Browsing by Subject "mineraalilannoite"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Hovi, Heidi (Helsingfors universitet, 2017)
    Hiilineutraalin yhteiskuntamme tavoite on sitoa hiiltä yhtä paljon kuin tuotamme hiilidioksidia. Samaan aikaan maatalouden tulisi tuottaa ruokaa kasvavalle ihmisväestölle maapallon kantokyvyn rajoissa ja siinä on avainasemassa viljavuudeltaan heikentyneiden maiden parantaminen. Nurmet toimivat tärkeänä ekosysteemipalveluna sitoen hiiltä ja typpeä maaperään sekä parantaen maan kasvukuntoa. Biohiiltä tutkitaan potentiaalisena maanparannusaineena peltoviljelyssä sekä ilmastonmuutosta ehkäisevänä maaperän hiilensitojana. Se on kuivatislauksessa eli pyrolyysissä syntyvä orgaaninen, kiinteä lopputuote, joka peltomaahan levitettynä pysyy maassa satoja tai tuhansia vuosia. Ei kuitenkaan vielä tiedetä tarkkaan kuinka biohiili vaikuttaa peltomaassa, sillä pitkäaikaiskokeita biohiilen pitkän ajan jälkivaikutuksista ei ole toistaiseksi julkaistu. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää neljä ja viisi vuotta sitten levitetyn biohiilen sekä biohiilen ja lannoitekäsittelyiden yhdysvaikutusta maaperän kosteus-, hiili- ja ravinnepitoisuuksiin Etelä-Suomen olosuhteissa. Lisäksi tutkittiin niiden vaikutusta puna-apila-timoteinurmen kasvilajisuhteisiin ja sadontuottokykyyn. Biohiilikoepelto sijaitsi Helsingin yliopiston opetus- ja tutkimustilalla Helsingissä, Viikissä. Osaruutukoe oli perustettu keväällä 2010, jolloin kuusi-mäntyhakkeesta kuivatislattu biohiili oli levitetty maahan. Pääruudut olivat biohiilitaso 0 t/ha, 5 t/ha ja 10 t/ha. Osaruudut olivat lannoitustaso osuutena suositusten mukaisesta lannoitusmäärästä. Lannoitteena käytettiin puutarhan PK 3-5-20. Kasvukaudella 2014 kalium oli porrastettu tasolle 100 %, 75 % ja 50 %. Keväällä 2015 kaikki ravinteet annettiin kolmena eri tasona 100 %, 65 % ja 30 %. Neljä ja viisi vuotta sitten levitetty biohiili nosti maaperän hiilipitoisuutta ja laski johtolukua. Joinakin mittauskertoina biohiili pidätti kosteutta pintamaassa kuivana aikana ja tasasi maaperän kosteusolosuhteita. Biohiilellä ei ollut vaikutuksia nurmen satoon. Myöskään biohiilellä ja lannoitekäsittelyillä ei ollut yhdysvaikutusta satoon. Suurin lannoitekäsittely nosti nurmen satoa kasvukaudella 2015. Suositeltavaa on edelleen tutkia biohiilen pitkäaikaisvaikutuksia peltomaahan ja sadontuottoon, sillä vanhasta, monia vuosia sitten levitetystä biohiilestä ei ole julkaistuja tutkimuksia. Biohiiltä on oletettavasti turvallista käyttää pohjoisissa olosuhteissa hiilensidontaan torjumaan ilmastonmuutosta.
  • Lehti, Alma (Helsingin yliopisto, 2015)
    Eloperäisestä materiaalista pyrolyysillä valmistetun biohiilen on esitetty tuovan helpotusta moniin ajankohtaisiin maataloutta koskettaviin ongelmiin. Biohiilen maanparannuskäytöllä saattaa olla mahdollista esimerkiksi parantaa maan viljavuutta, lisätä viljelykasvien satoja ja hillitä ilmastonmuutosta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kuusihakkeesta valmistetun biohiilen vaikutuksia nurmiin neljäntenä vuonna biohiilen maaperään levittämisen jälkeen. Biohiilen vaikutukset Suomen tärkeimmän viljelykasvin tuotantoon on aihe, jota ei ole tiettävästi koskaan aikaisemmin tutkittu kenttäkokeessa boreaalisissa olosuhteissa. Etelä-Suomeen perustetussa kenttäkokeessa havainnoitiin eri biohiilitasojen (0–30 t/ha) vaikutuksia maaperän kosteuspitoisuuteen, puna-apila-timoteinurmen lehtialaindeksiin, lehtivihreäpitoisuuteen, sadon määrään ja kasvustossa vallitseviin kasvilajisuhteisiin. Biohiilen ja erilaisten lannoitusmenetelmien yhdysvaikutusten selvittämiseksi kokeessa oli mukana epäorgaanisella ja orgaanisella lannoitteella käsiteltyjä sekä täysin lannoittamattomia koejäseniä. Biohiili ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi maaperän kosteuspitoisuuteen tai yhteenkään kokeessa havainnoiduista nurmikasvuston ominaisuuksista. Myöskään merkittävää yhdysvaikutusta biohiilen ja erilaisten lannoitusmenetelmien välillä ei tässä tutkimuksessa havaittu. Tulosten taustalla ovat todennäköisesti sekä kokeessa käytetyn biohiilen että koekentän maaperän ominaisuudet. Havupuupohjainen biohiili sisälsi melko niukasti ravinteita ja esimerkiksi hiilipitoisuuden ja happamuuden osalta maaperän viljavuusominaisuudet olivat kohtuullisen hyvät jo ennen biohiilen levitystä. Osa biohiilestä on myös saattanut poistua pintamaasta ajan kuluessa, mikä voi osaltaan laimentaa sen vaikutuksia. Tulokset osoittavat toisaalta sen, ettei biohiilen levittämisellä pH:ltaan neutraaliin ja runsaasti orgaanista ainesta sisältävään boreaaliseen maaperään ole todennäköisesti haitallisia seurauksia neljän ensimmäisen levityksestä kuluneen vuoden aikana. Biohiili voisi siten tarjota turvallisen keinon sitoa hiiltä pitkäaikaisesti maaperään Suomen olosuhteissa. Kasvukunnoltaan heikommassa maaperässä ja muita valmistusmateriaaleja hyödyntämällä myös biohiilen myönteiset vaikutukset maan viljavuuteen ja kasvien kasvuun saattaisivat tulla selkeämmin esille. Pitkäaikaisten vaikutusten ja sopivien käyttökohteiden kartoittamiseksi tutkimuksia aiheen parissa on siten tärkeää jatkaa edelleen.
