Browsing by Subject "metalliteollisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Suomen metalliteollisuustyöntekijäin liitto (Suomen metalliteollisuustyöntekijäin liitto, 1919)
  • Sireeni, Maaria (2007)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee metalliteollisuuden edunvalvontaorganisaatioiden vaikutusta Suomen ja ulkomaankauppaan vuosina 1948-1950. Aiemmin Suomen ja Neuvostoliiton valistä kauppaa on tutkittu paljon joko talouden tai politiikan näkokulmasta. Viime vuosina on kiinnostus ilmiselvästi siirtynyt myös talouden ja politiikan välisiin kytköksiin idän ja lännen välisessä kaupassa. Aiempi tutkimus ei kuitenkaan ole käsitellyt etujarjestöjen toimia neuvostokaupan edistämiseksi. Metalliteollisuuden tärkeimmä t edunvalvontaorganisaatiot tutkimusajanjaksollani olivat Suomen Metalliteollisuusliitto, Metex Osuuskunta sekä Metalliteollisuuden harjoittajat. Lisäksi huomioin tutkielmassani Suomen Teollisuusliiton, joka osallistui aktiivisesti metalliteollisuuden yhteiseen hankkeeseen. Metalliteollisuuden tärkein toimintastrategia oli osallistuminen kauppasopimusvaltuuskuntiin ja teollisuudenalan tarjousten kerääminen neuvotteluja varten. Metalliteollisuuden edustajat osallistuivat aktiivisesti myös teollisuudenalaansa käsitteleviin valtion komiteoihin ja toimikuntiin. Näissä yhteyksissä metalliteollisuuden johtohenkilöiden ja keskeisten virkamiesten ja poliitikkojen välille syntyi toimivat yhteistyösuhteet ja ymmärrys yhteisistä päämääristä. Näiden ohella metalliteollisuus harjoitti aktiivista tiedotustoimintaa erilaisten tilaisuuksien ja sanomalehtikeskustelun kautta. Johtopäätökseni on, etta pyrkimällä Neuvostoliiton markkinoille metalliteollisuuden edunvalvontaorganisaatiot pyrkivät turvaamaan kotimaata suuremmat markkinat sotakorvauksista vapautuneelle tuotannolle. Metalliteollisuuden tiedotustoiminnan merkittävin saavutus oli saada yhteiskunnan laajat piirit tukemaan sen tavoitteita. Tärkeimpänä viestinä oli metalliteollisuuden vientipyrkimysten yhteys teollisuudenalan rooliin työllistäjänä. Jos metalliteollisuus olisi jäänyt ilman vientimarkkinoita, olisi tilanne heijastunut nopeasti työllisyyteen. Lisaksi runsaat sotakorvausvaiheessa tehdyt investoinnit olisivat valuneet hukkaan, jos sopivia vientimarkkinoita ei olisi saavutettu. Maan poliittinen johto kuunteli metalliteollisuuden toiveita ja pyrki aktiivisesti edesauttamaan vientitoiminnan alkamista. Välillä tämä näyttäa tapahtuneen toisten teollisuudenalojen ja kuluttajien kustannuksella. Tärkeimpinä lähteinäni olen käyttänyt Ulkoasiainministeriön ja Kauppa- ja teollisuusministeriön arkistoja, sekä Suomen Metalliteollisuusyhdistyksen, Suomen Teollisuusliiton ja Metex -osuuskunnan arkistoja. Näiden ohella merkittävä materiaalia ovat olleet yhdistysten vuosikertomukset, historiikit ja ennen kaikkea tutkimusajankohdan sanomalehtikeskustelu.
