Browsing by Subject "mielisairaus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Paassilta, Michael (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä työssä tarkastelun kohteena ovat kotimaisen ns. ’hulluussarjakuvan’ ilmentämät hulluuden ja mielisairauden sosiaaliset representaatiot. Tämän tyyppinen sarjakuvakirjallisuus heijastelee viimeaikaisia trendejä, joissa omakohtaiset vaikeat kokemukset puetaan yhä useammin sarjakuvan ilmaisukieleen. Käytän hulluuden käsitettä eräänlaisena ilmiön kokonaiskenttää kokoavana kansanomaisena kattokäsitteenä eikä sitä tässä yhteydessä ole tarkoitus ymmärtää leimaavassa tarkoituksessa. Teoreettisesti työ asettuu Serge Moscovicin (1961) kehittämän sosiaalisten representaatioiden teorian viitekehykseen, joka kuvaa arkiajattelun sosiaalisia muodostumisprosesseja. Tieteenteoreettisesti työ edustaa maltillista konstruktionismia. Tutkimus keskittyy hulluuden sosiaalisten representaatioiden historialliseen jatkuvuuteen ja vakauteen liittyviin tekijöihin sekä erityisesti representaation kokonaiskenttää jäsentävään syväkerrostumaan ja sen vaikutuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sarjakuvakerronnassa rakentuvien sosiaalisten representaatioiden ydinaineksen kartoittamista ja representaation syväkerrostuman teorialähtöistä analyysiä. Varsinaiset tutkimuskysymykset kiteytyvät siihen, a) millaisia hulluuden figuratiivisia ytimiä aineistosta on tunnistettavissa, ja b) onko aineistosta tunnistettavissa sosiaalista representaatiota jäsentävä kantateema. Eksplisiittisiä tutkimuskysymyksiä ylemmällä meta-tasolla tutkimus tiivistyy pohdintaan representaation kokonaiskenttää jäsentävän syväkerrostuman (käsitteellisellä tasolla representaation kantateema) mahdollistamasta liikkumatilasta – tai toisin sanottuna – miten voimakkaasti kantateema rajoittaa erilaisten vaihtoehtoisten representaatioiden ilmentämismahdollisuuksia tämänkaltaisissa erityisen ilmaisuvoimaisissa kulttuurituotteissa. Tutkimusaineiston osalta tutkimus liittyy osaksi visuaalisia aineistoja hyödyntäneiden sosiaalipsykologisten tutkimusten verrattain harvalukuista joukkoa. Aineisto koostuu kolmesta 2010-luvun aikana julkaistusta sarjakuvaromaanista (kokonaislaajuus noin 1712 sarjakuvaruutua). Analyysi jakaantuu kahteen vaiheeseen, jossa ensimmäinen perustuu teorialähtöiseen laadulliseen sisällönanalyysiin ja toinen teorialähtöiseen avainkäsitteiden operationalisointiin ja niistä johdettavaan päättelyyn. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemman tutkimuskirjallisuuden esittämää käsitystä, jonka mukaan hulluuteen liitetyt mielikuvat näyttävät olevan historiallisesti katsoen hyvin vakaita – toisintaen joiltain osin jopa keskiajalle ulottuvia hulluuskäsityksiä. Ainoa selkeästi aiemmasta tutkimuksesta eroava havainto liittyi yhden teoksen ilmentämään tieteisfiktiiviseen ainekseen. Kantateeman osalta voi todeta, että tämän aineiston ilmentämää hulluutta näyttää jäsentävän toiseuttava minän ja toisen väliseen antinomiaan (self/other) perustuva kantateema. Aiemmin hyödyntämättömän aineistotyypin ja verrattain vähän teoretisoidun ja tutkitun teoreettisen konstruktion empiirisestä tarkastelusta johtuen tutkimusta voi kuvata eksploratiiviseksi, eli uutta kartoittavaksi ja mahdollista jatkotutkimusta pohjustavaksi. Tutkimuksen tulokset tarjoavat kantateeman osalta lähinnä alustavia suuntaviivoja ja perusteellisemman kokonaiskuvan muodostaminen vaatii jatkotutkimusta.
  • Karvonen, Heljä (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Nikkilän mielisairaalan potilaskuolemien kehitystä toisen maailmansodan aikana. Tutkielma täydentää valtakunnallisesti puutteellista tutkimustietoa mielisairaalakuolemien kehityksestä kyseiseltä ajanjaksolta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kuolemat ajoittuivat sairaalassa ja mitkä olivat yleisimmät kuolemansyyt tiettynä ajankohtana. Analyysit keskittyvät vuosiin 1941-1942, jolloin kuolemat lähes kuusinkertaistuivat rauhanajan kuolemiin verrattuna. Tutkielman aineisto muodostuu Nikkilän sairaalan toiminnan aikaisista asiakirjoista. Pääasiallisena aineistona on potilaiden kuolemansyytodistukset ja vuosikertomukset, mutta tutkielmassa analysoidaan myös osittaisella otannalla sairauskertomuksia vuoden 1942 osalta. Analyysimenetelmänä käytetään kuvailevaa tilastollista analyysiä, jonka avulla käydään läpi jokaisen vuoden kuolemantapaukset. Analyysit tehdään erikseen Nikkilässä kirjoilla olevista ja sairaalaan siirretyistä siirtopotilaista. Sairauskertomuksia ja vuosikertomuksia tarkastellaan laadullisella sisällön analyysillä. Sisällön analyysin tarkoituksena on tuoda yksityiskohtaisempaa tietoa potilaiden painojen kehityksestä ja sairaalan toimintaan vaikuttaneista tekijöistä. Aineiston analyysit viittaavat kuolemantapausten määrän kasvaneen kaikkien sotavuosien aikana. Yleisimmät kuolemansyyt kirjoilla olevilla potilailla vaihtelivat vuosittain, mutta kriisin ajan yleisimmäksi kuolemansyyksi muodostui hengitystieninfektiot, joista eniten oli tuberkuloosisairauksia. Toiseksi eniten kriisin aikana menehdyttiin sydän- ja verenkiertoelinten tauteihin. Tämä oli yleistä myös väestötasolla. Vaikka aliravitsemukseen kuoleminen ei ollut suurta koko kriisin ajan, oli se yleisin kuolemansyy vuoden 1942 aikana, jolloin se kirjattiin joka neljännelle menehtyneelle kuolemansyyksi. Vuonna 1942 menehtyneistä myös ne, jotka eivät kuolleet aliravitsemukseen, kärsivät aliravitsemuksesta ja merkittävästä painonlaskusta. Suomen mielisairaalakuolleisuuden selittäviksi tekijöiksi on aikaisemmin esitetty aliravitsemusta, henkilöstön puutetta, potilaiden siirtoja sairaaloiden välillä ja lisääntyneitä hengitystieninfektioita. Tulokset vahvistavat sen, että selittävät tekijät pätevät myös osittain Nikkilän sairaalaan. Valtakunnalliset elintarvikepolitiikan linjaukset ja omavaraistuotannon heikentyminen aiheuttivat sen, että sairaalassa kärsittiin merkittävästä aliravitsemuksesta vuoden 1942 aikana, mikä näkyi myös muihin tauteihin menehtymisessä. Lisäksi siirtopotilaat vaikuttivat välillisesti ruoan riittävyyteen ja sairaalan kuormittuneisuuteen. Nikkilän toimintaa varjosti koko sodan ajan henkilöstön puute, mutta suoraa vaikutusta kuolemantapauksiin ei näiltä osin voida osoittaa.