Browsing by Subject "metadiskurssi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Liukonen, Saija (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani tavoitteena on selvittää millä tavoin metadiskurssia käytetään vaikuttamisen keinona poliittisessa puheessa. Tutkielman poliittinen konteksti on vuoden 2016 kansanäänestys Iso-Britannian EU-jäsenyydestä, ja itse kokoamani korpusaineisto koostuu silloisen pääministerin David Cameronin puheista ja haastatteluista viideltä kuukaudelta ennen äänestystä. Tutkielmassani tarkastelen kuinka Cameron käyttää suostuttelussa hyväkseen metadiskurssia, mitä käytetyt metadiskurssielementit kertovat Cameronin retorisesta strategiasta ja millä tavalla puheiden retoriikka muuttui viimeisenä kuukautena ennen äänestystä. Aihetta käsitellään metadiskurssin, poliittisen puheen ja retoriikan tutkimuksen näkökulmasta. Puheista tekemäni laadullinen ja määrällinen kielitieteellinen korpusanalyysi selvittää kuinka metadiskurssia käytetään kielellisenä suostuttelun keinona. Puheista löytämäni metadiskurssin ilmentymät on jaoteltu Hylandin (2005) luokittelun perusteella kahteen pääkategoriaan: interaktiiviseen (interactive) ja vuorovaikutteiseen (interactional) metadiskurssiin. Aineistoa analysoitiin samanaikaisesti myös Aristoteleen vaikuttamisen keinojen, eetoksen, paatoksen ja logoksen, avulla. Eetoksen tarkoitus on vakuuttaa yleisö puhujan uskottavuudesta ja luotettavuudesta; paatoksella pyritään vetoamaan yleisön tunteisiin, logoksella taas yleisön järkeen. Tulokseni osoittavat Cameronin käyttävän metadiskurssia edistääkseen puheidensa eetosta, paatosta ja logosta. Interaktiivisen metadiskurssin avulla puhujat organisoivat tekstinsä, millä on vaikutus tekstin logokseen. Vuorovaikutteinen metadiskurssi taas auttaa luomaan eetosta ja paatosta. Eetosta rakennetaan itseviittauksilla (self mentions), vahvistuksilla (boosters), varauksilla (hedges) sekä direktiiveillä (directives), kun taas paatoksen välineinä puhujat käyttävät asennemarkkereita (attitude markers), inklusiivista me-muotoa (inclusive we), retorisia kysymyksiä ja eksplisiittisiä viittauksia yleisöön. Tulokseni osoittavat myös Cameronin retorisessa strategiassa tapahtuneen tilastollisesti merkitseviä muutoksia viimeisen kampanjointikuukauden aikana. Cameron esimerkiksi lisäsi metadiskurssipartikkeleiden käyttöä molemmissa pääkategorioissa. Tutkielmassani esitän uuden kielitieteellisen tavan tarkastella poliittista puhetta ja vaikuttamisen keinoja sekä osoitan metadiskurssin olevan tärkeä osa retoriikkaa. Tutkimus osoittaa myös menetelmäni sopivan muiden suostutteluun pyrkivien genrejen analysointiin. Vertailtaessa tuloksiani esimerkiksi kirjoitettuun akateemiseen diskurssiin käy ilmi, että puhuttu poliittinen diskurssi on metadiskurssin osalta todella rikasta.
