Browsing by Subject "metodologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Peräkylä, Anssi (Sage, 2005)
  • Frantsi, Valtteri (Helsingin yliopisto, 2020)
    The Nobel Prize in Economic Sciences in 2019 was awarded to Banerjee, Duflo, and Kremer for their fight against poverty, as well as for their methodological contributions to development economics. This thesis discusses their methodological approach, the use of randomized field experiments (RFE) in policymaking, which according to the advocates of the evidence-based policy (EBP), provide better and more objective evidence. This claim will be examined, and rejected, in the light of the methodological literature of field experiments in economics and a case study of the Finnish Basic Income Experiment (BIE Finland). It will be argued that EBP’s view on RFE’s objectivity is rooted on the narrow view of mechanical objectivity, which overemphasizes methodological norms, such as randomization. This hinders various value choices regarding the research process and ignores the fact that the quality and nature of the evidence can change in the process. Co-creation of the scientific methods and interaction of the science and policy, thus, challenge EBP to reconsider their normative guidelines. This thesis examines BIE Finland and demonstrates how ethical values can become as constitutive values of the research via decisions over (i) the experimental design and (ii) theoretical content, and via (iii) interpretation of the results. It will be argued that these three routes present epistemic risks, but also opportunities to increase the relevance and validity of the research. Ultimately these routes show how scientists are troubled by uncertainty and the risk of error, providing also an avenue for subjectivity. While these routes show complex trade-offs between epistemic and non-epistemic values, their implications for the objectivity of the research are also not clear. This is not only because, as will be illustrated with BIE Finland, RFE’s are compatible with various epistemic aims and inferences that are not always clear, but also because the consequences of inductive risk for the normative guidelines and evidential standards is neither obvious. It will be argued that EBP should clarify the constituents of the trained judgment and the role of epistemic and non-epistemic values throughout the research process, because it ultimately shows how researchers are troubled with uncertainty and the risk of error. This requires them to abandon the value-free ideal and move beyond narrow mechanical objectivity in order to address the epistemic risks and potential disappointment associated with the evidence-based policymaking.
  • Antikainen, Riina (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2010
  • Luomanen, Petri; Jokiranta, Jutta; Lehtipuu, Outi (Suomen Eksegeettinen Seura, 2020)
    Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja ; 105
    Millaista oli perheiden tai köyhien, lasten ja naisten elämä Raamatun ajan maailmassa? Millaista oli elämä Jeesuksen ajan Galileassa? Miten arkeologia voi hyödyntää Raamatun ajan sosiaali- ja kulttuurihistorian tutkimusta? Miten lahkotutkimus tai sosiaalipsykologian teoriat pienryhmien välisistä suhteista auttavat ymmärtämään Jeesus-liikkeen syntyä ja varhaiskristillisten ryhmien keskinäisiä kiistoja? Teos etsii vastauksia edellä kuvattuihin ja moniin muihin kysymyksiin. Kirja tarjoaa yleiskatsauksen sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen syntyyn sekä sen keskeisiin metodologisiin suuntauksiin. Kirjoittajat valottavat artikkeleissaan Raamatun ajan sosiaalihistoriaa ja havainnollistavat sosiaalitieteiden sekä kognitiotieteen soveltamista uskonnon ja erityisesti Raamatun tutkimukseen.
  • Hahtola, Kauko (Suomen metsätieteellinen seura, 1973)
  • Hirvonen, Ari (Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta, 2011)
    Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17
  • Jansson, Satu-Mari (2014)
    Kokos
    Tässä kirjallisuuskatsauksessa käydään tiivistetysti läpi taiteen ja kulttuurin vaikutustutkimuksen tulokulmia, teorioita, metodologioita ja kritiikkiä sekä taiteen tulevaisuuden tutkimukseen liittyviä näkökulmia. Kirjallisuuskatsauksessa pyritään luokittelemaan vaikuttavuustutkimuksia ja kuvaamaan, mitä on tutkittu ja miten tutkimusta on rajattu, millaisilla menetelmillä vaikutuksia on analysoitu, ja arvioitu ja mitä indikaattoreita on käytetty, millaisia tuloksia on saatu aikaiseksi. Lisäksi siinä pyritään esittämään arvio tulosten luotettavuudesta ja tiedon yleistettävyydestä.