  • Alho, Laura Linnea (2007)
    Tutkimus käsittelee metalliteollisuuden naistyöntekijöiden työuraa ja palkanmuodostusta vuosina 1946–1961. Tutkimuslähteenä on käytetty pääasiassa Rosenlewin Porin konepajan naistyöntekijöiden palkkakortteja vuosilta 1946, 1951, 1957 ja 1961 sekä täydentävänä aineistona vuosina 1978–1979 tehtyjä konepajan työntekijöiden haastatteluja. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa empiiristä tietoa naisten työurista, palkkakehityksestä ja työmarkkina-aseman kehityksestä Suomessa. Tutkimusaihettani lähestyn kolmesta suunnasta: syrjintäteorioiden, työmarkkinakehityksen ja empiirisen aineiston avulla. Naisten työmarkkina-asemaa kuvaavat syrjintäteoriat muodostavat tutkimuksen teoreettisen kehikon. Työmarkkinoiden ja sopimustoiminnan kehitys olivat tärkeitä tekijöitä naisten työmarkkina-aseman kehityksessä toisen maailmansodan jälkeen. Naisten työmarkkina-aseman kehitystä taas tarkastelen empiirisesti yhdestä metallialan yrityksestä käsin. Tutkimuksessa analysoidaan Porin konepajan naistyöntekijöiden työsuhteita, työtehtäviä ja palkkoja. Palkanmuodostusta analysoidaan sekä työntekijöiden henkilökohtaisten ominaisuuksien että metalliteollisuuden työehtosopimusten valossa. Porin konepajan nais- ja miestyöntekijöiden välinen palkkasuhde muodostaa taustan, jota vasten naistyöntekijöiden aseman muutosta peilataan. Menetelminä tutkimuksessa käytetään tilastollisia analyyseja, joissa on tarkasteltu tilastollisia jakaumia sekä hyödynnetty aineiston paneeliluonnetta seuraamalla samoja työntekijöitä yli ajan. Palkkoja analysoidaan regressioanalyysin keinoin sekä suoritetaan palkkaliikkuvuustarkastelu. Naisten työurissa konepajalla näkyy selkeä pitenevä trendi. Samaan aikaan naisten työtehtävien vaihto harvinaistuu. Tarkastelujakson alkupuolella puhdistustyöksi ja aputyöksi määritellyt tehtävät työllistivät suurimman osan konepajan naisista. Tarkastelujakson lopulla noin puolet naisista oli puhdistustyössä ja puolet tuotannossa. Tuotantotyön yleistyminen todennäköisesti liittyy tuotantotavassa tapahtuneisiin muutoksiin, jotka johtivat työn osittamiseen ja ammattitaitovaatimusten laskuun osassa tuotantotöistä. Naisten työtehtävien osalta tutkimukseni vahvistaa käsityksen naisten sijoittumisesta miesvaltaisessa teollisuudessa pääasiassa hierarkian alatasoille. Naisten asemaan Porin konepajalla vaikutti työehtosopimuksista tuleva suora palkkasyrjintä. Koska naisten uralla eteneminen ei ollut kovin yleistä, työehtosopimukset vaikuttivat naisten palkkakehitykseen muutenkin kuin taulukkopalkkojen kautta, sillä työehtosopimuksissa ei ollut pitkää kokemusta itsessään palkitsevia mekanismeja. Tärkeimmät naistyöntekijöiden keskituntipalkkaan vaikuttavat tekijät olivat eri työtehtäviin sijoittuminen sekä urakkatyön osuus työtunneista.
