Browsing by Subject "mieheys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Jämsä, Juha (2003)
    Työssäni tarkastellen vanhempana toimivien homomiesten puhetta perheestään ja vanhemmuudestaan. Olen haastatellut kymmentä homoksi identifioituvaa miestä, jotka toimivat tai olivat toimineet lapsen vanhempana. Miesten perheet olivat muodoltaan hyvin monenlaisia. Osa aineiston miehistä oli tullut vanhemmiksi aiemmassa naissuhteessa, mutta suurempi osa toimi vanhempana hyvin tietoisesti suunnitelluissa perheissä, joissa useissa oli enemmän kuin kaksi vanhempaa. Tärkeimpiä metodologisia valintojani on käsitteistöni liittäminen sosiaalisen konstruktionismin tapaan nähdä todellisuus sosiaalisesti rakentuneena. Analyysissa tarkastelen erilaisia vanhemmuuteen ja perheeseen liittyviä kulttuurisia puhetapoja, jotka rakentavat perhettä ja vanhemmuutta tietyillä tavoilla ja asettavat puhujia Daviesin & Harrén käsitteillä tietynlaisiin positioihin. Toisaalta puhujat käyttävät puhetapoja resursseina perhettä ja vanhemmuutta koskevissa selonteoissaan sekä korjaavat hegemonisen perhe- ja vanhemmuuspuheen oletuksia, jotka liittyvät vanhempien sukupuoliin ja lukumäärään. Tarkastelen erityisesti kolmen kulttuurisesti jäsennellyn position: homon, miehen ja vanhemman positioiden rakentumista aineiston perhe- ja vanhemmuuspuheessa. Tärkeimpinä lähdeteoksinani toimivat Jaana Vuoren (2001) teos Isät, äidit ja ammattilaiset, jonka käsitteet äidinhoivan diskurssi ja jaetun vanhemmuuden diskurssi jäsentävät olennaisella tavalla analyysiani, sekä Paula Kuosmasen (2000) tutkimus Äitien ja lesbojen arkipäivän tilanteita, jossa tarkastellaan naissuhteessa elävien äitien strategista performatiivista positioitumista. Perhemääritelmät rakentuvat aineistossa tilanteisina ja perhe määrittyy useina erillisinä kehinä, joiden kerroksellisuutta olen analyysissani tarkastellu. Perheen "ytimen" ja laajentumaperheen välissä rakentuva "välitason" perhe käsittää usein perheyhteyden kaikki lapset ja kaikki vanhemmat huolimatta kunkin asuinpaikasta. Tämäntasoisen perhemääritelmän rakentaminen osoittautui aineiston miehille hankalimmaksi perhekuvaukseksi kultturissamme tarjolla olevien puhetapojen välityksellä. Homoisän käsite ei aineiston miesten vanhemmuspuheessa rakennu positiivisena positiona, koska siinä uhkaavat sekoittua vanhemmuuden ja seksuaalisuuden erilliset elämänalueet. Miehet kuitenkin pyrkivät kuvamaan itsensä "isänä, joka on homo", koska isän positio johtaa hetero-oletukseen ja homon positio lapsettomuusoletukseen. Aineiston miesten arjen tilanteiden yksityiskohdissa ja niiden toistossa nousee esille vanhemmuuteen liittyviä ensisijaisuuden puhetapoja. Äidinhoivan diskurssi asettaa naisen ensisijaiseksi vanhemmaksi ja biologisen vanhemmuuden diskurssissa ei sosiaalisen vanhemman positio tule ymmärrettäväksi. Jaetun vanhemmuuden diskurssi taas sisältää hyvin eksplisiittisen hetero-oletuksen kun vanhemmuutta jaetaan yhdellä tietyllä tavalla, nais–miesparin kesken.
