Browsing by Subject "mielenterveys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 46
  • Pihlava, Aura (Helsingin yliopisto, 2019)
    Purpose and aim of the study. The aim of this study is to examine the different methods how teachers support mental health skills of primary school pupils. The aim is to research how primary school teachers can support mental health skills in their teaching and outside the classroom, for example during breaks. Mental health skills is a new concept mentioned in the educational curriculum of 2014, and includes different dimensions, which are for example self-esteem, social skills and emotional skills. Furthermore, mental health and mental health skills are topics that have been covered a lot recently in the media in the context of schooling. Examining the different methods to support mental health skills helps primary school teachers to recognize them and to benefit from them. Moreover, it can provide primary school teachers the opportunity to reflect on the subject more often. Methodology. This study is a qualitative research. The research data of this study was collected in half-structured interviews and by observing. Three primary school teachers, who all work as first grade teachers, were selected to be interviewed. The interviews were recorded and transcribed after which the results were analyzed using theme analysis. Results of the study and conclusions. The interviewed primary school teachers considered that the methods to support mental health skills on a daily basis consisted of four different dimensions: daily interaction between a teacher and a pupil, feedback, maintaining fairness and supporting peer relationships. The interviewed teachers strive to support mental health skills by including discussions and assignments on mental health topics in lectures and subjects such as art, biology and religion. The interviewed teachers found it helpful to use additional materials besides the material they use for the subjects in order to teach comprehensively about the topic. Supporting mental health skills during the first year of school is especially important in order for pupils to feel safe whlist studying and functioning at school. Moreover, it is important to practice and support mental health skills during the first year of school so that pupils can realize their own skills and improve them if needed when they are growing up.
  • Polvi, Jasmiina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet: D-vitamiinin on ehdotettu olevan yksi mahdollinen ympäristötekijä mielenterveyden häiriöiden kehittymisessä. D-vitamiini osallistuu aivoissa hermosolujen muodostumiseen ja erilaistumiseen sekä joidenkin geenien säätelyyn. Lisäksi mielenterveyden häiriöistä, kuten autismikirjon häiriöstä, kärsivillä lapsilla on havaittu olevan ikätovereitaan alhaisempi seerumin D-vitamiinitaso. Muutamassa tutkimuksessa on verrattu lasten D-vitamiinitasoja ja eksternalisoivia eli ulospäin suuntautuneita ja internalisoivia eli sisäänpäin suuntautuneita oireita, eivätkä tulokset ole olleet systemaattisia. Interventiotutkimuksissa esimerkiksi autismikirjon häiriön oireita on onnistuttu lieventämään ravitsemussuosituksia suuremmalla D-vitamiinilisän käytöllä. Aiempaa interventiotutkimusta ei-kliinisessä lapsipopulaatiossa D-vitamiinilisän vaikutuksista ei ole. Menetelmät: Tutkimuksen otos on osa suomalaisen VIDI (Vitamin D Intervention in Infants) -tutkimuksen aineistoa. Tutkimus oli satunnaistettu kontrolloitu kaksoissokkokoeasetelmallinen interventiotutkimus. Kontrolliryhmä sai kahden viikon ikäisestä kaksivuotiaaksi asti pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaisen annoksen (10 µg) D-vitamiinilisää päivittäin, interventioryhmän saadessa kolminkertaisen annoksen (30 µg). Lasten eksternalisoivia ja internalisoivia oireita kartoitettiin kaksivuotiaana vanhempien täyttämällä ITSEA (Infant-Toddler Social and Emotional Scale) -lomakkeella. Tarkoituksena oli tutkia eroavatko D-vitamiinilisää enemmän saaneitten lasten eksternalisoivien ja internalisoivien oireiden määrät kontrolliryhmästä. Ryhmien väliset tarkastelut tehtiin myös sukupuolille erikseen, sillä eksternalisoivissa ja internalisoivissa oireissa tiedetään ilmenevän eroja sukupuolten välillä. Tulokset ja johtopäätökset: Interventio- ja kontrolliryhmän lasten eksternalisoivien ja internalisoivien oireiden määrät eivät eronneet toisistaan kahden vuoden iässä. Tulos viittaa siihen, ettei tämänhetkisiä ravitsemussuosituksia suuremmalla D-vitamiinilisän määrällä saavuteta hyötyjä suhteessa kaksivuotiaiden lasten psykologisiin tekijöihin. Poikien kohdalla ilmeni heikko yhteys suuremman D-vitamiinilisän määrän ja korkeamman eksternalisoivien oireiden määrän välillä. Aikaisemmissa interventiotutkimuksissa D-vitamiinilisän vaikutus on ollut päinvastainen, mutta koehenkilöillä on ollut diagnosoidun autismikirjon häiriön lisäksi matala veren seerumin D-vitamiinitaso ennen D-vitamiini-interventiota. Korkeamman D-vitamiinilisän määrän mahdolliset haitalliset vaikutukset poikien eksternalisoiviin oireisiin kaipaavat lisäselvitystä.
  • Haukkala, Ari (2002)
    The aim of this study was to examine how depressive symptoms and cynical hostility are related to socioeconomic status (SES), smoking cessation, obesity. In spring 1992, randomly selected subjects (N=3404) aged 25 to 64, from four areas in Finland participated in a survey. Smokers from the annual Finnish health behavior surveys between 1989 and 1994 were used as another data source (N=4483). Hostility and depression have been proposed as mediators between SES and poor health. It was found that cynical hostility was less prevalent among respondents in higher SES groups but that expression of anger was reported more often among higher SES groups. Divergent results with regard to socioeconomic status require more accurate hostility concepts. SES differences in smoking prevalence is a major cause for SES differences in health. No significant differences in motivation to quit smoking between smokers in different SES groups was found in this study. However, smokers in higher SES groups were more likely to believe that they were able to quit smoking. Negative emotions such as depression and anger play an important role in addiction to smoking. Here, a cognitive aspect of depression was also related to smoking cessation. Smokers of both genders with elevated depressive symptoms had lowered self-efficacy in smoking cessation but depressed female smokers were more willing to quit smoking than other female smokers. Cynical distrust was related to lower self-efficacy in cessation. In relation to weight, depressive symptoms had moderate association with obesity and central obesity. Higher cynical distrust scores were related to higher BMI except among well-educated females. However, cynical distrust scores were not related to weight gain or loss, but depressive symptoms predicted both weight gain and loss. Increasing SES differences in smoking and obesity are important issues in public health. Psychosocial factors, such as depression and hostility, are not easy targets for the diminishment of SES differences in obesity and smoking. However, knowledge about these psychosocial factors contributes to our understanding about how to change health related behaviors. Furthermore, by examining SES differences in psychosocial factors we can increase our understanding of how psychosocial environments can influence health.
