Browsing by Subject "metafora"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 94
  • Kastala, Marja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä Referat Vuonna 1940 kustannusyhtiö Otava julkaisi kirjailija Eino Hosian (1905–1941) sotaromaanin Tuliholvin alla. Teos perustui Hosian omiin sotakokemuksiin Karjalankannaksen Taipaleella ja Vuosalmella. Sotatapahtumia, sekä niissä mukana olleita henkilöitä, luontoa ja eläinkunnan edustajia kuvatessaan, Hosia elävöitti kertomustaan käyttämällä varsin runsaasti Raama¬tun teksteihin perustuvia metaforia. Tarkastelen tässä tutkielmassani kyseisiä metaforia, jakamalla ne ryhmiin tyyppiensä perusteella ja rakentamalla niiden pohjalta raamattuteologista analyysia. Tutkin myös millaisia tunnelmia ja merkityksiä käytetyt metaforat Hosian kertomukseen luovat, sekä millais¬ten tilanteiden kuvauksissa mainittuja metaforia esiintyy. Selvitän myös mahdollisia syitä varsin mittavaan raamatullis¬ten ainesten käyttöön täysin maallisessa sotaromaanissa. Jaottelen Hosian romaanissa esiintyvät metaforat viiteen kategoriaan, jotka ovat: Kristukseen ja ristiin, ylösnouse¬mukseen, Ilmestyskirjaan, Vanhaan Testamenttiin, sekä manalaan ja helvettiin liittyvät metaforat. Edellä olevista kategori¬oista suurimman, Kristukseen ja ristiin liittyvien metaforien ryhmän, olen jakanut edelleen neljään kategoriaan: Tulevien tapah¬tumien enteilyyn ja odotukseen, odotuksen päättymiseen, kärsivää Kristusta kohden katsomiseen, sekä koettujen mene¬tysten jälkeisiin hetkiin liittyviin metaforiin. Lähestyn aihettani historiatieteen näkökulmasta, tutkielmani on kirkko- ja kirjallisuushistoriallinen selvitys, joka sivuaa myös sotahistoriaa, sekä poliittista historiaa. Systemaattisen teologian alaan kuuluvan raamattuteologian näkökulmat saavat tutkimuksessani merkittävän ja näkyvän osan. Tutkimusmenetelmäni on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Hosian kertomuksessa Suomen kansan talvisodassa kokemat kärsimykset rinnastuivat vahvasti Kristuksen pit¬käperjantaina kulkemaan tuskien tiehen, sekä Golgatan tapahtumiin. Sodan eturintaman olosuhteita sotilaiden näkökulmista käsin kuvates¬saan, Hosia käytti pääosin Ilmestyskirjaan ja Vanhaan Testamenttiin perustuvia metaforia. Kuvatessaan erityisen rajuja ja sekasortoisia eturintaman tapahtumia, kirjailija rinnasti olosuhteita myös Raamatusta löytyviin helvetin ja tuonelan kuvauksiin. Tuliholvin alla -romaania tarkastellessa syntyy vaikutelma, että Raamatulla on ollut kirjailija Hosialle omakohtainen, vahvoja tunnekokemuksia ja muistikuvia sisältänyt merkitys. Kirjailijan lapsuuden¬kodin kirjahyllystä löytyi Gustave Dorén kuvittama perheraamattu, jonka nuori Hosia oli jo kymmenen vuoden ikäisenä lukenut kannesta kanteen. Dorén dramaattisissa, valojen ja varjojen sävyttämissä Raamatun kuvituksissa, ja Hosian raamatullisessa symboliikassa on nähtävissä monia yhteisiä piirteitä. Hosia oli lahjakas sanankäyttäjä, lisäksi hänellä oli kuvataiteellista taustaa lapsuus ja nuoruusvuosiltaan. Hän oli mies, jota ei ollut mahdollista irrottaa satakuntalaisesta taustastaan. Lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat ja kotiseudun maisemat, seurasivat hänen mukanaan koko hänen elämänsä ajan, ja tulivat näkyviin myös hänen kirjallisessa tuotannossaan. Hosian lupaava kirjailijan ura jäi kesken hänen kaaduttuaan jatkosodan alkuvaiheessa Joutsenossa. Lyhyeksi jääneen, mutta eheän kirjailijan uransa aikana Hosia kirjoitti viiden vuoden aikana kaikkiaan viisi romaania.