  • Rahikainen, Sofia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maapallomme ekologinen kantokyky ei kestä nykyistä lineaarisen talousmallin ja kertakäyttökulttuurin ylläpitämää tapaamme tuottaa ja kuluttaa materiaa, vaan hyvinvoinnin turvaamiseksi edessä on välttämätön siirtymä kohti kiertotaloutta. Samaan aikaan sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) määrä on kasvanut häkellyttävää tahtia 44,7 miljoonaan tonniin vuodessa, eikä kasvun ennusteta hiipuvan lähitulevaisuudessa. Yksi sähkö- ja elektroniikkaromun kiertotaloutta edistävistä hyödyntämismahdollisuuksista on romusta jalostettujen metallijakeiden käyttö teollisuuden raaka-aineena. Tuotantolaitokset voivat hyödyntää näitä metallijakeita raaka-aineenaan joko juridisella jäte- tai tuoteluokituksella. Tässä tutkielmassa tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten sähkö- ja elektroniikkaromun teollista raaka-ainekäyttöä säännellään Suomessa ja millä edellytyksin raaka-ainekäyttö on mahdollista? 2. Miten hyvin nämä sääntelymekanismit edistävät kiertotaloutta? Mikäli kiertotalouden sääntelyesteitä tunnistetaan, miten niitä on mahdollista ratkaista ympäristönsuojelulainsäädännön muut tavoitteet turvaavalla tavalla? Jätteeksi luokitellun SER-peräisen raaka-aineen käyttö tekee tuotantolaitoksesta jätteen laitosmaisen käsittelijän, johon kohdistetaan erilaisia jätteenkäsittelyyn liittyviä vaatimuksia erityisesti sen ympäristöluvan ehdoissa. Käytännössä kaikki jäteraaka-aineen käytöstä seuraavat oikeudelliset velvoitteet määritetään ympäristöluvassa. Jäteraaka-aineen käytöstä seuraa tyypillisesti tiukempia, jätteenkäsittelyyn liittyviä ympäristöluvan ehtoja, jotka eivät aina perustu raaka-aineen koostumukseen ja sitä kautta tosiasiallisiin ympäristövaikutuksiin. Tällaisten lupaehtojen määräytymistä voidaan kritisoida sekä hallinto-oikeudellisten tarkoitussidonnaisuuden että suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta, ja ehdot ovat omiaan heikentämään jäteraaka-aineen houkuttelevuutta neitseellisiin raaka-aineisiin verrattuna. Jäteraaka-aineen käytön vaihtoehtona on materiaalin jäteluokituksen päättäminen End of Waste -menettelyllä ennen sen raaka-ainekäyttöä. SER-peräinen raaka-aine, jonka jäteluokitus on päätetty, katsotaan tuotteeksi, johon sovelletaan tuotelainsäädäntöä, eikä sitä hyödyntävään tuotantolaitokseen tällöin sovelleta jätteenkäsittelystä seuraavia velvoitteita. End of Waste -menettely soveltuu kuitenkin vain osaan SER-peräisiä raaka-aineita niin, että merkittävissä määrin tällaisten materiaalien jäteluokitus ei voi nykysääntelyn sallimin ehdoin tulla päätetyksi. Tämä johtuu paitsi sähkö- ja elektroniikkaromun erityisistä ominaisuuksista muihin metallijakeisiin verrattuna myös siitä, että End of Waste -menettelyn vaatimukset on ensisijaisesti laadittu varmistamaan lopputuotteenomaisesti käytettävien, eikä raaka-ainekäyttöön suunnattujen, materiaalien turvallisuus jäteluokituksen päättymisen jälkeen. SER-peräisen raaka-aineen käytöstä jätteenä seuraa siis neitseellisiin raaka-aineisiin verrattuna sääntelytaakkaa, ja sääntelytaakkaa keventävä End of Waste -menettely ei sovellu merkittävissä määrin tällaisen raaka-aineen jäteluokituksen päättämiseen. Kumpikin havainto ilmentää kiertotalouden sääntelyesteitä, joita olisi mahdollista purkaa ympäristön suojelun korkean tason turvaavalla tavalla a) kiinnittämällä huomiota tuotettavien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden koostumuksen tunnistamiseen ja seuraamiseen läpi niiden elinkaarien ja b) tunnistamalla kierrätetyn raaka-aineen erityisominaisuudet jätteisiin ja tuotteisiin verrattuna. Nämä sääntelyesteet ilmentävät jätelainsäädännön perusolettamaa jätteestä haitallisena aineena hyödynnettävän materiaalin sijaan, mikä hidastaa kiertotalouden toteutumista ilman, että sääntelyllä tosiasiallisesti turvattaisiin korkeampi ympäristön suojelun taso. Tunnistamalla sekä kiinnittämällä erityistä huomiota raaka-aineen koostumuksen ja siitä seuraavien ympäristövaikutusten arviointiin mahdollistetaan sekä ympäristöä suojeleva että kiertotaloutta edistävä sääntelykokonaisuus.
