The global demand for renewable energy is on the rise. Expansion of onshore wind energy is in many parts of the world limited by societal acceptance, and also ecological impacts are a concern. Here, pragmatic methods are developed for the integration of high-dimensional spatial data in offshore wind energy planning. Over 150 spatial data layers are created, which either oppose or support offshore wind energy development, and represent ecological, societal, and economic factors. The method is tested in Finland, where interest in developing offshore wind energy is growing. Analyses were done using a spatial prioritization approach, originally developed for the prioritization of high-dimensional ecological data, and rarely used in planning offshore wind energy. When all criteria are integrated, it is possible to find a balanced solution where offshore wind farms cause little disturbance to biodiversity and society, while at the same time yielding high profitability for wind energy production. Earlier proposed areas for offshore wind farms were also evaluated. They were generally well suited for wind power, with the exception of a couple of areas with comparatively high environmental impacts. As an outcome, new areas well suited for large scale wind power deployment were recognized, where construction costs would be moderate and disturbance to biodiversity, marine industries and people limited. A novel tradeoff visualization method was also developed for the conflicts and synergies of offshore energy deployment, which could ease the dialogue between different stakeholders in a spatial planning context. Overall, this study provides a generic and transparent approach for well-informed analysis of offshore wind energy development potential when conflict resolution between biodiversity, societal factors and economic profits is needed. The proposed approach is replicable elsewhere in the world. It is also structurally suitable for the planning of impact avoidance and conflict resolution in the context of other forms of construction or resource extraction.

Marine ecosystems are under high demand for human use, giving concerns about how pressures from human activities may affect their structure, function, and status. In Europe, recent developments in mapping of marine habitats and human activities now enable a coherent spatial evaluation of potential combined effects of human activities. Results indicate that combined effects from multiple human pressures are spread to 96% of the European marine area, and more specifically that combined effects from physical disturbance are spread to 86% of the coastal area and 46% of the shelf area. We compare our approach with corresponding assessments at other spatial scales and validate our results with European-scale status assessments for coastal waters. Uncertainties and development points are identified. Still, the results suggest that Europe’s seas are widely disturbed, indicating potential discrepancy between ambitions for Blue Growth and the objective of achieving good environmental status within the Marine Strategy Framework Directive.

Itämeren fysiikka, tila ja tulevaisuus on ensimmäinen Itämeren fysiikan oppikirja, jossa tuodaan esille myös fysiikan kytkennät Itämeren tilaan ja ekologiaan. Alalta on olemassa runsaasti eritasoista tietoa. Tämä tieto on kuitenkin melko hajallaan, eikä kokonaisvaltaista kirjallisuutta ole vielä paljon. Kirja sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen Itämeren altaista ja niiden topografiasta sekä hydrografiasta, Itämeren lämpötaloudesta ja kiertoliikkeestä sekä jääoloista. Lisäksi käydään läpi Itämeren kriittisiä prosesseja kuten suolapulssien esiintyminen, kumpuaminen ja vedenkorkeuden muutokset. Itämeren fysiikan ymmärtäminen on tärkeää, sillä se määrää ne ulkoiset olosuhteet, joissa meren kemialliset ja biologiset prosessit tapahtuvat. Meren fysikaalisten ominaisuuksien tuntemus luo perustan koko Itämeri-systeemin toiminnan ymmärtämiseen. Teoksen loppuosassa esitellään Itämeren pitkäaikaisia muutoksia ja tarkastellaan Itämeren tulevaisuutta erilaisten ilmastoskenaarioiden avulla.