  • Alhanen, Milla-Maria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Haaga-Helia ammattikorkeakoulun markkinointitekstien kieltä. Tutkimus on rajattu markkinointimateriaaleihin, joita laitos käytti kampanjassaan kevään 2018 korkeakoulujen yhteishaun aikana. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielellisiä vaikutuskeinoja markkinoinnissa on sovellettu, kuinka niillä pyritään yleisön vaikuttamiseen ja millaista kuvaa markkinoinnissa rakennetaan Haaga-Helian toiminnasta ja siellä opiskelusta. Samalla selvitetään, kuinka analysoidut markkinoinnin osat sopivat mainonnan genreen. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Haaga-Helian kolmea markkinoinnin välinettä: iskulauseita, hakijoille tarkoitettua opaskirjasta ja laitoksen Facebook-tilillä julkaistuja päivityksiä, joiden tekstit käsittelevät Haaga-Heliassa opiskelua, työelämää tai yhteishakua. Iskulauseita kuuluu aineistoon yhteensä viisi erilaista, hakijan oppaan tekstejä 45 ja Facebook-julkaisuja 19. Niitä on analysoitu sillä ajatuksella, että ne ovat mainostekstejä. Tutkimuksessa on hyödynnetty aikaisempaa retoristen ilmiöiden ja mainonnan vaikutuskeinojen tutkimusta. Analyysissa on sovellettu retorista diskurssianalyysia. Sen avulla on pyritty selvittämään, mitä markkinoinnissa käytetyillä retorisilla keinoilla on tilanteisesti haluttu tavoitella. Tutkimuksesta käy ilmi, että Haaga-Helia on hyödyntänyt markkinoinnissaan retoristen keinojen kirjoa laajasti. Runsaimmin esiintyy metaforien, narratiivien ja me-muotoisen puheen käyttöä, sekä yksikön toisessa persoonassa olevaa puhuttelua käskevine ja kysyvine lauseineen. Näiden piirteiden lisäksi tutkimuksessa on analysoitu rinnastettuja sanapareja sekä erikseen iskulauseita ja niiden tehtäviä. Tutkimuksen tuloksena on, että retorisilla keinoilla on pyritty lukijan huomion kiinnittämiseen, suostutteluun, samastamiseen ja vakuuttamiseen. Niillä rohkaistaan myös opiskelijaksi hakemiseen ja tehdään esitettyjä abstrakteja asioita konkreettisiksi. Tavoitteineen ja keinoineen iskulauseet, Facebookin päivitykset ja hakijan opas osoittautuvat tyypilliseksi mainonnaksi. Yhteenvedossa käydään läpi sitä, mitä tulokset kertovat Haaga-Helian markkinoinnista: minkä tyylistä mainontaa se oikeastaan on, ja minkälaisena ammattikorkeakoulumaailma siinä esitetään. Oppilaitoksen arvoina erottuvat dynaamisuus, nuorekkuus, käytännönläheisyys ja hyvä yhteishenki.
  • Turtiainen, Saaramaria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa tarkastellaan kiusaamisaiheista aikakauslehtidiskurssia roolisemanttisen analyysin sekä tietokehys- ja metafora-analyysin avulla. Työssä selvitetään, millaisia semanttisia rooleja kiusattu ja kiusaaja saavat aineiston koulukiusaamisaiheisessa diskurssissa, sekä millaiseksi ilmiöksi kiusaaminen hahmottuu. Samalla luodaan katsaus siihen, millaisin narratiivein kiusaamista hahmotetaan aineistossa. Tutkielman aineistona on kahdeksan suomalaisissa aikakauslehdissä vuosina 2012–2015 ilmestynyttä henkilöhaastattelumuotoista aikakauslehtiartikkelia, jotka käsittelevät koulukiusaamisen kohteena olleen henkilön kokemuksia. Tutkimuksesta käy ilmi, että aineistossa toistuu tietynlainen kiusaamisnarratiivi, jossa kiusattu selviytyy kiusaamisesta ja usein kokee myös muutoksen. Narratiivi on artikkelista toiseen melko samankaltainen ja sisältää toistuvina jaksoina kiusatun lapsuuden kuvauksen, kiusaamisajan kuvauksen, kiusatun tukijoista kertomisen, kliimaksin ja entisen kiusatun aikuisuuden ajan kuvauksen. Roolisemanttiselta kannalta kiusattu esiintyy pääasiassa melko patienttisena ja kiusaaja pääasiassa melko agentiivisena. Silloinkin, kun kiusattu toimii ja tekee itse asioita, hän näyttäytyy harvoin selvästi agentiivisena. Vastaavasti kiusaaja näyttäytyy harvoin puhtaan patienttisena. Kiusatun semanttinen rooli kuitenkin muuttuu narratiivin edetessä vähemmän patienttiseksi, kun taas kiusaaja häivyttyy tarinasta. Aineistossa näkyy myös voimakas tendenssi inhimillisten osallistujien, varsinkin kiusaajan, häivyttämiseen kiusaamiskuvauksista, mikä tapahtuu esimerkiksi passiivin ja nominaalistuksen keinoin. Tutkimus osoittaa aineistosta neljä keskeistä kiusaamisilmiötä määrittelevää tietokehystä, jotka ovat kiusaaminen fyysisenä uhkana, kiusaaminen säiliönä, kiusaaminen kiusatun ominaisuutena ja kiusaaminen osana syy-seuraussuhdetta. Arpien ja jälkien jättämisen metaforan sekä kiusaaminen fyysisenä uhkana- ja kiusaaminen kiusatun ominaisuutena -tietokehysten kautta kiusaaminen konstruoidaan osaksi kiusattua. Syy-seuraussuhteen tietokehys taas hahmottaa kiusaamisen loogiseksi seuraukseksi jostakin tietystä syystä. Näiden kehysten kautta kiusaaminen hahmottuu enemmän kiusattuun liittyväksi tapahtumaksi kuin esimerkiksi ryhmäilmiöksi.