  • Kytö, Juhani (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 71
    Engl. summary: Intake and use of water by industry
  • Ekström, Kenneth (2001)
    Tässä tutkimuksessa analysoidaan kolmea metalliteollisuuden yrityksen eri toimijoiden (työntekijät, toimihenkilöt, ylemmät toimihenkilöt) rooleja ja yhteistoimintaa verkottumisproseseissa. Tavoitteena on eritellä kehityksen suuntaviivoja, joita verkottuminen aiheuttaa sisäisissä ja ulkoisissa verkottumisprosesseissa. Verkottumisen lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan työvoiman segmentoitumista ydintyövoimaan ja kapasiteettityövoimaan sekä verkottumisen ja työvoiman jakautumisen välistä yhteyttä. Tutkimuksen kohteet valittiin metkomp-projektin tutkijoiden ja järjestöjen edustajien yhteisiin keskusteluihin perustuen siten, että ne edustavat metalliteollisuuden eri toimialoja ja jalostusketjun eri vaiheissa olevia työpaikkoja. Tutkimuksen edetessä ilmeni, että ne edustavat tuotanto-, asiakas- ja tieto-orientoituneen toimintatavan tyyppiesimerkkejä. Kohteista kerättiin kvantitatiivinen, kyselylomakkeeseen perustuva empiirinen aineisto ja se analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 46,5 % Metallin jalostuksen toimialalta valittu kohde edustaa tuotantoa, jossa valmistetaan raaka-ainetta ja esikäsiteltyjä komponentteja asiakkaille, joiden pääosa on komponentti- tai systeemitoimittajia. Tutkimuksessa koneenrakennusyksiköksi kutsuttu työpaikka on tyypillinen systeemivalmistaja. Koneenrakennusyksikkö tuottaa kooltaan ja arvoltaan suuria osakokonaisuuksia, jotka ovat pääasiassa ulkomaisten asiakkaiden lopputuotteita. Elektroniikkayksikkö on yrityksen päätuotantolaitos, joka kehittää ja valmistaa suoraan asiakkaalle toimitettavia ja asiakkaan tarpeisiin räätälöityjä lopputuotteita. Tämän lisäksi tehtaalla on edelleen komponenttivalmistusta, jota on kysynnän kasvaessa siirretty alihankintaan. Verkottuminen on tässä tutkimuksessa operationalisoitu kahteen ulottuvuuteen. Sisäisellä verkottumisella tarkoitetaan työpaikan tulosyksiköiden, osastojen, tiimien ja ryhmien verkkoa. Ulkoisella verkottumisella puolestaan tarkoitetaan yrityksen ulkopuolisia tavaran toimittajia, alihankkijoita, menetelmätoimittajia ja partnerisuhteita. Tutkimusyksiköt olivat kaikki sellaisessa kehityksen vaiheessa, jossa sisäisen verkottumisen hallitseva muoto on ryhmissä työskentely. Ryhmätyö noudattelee kuitenkin perinteisen hierarkian muotoja, joka ilmenee henkilöstöryhmien välisissä eroavuuksissa ryhmätyön käytännöissä. Koko aineistossa ryhmätyötä tekee 70 % henkilöstöstä. Koko aineiston mukaan työvoima on jakautunut siten, että molemmat toimihenkilöryhmät ovat kyenneet nostamaan suurimman osan työvoimastaan ydintyövoimaan. Henkilöstöryhmän lisäksi työvoima on jakautunut vahvasti myös sukupuolen mukaan Työelämän vaatimusten kuten monipuolisuuden, vastuun ja ammattitaitovaatimusten muutoksia analysoitiin logistisella regressioanalyysilla. Koko aineiston mukaan työelämän vaatimukset lisääntyvät voimakkaimmin, mikäli työ on muotoiltu siten, että siinä on mahdollisimman paljon kehittäviä työn piirteitä. Myös kuuluminen ydintyövoimaan lisää todennäköisyyttä kuulumista ryhmään, jossa työelämän vaatimukset lisääntyvät muita enemmän.
