Browsing by Subject "metallit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 29
  • Isotalo, Ilkka (Vesihallitus, 1979)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 30, 3-20
    Tiivistelmä: Metallien ja fluorin pitoisuuksista ja määristä Kokemäenjoessa vuosina 1975—1977
  • Pelkonen, Riina; Alfthan, Georg; Järvinen, Olli (Finnish Environment Institute, 2008)
    The Finnish Environment 25/2008
    The aim of the study was to examine the element concentrations of common mushroom species and to evaluate the possible health risks resulting from the consumption of mushrooms. The concentration of Ag, Al, Ca, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mg, Mn, Mo, Pt, Rb, Se, V and Zn was studied for ten commercially sold mushroom species and two other common edible species in southern Finland. The element concentrations were analysed using AAS for selenium, fluorometry for mercury and ICP-MS for the other 14 elements. The platinum concentration was lower than the detection limit for all mushrooms species (n = 191). The highest aluminium, calcium and vanadium concentration were found in Boletus species. The amounts of mushroom considered safe for consumption were mostly limited by rubidium. When excluding Rb, the maximum amounts of mushroom recommended for consumption were limited by the concentration of chromium in the case of nine of the 12 studied fungi species. Iron was a limiting element for the safe consumption of Suillus variegatus while Agaricus abruptibulbus and Boletus species were limited by silver. In the light of the results the ten commercially sold mushroom species are mainly considered safe to consume. Nevertheless, it is recommended to avoid the consumption of A. abruptibulbus and to consume Boletus species and Suillus variegatus in moderate amounts only.
  • Talvio, Karo; Kanninen, Katja; White, Anthony; Koistinaho, Jari; Castrén, Maija (Helsingin yliopisto, 2021)
    Biometalleilla on merkittävä rooli solujen ja kudosten toiminnassa. Ne ovat monen entsyymin toiminnassa elintärkeitä, mutta toisaalta solut pyrkivät pitämään niiden pitoisuudet tarkoissa rajoissa. Metallin yli- tai alimäärä voi joko itsessään vaikeuttaa solujen normaalia toimintaa tai olla merkki epätavallisesta metaboliasta. Fragile X-oireyhtymä on monogeeninen kehitysvammaisuutta aiheuttava perinnällinen sairaus, joka johtuu FMRP-proteiinin puutoksesta. Oireyhtymä on mahdollisesti yleisin periytyvän autismin syy. 23 metallin kudospitoisuudet mitattiin Fragile X-oireyhtymää mallintavan hiirimallin ja kontrollihiirten pikkuaivoista, isoaivokuorelta, maksasta, sydämestä ja pernasta induktiivisesti kytketty plasma -massaspektrometrillä. Seitsemän metallin – Cu, Fe, K, Mg, Mn, Na ja P – pitoisuudet olivat mittausrajan yläpuolella. Hiirimallin sydämen ja pikkuaivojen rautapitoisuudet olivat korkeampia kuin kontrollihiirten vastaavista kudoksista mitatut arvot. Löydösten merkitsevyydet olivat kuitenkin statistisesti raja-arvoisia. PCA-analyysi vahvisti käsitystä muuttuneesta metallihomeostaasista hiirimallin sydämessä, ja toisaalta Fragile X-oireyhtymän aiheuttavan FMRP-proteiinin mutaatiot on aiemmin liitetty ihmisillä pikkuaivojen rautakertymiin. Tutkimus kärsii pienen näytemäärän takia alhaisesta voimasta, mutta rautamuutokset sopivat aiemmin kuvattuun FMRP-proteiiniin liitettyyn inflammaatioon. Tässä tutkimuksessa sekä aiemmissa julkaisuissa kuvattu biometallien epätasapaino edellyttää lisätutkimusta aiheesta, sillä metalleja sisältäviä lisäravinteita kokeillaan usein hoidoksi hermoston kehityshäiriöissä.
  • Myllymaa, Urpo (Vesihallitus. National Board of Waters, 1985)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 62, 54-92
    Valuma-aluetekijöiden vaikutus Koutajoen vesistöalueen pienten järvien vedenlaatuun, erityisesti metalleihin
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 32/2015
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in natural waters and arable soil in April 2015. The measurements were: Al, As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Ni, Pb, Se, Sr, Ti, U, V, and Zn. Four sample types were: synthetic, river and ground water and arable soil samples. In total 27 laboratories participated in the PT. In this proficiency test 89 % of the results were satisfactory when deviations of 10 - 35 % from the assigned values were accepted. Basically, the metrologically traceable concentration, calculated concentrations or the robust mean or mean of the results reported by the participant were used as the assigned values for measurements. The evaluation of the performance of the participants was carried out using z score. In some cases the evaluation of the performance was not possible e.g. due to the low number of the participants or the high deviation of reported results.
