa tavattujen meriympäristön vieraslajien levinneisyydestä ja runsaudesta. Kolmasosaa tunnetuista vieraslajeistamme ei ole tavattu seurannoissa koskaan, ja vain parin vieraslajin esiintymisestä saadaan nykyseurannoilla suhteellisen hyvä käsitys. Heikoimmin vieraslajiryhmistä tulivat esille kalat, matalien pohjien selkärangattomat ja kovien pohjien kiinni-istuvat pohjaeläimet. Kasviplankton- ja pohjaeläinseurannat ovat alueellisesti melko kattavia rannikollamme. Eläinplankton-, kala- ja makrofyyttiyhteisöjen (vesikasvit ja makrolevät) osalta seuranta on alueellisesti rajoittunut lähinnä eteläiselle merialueelle. Suuri osa vieraslajihavainnoista on peräisin seurantojen ulkopuolisista hankkeista ja kertaluontoisista tutkimuksista. Myös rannikon velvoitetarkkailut tuottavat havaintoja vieraslajeista. Vieraslajien nykyistä parempi havaitseminen vaatii osin pyyntimenetelmien kehittämistä ja osin näytteenottoverkon täydentämistä. Lisäksi viranomaisten ylläpitämien seurantojen tulosten tallentamisessa ja aineistojen saavutettavuudessa on parantamisen varaa. Tietoa vieraslajeista ja niiden tunnistamisesta tulisi toimittaa potentiaalisille vieraslajihavaintojen tuottajille, kuten kalastajille, konsulteille ja näytteiden määrittäjille, ja havaintojen ilmoittamismahdollisuuksia kehittää.
  • Pietiläinen, Olli-Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 46/2008
    Asukasvastineluvultaan (avl) yli 10 000 kokoisilta jätevedenpuhdistamoilta johdettiin vuonna 2005 noin 9 000 tonnia typpeä Suomen pintavesiin. Tämä kattoi runsaat 12 % Suomen pintavesiin kohdistuvasta ihmisperäisestä typpikuormituksesta (75 000 t/a). Vuonna 2005 yli 10 000 avl:n puhdistamoista (yhteensä 89 laitosta) 18 poisti typpeä vähintään 70 % teholla, mikä on yhdyskuntajätevesidirektiivin vähimmäisvaatimus tehostetusta typenpoistosta. Alle 40 % typenpoistotehoon jäi 39 puhdistamoa. Keskimääräinen typenpoistoteho oli 56 %. Parhaaseen tulokseen pääsi Helsingin Viikinmäen laitos 89 % typenpoistotehollaan. Suomi ja Euroopan komissio kiistelevät siitä, tarvitaanko tehostettua typenpoistoa Suomessa ja missä laajuudessa. Mikäli Suomen kaikkien yli 10 000 avl:n laitosten typenpoistoteho olisi vähintään 70 %,  sisä- ja rannikkovesiin yhdyskunnista johdettava typpikuormitus vähenisi runsaat 40 % (3 800 t) vuoden 2005 tasosta. Mikäli yli 70 % poistoteho vaadittaisiin vain rannikkoseudulla, yhdyskuntien typpikuormitus vähenisi  vajaat 20 % v. 2005 tasosta. Suomen suuret sisävedet ovat nykytietojen mukaan lähinnä fosforirajoitteisia, joten typenpoiston tehostaminen ei käytännössä muuttaisi niiden rehevyystilaa. Sisävesiin kohdistuvan typpikuormituksen kannalta on oleellista tietää, kuinka suuri osa typpikuormasta lopulta päätyy Itämereen. Uusimpien malliarvioiden mukaan typen pidättyminen sisävesiin on keskimäärin 35 %. Monet järvet ja erityisesti järviketjut pidättävät typpeä vielä tätä tehokkaammin. Mallinnusarvioiden mukaan vähintään 70 % typenpoistoteho Suomen kaikilla Itämeren valuma-alueen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla vähentäisi  rannikkoalueiden kokonaisleväbiomassaa yleensä alle 2 % ja enimmillään noin 5 % Kymijoen edustan merialueella. Avomerellä muutos olisi alle 1 %.  Sinilevien biomassoissa tapahtuisi joillakin rannikkoalueilla enimmillään 2–5 % lisäys, ja avomerellä lisäys olisi enimmillään 2 %. Typpikuormitusmuutosten vaikutukset Suomea ympäröivän Itämeren avomerialueisiin jäävät hyvin vähäiseksi, koska kuormitusmuutosten osuudet avomerialueiden ravinnevirroista ovat häviävän pieniä.