  • Edgren, Robert (Helsingfors universitet, 2015)
    Objectives: This thesis examined the relationship between disordered gambling (DG) with mental health, loneliness, perceived general health, risky alcohol consumption, tobacco smoking and computer gaming frequency by age and gender among adolescents and emerging adults. Gambling types were also examined for their association to DG, mental health, loneliness, perceived health, risky alcohol consumption and tobacco smoking. DG is conceptualized as a behavioural addiction, and its development is influenced by the availability of gambling opportunities, prevalence of other addictive behaviours, and psychological well-being. Previous studies have indicated that specific types of gambling are more strongly associated to DG that others. The purpose of the present study was to identify the strength of the various risk factors of disordered gambling, examine whether specific risk factors are associated to certain gambling types and if there are age and gender related differences in regards to the associations between disordered gambling and its risk factors. Methods: A cross-sectional population based random sample (n = 822, 49.3 % female) of individuals aged 15 to 28 from the self-reported Finnish Gambling Survey 2011 was utilized. DG was assessed with the Problem Gambling Severity Index, such that a score of 2 or more indicated DG. Mental health was measured with the five item Mental Health Inventory and risky alcohol consumption was assessed with the Alcohol Use Disorders Identification Test -Consumption. The remainder of examined variables were assessed with single Likert-scaled items. The correlates of DG and gambling types were examined with logistic regression models. Results and conclusions: Male gender, risky alcohol consumption, tobacco smoking, and frequently feeling lonely were significantly associated to DG. Slot machine gambling, online gambling other than poker, private betting, and casino betting were strongly associated to DG. The aforementioned gambling types were strongly associated to risky alcohol consumption and tobacco smoking along with sports betting. Feeling lonely was associated to online poker, casino betting and private betting. There were indications of gender differences in regards to the gambling types associated to feeling lonely. Risky alcohol consumption seemed to be a stronger risk factor for DG among males, and tobacco smoking stronger among females. Current findings warrant further investigation of DG in regards to loneliness, and reconsideration of national gambling policies.
  • Hakokorpi, Nona (Helsingin yliopisto, 2020)
    Työni tavoitteena on tarkastella Hildegard Bingeniläisen (1089–1179) käsityksiä mielenterveydestä ja siihen liittyvistä ongelmista teoksissa Causae et curae sekä Physica. Tutkin sitä, mitkä asiat vaikuttivat mielenterveyteen ja miten eri tauteja pyrittiin parantamaan. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Mikä aiheutti mielenterveyden ongelmia, oliko kyseessä synnynnäinen taipumus vai ulkoinen syy? Mitkä luonteenpiirteet kuvattiin negatiivisimmassa valossa ja mitä sairauksia ne aiheuttivat? Mitä eri keinoja Hildegard tarjosi sairauksien parantamiseksi ja miten keinot istuivat ajan kontekstiin? Oliko sukupuolella merkitystä mielenterveyden ongelmissa? Miten demonin tai Saatanan aiheuttama mielenongelma tunnistettiin ja miten sitä hoidettiin? Lähteinäni toimivat Hildegard Bingeniläisen teokset Causae et curae sekä Physica jotka ovat lääketieteellisiä teoksia. Causae et curae käsittelee lääketiedettä myös teologisesta näkökulmasta, jonka otan huomioon työssäni. Teoksessa tarjotaan sekä tautien kuvailua että parannuskeinoja, Physica puolestaan keskittyy parantamiseen. Keskityn teosten osiin, joissa puhutaan mieleen liittyvistä sairauksista. Hildegard Bingeniläinen oli saksalainen abbedissa. Hän oli hyvin tuottoisa kirjoittaja ja säveltäjä, jonka elämää leimasivat näyt Jumalalta. Hildegardin lääketieteelliset teokset ovat usein tutkimuksessa jääneet vähemmälle huomiolle hänen näkyteoksiinsa nähden. Causae et curaen autenttisuudesta on käyty paljon keskustelua, kun puolestaan Physicaa on pidetty Hildegardin kirjoittamana. Hildegardin eniten käsittelemiä sairauksia mieleen liittyen olivat melankolia, hulluus ja epilepsia. Melankoliaa käsiteltiin sekä yhtenä neljästä humoraalista, yhtenä neljästä ihmistyypistä, että erillisenä sairautena. Ihmistyyppinä se näyttäytyi negatiivisena, eikä ihmistyyppiä voinut parantaa. Humoraalin vähentämiseen ja sairauden parantamiseen Hildegard tarjosi erilaisia ruokia tai rohdoksia. Hulluus oli Hildegardin mukaan usein synnynnäistä mutta saattoi johtua myös humoraalien noususta kehossa. Hildegardilla korostui myös ajatus tiettyjen luonteenpiirteiden kuten vihaisuuden tai raivon yhteys sairauksiin niiden aiheuttajina. Hildegard ei jakanut selkeitä ohjeita tautien diagnosoimiseen tai kertonut laajasti niiden oireista. Yksityiskohtaisempia ohjeita tarjottiin parantamisen yhteydessä, jolloin hän usein jakoi esimerkiksi rohdoksiin ja balsameihin sekoitettavien yrttien suhteet tarkasti. Parannuskeinoina oli useimmiten tietyt kasvit eri tavoin henkilölle annettuna, esimerkiksi ruoan tai juoman yhteydessä tai iholle asetettuna. Myös Jumalalta pyydettiin usein apua sairauksien parantamiseen erityisesti monesti toistettujen lauseiden muodossa. Hildegardilla tämä hoitomuoto oli yleisin tapauksessa, jonka tulkittiin olevan demonin aiheuttama riivaus. Sukupuoli vaikutti sairastumiseen ihmistyyppien kautta. Ihmistyyppejä oli neljä ja usein naiset olivat alttiimpia sairastumiseen.