  • Söderman, Niklas (Helsingfors universitet, 2016)
    Miten selittää sosiaalisessa maailmassa havaittavien yksipuolisten, vääristävien ja jopa virheellisten näkemysten syntyä, leviämistä ja sitkeyttä? Miksi sosiaalisen maailman monimuotoisuus ja ihmisten kirjo peittyy usein suoraviivaistavien yksinkertaistusten alle? Nämä kysymykset motivoivat etsimään jonkinlaista yhteistä nimittäjää, joka olisi tällaisen ongelmavyyhden taustalla. Reifikaation käsite tarjosi lähtökohdan hahmottaa tätä prosessia ja sen osatekijöitä, mutta sen tarkastelu samalla myös johti pohtimaan uudelleen ja tarkemmin sitä, mitä reifikaatio oikeastaan tarkoittaa, miten se tapahtuu ja mitkä sen vaikutukset ovat. Reifikaatio ymmärretään usein joko Georg Lukácsin esittämän marxilaisen teorisoinnin kautta tai enemmän teknisenä, ilmiöiden esineellistämistä kuvaavana terminä. Tässä tutkielmassa esitetään laajempi sosiokognitiivinen näkemys reifikaatiosta, minkä kautta ilmiöiden ja subjektien reifioiminen ymmärretään sinällään luonnollisena (vaikka ei välttämättömänä) prosessina, jonka puitteissa ensin yksinkertaistamme maailmaa pyrkiessämme ymmärtämään sitä, ja sitten pyrimme institutionalisoimaan kyseiset yksinkertaistukset. Tällainen reifikaatio marginalisoi vaihtoehtoiset, eri näkökulmien tulkinnat, jolloin muodostunut rajattu näkökulma johtaa helposti ongelmiin kun avoin sosiaalinen todellisuus ei asetukaan oletettuihin uomiin. Tutkielman kognitiivinen puoli perustuu reifikaation prosessin analysointiin Mark Johnsonin ja George Lakoffin metaforateorian sekä yleisemmin kognitiivisen kielentutkimuksen kautta, kun taas reifikaatioiden sosiaalista vakiintumista tarkastellaan yhtäältä yhdistämällä kriittisen realismin sosiaalista ontologiaa Anthony Giddensin näkemyksiin institutionalisoitumisesta ja toisaalta Axel Honnethin tunnustamisteoreettisesta näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan käsiteltyjä teorioita maailmanpolitiikan tutkimuksen kysymyksien kautta tutkielman keskeisten argumenttien selventämiseksi ja niiden tarjoaman analyyttisen näkökulman toimivuuden koettelemiseksi: tässä roolissa merkittävimpinä esimerkkitapauksina toimivat Persianlahden ja Irakin sotien narratiivit sekä ryhmäidentiteetin ja toiseuden tuottaminen. Tutkielmassa esitetyn argumentin pohjalta reifikaatioiden sitkeys johtuu osittain siitä, että ne syntyvät tavasta kognitiivisesti strukturoida koettua, joka on pitkälti alitajuista ja siten hankalasti muutettavissa kun jokin käsitteistämisen tapa on asettunut osaksi sosiaalista järkeilyämme—se näyttäytyy arkijärkenä sosiaalisesta todellisuudesta, minkä seurauksena käytäntöön juurtuneita reifikaatioita ei helposti kyseenalaisteta. Reifioidut käsitteet muodostuvat keskeisiksi osiksi kokonaisia käsitejärjestelmiä muiden merkitysten järjestäytyessä niiden ympärille, mikä entisestään juurruttaa niiden vaikutusta ja hankaloittaa niiden kyseenalaistamista. Koska reifikaatiot tuottavat vakiintuneita käytäntöjä, ne yleensä asettuvat osaksi sosiaalisen viitekehyksensä sisällä hallitsevaksi muodostunutta sosiaalista järjestystä. Niillä on silloin myös poliittinen ulottuvuus, sillä ilman sosiaalisen vallan kautta tuotettua sosiaalista vahvistusta niiden yksipuoliset tulkinnat väistyisivät helpommin todellisuutta osuvammin kuvaavien tulkintojen tieltä. Reifikaatioiden naturalisoituminen eli niiden taustalla olevien hiljaisten oletusten unohtuminen ja reifioitujen tulkintojen juurtuminen sosiaalisiin käytäntöihin on keskeinen tae niiden elinvoimaisuudelle, mutta yhtä lailla niiden on kyettävä pysymään tehokkaan kontestoinnin ulottumattomissa. Tältä pohjalta on aiheellista katsoa, että reifikaatioiden haastaminen, purkaminen sekä niiden muodostumisen vastustaminen ovat osa hyvää yhteiskuntatieteiden tutkimusta. Tutkielman taustalla vaikuttavan kriittisen realismin emansipatorisen totuus-teorian näkökulmasta tällainen kriittinen analyysi itsessään muodostuu myös osaksi poliittisesti emansipatorista toimintaa.