  • Mähönen, Tuuli Anna (2005)
    Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella etnisyyttä ja sukupuolta yhteenkietoutuneina, huomioiden sukupuoleen liittyvät kulttuuriset vaatimukset. Työn teoreettisena viitekehyksenä oli sukupuolen näkökulmaan keskittyvä akkulturaatiotutkimus. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, miten sukupuoleen liittyvistä teemoista puhutaan kulttuurien kohtaamisen ja kulttuurisen jatkuvuuden konteksteissa. Kulttuurien kohtaamisella tarkoitetaan sitä, millaisia käsityksiä sukupuolten ominaisuuksista ja kulttuurisista käyttäytymisvaatimuksista esitetään ja miten haastateltavat kertovat toteuttavansa sukupuoltaan nämä vaatimukset huomioiden. Kulttuurisella jatkuvuudella taas viitataan siihen, miten sukupuolen toteuttaminen muuttuu tai pysyy samana kahden kulttuurin vaikutuspiirissä ja sukupolvien jatkumossa. Tutkielman aineistona käytettiin osaa Liisa Kososen väitöstutkimuksen seuranta-aineistosta. Aineisto koostui 16 pääkaupunkiseudulla asuvan 20-25-vuotiaan vietnamilaisnuoren haastattelusta (8 naista ja 8 miestä). Tutkittavat edustivat 1,5-maahanmuuttajasukupolvea. Analyysimenetelminä olivat aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja teoriasidonnainen analyysi. Aineistosta tehdyt havainnot osoittivat etnisyyden ja sukupuolen yhtäaikaisen tarkastelemisen hyödyn. Tapa, jolla sukupuolista puhuttiin, erosi paitsi maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen liitettyjen erilaisten ominaisuuksien suhteen, myös sen suhteen, oliko aiheena vietnamilainen vai suomalainen naiseus ja mieheys. Nuoret puhuivat yhtenevällä tavalla suomalaisen ja vietnamilaisen kulttuurin tavoista suhtautua sukupuoliin. Suomalaisesta kulttuurista tuotiin korostuneesti esille tasa-arvoiset piirteet, kun taas vietnamilaisia sukupuolirooleja kuvailtiin perinteisiksi. Vietnamilaista kulttuuria kritisoitiin patriarkaalisuudesta ja rajoittavuudesta erityisesti tyttöjen käyttäytymisen suhteen, mutta siinä nähtiin myös vaalimisen arvoisia puolia, joita ilmaistiin usein käänteisesti suomalaista individualismia kritisoiden. Perinteiset sukupuoliroolit näyttäytyivät rajoittavina paitsi naisia, myös miehiä kohtaan. Miehetkin puhuivat perinteisten sukupuoliroolien rikkomisen puolesta ja ilmaisivat yleisesti kannattavansa tasa-arvoa. Nuorten puheesta löytyi kuitenkin sukupuolittuneita eroja käsityksissä tasa-arvon levinneisyydestä. Naiset antoivat tilanteesta miehiä kielteisemmän kuvan. Lisäksi sekä miehet että naiset, mutta erityisesti naiset puhuivat tarpeesta muuttaa perinteisiä sukupuolirooleja. Muutos haluttiin kuitenkin toteuttaa sopusoinnussa edellisten sukupolvien kanssa. Kulttuurin siirtämisen koettiin olevan erityisesti äitien vastuulla. Kulttuurinen jatkuvuus tuli esille myös puolison valintaan liittyvissä kysymyksissä. Nuorten puheessa ilmeni myös ristiriitoja sukupuolten toteuttamiseen liittyen. Ristiriidat eivät kuitenkaan näyttäytyneet kovinkaan ongelmallisina nuorille itselleen, vaan ne kuvattiin lähinnä perheen ja etnisen yhteisön tai suomalaisen yhteiskunnan näkökulmista. Nuoret suhtautuivatkin luottavaisesti kykyynsä yhdistää hybridikulttuuriinsa parhaat puolet erilaisista tavoista elää naisena ja miehenä. Tulokset tukivat siis kaksiulotteista näkemystä akkulturaatiosta. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä olivat akkulturaatiotutkimuksen osalta Verkuyten (2005), Verkuyten & de Wolf (2002), Prieur (2002), Zhou & Bankston (1998; 2001), Berry (1997), Liebkind (2001) ja Liebkind ym. (2004) sekä sukupuoleen liittyvän käsitteistön osalta Burr (1998), Burn (1996) ja Bem (1993).