  • Rautila, Kanerva (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksessa selvitettiin hiv-tartunnan saaneiden somalialais- ja venäläistaustaisten maahanmuuttajien terveydentilaa, elämänlaatua, terveyspalvelujen käyttöä sekä syrjintä- ja hoitokokemuksia Suomessa verrattuna maahanmuuttajiin, joilla ei ole todettu hiv-infektiota. Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi hiv-infektioiden esiintyvyyttä maahanmuuttajilla Suomessa ja Euroopassa, testaus- ja seulontakäytäntöjä sekä tarkastellaan hiv-infektion vaikutusta elämänlaatuun ja mielenterveyteen. Hiv-positiiviset maahanmuuttajat ovat ryhmä, josta on niukalti tutkimustietoa Suomessa. Kyseessä on havainnoiva poikkileikkaustutkimus, jossa haastateltiin Helsingin Yliopistollisen sairaalan infektiotautien poliklinikan hiv-positiivisia maahanmuuttajataustaisia potilaita rakenteellisen kyselykaavakkeen avulla. Tietoja verrattiin Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi tutkimuksen aineiston hiv-negatiivisten maahanmuuttajiin. Tutkimuksessa selvisi, ettei hiv-infektio ollut merkittävä hiv-positiivisten maahanmuuttajien elämänlaatuun tai syrjintäkokemuksiin vaikuttava tekijä. Hiv-infektio sen sijaan vaikutti tutkittavien tyytyväisyyteen omaan terveyteensä sekä selviytymiseen päivittäisistä toimista. Lisäksi hiv-positiiviset käyttivät ja kokivat enemmän tarvetta mielenterveyspalveluille ja heillä oli enemmän vakavia masennus- ja ahdistusoireita kuin hiv-negatiivisilla maahanmuuttajilla. Tutkimuksessa korostui erityisesti hiv-positiivisten maahanmuuttajamiesten riski masennus- ja ahdistusoireisiin. Hiv-positiiviset tutkittavat olivat kuitenkin tyytyväisempiä saamaansa hoitoon ja kokivat vähemmän tyydyttymätöntä lääkärinhoidon tarvetta. Tutkimus onnistui saamaan tietoa ryhmästä, josta on hyvin vähän tutkimustietoa saatavilla Suomessa. Toisaalta tutkimuksen pieni otoskoko ja tutkittujen maahanmuuttajaryhmien kulttuuriset erityispiirteet rajoittavat tulosten yleistettävyyttä. Jatkotutkimuksissa tulisi selvittää mitkä tekijät lisäävät hiv-positiivisten maahanmuuttajien riskiä sairastua mielenterveysongelmiin, miten niitä voitaisiin ehkäistä sekä miten mielenterveyspalveluja voitaisiin kehittää. (193 sanaa)
  • Radi, Nädia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli luoda luonnossa toteutettava elämyspedagogiikkaan ja kokemukselliseen oppimiseen pohjautuva ryhmämuotoinen kurssi tukemaan Lähi-idästä Suomeen saapuneiden turvapaikanhakija- ja pakolaisnuorten kotoutumista, psyykkistä hyvinvointia ja toimintakykyä, ja samalla tutkia tällaisen toimintamallin vaikuttavuutta. Merkittävimpänä tutkimuskysymyksenä oli, lisääkö elämyspedagoginen suomalaisessa luonnossa tapahtuva ryhmäprosessi ja kokemuksellinen oppiminen heidän toimintakykyään ja arjessa pärjäämistä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Outward Bound Finland ry:n ja Espoon maahanmuuttajapalveluiden kanssa. Pakolaisnuorilla on kantaväestön saman ikäisiin verrattuna huomattavasti suurempi riski sairastua psyykkisesti, ja yksin maahan tulleet turvapaikanhakijanuoret ovat suurimmassa riskissä psyykkiselle pahoinvoinnille koska heiltä puuttuvat luonnolliset arkea ja hyvinvointia tukevat verkostot. Luonnolla on monipuolisia terveysvaikutuksia ja erityisesti ryhmämuotoiset elämyspedagogiikkaan ja seikkailulliseen toimintaan perustuvat interventiot ovat antaneet lupaavia tuloksia nuorten psyykkisiä ongelmia hoidettaessa. Outward Bound -nuorisojärjestön filosofiaan pohjautuva elämyspedagoginen kurssi integroitiin kahden Omnian opiskelijaryhmän koulunkäyntiin ja toteutettiin lähiluonnossa yhtenä iltapäivänä viikossa kuuden viikon ajan. Lisäksi nuorille tarjottiin mahdollisuus yhden yön retkeen syyslomaviikolla. Koulun puolesta kurssille asettui tiettyjä etukäteistavoitteita kuten suomen kielen oppimista. Kurssin ohjaajien taustatavoitteina oli lisäksi mm. tarjota nuorille käytännön taitoihin liittyviä onnistumisen kokemuksia koulutoiminnan puitteissa sekä tietotaitoa suomalaisesta luonnosta ja uskallusta liikkua siellä itsenäisesti. Kurssille osallistui yhteensä 27 nuorta, joista 16 oli mukana alusta loppuun. Nuorista 70 % oli iältään 17–18-vuotiaita, 63 % oli lähtöisin Irakista tai Syyriasta ja suurin yksittäinen kieliryhmä oli arabia. Etnografinen havainnointi oli pääasiallinen tutkimusmenetelmä, vaikka kyseessä ei näin lyhyessä ajassa varsinainen etnografinen tutkimus ollutkaan. Ennen kurssia ja sen päätyttyä nuoret lisäksi täyttivät hyvinvointiaan ja oireiluaan kartoittavan kyselylomakkeen, ja näiden vastausten kurssin aikana tapahtuneita muutoksia tutkittiin tilastollisesti. Nuoria myös haastateltiin kokemuksistaan puoli vuotta kurssin jälkeen. Nuoret kokivat kurssin myönteiseksi ja saivat merkittäviä onnistumisen kokemuksia kurssin aikana. Luonnossa nuorilla oli mahdollisuus rauhoittua, vaikka arjessa heillä oli paljon levottomuutta ja keskittymisen vaikeutta. Suomalainen luonto tuntui nuorista mieleiseltä paikalta viettää aikaa ryhmässä, vaikka aluksi siihen liittyi monia pelkoja ja epämukavuuden tunteita. Käytännön tekemisen luonnossa nuoret kokivat myös merkitykselliseksi. Kyselylomakkeella mitattavat tulokset jäivät vähäisiksi, vaikka toisia hyödyttävässä käyttäytymisessä oli havaittavissa pieni lisääntyminen. Otos oli kuitenkin pieni eikä tulos ole sen vuoksi yleistettävissä. Tällaista toimintaa olisi tärkeää järjestää jatkossakin, mutta sen olisi hyvä olla pidempikestoista ja/tai intensiivisempää. Resurssien salliessa olisi myös mielekästä mahdollistaa maahanmuuttajanuorten ja kantasuomalaisten nuorten yhteiset elämyspedagogiset ryhmät, jotka vahvemmin tukisivat sekä kotoutumista että molemminpuolista ymmärryksen ja solidaarisuuden lisääntymistä.
