Browsing by Subject "metaforat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 34
  • Talstila, Minna-Maria (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkin pro gradussani ranskalaiseen Charlie Hebdo -satiirilehteen ja sananvapauteen kytkeytyvää evaluoivaa kielenkäyttöä uutisteksteissä. Tarkasteluni kohteena ovat asennoitumista osoittavat kielenainekset ja metaforat. Asennoitumista tarkastelen uutisissa esiintyvistä referointijaksoista, ja metaforien analyysin yhteydessä tarkastelussa ovat referointijaksojen lisäksi muutkin uutisten osat. Charlie Hebdon toimitukseen tehtiin aseellinen hyökkäys 7.1.2015, ja hyökkäyksen jälkeen uutisoinnissa esiintyi runsaasti affektiivista ja asennoituvaa kielenkäyttöä. Uutisoinnissa kommentoitiin sananvapautta, Charlie Hebdon toimintaa ja lehden julkaisemia profeetta Muhammed -pilakuvia. Aineistonani toimiikin 45 Ylen uutistekstiä, jotka julkaistiin viestintäyhtiön verkkosivuilla aseellisen hyökkäyksen jälkeen. Uutiset ovat ajalta 7.1. –19.7.2015. Pääasiallisina teoreettisina viitekehyksinä tutkimuksessani toimivat suhtautumisen teoria (Martin – White 2005) ja kognitiivinen metaforateoria (Lakoff – Johnson 1980). Tutkimuksen yksi keskeisistä tuloksista on se, että länsimaisten lähteiden ja islamia edustavien lähteiden referoinnissa diskurssia lähestytään eri tulokulmista. Läntisten lähteiden yhteydessä kommentoidaan suureksi osaksi sitä, millaisia vaikutuksia Charlie Hebdon toimitukseen tehdyllä aseellisella hyökkäyksellä on sananvapaudelle sekä lehdistön ja piirtäjien toiminnalle. Arviointia esitetään modaalisilla kielenaineksilla direktiivisesti. Islamia edustavien lähteiden referoinnissa taas keskitytään kuvaamaan muslimien reaktiota profeetta Muhammed -pilakuviin. Referointijaksojen yhteydessä ei esiinny juuri lainkaan direktiivisyyttä. Toinen keskeinen tulos on se, että aineistoni uutisteksteissä esiintyy runsaasti metaforisia ilmauksia, joiden lähdealueeksi voidaan hahmottaa sota. Tämä tuo diskurssiin tiettyä kontrolliin tai kilpailuun viittaavaa asetelmaa. Kaikki sodan lähdealueelta kuvautuvat metaforiset ilmaukset eivät ole kuitenkaan yhtä voimakkaita tai intensiivisiä.
  • Poutanen, Nina (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia kuvia naiseudesta ja mieheydestä luodaan kielen avulla suomalaisessa poliittisessa uutisoinnissa. Tarkastelun kohteena ovat sukupuoleen viittaavat ilmaukset, verbivalinnat, ulkonäköä kuvaavat jutut, nimien ja titteleiden käyttö sekä ikään viittaaminen. Tekstien lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan lyhyesti myös tekstien yhteyteen valikoituja kuvia. Aineistona käytetään kahdesta suomalaisesta poliitikosta, Jutta Urpilaisesta ja Jyrki Kataisesta kirjoitettuja uutisia ja muita juttuja, jotka on julkaistu viidessä suomalaisessa mediassa vuosien 2001 ja 2016 välisenä aikana. Aineistoon kuuluu niin sanomalehtien uutistekstejä kuin iltapäivälehtien viihdeuutisiakin. Analyysin lähtökohtana ovat aiemmat tutkimukset kielen seksistisyydestä ja siitä, että “miehinen” ja “naisellinen” kieli näyttäytyvät epätasa-arvoisina. Tutkimuksessa hyödynnetään myös tutkimusta representaatiosta ja metaforista. Työssä osoitetaan, että erityisen selvästi kielen seksismi tulee esiin sukupuoleen viittavissa ilmauksissa: miessukupuoleen viittaava loukkaava nimittely on lähes yksinomaa tietynlaista pojittelua, kun taas naiseen kohdistuu tytöttelyn lisäksi myös muita alentavia ilmauksia, joista monet liittyvät naisen seksuaalisuuteen. Naisen ulkoista olemusta myös kommentoidaan useammin kuin miehen ulkoista olemusta, ja kritiikki on kielellisesti voimakkaampaa. Juttujen yhteyteen valikoiduissa kuvissa taas naisen ruumista “paloitellaan” useammin kuin miehen ruumista: naisen ulkoisessa olemuksessa kiinnitetään huomiota tiettyihin osiin vartalossa ja ylikorostetaan sitä, esimerkiksi leuka pyritään näyttämään ylisuurena. Miehen ruumista taas useimmiten kuvataan kokonaisuutena. Verbeissä, nimien