  • Leinonen, Eeva-Kaisa (2003)
    Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan transvestiittien kokemuksia sukupuolesta ja sen varioinnista. Aineisto koostuu seitsemän transvestiitiksi itsensä määrittelevän miehen kohdennetuista teemahaastatteluista, jotka on analysoitu temaattista analyysia käyttäen. Aineiston aukikirjoittamisella pyritään tiheään ja ilmiötä kokonaisuutena kuvaavaan analyysiin. Aiempaa tutkimusta käsitellään tutkielmassa laajasti 1900-luvun alusta tähän päivään. Tutkielmassa sukupuolen ilmentämiseen liittyvä ja sen liepeillä oleva käsitteistö asetetaan määritelmälliseen kontekstiin. Transvestisuus saa merkityksensä suhteessa ympäröivään sosiaaliseen todellisuuteen. Tutkielman tulokseksi saadaan transvestiitin ulostuloprosessin jäsennys. Ulostulotarinoiden myötä aineistosta nousee idea transvestisuudesta kuviona sosiaalisen todellisuuden muodostamaa pohjaa vasten. Analyysin tavoitteena on seurata tämän kuvion ja pohjan välistä vuorovaikutusta ulostuloprosessin eri vaiheissa. Lisäksi transvestisuus näyttäytyy ihmisen persoonallisten piirteiden rikkaana ja monisärmäisenä kokonaisuutena, joka on läsnä joskus voimakkaampana ja joskus laimeampana. Aineistossa korostuu myös transvestisuuden yksilöllisyys: jokaisen transvestiitin prosessi ja kokemukset ovat omanlaisensa. Osa-aikatyttöily ei monista aiemmista tutkimuksista poiketen oman aineistoni perusteella näytä motivoituvan seksuaalisilla tekijöillä, vaan transvestisuuden kautta koettua mielihyvää kuvataan luonteeltaan varsin kokonaisvaltaiseksi. Tuloksissa todetaan, että transvestisuudessa oleellista on tunne sukupuolen kokemisesta. Aineistosta tulee esiin osa-aikayttöilyn kautta saatava lepo maskuliinisen roolin työläydestä ja paineisuudesta. Transvestiitit kuvaavat tyttöilemällä ilmaisemansa naisen roolin täydentävän miehen rooliaan ja he kertovat viihtyvänsä tyttöilyroolissaan, koska se koetaan miehen roolia luontevammaksi. Mieheyden ja naiseuden yhtäaikainen läsnäolo on transvestisuudessa voimakkaasti koettua ja merkityksellistä, vaikkakaan se ei ole koko ajan muiden nähtäväksi tuotua. Sukupuolen käsitteellistyessä kaksinapaiseksi transvestisuus asettuu kahden sukupuolen rajamaastoihin. Rajalla olemisen tematiikka toistuu rakkauden kohteen polariteetissa: kun transvestisuus kiistää mieheyden ja naiseuden toisensa poissulkevan kaksikategorisen gendermallin, se hämärtää myös samaan tai eri sukupuoleen kohdistuvan rakkauden välistä eroa. Tämä on transvestiittien kokemuksissa merkittävää. Tämä on ensimmäinen suomalainen haastattelumateriaaliin perustuva tutkielma transvestisuudesta. Tutkielmassa on myös kansainvälisen transvestisuustutkimuksen ensimmäinen suomenkielinen kokoava analyysi. Keskeiset lähteet: Docter (1988) Transvestites and transsexuals. Toward a theory of cross-gender behavior sekä Larsson (1997) Det andra jaget vid manlig transvestism. Ett jagteoretiskt och kognitionspsykologiskt perspektiv.