  • Rantanen, Manu; Kangaspunta, Kari; Laanterä, Kari (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2007)
    Raportteja 20
    Lain mukaan kuntien tehtävänä on järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut asukkailleen joko tuottamalla itse, ostamalla yrityksiltä tai kolmannen sektorin toimijoilta. Hyvinvoinnin kehittämisen haasteina ovat muutokset palvelurakenteessa, väestön ikärakenteessa, palvelujen toimittaminen harvaan asutulle maaseudulle sekä kansanterveydelliset tekijät, kuten mielenterveyden edistäminen. Nämä haasteet koskettavat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomea. Senet (Palveluja ja työtä yhteisötalouden verkostoilla) -hankkeessa on kehitetty uusia toimintatapoja hyvinvointipalveluiden edistämiseksi. Eräs mahdollisuus on hyödyntää yhteisötalouden toimijoita. Yhteisötaloudella tarkoitetaan osuuskuntien, säätiöiden, yhdistysten, sosiaalisten yritysten sekä keskinäisten yhtiöiden harjoittamaa taloudellista toimintaa, jonka tavoitteena on demokraattisen yhteistyön avulla edistää jäsenen ja ympäröivän yhteisön sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää hyvinvointia. Järjestöt tuottavat 18 % sosiaalipalveluiden ja 6 % terveyspalveluiden kokonaistuotannosta. Järjestöissä ja yhdistyksissä on noin miljoona toimijaa. Viime aikoina on havaittu, että järjestöjen ja yhdistysten yhteenliittyminen on keino vahvistaa alueellista toimintaa, lisätä näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Tukipalveluiden yhdistäminen hyödyntää laajasti sekä palveluntarjoajia että niitä tarvitsevia. Lisäksi yhdistymisellä voidaan kehittää toimintaedellytyksiä yhteisen toimitilan avulla, jolloin järjestöillä on yhteiset kokoustilat, toimisto- ja tietoliikennepalvelut. Senet-hankkeen avulla on Mikkeliin perustettu yhdistysten yhdistys ja Pieksämäellä yhteistoimintaorganisaatio on perusteilla. Järjestöjen ja yhdistysten lisäksi eri hankkeet toimivat myös hyvinvoinnin kehittämiseksi. Savonlinnassa hanketoimijat koottiin verkostoksi, jossa yhteistyössä kehitettiin Hyvinvointimarkkinat-tapahtuma. Tämän pohjana oli Savonlinnan viidellä kylällä tehdyt kyselyt, joiden mukaan lapsiperheet tarvitsevat lastenhoito- ja siivouspalveluita, nuoret ja keski-ikäiset vapaa-ajan ja harrastustoiminnan palveluita ja iäkkäät kotiapu- ja kodinhoitopalveluita. Vastaajista suurin osa oli iäkkäitä. Hyvinvointimarkkinat järjestettiin kylille, joissa kyselyt oli tehty. Tapahtuman tarkoituksena oli aktivoida ja osallistaa kylien asukkaita toimintaan, tiedottaa palveluista sekä niiden tarpeista ja aktivoida mahdollisia palveluntuottajia kylille. Hyvinvointia kehitettäessä on tärkeää huomioida, että hyvinvoinnin tärkeänä perustana on mielenterveys. Senet-hankkeen kansainvälisenä kumppanina on italialainen Insieme si può -osuuskunta, joka tuottaa myös asumispalveluja mielenterveyskuntoutujille. Italiassa mielenterveyskuntoutujien hoitoa on kehitetty avohoitoon painottuvaksi, kun maan mielisairaalat lakkautettiin vuonna 1978. Italiassa mielenterveyskuntoutujien hoidossa yhteisöllisyys on tärkeää, samoin kuntoutujan oma osallistuminen. Mielenterveyskuntoutujien on mahdollista työskennellä sosiaalisissa yrityksissä, jotka Italiassa ovat useimmiten osuuskuntia. Suomessa mielenterveyskuntoutujien hoitoa on pyritty kehittämään avohoitoon suuntautuvaksi. Laki sosiaalisista yrityksistä on ollut Suomessa voimassa vasta muutaman vuoden ja osuuskunta sosiaalisen yrityksen muotona on harvinainen. Kumppanuuspöytä on hyvinvointialan kehittämismenetelmä. Se voi olla paikallinen tai teemallinen. Paikallisessa kumppanuuspöydässä kunnan kehittämisestä kiinnostuneet käyvät vuoropuhelua. Teemallinen kumppanuuspöytä kokoaa samasta aiheesta kiinnostuneet eri sektoreiden toimijat yhteen laajalta alueelta. Kumppanuuspöytää voidaan käyttää uusien toimintamallien tai strategioiden kehittämiseen sekä ongelmanratkaisuun. Kumppanuuspöydän rinnalla on kehitetty hyvinvointiverkostoa, joka koostuu hyvinvointialan ja maaseudun kehittämisen asiantuntijoista. Toimijoina ovat Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen lisäksi eri koulutusorganisaatiot. Verkoston tehtävänä on toimia asiantuntijana ja tehostaa hyvinvointialan tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
  • Järvensivu, Milla (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tarkasteltiin mielenterveyskuntoutujien kertomuksia psyykkisestä sairaudesta. Tutkielman tarkastelun kohteina olivat erityisesti kuntoutuminen, uusien merkitysten löytäminen sairaudelle ja kertomuksissa tapahtuva muutos. Tutkielman aineisto kerättiin Suomen Klubitalojen ylläpitämistä blogeista ja yhdestä Klubitalon keräämästä julkaisusta. Aineisto on peräisin Suvimäen, Lahden ja Salon Klubitaloilta ja ne on kerätty syksyllä 2020. Kertomukset ovat mielenterveyskuntoutujien itse kirjoittamia kertomuksia elämästään psyykkisen sairauden kanssa. Analyysi toteutettiin laadullisesti ja aineistolähtöisesti. Teoreettisena taustana oli narratiivinen konstruktionismi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka mielenterveyskuntoutujat kertovat sairastumisestaan ja kuntoutumisestaan. Lisäksi tarkasteltiin kuntoutumisen vaiheiden ilmenemistä, sairauden arvottamista ja muutosta sairaus- ja kuntoutumisprosessin aikana. Tulokset osoittivat mielenterveyskuntoutujien kertovan tarinaansa joustavasti ja erilaisia aineksia yhdistellen. Aineistosta erottui kolme kertomusluokkaa: kaaoskertomukset, pienten askelten kertomukset ja selviytymiskertomukset. Erot kertomusten sisällössä selittyivät kuntoutumisen vaiheilla. Suurimmat erot liittyivät siihen, kokiko kuntoutuja itse muuttuneensa sairauden myötä ja siihen, miten kertomus sisällöllisesti rakennettiin. Kaaoskertomuksissa sairaus sai negatiivisen arvon, kun taas pienten askelten kertomuksissa se esiintyi konkreettisten muutosten kautta hallittavana. Selviytymiskertomuksissa sairaudelle taas annetiin myönteinen arvo muutoksen mahdollistajana ja syvällisen ymmärryksen antajana. Tutkielma lisää ymmärrystä mielenterveyskuntoutujien kertomusten eri vaiheista, moninaisuudesta ja tavoista, joilla sairautta käsitellään. Se antaa painoarvoa niille tavoille, joilla sairauden kanssa pärjätään, sen sijaan, että painotettaisiin sairauden negatiivisia seurauksia tai vaikeuksia.
