Browsing by Subject "mikrorahoitus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Rekola, Tuomo (2006)
    Tutkielma käsittelee mikrorahoitusmaailmaa. Se on kvalitatiivinen luonteeltaan ja perustuu aihepiirin uusimpien tieteellisten artikkelien esittelyyn. Mikrorahoitusta esittelevien artikkeleiden avulla pyritään antamaan lukijalle selkeä kuva tästä rahoituksen alalajista ja selventämään epäsymmetrisestä informaatiosta aiheutuvaa tehokkuustappiota. Lisäksi etsitään vastausta siihen, tekeekö epäsymmetrinen informaatio mikrorahoituksen mahdottomaksi. Rahoituksen välittämisen ongelmat ilmenevät korostetusti mikrorahoituksessa, jossa rahoitettavien ihmisten köyhyys yhdistettynä kehittymättömien maiden matalaan infrastruktuuriin ja kehittymättömään oikeusjärjestelmään aiheuttaa rahoittajalle voimakkaan riskin. Mikrorahoituksen piirissä on kehitetty monia innovatiivisia mekanismeja vähentämään rahoittajan riskiä varattomien rahoituksessa. Nämä mekanismit ovat tyypillisesti sopimuksia, joiden teho perustuu yhteisöissä vallitsevan sosiaalisen pääoman hyväksikäyttämiseen. Jonathan Morduch (1999) esittelee kattavasti näitä mekanismeja, sekä niiden tehokkuutta. Ryhmälainaaminen on saanut tutkijoiden parissa eniten huomiota näistä mikrorahoitusmekanismeista. Jo 1800-luvulta peräisin oleva idea ryhmälainaamisesta perustuu siihen, että ryhmän jäsenet takaavat yhdessä toistensa lainat. Takuuvastuu, joka näin laajenee koskemaan koko ryhmää, muodostaa ryhmän jäsenille myös syyn huolehtia ja valvoa toisten ryhmäläisten lainan käyttöä. Ryhmälainaamisen tehokkuus mikrorahoituksessa johtuu pitkälti siitä, että ryhmien annetaan muodostua vapaaehtoisuuteen perustuen: näin ne päätyvät muodostumaan jäsentensä keskinäisen yhteensopivuuden perusteella. Oletusta ryhmien muodostumisesta tämän yhteensopivuusteorian perusteella käytetään laajalti mikrorahoitusta kuvaavien mallien perustana. Epäsymmetrinen informaatio muuttaa oletusta ryhmien muodostumisesta, sillä informaation puuttuessa lainaajat eivät kykene enää ryhmittymään toisten samankaltaisten lainaajien kanssa. Tämä tekee mikrorahoittamisen vaikeaksi seuduilla, jotka kärsivät epäsymmetrisestä informaatiosta, kuten esimerkiksi kaupungeissa. Mikrorahoituksen kehittäminen niin, että se kykenisi tehokkaasti rahoittamaan myös kaupunkien varattomia, olisi ensiarvoisen tärkeää. Beatriz Armedariz de Aghionin ja Christian Gollierin malli vuodelta 2000, esittelee ryhmälainausmallin epäsymmetrisen informaation vallitessa. Malli osoittaa, että tietyillä arvoilla ryhmälainaaminen kykenee tehostamaan mikrorahoitusta huolimatta epäsymmetrisestä informaatiosta. Mikrorahoitus on viimeisten vuosikymmenten aikana vaikuttanut voimakkaasti monien kehittymättömien maiden varattomien elämään. Rahoituksen ulottaminen urbaaneille seuduille on toivottava tulevaisuuden kehityssuunta.
  • Kuusi, Suvi (2005)
    Tutkielmassa käsitellään viimeaikoina suosituksi kehitysavun muodoksi noussutta mikrorahoitusta osana globaalin poliittisen talouden ja kehityksen hallintaa. Tutkielman lähtökohta nousee mikrorahoituksen alan ristiriidoista. Tutkielmassa esitellään kiistelyä mikrorahoituksen minimalismiksi kutsutusta linjasta, jossa köyhyyden vähentämiseksi ja naisten aseman parantamiseksi nojataan pelkkiin mikroluottoihin ja tähdätään kehityksen tuottamiseen markkinamekanismeilla. Minimalistinen linja on kehitysavun antajien suosiossa ja sen käsitetään uhkaavan varsinkin kansalaisjärjestöjen keskuudessa yleistä lähestymistapaa, jossa mikroluotot yhdistetään sosioekonomisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin puuttuviin köyhyyden vähentämisen strategioihin. Tutkielmassa liitetään esitellyt linjojen kiistat Katharine N. Rankinin feministisen taloustieteen tutkimuksiin ja Heloise Weberin uusgramscilaisiin globaalin poliittisen talouden ja kehityksen hallinnan yhteyksien tutkimuksiin. Ne tuovat esille minimalistisen linjan mikrorahoituksen välineenä kehitysmaiden talouksien liberalisoimisessa ja rakennesopeutusohjelmien ajamien uusliberalististen yhteiskuntamallien toteuttamisessa. Tutkielmassa eritellään erilaisia näkemyksiä minimalistisen linjan hallitsevuudesta ja selvitetään feministiseen näkökulmaan sitoutuen mahdollisuuksia mikrorahoituksen ja naisten köyhyyttä ylläpitävien rakenteellisten kysymysten yhdistämiselle. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu uusgramscilaisista globaalin poliittisen talouden tutkimuksista sekä Michel Foucault'n valta-analytiikasta. Tutkielmassa esitellään Stephen Gillin määrittelemän kurinpidollisen uusliberalismin prosesseja ja yhdistetään ne kehityksen foucault'laista hallintaa ja harmonisointia käsitteleviin tutkimuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan Foucault'n hallinnan analyysin näkökulmasta mikrorahoituksen käyttötapoja kehityksen edistämisen sekä globaalin poliittisen talouden rakenteiden muokkaamisen uusliberalistisissa prosesseissa. Tutkielmassa analysoidaan Foucault'n valta-analytiikkaa käyttäen mikrorahoituksen ohjaamista Yhdistyneiden Kansakuntien, Maailmanpankin, mikrorahoituksen neuvontantajaorganisaation CGAP:n sekä yksityisen sektorin edustajien, kehityslaitosten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen muodostaman mikroluottokampanjan tuottamien materiaalien kautta. Tutkielmassa identifioidaan kolme laajaa mikrorahoitusta määrittelevää diskurssia ja käsitellään niitä suhteessa teoriaosuudessa tarkasteltuihin globaalin poliittisen talouden ja kehityksen hallinnan muotoihin. Suoritetun analyysin perusteella todetaan, että Maailmanpankin ja CGAP:n yhteinen diskurssi on lähes yhtäläinen mikroluottokampanjan tuottaman diskurssin kanssa. Ne luovat tilaa vain mikrorahoituksen minimalismin toiminnalle. YK-järjestöjen tuottamista materiaaleista noussut diskurssi rakentaa jonkinlaisia mahdollisuuksia mikrorahoituksen sosioekonomisille lähestymistavoille ja peruspalvelujen tarjoamisen roolille. Diskurssista voi havaita YK:n mukautuvan uusliberalistisiin globalisaation prosesseihin. Kehitystä ohjaavien uusliberalististen valtakeskittymien todetaan olevan vahvoja ja vaarantavan kansalaisjärjestöjen naisten kollektiivista toimintaa järjestävää sekä alistavia valtarakenteita muuttamaan pyrkivää toimintaa.
  • Väisänen, Tiina (2002)
    Kehitysmaissa toimivat köyhät pienyrittäjät ja –viljeljät ovat syrjäytyneet perinteisiltä rahoitusmarkkinoilta, lähinnä omaisuuden ja sitä kautta lainavakuuksien puuttumisen vuoksi. Mikrorahoituksella tarkoitetaan rahoituspalvelujen, säästö-, laina- ja vakuutuspalvelujen, tarjoamista köyhille kotitalouksille ja pienyrittäjille. Mikrorahoitusta pidetään tehokkaana keinona köyhyyden vähentämiseen, pienyritystoiminnan kehittämiseen ja naisten aseman parantamiseen. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana mikrorahoitukseen panostettujen kehitysyhteistyövarojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Syynä tähän ovat mikrorahoituksen piirissä kehitetyt uraauurtavat keinot, kuten ryhmälainaaminen ja dynaamiset kannustimet, lainojen takaisinmaksun turvaamiseksi. Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata mikrorahoitusorganisaatioiden toimintaympäristöä sekä selvittää talousteoreettista taustaa mikrorahoitusorganisaatioiden kehittämille lainasopimuskäytännöille. Mikrorahoitusorganisaatiot toimivat rahoituksenvälittäjinä. Toimintansa alkuvaiheessa ne välittävät köyhille usein avunantajien varoja. Kuten muutkin rahoituksenvälittäjät, mikrorahoitusorganisaatiot ovat syntyneet korjaamaan rahoitusmarkkinoiden epätäydellisyyksiä. Ne yhdistävät resursseja tiedonhankintaan, rahoitussopimusten laadintaan ja valvontaan. Ne hyödyntävät ratkaisuissaan skaalaetuja ja näin alentavat rahoitussopimusten solmimisesta aiheutuvia kustannuksia. Tutkielman aluksi käsitellään rahoituksenvälittämiseen liittyviä ongelmia, joita ovat transaktiokustannukset ja epätäydellisen informaation aiheuttamat haitallinen valikoituminen ja moraalikato. Rahoituksenvälittämisen ongelmat korostuvat erityisesti kehitysmaissa. Ryhmälainaaminen ja dynaamiset kannustimet ovat oikein hyödynnettynä tehokkaita keinoja lainojen takaisinmaksun turvaamiseen. Tässä tutkielmassa selvitetään lyhyesti mikrorahoitusta käsittelevää tutkimusta, mutta teoreettinen tarkastelu keskittyy ryhmälainaamisen ja dynaamisten kannustimien tarkasteluun Joseph Stiglitzin (1990) ja Gwendolyn Alexanderin (2001) mallien avulla. Stiglitzin artikkeli tutkii sijoituskohteen valintaan liittyvän ex ante –moraalikato-ongelman ratkaisua ryhmän jäsenten keskinäisen valvonnan avulla kilpailullisilla rahoitusmarkkinoilla. Alexander rakentaa mikrorahoitusorganisaation ja pienyrittäjän välille dynaamisen mikrorahoituspelin, jossa lainan takaisinmaksukannustimena toimii lupaus tulevasta lainasta. Tutkielman lopuksi tarkastellaan kahden mikrorahoitusorganisaation, bolivialaisen BancoSolin ja Bank Rakyat Indonesian, toimintaa edellä esitettyjen mallien valossa. Tutkielman päälähteitä ovat Stiglitz (1990): "Peer Monitoring and Credit Markets" sekä Alexander (2001): "Microfinance in the 21st Century".