ja titteleiden käytössä tai ikään viittamisessa taas ei näyttäisi esiintyvän kovinkaan paljon seksismiä, vaan näissä ryhmissä seksismi keskittyy lähinnä yksittäisiin esimerkkilauseisiin, joiden pohjalta ei voi tehdä yleispäteviä päätelmiä. Tutkielma avaa uudenlaista näkökulmaa kielessä esiintyvään seksismiin. Kielen seksistisyyttä on tutkittu aiemminkin niin Suomessa kuin ulkomailla, mutta politiikan uutisoinnin kielessä esiintyvän seksismin tutkimus tuo aiheeseen uudenlaista lähestymiskulmaa. Tutkielma luo pohjaa myös mahdolliselle jatkotutkimukselle: Kahden eri sukupuolia edustavan poliitikon kielellisen kuvaamisen tutkiminen antaa suuntaa politiikan uutisoinnissa esiintyvän kielen seksistisyyden analysoimiseen, mutta useamman poliitikon kattava tutkimus olisi kokonaisvaltaisempaa.
  • Teräsvuori, Konrad
  • Heimonen, Minerva (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkin tässä pro gradu -työssä pääministeri Jyrki Kataisen eduskunnan täysistunnoissa pitämiä eurokriisiin liittyviä puheenvuoroja ajanjaksolla 2010–2014. Tarkastelun kohteena ovat puheen retoriset keinot ja etenkin se, millä kielellisillä keinoilla pääministeri hakee legitimiteettiä eli oikeutusta hallituksen eurokriisipolitiikalle. Pääministeri Jyrki Katainen piti tutkimusajanjakson aikana yhteensä 101 puheenvuoroa, joissa aiheena oli eurokriisi. Eurokriisi on herättänyt paljon keskustelua niin mediassa kuin Suomen eduskunnassakin. Hallituksen tehtävä on saada niin poliittiset vastustajat kuin kansalaisetkin vakuutettua kriisitoimien järkevyydestä. Tutkielman päätutkimuskysymys on, millä kielellisillä keinoilla pääministeri Jyrki Katainen rakentaa oikeutusta hallituksen eurokriisipolitiikalle. Käytän tutkimuksessani Theo Van Leeuwenin kehittämiä legitimaation strategioita, joissa puhuja vetoaa auktoriteettiin, moraaliin, rationalisuuteen tai narratiiveihin kuulijan vakuuttamiseksi. Tämän lisäksi hyödynnän tutkielmassa Antonio Reyesin hypoteettiseen tulevaisuuteen vetoamisen strategiaa. Otan tutkielmassa huomioon myös klassisen retoriikan tutkimuksen, Aristoteleen retoriikan kolmijaon sekä Chaim Perelmanin Uuden Retoriikan. Perelmanin tutkimuksesta on esillä etenkin kuulijakunnan jako universaali- ja erityisyleisöön. Tutkielmasta käy ilmi, että Katainen pyrkii luomaan legitimiteettiä hallituksen politiikalle metaforilla, syyllistävällä retoriikalla, me-pronominilla rakennetulla yhteisöllisyyspuheella, suomalaiset homogeeniseksi ryhmäksi niputtavalla puheella sekä vaihtoehdottomuuteen ja vääjäämättömyyteen vetomalla. Olen jaotellut metaforat taistelumetaforiin, sairauden alueen metaforiin, pelimetaforiin sekä tuhon lähdealueesta kumpuaviin metaforiin. Syyllistävään retoriikkaan kuuluu mm. vastapuolen mielipiteiden kumoaminen ja negatiiviseen valoon saattaminen. Monikon 1. persoonan käyttäminen on keino toimijuuden häivyttäminen kritiikkiä herättäneissä ratkaisuissa, mutta myös keino saada kuulijat tuntemaan itsensä osallisiksi päätettäviin asioihin. Tämän lisäksi Katainen käyttää suomalaisuus-kategoriaa, joka on hänen puheessaan tiettyjen positiivisten ominaisuuksien muodostama representaatio. Kataisen vaihtoehdottomuuden ja vääjäämättömyyden retoriikan kulmakivi on väite, että Suomen ainoa vaihtoehto eurokriisissä on auttaa ongelmamaita. Opposition ehdotukset leimataan populistisiksi ja Suomelle ongelmia aiheuttaviksi ideoiksi. Asiantuntijoiden puolueettomiin arvioihin vetoaminen rakentaa osaltaan vääjäämättömyyden retoriikkaa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään, onko Jyrki Kataisen puheen tyylissä tapahtunut muutoksia aikavälillä 2010–2014. Ilmenee, että pääministerin puheessa mm. kasvavana epävarmuutena ja puolustautuvan retoriikan lisääntymisenä. Pääministerin eurokriisiretoriikkaa leimaa hyvin vahvasti vaihtoehtojen puute sekä vastuun kantamisen tärkeys. Suomelle on tärkeää olla linjassa muiden EU-maiden kanssa, ja se nähdäänkin ainoana keinona selvitä kriisistä.