  • Reiterä, Tuomas; Mattila-Holappa, Pauliina; Miettinen, Sari; Rättö, Hanna; Vadén, Veli-Matti (Kela, 2020)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Kuntoutuksen hyödyn arviointi perustuu Kelan toteuttamaan säännönmukaiseen tiedonkeruuseen asiakkailta, palveluntuottajilta ja eri rekistereistä. Raportin tarkoituksena on tuottaa tietoa Kelan järjestämän kuntoutuksen mahdollisista hyödyistä. Tänä vuonna raportin erityisenä teemana ovat mielenterveys ja työkyky. Raportti perustuu vuonna 2018 kuntoutuksensa päättäneiden henkilöiden tietoihin. Kuntoutuspalvelujen asiakkailta on kerätty neljällä eri mittarilla tietoja kuntoutuksen alkaessa ja päättyessä. Myös palveluntuottajilta on kysytty arvioita kuntoutuksen oikea-aikaisuudesta ja kuntoutuksen tuottamasta hyödystä. Vuoden 2018 aineisto sisältää tiedot 6 995 kuntoutuspalveluiden asiakkaasta. Mittaritietoihin on myöhemmässä vaiheessa liitetty tausta- ja seurantatietoa Kelan ja Eläketurvakeskuksen rekistereistä. Vuoden 2018 raportissa kuvataan seitsemän palveluryhmän tuloksia: ammatilliset kuntoutuspalvelut, työelämässä oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, työelämästä poissa oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, ammatillinen KIILA-kuntoutus, mielenterveyskuntoutuskurssit, harkinnanvarainen moniammatillinen yksilökuntoutus ja omaishoitajien kuntoutuskurssit. Tulosten mukaan työ- ja opiskelukyky sekä fyysinen ja psyykkinen elämänlaatu kohenivat kuntoutuksen aikana. Rekisteriseurannassa havaittiin, että ammatillisten kuntoutuspalvelujen asiakkailla työssä tai opiskelemassa olevien määrä kaksinkertaistui, kun kuntoutuksen jälkeistä aikaa verrattiin sitä edeltävään. Kaikkiaan yli puolet asiakkaista myös saavutti kuntoutukselle asettamansa tavoitteet vähintään odotetusti kuntoutuksen aikana. Masennuksen suhteen oireettomien henkilöiden osuus kasvoi kuntoutuksen aikana. Henkilöiden, joilla oli kohtalaisia ja vakavia masennusoireita, määrä väheni kuntoutuksen aikana. Masennusoireet vähenivät myös kursseilla, jotka eivät lähtökohtaisesti keskity mielenterveyden kysymyksiin. Rekisteriseurannassa havaittiin, että asiakkaat, joiden psyykkinen elämänlaatu muuttui paremmaksi kuntoutuksen aikana, olivat kuntoutuksen päättymisvuotta seuraavana vuonna useammin töissä tai opiskelemassa kuin asiakkaat, joiden psyykkinen elämänlaatu ei kohentunut.
  • da Silva Gonçalves, Janina (Helsingin yliopisto, 2020)
    In this thesis, I look at the subjectification of students of higher education in writings about students' mental health and wellbeing. My research is situated in feminist poststructuralist studies and aims to shift the focus of the discussion on students' mental health from the individual towards a more societal perspective. Informed by post-methodological theories of inquiry, my approach to both data and writing can be characterised as drifting. The data of the research consists of the "Stories" section of the website of Nyyti ry, a non-profit organisation dedicated to promoting student mental health and wellbeing. The section contains stories that students have written of their everyday life. This data is enhanced by autoethnographic elements since also I am a university student to whom matters of mental health and wellbeing come close to home. Neoliberal higher education and the psy-complex serve as the context of my research. Together, they shape the circumstances and provide the discourses that students draw from in order to grasp the possibilities and limits of their lives. I ask how the ideal student subject is constituted in the stories, how the psy-discourse functions together with neoliberalism, and how the students make use of the psy-discourse. I have read the data discursively with the concepts of power and subject, inspired by a Foucauldian power analytical approach and studies on governmentality. In the research, I have used the concepts of subjectification and subjectivity to inquire upon how the students make sense of the problems and solutions related to studying and how they make themselves comprehensible within and with the help of the psy-discourse. I looked at self-help as a form of neoliberal and psychological governance that guides subjects to work on themselves. In the stories of the students, I read the (re)production and questioning of the active and entrepreneurial employee citizen. The students did not accept the neoliberal ideal as a given. Some recognised the role of the society as the producer of these pressures and questioned performance-centric ideals. The ideal subject was challenged with tools provided by the psy-discourse and in this way the discourse was made to serve the needs and ends of the students themselves. However, the solutions mostly remained on an individual level. I conclude my thesis by asking how we could (re)build the study environment into one that would provide means for people with varying dis/abilities and needs to get by and even flourish. I suggest that this requires the critical questioning of our ideals as well as a reorganisation of societal and institutional circumstances.
  • Kuntsi, Inkeri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkimuksen aihe on mielenterveyskuntoutujien kokemukset toiseudesta. Toiseudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa yksilön tai ryhmän kokemusta eriarvoisesta asemasta, joka syntyy ihmisten kategorisoinnista tiettyyn ryhmään jonkin ominaisuuden perusteella. Tutkielman tehtävänä on analysoida sitä, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet mielenterveyskuntoutujien toiseuden kokemuksiin ja niiden vaikutuksista päivittäiseen elämään. Tutkmuskysymykset ovat: 1. Millä tavoin toiseus ilmenee ja mielenterveyskuntoutujien elämässä? 2. Miten toiseuden kokemukset vaikuttavat mielenterveyskuntoutujien kuntoutumiseen? 3. Mitkä tekijät purkavat toiseuden kokemuksia? Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta. Haastattelut toteutettiin psykiatriseen avohoitoon kuuluvassa päiväsairaalassa. Tutkimuksen lähestymistapana on laadullinen tutkimus ja tutkimusfilosofiana toimii fenomenologinen lähestymistapa. Tutkimushaastatteluista litteroidut aineistot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysissa aineistosta luotiin teemoja, jotka kuvasivat haastateltavien kokemuksia ja heidän kokemuksille antamia merkityksiä omassa elämässään. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että toiseus ilmenee mielenterveyskuntoutujien elämässä erityisesti siten, että henkilö kokee itsensä erilaiseksi tai eriarvoiseksi kuin muut ja se vaikuttaa muiden kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Toiseuden tunnetta näyttää tulosten perusteella aiheuttavan toimintakyvyn rajoituksista seurannut sosiaalisten suhteiden vähyys ja työkyvyttömyyden aiheuttama työelämän ulkopuolisuus. Toiseutta voi syntyä myös muiden ihmisten määrittelemänä esimerkiksi terveys- ja kuntoutuspalveluista uloslyömisenä ja poiskäännyttämisenä, jota monet haastateltavista toivat esiin. Vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa toiseus ilmenee leimaamisen kokemuksina.Tutkimuksen perusteella vertaistuen mahdollistaminen mielenterveyskuntoutujille luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luottamusta, jotka purkavat toiseutta ja toiseuden tunnetta.Lisäksi hyvät hoitokokemukset ja muiden ihmisten positiivinen suhtautuminen vähentävät mielenterveyskuntoutujien toiseuden kokemuksia. Tutkimuksen perusteella mielenterveyspalveluissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota palveluiden saatavuuteen ja psykososiaalisten hoitomuotojen tarjontaan. Vertaistuen mahdollistavaa hoitoa- ja kuntoutusta tulisi kehittää niin, että vertaistukea olisi kaikkien mielenterveyskuntoutujien saatavilla. Lisäksi tietoa mielenterveysongelmista ja niiden hoidosta tulee edelleen lisätä, jotta negatiiviset asenteet ja ennakkoluulot mielenterveyskuntoutujia kohtaan vähenevät.
