Browsing by Subject "metodologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Peräkylä, Anssi (Sage, 2005)
  • Frantsi, Valtteri (Helsingin yliopisto, 2020)
    The Nobel Prize in Economic Sciences in 2019 was awarded to Banerjee, Duflo, and Kremer for their fight against poverty, as well as for their methodological contributions to development economics. This thesis discusses their methodological approach, the use of randomized field experiments (RFE) in policymaking, which according to the advocates of the evidence-based policy (EBP), provide better and more objective evidence. This claim will be examined, and rejected, in the light of the methodological literature of field experiments in economics and a case study of the Finnish Basic Income Experiment (BIE Finland). It will be argued that EBP’s view on RFE’s objectivity is rooted on the narrow view of mechanical objectivity, which overemphasizes methodological norms, such as randomization. This hinders various value choices regarding the research process and ignores the fact that the quality and nature of the evidence can change in the process. Co-creation of the scientific methods and interaction of the science and policy, thus, challenge EBP to reconsider their normative guidelines. This thesis examines BIE Finland and demonstrates how ethical values can become as constitutive values of the research via decisions over (i) the experimental design and (ii) theoretical content, and via (iii) interpretation of the results. It will be argued that these three routes present epistemic risks, but also opportunities to increase the relevance and validity of the research. Ultimately these routes show how scientists are troubled by uncertainty and the risk of error, providing also an avenue for subjectivity. While these routes show complex trade-offs between epistemic and non-epistemic values, their implications for the objectivity of the research are also not clear. This is not only because, as will be illustrated with BIE Finland, RFE’s are compatible with various epistemic aims and inferences that are not always clear, but also because the consequences of inductive risk for the normative guidelines and evidential standards is neither obvious. It will be argued that EBP should clarify the constituents of the trained judgment and the role of epistemic and non-epistemic values throughout the research process, because it ultimately shows how researchers are troubled with uncertainty and the risk of error. This requires them to abandon the value-free ideal and move beyond narrow mechanical objectivity in order to address the epistemic risks and potential disappointment associated with the evidence-based policymaking.
  • Rinne, Tiina; Kajosaari, Anna; Söderholm, Maria; Berg, Päivi; Pesola, Arto J.; Smith, Melody; Kyttä, Marketta (Pergamon, 2022)
    Health and place
    Background The social ecological approach suggests that the spatial context among other factors influence physical activity behavior. Ample research documents physical environmental effects on physical activity. Yet, to date inconsistent associations remain, which might be explained by conceptual and methodological challenges in measuring the spatial dimensions of health behavior. We review methods applied to measure the spatial contexts in the social ecological physical activity literature. Methods Online databases and selected reviews were used to identify papers published between 1990 and 2020. A total of 2167 records were retrieved, from which 412 studies that used physical activity as a primary outcome variable, included measures of the physical environment and applied the main principles of the social ecological approach, were included. Results Subjective approaches were the dominant method to capture the spatial context of physical activities. These approaches were applied in 67% (n=279) of the studies. From the objective approaches an administrative unit was most prevalent and was applied in 29% (n=118) of the studies. The most comprehensive objective spatial methods that capture the true environmental exposure, were used only in 2% (n=10) of the studies. Conclusions Current social ecological physical activity research applies simple conceptualizations and methods of the spatial context. While conceptual and methodological concerns have been repeatedly expressed, no substantive progress has been made in the use of spatial approaches. To further our understanding on place effects on health, future studies should carefully consider the choice of spatial approaches, and their effect on study results.
  • Antikainen, Riina (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2010
  • Holmén, Tom; Merenlahti, Petri (Yliopistopaino, 2002)
  • Luomanen, Petri; Jokiranta, Jutta; Lehtipuu, Outi (Suomen Eksegeettinen Seura, 2020)
    Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja ; 105
    Millaista oli perheiden tai köyhien, lasten ja naisten elämä Raamatun ajan maailmassa? Millaista oli elämä Jeesuksen ajan Galileassa? Miten arkeologia voi hyödyntää Raamatun ajan sosiaali- ja kulttuurihistorian tutkimusta? Miten lahkotutkimus tai sosiaalipsykologian teoriat pienryhmien välisistä suhteista auttavat ymmärtämään Jeesus-liikkeen syntyä ja varhaiskristillisten ryhmien keskinäisiä kiistoja? Teos etsii vastauksia edellä kuvattuihin ja moniin muihin kysymyksiin. Kirja tarjoaa yleiskatsauksen sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen syntyyn sekä sen keskeisiin metodologisiin suuntauksiin. Kirjoittajat valottavat artikkeleissaan Raamatun ajan sosiaalihistoriaa ja havainnollistavat sosiaalitieteiden sekä kognitiotieteen soveltamista uskonnon ja erityisesti Raamatun tutkimukseen.