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Reports of the Finnish Environment Institute 25/2017
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in natural and domestic waters in April-May 2017. The measurands were: Al, As, B, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, Sn, Sr, Stot, Ti, U, V, and Zn. Three sample types were: synthetic, domestic and natural (river) water. In total 20 participants joined in the PT. In this proficiency test 92 % of the results were satisfactory when deviation of 10–25 % from the assigned value was accepted. Basically, either the metrologically traceable concentration, the calculated concentration, the robust mean, or the mean of the results reported by the participants was used as the assigned value for the measurands. The evaluation of the performance of the participants was carried out using z scores. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 31/ 2016
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in waters and sediment in May 2016. The measurands were: The measurands were: Al, As, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Ni, Pb, Se, V, and Zn, for sediment sample also Drw, N, P, S and TC. Four sample types were: synthetic, domestic and natural water as well as sediment sample. In total 24 participants joined in the PT. In this proficiency test 90 % of the results were satisfactory when deviation of 5 – 25 % from the assigned value was accepted. Basically, either the metrologically traceable concentration, calculated concentration, the robust mean, or mean of the results reported by the participant was used as the assigned value for measurands. The evaluation of the performance of the participants was carried out using z score. In some cases the evaluation of the performance was not possible e.g. due to the low number of the participants or the high deviation of reported results. There, when possible, D% scores were calculated. Warm thanks to all the participants of this proficiency test!
  • Leivuori, Mirja; Koivikko, Riitta; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Björklöf, Katarina; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 7/2015
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in waters in October 2014. The measurements were: Al, As, B, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, Sn, V, and Zn. The tested sample types were: artificial, natural water, municipal waste water and industrial waste water samples. In total 38 laboratories participated in the PT. In this proficiency test 86 % of the results were satisfactory when deviations of 10 - 25 % from the assigned values were accepted. Basically, the metrologically traceable concentration, calculated concentrations or the robust mean or mean of the results reported by the participant were used as the assigned values for measurements. The evaluation of the performance of the participants was carried out using z score. In some cases the evaluation of the performance was not possible e.g. due to the low number of the participants.
  • Koivikko, Riitta; Leivuori, Mirja; Sara-Aho, Timo; Näykki, Teemu; Tervonen, Keijo; Lanteri, Sari; Väisänen, Ritva; Ilmakunnas, Markku (Finnish Environment Institute, 2016)
    Reports of the Finnish Environment Institute 11/2016
    Proftest SYKE carried out the proficiency test (PT) for analysis of elements in waste waters and sludge in October 2015. The measurements were: Al, As, B, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg, Mn, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, V, and Zn. Additional measurands for sludge were: Sn, Ntot, Ptot, Stot, and dry weight. Four sample types were: synthetic, municipal and industrial effluents as well as sludge samples. In total 23 laboratories participated in the PT. In this proficiency test 90 % of the results were satisfactory when deviations of 5 - 30 % from the assigned values were accepted. Basically, the metrologically traceable concentration, calculated concentrations or the robust mean or mean of the results reported by the participant were used as the assigned values for measurements. The evaluation of the performance of the participants was carried out using z score. In some cases the evaluation of the performance was not possible e.g. due to the low number of the participants or the high deviation of reported results.
  • Hatva, Tuomo (National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1989)
    Publications of the Water and Environment Research Institute. 4
    Yhteenveto: Rauta ja mangaani Suomen glasifluviaalisten akviferien pohjavedessä ja poisto biosuodatuksella
  • Björklöf, Katarina; Leivuori, Mirja; Lepistö, Jani; Vepsäläinen, Milja; Väisänen, Ritva (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 42/2016
    Vertailukokeessa yhdeksän kenttätoimijaa otti näytteet sedimenttikasasta metallien pitoisuuksien määrittämiseksi. Osallistujat suorittivat toisistaan riippumattomasti ja laatimiensa suunnitelmien mukaisesti näytteenoton. Vertailukokeen tulokset osoittavat, että alan kenttätoimijoilla on pääasiassa hyvä osaaminen. He toimivat sekä vastuullisesti että huolellisesti kentällä. Myös työsuojelusta oli huolehdittu hyvin. Osallistujat käyttivät useita toimivia näytteenottostrategioita ja –välineitä. Näytteenottajat toimivat laadittujen suunnitelmien mukaisesti kentällä ja kirjasivat tärkeimmät havaintonsa kenttälomakkeisiin. Vain kolme osallistujaa kahdeksasta esitti kalibrointitodistuksen XRF-laitteensa kalibroinnista. Näytteiden lukumäärän tai osanäytteiden lukumäärän vaikutuksesta tuloksen oikeellisuuteen ei saatu näyttöä. Testikohteessa suurin tulosten tulkintaan epävarmuutta aiheuttava tekijä oli kasan heterogeenisyys. Lämmin kiitos kaikille osallistujille!