  • Setälä, Tomi (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimukseni aiheena on George Lakoffin ja Mark Johnsonin kognitiivisen metaforateorian hyödyllisyyden arviointi, etenkin yhteydessä konventionaalisen kielenkäyttöön. Teorian mukaan abstraktit asiat ymmärretään konkreettisten asioiden kautta, ja kielenkäyttö sekä ajattelu perustuvat pitkälti näihin konseptuaalisiin metaforiin. Tästä johtuen lukuisat kielitieteelliset tutkimukset ovat tarkastelleet mitä erilaisimpia tekstejä, ja asetelleet niistä löytyvät ilmaisut konseptuaalisten metaforien alle. Kognitiivinen metaforateoria on saanut osakseen myös huomattavaa kritiikkiä. Tämä kritiikki perustuu pääasiassa siihen, että todisteena konseptuaalisille metaforille toimivat samat ilmaisut, jotka näiden metaforien pitäisi selittää. Metaforatutkijat ovatkin ehdottaneet, että yksi keino tämän kehäpäättelyn purkamiseen on tarkastella metaforien esiintymistä sanallisen viestinnän ulkopuolella. Koska aikaisemmat tutkimukset ovat hyvin tarkasti kartoittaneet tunteiden konseptit, päätin tarkastella vihan, pelon ja ylpeyden kuvallista esittämistä sarjakuvissa saadakseni selville, miten visuaalisen materiaalin tutkiminen pystyy vastaamaan teoriaa kohtaan esitettyihin kritiikkeihin. Tutkimusmateriaalina on Don Rosan kirjoittama ja piirtämä sarjakuva-albumi Roope Ankan elämä ja teot. Kokoan kaikki albumissa esiintyvät hahmot, jotka kuvaavat yhtä valituista tunteista sekä kaikki visuaaliset merkit, jotka osallistuvat näiden tunteiden esittämiseen. Tämän jälkeen arvioin, miten kognitiivisen metaforateorian voi sanoa selittävän nämä esiintymät, ja miten osuvaa kritiikki on visuaalisten metaforien suhteen. Tutkimuksen perusteella saavun johtopäätökseen, että konseptuaalisia metaforia koskeva kritiikki on ollut perusteltua, ja näiden metaforien taustalla olevan teorian puutteista johtuen ei niillä voi sanoa olevan merkittävää selittävää hyötyä konventionaalisen kielenkäytön suhteen. Myös visuaalisten metaforien suhteen sama kehäpäättely on edelleen voimissaan. Monilla näistä konseptuaalisista metaforista on kyllä deskriptiivistä arvoa, ja metaforilla voi olla huomattavaa etymologista merkitystä, mutta usein konseptuaaliset metaforat yksinkertaisesti kuvaavat mitä sanotaan tai esitetään, eivätkä selitä miksi näin on. Toinen merkittävä johtopäätös on, että kielitieteellinen tutkimus ei ole riittävää kognitiivisen metaforateorian suhteen, vaan tarvitaan poikkitieteellistä tutkimusta, etenkin kognitiotieteiden kanssa.
