Browsing by Subject "mielenosoitukset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Villanen, Sampo (2004)
    Tutkimuksessa pyritään kehittämään kaupunkisosiologista tilanteoreettista käsitteistöä etnografisen aineiston analyysin avulla. Tutkimustehtäviä on kaksi. Kaupungin ulkotilojen käyttöä ja merkitystä pyritään kuvaamaan Helsingissä vuonna 2002 järjestetyissä mielenosoituksissa. Samalla pyritään sisällyttämään julkinen kaupunkitila sosiologiseen analyysiin. Tätä varten kokeillaan kahta tutkimusasetelmaan soveltuvaa tutkimusteoriaa. Tutkimuksen etnografinen aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista 15 mielenosoituksessa ja niiden suunnittelu-, valmistelu- ja harjoitustilanteissa, 8:sta mielenosoitusten järjestäjien teemahaastattelusta sekä 12:sta poliisin lyhyestä puhelinhaastattelusta. Sivuaineistoina on poliisin mielenosoituksista keräämää tilastoa, lehtiartikkeleita, valokuvia, mielenosoitusten järjestäjien tiedotteita ja sähköpostikeskusteluja. Tekstuaalisessa muodossa olevaa pääaineistoa on analysoitu kriittisen lähiluvun ja tekstianalyysin keinoin. Mielenosoituksia analysoidaan lähinnä de Certeaun kulttuurin polemologisen analyysin sekä Lefebvren tilan tuotannon teorian avulla. Helsingin keskustan alueella järjestetään reilut sata mielenosoitusta vuodessa. Tutkimuksessa jaetaan mielenosoitukset lainmukaisiin mielenosoituksiin ja kansalaistottelemattomuusmielenosoituksiin. Erottelu osoittautuu toimivaksi sosiaalis-tilallisessa analyysissä. Poliisin ja mielenosoittajien välisen valtasuhteen osoitetaan olevan sidoksissa kokoontumislain avulla tuotettavaan mielenosoituksen ajalliseen ja tilalliseen järjestykseen.. Lainmukaisissa mielenosoituksissa täytetään kokoontumislain velvoitteet ennakkoilmoituksen tekemisestä poliisille, ja sen kanssa tehdään usein pitkällekin menevää yhteistyötä. Kansalaistottelemattomuusmielenosoituksissa lain edellyttämää ennakkoilmoitusta ei tehdä. De Certeaun taktiikan ja strategian käsitteiden avulla osoitetaan, että tästä seuraava poliisin alentunut kyky määrittää ja määrätä mielenosoittajien sijoittumista kaupunkitilaan vaikuttaa selvästi poliisin ja mielenosoittajien väliseen valta-asetelmaan ja mielenosoituksen tapahtumiin. De Certeaun käsitteiden avulla ei kuitenkaan kyetä analysoimaan kaikkia mielenosoitusten valtasuhteita. Tutkimuksessa osoitetaan ajan ja tilan olevan sosiaalisessa todellisuudessa ainoastaan analyyttisesti toisistaan erotettavia kategorioita. Toimijoita tai toimintaa ei voi sitoa niihin de Certeaun tavoin, vaan tilan sosiologia vaatii yksinkertaisen ajan ja tilan dualismin ylittävää teoriaa. Lefebvren tilan dialektiikan avulla mielenosoitusten suhdetta kaupunkitilaan voidaan avata tehokkaammin. Teorian avulla tehdään näkyviksi mielenosoittajien tavoittelemia ainutlaatuisia ja vahvasti symbolisia fyysiseen tilaan liittyviä tilanteita, jotka läsnäolijoille ilmenevät ennakoimattomuuden ja siitä seuraavan tilanteen avoimuuden kautta. Tutkimus osoittaa, kuinka nämä representaation tilat ovat mielenosoituksissa vuorovaikutuksessa tilallisten käytäntöjen eli rutiininomaisen toiminnan sekä tilan representaatioiden eli tiettyyn tilaan ja sitä koskevaan toimintaan liittyvien yleisten käsitysten kanssa. Näiden kolmen sosiaalisen tilan elementin avaaminen tekee näkyväksi, kuinka kaupungin ulkotiloja tuotetaan mielenosoituksissa. Tutkimuksen päätuloksina voi pitää ainakin Helsingin mielenosoitusten etnografista kuvausta tilallisesta näkökulmasta sekä sen osoittamista, että mielenosoitusten tilallinen sosiologinen analyysi edellyttää ajan ja tilan dualismin ylittävää teoriaa.