  • Muuri, Teemu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tehtävä on selvittää, mikä rooli sukupuolella on Antti Nylénin esseetuotannossa. Tämä tarkoittaa sen selvittämistä, miten sukupuoli Nylénin esseissä määritellään ja minkälaisia merkityksiä siihen liitetään. Tarkastelen myös Nylénin tuotannossa esiintyviä kuvauksia feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta sekä sitä, miten Nylénin ajattelussa esiintyvä feminismi muuttuu tuotannon varrella. Lähdeaineistona ovat Nylénin vuosina 2007-2019 julkaistut esseekokoelmat sekä asiaproosateokset. Nylénin esseet käsittelevät moninaisia aiheita populaarikulttuurista uskontoon. Hänen kirjoituksissaan tulee usein esiin identifioituminen vegaaniksi ja kristityksi. Nylén pohtii toistuvasti myös ilmastokatastrofia ja suhtautuu kriittisesti modernin ajan mukanaan tuomiin ekologisiin ongelmiin. Nämä mainitut arvokysymykset ja ideologiset positiot näyttäytyvät Nylénin teksteissä kärjekkäinä moraalisina kannanottoina, joihin myös sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymykset liittyvät. Nylénin varhaisemman tuotannon kuvaa sukupuolesta värittää essentialistinen biologismi, mikä liittyy erityisesti hänen mieheyden kritiikkiinsä. Nylén samaistaa biologisten miesten seksuaalivietin tuhoviettiin, joka saa heidät tuhoamaan ja alistamaan muita. Naiset puolestaan näyttäytyvät alkupään tuotannossa mystifioituna ja idealisoituina olentoina. Nylénin essentialismin taustalla vaikuttaa olevan erityisesti mieskritiikki eikä niinkään näkemys ihmisluonnosta. Siksi Nylénin essentialismia voi kutsua retoriseksi tai strategiseksi. Toisesta esseekokoelmastaan eteenpäin Nylén hylkää essentialistisen ajattelutavan ja ryhtyy kritisoimaan kaikkia anatomiselle sukupuolierolle annettuja merkityksiä. Nylénin tuotannossa toistuu ajatus sukupuoliroolien keinotekoisuudesta ja haitallisuudesta. Essentialismista luopumisen jälkeen Nylén kritisoi biologisten miesten sijaan patriarkaalista järjestystä, jota pitää syypäänä moninaiseen rakenteelliseen sortoon. Nylén myös herättelee ajatusta ihmisen mahdollisuudesta torjua oma primitiivisyytensä ihmisyyden nimissä. Nylén kirjoittaa sivistyksen auttavan ihmistä tässä omien alkukantaisten viettien vastustamisessa. Nylén tunnustautuu esseetuotannossaan feministiksi. Hänen feministinen ajattelunsa kehittyy alkutuotannon jyrkästä mieskritiikistä erilaisten sortorakenteiden tiedostamista painottavaksi intersektionaaliseksi feminismiksi.
  • Öhrman, Jenny (2010)
    Syftet med denna pro gradu- avhandling var att beskriva hur unga man upplever det att vara man i dagens Uamhalle. Materialet samlades in genom intervjuer med sex man i aldern 22-28, med intresse for antingen traning, Iklader eller utseende. De intervjuade var alia urbana man med svenska som modersmal. Den teoretiska referensramen for arbetet var social konstruktionism, sociala representationer, mansforskning och Ikroppssociologi. Som forskningsmetod anvandes grundad teori. Social konstruktionismen anvandes som jutgangspunkt for att studera hur de unga mannen i sitt tal skapar manlighet eller nagon annan identitet i form av sociala representationer. Genom att tillampa grundad teori kunde centrala teman rekonstrueras i intervjuerna. De teman som steg fram ur de intervjuades tal var manlighetens kollektiva dimensioner, som kom till uttryck i homosocialitet och faderns betydelse for manligheten. Kroppen uppfattades dels som "mystisk", svar att ha insyn i, och dels som nagot som jmarkerade tillhorighet eller avvikelse. Ocksa kroppen som projekt togs upp. Det sista temat var talet om den nya jmannen. Mannens tal genomsyrades av en motsattning gallande att det idag fanns nya manligheter som skiljer sig fran en traditionell manlighet, som praglas av emotionell slutenhet och trangsynthet. Resultaten visade att de unga mannen upplevde sin manliga identitet pa varierande satt. For vissa var den en iviktig del av deras identitet, andra ville daremot heist inte bli definierade som man och for vissa betydde I manlighet i sig inte sa mycket. Gemensamt for alia man var att de funderade mycket pa hur det var att leva som jman i dag. De definierade