  • Tanskanen, Hanne (2008)
    Tämän pro gradu -tutkielman aihe on uusien teknologioiden ja suomalaisen tietoyhteiskunnan käsittely sanomalehdistössä. Tutkimuskysymykseni kuuluu, millaisten metaforien avulla uusia teknologioita ja suomalaista tietoyhteiskuntaa kuvataan. Tutkielmani tavoite on selvittää, millaisia metaforisia narratiiveja, myyttejä tai kertomuksia tieteestä, tietoyhteiskunnasta ja teknologioista metaforat rakentavat. Keskeisiä teorioita ja lähteitäni ovat George Lakoffin ja Mark Johnsonin (1980) kognitiivinen metaforateoria, Norman Fairclough’n (2002) diskurssianalyyttinen tutkimus median käytännöistä, Iina Hellstenin (1997; 2002) ja Esa Väliverrosen (2007) tutkimukset tieteen ja bio- ja geeniteknologioiden metaforisista representaatioista sekä Manuel Castellsin ja Pekka Himasen (2001) Suomen tietoyhteiskuntamalli. Keskeisiä käsitteitä ovat metafora, myytti, käsitteellinen metafora, metaforinen narratiivi, diskurssikäytäntö, journalistinen käytäntö, teknologia ja tietoyhteiskunta. Aineistonani on Helsingin Sanomien artikkeleita: 17 vuodelta 1995 ja 21 vuodelta 2002. Metafora-analyysissani yhdistelen Nerlichin ja Hellstenin (2004) ja Hellstenin (2002) tutkimuksissaan käyttämiä menetelmiä sekä Väliverrosen (2007) tutkimusta geenipuheen kertomuksista. Metaforisia ilmauksia etsin kognitiivisen metaforateorian metaforan määritelmän mukaan eli käsitän metaforan käsitteellisten kenttien välisenä mallinnuksena. Käsitteelliset metaforat pohjaavat Lakoffin ja Johnsonin esimerkkeihin, mutta myös Hellstenin metaforisen narratiivin kuvaukseen. Tulkitsen aineistoa konstruktionistisesta näkökulmasta käsin. Lähtökohtainen ajatukseni on, että kielellä on ideologista ja normalisoivaa valtaa, ja että metaforat eivät ole pelkästään käteviä popularisoinnin apuvälineitä. Aineistostani löytyi metaforisia narratiiveja, jotka tukevat aikaisemman tutkimuksen löydöksiä tieteen ja teknologian representaatioista. ”TIETEELLINEN EDISTYS ON MATKA” on yleisesti vaikuttava narratiivinen ylätaso useille käsitteellisille metaforille aineistossani. Aineiston metaforat rakentavat ja ylläpitävät tieteen ja teknologian suurta lupausta tuntemattoman valloittamisesta, luonnon hallitsemisesta ja sairauksien voittamisesta. Kriittisiä piirteitä on kuitenkin jo havaittavissa vuoden 2002 metaforissa. Yksimielisyys tiede- ja teknologiapoliittisesta ideologiasta ilmenee vahvasti aineistoni metaforisoinneissa. Tämän ideologian tavoitteita ovat taloudellinen kasvu, teknologinen edistys sekä kilpailukyvyn edistäminen. Aineiston metaforisoinnit uusintavat teknisen muutoksen välttämättömyyden strategian eli esittävät Suomen kehityksen edelläkävijänä, jota muut voivat seurata. Tietoyhteiskuntakehityksen etenemisellä ja siinä menestymisellä kohotetaan aineiston metaforisissa ilmauksissa kansallista itsetuntoa kautta linjan.
  • Koivunen, Aya (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Leena Krohnin romaania Tainaron: Postia toisesta kaupungista japaniksi kääntämisen näkökulmasta: tarkastelun kohteena teoksen sanojen ja kielikuvien merkitysverkosto sekä minäkertoja. Tarkastelun tavoite on tuoda esiin suomenkielisten ilmausten merkityskirjon suhdetta kaunokirjallisuuden teoskokonaisuuteen: sitä, että suomen kieli on olennainen osa teosta, kuinka kieli itse kylvää tekstiä, ja miten kirjailijan sanavalinta ohjaa lukijan teostulkintaa. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, miten japanin kielen luonteesta johtuen käännökseen syntyy lisäsävyä. Merkitysverkoston tarkastelua varten tutkielmassa analysoidaan perusteellisesti romaanin kahta lukua: "Ehtooportti: Kahdeskymmenesviides kirje" ja "Kotini kotelokehto: Kahdeskymmeneskahdeksas kirje". Analysoimalla niissä esiintyvien sanojen, ilmauksien ja kielikuvien merkityksiä ja sivumerkityksiä ja vertaamalla niitä japaninkieliseen käännökseen tarkastellaan lähdetekstin ja käännöksen eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia. Tarkastelun tarkoituksena on osoittaa, miten hyvin käännös säilyttää lähdetekstin sisällön merkitysverkostoineen tai kuinka se menettää jotakin olennaista. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Mitä merkityksiä ja sivumerkityksiä Krohnin romaanin tietyt sanat ja kielikuvat sisältävät? 2) Minkälainen mielikuva niistä syntyy? 3) Pysyykö japaninkielisessä käännöksessä sanojen ja kielikuvien antama mielikuva merkityksine ja sivumerkityksineen samana vai muuttuuko se toisenlaiseksi? Analyysin jälkeen yhteenvedossa pohditaan lähdetekstin ja käännöksen välistä eroa ja samankaltaisuutta teoksen tulkinnan näkökulmasta. Japanin kielessä henkilöön viittaaminen, persoonapronomini, tyyli ja rekisteri mukautuvat sen mukaan, kuka puhuu kenelle missäkin tilanteessa. Japaninnoksen minäkertojan persoona ja suhde muihin henkilöhahmoihin tulevat esille kielellisen valinnan kautta. Tutkielmassa pohditaan minäkertojan japaniksi kääntämisen ongelmallisuutta. Tutkielmassa todetaan, että suomenkielisen romaanin minäkertoja ei ole nainen eikä mies, eikä välttämättä edes ihminen, vaan tietoisuuden perspektiivi, jonka kautta nähdään ja koetaan elettyä maailmaa. Suomen kielellä toteutettu neutraali subjekti ei voi toteutua japanin kielellä. Kielen luonteesta johtuen japaninnoksen minäkertoja paljastaa omalla kielellisellä valinnallaan itsestään enemmän, mikä johdattaa erilaisiin tulkintoihin kuin lähdeteksti. Persoonapronominien valinta ja minäkertojan minäkäsityksen esille tuominen kielellisen valinnan kautta tuovat lisäsävyä Krohnin teoksen japaninnokseen. Kieli pakottaa käännetyssä tekstissä tuomaan esille sellaisia asioita, jotka eivät ilmene lähdetekstissä. Tutkielma osoittaa, että kieli on erottamaton osa teoskokonaisuutta. Teos muuttuu toisenlaiseksi, kun se käännetään toiselle kielelle.