  • Vainio, Laura (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman aihe on kevättalven 2013 Bulgarian monopolienvastaisten mielenosoitusten mediointi bulgarialaisessa lehdistössä. Mielenosoitukset alkoivat vastalauseena sähköyhtiöiden toiminnalle, mutta muuttuivat nopeasti hallituksenvastaisiksi. Tutkimuksessa tarkastellaan tapoja, joilla sanomalehdet raportoivat mielenosoituksista. Protestiliikkeiden menestyksen kannalta on ehdottoman tärkeää, miten mediat välittävät tietoa niiden syistä, tavoitteista ja toimista laajemmille yleisöille. Mikäli raportointi keskittyy yhteiskunnallisiin epäkohtiin mielenosoitusten taustalla, saa protestiliike todennäköisesti suuremman yleisön kannatuksen. Raportointi, joka keskittyy mielenosoituksiin yksittäisinä tapauksina ja kuvaa mielenosoittajia yhteiskuntarauhan häiritsijöinä, voi puolestaan kääntää yleisön liikettä vastaan, jolloin myös hallinto voi helpommin tukahduttaa liikkeen. Kysymys on erityisen mielenkiintoinen Bulgarian tapauksessa, sillä maan lehdistönvapauden tilaa on arvioitu yhdeksi Euroopan heikoimmista. Maan lehdistön ongelmiksi mielletään erityisesti omistajuuden keskittyneisyys muutamille kustantamoille, joilla on vahvat kytkökset poliittisiin ja taloudellisiin johtajiin, myönteisen mediahuomion ostaminen ja pluralismin puute. Tutkielman aineiston muodostavat artikkelit on kerätty helmikuulta 2013. Lehdistöstä on pyritty valikoimaan mahdollisimman montaa oletettua näkökantaa edustavia sanomalehtiä. Artikkeleiden analyysin metodina on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä. Pääasiassa huomiota on kiinnitetty termeihin, joilla lehdet kuvaavat mielenosoitustapahtumia, niiden johtajia ja niihin osallistuneita. Koska kyseessä on yhteiskunnallinen konflikti, on analyysissä keskitytty erityisesti myös siihen, kenen esitetään olevan konfliktin eri osapuolet. Artikkeleiden analyysin myötä nousi esiin kolme hallitsevaa diskurssia. Näistä ensimmäisessä korostuvat mielenosoituksissa tapahtuneet väkivaltaisuudet ja järjestyshäiriöt sekä mielenosoittajien keskinäiset ristiriidat. Tätä diskurssia, jossa pyritään kätkemään mielenosoitusten taustalla vaikuttavat laajemmat yhteiskunnalliset syyt, esiintyi erityisesti lehdissä, joiden oletetaan olevan poliittisen ja taloudellisen eliitin hallinnassa. Toisessa diskurssissa puolestaan nostettiin esille yhteiskunnalliset epäkohdat ja poliittisen järjestelmän puutteet, mikä oikeuttaa mielenosoitukset poliittisena toimintana. Tässä diskurssissa osallistujia kuvattiin ”tavallisena kansana”, mikä mahdollistaa laajemman yleisön samaistumisen heidän tavoitteisiinsa. Tätä diskurssia esiintyi pääasiassa lehdissä, jotka tunnetaan riippumattomina. Kolmantena nousi esiin diskurssi, jossa mielenosoittajat esitetään sorrettuna kansana. Tässä diskurssissa korostuu mielenosoittajien uhrius, ja samalla heidän poliittinen toimijuutensa hämärtyy. Tätä diskurssia esiintyi vaihtelevasti eri lehdissä, ja sortajan roolissa saattoivat olla sähköyhtiöt, hallitus tai oppositio ja sorretun kansan puolustajana vastaavasti diskurssista hyötyvä taho. Diskurssit saattoivat usein esiintyä vaihtelevasti ja päällekkäin samassa lehdessä, jonka syynä ainakin osittain on bulgarialaisen sanomalehdistön ”tabloidisaatio”, ennemmin kuin tietoinen pyrkimys manipuloida yleisöä. Tarkoituksellinen tyylillinen yhteensopimattomuus, tiedon tunneperäinen kehystäminen ja skandaaleihin keskittyminen ovat tabloidisaation tunnuspiirteitä, joiden tarkoitus on tehdä sanomalehtikielestä houkuttelevampaa.