  • Meling, Emilia (Helsingin yliopisto, 2020)
    The objective of this study is to highlight traumas experienced by a student and to examine how the traumas arise in school context. I also examine what kind of support school was able to provide for the traumatized student. Purpose of this study is to provide knowledge and possible means for caretakers to encounter a traumatized child. In this study the voice is given to a young person who has been struggling with traumas during her time in school and her narrative is used to determine the student’s personal experiences of reconciling the traumas and school. The person who participated in this study was a former youth in a youth detention centre, whose traumas passed throughout her whole school time, especially throughout the secondary school and beginning of high school, which are the main subjects of this study. Purpose of this study is not to generalize, but to bring out this youth’s valuable story to the public by collecting relevant data. The study is a qualitative case study and collected material is used to highlight information about the factors that led to the traumas and in particular, what kind of support was available at school and what kind of support would have been needed. Data collection methods were observation, daily reports and open interviews. Analysis of the collected material was carried out according to methods of content analysis. Study results showed that traumas had significant links to a child’s well-being, learning and need for support at school. Trauma was caused by attachment problems and lack of basic needs of the child. My study is partly related to the attachment theory. Based on this, the early age problems of interaction seemed to affect later social life, psyche and coping with school. Problems reflected to school as social challenges and caused learning, concentration and behavioral problems. Hiding behind defenses, loneliness and labelled difference led to a decline in school motivation and performance. Support provided was not sufficient and all parties; teachers, classmates and the youth herself were exhausted. Traumas appear in school context in many ways in all areas of studying. In school context, there does not always seem to be enough time, means, skills or resources to face children who are severely traumatized and therefore mentally unstable.
  • Dunkel, Elias (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objective. Depression can affect the elderly just as it can affect people of working age. However, depression has been shown to manifest differently in the elderly compared to people of other ages, and diagnosing depression in elderly patients isn’t always as straightforward, as it might be for other populations. In addition, research on depression of the elderly lags behind that of others, which makes the structures and quality of depression in the elderly an important subject of study. Network theory provides a novel way of conceptualizing mental health problems. Mental disorders are no longer seen to be caused by a latent factor, such as a disease, but rather, mental disorders are conceptualized as causal relations of the symptoms of the disorder. Thus, network theory provides a basis for identifying relevant causal symptoms of different disorders in different populations as potential targets for interventions. So far, the structures of symptom networks of depression have been studied with clinical populations of working aged adults. This study aims to uncover, if there are initial structural differences in the depression networks of elderly patients whose depressive symptoms have persisted or remitted over a three-year follow-up. Methods. The sample of this study was part of the Survey of Health and Ageing and Retirement in Europe (SHARE) research project. The sample consisted of 14,084 over 50-year-old Europeans, whose score on the EURO-D depression scale was over the limit of observable depression on their first time filling the questionnaire. The sample was then split into two groups based on if their depression had either persisted (n = 7770) or remitted (n = 6314) over a three-year follow-up. Comparative network analysis was then performed on the networks of depressive symptoms from the first time the subjects filled the questionnaire. Results and conclusions. The symptom networks of people with persisting depression had stronger and structurally different connections between symptoms than those of people whose depression had remitted. This finding was in line with the network theory of mental disorders, as well as prior research findings. Contrary to prior findings, controlling for the severity of depression nullified the differences of strength between the symptom networks of the two groups. This finding may indicate, that contrary to clinically depressed populations of working ages, the depression networks of the elderly do not exhibit structures that would, despite of the severity of depression, predict the persistence of depression over a three-year follow-up.
  • Saarioja, Saska (Helsingfors universitet, 2012)
    Siviilisäädyn yhteys terveyteen on selkeimmin osoitettuja sosiaalisen aseman ja terveydentilan välisiä yhteyksiä. Usein tämä tarkoittaa avioliitossa elävien parempaa terveyttä suhteessa naimattomiin, leskiin ja eronneisiin. Keskeisimpien selitysmallien mukaan terveyserojen katsotaan johtuvan joko terveyden mukaisesta valikoitumisesta tai sosiaalisesta kausaatiosta. Terveyden mukainen valikoituminen jaetaan usein suoraan ja epäsuoraan valikoitumiseen ja siinä ajatellaan, että erot terveydessä tai terveyteen vaikuttavissa tekijöissä johtavat erilaisiin todennäköisyyksiin päätyä avioliittoon tai siitä pois. Kausaatiomallissa ajatellaan sen sijaan, että terveyserot voivat johtua joko avioliitossa elämiseen sisältyvistä suotuisista terveysresursseista jotka vahvistavat liitossa elävien terveyttä tai liiton purkautumisen vaikutuksilla jotka ovat vaikuttaneet leskeksi jääneiden ja eronneiden terveyteen. Liiton purkautumisen vaikutukset ovat saaneet vahvaa tukea erityisesti kuolleisuustutkimuksessa, mutta tietämys mielenterveysvaikutuksista on puutteellista. Tämän työn tavoitteena on tutkia leskeksi jäämisen kausaalisia vaikutuksia mielenterveyteen. Aineistona käytetään rekisteripohjaista tilastoaineistoa, johon on yhdistetty sosiodemografisia tietoja Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta sekä tietoja masennuslääkkeiden ostotapahtumista KELA:n lääkeostorekisteristä. Tilastokeskuksen aineistosta voidaan määritellä vuosien 1997-2007 välillä aineistossa oleville leskeksi jääneille henkilöille tarkat leskeytymispäivät. Sen jälkeen masennuslääkkeiden ostotapahtumia seurataan enimmillään 5 vuotta ennen ja 5 vuotta jälkeen leskeytymisen. Menetelmänä käytetään logistista regressiota ja keskeisenä tarkoituksena on tutkia miten masennuslääkkeiden käytön yleisyys leskeksi jäävillä muuttuu ajassa suhteessa leskeytymishetkeen. Aineiston analyysissä päädytään tulokseen, että lähtöhetkellä, toisin sanoen 5 vuotta ennen leskeytymistä masennuslääkkeiden esiintyvyys ei eroa leskeksi jäävien ja naimisissa pysyvien välillä. Masennuslääkkeet alkavat yleistyä leskeksi jäävillä noin 1,5 vuotta ennen leskeytymistä. Masennuslääkkeiden esiintyvyyden huippu saavutetaan leskeytymistä seuraavan vuoden aikana. 5 vuoden kuluttua leskeytymisestä masennuslääkkeiden esiintyvyys on palannut lähelle naimisissa pysyvien tasoa. Ikäryhmittäisessä tarkastelussa havaittiin, että leskeytymisen vaikutus masennuslääkkeiden esiintyvyyteen on nuoremmilla leskillä (40-59 v.) melko lyhytkestoinen verrattuna vanhempiin ryhmiin (60-74 ja yli 75 v.). Nuoremmilla masennuslääkkeiden esiintyvyys lähtee nopeampaan laskuun saavutettuaan puolison kuoleman jälkeisen huipun. Mahdollisena selityksenä tälle voidaan pitää sitä, että nuorilla painottuu enemmän puolison kuolemasta johtuneen kriisin kausaalinen vaikutus, kun taas vanhemmilla saattaa painottua pidempiaikainen resurssien vaikutus. Puolison kuolemansyyn mukaisessa tarkastelussa havaittiin, että puolison kuolemaa edeltävään sairastumiseen saattaa sisältyä mielenterveydellistä kuormitusta. Kaiken kaikkiaan työ vahvistaa kuvaa siitä, että puolison kuolemalla on kausaalisia vaikutuksia terveyteen, joskin valikoitumisella ja resurssieroilla lienee myös oma osuutensa.