  • Koskimäki, Hilda (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan kokelaiden tekemiä tulkintoja kevään 2014 äidinkielen tekstitaidon kokeen viidennen tehtävän vastauksissa. Tarkastelun kohteena on eri-tyisesti se, onko sananlaskuista tehty vakiintuneita vai vakiintuneesta poikkeavia tulkintoja, sekä se, onko vakiintuneesta poikkeavilla tulkinnoilla yhteneväisyyksiä. Tutkielman teoriataustana käytetään pääasiassa sananlaskuja, kielen metaforisuut-ta ja idiomaattisuutta käsittelevää kirjallisuutta Kevään 2014 tekstitaidon kokeen viides tehtävä oli ”Mitä nämä sananlaskut kertovat suomalaisesta puhekulttuurista?” ja aineistona olivat seuraavat seitsemän sanan-laskua: 1. Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa. 2. Ei suuret sanat suuta halkaise. 3. Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi. 4. Siitä puhe, mistä puute. 5. Puhumatta paras. 6. Sanasta miestä, sarvesta härkää. 7. Joka paljon pu-huu, se vähän tietää. Työn aineistona on 160 kyseisen tehtävän vastausta, joista tarkastellaan nimenomaan sananlaskujen tulkintoja. Tutkielmasta käy ilmi, että aineiston sananlaskut jakautuvat melko selkeästi kahteen ryhmään. Läpinäkyvämmät, vähemmän tulkintaa vaativat sananlaskut saavat enemmän vakiintuneita tai ainakin vakiintuneen suuntaisia tulkintoja, yli puolet kai-kista tehdyistä tulkinnoista. Enemmän tulkintaa vaativat ja vieraammat sananlaskut puolestaan saavat selvästi vähemmän vakiintuneita tulkintoja, ja paljon enemmän erilaisia vakiintuneesta poikkeavia tulkintoja. Vakiintuneesta poikkeavia tulkintoja on mahdollista luokitella, ja kokelaiden väliltä löytyy yhtäläisyyksiä myös vakiintuneesta poikkeavissa tulkinnoissa. Tutkielmassa esiin nousseista asioista riittäisi pohdittavaa useampaan jatkotutki-mukseen, esimerkiksi annetun kontekstin vaikutuksista sananlaskujen tulkintaan ja ei suuret sanan suuta halkaise -sananlaskun tulkintojen laajempaan tutkimiseen.
  • Kalmari, Arja (2001)
    Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja. B. 36.
  • Markkanen, Johanna (2001)
    Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja. B. 36.