  • Moilanen, Marlon (2020)
    Artikkelissa ehdotetaan sosiaalioikeudellisen lainopin uudistamista herkemmäksi valtasuhteille. Artikkelissa käsitellään perinteisen lainopin tutkimusasenteen suhdetta valtaan, suomalaista valtakriittistä oikeustiedettä ja modernin oikeuden rationaliteetteja foucault’laisesta hallinta-analyyttisesta näkökulmasta. Yleisesti ottaen perinteinen julkisoikeudellinen lainoppi pyrkii tulkinta- ja systematisointitehtävänsä kautta tunnistamaan ja tuottamaan oikeuslähteiden perusteella doktriineja, jotka määrittävät julkisen vallankäytön rajat ja puitteet. Samalla kuitenkin modernin oikeuden sekä lain soveltamisen, tulkinnan ja systematisoinnin itsensä ymmärtäminen valtasuhteiden kautta toimivana hallintana on jäänyt riittämättömäksi. Artikkelissa pohditaan mahdollisuutta hallinta-analyyttisen näkökulman sisäistämiseen lainopin itseymmärryksessä tulkinta- ja systematisointityötä myöten. Artikkelissa esitetään, että herkempi suhde valtaan voi ensinnäkin auttaa lainoppia hahmottamaan sosiaalioikeudellisen tavoite- ja arvosidonnaisen sääntelyn soveltamisen yhteyttä sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnan kokonaisuuteen modernissa yhteiskunnassa. Tämän tiedostaminen voi suunnata lainopin perinteisiä kysymyksenasetteluja uudelleen. Toiseksi, hallinta-analyyttisen näkökulman sisäistäminen auttaa arvioimaan kriittisesti lain soveltajan ja lainoppineen tutkijan itsensä oikeudellisen ajattelun taustalla olevia hiljaisia oletuksia. Lopuksi artikkelissa esitetään sosiaalioikeudellisen lainopin tulevaisuuden uudistamissuuntana uusi kriittinen käsitteistö, ”oikeudellistamisen tekniikat”. TOWARDS A NEW LEGAL DOCTRINAL SOCIAL LAW SCHOLARSHIP The article proposes to rethink legal doctrinal social law scholarship as more sensitive to power relations. First, it examines how the methodology of traditional legal doctrinal scholarship understands power, Finnish critical legal scholarship and the rationalities of modern law from the Foucauldian perspective. The article considers the possibility of internalising power-analytical framework in the self-understanding of the legal doctrinal scholarship. At the end, the article presents a new critical concept as a direction for the renewal of social law scholarship in the future, “techniques of judification”.
  • Hahtola, Kauko (Suomen metsätieteellinen seura, 1973)
  • Hirvonen, Ari (Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta, 2011)
    Yleisen oikeustieteen julkaisuja ; 17
  • Eriksson, Päivi; Koistinen, Katri (Kuluttajatutkimuskeskus, 2014)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä 11
    Julkaisussa tarkastellaan tapaustutkimusta, sen tavoitteita, suorittamista ja arviointia. Kutakin aihepiiriä käsitellään konkreettisen tutkimusesimerkin avulla. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan yhtä tai useampaa ”tapausta”, joiden määrittely, analysointi ja ratkaisu on tapaustutkimuksen päämäärä. Johtolankana tapauksen ratkaisemisessa toimii tutkimuskysymys. Tämä on useimmiten aineistolähtöinen, mutta se saattaa myös olla aikaisemmasta teoriasta johdettu. Tapaus voi olla yksilö, ryhmä, ohjelma tai prosessi tai jokin ilmiö, ja tapauksen määrittely voi tapahtua ennen aineiston keruuta tai sen jälkeen. Tyypillistä tapaustutkimukselle on erilaisten aineistojen, niin laadullisten kuin määrällisten, rinnakkainen käyttö. Tapaustutkimukset pohjautuvat tutkimusalasta riippuen erilaisiin tieteenfilosofisiin lähtökohtiin, teoreettisiin ja metodologisiin näkökulmiin sekä menetelmällisiin valintoihin. Tämän vuoksi tapaustutkimuksella voi olla hyvinkin erilaisia tavoitteita. Tavoitteena voi olla tapauksen ymmärtäminen, tiheän kuvauksen tuottaminen, monimutkaisten ilmiöiden ja tapahtumien selittäminen tai uusien teoreettisten ideoiden tai hypoteesien tuottaminen. Tapaustutkimukset voidaan jakaa intensiivisiin ja ekstensiivisiin tutkimuksiin. Intensiivisessä tapaustutkimuksessa on tavoitteena ainutlaatuisen ja juuri tästä syystä teoreettisesti mielenkiintoisen tapauksen tiheä kuvaus, tulkinta ja ymmärtäminen. Tapauksen kontekstin kuvaus on tärkeää, ja lisäksi tutkija saattaa olla kiinnostunut tutkimukseen osallistuvien tavasta jäsentää maailmaa. Ekstensiivisessä tapaustutkimuksessa etsitään yhteisiä ominaisuuksia, yleisiä malleja ja uusia teoreettisia ideoita ja käsitteitä usean tapauksen vertailun avulla. Tapauksia käytetään välineinä ilmiöiden tutkimisessa. Tapaustutkimuksen raportti voi olla rakenteeltaan monenlainen, esimerkiksi lineaarisanalyyttinen, vertaileva, kronologinen tai teoriaa kehittävä. Raportoinnissa on keskeisintä tutkimuksen juonen ja punaisen langan säilyttäminen.