  • Sundquist, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Mental problems are universal; they exist in Japan and in Finland. While there are cultural differences between a small Nordic country and a country with a particularly original culture, the similarities when understanding and dealing with them are more definitive. Both cultures have used harsh methods to deal with mental problems and stigmatised patients, and both have seen these methods and stigmas wither away. Japan has improved mental health care services as this is going to be one of their most prevalent health care concern in the future. The focus of this study is on aging persons’ mental health, because both Japan and Finland are aging rapidly. Caring for the mental health relies on aging individuals, their families, communities and health caregivers.
  • Pietarinen, Katja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Laadullisessa pro gradu -tutkielmassani tutkimustehtävänä on analysoida mitä eri syitä tutkimukseen osallistujat löytävät omalle yksinäisyydelleen ja millaisia sosiaalista pääomaa vahvistavia toimintamuotoja Mintressi-projektista löytyy. Tarkasteltavana projektina on Aspan Mintressi -projekti. Tutkimusaineistoni koostuu kolmesta ryhmähaastattelusta ja yksilöhaastattelusta, sekä Aspan toteuttaman kyselyn aineistosta. Haastateltavia on yhteensä yhdeksän. Kyselyaineistosta käytän Aspan asumispalveluiden asukkaiden avointen kysymysten vastauksia. Avoimiin kysymyksiin vastasi yhteensä 39 asukasta. Teoreettisena viitekehyksenä toimii attribuution käsite ja siitä johdettu attribuutioteoria, jonka kautta tarkastelen tutkimukseen osallistujien määrittelemiä yksinäisyyden syitä. Projektin toimintaa yksinäisyyden ehkäisyn näkökulmasta käsittelen sosiaalisen pääoman käsitteen kautta. Tarkastelunäkökulma on työyhteisölle sosiaalisesta pääomasta johdettu jaottelu. Lopuksi tarkastelen projektin mahdollisuuksia vaikuttaa yksinäisyyden kokemukseen. Jaottelen tutkimuksessani yksinäisyyden kokemukset sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Sisäisinä tekijöinä löytyivät yksinäisyys omana valintana, luonteenpiirteistä ja omasta toiminnasta johtuva yksinäisyys ja masennuksesta johtuva yksinäisyys. Ulkoisina tekijöinä ovat asuminen, fyysinen/psyykkinen etäisyys, vammaisuus, läheisen menetys ja rakenteelliset tekijät. Lisäksi pohdin, onko henkilöllä vaikuttamismahdollisuuksia yksinäisyyden syihin ja kuinka pysyviä nämä syyt ovat. Mintressi-projekti pystyi vaikuttamaan yksinäisyyteen tarjoamalla tapahtumia ja tiloja ihmisten kohtaamiselle. Lisäksi osallistujat saivat projektin kautta mahdollisuuden vertaistukeen ja keskusteluun muiden samaa kokeneiden kanssa. Osallistujien osallisuus ja toiveet otettiin hyvin huomioon ja osallistujat saivat uusia ideoita ja harrasmahdollisuuksia vapaa-ajalleen. Verkostojen muodostuminen mahdollistui, mutta suurimmalla osalla ihmissuhteet eivät kantaneet projektin ulkopuolelle. Tutkimukseen osallistujat eivät myöskään uskoneet suhteiden jatkuvan projektin jälkeen.
  • Jussmäki, Teppo (Helsingfors universitet, 2013)
    Siviilisäätyryhmien välillä todettujen terveyserojen muodostumiselle on ehdotettu kahta eri mekanismia: valikoituminen ja kausaatio. Valikoitumisteoria esittää, että terveyserot ryhmien välillä syntyvät terveempien henkilöiden paremmista edellytyksistä muodostaa parisuhteita, kun puolestaan kausaatioteoriassa erot syntyvät parisuhteen terveyttä edistävistä vaikutuksista. Nämä mekanismit eivät ole toisiaan pois sulkevia, ja molemmille teorioille on löytynyt tutkimusnäyttöä. Toistaiseksi parisuhteen ja terveyden välisen yhteyden kausaatioteoria on kuitenkin saanut näistä selitysmalleista enemmän tukea. Tämä tutkimus keskittyy mielenterveysongelmien esiintyvyyksiin 18–38-vuotiailla suomalaisilla nuorilla aikuisilla vuosina 1995–2003. Esiintyvyyksien ajalliset muutokset suhteutetaan parisuhteiden muodostamisajankohtiin: sekä aikaan ennen suhdetta että aikaan suhteen muodostamisen jälkeen. Parisuhdemuodoista käsitellään sekä avioliitot että yhteistaloudet. Tutkimusaineisto perustuu Tilastokeskuksen kokoamiin kansallisiin rekistereihin, ja aineistorajauksien jälkeen se käsittää 158 952 (avioitumisseuranta) ja 116 496 (yhteistalousseuranta) henkilöä. Aineisto on muodoltaan pitkittäisaineisto, jossa on havaintoja samoista tutkimushenkilöistä eri ajankohdissa. Mielenterveysongelmien esiintyvyyden mittarina toimivat mielenterveyslääkkeiden ostotapahtumat. Analyysissa käytetään GEE-regressiomenetelmää, jonka avulla voidaan huomioida toistuvat ja keskenään korreloivat vastetapahtumat. Analyysit osoittivat avioituvien poikkeavan naimattomina pysyvistä matalammalla mielenterveysoireiden esiintyvyydessä sekä ajassa ennen avioliittoa että liiton solmimisen jälkeen. Alle kolmessa vuodessa eroon päättyvissä avioliitoissa eroavat eivät eroa naimattomina pysyvistä ajassa ennen avioliittoaan, ja varsinkin avioliitossa tai sen jälkeisessä ajassa heidän oirehtimisensa on naimattomina pysyvien yleiseen oirehtimiseen verrattuna korkeampaa. Naiset, joiden talouden lapsilukumäärä nousee aikavälillä vuosi ennen tai jälkeen avioitumisen, ovat muihin avioituviin