  • Parkko, Lasse (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro Gradu -tutkielmani käsittelee Rebecca Brownin The Gifts of the Body (1994) -romaanissa esiintyvää AIDS-epidemiaan liittyvää metaforisuutta. Tarkastelen tätä metaforisuutta suhteessa aiempiin AIDS-kirjoittamisen kritiikkeihin ja tutkin tapoja, joilla Brown tuottaa poikkeavia tapoja kirjoittaa sairaudesta ja käsitteellistää sitä. Tutkielmassani olen kiinnostunut tavoista, joilla Brownin kuvaamat kohtauksen AIDS-potilaiden ja heidän kodinhoitoapulaisensa – romaanin nimeämättömän päähenkilön – välillä purkavat AIDSiin ja sitä sairastaviin liittyvää stigmatisoivaa retoriikkaa. Teoreettinen lähestymistapani saa pohjaa feministisiltä (uus)materialistisilta teoreetikoilta, jotka mm. käsitteellistävät metaforaa ilmiönä, jota ei voi palauttaa pelkästään tekstuaaliseksi elementiksi, vaan jolla on aina myös materiaalisia ja ruumiillisia vaikutuksia ja ilmentymiä. Aloitan AIDSiin liittyvän metaforisuuden erittelyn tarkastelemalla Susan Sontagin AIDS and Its Metaphors (1987) -esseetä ja siinä esitettyjä argumentteja 1980-luvun keskusteluissa ja kirjallisuudessa käytettyjä sairausmetaforia vastaan. Sontagin esseessä keskeiseksi kritiikin kohteeksi muodostuu AIDSin verrannollistaminen sotaan metaforan keinoin. Sontag osoittaa, miten sodan retoriikka sairauden yhteydessä kohdistaa siihen kuuluvat pelon ja vihan tunteet konkreettisin tavoin myös sairastaviin ihmisiin. Vastametaforiksi ehdotan lahjojen vaihtamiseen ja anteliaisuuteen liittyvää kielikuvastoa, mille löydän pohjaa Brownin romaanista, Rosalyn Diprosen Corporeal Generosity (2002) -teoksesta sekä lahjan käsitettä tarkastelleiden teoreetikkojen teksteistä. Corporeal Generosity teoksen käsittelyssä tarkastelen, miten Diprose avaa ruumiillisen anteliaisuuden (corporeal generosity) käsitettä ihmisten välisen kanssakäymisen pohjimmaisena toimintamallina, joka perustuu toisten eroavuuksien ruumiilliseen ja esirefleksiiviseen tunnistamiseen ja omaksumiseen, ja joka on identiteetin muovautumisen ja yhteisöjen muotoutumisen perusta. Lahjan käsitettä avaan monitulkinnallisena ja -selitteisenä ja tuon esille eri kirjoittajien ajatuksia käsitteen sisäisestä ristiriitaisuudesta ja lahjan antamisen seurausten ennakoimattomuudesta. Tämän keskustelun kautta lahjasta muodostuu sen arkikielisestä määritelmästä poikkeava käsite, joka ei aina ole sen saajalle mieluisa tai haluttava asia ja jonka seuraukset ovat arvaamattomia. Tämän käsitteellistämisen kautta lahjasta tulee merkityksellinen metafora sairaudelle. Tarkastelen tapoja, joilla lahjan ja anteliaisuuden metaforien sijoittaminen sairauden kontekstiin purkaa ja uudistaa Sontagin esseessään kritisoimaa sodan, pelon ja vihan retoriikkaa. Tämä tarkastelu tapahtuu konkreettisimmin Brownin romaanin analyysissa, jonka aloitan tarkastelemalla tapoja, joilla romaanin päähenkilö ja tämän ensimmäisen persoonan kerronta ilmentävät Diprosen anteliaisuuden käsitteen periaatteita. Näiksi periaatteiksi luen avoimuuden toista kohtaan, esirefleksiivisyyden ja ruumiilliseen kanssakäymiseen keskittymisen. Lisäksi keskityn tarkemmin tapoihin, joilla lahjan ja anteliaisuuden metaforat esiintyvät Brown kuvaamissa kanssakäymisissä romaanin päähenkilön ja tämän asiakkaiden välillä. Keskityn näihin kanssakäymisiin nimenomaan intiimeinä, ruumiillisina ja materiaalisina kohtaamisina päähenkilön, tämän sairastavien asiakkaiden ja sairauden välillä, ja tutkin, miten kohtaamiset vaikuttavat päähenkilön identiteetin rakentumiseen, seuraten Diprosen argumenttia anteliaisuuden roolista tässä prosessissa. Tarkastelen myös, miten Diprosen ajatukset anteliaisuuden vaikutuksesta yhteisöjen muodostumisessa ilmenevät romaanissa, eli miten kohtaamiset päähenkilön ja tämän asiakkaiden välillä tuottavat yhteisöjä, jotka perustuvat niiden jäsenten välisiin eroihin ja näiden erojen hyväksymiseen ja omaksumiseen, eivätkä muihin vastaaviin prosesseihin, kuten yhteisön pohjautumiseen jaettuun taustaan tai muihin samankaltaisuuksiin. Analyysini lopuksi tarkastelen Diprosen argumentteja siitä, miten lääketieteen perinne arvottaa ja normalisoi kehoja mm. sairauksien tai seksuaalisuuden perusteella tavoilla, jotka ovat anteliaisuuden periaatteiden vastaisia. Brownin romaanissa vastaavankaltaiset ajatukset tulevat esiin päähenkilön kautta, joka työskentelee sairauden parissa, mutta ei ole lääketieteen ammattilainen sekä tämän suhteesta lääketieteellisiin teknologioihin. Näin Brownin teksti osallistuu myös keskusteluun lääketieteen moniselitteisestä roolista AIDSin kontekstissa.