  • Puustinen, Markku; Tattari, Sirkka; Väisänen, Sari; Virkajärvi, Perttu; Räty, Mari; Järvenranta, Kirsi; Koskiaho, Jari; Röman, Elina; Sammalkorpi, Ilkka; Uusitalo, Risto; Lemola, Riitta; Uusi-Kämppä, Jaana; Lepistö, Ahti; Hjerppe, Turo; Riihimäki, Juha; Ruuhijärvi, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 22/2019
    KiertoVesi -hanke oli kiertotalousteeman alle kuuluva laaja maatalouden ympäristökysymyksiä, ravinteiden käyttöä ja niiden hallintaa käsittelevä hanke. Hankkeen johtoajatuksena oli muodostaa erilaisista maatalouden käytännöistä, niiden muutoksista ja tulevista muutospaineista kattava kokonaiskuva mitta-suhteiltaan erilaisten skaalojen välisten yhteyksien sekä maatalouden nykyisen ympäristötilan hahmottamiseksi. Hanke muodostui viidestä työpaketista, joissa - tuotettiin erilliset ravinteiden kierrätystä kuvaavat skenaariot - koottiin ravinteiden liikkeitä kuvaavat koekenttien, valuma-alueiden ja vesistöalueiden aineistot yhteen tietokantaan - tehtiin mallitarkasteluina pilottialueilla skenaariotarkastelut ravinteiden kierrätyksen vaikutuksista - arvioitiin ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteiden vaikuttavuus koko maatalousmaalla ja vertailtiin vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteiden vaikuttavuuteen - koottiin työpakettien tulokset yhteen ja tehtiin kokonaisvaltainen tarkastelu maatalouden ravinnevirroista ja mahdollisuuksista vaikuttaa niihin kiertotalouden keinoin Hankkeessa selvitettiin lisäksi, kuinka paljon lannan ja mineraalilannoitteiden ravinteiden vastaavuus poikkeaa toisistaan erilaisissa lannan käyttötilanteissa, mihin ravinteet näissä erilaisissa tilanteissa päätyvät ja missä suhteessa – satoon, maaperään, ilmaan vai vesistöön. Tavoitteena oli tuottaa monipuolista tietoa edellä mainittujen tekijöiden välisistä yhteyksistä ja hahmottaa kokonaiskuva kiertotalouden näkökulmasta. Työssä maatalouden ympäristötoimenpiteiden vaikutusarvioiden laskenta koski talviaikaista kasvipeitteisyyttä, muokkaus- ja viljelymenetelmien muutosta, suojavyöhykkeitä ja kosteikkoja sekä erillisenä tarkasteluna karjanlannan kestävää käyttöä ja kipsin levityksen vaikutuksia. Esitetyt mallitulokset eivät sisällä mineraalilannoitteiden viljelykäytön ja ravinnetaseiden pienenemisen suoria vaikutuksia ravinnehuuhtoumiin ja arviot voivat olla tästä syystä aliarvioita. Erityisen mielenkiintoinen lähestymistapa maatalouden kiertotaloudessa on ravinteiden poistaminen suoraan vesistöistä systemaattisella kalastuksen lisäämisellä. Sisävesien nykyinen kotitarvekalastus palauttaa vain noin kolmasosan siitä ravinnepotentiaalista, joka kalastukseen sisältyy. Systemaattisella hoitokalastuksella on mahdollista poistaa merkittävä määrä ravinteita vesistöistä. Vaikka ravinteiden poistolla suoraan vesistöistä ja ravintoketjun kunnostamisella saadaankin nopeammin näkyviä vaikutuksia aikaisesti, sitä tulee edistää rinnakkaisena toimena valuma-aluetoimien kanssa. Hankkeen tavoitteena oli laajentaa käsitystä maatalousympäristön nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista ja tuottaa tietoa niin vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden suunnittelun kuin maatalouden ympäristöohjelman kehittämisen tueksi.