Kokkolaan on keskittynyt Pohjoismaiden merkittävin metalli- ja kemian alan teollisuus. Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat teollisuuden päästöt sekä Kokkolan kaupunki. Jätevedet sisältävät mm. raskasmetalleja sekä orgaanisia yhdisteitä. Myös Perhonjoen kautta huuhtoutuu merialueelle erityisesti ylivirtaamakausina metalleja, jotka ovat  seurausta valuma-alueen happamien sulfaattimaiden (HS-maat) kuivatuksista. Merialuetta on tarkkailtu yli 30 vuoden ajan. Teollisuuden metallipäästöt ovat tänä aikana pudonneet murto-osaan lähtötilanteesta. HS-maiden metallikuormien suhteellinen osuus on kasvanut. Eliöiden ja sedimenttien metallitasot ovat laskeneet, mutta ovat edelleen kohonneita. Pohjaeläinlajistossa on ollut viitteitä  toksisuudesta. Ympäristölainsäädäntö korostaa entistä painokkaammin tarvetta arvioida ihmisen toimista aiheutunutta ekologista haittaa. Tätä varten tulee selvittää missä määrin ekosysteemit ja niiden osat altistuvat haittatekijöille ja minkälaisia vaikutuksia altistumisesta seuraa. Tältä pohjalta voidaan arvioida riskien mittakaavaa ja merkitystä sekä suunnata ja kehittää tarkkailuohjelmia  ja ympäristönsuojelutoimenpiteitä. Osana Kokkolan edustan velvoitetarkkailuohjelmaa käynnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005 ekotoksikologinen tutkimus ja ekologinen riskinarvio.   Tutkimuksessa tarkasteltiin Kokkolan edustan sedimenttien altistumista haitallisille aineille sekä niiden aiheuttamaa akuuttia ja kroonista toksisuutta. Kohteena olivat syvännepohjat, jotka käsittivät tehtaiden edustat ja ulommat kohteet  sekä Perhonjoen edustan (HS-maiden vaikutus).  Altistuksen indikaattorina olivat sedimenttien raskasmetallipitoisuudet, joita verrattiin saastuneiden maiden raja-arvoihin ja tavoitetasoihin. Akuutin toksisuuden testaukseen käytettiin valobakteeritestiä (SFS-EN ISO 11348). Kroonista toksisuutta arvioitiin surviaissääskien epämuodostumia hyödyntävällä tutkimuksella. Altistumis- ja vaikutusprofiilien yhteistarkastelun perustella laadittiin riskiarvio näyteasemittain. Uloimmassa kohteessa (n. 7 km päästölähteistä) riski oli alhainen, tehtaiden edustalla lievästi kohonnut – kohtalainen, Perhonjoen edustalla alhainen – kohtalainen. Riski oli korkea kohteessa mikä tulkittiin ruoppausmassojen vaikuttamaksi alueeksi. Tutkimus osoitti, että Kokkolan edustan merialueen sedimentissä haitallisten aineiden pitoisuudet ovat tasolla, joka aiheuttaa pohjaeläinyhteisölle paikoin merkittäviä toksisuushaittoja. Haittoja aiheuttavat sekä piste- että hajakuormitus. Haitta-aineita olivat mm. Hg, Cd, Zn ja As. Tämä tutkimus on tiettävästi ensimmäinen Suomessa tehty surviaissääskien epämuodostumista hyödyntävä tutkimus merialueelta. Määritysmenetelmä oli herkkä ja vaikutti soveltuvan myös velvoitetarkkailuna toteutettavaan haitallisten aineiden seurantaan  rannikkovesissä. Surviaissääskien keruu maastosta osoittautui kuitenkin työlääksi. Näytteistä saatujen yksilöiden pieni määrä ja epätasainen jakautuminen näyteasemien ja tutkittujen sukujen välille heikensivät tulosten luotettavuutta. Jatkossa sedimenttinäytteiden toksisuutta tulisi selvittää surviaissääskien morfologisiin häiriöihin perustuvina laboratoriotesteinä. Tällöin voidaan vakioida altistettavien eläinten määrä ja laji. Näin saadaan luotettavampi kuva toksisuushaittojen luonteesta, ajallisesta ja paikallisesta vaihtelusta ja haittojen kehityksestä. Tarkkailuja tulisi kehittää kokonainaisuutena, missä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu muodostavat ERA (Ekologinen riskianalyysi) -prosessia hyödyntävän kokonaisuuden. Painotusten tulisi vaihdella toisiaan tukien ja toksisuuden testauksen ja aineiden tunnistamisen edetä johdonmukaisesti.

