Browsing by Subject "messut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Ikkala, Sofia (2019)
    Työssäni tarkastelen requiem-sävellysten kehityksen suuntaviivoja läpi vuosisatojen. Aihe on erittäin laaja, joten toteutan tutkimuksen tarkastelemalla neljää vähemmän tunnettua requiem-sävellystä eri tyylikausilta näkökulmanani musiikin ja tekstin välinen suhde. Teokset ovat Johannes Ockeghemin Missa pro defunctis, Michael Haydnin, Requiem, c-molli, Luigi Cherubinin Requiem, c-molli ja Joonas Kokkosen Requiem. Tutkimukseni tulokset vastaavat paljolti requiem-messujen historiasta kertovaa aineistoa. Kuitenkin hieman yllättäen kaikissa teoksissa oli omalla tavallaan valoisuutta, vaikka requiemit usein mielletään sävelkieleltään synkiksi ja uhkaaviksi.
  • Pyrhönen, Tuomas (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Kirjallisessa työssä käsitellään Jouko Linjaman vuonna 1976 säveltämää urkuteosta Missa Cum jubilo, op. 31 cantus firmusten, asteikkotyyppien, harmonioiden ja symmetristen rakenteiden näkökulmasta. Taustoittavassa osuudessa tarkastellaan Linjaman opintoja, sävellystyön lähtökohtia ja urkutuotantoa. Työn aineistona käytettiin Jouko Linjaman teosten nuottimateriaalia, häntä koskevaa kirjallisuutta ja haastattelua. Työssä tarkastellaan Linjaman urkumessua erityisesti musiikkianalyyttisestä näkökulmasta. Tarkastelussa on myös olennaista, miten säveltäjä on hyödyntänyt opiskeluaikanaan saamiaan virikkeitä teoksessaan. Jouko Linjaman Missa Cum jubilo kuuluu säveltäjän laajimpiin urkuteoksiin. Siinä ilmenevät hänen musiikkinsa keskeiset tyylipiirteet. Terssi- ja tritonussuhteisten kolmisointujen käytön hän on omaksunut opettajaltaan Joonas Kokkoselta, mutta toisin kuin Kokkonen hän kirjoittaa lähinnä kääntämättömiä kolmisointuja, usein ahtaassa asettelussa. Opettajansa Gottfried Michael Koenigin tavoin Linjama limittää melko usein sävellystensä taitteet, kuten urkumessun Kyrie-osassa. Missa Cum jubilossa Linjama käyttää materiaalinaan gregoriaanisten messusävelmien katkelmia, jotka Gloriaa lukuun ottamatta ovat selkeästi erotettavissa moniäänisessä kudoksessa. Kyrien taitteet Linjama limittää niin, että Christe alkaa sopraanossa ennen kuin Kyrien cantus firmus on viety läpi bassossa. Vastaavasti Christen materiaalin ollessa vielä kesken sopraanossa ja altossa Kyrien cantus firmuksen loppusäe alkaa jo bassossa. Gloriassa Linjama hajottaa cantus firmuksen eri oktaavialoihin. Credossa keskeinen cantus firmuksen käsittelytapa on kolmen ensimmäisen sävelen motiivinen hyödyntäminen. Toinen keskeinen motiivi on nooniteema, jonka päällekkäiset kvintit ovat johdettavissa cantus firmuksen ensimmäisestä ja kolmannesta sävelestä. Sanctuksessa Linjama hyödyntää Credon tavoin kolmea ensimmäistä cantus firmuksen säveltä sävellysmateriaalinaan. Ne ilmenevät oktatonisina kolmisointupareina yhdessä ei-symmetristen ja symmetristen kolmi- ja nelisointujen kanssa. Myös Agnus Dein kolmisointumotiivi on peräisin gregoriaanisesta cantus firmuksesta. Teema, joka esiintyy cantus firmuksen kanssa läpi osan, muistuttaa läheisesti sitä.
  • Salomaa, Ulla (Helsingin yliopisto, 2003)
    Verkkari 2003 (8)
  • Liimatainen, Timo (Helsingin yliopisto, 2001)
    Verkkari 2001 (20)
  • Sahari, Taina (Helsingin yliopisto, 2009)
    Verkkari 2009 (5)
  • Eskola, Risto (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Tässä projektityössä on sävelletty 1980-luvun populaarimusiikin keinoin toteutettu messu. Työn taustana on tutkittu messumusiikin historiaa ja 1980-luvun populaarimusiikin käsitettä. Messu sisältää kahdeksan kappaletta. Päätyylilajeja ovat popmusiikki, hard rock ja funk. Tässä työssä kuvataan myös messun sävellysprosessia, lopullista sävellystuotosta ja muusikin esityksen käytännönjärjestelyjä. Messu kantaesitettiin osana työtä Kuopion tuomiokirkokossa 26. päivänä elokuuta vuonna 2016.
  • Aittola, Inkeri (2019)
    Tämän kirjallisen työn tarkoitus on tutkia, millä tavoin säveltäjä Pekka Kostiainen (s. 1944) on sisällyttänyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan (1986) virsiä ja erityisesti niiden koraaleita kolmiosaiseen Triduum Paschale -nimiseen pääsiäisoratorioonsa (2000). Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka menetelmät ovat aineistolähtöinen analyysi ja säveltäjän avoin haastattelu. Työn empiriaosuus koostuu Triduum Paschalen neljän koraalipohjaisen osan tarkastelusta. Kostiaisen näihin osiin valitsemat virret ovat 222a, 67, 100 ja 727. Pekka Kostiainen on käyttänyt virsiä monin eri tavoin sävellystyönsä aineksina. Kuorolla on keskeinen rooli virsiosuuksissa, mutta myös solistit osallistuvat niiden esittämiseen. Lauletut koraalipohjaiset jaksot seurailevat kolorointia ja rytmistä muuntelua lukuunottamatta alkuperäistä sävelmää, mutta orkesteriosuuksissa Kostiainen hyödyntää virsielementtejä vapaammin. Virsien säkeistöt poikkeavat tyypillisesti toisistaan sekä satsin että kokoonpanon osalta. Säveltäjä on yhdistänyt kolmeen neljästä tutkittavasta osasta yhden tai useamman tekstin virren lisäksi, joka usein limittyy säkeistöjen väleihin.