  • Eriksson, Päivi; Koistinen, Katri (Kuluttajatutkimuskeskus, 2014)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä 11
    Julkaisussa tarkastellaan tapaustutkimusta, sen tavoitteita, suorittamista ja arviointia. Kutakin aihepiiriä käsitellään konkreettisen tutkimusesimerkin avulla. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan yhtä tai useampaa ”tapausta”, joiden määrittely, analysointi ja ratkaisu on tapaustutkimuksen päämäärä. Johtolankana tapauksen ratkaisemisessa toimii tutkimuskysymys. Tämä on useimmiten aineistolähtöinen, mutta se saattaa myös olla aikaisemmasta teoriasta johdettu. Tapaus voi olla yksilö, ryhmä, ohjelma tai prosessi tai jokin ilmiö, ja tapauksen määrittely voi tapahtua ennen aineiston keruuta tai sen jälkeen. Tyypillistä tapaustutkimukselle on erilaisten aineistojen, niin laadullisten kuin määrällisten, rinnakkainen käyttö. Tapaustutkimukset pohjautuvat tutkimusalasta riippuen erilaisiin tieteenfilosofisiin lähtökohtiin, teoreettisiin ja metodologisiin näkökulmiin sekä menetelmällisiin valintoihin. Tämän vuoksi tapaustutkimuksella voi olla hyvinkin erilaisia tavoitteita. Tavoitteena voi olla tapauksen ymmärtäminen, tiheän kuvauksen tuottaminen, monimutkaisten ilmiöiden ja tapahtumien selittäminen tai uusien teoreettisten ideoiden tai hypoteesien tuottaminen. Tapaustutkimukset voidaan jakaa intensiivisiin ja ekstensiivisiin tutkimuksiin. Intensiivisessä tapaustutkimuksessa on tavoitteena ainutlaatuisen ja juuri tästä syystä teoreettisesti mielenkiintoisen tapauksen tiheä kuvaus, tulkinta ja ymmärtäminen. Tapauksen kontekstin kuvaus on tärkeää, ja lisäksi tutkija saattaa olla kiinnostunut tutkimukseen osallistuvien tavasta jäsentää maailmaa. Ekstensiivisessä tapaustutkimuksessa etsitään yhteisiä ominaisuuksia, yleisiä malleja ja uusia teoreettisia ideoita ja käsitteitä usean tapauksen vertailun avulla. Tapauksia käytetään välineinä ilmiöiden tutkimisessa. Tapaustutkimuksen raportti voi olla rakenteeltaan monenlainen, esimerkiksi lineaarisanalyyttinen, vertaileva, kronologinen tai teoriaa kehittävä. Raportoinnissa on keskeisintä tutkimuksen juonen ja punaisen langan säilyttäminen.