Raportti on katsaus Suomen merialueiden suunnittelutilanteeseen. Ensisijaisena tavoitteena on ollut selvittää, miten merialuetta on käsitelty alueidenkäytön suunnittelussa, erityisesti maakuntakaavoituksessa. Myös sektoriviranomaisten tekemää suunnittelua on tarkasteltu erityisesti yhteensovittamisen näkökulmasta. Työ perustuu rannikkomaakuntien liittojen suunnittelijoiden ja asiantuntijoiden sekä eräiden keskeisimpien sektoriviranomaisten edustajien haastatteluihin sekä maakuntakaava- ja internet–aineistoihin. Selvitys osoittaa, että maakuntakaavoitus on keskeisin yhteen sovittavan suunnittelun keino. Kuitenkin merialueen käsittely maakuntakaavoissa vaihtelee paljon. Tämä johtuu pitkälti rannikko- ja merialueiden erilaisuudesta eri osissa Suomea ja myös erityyppisistä meren ja rannikon käyttöpaineista. Näin ollen myös tarve ohjata merialueen käyttöä kaavoituksella vaihtelee, samoin kaavojen sisältö ja kaavoissa käytetyt kaavamerkinnät. Selvityksessä saatuja tietoja on tarkoitus hyödyntää jatkossa merialueiden suunnittelun kehittämisessä ja myös mahdollisen merialuesuunnitteludirektiivin toimeenpanossa. Maakuntakohtaiset kuvaukset antavat kattavan kuvan merialueen maakuntakaavoitustilanteesta ja teemoja ja kaavamerkintöjä koskevat yhteenvedot vertailutietoa maakunnille ja kunnille niiden suunnitellessa merialueita edelleen.

We examined the application of knowledge in land-use planning as epistemic governance and explored how actors wield institutional power while legitimising the use of knowledge. By applying a neo-institutionalist analytical framework of epistemic governance to discourse analysis, we investigated how actors invoke institutions of science and law while constructing a legitimate rationality. Specifically, we asked how new knowledge of underwater marine areas was invited into a marine spatial planning pilot in Finland. We determined that, while legitimising the use of new marine-life knowledge, the actors invoked law and science by granting the new knowledge various and intermingled meanings that disambiguated and depoliticised nature values into tangible measures. Moreover, uncertainties about the new knowledge spurred doubts which facilitated a stronger political approach that applied precautions. We suggest that in the regulative context of planning there is an institutional demand for techno-legal rationality in which the institutional appropriateness of knowledge is crucial. The lack of legitimate ontological authority allows for a political yet institutionally fit-for-purpose interpretation of reality. Thus, our study contributes to the literature on planning as governance and provides insights of the politics of knowledge use in planning as something not necessarily strategic and conscious, but also routine and institutional.

Ohjeessa käsitellään ruoppaus- ja läjitystoiminnan ympäristövaikutuksia ja -riskejä sekä niiden hallintaa. Ohje keskittyy erityisesti luvanvaraisiin eli tilavuudeltaan yli 500 kuutiometrin ruoppauksiin ja sitä sovelletaan sekä sisävesillä että merialueilla. Ohjetta sovelletaan ruoppauskohteen ja ruopattavien massojen ominaisuuksien selvittämisessä ja riskien tunnistamisessa ja arvioitaessa ruoppausmassan läjityskelpoisuutta. Ohjeessa annetaan suosituksia ruopattavalla alueella tehtäviin kohdetutkimuksiin. Ohjeessa annettuja haitallisten aineiden pitoisuustasoja käytetään ruoppausmassan läjityskelpoisuuden arvioinnissa ja kohdetutkimusten suuntaamisessa. Ohjetta käytetään myös läjityspaikkojen soveltuvuuden arviointiin. Ohje on tarkoitettu ruoppaus- ja läjityshankkeita luvittaville ja valvoville viranomaisille sekä niihin liittyvien suunnitelmien, selvitysten ja hakemusten tekijöille ja tilaajille. Ohje ei ole sitova.

Engl. summary: The quality of Finnish coastal waters during 1966-1970

Suomenkielinen yhteenveto: Kalojen makuvirheistä, erityisesti Oulun merialueella. English summary: On flavour tainting of fish, with special reference to the Oulu Sea Area (Bothnian Bay).