  • Eriksson, Päivi; Koistinen, Katri (Kuluttajatutkimuskeskus, 2005)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 4/2005
    Julkaisussa tarkastellaan tapaustutkimusta, sen tavoitteita, suorittamista ja arviointia. Kutakin aihepiiriä käsitellään konkreettisen tutkimusesimerkin avulla. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan yhtä tai useampaa 'tapausta', joiden määrittely, analysointi ja ratkaisu on tapaustutkimuksen päämäärä. Johtolankana tapauksen ratkaisemisessa toimii tutkimuskysymys. Tämä on useimmiten aineistolähtöinen, mutta se saattaa myös olla aikaisemmasta teoriasta johdettu. Tapaus voi olla yksilö, ryhmä, ohjelma tai prosessi tai jokin ilmiö, ja tapauksen määrittely voi tapahtua ennen aineiston keruuta tai sen jälkeen. Tyypillistä tapaustutkimukselle on erilaisten aineistojen, niin laadullisten kuin määrällisten, rinnakkainen käyttö. Tapaustutkimukset pohjautuvat tutkimusalasta riippuen erilaisiin tieteenfilosofisiin lähtökohtiin, teoreettisiin ja metodologisiin näkökulmiin sekä menetelmällisiin valintoihin. Tämän vuoksi tapaustutkimuksella voi olla hyvinkin erilaisia tavoitteita. Tavoitteena voi olla tapauksen ymmärtäminen, tiheän kuvauksen tuottaminen, monimutkaisten ilmiöiden ja tapahtumien selittäminen tai uusien teoreettisten ideoiden tai hypoteesien tuottaminen. Tapaustutkimukset voidaan jakaa intensiivisiin ja ekstensiivisiin tutkimuksiin. Intensiivisessä tapaustutkimuksessa on tavoitteena ainutlaatuisen ja juuri tästä syystä teoreettisesti mielenkiintoisen tapauksen tiheä kuvaus, tulkinta ja ymmärtäminen. Tapauksen kontekstin kuvaus on tärkeää, ja lisäksi tutkija saattaa olla kiinnostunut tutkimukseen osallistuvien tavasta jäsentää maailmaa. Ekstensiivisessä tapaustutkimuksessa etsitään yhteisiä ominaisuuksia, yleisiä malleja ja uusia teoreettisia ideoita ja käsitteitä usean tapauksen vertailun avulla. Tapauksia käytetään välineinä ilmiöiden tutkimisessa. Tapaustutkimuksen raportti voi olla rakenteeltaan monenlainen, esimerkiksi lineaaris-analyyttinen, vertaileva, kronologinen tai teoriaa kehittävä. Huomiota tulee kiinnittää tutkimuksen keskeisen päättelyketjun, punaisen langan, juonen ja keskeisten argumenttien selkeään kirjoittamiseen.