  • Kojola, Pasi (Helsingfors universitet, 2017)
    Käsittelen tässä tutkielmassa kirjoitetun kielen vuorovaikutusta tekstilajissa, jota kutsun verkkokurssiksi. Tarkastelen kirjoittajan ja lukijan välistä vuorovaikutusta metadiskurssikäsitteen avulla, jolla tarkoitetaan kirjoittajan oman tekstin kommentointia. Kommentointi on kuitenkin suunnattu lukijalle, joten oletukseni on, että tämän kielellisen ilmiön avulla on mahdollista tarkastella kirjoitettuun kieleen kirjoittuvaa kahden osallistujan, kirjoittajan ja lukijan, välistä vuorovaikutusta. Tavoitteenani on tutkia sitä, miten metadiskurssi yhtenä kielen keinoista auttaa kirjoittajaa ohjaamaan lukijan läpi verkkokurssin vuorovaikutteisesti ja tavoitteellisesti. Tutkimuskysymykseni ovat: • Millainen on verkkokurssin vuorovaikutus? • Miten se rakennetaan kurssin eri osissa? Tutkielmani aineistona on terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu Vanhusten lääkehoito -verkkokurssi, joka on osa Kustannus Oy Duodecimin www.oppiportti.fi-portaalia. Verkkokurssi koostuu 52 esitysdiasta, jotka jakaantuvat jaksoanalyysin perusteella neljään pääjaksoon: houkutus, herättelykysymys, aiheen käsittely ja loppukertaus. Koska verkkokurssi on tarkoitettu luettavaksi alusta loppuun annetussa järjestyksessä, on mielekästä tutkia vuorovaikutuksen syntyä ajallisena jatkumona verkkokurssin etenemisen myötä. Verkkokurssia tarkastellaan ajassa etenevänä kokonaisuutena, eli työssä asetutaan lukijan asemaan, ja analyysissa seurataan verkkokurssin etenemistä jakso jaksolta. Tavoitteenani on selvittää vuorovaikutuksen luonne verkkokurssin aloittamisesta sen päättämiseen. Toisin sanoen vuorovaikutusta halutaan katsoa sosiaalisen tapahtuman kaarena, joka sisältää alun ja lopun. Perustelen verkkokurssin rakenteen mukaista käsittelyä myös sillä, että tämä on se konkreettinen konteksti, jossa lukija kohtaa tekstin, ja suorittaessaan verkkokurssia hän rakentaa vuorovaikutusta tekstin eli kirjoittajan kanssa sitä mukaa kun etenee verkkokurssin tekstiä lukiessaan. Työni teoreettisena kehyksenä on metadiskurssin malli (Luukka 1992), jossa erotetaan interpersoonainen ja tekstuaalinen metadiskurssi. Mallia täydennetään Ken Hylandin (2005) kuvauksella. Tämän työn perusteella metadiskurssikäsite on osoittautunut käyttökelpoiseksi työkaluksi, jonka avulla olen päässyt pohtimaan vuorovaikutusta nimenomaan kirjoitetussa kielessä. Metadiskurssikäsitteen tukena käytetään Michael Hoyen (2001) kysymys–vastaus-mallia, joka havainnollistaa kirjoittajan tapaa tuoda lukija tekstiin ennakoimalla hänen esittämiään kysymyksiä. Mallissa on keskeistä odotuksen käsite, joka kuvaa lukijan mieleen nousevia kysymyksiä ja odotustiloja tulossa olevasta informaatiosta. Metadiskurssin avulla voidaan pureutua lausetason kielenpiirteisiin, kun taas kysymys–vastaus-mallilla tulkitaan metadiskurssin merkitystä osana laajempaa vuorovaikutustilannetta. Tutkielman keskeinen havainto on, että verkkokurssitekstissä käytetään lähes pelkästään interpersoonaista metadiskurssia. Sisällön kommentointi antaa kuitenkin kirjoittajalle paljon mahdollisuuksia lukijan epäsuoraankin ohjailuun ilman, että käytetään kielen varsinaisia direktiivejä. Tekstuaalinen metadiskurssi rajoittuu pääasiassa tiettyihin tapauksiin, kuten lisäinformaation antamiseen ja satunnaisiin viitteisiin tekstin muihin osiin. Verkkokurssin ominainen piirre on myös hypertekstuaalisuus, joka on tapa viitata paitsi tekstiin itseensä mutta myös muihin teksteihin. Tällöin verkkokurssin lukija on vuorovaikutuksessa tekstin kanssa hiiren osoittimen avulla. Tosin aineistona olevassa verkkokurssissa lukijalle annetaan vähän mahdollisuuksia tällaiseen vuorovaikutukseen, mikä tuntuu yllättävältä; pääasiassa lukija voi edetä kurssilla vain eteen- ja taaksepäin kuten painetun oppikirjan sivuilla. Vaikuttaa siltä, että kirjoittaja nousee luonnollisista syistä vuorovaikutuksen näkyvimmäksi osapuoleksi, ja lukijan rooli jää epäselvemmäksi. Saman kaltaisia tuloksia ovat saaneet muutkin tutkijat. Lukijan asemaa voitaisiin tulevaisuudessa tutkia tarkemmin etnografisella tutkimusotteella, esimerkiksi haastatteluin. Verkkokurssien vuorovaikutuksen luonnetta olisi myös mielekästä tutkia multimodaalisuuden eli muiden semioottisten järjestelmien (kuva, ääni) näkökulmasta.