sin manlighet genom att ta avstand fran en traditionell manlighet, men hade svart att i lord uttrycka vad de nya manligheterna var. Nagra upplevde ocksa det kravande att vara man, nar man i jamstalldhetens namn forvantas kunna gora allt och vara allt. De unga mannen ansag det vara legitimt att anvanda skonhetsprodukter och satsa pa sina klader, fastan detta traditionellt setts som nagot kvinnligt. Central litteratur var: Johansson (2000), Mansforskning - ett reflexivt projekt. Moscovici (2000), Social Representations: Explorations in Social Psychology. Strauss & Corbin (1998), Basics of Qualitative Research -Techniques and Procedures for Developing Grounded Theory. Bern (1993), Lenses of Gender. Transforming the Debate on Sexual Inequality. Connell (2005), Masculinities. | Avainsanat-Nyckelord-Key words I social konstruktionism, mansforskning, sociala representationer, manlighet, homosocialitet
  • Paakkanen, Mikko (2000)
    Tarkastelen tutkimuksessani nuorten sukupuoli-identiteettejä ja niihin liittyviä prosesseja. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienehkön lukiolaisista poimitun otoksen perusteella, millaisia sukupuoli-identiteettejä ja identiteettiprosesseja nuorilta miehiltä ja naisilta on löydettävissä. Keskeisin tutkimuskysymys koski miehisten ja naisisten identiteetin osien yhdistelyä mies- ja naisidentiteeteiksi. Tutkimuksen identiteettiä koskeva teoriatausta perustuu lähinnä Kellyn persoonallisuuskonstruktioteoriaan sekä eriksonilaiseen psykodynaamiseen lähestymistapaan. Sukupuolta olen käsitellyt lähinnä Chodorowin objektisuhdeteoriatulkinnan sekä maskuliinisuustkimuksen valossa. Näkemys sukupuoli-identiteetistä perustuu ajatukseen, että se koostuu molemmilla sukupuolilla sekä miehisinä että naisisina pidettävistä ulottuvuuksista, joita yhdistellään joustavasti erilaisiksi mies- ja naisidentiteeteiksi. Näen identiteetin dynaamisena, ajan myötä kehittyvänä osaidentifikaatioiden muodostamana kokonaisuutena. Tutkimusmenetelmänä käytin identiteetin rakenteen analyysiä, joka tuottaa numeerista tietoa tutkittavien identifikaatioista, arvoista ja identiteettiprosesseista. Tutkimuskohteena oli helsinkiläisestä lukiosta poimittu 34:n 15-18-vuotiaan lukiolaisen joukko. Tutkittavista 21 oli tyttöjä ja 13 poikia. Kokosin aineiston syksyllä 1998. Aineistosta saadut havainnot kertovat, millaisia identiteetin sisältöjä, rakenteita ja prosesseja nykynuorilla voi olla. Tutkimustuloksia ei yleistetä aineiston ulkopuolelle. Tyypillistä tutkittujen nuorten identiteeteille oli dynaamisuus. Nuoret etsivät ja muovaavat identiteettejään yhdistellen siihen erilaisia osaidentifikaatioita. Identiteetin rakentaminen ja muuttuvuus ovat käytettyjen teorioiden valossa tuonikäisille melko tyypillisiä ilmiöitä. Havaitsin tutkimuksessani, että nuoret yhdistelevät melko joustavasti miehisinä ja naisisina pidettyjä identiteetin osia omiksi henkilökohtaisiksi mies- ja naisidentiteeteikseen. Tulkitsen tämän niin, että perinteiset sukupuoliroolit eivät ole kovin sitovia tutkittujen nuorten sukupuoli-identiteettien kannalta. Nuorilla on jossain määrin vapautta valita osia omaan henkilökohtaiseen identiteettiinsä myös sellaisista ominaisuuksista, jotka yleensä liitetään toiseen sukupuoleen. Joidenkin toiselle sukupuolelle ominaisten identiteetin osien liittäminen omaan sukupuoli-identiteettiin näytti osalla tutkituista kuitenkin vaativan melko paljon prosessointia. Sain tutkimuksessani esiin prosessien lisäksi myös identiteettien sisältöjä. Tyttöjen ja poikien identiteetit koostuivat suurelta osaltaan melko samanlaisista osista. Erojakin kuitenkin oli. Molemmilla sukupuolilla keskeisimmät roolimallit edustivat pääsääntöisesti omaa sukupuolta, vaikka voimakkaita identifikaatioita myös toiseen sukupuoleen esiintyi. Pojat korostivat urasuuntautumista tyttöjä enemmän. Tytöt taas korostivat tasa-arvoa, läheisistä huolehtimista ja itsenäisyyttä. Tutkittavissa oli näissä kohdin yksilöllisiä eroja. Keskeisimpiä lähteitä olivat Weinreich, Erikson ja Chodorow identiteetin osalta, Bjerrum Nielsen & Rudberg nuorten identiteettien ominaispiirteiden osalta sekä Carrigan, Connell & Lee sukupuolen osalta.