  • Kaidesoja, Tuukka (Uppsala universitet, 2021)
    Uppsala housing and urban studies
  • Ameel, Maria Kallissa (2010)
    Pro gradu-työssäni tutkin, miten vammaisuutta on määritelty kehitysmaihin sijoittuvassa ihmisoikeusperustaisessa ja antropologisessa tutkimuksessa. Työni lähtökohtana on, että yksi kehitystutkimuksen keskeisistä kysymyksistä on kehityksen tietoperustan kriittinen tarkastelu. Vammaisuuden valitsin tutkimuskohteeksi aiheen ajankohtaisuuden ja omien kokemuksieni perusteella. Tutkimuksen viitekehyksenä on foucaultlainen näkemys siitä, että tieteelliset diskurssit vaikuttavat siihen, miten tietystä asiasta voidaan puhua ja tuottaa tietoa. Työssä pohdin tiedon merkitystä sekä kehitystutkimuksen että vammaisuuden tutkimuksen näkökulmasta. Varsinaisen aineiston muodostavat vammaisuutta kehitysmaissa käsittelevät akateemiset artikkelit, joista 15 edustaa ihmisoikeusperustaista näkökulmaa ja 15 perustuu antropologiseen tutkimukseen. Vertailen antropologista ja oikeusperustaista lähtökohtaa, kysymällä aineistoltani tutkimuskysymykseni, miten niissä määritellään vammaisuus sekä sen syyt ja seuraukset. Aineistoni keräsin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää mukaillen ja analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin tuloksissa totean, että oikeusperustainen lähtökohta määrittelee vammaisuuden ihmisoikeusasiaksi ja katsoo ilmiön olevan seurausta köyhyydestä ja syrjinnästä, jota vammaiset ihmiset kohtaavat yhteiskunnassa. Antropologisessa aineistossa vammaisuutta selitettiin esimerkiksi liminaalitilan ja stigman käsitteiden kautta. Oikeusperustaisessa aineistossa vammaisia ihmisiä tutkittiin usein tilastojen kautta tai haastattelemalla vammaisten ihmisten järjestöjen edustajia. Antropologisen aineiston tutkimukset perustuivat etnografiseen kenttätyöhön, jonka kautta vammaisuuden länsimaalaista kategoriaa laajennettiin ja vammaisiksi ihmisiksi katsottiin kuuluvan esimerkiksi lapsettomat pariskunnat tai avioliiton ulkopuolelle syntyneet lapset. Antropologisessa ja oikeusperustaisessa diskurssissa oli havaittavissa ristiriitaisuuksia liittyen vammaisuuden määrittelyyn ja vammaisten ihmisten asemaan yhteiskunnassa. Ristiriitaisuuksien katson johtuvan tutkimusalojen erilaisista vammaisuuden määritelmistä ja erilaisesta metodologiasta. Tuloksissa totean myös, että molemmista tutkimussuuntauksista puuttui paikallis- ja globaalitason yhdistäminen. Pohdintaluvussa ehdotan, että kehitysmaihin sijoittuva vammaisuuden tutkimus lähtisi liikkeelle etnografisesta kenttätyöstä, jossa vammaisuutta tutkittaisiin suhteessa paikallisiin kyvykkyyden määritelmiin. Siten voitaisiin välttyä eurosentrismin aiheuttamista vääristymistä ja seurauksista vammaiskehitysinterventioissa. Ajatuksen taustalla vaikuttavat Robert McRuerin (2006) crip-teoria sekä Jean Pierre Olivier de Sardanin (2005) näkemys antropologian ja kehityksen suhteesta. Toiseksi tulevaisuuden haasteeksi määrittelen vammaisuuden ilmiön tutkimuksen osana ja globaaleja talous- ja vaihtojärjestelmiä.
  • Rusanen, Erja; Lehtinen, Taina (2017)
    Tässä artikkelissa käsittelemme, miten yhteisöllinen online-työskentely ja formatiivinen palaute tukivat opiskelijoiden metodikäsitteiden oppimista ja osaamista. Tutkimuksen kohteena oli 103 avoimen yliopiston opiskelijaa, jotka suorittivat kasvatustieteiden perusopintoihin kuuluvan metodologian kurssin verkossa. Opiskelijat saivat ohjeet kolmen viikon aikana verkossa pienryhmissä toteutettavaan työskentelyyn. Välittömästi työskentelyyn sisältyvien tehtävien palautuksen jälkeen seurasi palauteluento. Yhteisöllistä työskentelyä ja palauteluentoa tutkittiin opiskelijoille lähetetyllä strukturoidulla sähköisellä lomakkeella. Yhteisöllisen työskentelyn muuttujille tehtiin pääkomponentti-analyysi, jonka perusteella muodostettiin 12 pääkomponenttia, ryhmä-työskentelyn laatutekijää. Metodikäsitteiden oppimista tutkittiin itsearvio-mittarilla ja osaamista oppimistehtävän pisteytyksellä. Formatiivinen palaute selitti sekä metodikäsitteiden oppimista että osaamista lineaarisessa regressio-analyysissa. Valtaosa ryhmätyöskentelyn laatutekijöistä ei selittänyt metodi-käsitteiden oppimista eikä osaamista. Ryhmän positiivinen ilmapiiri ja ryhmä-työskentelyn tavoitteen selkeys selittivät metodikäsitteiden oppimista. Kattavimmin metodikäsitteiden osaamista selittivät formatiivinen palaute ja itsenäinen perehtyminen metodikäsitteisiin. Tuloksia tulkittiin sosiokognitiivisen ja kognitiivisen oppimisnäkemyksen sekä uusimpien CSCL-tutkimustulosten avulla. Tulosten valossa pohditaan verkossa toteutettavan menetelmäopetuksen kehittämistä. Asiasanat: tietokoneavusteinen oppiminen, yhteisöllisyys, metodologia, osaaminen, ryhmätyö, pedagoginen skripti, tiedon transfer, palaute