nähden vähemmän oirehtivia. Miehillä vastaavaa jakoa ei esiinny. Miehistä alle 25-vuotiaana avioituvilla havaittiin muita avioituvia miehiä enemmän mielenterveysongelmia, mutta naisten kohdalla avioitumisikä ei osoittanut minkään ikäryhmän olevan muita oirehtivampi. Yhteistalouksiin muuttavilla miehillä oirehtimisen esiintyvyys ennen muuttoa oli muuttoa tekemättömiin verrattuna matalampaa ennen yhteistaloutta. Yhteistalouksiin muuttavilla naisilla mielenterveysongelmat olivat alkutilanteessa myös vähäisempiä kuin toisilla naisilla, mutta ero näiden ryhmien välillä oli pienempi kuin miehillä. Niillä yhteistalouksiin muuttavilla, jotka erosivat kolmen vuoden sisällä, havaittiin mielenterveysongelmia suunnilleen yhtä paljon kuin parisuhteissa asumattomilla. Niillä henkilöillä, joiden yhteistalouksissa lapsiluku kasvoi vähän ennen tai pian muuton jälkeen, ei havaittu eroja oirehtimisessa muihin yhteen muuttaviin nähden. Koska molemmissa asetelmissa mielenterveyden ongelmat olivat vertailuryhmään nähden vähäisempiä jo ennen parisuhteen vakinaistamista, tukevat tulokset valikoitumishypoteesia. Siviilisääty- ja asumismuotoryhmien väliset terveyserot näkyvät aineistossa siten eroina, jotka ovat olleet olemassa jo ennen parisuhteen alkua. Toisaalta parisuhteen ei voida tulosten perusteella olevan mielenterveyttä heikentävä tai erityisellä tavalla edistävä, vaan se ylläpitää aiempia terveyseroja myös suhteen jatkuessa. Pitkäaikaisia kausaatiovaikutuksia tutkimuksen lyhyt seuranta-aikaväli ei voi selvittää. Kun aineistosta huomioidaan vain yli kolme vuotta kestäneet avioliitot ja yhteistaloudet, on valikoitumisvaikutus entistäkin voimakkaampi. Tämän tutkimuksen etuina aiempaan tutkimukseen nähden ovat useita mittausajankohtia sisältävä seuranta-asetelma sekä aiempaa suurempi aineistomäärä. Aineisto mahdollistaa parisuhteen muodostavien henkilöiden jaottelun useiden elämäntilanne ja -tapahtumamuuttujien suhteen, minkä vuoksi esimerkiksi nopeasti eroavat henkilöt voitiin huomioida tulosten tulkinnoissa.
  • Levy, Päivi (2007)
    Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää seurantatutkimuksen avulla nuorten tilanteen etenemistä aikaisemman vuoden 2001 lastensuojelunuorten psykiatrisen tuen kartoituksen jälkeen. Tavoitteenani oli tutkia nuorten selviytymistä arjessa suhteessa heidän elämänhallintaansa ja itsenäistymiseensä. Kiinnostuksen kohteenani oli nuorten tämän hetkinen elämäntilanne liittyen asumiseen, koulutukseen, työssäkäyntiin ja ihmissuhteisiin. Lisäksi halusin tietää nuorten tarvitsemasta psykiat-risesta tuesta, vapaa-ajan vietosta, päihteidenkäytöstä ja rikoksista. Tarkoituksena oli saada yleinen kuva siitä, minkälaista elämää nuoret ovat eläneet viiden vuoden aikana. Tutkimusaineistossani on viisi nuorta naista, jotka ovat iältään 19-24-vuotiaita. Aikaisemmassa vuoden 2001 kartoituksessa nuoria oli yhteensä 10, mutta vain viisi heistä suostui tähän tutkimukseen haastateltaviksi. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua etukäteen mietittyjen teemojen mukaisesti. Aineiston analyysiä tein teemoittelun avulla poimimalla aineistosta teemoja, jotka myötäilivät haastattelurungon teema-alueita. Keskeisimpien teemojen mukaan muodostui viitekehykseksi nuoruusikä, syrjäytymisen riskit, elämänhallinta ja selviytyminen. Huolimatta vaikeista kasvuolosuhteista ja elämäntilanteista lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa tutkimuksen nuoret olivat selviytyneet hyvin elämässään tähän asti. Viisi vuotta aiemmin kaikilla nuorilla oli riskitekijöitä, jotka ilmenivät jaksamattomuutena, tulevaisuuden suhteen näköalattomuutena ja syrjäytymisen uhkana. Kaikilla nuorilla oli koulunkäyntiin liittyviä vaikeuksia sekä masennusta. Nuorten perhetaustat olivat rikkonaiset ja useimpien nuorten vanhemmilla oli ollut psyykkistä oireilua. Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä suojaavien tekijöiden tärkeydestä riskialttiissa kasvuympäristössä elävillä lapsilla ja nuorilla. Haastatteluhetkellä yhtä lukuun ottamatta kaikki nuoret olivat saaneet peruskoulun suoritetuksi ja olivat aloittaneet ammattiopinnot. Vaikeista elämäntilanteista huolimatta nuoret suhtautuivat itseensä ja tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa myönteisesti. Vaikka nuorten taustalla oli ollut eri ikävaiheissa tärkeiden ihmisten hylkäämisiä ja menetyksiä, niin lähes kaikilta löytyi tutkimushetkellä läheisiä ihmisiä, joilta he kokivat saaneensa tukea. Myös yksilölliset kyvyt ja ominaisuudet olivat vaikuttaneet suojaavasti. Yhtenä suojaavana tekijänä on ollut myös psykiatrisen tuen saaminen. Terapia ja lyhytaikaisetkin hoitokontaktit ovat tukeneet nuorten selviytymistä ja arjenhallintaa, vaikka nuorempana tuen hyötyä oli ollut vaikea nähdä. Koulunkäynnin tukeminen erityisjärjestelyin, lastensuojelun tukitoimet ja nuorisopsykiatrian hoitokontaktit ovat olleet interventioita, jotka ovat auttaneet nuoria eteenpäin elämässä. Tutkimuksen myötä on vahvistunut näkökulma siitä, että eri viranomaisten yhteistyöllä on oleellinen merkitys nuorten asioiden hoidossa. Ennalta ehkäisevän työn merkitys korostuu lastensuojelussa ja nuorisopsykiatriassa tehtävässä työssä.