  • Lindqvist, Katja (2007)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, näkyykö valta Gloria-lehden naisjohtajista kertovissa artikkeleissa: millaista kuvaa naisjohtajista luodaan vallan käyttäjinä sekä miten sukupuoli on läsnä naisjohtajista kertovissa jutuissa. Tutkielma pohjaa naisjohtajuutta, sukupuolen representaatioita ja organisatorista valtaa käsittelevään teoriakirjallisuuteen. Naisjohtajia vallan käyttäjinä lähestytään esimerkiksi erilaisten vallan lähteiden, vallan hankkimisen keinojen sekä johtamisen feminisaatioon liitettyjen piirteiden avulla. Sukupuolen läsnäoloa tutkitaan maskuliinisten ja feminiinisten piirteiden sekä naisjohtajuuden tutkimuksessa esiintyvien käsitteiden kautta. Sukupuolen tutkimisessa on keskeistä myös johtamisen sukupuoliparadoksi. Aineistona on 25 Gloria-lehden artikkelia vuodelta 2004 ja tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä laadullista sisällön analyysiä. Tutkielma edustaa tapaustutkimusta. Glorian sivuilla esiintyvillä naisjohtajilla on monenlaista valtaa. Tutkielmaan valitut vallan lähteet, muodollinen auktoriteetti, resurssien kontrollointi, päätöksentekoprosessien kontrollointi, tiedon hallinta, vastaorganisaatioiden hallinta, epävirallisten organisaatioiden hallinta sekä johtajuuden symbolit näkyivät Glorian sivuilla. Toisaalta lähteiden esiintymisen yleisyys vaihteli, ja usealle nousi aineistosta myös niitä kyseenalaistavia ”vastakkaislähteitä”. Myös vallan hankkimisen keinot, ainutlaatuiset teot ja näkyvyys, näkyivät Glorian jutuissa. Glorian artikkeleista löytyi sekä maskuliinisia (järki, aktiivisuus, voima, riippumattomuus, toiminta, rohkeus, jämäkkyys) että feminiinisiä piirteitä (ikä, ulkonäkö, perhe, äitiys, sukupuolen mukaiset nimitykset, tunteet). Näin ollen molempia kuuluu Glorian representoimaan johtajuuteen. Organisaatioissa on nykyisin keskeistä esimerkiksi tiimityö, joustavuus, sosiaaliset kyvyt ja kommunikaatio. Myös nämä johtamisen feminisaatioon liitetyt piirteet näkyivät Glorian sivuilla. Glorian representoima naisjohtajuus tukisi siis ajatusta joissain tutkimuksissa ilmi tulleesta naisjohtajien yhteistoiminnallisemmasta ja kommunikoivammasta vallankäytöstä. Sukupuoli oli Glorian naisjohtajuusrepresentaatioissa vallan kannalta sekä myönteinen että kielteinen tekijä: Toisaalta kävi ilmi, että perheestä huolehtimisesta voi olla hyötyä johtajan ammatissa, ja myös feminiininen hoiva ja äitiys yhdistettiin työhön. Toisaalta Glorian artikkeleista nousi sukupuoleen liittyvä uskottavuusongelma, jossa johtajan uskottavuutta ja sen kautta myös valtaa kyseenalaistettiin sukupuolen perusteella. Glorian naisjohtajista kertovissa jutuissa näkyi suorittaminen: naisjohtajat saattoivat näyttäytyä väsymättöminä poikkeusyksilöinä. Toisaalta tämä kertoo pätevästä naisjohtajasta. Toisaalta herää kysymys, miksi naisen pitäisi olla poikkeuksellinen ollakseen naisjohtaja? Uskottavuusongelma voi olla tässäkin taustalla. Naisjohtajuuden tutkimuksessa esiintyvät käsitteet, lasikattoilmiö, naisverkostot, ainokaisuus ja perheen ja työn yhdistäminen näkyivät lehden sivuilla melko harvinaisina. Mentoreita ja matalampaa palkkausta ei esiintynyt ollenkaan. Sukupuoliparadoksi eli vaatimus yhtäältä feminiinisten normien täyttämisestä ja toisaalta oikean johtajuuden maskuliinisten normien täyttämisestä näkyi Glorian sivuilla. Ulkonäön ja perheestä huolehtimisen suhteen esiintyi vaade feminiinisyyteen. Toisaalta feminiinisten piirteiden liittäminen työhön on sukupuoliparadoksille vastaista: johtaminen ei määritykään kokonaan maskuliiniseksi.
