Browsing by Subject "mikrosatelliitit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Pohjanmies, Tähti (Helsingfors universitet, 2014)
    Genetic variation within a population is shaped by the life history traits of the species and the properties of the surrounding ecosystem. It is an important factor in the preservation of populations. According to the emerging field of community genetics, genetic variation within a population of one species may also influence the dynamics and diversity of associated species, extending the conservational relevance of intraspecific genetic diversity. Finnish populations of pedunculate oak (Quercus robur) offer an interesting study system for population genetics. Q. robur grows in south-western Finland at the northern limit of its natural range. Here, its distribution has been shaped by long-term climatic and geological changes as well as by human disturbance, and the current populations are small and strongly fragmented. As Q. robur supports a high diversity of associated species, it is considered to have great ecological and conservational importance. In this thesis, I studied the amount and distribution of genetic diversity within and among three Q. robur populations in south-western Finland using population genetic parameters. I also described the spatial and temporal sub-population structure of one population, on the island of Wattkast. The genetic data was based on 15 nuclear microsatellite loci. Additionally, I examined the effect of the genetic diversity and genotypic identity of the oaks within Wattkast on associated herbivore communities. In the analysis, I used observational data from two years. As predicted for widespread, long-lived tree species, the microsatellite loci showed high levels of diversity within the populations, but also significant differentiation among them. This may be due to fragmentation and to the marginality of the populations. Within the population on Wattkast, I observed patterns of spatial and temporal sub-population differentiation. The characteristics of the site, including the ongoing shift to less extensive land use, suggest that the population is in genetic disequilibrium. As both the genetic distance and the community dissimilarity between pairs of trees increased with increasing geographic distance, I could not conclude the genotypic identity of the host trees to have an effect on the herbivore community structure. However, higher heterozygosity was associated with higher richness and abundance of species. This result supports the notion that intraspecific genetic variation may increase associated species richness. Based on the results of my study, both the life history traits of the species and the historic habitat changes may be observed in the genetic structure of Q. robur populations in Finland. The results also suggest that preservation of genetic variation within the remaining stands may be a factor not only in the preservation of these populations, but also in the conservation of associated species diversity.
  • Niinikoski, Paula (Helsingin yliopisto, 2015)
    Haitalliset vieraslajit aiheuttavat vahinkoa kotoperäisille lajeille, eliöyhteisöille ja ekosysteemeille. Vieraslajeja pidetään elinympäristöjen häviämisen ja pirstoutumisen ohella yhtenä suurimmista uhista luonnon monimuotoisuudelle. Suomessa on 157 haitallista vieraslajia. Jättiputket (Heracleum sp.) ja kurtturuusu (Rosa rugosa) ovat ainoita erityisen haitallisiksi luokiteltuja vieraskasvilajeja. Jättiputkea käytetään yleisnimityksenä kolmelle Heracleum suvun (Apiaceae) lajille: kaukasianjättiputki (H. mantegazzianum Sommier & Levier), persianjättiputki (H. persicum Desf. ex Fish.) ja armenianjättiputki (H. sosnowskyi Manden). Jättiputket ovat monivuotisia diploideja kasveja ja niiden kotoperäinen levinneisyysalue on Kaukasiassa ja Luoteis-Aasiassa. Populaatiogeneettisillä tutkimuksilla voidaan arvioida lajin evolutiivista potentiaalia, leviämistä ja haitallisuutta. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää viiden jättiputki populaation geneettistä monimuotoisuutta ja rakennetta populaatioiden sisällä ja välillä. Tutkimuksessa käytettiin yhdeksää mikrosatelliittimerkkiä. Näytteitä kerättiin viidestä populaatiosta (yhteensä 140), jotka genotyypitettiin kullakin mikrosatelliitilla. Aineisto analysoitiin Arlequin- ja Structure-ohjelmilla. Odotetun heterotsygotian perusteella geneettinen muuntelu oli melko vähäistä (HE = 0.47). Hardy-Weinbergin testin perusteella heterotsygotia oli merkitsevästi vähentynyt kaikissa populaatioissa suhteessa odotettuun heterotsygotiaan ja FIS-arvot olivat korkeita. Havaitusta muuntelusta suurin osa oli populaatioiden sisäistä. Tulokset voivat olla seurausta sisäsiitoksesta tai hyvin pienistä perustajapopulaatioista. Bayesilainen rakenneanalyysi jakoi populaatiot kahteen klusteriin, joista toinen klusteri voitiin jakaa vielä kolmeen klusteriin.
  • Kostia, Silja (University of Helsinki, 1994)
  • Onkamo, Päivi (University of Helsinki, 1995)
  • Wolf, Maija (University of Helsinki, 1996)