  • Soininen, Sari Susanna (2000)
    Tutkielma on yhden tapauksen tutkimus, jossa tarkastellaan kriisikunnaksi yksilöityä Karkkilan kaupunkia. Pro gradu tutkielman tavoitteena on tuottaa kuvaus siitä, miten paikallisjulkisuudessa jäsennettiin tilanne, joka ulkoapäin määriteltiin kriisiksi kriisikuntakonstruktion avulla. Tavoitteena on tuottaa kuvaus siitä, miten ja millaista paikallista identiteettiä tuotettiin kriisidiskursseissa. Tulosten perusteella pohditaan karkkilalaisten kuntaan samaistumista ja kuntasuhdetta kriisidiskursseissa. Tutkielman näkökulmana on sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan todellisuuden kuvaukset rakennetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kielenkäytännöissä. Viitekehyksessä esitellään tutkielmaa ohjaava käsitejärjestelmä. Identiteetti määritellään Stuart Hallin mukaan konstruktioksi, jota tuotetaan, ylläpidetään ja puretaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Identifikaatioprosessissa subjekteja asemoidaan diskurssien avulla tiettyihin identiteettipositioiden merkitysrakenteisiin. Michel Foucault'n diskursiivisen valtakäsityksen mukaan valta on suhteita, kykyä tuottaa merkityksiä, identiteettejä ja sosiaalisen todellisuuden kuvauksia. Sakari Hännisen näkemykset valtiovallan tuottamasta kriisikuntakonstruktiosta ja vastuullistavasta hallinnoinnista toimivat taustana paikallisen tason tutkimisessa. Tämän lisäksi esitellään Hännisen näkemykset paikallisen identiteetin konstruoimisesta hallinnan ohjauskeinona tuottaa järjestystä ja saada tunnustusta. Kyse on hallinnan kielen kaksoismuotoilusta, jonka avulla tuotetaan yksilö- ja kollektiivista identiteettiä. Paikallinen identiteetti eritellään Anssi Paasin mukaan paikan omaan ja paikalliseen identiteettiin. Edellisellä tarkoitetaan paikan erottautumista muista paikoista ja jälkimmäisellä asukkaiden samaistumista kuntaan. Työhypoteesin mukaan kriisikuntakonstruktio ja kuntatalouden ongelmat aiheuttavat paikallisen identiteettikriisin. Aineistona käytetään Karkkilan Tienoon ja Karkkilalaisen tekstejä, jotka jaetaan asukkaiden, toimittajien, päättäjien ja kunnan ulkopuolisten asiantuntijoiden osajulkisuuksiin. Lakoffin ja Johnsonin kognitiivista metaforateoriaa sovelletaan analyysimenetelmänä. Sen avulla analysoidaan millaisia merkityksiä eli mielikuvia kuntakriisiin, Karkkilaan ja karkkilalaisuuteen liitettiin. Kuntakriisin ilmiöitä olivat kuntatalouden, asiantuntijuuden ja kunnallisdemokratian legitimaatiokriisi sekä paikallinen identiteettikriisi. Kriisissä poliittinen valtataistelu ja syyllisten etsiminen hajauttivat ja lamaannuttivat paikallisyhteisöä. Paikallisessa identiteettikriisissä Karkkilan paikkakunnan identiteetti kuvattiin pilattuna. Kriisidiskursseissa asukkailla ja toimittajilla oli kielteinen kuntasuhde ja heikko kuntaan samaistuminen. Karkkilalaisuudesta metaforisoitiin pakkoa ja valinnanvapautta. Krisiikunnan leima ja itsenäisyyden menettämisen uhat aiheuttivat paikallisuuden institutionaalisen ja metaforisen uudistamisen. Tähän sisältyivät kunnallishallinnon markkinaistaminen ja yrittäjäkaupungin identiteetin konstruoiminen. Karkkilan