  • Arpiainen, Marja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma keskittyy metaforien käyttöön Ison-Britannian parlamentissa maan EU-jäsenyydestä järjestetyn kansanäänestyksen kampanjoinnin aikana keväällä 2016. Tarkempana tutkimuskohteena on kampanjan molempien osapuolten, sekä EU-jäsenyyttä tukevan että eroa puoltavan, metaforinen kielenkäyttö. Sitä tarkastelemalla tutkimus pyrkii esittämään kampanjaryhmien mahdollisesti käyttämiä narratiiveja, jotka tukevat näiden ryhmien näkemyksiä Euroopan unionista sekä Ison-Britannian mahdollisesta erosta. Tavoitteena on myös pohtia yleisemmällä tasolla tämän tapauskohtaisen esimerkin kautta, kuinka vastakkaisia tavoitteita ajavat kampanjaryhmät hyödyntävät metaforia diskurssissaan. Tutkimus pohjaa Lakoffin ja Johnsonin vuonna 1980 esittelemään kognitiivisen metaforan määritelmään, jonka mukaan metaforat ovat paitsi lingvistinen myös kognitiivinen ilmiö, ja metaforat toimivat osana ihmisen ajattelua auttaen ympäröivän maailman käsitteellistämisessä. Kognitiivisiin metaforiin sisältyvät niin yksinkertaiset kuin kompleksisemmat metaforat, joista jälkimmäisiä käytetään usein tiedostetusti korostamaan tai sävyttämään puheenaiheita. Tämä tutkimus keskittyy etenkin kompleksisiin metaforiin, joita hyödynnetään usein tietoisesti, kun halutaan vaikuttaa viestin vastaanottajiin. Tutkimus perustuu myös aiempaan poliittisen diskurssin tutkimukseen sekä yksittäisten poliitikkojen että laajempien ryhmien kielen metaforisuudesta. Tutkimuksen aineisto koostuu Ison-Britannian parlamentin ylä- ja alahuoneiden debateista kerätyistä puheenvuoroista, jotka on jaettu neljään osaan kampanjaryhmän ja huoneen mukaan. Metaforien erottelussa hyödynnettiin Pragglejaz-ryhmän metaforien tunnistusmetodia (Metaphor Identification Procedure t. MIP), joka pohjaa metaforisten sanojen monimerkityksellisyyteen ja nojaa sanakirjojen käyttöön mahdollisten metaforien manuaalisessa tunnistuksessa. Löydetyt metaforat luokiteltiin sanojen pohjamerkitysten avulla ryhmiin, joista yleisimmiksi nousivat matkustus-, rakennus-, terveys-, voima-, sota- ja ihmismetaforaryhmät. Nämä ryhmät esiintyivät suhteellisen usein kaikissa neljässä aineiston osiossa, ja käyttöeroista ilmeisimmät näkyivät sekä harvinaisempien termien jakaumissa että metaforaryhmäkohtaisissa käyttötyyleissä tiettyjen aiheiden yhteydessä. Esimerkiksi terveysmetaforien käyttötapa riippui siitä, hyödynnettiinkö Euroopasta puhuttaessa positiivisia vai negatiivisia termejä. Pienempiä metaforaryhmiä esiintyi aineistossa lukuisia, mikä yleisesti viittaa tekstin metaforarikkauteen. Näistä ryhmistä merkittävimmäksi nousi ihmissuhdemetaforien ryhmä, jota käytettiin laajemmin vain ylähuoneen EU-jäsenyyttä tukevalla puolella, missä se oli yksi suurimmista ryhmistä. Ns. laajennetut (engl. extended) tai muut kerrostetut kompleksit metaforat olivat aineistossa harvinaisia, mutta erityisesti yksi ylähuoneen puheenvuoro herätti huomiota rakentumalla kokonaan metaforarungon varaan. Vaikka aineiston osioiden välillä esiintyi eroavaisuuksia metaforien käytössä, tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, ettei kumpikaan kampanjan osapuolista käyttänyt metaforien luomaa narratiivia osana diskurssiaan – metaforia käytettiin yleisesti paljon, mutta puhujat eivät toistaneet toistensa käyttämiä kielikuvia. Tämä johti siihen, että vaikka metaforien käytössä näkyi yleisiä suuntauksia (esim. taipumusta käyttää laajaa valikoimaa erilaisia sairauksiin ym. liittyviä termejä negatiivisen mielipiteen tukemiseen), valtaosa metaforakäytöstä koostui yksittäisistä maininnoista. Suurempia eroja aineistossa esiintyi kampanjaryhmien sijaan ylä- ja alahuoneen välillä. Jatkotutkimus olisi tarpeellista, jotta metaforapohjaisista narratiiveista poliittisessa kampanjoinnissa saataisiin kattavampi kuva.