  • Heiniö, Tiina (2006)
    Tutkielma käsittelee sitä, miten viestinnän ammattilainen käyttää verkkoviestintää työtehtävissään. Verkkoviestinnän käyttöä lähestytään organisaatio ja viestintätieteiden näkökulmasta. Teoriaosuus pohjautuu kirjallisuuskatsaukseen ja tutkimustulokset haastatteluihin. Päämääränä on kuvata verkkoviestinnän käyttöä kansainvälisen yrityksen viestinnässä. Tarkastelussa ei keskitytä ihmisten teknisiin verkkoviestintä-taitoihin vaan lähinnä heidän asennoitumiseensa verkkoviestinnän käyttöä kohtaan. Lisäksi tehtävänä on tarkentaa, miten viestintä ankkuroituu yrityksen toimintoihin. Tämän tutkimuksen mukaan verkkoviestintä osittain helpottaa viestinnän tehtävien toteutusta viestinnän toimijoiden arjessa. Toisaalta se myös luo sensuuntaista painetta ja lisätehtäviä, ettei kaikkea aina ehditä tehdä perusteellisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Osalle toimijoista se on keskeinen työväline, joillekin jopa ainoa. Osa taas koki sen hankalana ja aikaa vievänä. Sekä (viestintä)tekniikka että sen käyttökulttuurit kehittyvät koko ajan, joten ongelmana pidetään sitä, etteivät viestintähenkilöt pysy ajan tasalla. Internet ja intranetsivut mielletään ensisijaisesti tiedottamisen välineiksi. Kaksisuuntaisuutta ei paljonkaan pohdita. Vuorovaikutteisuuden mahdollisuuksia ei ehkä ole vielä mielletty. Viestintä on toisaalta käsityöläisammatti, sillä siinä tehdään paljon ihmisvartalolla: käsillä kirjoitetaan, puhumalla ja eleillä viestitään. Viestinnän avulla myös luodaan yhteisöllisyyttä, keskustelemalla pohditaan yrityksen organisaatiota, arvoja ja moraalia sekä välitetään yritysjohdon toimeksiantoja henkilöstölle. Konkreettisesti arvovalintoihin törmää budjettivaroja kohdennettaessa: viestintään ei yleensä lisätä varoja, vaan verkkoviestintään panostaminen merkitsee rahojen ja rajallisen työpanoksen uudelleen kohdentamista ja usein myös jostain toiminnosta luopumista. Verkkoviestinnän paradoksi toteutuu, kun yrityksessä halutaan uskoa, että verkkoviestinnän käyttö tuo säästöjä, kun samoja tekstejä tai tuotteita voidaan käyttää monessa kanavassa, mutta resursseja ei tarvita lisää. Tutkimusmenetelmänä oli laadullinen asennetutkimus, joka toteutettiin henkilökohtaisina haastatteluina. Niissä lähtökohtana oli teoriasta ja aiemmista tutkimuksista esille tulleet teemat lauseväittämien muodossa, väittämämetodia käyttäen. Tutkimusrunko muodostuu teoriaosuudesta, tutkimusnäkökulman ja käsitteiden selvityksestä sekä analyysista ja tuloksista. Raportin lopuksi on pohdinta-osuus.