identiteetin konstruoimisessa pyrittiin purkamaan historiallisesti rakentuneita vasemmistolaisuuden merkityksiä. Yrittäjäkaupungin identiteetti oli poliittis-hallinnallinen konstruktio, jonka avulla pyrittiin tuottamaan järjestystä ja hankkimaan tunnustusta. Karkkilan mallia vastustettiin liian radikaalina ja kuntaan soveltumattomana. Hallinnan tekniikkana käytettiin kielteisten merkitysten myönteisiksi muokkaamista. Myönteisten tulevaisuuden mielikuvien tavoitteena oli sitouttaa paikkaan ja visioon. Karkkilasta ja karkkilalaisuudesta tuotetut todellisuuden kuvaukset olivat jännitteisen ristiriitaiset. Tutkielman keskeisimmät kirjallisuuslähteet ovat Stuart Hallin Identiteetti ja Sakari Hännisen Missä on tässä sekä Kenen ongelma.
  • Rinkinen, Suvi (Helsingfors universitet, 2016)
    Kognitiivisen kielitieteen johtoajatus on, että ajattelun ja kielen suhde on erottamaton. Siten se, miten asioista puhutaan ja kirjoitetaan, kuvastaa myös ajatusjärjestelmää. Näin kieli luo todellisuutta ajatusjärjestelmästä käsin. Kieli ei kuitenkaan toimi yksin tai tyhjiössä, vaan se rakentuu myös sosiaalisesti ja diskursiivisesti. Kielellä on myös valtaa ylläpitää erilaisia uskomuksia ja maailman käsitteistämisen tapoja. Tutkielman tarkoitus on analysoida kauneusleikkausmetaforia ja samalla paljastaa vakiintuneita ajatusmalleja metaforien takana. Tutkielman teoreettinen pohja on kognitiivisessa käsitemetaforateorissa ja kriittisen tekstin- ja diskurssintutkimuksen viitekehyksessä. Tutkielma hyödyntää myös kriittisen metafora-analyysin periaatteita, jossa metaforat nähdään kognitiivisuuden lisäksi pragmaattisina kielen elementteinä. Metaforat eivät toimi tekstissä pelkästään ilmiön representoijina, vaan niillä on kyky toimia myös suostuttelevasti. Aineistona on 22 eri naistenlehdissä vuosina 1987–2011 julkaistua kauneusleikkausartikkelia. Kauneusleikkausmetaforien hallitsevat skeemat ovat sairaanhoidon, sodan, kasvillisuuden, kaupankäynnin sekä materian skeemat. Erityisiä metaforia ovat eläinmetaforat. Erityisesti esineiden ja tuotteiden, mutta myös sodan ja sairaanhoidon jäsennykset paljastavat, kuinka kauneuden muottiin mahtumaton ihminen on epäkelpo ja jopa arvoton. Kauneusleikkauksen avulla ratkaistaan koetut ongelmat. Kauneus, jota kauneusleikkauksien avulla tavoitellaan, on puolestaan jopa elämän ja kuoleman välinen asia. Metaforat paljastavat niiden takana vaikuttavia luonnollistuneita ja ideologisoituneita rakenteita, kuten individualismikulttuurin voiman. Kaikki skeemat osaltaan osallistuvat ilmiön rakentamiseen sekä yhdenlaisen kuvan ja totuuden luomiseen. Metaforien avulla voidaan luoda tunnetason yhteyksiä eri ilmiöiden välille, ja siten ne vaikuttavat siihen kokonaiskuvaan, diskurssiin, joka metaforista muodostuu. Metaforille ei aina kuitenkaan voi osoittaa yhtä vakiintunutta käyttötapaa tai funktiota, vaan yksi metaforinen ilmaus voi palvella eri tarkoituksia samanaikaisesti. Analysoitujen metaforien valossa näyttää siltä, kauneusleikkausten avulla tavoiteltava kauneus on ideologisesti kulttuurin läpäisevä ja ihmisille merkittävä asia.
  • Saarikalle, Lasse (2005)