  • Eriksson, Päivi; Koistinen, Katri (Kuluttajatutkimuskeskus, 2005)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 4/2005
    Julkaisussa tarkastellaan tapaustutkimusta, sen tavoitteita, suorittamista ja arviointia. Kutakin aihepiiriä käsitellään konkreettisen tutkimusesimerkin avulla. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan yhtä tai useampaa 'tapausta', joiden määrittely, analysointi ja ratkaisu on tapaustutkimuksen päämäärä. Johtolankana tapauksen ratkaisemisessa toimii tutkimuskysymys. Tämä on useimmiten aineistolähtöinen, mutta se saattaa myös olla aikaisemmasta teoriasta johdettu. Tapaus voi olla yksilö, ryhmä, ohjelma tai prosessi tai jokin ilmiö, ja tapauksen määrittely voi tapahtua ennen aineiston keruuta tai sen jälkeen. Tyypillistä tapaustutkimukselle on erilaisten aineistojen, niin laadullisten kuin määrällisten, rinnakkainen käyttö. Tapaustutkimukset pohjautuvat tutkimusalasta riippuen erilaisiin tieteenfilosofisiin lähtökohtiin, teoreettisiin ja metodologisiin näkökulmiin sekä menetelmällisiin valintoihin. Tämän vuoksi tapaustutkimuksella voi olla hyvinkin erilaisia tavoitteita. Tavoitteena voi olla tapauksen ymmärtäminen, tiheän kuvauksen tuottaminen, monimutkaisten ilmiöiden ja tapahtumien selittäminen tai uusien teoreettisten ideoiden tai hypoteesien tuottaminen. Tapaustutkimukset voidaan jakaa intensiivisiin ja ekstensiivisiin tutkimuksiin. Intensiivisessä tapaustutkimuksessa on tavoitteena ainutlaatuisen ja juuri tästä syystä teoreettisesti mielenkiintoisen tapauksen tiheä kuvaus, tulkinta ja ymmärtäminen. Tapauksen kontekstin kuvaus on tärkeää, ja lisäksi tutkija saattaa olla kiinnostunut tutkimukseen osallistuvien tavasta jäsentää maailmaa. Ekstensiivisessä tapaustutkimuksessa etsitään yhteisiä ominaisuuksia, yleisiä malleja ja uusia teoreettisia ideoita ja käsitteitä usean tapauksen vertailun avulla. Tapauksia käytetään välineinä ilmiöiden tutkimisessa. Tapaustutkimuksen raportti voi olla rakenteeltaan monenlainen, esimerkiksi lineaaris-analyyttinen, vertaileva, kronologinen tai teoriaa kehittävä. Huomiota tulee kiinnittää tutkimuksen keskeisen päättelyketjun, punaisen langan, juonen ja keskeisten argumenttien selkeään kirjoittamiseen.
  • Lehikoinen, Kai (2014)
    Kinesis
  • Järvinen, Hanna; Rouhiainen, Leena (2014)
    Nivel
  • Ameel, Maria Kallissa (2010)
    Pro gradu-työssäni tutkin, miten vammaisuutta on määritelty kehitysmaihin sijoittuvassa ihmisoikeusperustaisessa ja antropologisessa tutkimuksessa. Työni lähtökohtana on, että yksi kehitystutkimuksen keskeisistä kysymyksistä on kehityksen tietoperustan kriittinen tarkastelu. Vammaisuuden valitsin tutkimuskohteeksi aiheen ajankohtaisuuden ja omien kokemuksieni perusteella. Tutkimuksen viitekehyksenä on foucaultlainen näkemys siitä, että tieteelliset diskurssit vaikuttavat siihen, miten tietystä asiasta voidaan puhua ja tuottaa tietoa. Työssä pohdin tiedon merkitystä sekä kehitystutkimuksen että vammaisuuden tutkimuksen näkökulmasta. Varsinaisen aineiston muodostavat vammaisuutta kehitysmaissa käsittelevät akateemiset artikkelit, joista 15 edustaa ihmisoikeusperustaista näkökulmaa ja 15 perustuu antropologiseen tutkimukseen. Vertailen antropologista ja oikeusperustaista lähtökohtaa, kysymällä aineistoltani tutkimuskysymykseni, miten niissä määritellään vammaisuus sekä sen syyt ja seuraukset. Aineistoni keräsin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää mukaillen ja analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin tuloksissa totean, että oikeusperustainen lähtökohta määrittelee vammaisuuden ihmisoikeusasiaksi ja katsoo ilmiön olevan seurausta köyhyydestä ja syrjinnästä, jota vammaiset ihmiset kohtaavat yhteiskunnassa. Antropologisessa aineistossa vammaisuutta selitettiin esimerkiksi liminaalitilan ja stigman käsitteiden kautta. Oikeusperustaisessa aineistossa vammaisia ihmisiä tutkittiin usein tilastojen kautta tai haastattelemalla vammaisten ihmisten järjestöjen edustajia. Antropologisen aineiston tutkimukset perustuivat etnografiseen kenttätyöhön, jonka kautta vammaisuuden länsimaalaista kategoriaa laajennettiin ja vammaisiksi ihmisiksi katsottiin kuuluvan esimerkiksi lapsettomat pariskunnat tai avioliiton ulkopuolelle syntyneet lapset. Antropologisessa ja oikeusperustaisessa diskurssissa oli havaittavissa ristiriitaisuuksia liittyen vammaisuuden määrittelyyn ja vammaisten ihmisten asemaan yhteiskunnassa. Ristiriitaisuuksien katson johtuvan tutkimusalojen erilaisista vammaisuuden määritelmistä ja erilaisesta metodologiasta. Tuloksissa totean myös, että molemmista tutkimussuuntauksista puuttui paikallis- ja globaalitason yhdistäminen. Pohdintaluvussa ehdotan, että kehitysmaihin sijoittuva vammaisuuden tutkimus lähtisi liikkeelle etnografisesta kenttätyöstä, jossa vammaisuutta tutkittaisiin suhteessa paikallisiin kyvykkyyden määritelmiin. Siten voitaisiin välttyä eurosentrismin aiheuttamista vääristymistä ja seurauksista vammaiskehitysinterventioissa. Ajatuksen taustalla vaikuttavat Robert McRuerin (2006) crip-teoria sekä Jean Pierre Olivier de Sardanin (2005) näkemys antropologian ja kehityksen suhteesta. Toiseksi tulevaisuuden haasteeksi määrittelen vammaisuuden ilmiön tutkimuksen osana ja globaaleja talous- ja vaihtojärjestelmiä.
  • Rusanen, Erja; Lehtinen, Taina (2017)
    Tässä artikkelissa käsittelemme, miten yhteisöllinen online-työskentely ja formatiivinen palaute tukivat opiskelijoiden metodikäsitteiden oppimista ja osaamista. Tutkimuksen kohteena oli 103 avoimen yliopiston opiskelijaa, jotka suorittivat kasvatustieteiden perusopintoihin kuuluvan metodologian kurssin verkossa. Opiskelijat saivat ohjeet kolmen viikon aikana verkossa pienryhmissä toteutettavaan työskentelyyn. Välittömästi työskentelyyn sisältyvien tehtävien palautuksen jälkeen seurasi palauteluento. Yhteisöllistä työskentelyä ja palauteluentoa tutkittiin opiskelijoille lähetetyllä strukturoidulla sähköisellä lomakkeella. Yhteisöllisen työskentelyn muuttujille tehtiin pääkomponentti-analyysi, jonka perusteella muodostettiin 12 pääkomponenttia, ryhmä-työskentelyn laatutekijää. Metodikäsitteiden oppimista tutkittiin itsearvio-mittarilla ja osaamista oppimistehtävän pisteytyksellä. Formatiivinen palaute selitti sekä metodikäsitteiden oppimista että osaamista lineaarisessa regressio-analyysissa. Valtaosa ryhmätyöskentelyn laatutekijöistä ei selittänyt metodi-käsitteiden oppimista eikä osaamista. Ryhmän positiivinen ilmapiiri ja ryhmä-työskentelyn tavoitteen selkeys selittivät metodikäsitteiden oppimista. Kattavimmin metodikäsitteiden osaamista selittivät formatiivinen palaute ja itsenäinen perehtyminen metodikäsitteisiin. Tuloksia tulkittiin sosiokognitiivisen ja kognitiivisen oppimisnäkemyksen sekä uusimpien CSCL-tutkimustulosten avulla. Tulosten valossa pohditaan verkossa toteutettavan menetelmäopetuksen kehittämistä. Asiasanat: tietokoneavusteinen oppiminen, yhteisöllisyys, metodologia, osaaminen, ryhmätyö, pedagoginen skripti, tiedon transfer, palaute