  • Laitinen, Mervi (2002)
    Tutkimuskohteena on suomalaisten mies- ja naisjohtajien käsitykset luovuudesta, luovasta työntekijästä ja luovasta organisaatiosta. Sen aineisto koostuu 13 suomalaisten johtavien yritysten johtajien teemahaastatteluista kesä-elokuussa 2001. Analyysimenetelmä perustuu Perelmanin ja Olbrechst-Tytecan (1971) esittämän uuden retoriikan argumentointiteoriaan. Keskeistä tutkimuksessa on selvittää kunkin tutkimuskysymyksen kohdalla argumentaatiotapa. Kokonaisuudesta muodostetaan käsitys sukupuolen ilmenemisestä luovuudesta, luovasta työntekijästä ja luovasta organisaatiosta esitetyissä käsityksissä. Tarkastelen teemahaastatteluja, naisen ja miehen mahdollista erilaisuutta luovuuden käsityksissä. Tutkimusongelma on, miten suomalaiset mies- ja naisjohtajat käsittävät luovuuden, luovan työntekijän ja luovan organisaation. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Ovatko mies- ja naisjohtajat samaa mieltä luovuudesta, luovasta työntekijästä ja luovasta organisaatiosta? 2) Näkyykö vastaajien käsityksistä sukupuolen vaikutus? Tutkimuksessani sukupuolesta olen pääasiassa tukeutunut Sipilään (1998), naisjohtajuudessa Aaltio-Marjosolan (2001) työhön ja naiseuden ja mieheyden määrittelyssä Lloydin (2000) esittämiin käsityksiin. Luovuutta on esitelty Csikszentmihalyin (1996) ja Kosken (2001) näkemyksien avulla. Haastatteluaineisto osoitti, etteivät nais- ja miesjohtajien käsitykset luovuudesta, luovasta työntekijästä ja luovasta organisaatiosta eroa toisistaan paljoakaan. Havaittavissa oli, että miesjohtajat asettivat yhteisön edun yksilön hyödyn edelle luovuudessa. Tyypillistä niin mies- kuin naisjohtajien kohdalla oli raamien asettaminen organisaatiossa esiintyvälle luovuudelle. Luovuus näyttää tämän tutkimuksen perusteella olevan sallittu yritysten asettamien raamien sisäpuolella. Luovuutta, luovaa työntekijää ja luovaa organisaatiota kuvatessaan johtajat käyttivät pääasiassa assosiatiivista argumentointia, josta syy-seuraus –suhteeseen perustuva kausaalinen argumentointi näytti olevan enemmistönä. Tulokset saattavat olla selitettävissä nais- ja miesjohtajien sosiaalistumisesta sukupuolen ja sukupuoliroolien sijasta ammattiinsa. Johtajien ammatti edellyttää kykyä johtaa yritystä kannattavuuteen, minkä seurauksena myös luovuuden on tuotettava organisaatiolle selkeätä euroissa mitattavaa lisäarvoa. Tulos on tutkijallekin yllätys, sillä naiseuden voiman olisi voinut olettaa suuremmaksi. Tulokset tukevat selkeästi Kinnusen (2001) esittämää “sisäiset naiset“ ja “ulkoiset miehet“ –mallia, jonka mukaan biologisesti mies tai nainen voi kantaa omassa toiminnassaan kumpaankin sukupuoleen perinteisesti liitettyjä ominaisuuksia. Tutkimuksen tulos heikensi tutkijan käsitystä naisen ns. lempeästä kosketuksesta. Kyse ei ole naisesta eikä miehestä, vaan kyse on johtajasta, ihmisestä organisaation muiden ihmisten joukossa. Tämä tutkimus osoittaa, että suomalaisissa yrityksissä suhtaudutaan myönteisesti luovuuteen ja varsinkin lisäarvoa tuottavaan innovatiivisuuteen. Yksi rajoitus luovuudelle ja innovatiivisuudelle on asetettu – sen on pysyttävä yritysten strategioiden, vision ja mission raamien sisäpuolella.