  • Vuori, Kari-Matti; Swanljung, Tea; Aaltonen, Eeva-Kaarina; Kalliolinna, Marjo; Jokela, Sinikka (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 1/2009
    Kokkolaan on keskittynyt Pohjoismaiden merkittävin metalli- ja kemian alan teollisuus. Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat teollisuuden päästöt sekä Kokkolan kaupunki. Jätevedet sisältävät mm. raskasmetalleja sekä orgaanisia yhdisteitä. Myös Perhonjoen kautta huuhtoutuu merialueelle erityisesti ylivirtaamakausina metalleja, jotka ovat  seurausta valuma-alueen happamien sulfaattimaiden (HS-maat) kuivatuksista. Merialuetta on tarkkailtu yli 30 vuoden ajan. Teollisuuden metallipäästöt ovat tänä aikana pudonneet murto-osaan lähtötilanteesta. HS-maiden metallikuormien suhteellinen osuus on kasvanut. Eliöiden ja sedimenttien metallitasot ovat laskeneet, mutta ovat edelleen kohonneita. Pohjaeläinlajistossa on ollut viitteitä  toksisuudesta. Ympäristölainsäädäntö korostaa entistä painokkaammin tarvetta arvioida ihmisen toimista aiheutunutta ekologista haittaa. Tätä varten tulee selvittää missä määrin ekosysteemit ja niiden osat altistuvat haittatekijöille ja minkälaisia vaikutuksia altistumisesta seuraa. Tältä pohjalta voidaan arvioida riskien mittakaavaa ja merkitystä sekä suunnata ja kehittää tarkkailuohjelmia  ja ympäristönsuojelutoimenpiteitä. Osana Kokkolan edustan velvoitetarkkailuohjelmaa käynnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005 ekotoksikologinen tutkimus ja ekologinen riskinarvio.   Tutkimuksessa tarkasteltiin Kokkolan edustan sedimenttien altistumista haitallisille aineille sekä niiden aiheuttamaa akuuttia ja kroonista toksisuutta. Kohteena olivat syvännepohjat, jotka käsittivät tehtaiden edustat ja ulommat kohteet  sekä Perhonjoen edustan (HS-maiden vaikutus).  Altistuksen indikaattorina olivat sedimenttien raskasmetallipitoisuudet, joita verrattiin saastuneiden maiden raja-arvoihin ja tavoitetasoihin. Akuutin toksisuuden testaukseen käytettiin valobakteeritestiä (SFS-EN ISO 11348). Kroonista toksisuutta arvioitiin surviaissääskien epämuodostumia hyödyntävällä tutkimuksella. Altistumis- ja vaikutusprofiilien yhteistarkastelun perustella laadittiin riskiarvio näyteasemittain. Uloimmassa kohteessa (n. 7 km päästölähteistä) riski oli alhainen, tehtaiden edustalla lievästi kohonnut – kohtalainen, Perhonjoen edustalla alhainen – kohtalainen. Riski oli korkea kohteessa mikä tulkittiin ruoppausmassojen vaikuttamaksi alueeksi. Tutkimus osoitti, että Kokkolan edustan merialueen sedimentissä haitallisten aineiden pitoisuudet ovat tasolla, joka aiheuttaa pohjaeläinyhteisölle paikoin merkittäviä toksisuushaittoja. Haittoja aiheuttavat sekä piste- että hajakuormitus. Haitta-aineita olivat mm. Hg, Cd, Zn ja As. Tämä tutkimus on tiettävästi ensimmäinen Suomessa tehty surviaissääskien epämuodostumista hyödyntävä tutkimus merialueelta. Määritysmenetelmä oli herkkä ja vaikutti soveltuvan myös velvoitetarkkailuna toteutettavaan haitallisten aineiden seurantaan  rannikkovesissä. Surviaissääskien keruu maastosta osoittautui kuitenkin työlääksi. Näytteistä saatujen yksilöiden pieni määrä ja epätasainen jakautuminen näyteasemien ja tutkittujen sukujen välille heikensivät tulosten luotettavuutta. Jatkossa sedimenttinäytteiden toksisuutta tulisi selvittää surviaissääskien morfologisiin häiriöihin perustuvina laboratoriotesteinä. Tällöin voidaan vakioida altistettavien eläinten määrä ja laji. Näin saadaan luotettavampi kuva toksisuushaittojen luonteesta, ajallisesta ja paikallisesta vaihtelusta ja haittojen kehityksestä. Tarkkailuja tulisi kehittää kokonainaisuutena, missä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu muodostavat ERA (Ekologinen riskianalyysi) -prosessia hyödyntävän kokonaisuuden. Painotusten tulisi vaihdella toisiaan tukien ja toksisuuden testauksen ja aineiden tunnistamisen edetä johdonmukaisesti.