  • Hietala, Meri; Lampela, Kari (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 41/2008
    Suomen ympäristökeskus SYKE asetti 21.5.2007 liikenne- ja viestintäministeriön ja ympäristöministeriön esityksestä työryhmän selvittämään, mikä on alusöljyvahinkojen torjunnan kannalta riittävä valtion merellisten viranomaisten öljyntorjuntavalmiuden tavoitetaso ja tekemään ehdotuksen niistä toimenpiteistä, joilla tavoitetaso saavutetaan. Työryhmään nimettiin edustajat liikenne- ja viestintäministeriöstä, ympäristöministeriöstä, Merenkulkulaitoksesta, Varustamoliikelaitoksesta sekä SYKEstä. Työryhmän tuli saada työnsä päätökseen 28.9.2007 mennessä. Työryhmä määritteli öljyntorjunnan tavoitetasoksi Suomenlahdella 30 000 tonnin öljypäästön torjunnan, kun taas Pohjanlahdella suurimmaksi öljyvahingon määräksi arvioitiin 5 000 t. Työryhmä vertasi nykyistä öljyntorjuntatasoa tavoitetason ja totesi, että merkittävimmät puutteet öljyntorjuntavalmiudessa ovat Suomenlahdella. Työryhmä ehdottaa, että jatkossakin SYKEn vastuulle kuuluvan Suomen öljyntorjunta-aluskaluston rungon muodostaisivat yhteistoiminta-alukset valtion merellisten toimijoiden, Merivoimien, Rajavartiolaitoksen, Merenkulkulaitoksen ja Varustamoliikelaitoksen kanssa. Näiden toimijoiden käyttöön tulisi vuoteen 2015 mennessä saada ainakin kaksi suurehkoa avomeri- ja jäissäkulkukelpoista monitoimialusta. Lisäksi myös muuta nykyistä aluskalustoa tulee laaditun ehdotuksen mukaan peruskorjata ja uudistaa keräilykapasiteetin lisäämiseksi. Varustamoliikelaitoksen väylänhoito/öljyntorjunta-alusten pitäminen lähivuosina vähintään nykyisessä öljyntorjuntavalmiudessa edellyttää noin 2 milj. euron vuosittaista maksua alusten valmiuspalvelujen ostosta Varustamoliikelaitokselta. Tämä on välttämätöntä, sillä näiden alusten torjuntakapasiteetin korvaaminen muulla kalustolla on mahdollista aikaisintaan vuoden 2009 jälkeen. Määrärahantarve on tullut välttämättömäksi, koska väylänhoitotöiden kilpailuttaminen on oleellisesti pienentänyt väylänhoito/öljyntorjunta-alusten työkantaa. Tällöin entistä suurempi osa näiden alusten ylläpitokustannuksista on tullut öljyntorjunnan maksettaviksi. Työryhmä ehdottaa, että synergiaetujen hyödyntämiseksi Merenkulkulaitos ja SYKE selvittävät mahdollisuudet kilpailuttaa väylänhoitourakat ja öljyntorjuntavalmius samanaikaisesti, erillisinä urakoina. Työryhmän mielestä yhteistoimintaa nykyisten valtion eri merellisten toimijoiden kanssa öljyntorjunnassa tulee kehittää. Työryhmä esittää lisäksi, että SYKEn tulee aktiivisesti etsiä mahdollisuuksia toimia yhteistyössä alusten hankinnassa ja käytössä myös muiden toimijoiden, kuten yksityisten varustamoiden, liikeyritysten ja yhdistysten kanssa. SYKEn tulee myös yhdessä ympäristöministeriön kanssa toimia siten, että Suomenlahden muut reunavaltiot mahdollisuuksien mukaan ottaisivat nykyistä suuremman osuuden Suomenlahden öljyntorjuntavalmiuden kehittämisestä. Ehdotuksen kustannusvaikutus suomalaisten toimijoiden osalta on alusten koosta ja rakenteesta sekä peruskorjausten tasosta riippuen vuosina 2008 - 2015 yhteensä 1100 - 140 milj. euroa.
  • Erkomaa, Kirsti (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 91
    The study of the occurance of non-polar hydrocarbons in the Finnish coastal waters in 1971-1972.