  • Savolainen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    This master’s thesis investigates the dynamics between the climate movement and Finnish political parties in 2019. The climate movement mobilization overlapped two elections in Finland: the parliamentary elections in April and the European parliamentary elections in May. The research focuses on developments in the relationship before, during and after the elections, which will be analysed using the contentious politics approach and electoral contention mechanisms by Tilly, McAdam and Tarrow. This thesis uses a case study research design to examine the distinctive circumstances in which a global mobilization wave overlaps with two elections. The main set of data consists of all public tweets in Finnish twitter, which mention either ‘ilmastolakko’ (climate strike) or ‘#nytonpakko’ (#actnow) and were published in 2019. The tweets are collected using search engine technology and processed by extracting four datasets of tweets sent out by Finnish parliament members. The data is further investigated using various methods, such as network analysis. Statistics collected by the Finnish police force and survey data collected by researchers in climate protests are used to support the analysis. The analysis showed that the dynamics of the interaction between the climate movement and the political parties in Finland changed throughout 2019. Before the parliamentary elections in April 2019, the climate movement formed mutually beneficial electoral alliances with the Green League and the Left Alliance. The political parties took distance from the movement after the elections. A responsive mobilization of the climate movement after the elections showed increasing criticism towards politicians. Other parties did not significantly change their position towards the movement after the elections, although the Finns Party slightly increased the amount of criticism and the other parties slightly decreased the amount of support shown towards the movement. The developments in the movement-party relations were apparent in many ways: Indicators of the mechanisms of interaction were changes in the number of tweets published by MPs, the contents of the tweets, frequency and scale of climate protests and the support or criticism from the climate movement towards the political parties. The two waves of mobilization in Helsinki was supplemented by other types of mobilization, such as the launch of the ‘Korvaamaton’- campaign of development, climate and environmental organizations. This thesis shows that social media is a venue of movement-party interactions in more open media systems, where political elites transcend to Twitter networks. The existence of virtual political elites can have implications for social movements and the collective ‘conflict and alliance’ structure of politics. Further research should be conducted on the other venues in which movement-party interactions may occur and on other case studies, where social movement mobilization and elections occur simultaneously.
  • Huhtanen, Karoliina (2013)
    This Master’s Thesis studies the press coverage of the demonstrations that took place in Russia after the Duma elections in December 2011. The parliamentary elections were thought to be a formal test of legitimacy for the leading party, United Russia. However, United Russia suffered a bitter defeat and gained only a bit less than 50 percent of the votes. Despite the obvious defeat, the claims of rigged elections spread quickly, and people begun demonstrating against the results. A protest movement demanding for fair elections spread all around Russia. The goal of this thesis is to analyze how two Russian newspapers covered the rallies. The empirical data consists of articles from two newspapers, Kommersant – an independent newspaper – and Komsomolskaya Pravda – typically portrayed as a newspaper faithful to the officials. The method for the content analysis is Frame analysis. In a relatively controlled, neo-authoritarian media system the Russian media outlets had to balance between the ideals of objective journalism and the pressures coming from the Russian authorities. This thesis seeks to make visible what kind of coverage the print media produced and how the demonstrations were framed in the newspapers. My study shows that the newspapers provided various perspectives to the rallies. During the analysis period of one week, framing of the rallies changed dramatically. In the beginning, the rallies were framed as a typical behavior of belligerent opposition and as a threat to Russia. The split between the power and the people was emphasized. Towards the end of the week the framing became softer and more humane, and the rallies were framed as harmless folk festivals and as a celebration of a robust civil society. On the surface, the coverage seemed to provide multiple ankles. However, especially Komsolmoskaya Pravda framed the rallies in a way that was favorable to the authorities, emphasizing the aspects of threat and the need for stability. Furthermore, the shift in Komsomolskaya Pravda’s framing was parallel to the shift in the official rhetoric: when the officials acknowledged the need for dialogue with the protestors, also Komsomolskaya Pravda softened its approach towards the rallies. Kommersant’s coverage showed some signs of following the official rhetoric towards the end of week, but compared to Komsomolskaya Pravda, Kommersant provided a more balanced and pluralist coverage, emphasizing both the uniting nature of the rallies among the protestors and the fundamental split that exists between the power and the people. In addition, Kommersant discussed the potential of a political change in Russia and the issue of press freedom.