  • Koskelo, Arto (2007)
    Tutkimus tarkastelee kahden aikakausilehden, Men's Healthin ja Cosmopolitanin, sukupuolisia representaatioita feminismin ja miestutkimuksen traditiossa. Aineiston analysoinnissa hyödynnetään Teun Van Dijkin kriittistä diskurssianalyysia, jonka tarjoamilla välineillä hahmotetaan sukupuolijärjestyksiä, joita lehdet representoivat. Tutkimuksen keskeisimmät käsitteet ovat Pierre Bourdieun teoretisoima miessukupuolen hallitsevaa asemaa selittävä maskuliininen dominanssi sekä R.W. Connellin hegemoninen maskuliinisuus, joka kuvaa kulttuurin piirissä arvostetuinta maskuliinisuuden mallia. Läpi tutkimuksen kulkeva jännite muodostuu lehtien sukupuolittuneesta vastakkainasettelusta: Men's Health edustaa patriarkaalista maskuliinisuutta, jossa miehet kuvataan lihaksikkaina, kilpailuhenkisinä ja kovapintaisina. Lehteä on arvosteltu sosiologisessa tutkimuksessa naisvihamieliseksi. Cosmopolitan määrittelee itsensä feministiseksi julkaisuksi, joka jatkaa naisten vapautumisliikkeen traditiota. ”Älä elä vain miehelle, vaan tee asiat itse!”, kiteyttää lehden menestykseen nostanut päätoimittaja Helen Gurley Brown. Analyysissa todennetaan, että Men's Health edustaa patriarkaalista sukupuolijärjestystä, jossa naisen asema on alisteinen miehelle. Lehden maskuliinisuuden representaatiot eivät kuitenkaan toista traditionaalisen patriarkaalisuuden piirissä tuotettua dominoivaa maskuliinisuutta. Sen sivuilla manifestoituu eräänlainen myöhäismoderni hypermaskuliinisuus, joka ilmenee suhteessa yhteiskunnan läpikäymiin rakennemuutoksiin. Lehden hegemoniset maskuliinisuuden representaatiot eivät edusta saavutettavissa olevaa miehisyyttä, vaan fantasiaa kyseenalaistamattomasta dominanssista yhteiskunnassa, jossa naiset ovat läsnä lähes kaikilla sellaisilla areenoilla, joilla maskuliinisuutta tuotetaan. Cosmopolitan edustaa feministisestä identifioitumisestaan huolimatta patriarkaalista sukupuolijärjestystä, jossa naisen arvo määrittyy ennen kaikkea hänen asemastaan seksuaalisen halun objektina. Lehti pyrkii artikuloimaan naisen alisteisen position dominoivaksi kääntämällä objektina olon diskursiiviseksi vallan lähteeksi. Cosmopolitanin feminiinisyyden representaatiot esiintyvät vastarintana traditionaaliselle patriarkaaliselle kulttuurille. Lehti representoi naiset itsenäisinä, uraorientoituneina ja seksuaalisesti vapaina. Havaituista tendensseistä huolimatta lehti pysyttelee patriarkaalisuuden piirissä, eikä kykene murtamaan maskuliinisuuden dominanssia edes omassa diskurssissaan. Lehtien sukupuolittunut vastakkainasettelu havaitaan näennäiseksi, sillä niiden representoimat maskuliinisuuden mallit ovat yhteneviä hegemonisuuden toteutuessa myös Cosmopolitanin mieskuvissa. Lehtien sukupuolijärjestyksiä yhdistää siten naisen alisteinen asema. Cosmopolitanin ja Men's Healthin todetaan olevan ideologisesti latautuneita kulttuurituotteita, joiden viestimät arvot ovat ristiriidassa julkilausuttujen määrittelyjen kanssa.