  • Biri, Ylva (Helsingin yliopisto, 2017)
    The purpose of this study is to analyse the use of metadiscourse in English speaking opinion writing on blogs, news sites and the websites of newspapers. Metadiscourse is a theoretical framework for describing linguistic constructions used to structure or comment on the discourse of a text. How metadiscourse is used depends on the genre and the audience of the text. Previous research, much of which has been qualitative, has shown that metadiscourse is used in opinion writing partly to make the author’s viewpoint more organised and understandable, partly to appeal to the audience in a more direct manner. The aim of this study is to describe how different types of metadiscourse correlate with each other, that is, which types of metadiscourse often occur in the same text. The method used is Multi-Dimensional Analysis, a corpus-driven quantitative method based on Factor Analysis. The data used is a collection of blogposts and opinion articles; the corpus of 285,000 words has been annotated with 13 metadiscourse marker categories. The Multi-dimensional analysis yields four statistically significant factors that describe the rhetorical strategies used to acknowledge the elements in the text and the presence of the author and the reader. The four factors are named according to their functions as (1) Writer-oriented text, (2) Solidarity, (3) Reader-oriented text, and (4) Intertextuality. The analysis compares blogs, news sites and the websites of newspapers from the perspective of genre analysis. The results show a range of variation between writers of the same genre, but in general opinion writing from the websites of newspapers is low on metadiscourse and it is used mainly to refer to cited sources. Meanwhile, news sites tend to refer to the reader through the pronoun “you” or the pronoun “we”, which in context can be understood to include the reader. Bloggers refer more often to themselves than to their readers and rarely use the inclusive “we”. The genres blogs and news sites also contain the least explicit references to sources. This study is an example of how metadiscourse can be analysed using a Multi-dimensional method. Even a study based on a smaller dataset can yield information that can be used to develop the theoretical framework of metadiscourse.
  • Uimonen, Ella (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielma käsittelee lukijaa sitouttavia tekniikoita yhdysvaltalaisten lastenkirjojen takakansiteksteissä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen retorinen rakenne lastenkirjojen takakansiteksteissä on, millaisia lukijaa sitouttavia strategioita lastenkirjojen takakansiteksteissä käytetään, ja löytyykö piirteiden käytössä eroavaisuuksia eri ikäryhmille suunnatun lastenkirjallisuuden takakansitekstien välillä. Tutkittavat lastenkirjallisuuden lajit ovat kuvakirjat, kouluikäisille suunnatut kirjat, nuorten aikuisten kirjat sekä lapsille suunnattu tietokirjallisuus. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä 160 takakansitekstistä, joiden analysoinnissa käytettiin lähilukumenetelmää. Tutkielmassa vertaillaan eri ikäryhmille suunnattujen lastenkirjojen takakansitekstien retorista rakennetta Gea-Valorin ja Inigo Rosin mallia (2009) apuna käyttäen. Tutkielmassa hyödynnetään myös mukautettua versiota Ken Hylandin akateemisen diskurssin mallista (2005) lukijaa sitouttavien piirteiden tunnistamiseksi. Lukijaa sitouttaviksi interpersoonaisiksi piirteiksi laskettiin tutkielmassa lukijan puhuttelu, käskyt, kysymykset sekä sivuhuomautukset. Tutkielmassa osoitetaan, että lastenkirjojen takakansitekstejä voidaan pitää luonteeltaan interpersoonaisina, ja niissä ilmenevillä sitouttamismerkitsijöillä on oma osansa lukijan vakuuttamisessa. Tutkielmassa selvisi, että lastenkirjojen takakansitekstien rakenteiden välillä on pieniä eroavaisuuksia, mutta mitään huomattavaa trendiä ei ollut nähtävissä. Kaikille teksteille yhteinen piirre oli kirjan sisällön kuvaileminen. Interpersoonaisia sitouttamismerkitsijöitä löytyi yleisesti ottaen eniten nuorille aikuisille suunnattujen kirjojen takakansiteksteistä, mutta muuten erot kategorioiden välillä eivät olleet merkittäviä. Yleisimpiä teksteissä ilmenneitä interpersoonaisia piirteitä olivat lukijan puhuttelu sekä kysymykset. Tutkielma osoittaa, että Hylandin metadiskurssimallia voidaan tietyin genrepohjaisin mukautuksin soveltaa akateemisen diskurssin lisäksi myös muihin tekstilajeihin.
