Browsing by Subject "mielikuvateoria"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Ruuth, Jaana Anna-Maria (2007)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Yhdysvaltojen ulkopoliittisen johdon mielikuvia Irakista vuosina 1993-2003 ja sitä, miten mielikuvat ovat saattaneet vaikuttaa Yhdysvaltojen toimintapolitiikkaan. Lisäksi selvitetään, millainen mielikuva Yhdysvaltojen ulkopoliittisella johdolla oli oman maansa roolista ja asemasta suhteessa Irakiin. Teoreettisena jäsennyskeinona käytetään mielikuvateoriaa, jonka mukaan valtioita koskevaa tieto järjestyy tiedon käsittelyprosessissa kognitiivisiksi kategorioiksi, maamielikuviksi. Ulkopoliittiseksi päätöksentekijöiksi tutkimuksessa on määritelty kansallinen turvallisuusneuvosto, (National Security Council), jonka ydinjoukon muodostavat presidentin lisäksi varapresidentti, ulko- ja puolustusministerit sekä presidentin turvallisuusneuvonantaja. Tutkielman primääriaineisto koostuu heidän Irakia koskevista virallisista puheistaan ja lausumistaan sekä heidän medialle antamistaan haastatteluista. Aineisto on koottu Bill Clintonin ja George W. Bushin presidenttikausilta ja se kattaa vuodet 1993-2003. Tutkimusmetodina on käytetty tekstintulkintaa, jonka rakenne perustuu Martha L. Cottamin sekä Richard K. Herrmannin ja Michael P. Fischerkellerin hahmottelemiin indikaattoreihin, joiden avulla mielikuvia voidaan purkaa teksteistä. Kyse on sisältöanalyysista, jossa tekstit käydään läpi eri teemoista koostuvan kysymyskehikon avulla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Yhdysvaltojen ulkopoliittisella johdolla oli sekä Clintonin että Bushin hallintokausilla johdonmukainen ja kestävä mielikuva Irakista roistovaltiona. Selkein ero kahden eri hallinnon välillä löytyi mielikuvan voimakkuudesta. Bushin hallinnolla oli voimakkaampi näkemys Irakista roistovaltiona kuin Clintonin hallinnolla. Sen sijaan mielikuva Yhdysvalloista oli samankaltainen ja lähes yhtä vahva molemmilla hallinnoilla. Ainoat siinä esille nousseet erot liittyivät Yhdysvaltojen Irakia koskeviin tavoitteisiin sekä arvioihin Yhdysvaltojen hallinnollisesta tehokkuudesta. Paitsi eri hallintojen myös eri yksilöiden mielikuvissa esiintyi voimakkuuseroja. Bushin hallinnosta vahvin roistovaltiomielikuva oli Powellilla ja Ricella, Clintonin hallinnosta Bergerillä ja Perryllä. Molemmissa hallinnossa oli kuitenkin myös henkilöitä, joiden mielikuva Irakista oli laimea ja havainnot joltain osin jopa ristiriitaisia, kuten Clinton, Albright ja Rumsfeld. Clintonin ja Bushin hallintojen toimintapolitiikasta löytyi sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Niiden yhteinen näkemys oli, ettei Yhdysvallat aikonut neuvotella, vaihtaa taktiikkaansa tai muuttaa politiikkaansa vastatakseen Irakin toimiin. Konfliktinratkaisukeinoiksi ne kuitenkin valitsivat erilaiset menetelmät. Clintonin hallinto suosi pääosin pakotepolitiikkaa, vaikka turvautuikin ajoittain myös rajoitettuihin sotilaallisiin iskuihin. Bushin hallinto piti puolestaan sotilaallista voimankäyttöä ensisijaisena vaihtoehtona ja aloitti Irakin sodan. Hallintojen toimintapolitiikka osoittautui sellaiseksi kuin roistovaltiomielikuvan pohjalta voi odottaakin. Erot konfliktinratkaisukeinoissa voidaan selittää roistovaltiomielikuvan vahvuudella.