  • Janatuinen, Jorma (University of Helsinki, 1988)
  • Kasvio, Pinja; Ulvi, Teemu; Koskiaho, Jari; Jormola, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2016
    Hulevedet voivat olla merkittävä vesistöjen kuormituslähde. Nykyisen lainsäädännön mukaan hulevesiä ei tulisi johtaa suoraan viemäriverkon kautta vesistöihin, vaan niitä pitää imeyttää, viivyttää ja käsitellä tulva- ja vedenlaatuhaittojen vähentämiseksi. Näiden toimenpiteiden kokonaisuutta kutsutaan hulevesien hallinnaksi. HULE-hankkeessa tutkittiin kahden käsittelymenetelmän toimivuutta hulevesien laadun hallinnassa. Tutkimuksessa oli mukana kolme kosteikkokohdetta ja yksi biosuodatusalue, joiden avulla on mahdollista sekä viivyttää hulevesiä ennen niiden johtamista vesistöön että puhdistaa niistä erilaisia haitta-aineita ja osittain myös imeyttää vesiä maaperään. Espoon kosteikkoon johdettiin liikenne- ja teollisuusalueen hulevesiä, kun taas Järvenpään ja Kuopion kosteikoilla käsiteltiin pientaloalueilta tulevia vesiä. Tampereen biosuodatusalueella puhdistettiin Lielahden lumenkaatopaikan sulamisvesiä. Rakenteiden toimintaa seurattiin kaikilla kohteilla vesinäytteiden avulla. Espoossa ja Tampereella tehtiin myös jatkuvatoimisia mittauksia automaattilaitteistoilla. Tutkimuksissa sameuden, kiintoaineen, kokonais- ja fosfaattifosforin ja metallien osalta parhaat puhdistustulokset saavutti Tampereen biosuodatusalue. Typpeä biosuodatuksessa ei kuitenkaan poistunut, vaan sitä huuhtoutui lisää. Kosteikkojen toimivuudessa oli vaihtelua kohteiden välillä. Tulokset osoittavat, että myös kosteikoilla on mahdollista vähentää veden sameutta ja poistaa kiintoainetta ja fosforia, mutta reduktiot olivat biosuodatusaluetta alhaisempia. Osasyynä heikkoihin tuloksiin olivat pientaloalueilta tulevien vesien erittäin matalat pitoisuudet. Kaksi tutkimuskosteikkoa pystyi poistamaan jonkin verran myös typpeä. Hulevesissä usein esiintyviä, tiesuolasta peräisin olevia klorideja kumpikaan menetelmä ei pystynyt pidättämään. Kosteikkoja on Suomessa käytetty ja tutkittu erityisesti maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon valumavesien käsittelyssä. Myös hulevesikosteikkoja on rakennettu jonkin verran. Kokemukset ja tutkimukset osoittavat, että ne voivat olla hyvin käyttökelpoisia valumavesien puhdistuksessa. Biosuodatus on sen sijaan Suomessa vielä harvinainen menetelmä, jonka toimivuudesta ei ole toistaiseksi tarpeeksi tietoa. Tässä hankkeessa saadut tulokset sen käytöstä ovat rohkaisevia, mutta Suomesta on myös tuoreita esimerkkejä, joissa väärin valituista rakennemateriaaleista liukeni ravinteita ja metalleja käsiteltäviin vesiin. Biosuodatus on osoittautunut useissa ulkomaisissa tutkimuksissa parhaimmillaan erinomaiseksi hulevesien käsittelymenetelmäksi. Suomessa tarvitaan vielä jatkotutkimuksia, että opitaan suunnittelemaan, toteuttamaan ja käyttämään menetelmää parhaiden puhdistustulosten saavuttamiseksi.