  • Huttunen, Viivi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee retoristen kysymysten funktioita äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeen kirjoitustaidon vastauksissa. Kirjoitustaidon vastaus on kompleksinen tekstilaji, johon opiskelija sosiaalistuu lukio-opintojensa aikana. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitä vaikutuksia kokelaat tavoittelevat käyttäessään retorista kysymystä kirjoitustaidon vastauksessa. Tutkielma asettuu samaan tutkimusperinteeseen edeltävän äidinkielen ylioppilaskokeen tutkimuksen kanssa. Samalla tutkielmani täydentää retoristen kysymysten tutkimusta erityisesti yhtenäisten tekstien osalta. Tutkimuskysymys on: millaisia funktioita retorisilla kysymyksillä on kantaa ottavassa tai pohtivassa kirjoitustaidon ylioppilaskoevastauksessa? Tutkielman teoreettisena taustana toimii systeemis-funktionaalinen teoria sekä ajatus kielen dialogisuudesta. Tutkielma asettuu tekstintutkimuksen alalle, mutta analyysi hyödyntää diskurssintutkimuksen teorioita. Lähestyn retorisia kysymyksiä kirjoittajan ja lukijan välisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Teoreettisena tukena toimii metadiskurssin tutkimus. Lisäksi hyödynnän suhtautumisen teoriaa käsitellessäni retoristen kysymysten kykyä kielentää kirjoittajan suhtautumista. Täydennän analyysiani retoriikan tutkimuksen havainnoilla. Tutkielman aineistona on 97 kirjoitustaidon vastaustekstiä, joista 51 on kevään 2020 ja 46 syksyn 2020 ylioppilaskokeesta. Olen käynyt aineiston läpi käsin ja poiminut sieltä kaikki retorisia kysymyksiä sisältävät jaksot tarkempaa analyysia varten. Aineiston teksteistä 78 % sisälsi vähintään yhden retorisen kysymyksen. Keskimäärin kysymyksiä esiintyy 2–3 per teksti, mutta todellisuudessa kysymysten määrät vaihtelevat yksittäisten tekstien välillä suuresti. Analyysin pohjalta aineistosta on erotettavissa neljä funktiota, joita retoriset kysymykset toteuttavat: tekstuaalinen, interpersonaalinen, havainnollistava ja pohtiva funktio. Tekstuaalinen funktio liittyy tekstin rakenteeseen ja kysymysten vakiintuneisiin sijainteihin tekstissä. Tällaisia kysymyksiä käytetään topiikin asettamiseen, aihepiiristä toiseen siirtymiseen sekä tekstin kokonaisrakenteen tai lauserakenteen muotoilemiseen. Interpersonaalinen funktio taas liittyy tekstin keskustelevuuteen ja kirjoittajan suhtautumisen ilmaisemiseen. Havainnollistava funktio kytkeytyy esimerkkien antamiseen tekstissä sekä luovaan kielenkäyttöön ja kirjoittajan omaäänisyyteen. Pohtiva funktio kuvaa kysymysten osuutta syvällisten ja abstraktien asioiden käsittelyssä. Tuloksista voidaan päätellä, että retorinen kysymys on vakiintunut osaksi kirjoitustaidon vastauksen tekstilajin kielellisiä resursseja ja se voi saada teksteissä monia eri funktioita. Tutkielma antaa viitteitä siitä, että korkeita ja matalia pistemääriä saaneet kirjoittajat hyödyntävät kysymyksiä hieman eri tapaan teksteissään. Lisäksi katsaukseni retoristen kysymysten tutkimukseen osoittaa, että kirjoitetuissa teksteissä esiinty-vät kysymykset kaipaavat vielä täydentävää tutkimusta.