Browsing by Subject "merkitysneuvottelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Vepsä, Riina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kahden yläkoulun englannin kielen opetukseen tarkoitetun oppikirjasarjan materiaalit tukevat merkitysneuvottelun ja kompensaatiostrategioiden opetusta. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa oppilaan tukeminen merkitysneuvottelun käymisessä sekä kompensaatiostrategioiden käytössä mainitaan yhdeksi tavoitteeksi yläkoulun englannin pitkän oppimäärän (A-englanti) opetuksessa. Merkitysneuvottelulla tarkoitetaan viestinnän osapuolien välistä yhteistyötä, jolla pyritään ratkaisemaan viestinnässä ilmennyt ongelma. Kompensaatiostrategioita puolestaan käytetään, jotta kommunikaatio olisi sujuvaa riippumatta aukoista kielitaidossa. Tutkielman aineistona ovat kustannusyhtiö Otavan julkaisema Top-sarja sekä Sanoma Pron julkaisema On the Go -sarja. Tutkielman aineisto koostuu sarjojen tekstikirjojen lukuteksteistä, työkirjojen ja tekstikirjojen tehtävistä ja metateksteistä, sekä sähköisistä opettajan materiaaleista löytyvistä lisätehtävistä. Tutkielmassa tarkastellaan yhteensä kuutta tekstikirjaa, kuutta työkirjaa sekä kuutta opettajan opasta. Tutkielman pääasiallinen menetelmä on kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Lisäksi analyysi sisältää kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Aineistosta löytyneet tapaukset lasketaan ja luokitellaan niissä esiintyvien strategioiden perusteella. Lisäksi aineistosta löytyneet tehtävät luokitellaan tehtävätyypin perusteella. Lopuksi tutkielmassa vertaillaan sitä, miten tutkielmassa tarkasteltavat kirjasarjat tukevat merkitysneuvottelun ja kompensaatiostrategioiden käyttöä. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että molemmat kirjasarjat sisältävät useita tehtäviä, jotka tukevat kompensaatiostrategioiden käyttöä. Tulokset osoittavat, että kirjasarjoissa on vähän metatekstiä, jossa viitataan kompensaatiostrategioihin ja kirjasarjojen lukutekstit sisältävät joitain esimerkkejä merkitysneuvottelusta. Analyysin pohjalta voidaan todeta, että oppikirjat lähestyvät kompensaatiostrategioita menetelminä oppia sanastoa, ja merkitysneuvottelun ja kompensaatiostrategioiden viestinnällistä potentiaalia tuodaan kirjoissa vain vähän esille. Materiaalit tarjoavat tehtäviä kompensaatiostrategioiden harjoittelulle, mutta muilta osin merkitysneuvottelun ja kompensaatiostrategioiden eksplisiittinen opetus jää hyvin pitkälti opettajan vastuulle.
  • Kostamovaara, Anu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma on luokkahuonevuorovaikutukseen perustuva tapaustutkimus, jossa tarkastellaan kahta pääkaupunkiseudulla kotoutumiskoulutuksessa suomea toisena kielenä opiskelevaa maahanmuuttajaryhmää. Työssä paneudutaan siihen, miten oppijat ja opettajat toimivat kohdatessaan ymmärtämisongelmia ja millä tavoin kielellisiä ilmauksia rakennetaan vuorovaikutuksessa tuen ja tukeutumisen avulla. Pääpaino on merkitysneuvotteluissa ja niihin sisältyvissä muokatuissa toistoissa. Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä on sosiokulttuurinen kielentutkimus, johon yhdistetään dialogisen ja interaktionaalisen toisen kielen tutkimuksen näkökulmia. Työn esikuvana on Minna Sunin väitöskirja Toista kieltä vuorovaikutuksessa. Kielellisten resurssien jakaminen toisen kielen omaksumisen alkuvaiheessa (2008), josta on omaksuttu dialoginen menetelmä merkitysneuvottelujen tutkimiseen. Aineisto on kerätty yhden päivän aikana, ja se koostuu kahdesta 75 min pituisesta, videoidusta opetusjaksosta. Analyysi jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan merkitysneuvotteluja, joiden aiheuttaja on oppijan vuorossa oleva ongelma. Toisessa osassa käsitellään merkitysneuvotteluja, joiden aiheuttaja on opettajan vuoron ongelma. Merkitysneuvotteluissa esiintyvien toistojen analyysin tuloksena näytetään, miten toistoilla annetaan ja saadaan tukea. Niillä osoitetaan ongelmakohta, täsmennetään merkitystä ja varmistetaan neuvottelussa saavutettu riittävä ymmärrys. Muokatuilla toistoilla opettaja selventää omaa vuoroaan ja antaa palautetta oppijoiden vuoroista. Usein opettaja reagoi oppijan vuorossa olevaan ongelmaan toisto-osoittimella, joka sisältää jonkin tulkintaehdotuksen. Opettaja redusoi oppijan ilmauksesta esiin ymmärtämisongelman aiheuttajan. Hän ottaa vastuun elaboroinnista muokkaamalla oppijan vuoroa fonologisesti, leksikaalisesti, morfologisesti, syntaktisesti tai kaikkia yhdistäen. Kielenoppijoilla toisto toimii keinona osoittaa osallisuus ja osallistuminen vuorovaikutuksessa. Oppijat kierrättävät tarjolla olevaa kielenainesta ja segmentoivat puheesta kohtia toistettaviksi. He poimivat opettajan tai muiden oppijoiden uudelleenmuokkauksia tuotoksiinsa etenkin leksikaalisella tasolla mutta myös fonologian ja syntaksin alueilla. Vähiten esiintyy muokatun morfologisen aineksen sisällyttämistä, koska oppijoiden kielisysteemi ei ole vielä välttämättä valmis ottamaan tarjottua morfologista muokkausta vastaan. Dialoginen tarkastelu osoittaa, että keskusteluvuorovaikutuksessa on jaettavissa jokaisen osallistujan kielellinen pääoma. Vuorovaikutuksen kumulatiivisen luonteen ansiosta tuloksena on enemmän kuin mihin yksilö yltää monologisesti. Oppija pääsee luokkahuonekeskusteluissa osalliseksi opettajan resursseista. Vuorovaikutus rakentuu yhteistyössä tuen, tukemisen ja tukeutumisen avulla. Tuki voi toteutua sekä tarkoituksellisena ja tavoitteellisena oppijan auttamisena, että keskustelussa jaettavana kielenaineksena. Lähikehityksen vyöhykkeen ajatus näkyy merkitysneuvotteluissa oppijan vahvistuvana mahdollisuutena kielelliseen ilmaisuun resurssien jakamisen, muokkausten ja palautteen turvin.