  • Miettinen, Juha O. (Lapin ympäristökeskus, 2008)
    LAPra 5/2008
    Tutkimus selvitti vedenlaadun muutoksia Lapin pienissä järvissä. Tulosten esittely keskittyy Kaakkois-Lappiin (Sallan, Posion, Ranuan, Sodankylän ja Savukosken kunnat), ja tuloksia verrataan pohjoisempaan Inarin itäosien alueeseen. Sulfaattipäästöt Kuolan metallisulattamoista, ja myös sulfaatin laskeuma Itä-Lappiin, pienenivät 1990-luvun aikana. Laskeuman vähenemistä on seurannut myönteinen kehitys järvien happamoitumistilanteessa: järvien, joiden alkaliniteetti on ollut alle kriittisen rajan (20 μeq/l), määrä on vähentynyt lähelle happamoitumista edeltänyttä tasoa. Sulfaattipitoisuudet pienissä järvissä vähenivät laskeuman pienenemisen myötä 1990-luvulla. 2000-luvulla sulfaattipitoisuudet eivät ole enää pienentyneet. Järvien metallipitoisuuksissa ei ole nähtävissä selkeitä trendejä, paitsi hieman kohonneet nikkelipitoisuudet Inarin ja Sallan alueilla. Keskimääräiset kupari- ja nikkelipitoisuudet ovat kuitenkin lähelle happamoitumista edellyttänyttä tasoa. Tulosten perusteella sulfaatti- ja metallipitoisuuksien seurantaa tulisi jatkaa erityisesti itäisimmillä Sallan ja Inarin alueilla. Biologisten menetelmien (piilevät, pohjaeläimet) käyttö seurannoissa parantaisi mahdollisten pintavesien happamoitumisongelmien nopeaa havaitsemista tulevaisuudessa.
  • Mäkinen, Tuula (University of Helsinki, 1961)
  • Karjalainen, Anna K.; Siimes, Katri; Leppänen, Matti T.; Mannio, Jaakko (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2014
    Tässä raportissa esitetään kasvinsuojeluaineiden seurantatulokset pintavesistä vuosina 2007–2012 ja happamien sulfaattimaiden pintavesien laadun ja metallipitoisuuksien seurantatulokset vuosina 2009–2012. Haitallisten aineiden seuranta on ollut osa maa- ja metsätalouden kuormituksen seurantaohjelmaa eli nk. ”MaaMet” -hanketta. Raportissa esitellään kasvinsuojeluaineseurannassa yleisesti havaitut aineet ja verrataan havaittuja pitoisuuksia ympäristönlaatunormeihin ja vastaaviin muihin vertailuarvoihin. Yhteensä vesistä havaittiin 68 eri ainetta, kun analysoituja aineita oli 201. Pitoisuudet olivat enimmäkseen alhaisia ja vain muutamia vertailuarvojen ylityksiä havaittiin. Vertailuarvojen ylityksistä kasvinsuojeluainekäyttöön liittyivät vain muutamat sulfonyyliureaherbisidit, joista vuoden 2008 jälkeen vain triasulfuronia on havaittu vertailuarvot ylittävinä pitoisuuksina. Seurannan avulla selvisi diuronin ja terbutryynin biosidikäytöstä johtuneet ympäristönlaatunormien ylitykset. Kun biosidikäyttö lopetettiin, diuronin ja terbutryynin pitoisuudet laskivat jokivedessä määritysrajan alle. Neljän aikanaan tuholaisten torjunta-aineena käytetyn aineen pitoisuudet ylittivät vertailuarvonsa yksittäisissä vesinäytteissä (endriini, alfa-endosulfaani, furatiokarbi ja malationi). Niiden päästölähteitä ei tunneta. Noin kolmasosasta vesinäytteitä ei havaittu yhtään analysoitua ainetta, mutta viidestä prosentista näytteitä havaittiin vähintään kymmentä eri ainetta. Vesien ekologinen tila oli hyvää huonompi niillä paikoilla, joilta havaittiin eniten aineita. Happamien sulfaattimaiden vaikutusalueilla havaittiin hapanta valuntaa ja vastaavasti kohonneita alumiinin, kadmiumin, koboltin, mangaanin, nikkelin, sinkin ja raudan pitoisuuksia suuressa osassa jokien ja jokisuistojen näytepisteissä. Kadmiumin ja nikkelin ympäristönlaatunormit ylittyivät useilla näytepaikoilla. Kahden muun laatunormiseurannassa olevan metallin lyijyn ja sinkin vertailuarvot eivät ylittyneet seuranta-aikana. Hapan valunta yhdessä maasta liuenneiden metallien kanssa heikentää vesien ekologista ja kemiallista tilaa happamien sulfaattimaiden alueella läntisessä Suomessa.
  • Verta, Matti; Kauppila, Tommi; Londesborough, Susan; Mannio, Jaakko; Porvari, Petri; Rask, Martti; Vuori, Kari-Matti; Vuorinen, Pekka J. (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2010