  • Calonius, Antti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimus koskee nk. yöpakkaskriisiä vuonna 1958, jolloin Neuvostoliitto pyrki kaatamaan K.-A. Fagerholmin III hallituksen, jolla oli 2/3 eduskunnan tuki. Hallitus syntyi kesän 1958 eduskuntavaalien jälkeen ja hallituksessa olivat kaikki puolueet paitsi kommunistit ja SDP:n oppositio. Neuvostoliitto ei hyväksynyt kaikkia uuden hallituksen ministereitä ja osoitti tämän uhkaamalla katkaista Suomen ja Neuvostoliiton väliset taloussuhteet. Suomen valtionjohdon suhtautuminen Neuvostoliiton painostukseen oli jakaantunut. Fagerholmin III hallitus pyrki pysymään vallassa, mutta presidentti Kekkonen tuki Neuvostoliiton pyrkimyksiä kaataa hallitus omista intresseistään johtuen. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millainen taloudellinen riski Suomelle olisi ollut Neuvostoliiton kaupan loppuminen ja mitä mahdollisuuksia sen korvaamiseen oli. Tutkimuksessa selvitetään myös, kuinka tärkeää Suomen kauppa Neuvostoliitolle oli. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan sitä, miten eri osapuolet olivat tunnistaneet yöpakkaskriisiin liittyvän taloudellisen riskin ja miten nämä osapuolet toimivat. Toimijoina tässä kriisissä olivat presidentti Kekkonen, maan hallitus, virkamieskunta, puunjalostus- ja metalliteollisuus sekä Neuvostoliitto. Pääalkuperäislähteenä on käytetty ulkoministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön, Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton, Suomen Metalliteollisuusyhdistyksen, Urho Kekkosen, Päiviö Hetemäen, Johannes Virolaisen ja Foreign Relations of the United States arkistoja. Suomelle viennin loppuminen Neuvostoliittoon olisi merkinnyt taloudellisia haasteita, mutta tilanne ei missään nimessä olisi ollut ylitsepääsemätön. Puunjalostusteollisuuden tuotteiden vienti olisi voitu suunnata länsimarkkinoille. Laivojen vienti olisi osittain korvattu kotimaisilla uusinvestoinneilla. Maailman taloudellinen tilanne oli suotuisa ja Suomen tilannetta vielä edesauttoi mm. vuotta aikaisemmin tehty suurdevalvaatio ja länsikaupan vapautuminen. Lisäksi Neuvostoliiton vienti Suomeen oli lähes kokonaan raaka-aineita, jotka olivat olleet muualta hankittavissa. Suomi olisi todennäköisesti selvinnyt talouden kannalta melko helposti, jos Neuvostoliiton kauppa olisi päättynyt. Neuvostoliiton päätös lopettaa kauppa olisi ollut hyvin epätodennäköinen, koska se sai Suomelta tuotteita, jotka olivat muista länsimaista vientikiellossa, mm. laivoja ja kaapelia. Lisäksi bilateraalinen kauppa, jos se oli tasapainossa, ei vaatinut valuuttaa. Kellään suomalaisella osapuolella ei ollut kokonaiskäsitystä Neuvostoliiton kanssa käydystä kaupasta ja sen korvattavuudesta. Tämän tutkimuksen puitteissa ei pystytty selvittämään syytä, miksi Fagerholmin hallitus ei tehnyt tuollaista selvitystä. Selvitys olisi vahvasti tukenut hallitusta. Sen sijaan Neuvostoliitolla oli kohtuullisen hyvä kokonaisnäkemys tilanteesta. Suomalaisista osapuolista presidentti Kekkonen ja puunjalostusteollisuus toimivat tehokkaasti pyrkien ratkaisemaan yöpakkaskriisin omien päämääriensä mukaisesti. Maan hallitus ja metalliteollisuus eivät selvittäneet tilannetta omilta kannoiltaan kokonaisvaltaisesti. Niiltä selvästi puuttui yhtenäinen ja päämäärätietoinen toimintamalli. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan erilaisista näkökulmista sekä kaupan vaihtoehdoista. Aiemmin ei ole myöskään selvitetty, mikä oli eri toimijoiden kokonaiskäsitys Neuvostoliiton kanssa käydyn kaupan kokonaisriskistä ja miten nämä toimijat toimivat yöpakkaskriisissä.